APUA! Lapseni tulevan luokan oppilaista 40 % on erityisluokalta. Keksitkö integraatiosta mitään positiivista?

Painotetut luokat ovat pelastus niille, joiden lapset haluavat sellaiselle mennä.

Yritin saada lapseni hakemaan matikkapainotetulle tai ihan mille vaan. Mutta eipä suostunut. Halusi mennä "sinne minne muutkin" Pakottaa en halunnut.

Minulla on "spessu" lapsi. Kuulen näitä nimityksiä ekan kerran. Hän on hiljainen ja kiltti. Hänen ansiostaan luokassa on samanaikaisope. Luokanvalvoja on sanonut usein, että oma lapseni ei tarvi niin paljon tukea ja samanaikaisope ehtii auttamaan kaikkia lapsia.

Luokassa on muutama häirikkö. Yksikään ei ole ulkomaalainen ja narkkien huostaanotettu lapsi istuu tai nukkuu hiljaa huppu päässä. Häiriköt ovat hyvästä perheestä. Tunnen vanhemmat. Koulutettuja ja fiksuja. Luokan häiriköt voisi luokitella hyväosaisiksi ylimielisiksi.

Teillä nyt vain on yksipuolinen näkemys asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Päätös erityisopetukseen ottamisesta on salassa pidettävää tietoa. Kukahan siellä kouluissa kertoilee muiden lasten vanhemmille kenellä on erityisen tuen päätös ja kenellä ei?

Kyllä se erityislapsen käytös pian kertoo normaaleille lapsille, mitä ovat. Lapset kertovat vanhemmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on "spessu" lapsi. Kuulen näitä nimityksiä ekan kerran. Hän on hiljainen ja kiltti. Hänen ansiostaan luokassa on samanaikaisope. Luokanvalvoja on sanonut usein, että oma lapseni ei tarvi niin paljon tukea ja samanaikaisope ehtii auttamaan kaikkia lapsia.

Luokassa on muutama häirikkö. Yksikään ei ole ulkomaalainen ja narkkien huostaanotettu lapsi istuu tai nukkuu hiljaa huppu päässä. Häiriköt ovat hyvästä perheestä. Tunnen vanhemmat. Koulutettuja ja fiksuja. Luokan häiriköt voisi luokitella hyväosaisiksi ylimielisiksi.

Teillä nyt vain on yksipuolinen näkemys asiasta.

Häirikkö on häirikkö perhetaustasta riippumatta. Häirikön oikea paikka olisi tarkkis, ei normiluokka. Ei täällä kukaan ole väittänyt, että ns. hyvien perheiden lapset olisivat kaikki normioppilaita.

Ja superhienoa teille, että lapsi on oikeasti saanut tukea ja resursseja. Useimmissa integroiduissa luokissa näin ei ole, vaan yksi luokanope tai aineenopettaja koittaa pärjätä sekä oppimisvaikeuksien, räyhääjien, normiporukan että lahjakkaiden kanssa.

Mä sain kympintyttönä aikoinaan opettajalta negatiivista palautetta, kun olin lakannut viittaamasta kysymyksiin ja ruvennut piirtelemään tunneilla vihkoon. Opettaja taatusti ymmärsi, että olisin melkein aina tiennyt vastaukset hänen kysymyksiin.

Opetustyyli oli vain muuttunut minulle täysin mielenkiinnottomaksi ja pitkäveteiseksi parin m.muutt.oppilaan ja erityisoppilaan vuoksi. Itse nopeana lukijana ja hyvänä luetun ymmärtäjänä luin tunnin aiheen kirjasta parissa minuutissa, kun lopputunnin opettaja kävi sitä hitaammille läpi. Opettajan kysymykset aiheesta olivat niin helppoja itselleni, etten viitsinyt enää viitata. Tuntui ihan oman älyn aliarvioimiselta ja jopa hiukan nololta joutua vastaamaan niin helppoihin asioihin, jotka lukivat kuitenkin suoraan taululla tai kirjassa... Tunnit olivat hitauden ja helppouden vuoksi niin tylsiä, että piirtelin ajan kuluksi. Se oli tietty väärin, vaikka erityisoppilaat saivat leikkiä sinitarralla tai pomppia tyynyn päällä istuessa.... Kokeista sain aina lukematta ysejä ja kymppejä, kun olin tunneilla jo lukenut ja ymmärtänyt asiat ja minulla on hyvä muisti.

Ammattikoulussa ja amkissa alkoikin yleistyä uudet opetustavat, eli iänikuiset ryhmätyöt, projektit ja selkeiden kokonaisuuksien sekoittaminen. Inhosin tätäkin tapaa syvästi. Olisi kai pitänyt mennä yliopistoon, jossa taitaa ainoana paikkana edelleen olla mahdollisuus opiskella perinteisesti niin, että saa hyödyntää hyvää muistiaan ja erinomaista luku-ja kirjoitustaitoa.

integraatio tai inkluusio, millä termillä sitä nyt haluaakaan kutsua.. kuitenkin, ei tule lisäämään ymmärrystä "spessuja" kohtaan vaan nimenomaan asettaa heidät hankalampaan asemaan ja alttiimmaksi kiusaamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei edes ollut mitään erityisluokka, joihin olisi laitettu valtava prosentti kaikista ikäluokista. Tämä nykyinen jaottelu erityisoppilaisiin ei voi olla tervettä ja hyväksi.

Kyllä oli ennenkin! Häiriköt oli tarkkiksella ja tyhmät apukoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on "spessu" lapsi. Kuulen näitä nimityksiä ekan kerran. Hän on hiljainen ja kiltti. Hänen ansiostaan luokassa on samanaikaisope. Luokanvalvoja on sanonut usein, että oma lapseni ei tarvi niin paljon tukea ja samanaikaisope ehtii auttamaan kaikkia lapsia.

Luokassa on muutama häirikkö. Yksikään ei ole ulkomaalainen ja narkkien huostaanotettu lapsi istuu tai nukkuu hiljaa huppu päässä. Häiriköt ovat hyvästä perheestä. Tunnen vanhemmat. Koulutettuja ja fiksuja. Luokan häiriköt voisi luokitella hyväosaisiksi ylimielisiksi.

Teillä nyt vain on yksipuolinen näkemys asiasta.

Häirikkö on häirikkö perhetaustasta riippumatta. Häirikön oikea paikka olisi tarkkis, ei normiluokka. Ei täällä kukaan ole väittänyt, että ns. hyvien perheiden lapset olisivat kaikki normioppilaita.

Ja superhienoa teille, että lapsi on oikeasti saanut tukea ja resursseja. Useimmissa integroiduissa luokissa näin ei ole, vaan yksi luokanope tai aineenopettaja koittaa pärjätä sekä oppimisvaikeuksien, räyhääjien, normiporukan että lahjakkaiden kanssa.

Mutta häiriköt eivät ole niitä "spessuja". Ne olisivat muutenkin normaalilla luokalla, koska heillä ei ole mitään diagnoosia. Niin oli aina ennenkin. Ilman diagnoosia, et erityisluokalle päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei edes ollut mitään erityisluokka, joihin olisi laitettu valtava prosentti kaikista ikäluokista. Tämä nykyinen jaottelu erityisoppilaisiin ei voi olla tervettä ja hyväksi.

Kyllä oli ennenkin! Häiriköt oli tarkkiksella ja tyhmät apukoulussa.

Ehkä joskus 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu ja on toimiva, jos resurssit on kohdallaan. Tuon kokoisessa luokassa pitäisi olla luokanopettaja, erityisopettaja ja ohjaaja.  Pakostaankin luokassa on 2 opettajaa, jos siellä on 9 erityisen opettajaa.

Kun saavat homman pyörimään, niin kaikille oppilaille riittää aikaa ja tukea. Opetuksessa harvoin mennään heikoimman mukaan...

Meidän kaupungissamme tehdään uutterasti tuota integraatiota (taikka nykyisin inkluusiota). Olen opettanut useita tuollaisia luokkia. Siellä ei todellakaan ole kahta opettajaa ja ohjaajaa. On vain yksi opettaja - ja jokainen saa selviytyä niin kuin parhaaksi katsoo, niin opettaja kuin oppilaatkin. Tuollaiset luokat jyräävät opettajan totaalisesti. Ja ihan totta, opettajat vihaavat noita luokkia.

Suosittelen ap:lle hakemaan lapselleen luokanvaihtoa mitä pikimmin. Vetoa siihen, että luokalle on tulossa lapsen pahimpia kiusaajia eikä yhteiselämä missään nimessä ole mahdollinen. Se on lähestulkoon ainoa peruste sille, että saa luokan vaihdettua. Vielä kun vähän itkeä tirautat puhelimessa niin hyvä.

Tosin niitä häiriköitä ja ongelmaisia saattaa olla muillakin luokilla ihan yhtä lailla. Heillä vain ei ole diagnoosia tai erityisluokkataustaa. Tulevaa varten muille palstalaisille: kannattaa hakea lapselle painotusluokkapaikkaa, oli se sitten kuvista tai matikkaa tai mitä vain. Niille valikoituu tavallisesti tasokkaampaa porukkaa. Pois lukien liikuntaluokat, joilla on todella rauhatonta.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain kympintyttönä aikoinaan opettajalta negatiivista palautetta, kun olin lakannut viittaamasta kysymyksiin ja ruvennut piirtelemään tunneilla vihkoon. Opettaja taatusti ymmärsi, että olisin melkein aina tiennyt vastaukset hänen kysymyksiin.

Opetustyyli oli vain muuttunut minulle täysin mielenkiinnottomaksi ja pitkäveteiseksi parin m.muutt.oppilaan ja erityisoppilaan vuoksi. Itse nopeana lukijana ja hyvänä luetun ymmärtäjänä luin tunnin aiheen kirjasta parissa minuutissa, kun lopputunnin opettaja kävi sitä hitaammille läpi. Opettajan kysymykset aiheesta olivat niin helppoja itselleni, etten viitsinyt enää viitata. Tuntui ihan oman älyn aliarvioimiselta ja jopa hiukan nololta joutua vastaamaan niin helppoihin asioihin, jotka lukivat kuitenkin suoraan taululla tai kirjassa... Tunnit olivat hitauden ja helppouden vuoksi niin tylsiä, että piirtelin ajan kuluksi. Se oli tietty väärin, vaikka erityisoppilaat saivat leikkiä sinitarralla tai pomppia tyynyn päällä istuessa.... Kokeista sain aina lukematta ysejä ja kymppejä, kun olin tunneilla jo lukenut ja ymmärtänyt asiat ja minulla on hyvä muisti.

Ammattikoulussa ja amkissa alkoikin yleistyä uudet opetustavat, eli iänikuiset ryhmätyöt, projektit ja selkeiden kokonaisuuksien sekoittaminen. Inhosin tätäkin tapaa syvästi. Olisi kai pitänyt mennä yliopistoon, jossa taitaa ainoana paikkana edelleen olla mahdollisuus opiskella perinteisesti niin, että saa hyödyntää hyvää muistiaan ja erinomaista luku-ja kirjoitustaitoa.

Miksi koulu pitäisi olla räätälöity juuri sinulle? Meillä oli koulussa pari, jotka meni tenttimällä koulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu ja on toimiva, jos resurssit on kohdallaan. Tuon kokoisessa luokassa pitäisi olla luokanopettaja, erityisopettaja ja ohjaaja.  Pakostaankin luokassa on 2 opettajaa, jos siellä on 9 erityisen opettajaa.

Kun saavat homman pyörimään, niin kaikille oppilaille riittää aikaa ja tukea. Opetuksessa harvoin mennään heikoimman mukaan...

Meidän kaupungissamme tehdään uutterasti tuota integraatiota (taikka nykyisin inkluusiota). Olen opettanut useita tuollaisia luokkia. Siellä ei todellakaan ole kahta opettajaa ja ohjaajaa. On vain yksi opettaja - ja jokainen saa selviytyä niin kuin parhaaksi katsoo, niin opettaja kuin oppilaatkin. Tuollaiset luokat jyräävät opettajan totaalisesti. Ja ihan totta, opettajat vihaavat noita luokkia.

Suosittelen ap:lle hakemaan lapselleen luokanvaihtoa mitä pikimmin. Vetoa siihen, että luokalle on tulossa lapsen pahimpia kiusaajia eikä yhteiselämä missään nimessä ole mahdollinen. Se on lähestulkoon ainoa peruste sille, että saa luokan vaihdettua. Vielä kun vähän itkeä tirautat puhelimessa niin hyvä.

Tosin niitä häiriköitä ja ongelmaisia saattaa olla muillakin luokilla ihan yhtä lailla. Heillä vain ei ole diagnoosia tai erityisluokkataustaa. Tulevaa varten muille palstalaisille: kannattaa hakea lapselle painotusluokkapaikkaa, oli se sitten kuvista tai matikkaa tai mitä vain. Niille valikoituu tavallisesti tasokkaampaa porukkaa. Pois lukien liikuntaluokat, joilla on todella rauhatonta.

Se on kun kaupungit prioirisoi, eikä satsaa koulutukseen. Mutta opena tiedät, että samanaikaisopettaja kuuluu luokkaa, jos siellä on "spessuja".

Joopa joo, ei tartte enää ihmetellä miksi on koulukiusaajia kun täälläkin aikuiset (vanhemmat) haukkuvat tukea tarvitsevia vajukeiksi, tyhmiksi ja pöljiksi. Kotoa opittu malli, näemmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu ja on toimiva, jos resurssit on kohdallaan. Tuon kokoisessa luokassa pitäisi olla luokanopettaja, erityisopettaja ja ohjaaja.  Pakostaankin luokassa on 2 opettajaa, jos siellä on 9 erityisen opettajaa.

Kun saavat homman pyörimään, niin kaikille oppilaille riittää aikaa ja tukea. Opetuksessa harvoin mennään heikoimman mukaan...

Meidän kaupungissamme tehdään uutterasti tuota integraatiota (taikka nykyisin inkluusiota). Olen opettanut useita tuollaisia luokkia. Siellä ei todellakaan ole kahta opettajaa ja ohjaajaa. On vain yksi opettaja - ja jokainen saa selviytyä niin kuin parhaaksi katsoo, niin opettaja kuin oppilaatkin. Tuollaiset luokat jyräävät opettajan totaalisesti. Ja ihan totta, opettajat vihaavat noita luokkia.

Suosittelen ap:lle hakemaan lapselleen luokanvaihtoa mitä pikimmin. Vetoa siihen, että luokalle on tulossa lapsen pahimpia kiusaajia eikä yhteiselämä missään nimessä ole mahdollinen. Se on lähestulkoon ainoa peruste sille, että saa luokan vaihdettua. Vielä kun vähän itkeä tirautat puhelimessa niin hyvä.

Tosin niitä häiriköitä ja ongelmaisia saattaa olla muillakin luokilla ihan yhtä lailla. Heillä vain ei ole diagnoosia tai erityisluokkataustaa. Tulevaa varten muille palstalaisille: kannattaa hakea lapselle painotusluokkapaikkaa, oli se sitten kuvista tai matikkaa tai mitä vain. Niille valikoituu tavallisesti tasokkaampaa porukkaa. Pois lukien liikuntaluokat, joilla on todella rauhatonta.

Se on kun kaupungit prioirisoi, eikä satsaa koulutukseen. Mutta opena tiedät, että samanaikaisopettaja kuuluu luokkaa, jos siellä on "spessuja".

Vain jos siihen tarpeeksi painavia syitä. Katsos, ensin tutkitaan ja täytellään muutamia kaavakkeita, sitten taas katsotaan, sitten odotellaan josko loma parantaisi tilannetta ja sitten taas alusta uudelleen. Meillä on lisäksi koko koulun yhteinen erityisopetus, millä perustellaan se, ettei muuhun tukeen ole resursseja.

Viidensadan oppilaan koulussa on jopa kaksi erityisopettajaa, jotka ottavat pienryhmään oppilaita tarvittaessa, mutta kun siellä on hojksit ja häiriköt samassa, eipä se paljon työrauhaa paranna. Sitä paitsi jos luokassa on vaikka vain neljäsosa näitä erityisoppilaita, se tarkoittaa 125 oppilasta, jotka tarvitsisivat pienryhmäpaikan. Ei mitenkään mahdu erityisopetusluokkiin tuollaista määrää. Eikä niitä häiriköitä edes saa pitää siellä kokoaikaisesti, vaan jakso kestää vain päivästä kuukauteen. Jos sinne saakin joltain luokalta pari pahinta edes hetkeksi pois silmistä, luokkaan jää vielä useita häiriöisiä.

Ja hitaimman osaajan mukaan kyllä edetään. Kun on häiriköitä, edetään vielä hitaammin, koska iso osa tunnista menee työrauhan ylläpitämiseen. Aina ne häiriköt eivät ole ns. ilkeitä häiriköitä vaan ylipäänsä vain eivät pysty pitämään tur*aansa kiinni ja istumaan aloillaan. Voivat olla ihan iloisia ihmisiä, mutta häiritseminen on niin suurta, ettei oppitunnin etenemisestä tule mitään. Tämmöiset luokat laahavat pari viikkoa opetuksessa rauhallisia luokkia jäljessä, mistä johtuen he saavat vähemmät opetusta kuin rauhallisemmat luokat. Jostain oppiasiasta on pakko nipistää pois. Se edelleen aiheuttaa huonommat lähtökohdat ammattikoulussa ja lukiossa.

Koulun vaihto on nyt pois laskuista, koska vapaita oppilaspaikkoja ei löytynyt järkevän matkan etäisyydeltä (soittelin kolmen lähimmän koulun rehtoreille).

Sain neuvoksi pitää syksyllä kirjaa kaikista koulupäivän häiriötilanteista. Lisäksi mun on osoitettava itse, että lapseni ei ole saanut opetussuunnitelman mukaista opetusta "laajennetussa erityisluokassa".

Vasta siinä vaiheessa viranomaiset voivat puuttua rehtorin tekemiin oppilasvalintoihin ja lapsi voidaan pelastaa rinnakkaisluokalle.

AP

Vierailija kirjoitti:

Koulun vaihto on nyt pois laskuista, koska vapaita oppilaspaikkoja ei löytynyt järkevän matkan etäisyydeltä (soittelin kolmen lähimmän koulun rehtoreille).

Sain neuvoksi pitää syksyllä kirjaa kaikista koulupäivän häiriötilanteista. Lisäksi mun on osoitettava itse, että lapseni ei ole saanut opetussuunnitelman mukaista opetusta "laajennetussa erityisluokassa".

Vasta siinä vaiheessa viranomaiset voivat puuttua rehtorin tekemiin oppilasvalintoihin ja lapsi voidaan pelastaa rinnakkaisluokalle.

AP

Vetoa siihen kiusaamiseen. Vanhoja kiusaajia ainakin viisi siinä luokassa (vaikkei olisi yhtäkään). Koulukiusaamisen yli ei yksikään rehtori tässä maassa uskalla kulkea, kun ennakkoon asia otetaan käsittelyyn.

Miksi moni tuntuu olettavan, että erityislapset/erityistä tukea tarvitsevat ovat automaattisesti häiriköitä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni tuntuu olettavan, että erityislapset/erityistä tukea tarvitsevat ovat automaattisesti häiriköitä?

Kokemuksesta, ikävä kyllä. Eivät tietenkään kaikki ole häiriköitä, mutta monet ovat. Ja ne loputkin haittaavat opiskelua, koska tarvitsevat erityistukea eli vievät opettajan kaiken ajan ja hidastavat opetusta. Erityisoppilaiden inkluusiosta ei ole normioppilaille yhtään mitään hyötyä, ainoastaan haittaa.

Minä olin lapsena erityistä tukea tarvitseva, en tosi sitä tukea saanut ja numerot olikin huonoja. Olin tavallisessa luokassa, missä opettaja ei kyllä paljon ehtinyt ohjeistaa tehtävien teossa eikä saanut edes huolehdittua että keskityinkö opetukseen, luokka oli myös levoton, varsinkin yläasteella, oli maahanmuuttajalapsia (tosin kohtuuhyvin suomea puhuvia) ja osa luokkalaisista käytti myös huumeita.

Joissakin aineissa kävin jonkun kerran tukiopetuksessakin, mutta opettaja potki sieltä pihalle kun en tehnyt läksyjä, en saanut läksyjä tehtyä kun kotona ei lainkaan autettu niiden tekemisessä ja en kyennyt itse ohjautumaan niiden tekemiseen. Että sellainen tukiopetus.

Olisin varmasti hyötynyt erityisluokasta ja lisäksi ne joilla ei ongelmia ollut olisi saaneet rauhan edetä omaa tahtia, koska tottakai minäkin häiriköin siellä luokassa, kun en pystynyt keskittymäänn enkä tajunnut mistään mitään, niin pikkuisen tylsäähän se on vaan istua siellä turhautuneena. Ei lainkaan reilua muita kohtaan.

Sääliksi käy nykylapset, joilla ei ole edes mahdollisuutta erityisluokkaan.

Hetkinen, siis erityisluokkaahan voi tarvita hyvin monista eri syistä. Miksei kukaan puhu mitään näistä ei-häiriköistä erityislapsista? Ehkä he voisivatkin pärjätä normaaliluokassa, kunhan heille vain järjestetään riittävät tukitoimet.