Lue keskustelun säännöt.
Mistä ateistit saavat tarkoituksen elämäänsä?
31.05.2019 |
Mitä järkeä tehdä mitään, kun millään ei ole kuitenkaan väliä. Ei ole suurempaa tarkoitusta.
Tavallaan säälin heitä.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Uskovat satsaavat siihen ”seuraavaan” elämään, joten tämä nykyinen jää oikeastaan käyttämättä. Ateistit elävät tämän nykyisen, koska mitään seuraavaa ei ole, eikä tule.
Mistä tiedät? Oletko kuollut? Oletko koskaan kuullut keneltäkään kuolemanrajakokemuksesta? Ainakin kaverini se muutti koko ihmisen. Oli kuolleena n. 20 minuuttia kunnes saatiin elvytettyä takaisin eloon kuolleista. Koko kaverin elämä muuttui, kaikki alkoi tuntua järkevälle ja mielekkäälle kun kertoi sitä ennen kaiken tuntuneen enempi vähempi turhalle ja koko elämässä ei kokenut olevan mitään "järkeä".
Eniten harmitti se koko kokemuksessa että joutui palaamaan, koko tuonpuoleinen tuntui olevan niin täynnä loputonta autuutta, rauhaa ja hyvää oloa ja uskomattoman mielenkiintoista. Näki kuolleita sukulaisia siellä. Ehti olla parikymmentä minuuttia tuossa tilassa kun tulikin ilmoitus että aikasi ei ole vielä, kävi anomaan että ei, en halua takaisin, mutta luvattiin että aikasi tulee vielä kuten kaikilla, mutta ei nyt ja palasi kehoonsa ja jatkoi maanpäällistä elämää. Kuolemaa ei ole sen jälkeen pelännyt tippaakaan.
Ei tätä maanpäällistä elämää tarvitse jättää elämättä vaikka kuolema onkin välttämätön ja pakollinen asia, ei sen takia että kuoleman jälkeenkin elää tarvitse olla elämättä maan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä palstailen antoisan työpäivän jälkeen nautiskellen kahvikupposesta, lasten iloinen pulina kuuluu tuvasta.
Odottelen rakasta vaimoani kotiin...
Eipä tässä elämästä sisältöä puutu.
Itse olen ateismiin päin kallellaan oleva agnostikko. Oma kysymykseni on se, että miten uskonnosta voisi löytää elämälleen tarkoituksen ilman, että se kiertyy ihmisen oman pelastuksen ympärille? Miksi haluaisin pelastaa itseni muiden kustannuksella? Miksi esim. Raamattu puhuu ihmisen henkilökohtaisesta pelastumisesta, eikä anna tietoa tästä maailmankaikkeudesta, luomisesta ja ihmisistä?
Raamattu ja muut vastaavat kirjat tuntuvat vetoavan ihmisen kuolemanpelkoon ja toivoon jostain paremmasta, mutta miksi niissä ei ole tietoa Jumalasta itsestään? Vain ihmisiin liittyviä juttuja.
Välillä ajattelen, että ihmisen on myös annettava anteeksi kaikki se kärsimys, joka hänen osakseen on annettu. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, joten miksi jumala olisi vapaa kärsimykseltä ja siltä, että me hänen lapsinaan katsomme häntä ilman anteeksiantoa? Olemmeko me Jumalan peili? Miksi hän välttyy tuomiolta? Miksi maailma on vain hyväksyttävä? Mikä on todisteena sille, että Jumala on absoluuttisen hyvä? Onko hän? Onko hän ikäänkuin poliitikko, joka laittaa kansan kärsimään todistaakseen jotain?
Seuraisin Jumalaa, jos mulle annettaisiin jokin syy siihen. Mä olen ihminen, jolta on mun koko elämäni ajan viety vapaus ties millä verukkeilla ja se on se, mitä tässä elämässä eniten haluan. Voiko Jumala edes antaa mulle vapauden? Kristittyjen Jumala kuulostaa hyvin kontrolloivalta.
Vierailija kirjoitti:
Saamme elämästä tarkoituksen tässä ja nyt.
Ylösnousemista on toitettu jo pari vuosituhatta, maailmanloppua...
Ja mihin ne kaikki ylösnousseet mahtuvat, tuonneko pilven päälle?
Ai senkö takia ihmisellä ei ole sielua että ne kaikki sielut eivät mahtuisi mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
No elämä ei ainakaan pyöri tulisen järven ja kuinka sen voi välttää ympärillä. Sadistisia lasten pelottelijoita sellaiset.
Uskotko että pahat ihmiset välttyvät oikeudenmukaiselta rangaistukselta tämän elämän jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kai muusta kuin toisten ihmisten oikeuksien loukkaamisesta mielikuvitusjuttujen voimalla...
Miksi kuolema olisi suurempi tarkoitus kuin elämä? On ihan hönttiä uskoa huttuun kuolemanjälkeisestä elämästä. Kannattaa ennemmin tehdä paratiisi tänne silloin kun elää niin näkee ja kokee sen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ateismiin päin kallellaan oleva agnostikko. Oma kysymykseni on se, että miten uskonnosta voisi löytää elämälleen tarkoituksen ilman, että se kiertyy ihmisen oman pelastuksen ympärille? Miksi haluaisin pelastaa itseni muiden kustannuksella? Miksi esim. Raamattu puhuu ihmisen henkilökohtaisesta pelastumisesta, eikä anna tietoa tästä maailmankaikkeudesta, luomisesta ja ihmisistä?
Raamattu ja muut vastaavat kirjat tuntuvat vetoavan ihmisen kuolemanpelkoon ja toivoon jostain paremmasta, mutta miksi niissä ei ole tietoa Jumalasta itsestään? Vain ihmisiin liittyviä juttuja.
Välillä ajattelen, että ihmisen on myös annettava anteeksi kaikki se kärsimys, joka hänen osakseen on annettu. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, joten miksi jumala olisi vapaa kärsimykseltä ja siltä, että me hänen lapsinaan katsomme häntä ilman anteeksiantoa? Olemmeko me Jumalan peili? Miksi hän välttyy tuomiolta? Miksi maailma on vain hyväksyttävä? Mikä on todisteena sille, että Jumala on absoluuttisen hyvä? Onko hän? Onko hän ikäänkuin poliitikko, joka laittaa kansan kärsimään todistaakseen jotain?
Seuraisin Jumalaa, jos mulle annettaisiin jokin syy siihen. Mä olen ihminen, jolta on mun koko elämäni ajan viety vapaus ties millä verukkeilla ja se on se, mitä tässä elämässä eniten haluan. Voiko Jumala edes antaa mulle vapauden? Kristittyjen Jumala kuulostaa hyvin kontrolloivalta.
Katsele youtubesta Paul Vanderklayn videoita. Parasta netissä mielestäni tällä hetkellä.
Ateisteilla on myös moraali ja omatunto, he toimivat rehellisesti ja muita kunnioittaen useissa ammateissa.
Usein on niinkin, että työyhteisössä just se uskova on kaikkein ilkein, suurin juoruilija ja takanapäin puhuja.
Mitä sen on väliä, onko ateisti vai ei. Ihmisen oma moraali ja käsitys maailmasta ja elämästä ja kuolemasta ohjaa hänen käytöstään.
Ja kuka, siis kuka, on todistanut että kaikkitietävää Jumalaa on edes on olemassa, Ei kukaan.
Jeesus on asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovat satsaavat siihen ”seuraavaan” elämään, joten tämä nykyinen jää oikeastaan käyttämättä. Ateistit elävät tämän nykyisen, koska mitään seuraavaa ei ole, eikä tule.
Mistä tiedät? Oletko kuollut? Oletko koskaan kuullut keneltäkään kuolemanrajakokemuksesta? Ainakin kaverini se muutti koko ihmisen. Oli kuolleena n. 20 minuuttia kunnes saatiin elvytettyä takaisin eloon kuolleista. Koko kaverin elämä muuttui, kaikki alkoi tuntua järkevälle ja mielekkäälle kun kertoi sitä ennen kaiken tuntuneen enempi vähempi turhalle ja koko elämässä ei kokenut olevan mitään "järkeä".
Eniten harmitti se koko kokemuksessa että joutui palaamaan, koko tuonpuoleinen tuntui olevan niin täynnä loputonta autuutta, rauhaa ja hyvää oloa ja uskomattoman mielenkiintoista. Näki kuolleita sukulaisia siellä. Ehti olla parikymmentä minuuttia tuossa tilassa kun tulikin ilmoitus että aikasi ei ole vielä, kävi anomaan että ei, en halua takaisin, mutta luvattiin että aikasi tulee vielä kuten kaikilla, mutta ei nyt ja palasi kehoonsa ja jatkoi maanpäällistä elämää. Kuolemaa ei ole sen jälkeen pelännyt tippaakaan.
Ei tätä maanpäällistä elämää tarvitse jättää elämättä vaikka kuolema onkin välttämätön ja pakollinen asia, ei sen takia että kuoleman jälkeenkin elää tarvitse olla elämättä maan päällä.
Et nähtävästi ymmärrä ihmiskehosta mitään. Sellaista ihmistä ei ole, joka heräisi kuolleista eloon. Kaverisi ei ole ollut kuolleena. Jotain rajaa nyt noihin sepustuksiinne.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ateismiin päin kallellaan oleva agnostikko. Oma kysymykseni on se, että miten uskonnosta voisi löytää elämälleen tarkoituksen ilman, että se kiertyy ihmisen oman pelastuksen ympärille? Miksi haluaisin pelastaa itseni muiden kustannuksella? Miksi esim. Raamattu puhuu ihmisen henkilökohtaisesta pelastumisesta, eikä anna tietoa tästä maailmankaikkeudesta, luomisesta ja ihmisistä?
Raamattu ja muut vastaavat kirjat tuntuvat vetoavan ihmisen kuolemanpelkoon ja toivoon jostain paremmasta, mutta miksi niissä ei ole tietoa Jumalasta itsestään? Vain ihmisiin liittyviä juttuja.
Välillä ajattelen, että ihmisen on myös annettava anteeksi kaikki se kärsimys, joka hänen osakseen on annettu. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, joten miksi jumala olisi vapaa kärsimykseltä ja siltä, että me hänen lapsinaan katsomme häntä ilman anteeksiantoa? Olemmeko me Jumalan peili? Miksi hän välttyy tuomiolta? Miksi maailma on vain hyväksyttävä? Mikä on todisteena sille, että Jumala on absoluuttisen hyvä? Onko hän? Onko hän ikäänkuin poliitikko, joka laittaa kansan kärsimään todistaakseen jotain?
Seuraisin Jumalaa, jos mulle annettaisiin jokin syy siihen. Mä olen ihminen, jolta on mun koko elämäni ajan viety vapaus ties millä verukkeilla ja se on se, mitä tässä elämässä eniten haluan. Voiko Jumala edes antaa mulle vapauden? Kristittyjen Jumala kuulostaa hyvin kontrolloivalta.
Onhan sinulla vapaus ja vapaa tahto. Ihmisellä on tietoisuus ja vapaa tahto. Raamatun luomiskertomuksessa asiaa kuvataan vertauskuvalla. Kun ihmisen kehityksessä tapahtui kognitiivinen vallankumous johti se nykyisiin sivilisaatioihin ja kehitykseen sieltä ihmisapinoiden keräilijä metsästäjälaumoista. Mielikuvitus on se asia joka ihmisen on tehnyt nykyiseksi. kykenemme kuvittelemaan ja keksimään asioita joita ei ole oikeasti olemassa kuten ihmisoikeudet, valtiot, raha, osakeyhtiöt, mitä vain tällaisia jota ei ole olemassa muuten kuin mielikuvituksessamme muta jotka mahdollistavat modernin yhteiskunnan ja ihmisen hallitsevan aseman tällä planeetalla.
Eikä pelastumiseen tarvita mitään muuta kuin usko ja ilman sitä taas kenenkään on mahdotonta pelastua. Yksin uskosta - yksin armosta, vain niillä ihminen pelastuu. Millään mitä tekee elämässään maan päällä ei ole mitään merkitystä pelastumisen kannalta. Kukaan ei voi elää niin synnittömästi että pelastuisi ilman uskoa ja toisaalta kukaan ei voi tehdä niin paljon syntiä etteikö pelastuisi jos uskoo. Kaikki synnit on jo etukäteen sovitettu ja anteeksi annettu. Muuta ei vaadita kuin usko. Luther tajusi asian parhaiten ja selvensi sen kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24 jatkaa. Jos Jumala on olemassa, hän saa kunnioitukseni asettamalla itsensa ihmisten tuomittavaksi lopun tullessa. Jos hän tosiaan loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jos hän kertoo, miksi asiat menivät kuten menivät, itse todennäköisesti voin antaa kaiken anteeksi, koska tuomitsisin hänet kuin ihmisen.
En kannata kuolemaantuomiota ikinä, mutta jos vaihtoehtoina ovat kuolema tai orjuus, niin kuolen vapauden vuoksi. Jos me muutumme paratiisissa täydellisiksi, niin eikö se tarkoita sitä, että meistä tulee robotteja vailla omaa tahtoa? En itse voi hyväksyä sitä. Toisenlaista orjuutta. Mikään ei muuttuisi.
Jotenkin vaikea uskoa että on olemassa ateisteja vaikka Jeesuksen olemassa olo on historiallinen fakta ja hänen ihmeteot on kirjattu ylös monien historioitsijoiden toimesta. Ateisti on reppana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse suhtaudun Raamattuun niin, että se on ihmisten kirjoittama, mutta Jumalan inspiroima. Se on ristiriitainen ja sekava ja omituinen, ihan niin kuin mekin olemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No elämä ei ainakaan pyöri tulisen järven ja kuinka sen voi välttää ympärillä. Sadistisia lasten pelottelijoita sellaiset.
Uskotko että pahat ihmiset välttyvät oikeudenmukaiselta rangaistukselta tämän elämän jälkeen?
Absurdi kysymys, tavallaan välttyvät koska tämän elämän jälkeen ei ole mitään toista elämää. Jos tekee rikollisia tekoja niin toivottavasti saa niistä lain mukaiset rangaistukset elämänsä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovat satsaavat siihen ”seuraavaan” elämään, joten tämä nykyinen jää oikeastaan käyttämättä. Ateistit elävät tämän nykyisen, koska mitään seuraavaa ei ole, eikä tule.
Mistä tiedät? Oletko kuollut? Oletko koskaan kuullut keneltäkään kuolemanrajakokemuksesta? Ainakin kaverini se muutti koko ihmisen. Oli kuolleena n. 20 minuuttia kunnes saatiin elvytettyä takaisin eloon kuolleista. Koko kaverin elämä muuttui, kaikki alkoi tuntua järkevälle ja mielekkäälle kun kertoi sitä ennen kaiken tuntuneen enempi vähempi turhalle ja koko elämässä ei kokenut olevan mitään "järkeä".
Eniten harmitti se koko kokemuksessa että joutui palaamaan, koko tuonpuoleinen tuntui olevan niin täynnä loputonta autuutta, rauhaa ja hyvää oloa ja uskomattoman mielenkiintoista. Näki kuolleita sukulaisia siellä. Ehti olla parikymmentä minuuttia tuossa tilassa kun tulikin ilmoitus että aikasi ei ole vielä, kävi anomaan että ei, en halua takaisin, mutta luvattiin että aikasi tulee vielä kuten kaikilla, mutta ei nyt ja palasi kehoonsa ja jatkoi maanpäällistä elämää. Kuolemaa ei ole sen jälkeen pelännyt tippaakaan.
Ei tätä maanpäällistä elämää tarvitse jättää elämättä vaikka kuolema onkin välttämätön ja pakollinen asia, ei sen takia että kuoleman jälkeenkin elää tarvitse olla elämättä maan päällä.
Et nähtävästi ymmärrä ihmiskehosta mitään. Sellaista ihmistä ei ole, joka heräisi kuolleista eloon. Kaverisi ei ole ollut kuolleena. Jotain rajaa nyt noihin sepustuksiinne.
Häh? Jos sydän pysähtyy ja verenkierto lakkaa niin ihminen menettää tajuntansa puolessa minuutissa ja kuolee muutamassa minuutissa, se on kaikki toiminta kehossa lakkaa, aivojen toiminta lakkaa, aivosähkökäyrän mukaan mitään ei tapahdu aivoissa, niiden sähköinen toiminta on lakannut kokonaan, samoin verenkierto ja sydämen toiminta. Missä kohden ihminen mielestäsi kuolee sitten kun esim. pää leikataan irti ja aivojen verenkierto lakkaa? On tätä Ranskan vallankumouksen aikana tutkittukin, eräs lääkäri pyysi giljotiinillä mestattavaksi määrättyä henkilö räpyttämään silmiään niin kauan kuin kykenee kun pää on irronnut. Noin 10 sekuntia eli vielä tajuissaan kun aivoihin verenkierto oli lakannut kokonaan pään irrottua. Jos on 20 minuuttia ollut eloton niin on ollt 20 minuuttia kuollut. Kuolema on se että elämä puuttuu, siis negaatio tästä. Matemaattisesti tarkaseltuna ihminen on siis joko kokonaan elossa tai kokonaan kuollut. Luuletko itse kuolevasi esim. tunnin tai kahden päästä siitä kun on sydän pysähtynyt? Vai koska? Silloinko vasta on oikeasti kuollut kun lääkäri on todennut kuolleeksi? Ja on näitäkin sattunut että on jo todettu kuolleeksi ja elvytys lopetettu, mutta on korahtanutkin eloon takaisin, esim. hukkumistapauksia jääkylmään veteen ja sähköiskun saaneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No elämä ei ainakaan pyöri tulisen järven ja kuinka sen voi välttää ympärillä. Sadistisia lasten pelottelijoita sellaiset.
Uskotko että pahat ihmiset välttyvät oikeudenmukaiselta rangaistukselta tämän elämän jälkeen?
Absurdi kysymys, tavallaan välttyvät koska tämän elämän jälkeen ei ole mitään toista elämää. Jos tekee rikollisia tekoja niin toivottavasti saa niistä lain mukaiset rangaistukset elämänsä aikana.
Toivoahan aina saa :D Sivistyneissä länsimaissa melko moni rikos ratkeaa, mutta jossain Mexico Cityssä voit tappaa pari kymmentä ihmistä helposti jäämättä kiinni, puhumattakaan jostain kehitysmaista ja niiden sisällissodista. Eikä kaikki murhaajat jää todellakaan kiinni edes Suomessa. Onhan monia selvittämättömiä rikoksia, katoamisia ja murhia.
Vierailija kirjoitti:
Uskovat satsaavat siihen ”seuraavaan” elämään, joten tämä nykyinen jää oikeastaan käyttämättä. Ateistit elävät tämän nykyisen, koska mitään seuraavaa ei ole, eikä tule.
No ei mene kyllä näin! Tämä elämä on yhtä arvokas kuin se kuoleman jälkeinenkin. Kyllä mä uskovana 'satsaan' ihan tähän hetkeen tässä ja nyt.
Jos pitää elämää itsessään turhana ja tyhjänä, niin miksi jokin Taivaan Isä tekisi siitä yhtään täydempää ja merkityksellisempää? Yhtä turhahan sekin olisi kuin kaikki muukin.
Elämään voi löytää merkityksen ja mielekkyyden pienistä, arkisista iloista tai sitten ei löydä. Ajatus jumalasta on tässä yhteydessä täysin irrelevantti. Sen sijaan oman pienuuden ja turvattomuuden tunteeseen on tavallaan ihan järkevääkin hakea lohtua mielikuvitusolennoista.
Äh, opetelkaa uskovaiset tekemään edes mielekkäitä kysymyksenasetteluita.
Ei uskovaisetkaan kuvittele sen enempää. Ja kyllä ateisteilla on yleensä nihilistisiä ajatuksia. Viinaan se tuska täällä Suomessa hukutetaan.