APUA! Lapseni tulevan luokan oppilaista 40 % on erityisluokalta. Keksitkö integraatiosta mitään positiivista?

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten ihmiset puhuvat oppimisvaikeuksista kärsivistä lapsista. Nimittelevät halveksivasti.

Tässä on sekin puoli, että kaikki erityislapset eivät kärsi oppimisvaikeuksista. Ilmeisesti näissä jutuissa usein keskitytään niihin, jotka kärsivät, sillä jos sellaisia on suuri määrä yhdessä luokassa, saattaa tosiaan olla hieman hankalaa. Mutta ei se mikään halveksunnan aihe kuitenkaan ole vaan pikemminkin uuden suunnittelun.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten ihmiset puhuvat oppimisvaikeuksista kärsivistä lapsista. Nimittelevät halveksivasti.

Oma kokemus: integroiduista 90% on häiriköitä, entistä tarkkisporukkaa. 10% on entistä apukouluporukkaa, jotka eivät kykene oppimaan peruskoulun oppisisältöjä. He hidastavat kaikkien opetusta. Normilapset kärsii. Kun tätä seuraa voimattomana sivusta 9 vuotta, niin kovin kauniita ja ymmärtäviä ajatuksia ei enää ole jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä koulun vaihto ei ole mikään ilmoitusasia. Se ei ainakaan Helsingissä onnistu ilman painavia perusteita. Sen sijaan kotiopetukseen lapsen voi ottaa. Kerätkää pieni ryhmä ja sopikaa heille yhteinen kotiopetus. Tukea saa nettiperuskoulusta ja voi myös palkata opettajan jos rahat riittää. Itse harkitsin tätä vakavasti oman lapsen kohdalla kun joka tapauksessa suurin osa asioista jouduttiin käymään kotona läpi. Opettajan aika meni poliisina ja sossuna toimimiseen.

Älä levitä pelkoa ja epävarmuutta. Ap;n tilanne on aivan täysin riittävän painava peruste! Pitää osata vaatia. Jos ei vaadi, ei saa. Tietenkään ilmaiseksi ei saa mitään, vaan pitää osata vaatia sen verran painavasti, että koulun vaihto onnistuu. Ap voi mennä selittämään tilanteen rehtorille, ja sanoa ettei suostu että oma lapsi on tällaisessa kokeilussa mukana. Aivan varmasti saa paikan toisesta koulusta. Se on rehtoreista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten ihmiset puhuvat oppimisvaikeuksista kärsivistä lapsista. Nimittelevät halveksivasti.

Järkyttävää on lähinnä se, että kouluissa ei näitä oppilaita osata auttaa. "Ei ole resursseja", kuinka moni on kuullut tämän lauseen? Mihin ihmeeseen meidän verorahat sitten menevät? Olisiko aika alkaa perustaa yksityisiä kouluja, jotta rahalla voisi sitten maksaa siitä, että oma lapsi ainakin saa sitä opetusta. Nykymeno on sellaista, että peruskouluissa opettajat ovat kädettömiä ja rehtorit näyttävät olevan persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä, joita ei lasten tulevaisuus näytä kiinnostavan.

Kuka tahansa voi perustaa yksityiskoulu ja siihen saa vielä saman valtion avun kuin kunnan kouluunkin.

Ei kai niitä lapsia autetaan, jos opettajat ja muut oppilaat perheineen vihaavat ja halveksivat heitä. Se näkyy kommenteista vahvasti. Sitä ei voi olla huomaamatta.

Integraatiossa ei ole mitään positiivista edes päiväkodin puolella. Siellä ne hyvinkin haastavat apua tarvitsevat lapset ovat ison lapsiryhmän keskellä, vievät joko muilta huomion tai sitten jäävät itse huomiotta. Kasvatusympäristössä ei voi huomioida yksittäistä erityistä tukea tarvitsevaa, vaikka isoa lasta joka laittaa suuhun pieniä leluja ja saattaa nielaista niitä.

Pahimmillaan muut yrittää leikkiä ja erityislapsi saattaa päivittäin huutaa täyttä kurkkua monta tuntia, joko huutaa siinä lapsiryhmän keskellä tai vie yhden aikuisen, kun pitää mennä toiseen huoneeseen, jos edes on toista huonetta mihin mennä.

Integraatio on vain säästötoimenpide joka on verhottu muka positiiviseksi, oikeasti siitä on haittaa kaikille.

Ymmärrän huolesi ap. Oma lapseni on samanlainen, kiltti eikä mikään päällepäsmäri (ja suht lahjakas koulussa). Näillä luonteenpiirteillä hän on ollut sekä alakoulussa että yläkoulussa se, joka laitetaan erityisoppilaiden pariksi ja ryhmiin yhteisissä koulun töissä. Ja viereen istumaan ylipäätään – siinä sitten kärsii vierustoverin mölyämisestä, piereskelystä (!), tavaroiden hajottamisesta jne.

Olen joutunut puuttumaan ja ottamaan yhteyttä opettajaan, kun esim. ryhmätyöt ovat jääneet yksin hänen kontolleen (ko. tapauksessa pari oli sitä erityislasten häirikköosastoa). Puuttuminen on myös kannattanut ja asia korjaantunut. Mutta tuntuu aika väärältä, että tällaista pitää vanhempien valvoa.

Hurjalta kuulostaa tuo suhdeluku. Ottaisin yhteyttä rehtoriin ja vaatisin selvitystä siitä, miten työrauha taataan.

Epäilen että tällaisilla "integraatioilla" yritetään tehdä opettajan työstä helpompaa. Laitetaan kilttejä ja hiljaisia lapsia erityislasten kanssa samaan luokkaan hillitsemään niitä pahimpia. Tästä nimenomaan kärsivät ne hiljaiset ja kiltit. Miksi rehtori ei suostu vaihtamaan ap:n lasta toiselle luokalle? Niin. Juuri siksi että lapsi sattuu olemaan hiljainen ja kiltti. He haluavat ne hiljaiset tälle luokalle, siksi eivät suostu vaihtamaan luokkaa. Luulisi että rehtori voisi hiljaisesti vaihtaa luokkaa, jos muutama vanhempi sitä vaativat (kaikki eivät edes kehtaa vaatia sitä). Mutta avatkaa silmänne, ja katsokaa miten rehtori toimii tässä tilanteessa. Todellinen silmien avaamishetki tarjolla jokaiselle vanhemmalle, jonka lapsi joutuu tähän tilanteeseen. Ja miettikää oikeasti miten se vaikuttaa oman lapsenne opiskeluun ja oppimiseen!

No kyllä tällaisten integraatioiden takana on oikeistolaisten halu romuttaa hyvinvointiyhteiskunnan ajalta jäljellä oleva koulujärjestelmä. Integraatiolla varmistetaan, että palataan maksullisiin kouluihin tai oikeammin - siirrytään amerikkalaiseen malliin: tulevaisuudessa keskiluokka kaivaa hinnalla millä hyvänsä rahat lastensa yksityiseen kouluttamiseen, ja yleiset koulut jäävät köyhille ja integroiduille.  Halutaan, että ihmiset 'hoksaisivat', että eihän tämä nyt herrajjjestas toimi - no ei toimi, kun on tarkoituksella huononnettu.

Siihenhän tällaisilla älynväläyksillä pyritään ja kaikki puetaan sellaiseen hyväntekijän - kaapuun ja pistetään joku hyväksikäytettävä hölmä toteuttamaan prosessin käytännössä. Tässäkin ihan vain ajatellaan niiden integroitavien lasten parasta - etteivät vain leimaudu. Ja niistä muista lapsista ei tarvitse välittää, niillähän menee hyvin, eikä sitä pidä millään palkita tai huolehtia, että niillä menisi jatkossakin hyvin.

Luokan ja/tai koulun vaihtoa kannattaa tietysti vaatia, mutta kunnalla ei ole velvollisuutta tähän suostua. Huoltajien mahdollisuudet ovat vähissä kun luokkajaosta ei voi edes valittaa.

Yläkoulussa joutuu vääntämään erikseen jokaisen aineenopettajan kanssa näistä luokkatilanteista ja normilapsen oikeudesta saada oman tasoistaan opetusta. Ja opettaja ja rehtori voivat aina piiloutua uuden OPSin taakse - kyse on ilmiöstä, monimuoto-opetuksesta, ryhmätyötaidoista jne. Minulle jopa väitettiin että työskentely ryhmässä missä muut olivat avoimen vihamielisiä ja aggressiivisia opettaa ”työelämätaitoja”, vaikka kyseisellä käytöksellä normiaikuisten maailmassa olisi saanut välittömästi potkut työpaikalta ja syytteen herjauksesta vielä päälle.

Päätös erityisopetukseen ottamisesta on salassa pidettävää tietoa. Kukahan siellä kouluissa kertoilee muiden lasten vanhemmille kenellä on erityisen tuen päätös ja kenellä ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheaa tuo olisi! Nyt koulun vaihtoon...

P.s onneksi omani ovat Sykissä

Olin itse eliittikoulussa, jonne oli valittu älykkyystesteillä. En koskaan nähnyt erilaisia tai vähän tyhmempiä lapsia. En oppinut, että sellaisia on olemassakaan. Joskus kolmekymppisenä, kun tapasikin oman lapsen myötä muiden lasten vanhempia, oppi, että kaikki eivät ole yhtä älykkäitä.

Voi tuollaisessa integraatiossa olla puolensakin. Kunhan eivät pane väkivaltaisia tai meluavia samaan luokkaan muiden kanssa.

Oliko naapureiden, päivähoidon ja sukulaistenkin lapset valittu testeillä?

Juu tosisaan... yhden yhtä tyhmempää ei ole osunut silmiin ja korviin ennen kolmeakymppiä ja nekin muiden lasten vanhemmissa. 

Ei missään opiskelussa, työymäristössä, naapurustossa, tuttavissa, sukulaisissa, harrastuksissa, viranomaisissa ole törmännyt tyhmempään? 

Hmm? Olisiko itse se tyhmistä tyhmin? Tulee mieleen se vitsi poliisin varoituksesta, että yksi kaistapää ajelee motaria väärään suuntaan. 

Tähän kuski: Yksi??? Niitähän on kymmenittäin. 

Opiskelu oli ala, johon oli vaikea päästä. Työympäristössä paljon tohtoreita. Naapurusto maistereita. Tuttavat maistereita. Sukulaiset maistereita. Harrastuksiin pääsykokeet. Viranomaisia ei ole tarvinnut tavata. Ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten ihmiset puhuvat oppimisvaikeuksista kärsivistä lapsista. Nimittelevät halveksivasti.

Tässä on sekin puoli, että kaikki erityislapset eivät kärsi oppimisvaikeuksista. Ilmeisesti näissä jutuissa usein keskitytään niihin, jotka kärsivät, sillä jos sellaisia on suuri määrä yhdessä luokassa, saattaa tosiaan olla hieman hankalaa. Mutta ei se mikään halveksunnan aihe kuitenkaan ole vaan pikemminkin uuden suunnittelun.

Eikä kaikki oppimisvaikeuksista kärsivät ole keskittymiskyvyttömiä säntäilijöitä, jotka eivät pysty keskittymään mihinkään. Kamala tilanne voi olla myös erityisluokan sisällä, jonne laitetaan kaikki erityislapsistatuksella olevat lapset. Kun tuen tarvetta on niin erilaista, väkisinkin myös siellä joku lapsista kärsii. Miettikää nyt. Sinulla on yhdellä luokalla äänistä kärsivät aistiyliherkkä ja vilkas sekä äänekäs ADHD. Samaan aikaan yhdessä nurkassa on ADD-oppilas, joka ei saa mitään aikaiseksi ilman, että aikuinen huomauttaa, milloin pitää siirtyä seuraavaan tehtävään. 

Vierailija kirjoitti:

Puhu yhden tai kahden lapsesi kaverin vanhemman kanssa, ja vaihtakaa yhdessä koulua! Säälittää lapset/nuoret joiden vanhemmat ovat liian nössöjä. Tällaisessa tilanteessa pitää asioihin puuttua, eikä vaan hyväksyä että koulun/rehtorin valinnat pilaavat oman lapsen elämän. Mietippä ihan itse millainen yläkouluaika ja teini-ikä lapsellasi on edessä?

Niistä erityislapsista puhumattakaan. Niillä vasta kauheat kolme vuotta onkin edessä.

No ei kuulosta kivalta.Varmista koulusta että takaavat työrauhan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden erityisen (erillä tavoin) äitinä inhoan tuota inkluusiota. Lapsi ei saa isossa ryhmässä keskittyä, ei saa huomiota, eikä opettajalla ole pätevyyttä opettaa lasta, kuin sen yhden mitättömän kurssin verran. Tavis-lapsukaiset naureskelevat, eivätkä ota leikkimään. Normaalina olo ei ole mielipahan arvoista.

Tuon naureskelunkin takia pitäisi erityislapsilla olla oikeus omaan pienluokkaan. Saisivat olla ja opiskella omassa rauhassaan.

Joo, on kamalaa kun heille naureskellaan. Erityisen koko luokan oppimisen pilaaminen ei ole mitään, saati sitten ne pikku päällekäymiset, tavaroiden rikkomiset sun muut. Niitä pitää YMMÄRTÄÄ, koska lapsi on niin s**tanan spessu.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin tilanne olisi erityislasten syy. Tai heidän vanhempiensa syy.

Hetkinen. Kertoisitko esimerkein, missä näin on sanottu? Ei pidä sentään marttyyriksi heittäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu yhden tai kahden lapsesi kaverin vanhemman kanssa, ja vaihtakaa yhdessä koulua! Säälittää lapset/nuoret joiden vanhemmat ovat liian nössöjä. Tällaisessa tilanteessa pitää asioihin puuttua, eikä vaan hyväksyä että koulun/rehtorin valinnat pilaavat oman lapsen elämän. Mietippä ihan itse millainen yläkouluaika ja teini-ikä lapsellasi on edessä?

Niistä erityislapsista puhumattakaan. Niillä vasta kauheat kolme vuotta onkin edessä.

Koulun kaikki (vähät) tukiresursdit kuitenkin suunnataan juuri näille erityisille. Normilapset sen sijaan eivät saa mitään. Väitän, että tilanne on tuhoisampi normilapsille, koska heillä olisi resursseja oppia mutta integrointi estää sen.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä tällaisten integraatioiden takana on oikeistolaisten halu romuttaa hyvinvointiyhteiskunnan ajalta jäljellä oleva koulujärjestelmä.

Oikeistolaisten? Eiköhän integraatio ole ennemminkin sukua vasemmistoideologialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden erityisen (erillä tavoin) äitinä inhoan tuota inkluusiota. Lapsi ei saa isossa ryhmässä keskittyä, ei saa huomiota, eikä opettajalla ole pätevyyttä opettaa lasta, kuin sen yhden mitättömän kurssin verran. Tavis-lapsukaiset naureskelevat, eivätkä ota leikkimään. Normaalina olo ei ole mielipahan arvoista.

Tuon naureskelunkin takia pitäisi erityislapsilla olla oikeus omaan pienluokkaan. Saisivat olla ja opiskella omassa rauhassaan.

Joo, on kamalaa kun heille naureskellaan. Erityisen koko luokan oppimisen pilaaminen ei ole mitään, saati sitten ne pikku päällekäymiset, tavaroiden rikkomiset sun muut. Niitä pitää YMMÄRTÄÄ, koska lapsi on niin s**tanan spessu.

Erityislapsissa voi olla hiljaisia ja tunnollisia lapsia, jotka eivät vain pysty oppimaan joitain asioita ilman, että aikuinen auttaa heitä. He eivät tiedä päällekäymisistä ja tavaroiden rikkomisista mitään. Ei rikkojia ja päällekäyjiä saakaan integroida, heillä pitää olla oma psykiatrinen sairaanhoitaja pienluokassa. Mutta tosiaan pienluokat myös näille tunnollisille ja hiljaisille erityislapsille - eri pienluokat.

Voi mitä ongelmia :(  Onneksi ei kristillisessä.  Surkeeksi mennyt Suomen tila.