APUA! Lapseni tulevan luokan oppilaista 40 % on erityisluokalta. Keksitkö integraatiosta mitään positiivista?
Onko kellään kokemusta erityisluokan onnistuneesta integraatiosta tavalliseen luokkaan?
Lapseni aloittaa syksyllä yläkoulun sellaisella luokalla, johon on integroitu sellaisenaan koko alakoulun erityisluokka. Oppilaista 9/23 tulee olemaan erityisluokkalaisia.
Pelkän, että luokassa ei ole työrauhaa ja opetuksen tason romahtaa, jos mennään heikoimman mukaan. Luokassa on esimerkiksi lievästi kehitysvammaisia sekä käytöshäiriöisiä lapsia.
Pystyykö joku löytämään tästä järjestelystä MITÄÄN positiivista ns. tavallisten lasten kannalta?
Sydämeni särkyy oman lapsen puolesta. Hän on se kiltti, hiljainen lapsi, joka ei vaadi opettajalta mitään, eikä aiheuta häiriöitä koulussa.
Kommentit (131)
Tämä oli syy miksi hain omat yläkouluun painotettuun opetukseen, jonne on soveltuvuuskoe. Ei tarvitse kärsiä näistä erityisistä.
Ei ole hyvä järjestely kenellekään, "tavallisille" tai niille erityisoppilaille. Kunnissa halutaan säästöjä joten hehkutetaan intehraatiota joka ei oikeasti toimi. Yliopistolla kasvatustieteenlaitoksella tutkijat myös hehkuttavat integraatiota ja helppohan se on sieltä yliopistolta omasta toimistosta hehkuttaa kun käy silloin tällöin seuraamassa yhden oppitunnin jonka aikana lapset ovat vielä ihmeissään vieraasta eivätkä käytydy normaalisti. Meidät opettajat jotka sitten yritämme selviytyä arjesta näiden luokkien kanssa, leimataan ikuisiksi valittajiksi jotka eivät vain osaa työtään. Tulkoot päättäjät itse katsomaan kun luokalla kukaan ei opi kun erityistä tukea tarvitsevat eivät sitä saa ja aika menee heidän rauhoitteluun. Avustajia ei saa kun kunnadda luullaan että ainaiset valittajaopet vaativat itselleen avustajia vaikka todellisuudessa avustavat lasta koulunkäynnissä. Ei ole myöskään mukava katsoa päivittäin lasta joka istuu päivät itku kurkussa ja tuntee itsensä tyhmäksi kun kaikki muut osaavat. Tämä yksi tarvitsisi enemmän tukea, mieluiten erityisluokassa mutta ei, kun integraatio on tutkijoiden mukaan tämän lapsen etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei edes ollut mitään erityisluokka, joihin olisi laitettu valtava prosentti kaikista ikäluokista. Tämä nykyinen jaottelu erityisoppilaisiin ei voi olla tervettä ja hyväksi.
Mikähän tämä sinun ”ennen” on. Kun minä olin 11 vuotias, siirryin oppikouluun ja noin puolet ikäluokastani samalla katosi jonnekin. He kuulemma kävivät ns. kansakoulun loppuun.
Kävin peruskoulun 80-90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheaa tuo olisi! Nyt koulun vaihtoon...
P.s onneksi omani ovat Sykissä
Olin itse eliittikoulussa, jonne oli valittu älykkyystesteillä. En koskaan nähnyt erilaisia tai vähän tyhmempiä lapsia. En oppinut, että sellaisia on olemassakaan. Joskus kolmekymppisenä, kun tapasikin oman lapsen myötä muiden lasten vanhempia, oppi, että kaikki eivät ole yhtä älykkäitä.
Voi tuollaisessa integraatiossa olla puolensakin. Kunhan eivät pane väkivaltaisia tai meluavia samaan luokkaan muiden kanssa.
Oliko naapureiden, päivähoidon ja sukulaistenkin lapset valittu testeillä?
Kahden erityisen (erillä tavoin) äitinä inhoan tuota inkluusiota. Lapsi ei saa isossa ryhmässä keskittyä, ei saa huomiota, eikä opettajalla ole pätevyyttä opettaa lasta, kuin sen yhden mitättömän kurssin verran. Tavis-lapsukaiset naureskelevat, eivätkä ota leikkimään. Normaalina olo ei ole mielipahan arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheaa tuo olisi! Nyt koulun vaihtoon...
P.s onneksi omani ovat Sykissä
Olin itse eliittikoulussa, jonne oli valittu älykkyystesteillä. En koskaan nähnyt erilaisia tai vähän tyhmempiä lapsia. En oppinut, että sellaisia on olemassakaan. Joskus kolmekymppisenä, kun tapasikin oman lapsen myötä muiden lasten vanhempia, oppi, että kaikki eivät ole yhtä älykkäitä.
Voi tuollaisessa integraatiossa olla puolensakin. Kunhan eivät pane väkivaltaisia tai meluavia samaan luokkaan muiden kanssa.
Oliko naapureiden, päivähoidon ja sukulaistenkin lapset valittu testeillä?
Ympäristössä ei ollut erityislapsia. Myös harrastus oli sellainen, että siihen oli pyrkimiset.
Meillä täällä Keski-Suomessa jokainen luokka on kunnassamme tuollainen, oppilaita luokalla 25-27 ja noin 10-15 on erityislapsia. Oppilaita koulussa on 400, ohjaajia 2, erityisopettajia 2. Eli eivät todellakaan saa mitään tukea.
Mulla ei ole kokemusta koulusta, mutta eskarien puolelta on. Joka ryhmässä on ollut yksi tai kaksi ”erityistä”. Voin vain kuvitella, millaista meno on, jos heitä on useampia. Osa satuttaa muita, osa karkailee, osaa ”ei määräillä”, osa haukkuu jatkuvasti muita jne. jne. Erityisopettajan vierailut on juuri tuota, mitä jo aiemmin sanottiin = yhtä tyhjän kanssa. Koko muu ryhmä kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Kahden erityisen (erillä tavoin) äitinä inhoan tuota inkluusiota. Lapsi ei saa isossa ryhmässä keskittyä, ei saa huomiota, eikä opettajalla ole pätevyyttä opettaa lasta, kuin sen yhden mitättömän kurssin verran. Tavis-lapsukaiset naureskelevat, eivätkä ota leikkimään. Normaalina olo ei ole mielipahan arvoista.
Jep, näinpä. Meillä lapsella siis dysfasia ja joutui tavisluokkaan. Ei siitä mitään tullut, numerot ja motivaatio laskivat kuin lehmän häntä (plus tavisoppilaat kiusasivat). Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa kouluun jossa pienluokka. Nyt menee taas hyvin.
Jaa, mun kommenttia ei julkaistu vaikka oli ihan normaali asiallinen. No en sitten keskustele.
Terkut palstan tädille
Vierailija kirjoitti:
Kahden erityisen (erillä tavoin) äitinä inhoan tuota inkluusiota. Lapsi ei saa isossa ryhmässä keskittyä, ei saa huomiota, eikä opettajalla ole pätevyyttä opettaa lasta, kuin sen yhden mitättömän kurssin verran. Tavis-lapsukaiset naureskelevat, eivätkä ota leikkimään. Normaalina olo ei ole mielipahan arvoista.
Tuon naureskelunkin takia pitäisi erityislapsilla olla oikeus omaan pienluokkaan. Saisivat olla ja opiskella omassa rauhassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei edes ollut mitään erityisluokka, joihin olisi laitettu valtava prosentti kaikista ikäluokista. Tämä nykyinen jaottelu erityisoppilaisiin ei voi olla tervettä ja hyväksi.
Mikähän tämä sinun ”ennen” on. Kun minä olin 11 vuotias, siirryin oppikouluun ja noin puolet ikäluokastani samalla katosi jonnekin. He kuulemma kävivät ns. kansakoulun loppuun.
Kävin peruskoulun 80-90-luvulla.
80-luvulla oli vielä tasokurssit ylä-asteella, matematiikassa suppea, keski ja laaja matematiikka, samoin englannissa. Lisäksi oli tarkkis niille, jotka eivät pärjänneet tavallisessa luokassa.
Nykyään kaikki opiskelevat teoriassa saman määrän ja osa ei opi juuri mitään ja osa taas oppisi paljon enemmän. Hirveää ajan tuhlausta.
Voisiko vielä vaihtaa? Kiltti ja hiljainen jää helposti jalkoihin jo "normaalienkin" kanssa, saati sitten tuollaisessa luokassa. t. oma kokemus :(
Mullakin oli se käsitys, että sekä normaalioppilaat että erityisoppilaat alisuoriutuvat näissä intgraatioluokissa.
Tämä on ison kaupungin pilottikokeilu. Rehtori vastaa oppilasvalinnoista, mutta ei taivutteluista huolimatta suostu vaihtamaan lastani pois tältä "laajannetulta erityisluokalta". Edessä siis kolme vuotta kärsimystä.
AP
Kaikki täysijärkiset pojat sen yhdeksän ulkopuolelta nostamaan rautaa koko kesän ajaksi ja ensimmäinen kuriton saa olla esimerkkinä, kun pistätte sen ruotuun porukalla.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi oli tällaisella luokalla alakoulussa. Järjestelyssä ei ole hyviä puolia, pahoittelut AP:lle. Opettajat tulevat vihaamaan kyseistä luokkaa, mikä näkyy opetuksen tason laskuna. Rima lasketaan ihan maan rajaan, koska muuten vajukit tippuu kärryiltä. Normilapset jäävät oman onnensa nojaan, tunnit ovat pelkkää älämölöä.
Ihan sama kokemus omalla lapsella. Tilanne ei ole hyvä normaaleille lapsille, ei erityistukea tarvitseville, eikä opettajille. Mutta pakkohan se on säästöjä keksiä, että saadaan maksettua kaikkien näiden u ussuomalaisten eläminen täällä. Asutaan m amulähiön vieressä ja käytännössä se tarkoittaa vielä sitä, että näistä erityistarpeisista oppilaista suurin osa on m amuja. Sääliksi käy omaa kilttiä ja hiljaista lasta, joka haluaisi oppia, mutta joutuu nyt käytännössä opettelemaan asiat itsekseen ilman opettajan apua.
Melko yksiselitteisesti ap:n esittämää järjestelyä pidetään epäonnistuneena. Onko tosiaan niin, että yhtään hyvää esimerkkiä toimivuudesta ei ole olemassa? Miksi sitten näitä järjestelyitä tehdään ilman, että niistä tehdään riittävän painavia ilmiantoja, valituksia tai purkupyyntöjä?
Ota yhteys muhin "laajennetun erityisluokan" normaalien lasten vanhempiin ja ilmoittakaa, että ilmoitatte lapsenne naapurikouluun, jos tilanne ei muutu. Jos erityislapset on integroitava, niin ne integroidaan niin, että 1-2 tulee samalle luokalle. Jos koko porukan on oltava yhdessä, niin sitten siitä muodostetaan oma luokkansa.
Saavat varmaan nämä ei-erityiset lapset olla siinä luokassa aivan omassa rauhassaan.
Tostahan on ollut virallisia tutkimuksiakin, ettei inkluusio toimi ollenkaan. Tässäkin jotain käytännön juttua aiheesta: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/17022dcc-7940-4fab-ae03-8209682c6…