Kotona vauvan kanssa, silti yksinäinen?

Tällä meidän 7kk ikäisellä sitten putkahti 2 hammasta melkein kerralla. Päivä oli väliä niin molemmat selvästi näkyvissä. Oli kyllä pari päivää niin äkäinen kuin olla vaan voi. 

Ei ruokahalua, ja unet todella katkonaisia. Ennen näitä hampaita nukkui yöt todella hyvin. 

Kylmät kuoritut porkkanat oli mieleen ja on edelleen :D

Juuh.

Täällä nuorin nyt 1v4kk.

Ollaan välillä käyty kerhoilemassa ym.

Tuntuu vaan että kaikilla on jo oma kaveri porukka johon tuntuu vaikeelta päästä mukaa. Oon myös alkanut miettimään omaa käytöstä että käyttäydynkö tiedostamatta niin että minua on vaikee lähestyä....

Yritän kyllä jutella, hymyillä ja olla kiinnostunut muiden jutuista mutta tuntuu että silti se vm jää siihen.

Itsekkin olen paikkakunnan vaihtaja.

Noi perhekerhot on kyllä sellasia että ei sieltä mitään kavereita saa. Mä en kyllä ikinä bondannut niiden mammasten kanssa. Ap tsemppiä! Tää on vaan vaihe mikä pitää lusia. Voisitko mennä osa-aikatöihin jo aiemmin. 3v on aika pitkä aika kärvistellä kotona. Suosittelen omia harrastuksia iltaisin mihin ei liity vauvan mukaan ottaminen T. Kolmen äiti

Vierailija kirjoitti:

Noi perhekerhot on kyllä sellasia että ei sieltä mitään kavereita saa. Mä en kyllä ikinä bondannut niiden mammasten kanssa. Ap tsemppiä! Tää on vaan vaihe mikä pitää lusia. Voisitko mennä osa-aikatöihin jo aiemmin. 3v on aika pitkä aika kärvistellä kotona. Suosittelen omia harrastuksia iltaisin mihin ei liity vauvan mukaan ottaminen T. Kolmen äiti

sama tämän paikkakunnan perhekerhossa, kaikilla oli siellä selkeästi jo vakiintuneet omat kuppikunnat.

Helpompaa olisi kun tuollaiset kerhot olis jaoteltu, että samanikäset samassa tai esikoiset tms.

Ihan kolmea vuotta en kuitenkaan ajatellut olla pois työmaailmasta. Vaikka en sinne yhtään kaipaakkaan niin onneksi työni on sellainen, että voin tehdä vaikka kaksi vuoroa viikossa, jos niin tahdon. Kuitenkaan 10kk ikäistä vauvaa en halua vielä hoitoon laittaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi perhekerhot on kyllä sellasia että ei sieltä mitään kavereita saa. Mä en kyllä ikinä bondannut niiden mammasten kanssa. Ap tsemppiä! Tää on vaan vaihe mikä pitää lusia. Voisitko mennä osa-aikatöihin jo aiemmin. 3v on aika pitkä aika kärvistellä kotona. Suosittelen omia harrastuksia iltaisin mihin ei liity vauvan mukaan ottaminen T. Kolmen äiti

sama tämän paikkakunnan perhekerhossa, kaikilla oli siellä selkeästi jo vakiintuneet omat kuppikunnat.

Helpompaa olisi kun tuollaiset kerhot olis jaoteltu, että samanikäset samassa tai esikoiset tms.

Ihan kolmea vuotta en kuitenkaan ajatellut olla pois työmaailmasta. Vaikka en sinne yhtään kaipaakkaan niin onneksi työni on sellainen, että voin tehdä vaikka kaksi vuoroa viikossa, jos niin tahdon. Kuitenkaan 10kk ikäistä vauvaa en halua vielä hoitoon laittaa.

Ap

Miten ne voi olla vakiintuneet kun ei ne samat lapset siellä ikuisesti pyöri. Itse koin kotihoitovuosina ennemminkin sen jatkuvan vaihtuvuuden rasittavana.

Vierailija kirjoitti:

Tällä meidän 7kk ikäisellä sitten putkahti 2 hammasta melkein kerralla. Päivä oli väliä niin molemmat selvästi näkyvissä. Oli kyllä pari päivää niin äkäinen kuin olla vaan voi. 

Ei ruokahalua, ja unet todella katkonaisia. Ennen näitä hampaita nukkui yöt todella hyvin. 

Kylmät kuoritut porkkanat oli mieleen ja on edelleen :D

Ne niin ihanat hampaat🙈 täälläkin huudettu yöt läpeensä ja nyt vihdoin tullut läpi, josko nyt helpottaisi.

Hyvä vinkki toi porkkana täytyy laittaa testaukseen heti tänään ! :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi perhekerhot on kyllä sellasia että ei sieltä mitään kavereita saa. Mä en kyllä ikinä bondannut niiden mammasten kanssa. Ap tsemppiä! Tää on vaan vaihe mikä pitää lusia. Voisitko mennä osa-aikatöihin jo aiemmin. 3v on aika pitkä aika kärvistellä kotona. Suosittelen omia harrastuksia iltaisin mihin ei liity vauvan mukaan ottaminen T. Kolmen äiti

sama tämän paikkakunnan perhekerhossa, kaikilla oli siellä selkeästi jo vakiintuneet omat kuppikunnat.

Helpompaa olisi kun tuollaiset kerhot olis jaoteltu, että samanikäset samassa tai esikoiset tms.

Ihan kolmea vuotta en kuitenkaan ajatellut olla pois työmaailmasta. Vaikka en sinne yhtään kaipaakkaan niin onneksi työni on sellainen, että voin tehdä vaikka kaksi vuoroa viikossa, jos niin tahdon. Kuitenkaan 10kk ikäistä vauvaa en halua vielä hoitoon laittaa.

Ap

Miten ne voi olla vakiintuneet kun ei ne samat lapset siellä ikuisesti pyöri. Itse koin kotihoitovuosina ennemminkin sen jatkuvan vaihtuvuuden rasittavana.

Nyt katsellaankin asiaa hieman lyhyemmällä aikavälillä kuin useampana vuotena.

Ihmeellistä pilkunnusbaa tää palsta kyllä

Varmasti riippuu myös alueesta ja syntyvyydestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi perhekerhot on kyllä sellasia että ei sieltä mitään kavereita saa. Mä en kyllä ikinä bondannut niiden mammasten kanssa. Ap tsemppiä! Tää on vaan vaihe mikä pitää lusia. Voisitko mennä osa-aikatöihin jo aiemmin. 3v on aika pitkä aika kärvistellä kotona. Suosittelen omia harrastuksia iltaisin mihin ei liity vauvan mukaan ottaminen T. Kolmen äiti

sama tämän paikkakunnan perhekerhossa, kaikilla oli siellä selkeästi jo vakiintuneet omat kuppikunnat.

Helpompaa olisi kun tuollaiset kerhot olis jaoteltu, että samanikäset samassa tai esikoiset tms.

Ihan kolmea vuotta en kuitenkaan ajatellut olla pois työmaailmasta. Vaikka en sinne yhtään kaipaakkaan niin onneksi työni on sellainen, että voin tehdä vaikka kaksi vuoroa viikossa, jos niin tahdon. Kuitenkaan 10kk ikäistä vauvaa en halua vielä hoitoon laittaa.

Ap

Miten ne voi olla vakiintuneet kun ei ne samat lapset siellä ikuisesti pyöri. Itse koin kotihoitovuosina ennemminkin sen jatkuvan vaihtuvuuden rasittavana.

Nyt katsellaankin asiaa hieman lyhyemmällä aikavälillä kuin useampana vuotena.

Ihmeellistä pilkunnusbaa tää palsta kyllä

Varmasti riippuu myös alueesta ja syntyvyydestä.

Ap

Mikä on pilkunnusba?

Ehkä sun kannattaisi itse oppia katsomaan asioita paremmalla perspektiivillä ja tehdä omat päätöksesi viisaammin.

Sen sijaan että paukkaat korpeen kykkimään ja hikeennyt parissa kuukaudessa. Tuo kaikki kun pitäisi osata suunnitella jo ennen lasta, ennen muuttoa ja nimenomaan vuosien perspektiivillä.

Mikä idea oli muuttaa korpeen tossa elämänvaiheessa? Miehen idea? Sinä maksat puolet kaikesta jostain parista sadasta eurostasi. Mies on koko viikonlopun ylitöissä, joten hänellä varmaan hyvät tulot? Mihin hän säästää rahansa kun sinä kitkutat? En ymmärrä kutsutaanko tällaista orjalaitosta nykyisin perheeksi?

Ap, vuosista siinä sinullakin on kyse, jos aiot palata töihin tekemään pari päivää viikossa. Siinä on sitten vielä viisi kotihoitopäivää per viikko. Ja ne on muuten ne samat äidit ja lapset vastassa päiväkodissa, harrastuksissa ja koulussa.

On ihan normaalia, ettei pelkkä vauvan seura poista yksinäisyyttä. Olet päivät kotona, muut ihmiset ovat  töissä ja miehesikin tekee paljon ylitöitä. Lisäksi olet vasta hiljattain muuttanut uudelle paikkakunnalle pellon reunaan eikä sulla ole käytössäsi autoa. Tuossa tilanteessa ei ole vielä oletettavaakaan, että seuraelämäsi olisi kovin vilkasta.

Kerran tunnissa kulkeva bussi ei mun mielestä ole suoranainen ongelma, koska voit suunnitella lähtösi ja paluusi aikataulujen mukaan. Jos busseja kulkisi vain muutama päivässä, tilanne olisi toinen, koska joutuisit kohdepaikassasi odottamaan kenties montakin tuntia ennenkuin pääsisit lähtemään takaisin kotiin. Nyt voit jo lähtiessäsi päättää, millä bussilla aiot tulla kotiin ja kohdepaikassa käyt vaikka jossain kahvilla, jos jää luppoaikaa. 

Sinuna koittaisin jo nyt lähteä sinne, missä muutkin kotiäidit viettävät aikaansa. Ei siis vasta sitten, kun lapsesi on hiekkalaatikkoikäinen. Mitä tutumpia muut äidit - edes naamasta - ovat, kun lapsesi alkaa kaivata ikäistään seuraa, sen helpompaa sun ja lapsesi on liittyä mukaan. Vaikka jollain äidillä nyt olisikin parivuotias lapsi, hänellä saattaa olla jo seuraava tulossa ja on edelleen lastensa kanssa hiekkaalaatikolla, kun sinun lapsesikin tulee hiekkalaatikkoikään. Monet kun tekevät lapsensa pienellä ikäerolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, omani myös melkein 8kk. Tosin kahden viikon päästä. 

Vois vaikka vauvan kanssa tuonne ulos lähteä rattailla rullailemaan, kun ei muutakaan keksi. :D

Löytyihän sieltä vertaistukea :’D

Mä oon monesti miettinyt, kun noita samoja katuja rullailen, että pitääkö ne mua hulluna kun joskus saman talon nurkilla mennään jo kolmatta kertaa päivässä!

Ainiin ja tosiaan ap täällä huutelee.

En vielä lukenut koko ketjua, mutta mä oon 1- ja 3-vuotiaiden kanssa kotona. Muutin paikkakunnalle vähän ennen lapsia ja yksinäistä oli. Onnekkaasti kuitenkin miehen parhaan kaverin vaimo oli raskaana samaan aikaan ja uskaltauduttiin perhekahvilaan.

Oon käynyt muutamassakin kerhossa, toisissa olen tuntenut oloni ulkopuoliseksi, joten jäi pariin kertaan. Onnekseni löysin yhden, jossa on saman oloisia äitejä. Siellä lapset on 1kk-4 vuotta, aina muutama uusi tulee joukkoon ja joku palaa töihin.

Olen huomannut kuitenkin saman ongelman kuin sinäkin. Ulkona ja puistoissa ei ole muita. Liikutaan ihan samoihin aikoihin kuin muutkin kertoo ulkoilevansa, mutta ketään ei näy. Mulla on ongelmana myös se, etten käytä somea aktiivisesti. Minulle pitäisi siis soittaa tai laittaa tekstari, jonka vuoksi minut ilmeisesti unohdetaan, koska minuun on liian vaivalloista pitää yhteyttä. Itse sovin puistotreffejä onnistuneesti tuttujen äitien kanssa, mutta silti sama ei toimi toisinpäin.

Ajattelen, että ihmisillä on niin "kiireinen" sosiaalinen elämä ympäriinsä, ettei toisten muuttunut tilanne sovi enää kuvioihin. Eikä varsinkaan uusi ihminen paikkakunnalla sujahda kaveriporukalta mukaan, ne on jo "täynnä". Olisikin kyläkauppa, jonka vieressä koulu ja päiväkoti. Voisi olla sosiaalinen vain lähtemällä ulos. Niin joo, kaikki tietäisi toistensa asiat.. Mutta luulen, että olemme ikävä kyllä ulkoistaneet sosiaalisen elämämme someen ulkoilun sijaan.

Mene sinne seurakunnan kahvilaan uudestaan, jos toimii kesäisin. Mikäli susta yhtään tuntui siltä, että sait juttuseuraa tai sosiaalisuutta itsellesi. Kyllä pieni lapsesi kasvaa leikkimään muiden mukana. Hyvää kesää!

En täysin tajua että miten tuo voi yllättää. Hornan tuutissa ilman autoa vieraalla paikkakunnalla, mies aina töissä.

Ja sitten keksii yhtäkkiä että hei, yksinäistä.

Ja tuo perheen taloudenpito on perseestä. Lapsi on yhteinen. Tietenkin isän pitää osallistua perhevapaan kustannuksiin maksamalla suurn osa kuluista nyt.

En ihan osaa samaistua, koska olen aina viihtynyt hyvin omissa oloissani. Kuitenkin kun saimme esikoisen, asuimme maalla, jossa ei mennyt lainkaan julkisia, lähimpään kylään oli 20km ja mies oli autolla töissä päivät. Ei sen puoleen että sillä olisin minnekään päässyt itse, kun ei korttia ole. 

Minä silti viihdyin hyvin kotona vauvan kanssa, en ole ikinä tykännyt asua lähellä kaupunkia, vaan nimenomaan maalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, omani myös melkein 8kk. Tosin kahden viikon päästä. 

Vois vaikka vauvan kanssa tuonne ulos lähteä rattailla rullailemaan, kun ei muutakaan keksi. :D

Löytyihän sieltä vertaistukea :’D

Mä oon monesti miettinyt, kun noita samoja katuja rullailen, että pitääkö ne mua hulluna kun joskus saman talon nurkilla mennään jo kolmatta kertaa päivässä!

Ainiin ja tosiaan ap täällä huutelee.

En vielä lukenut koko ketjua, mutta mä oon 1- ja 3-vuotiaiden kanssa kotona. Muutin paikkakunnalle vähän ennen lapsia ja yksinäistä oli. Onnekkaasti kuitenkin miehen parhaan kaverin vaimo oli raskaana samaan aikaan ja uskaltauduttiin perhekahvilaan.

Oon käynyt muutamassakin kerhossa, toisissa olen tuntenut oloni ulkopuoliseksi, joten jäi pariin kertaan. Onnekseni löysin yhden, jossa on saman oloisia äitejä. Siellä lapset on 1kk-4 vuotta, aina muutama uusi tulee joukkoon ja joku palaa töihin.

Olen huomannut kuitenkin saman ongelman kuin sinäkin. Ulkona ja puistoissa ei ole muita. Liikutaan ihan samoihin aikoihin kuin muutkin kertoo ulkoilevansa, mutta ketään ei näy. Mulla on ongelmana myös se, etten käytä somea aktiivisesti. Minulle pitäisi siis soittaa tai laittaa tekstari, jonka vuoksi minut ilmeisesti unohdetaan, koska minuun on liian vaivalloista pitää yhteyttä. Itse sovin puistotreffejä onnistuneesti tuttujen äitien kanssa, mutta silti sama ei toimi toisinpäin.

Ajattelen, että ihmisillä on niin "kiireinen" sosiaalinen elämä ympäriinsä, ettei toisten muuttunut tilanne sovi enää kuvioihin. Eikä varsinkaan uusi ihminen paikkakunnalla sujahda kaveriporukalta mukaan, ne on jo "täynnä". Olisikin kyläkauppa, jonka vieressä koulu ja päiväkoti. Voisi olla sosiaalinen vain lähtemällä ulos. Niin joo, kaikki tietäisi toistensa asiat.. Mutta luulen, että olemme ikävä kyllä ulkoistaneet sosiaalisen elämämme someen ulkoilun sijaan.

Mene sinne seurakunnan kahvilaan uudestaan, jos toimii kesäisin. Mikäli susta yhtään tuntui siltä, että sait juttuseuraa tai sosiaalisuutta itsellesi. Kyllä pieni lapsesi kasvaa leikkimään muiden mukana. Hyvää kesää!

Tuo samanhenkisyyden vaatimus voi olla yksi keskeinen syy monen suomalaisen yksinäisyyteen. Muistan, kun olin kuopuksen kanssa kotona ja olimme hiljattain  muuttaneet. Kun naapuriin muutti uusi lapsiperhe, melkein hyökkäsin perheen kimppuun :D En ajatellut tippaakaan mitään samanhenkisyyttä vaan mulle riitti, että siinä oli nainen ja suunnilleen samanikäiset lapset kuin omanikin. Ei mulla ollut tarkoituskaan, että saisin hänestä loppuelämäkseni sydänystävän. Menin heti juttelemaan ja ehdotin, että lähdetään seuraavana päivänä lasten kanssa leikkipuistoon. Nainen oli mielissään, koska ei tuntenut alueelta vielä ketään ja heti ensimmäisestä päivästä lähtien hänellä olikin päivisin seuraa. Monet kerrat käytiin aamupäivisin kauppareissuillakin yhdessä. Kävellen ja vauvoja vaunuissa työntäen. Ja kauppareissun jälkeen jommankumman luokse kahville. Kesäisin käytiin usein lasten kanssa eväsretkillä, uimarannalla yms. Ne olivat oikein mukavat melkein 3 vuotta. Hän palasi ensin takaisin työelämään ja minä pari kuukautta myöhemmin. Olimme tekemisissä vielä senkin jälkeen, mutta emme enää samalla tavalla ja samassa mittakaavassa kuin kotivuosina. 

Monilla tosiaan on jo omat kaveripiirit ja sen vuoksi uuden tulijan kannattaa olla kärppänä, kun tulee seuraava uusi tulija. 

Itse pääsin kaupungille pitkästä aikaa ostoksille, helpotti kummasti. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentää. Hoidat kotona yhteistä lasta ja käytät siihen omia säästöjäsi. Kyllä kai sen miehen homma olisi tässä tapauksessa ainakin sinua auttaa taloudellisesti, kun kerran lapsen isä on.

Kun jään hoitovapaalle, maksan tietenkin puolet menevistä kuluista?

Oletan, että se on aivan normaali juttu perheissä.

Ap

Useimmissa perheissä ei. Menot maksetaan suhteessa tuloihin. Eli se, kumpi tienaa enemmän, maksaa myös enemmän. Olisi täysin järjetöntä olettaa, että 300e tuloilla voisi maksaa euromääräisesti saman verran kuin 3000e tuloilla. 

Niin no, tätä varten olen säästänyt rahani. :) töihin en halua palata.

Vaikka uskonkin, kun syksy koittaa niin mies varmasti onkin enemmän maksumiehenä, mutta silti, en halua olla toisen elätettävänä :)

Ap

Jos et halua olla toisen elätettävänä, menet töihin tienaamaan elantosi. Kotihoidontuellahan olet yhteiskunnan elätettävänä ja logiikkasi mukaan se on väärin. 

Enköhän minä ole kuule tarpeeksi tehnyt verorahoja tähän maahan, että saan nauttia hetken kht :)

Ap

Olet varmasti maksanut veroja kh:n tuen eteen mutta koetko, että silti et ansaitse oman miehesi elatusta kun hoidat yhteistä lastanne kotona ja uhraat sen takia omat tulosi ja tulevat eläkkeesi? Mies voi tienata, edetä uralla, kerryttää eläkettä ja edes päiväkotimaksuja ei tarvitse maksaa kun vaimo tekee sen ilmaiseksi?!

Elämä ei ikinä ollut niin tylsää, hirveää, ja yksinäistä kuin kotona vauvan kanssa. Elämäni hirvein vuosi. Jos joku aiheesta kysyy niin en edes yritä valehdella ja siloitella asiaa. Fakta on valitettavasti se, että kaikilla ei ole helppo ja tyytyväinen vauva.

Kun vauva joko kirkuu kaikenaikaa kuin palosireeni tai muutenkin vaatii jatkuvaa viihdytystä ja toimintaa, niin elämä on todella raskasta. Se oli valitettavasti odotettavissa, koska itse olen ollut samanlainen työläs vauva pienenä, sääliksi käy omia vanhempiani entistä enemmän, nyt kun olen itsekin tämän kokenut....

Ja kun se vauva nukkuu vain 10-20min päikkäreitä ensimmäiset puoli vuotta elämästään, niin varsinaista lepotaukoa ei ollut itselläni koskaan. Kyllä siinä pää olis hajonnut jo vähemmälläkin.

Olin ensimmäiset 6-8kk ihan vankina kotona, ainoa viihde oli kävellä kauppaan ja takaisin. Kaupassa käytiinkin joka päivä. Mutta ei tuollaisen kirkujan kanssa viitsinyt muualle mennäkään. Sitten loppupäivä kotona sitä jatkuvaa kanniskelua ja kitinää ja kirkunaa.

Kun kesä koitti ja vauva oli hieman vanhempi, yritin sinnitellä ja jaksaa käydä jossain kerhossa. Kävin kaksi kertaa oven takana jossakin missä piti olla kerho, ei siellä ketään ollut. Ja sitten ne kerhot menivätkin tauolle kesäksi, joten se siitä.

Sitten onneksi saatiin kesän aikana järkättyä miehen kanssa niin että mulla oli välillä auto käytössä päivän ajan, jolloin pystyin käydä hoplopissa vauvan kanssa (saa mennä ilmaiseksi alle vuoden ikäisen kanssa). Siellä niitä muitakin äitejä sitten oli, eikä vauvakaan kiljunut tylsyyttään niinkuin kotona. Parhaimmillaan 5-6 pientä kuolanassua konttasi ringissä, ja äidit istuskeltiin ympärillä. Ei sieltäkään mitään pysyviä mammasuhteita itselleni jäänyt, mutta päivät sentään hieman paremmin kuluivat kun käytiin joku tunnin reissu hoplopissa.

Onneksi lapsemme oppi kävelemään hieman alle 11kk ikäisenä, jolloin aloitti heti hoidon ja minä  palasin töihin. Lapsi viihtyi hoidossa erinomaisesti, pääsi pieneen ryhmään jossa oli muitakin pieniä, ja muutenkin kaikki lapset alle 5v. Lapsi ei enää kirkunut iltaisin kotona, kun oli saanut päivät leikkiä kavereiden kanssa ja touhata hoidossa kaikkea mukavaa. Elämästä tuli paljon inhimillisempää, ja itsekin aloin vihdoin toipua vauvavuoden rasituksista. Työelämä tuntui lomailulta kaiken kokemani jälkeen.

Nyt olen jäämässä pian uudestaan äitiyslomalle. Toivon todella että tällä kertaa tulisi sellainen hieman normaalimpi, ns. keskivertovauva, jonka kanssa voisi käydä paikoissa, ja joka nukkuisi vaikka edes parin tunnin päikkärit?! Se olisi aivan luksusta jos sattuisi oikein hyväuninen vauva, että itsekin saisin joskus levätä. Toivon että tällä kertaa saisin vauvavuodesta edes jotain onnellisiakin muistoja, kun ensimmäisestä jäi pelkkiä painajaisia.

Mainittakoon vielä lopuksi, että esikoinen on nyt 1v7kk, ja oikein touhukas tapaus. Temperamenttia ja tahtoa on edelleen hieman turhankin paljon, mutta muuten on iloinen lapsi ja nukkuu yönsä lyhyesti mutta hyvin (noin 9 tuntia). Nukkuu myös yhdet päikkärit (2-3h). Elämä on jo JÄRKYTTÄVÄN PALJON helpompaa kuin vauvavuotena!

Lisäksi kommentti raha-asiaan, että perhe on yhteinen yritys. Jos on yhteinen talonlaina ja lapset, niin on myös yhteiset rahat. Kotona vauvan hoitaminen on naiselle iso tulojen menetys, jolloin miehen tulee tietenkin kustantaa isompi osa menoista, jos hänkin on sen lapsen halunnut!

Ostin tavaraa sieltä lastentarvike liikkeestä, ja missään niissä leluissa ei sitten kuulunutkaan olla mukana paristoja :( 

Itse jo monta kertaa miettinyt ja katsellut noita leikkipuistoja. Milloin sinne voisi mennä, heti kun lapsi osaa seisoa ja istua omatoimisesti ? 

Voisi ottaa vaikka omat eväät mukaan jne. Parempi siellä olisi varmaan istua (kuin kotosalla) ja lapsi voisi nähdä enemän muitakin lapsia touhuamassa.