APUA! Lapseni tulevan luokan oppilaista 40 % on erityisluokalta. Keksitkö integraatiosta mitään positiivista?

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen, siis erityisluokkaahan voi tarvita hyvin monista eri syistä. Miksei kukaan puhu mitään näistä ei-häiriköistä erityislapsista? Ehkä he voisivatkin pärjätä normaaliluokassa, kunhan heille vain järjestetään riittävät tukitoimet.

Normaaliluokassa ei käytännössä ole tukitoimia. Nykypäivänä "tukitoimeksi" lasketaan se, että opettaja kiertää luokassa ja huomauttaa jollekin oppilaalle, että olemme sivulla 15. Se on todellisuutta. Yläkouluissa ei ole varaa edes oppikirjoihin, joten mistä ihmeestä saataisiin rahaa johonkin tukiopettajaan luokassa? Nyt hallitus laajentaa oppivelvollisuuden toiselle asteelle, ja jostain (lue: peruskoulun budjetista) pitäisi saada rahoitus lukion ja ammattikoulun kirjoille ja muille tarvikkeille.

Jatkossa ei toisella asteella ihan helpolla tehdä opintoretkiäkään, jotka ovat tähän asti olleet oppilaille maksullisia ja siten myös vapaaehtoisia. Jatkossa kaikkien pitää päästä mukaan, ja opintoretket joudutaan maksamaan kuten peruskoulussakin: muiden on maksettava niiden reissut, jotka eivät itse halua/voi maksaa. Opetus supistuu entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni tuntuu olettavan, että erityislapset/erityistä tukea tarvitsevat ovat automaattisesti häiriköitä?

Onhan tässä ketjussa tuotu asia useampaan otteeseen esille. Mutta vaikka he eivät olisikaan häiriköitä, niin kyllähän se tuntuu etenemisvauhdissa, jos liki puolet on heikkotasoisia oppilaita. Ne keskinkertaiset ja hyvät oppilaat jäävät auttamatta ilman oikeanlaista opetusta, koska opettaja joutuu etenemään erityisoppilaiden tahtiin. 

Vierailija kirjoitti:

integraatio tai inkluusio, millä termillä sitä nyt haluaakaan kutsua.. kuitenkin, ei tule lisäämään ymmärrystä "spessuja" kohtaan vaan nimenomaan asettaa heidät hankalampaan asemaan ja alttiimmaksi kiusaamiselle.

Minun nähdäkseni asia on just päinvastoin. Mun luokallani 80-luvulla kiusattiin ärrävikaisia tai niitä joiden nimi oli pikkuisen erikoinen. Oman lapseni luokalla on uussuomalaisia ja cp-vammainenkin, eikä silti ketään kiusata. Ei myöskään ärrävikaisia, jollainen oma lapseni on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

integraatio tai inkluusio, millä termillä sitä nyt haluaakaan kutsua.. kuitenkin, ei tule lisäämään ymmärrystä "spessuja" kohtaan vaan nimenomaan asettaa heidät hankalampaan asemaan ja alttiimmaksi kiusaamiselle.

Minun nähdäkseni asia on just päinvastoin. Mun luokallani 80-luvulla kiusattiin ärrävikaisia tai niitä joiden nimi oli pikkuisen erikoinen. Oman lapseni luokalla on uussuomalaisia ja cp-vammainenkin, eikä silti ketään kiusata. Ei myöskään ärrävikaisia, jollainen oma lapseni on.

Cp-vammainen on ihan tavallinen ihminen pyörätuolissa, ei mikään erityisoppilas siinä mielessä, että vaikuittaisi opetukseen.

Ja tuolla laajalla oman lapsesi luokka-kokemuksellako luulet, ettei nykyään ole koulukiusaamista? Voi olla jopa lapsesi luokallakin, se kun ei mitään kovin erikoista välttämättä tarvitse ja esim. tarvitsee "erilaiset" jätetään automaattisesti rauhaan muutenkin, on liian silmiinpistävää kiusata jotakin ärräviasta tai pyörätuolissa olemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain kympintyttönä aikoinaan opettajalta negatiivista palautetta, kun olin lakannut viittaamasta kysymyksiin ja ruvennut piirtelemään tunneilla vihkoon. Opettaja taatusti ymmärsi, että olisin melkein aina tiennyt vastaukset hänen kysymyksiin.

Opetustyyli oli vain muuttunut minulle täysin mielenkiinnottomaksi ja pitkäveteiseksi parin m.muutt.oppilaan ja erityisoppilaan vuoksi. Itse nopeana lukijana ja hyvänä luetun ymmärtäjänä luin tunnin aiheen kirjasta parissa minuutissa, kun lopputunnin opettaja kävi sitä hitaammille läpi. Opettajan kysymykset aiheesta olivat niin helppoja itselleni, etten viitsinyt enää viitata. Tuntui ihan oman älyn aliarvioimiselta ja jopa hiukan nololta joutua vastaamaan niin helppoihin asioihin, jotka lukivat kuitenkin suoraan taululla tai kirjassa... Tunnit olivat hitauden ja helppouden vuoksi niin tylsiä, että piirtelin ajan kuluksi. Se oli tietty väärin, vaikka erityisoppilaat saivat leikkiä sinitarralla tai pomppia tyynyn päällä istuessa.... Kokeista sain aina lukematta ysejä ja kymppejä, kun olin tunneilla jo lukenut ja ymmärtänyt asiat ja minulla on hyvä muisti.

Ammattikoulussa ja amkissa alkoikin yleistyä uudet opetustavat, eli iänikuiset ryhmätyöt, projektit ja selkeiden kokonaisuuksien sekoittaminen. Inhosin tätäkin tapaa syvästi. Olisi kai pitänyt mennä yliopistoon, jossa taitaa ainoana paikkana edelleen olla mahdollisuus opiskella perinteisesti niin, että saa hyödyntää hyvää muistiaan ja erinomaista luku-ja kirjoitustaitoa.

Miksi koulu pitäisi olla räätälöity juuri sinulle? Meillä oli koulussa pari, jotka meni tenttimällä koulun.

Se ei ollut enää kenellekään hyvää opetusta, että madeltiin täysin sen 2-3 hitaimman ehdoilla. Yksi ei edes ymmärtänyt suomea vielä kunnolla. Miksi koulu oli räätälöity näiden parin oppilaan tarpeisiin ja loput 20 oppilasta saivat tylsistyä ja jäädä vaille kunnon opetusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

integraatio tai inkluusio, millä termillä sitä nyt haluaakaan kutsua.. kuitenkin, ei tule lisäämään ymmärrystä "spessuja" kohtaan vaan nimenomaan asettaa heidät hankalampaan asemaan ja alttiimmaksi kiusaamiselle.

Minun nähdäkseni asia on just päinvastoin. Mun luokallani 80-luvulla kiusattiin ärrävikaisia tai niitä joiden nimi oli pikkuisen erikoinen. Oman lapseni luokalla on uussuomalaisia ja cp-vammainenkin, eikä silti ketään kiusata. Ei myöskään ärrävikaisia, jollainen oma lapseni on.

Cp-vammainen on ihan tavallinen ihminen pyörätuolissa, ei mikään erityisoppilas siinä mielessä, että vaikuittaisi opetukseen.

Ja tuolla laajalla oman lapsesi luokka-kokemuksellako luulet, ettei nykyään ole koulukiusaamista? Voi olla jopa lapsesi luokallakin, se kun ei mitään kovin erikoista välttämättä tarvitse ja esim. tarvitsee "erilaiset" jätetään automaattisesti rauhaan muutenkin, on liian silmiinpistävää kiusata jotakin ärräviasta tai pyörätuolissa olemisesta.

Toki voi nykyään olla hienovaraista kiusaamista, josta minä en tiedä mitään. Mutta sen tiedän, että 80-luvulla kiusattiin rajusti eikä mietitty, voiko se pistää silmään.

Ja tosiaan CP-vammaiset olivat ainakin meidän koulussa tuohon aikaan omalla erityisluokallaan. Varmaan ajateltiin, etteivät joudu kiusatuiksi.

Noh. Se, miten tuo toimii, riippuu täysin siitä, miten luokassa on tukitoimia. Kuinka paljon on oppilaita, montako avustajaa. Onko kenties erityisopettaja aineenopettajien tukena.

Se VOI toimia ihan hienosti ja niin, että normioppijat saavat myös paljon aikuisen apua ja oppivat sietämään erilaisuutta. Sen oppiminen olisi isolle osalle tämän ketjun kammottavista yleistäjistä hyödyksi.

Erityisoppilaissa on valtavan monenlaisia lapsia ja nuoria. Diabeetikoista lukihäiriöisiin, kehitysvammaisista aspergereihin, kuulovammaisista liikuntavammaisiin, psyykkisesti oireilevista adhd-lapsiin. Vain osa ns. häiriköi, vain osa on "tyhmiä" siinä mielessä, että heillä on oppimisessa ongelmia.

Ikävä sanoa silti, että monessa kunnassa noita inkluusioluokkia laaditaan säästösyistä. On halvempaa tunkea kolmekymmentä oppilasta yhdelle opelle kuin erityisluokissa kymmenen yhdelle opettajalle ja yhdelle avustajalle.

Siksi ennuste ei ole tuolle kovin hyvä. Mutta se ei tarkoita, etteikö inkluusiota VOISI saada toimimaan, jos siihen panostetaan. Paino sanalla jos.

As-lukiolaisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

integraatio tai inkluusio, millä termillä sitä nyt haluaakaan kutsua.. kuitenkin, ei tule lisäämään ymmärrystä "spessuja" kohtaan vaan nimenomaan asettaa heidät hankalampaan asemaan ja alttiimmaksi kiusaamiselle.

Minun nähdäkseni asia on just päinvastoin. Mun luokallani 80-luvulla kiusattiin ärrävikaisia tai niitä joiden nimi oli pikkuisen erikoinen. Oman lapseni luokalla on uussuomalaisia ja cp-vammainenkin, eikä silti ketään kiusata. Ei myöskään ärrävikaisia, jollainen oma lapseni on.

Cp-vammainen on ihan tavallinen ihminen pyörätuolissa, ei mikään erityisoppilas siinä mielessä, että vaikuittaisi opetukseen.

Ja tuolla laajalla oman lapsesi luokka-kokemuksellako luulet, ettei nykyään ole koulukiusaamista? Voi olla jopa lapsesi luokallakin, se kun ei mitään kovin erikoista välttämättä tarvitse ja esim. tarvitsee "erilaiset" jätetään automaattisesti rauhaan muutenkin, on liian silmiinpistävää kiusata jotakin ärräviasta tai pyörätuolissa olemisesta.

Tuota, mistä olet saanut käsityksen, että erityisluokilla olisi pelkästään sellaisia lapsia, joilla on oppimisvaikeuksia? Ei pidä paikkaansa. Niillä vain osalla on esim. yksilöllistetty opetussuunnitelma.

Ja jos cp-vammaan liittyy voimakkaita liikkumisen ja motoriikan ongelmia, sellaisia lapsia kyllä yhä sijoitetaan helposti erityisluokille.

As-lukiolaisen äiti (oma lapseni esimerkiksi on "akateemisesti" eli oppimistaidoiltaan aivan pätevä, mutta omantoiminnan ja sosiaalisten taitojen puutteiden takia oli erityisluokilla luokat 1-8)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni tuntuu olettavan, että erityislapset/erityistä tukea tarvitsevat ovat automaattisesti häiriköitä?

Onhan tässä ketjussa tuotu asia useampaan otteeseen esille. Mutta vaikka he eivät olisikaan häiriköitä, niin kyllähän se tuntuu etenemisvauhdissa, jos liki puolet on heikkotasoisia oppilaita. Ne keskinkertaiset ja hyvät oppilaat jäävät auttamatta ilman oikeanlaista opetusta, koska opettaja joutuu etenemään erityisoppilaiden tahtiin. 

Toinen yleinen harhaluulo sinulla tuossa. Erityisoppilaissa on hyvin monenlaista sakkia, vain osalla on oppimisvaikeuksia ja vain osa häiriköi. Iso osa ei kuulu kumpaankaan kategoriaan, vaan hyötyy pienryhmästä muista syistä, vaikkapa siksi, että on aistiyliherkkä ja tarvitsee tukea siirtymätilanteissa tai tarkempaa vahtimista tehtävien teossa.

He pysyvät hyvin opetuksen mukana, mutta totta, että tarvitsevat luokkaan avustajaresurssin ainakin joillakin tunneilla.

Et varmaan ajattele vaikkapa kuurosta tai pyörätuolissa istuvasta, että hän on joko tyhmä tai häirikkö tai molempia? Silti molemmat ovat erityisoppilaita.

Erityisoppilas=erityisopetuspäätöksen saanut oppilas, joka tarvitsee tukea syystä tai toisesta.

As-lukiolaisen äiti

Meidän yläkoulun matikkakisan jokavuotinen voittaja on asperger. Että sellanen heikkotasoinen oppilas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni tuntuu olettavan, että erityislapset/erityistä tukea tarvitsevat ovat automaattisesti häiriköitä?

Onhan tässä ketjussa tuotu asia useampaan otteeseen esille. Mutta vaikka he eivät olisikaan häiriköitä, niin kyllähän se tuntuu etenemisvauhdissa, jos liki puolet on heikkotasoisia oppilaita. Ne keskinkertaiset ja hyvät oppilaat jäävät auttamatta ilman oikeanlaista opetusta, koska opettaja joutuu etenemään erityisoppilaiden tahtiin. 

Toinen yleinen harhaluulo sinulla tuossa. Erityisoppilaissa on hyvin monenlaista sakkia, vain osalla on oppimisvaikeuksia ja vain osa häiriköi. Iso osa ei kuulu kumpaankaan kategoriaan, vaan hyötyy pienryhmästä muista syistä, vaikkapa siksi, että on aistiyliherkkä ja tarvitsee tukea siirtymätilanteissa tai tarkempaa vahtimista tehtävien teossa.

He pysyvät hyvin opetuksen mukana, mutta totta, että tarvitsevat luokkaan avustajaresurssin ainakin joillakin tunneilla.

Et varmaan ajattele vaikkapa kuurosta tai pyörätuolissa istuvasta, että hän on joko tyhmä tai häirikkö tai molempia? Silti molemmat ovat erityisoppilaita.

Erityisoppilas=erityisopetuspäätöksen saanut oppilas, joka tarvitsee tukea syystä tai toisesta.

As-lukiolaisen äiti

Mutta kun siellä luokassa EI OLE tukea antamassa ketään. Se yksi ja ainoa opettaja joutuu antamaan sen tuen muun opetuksen ohessa, ja joka kerta, kun hän käy varmistamassa, että se kuuro tai sokea tai kädetön tai asperger tai aistiyliherkkä on perillä siitä, mitä on tarkoitus tehdä, tai avannut netistä oikean sivun tai löytänyt repusta kynän tai avannut hänkin ihan erillisestä henkilökohtaisesta pyynnöstä kirjan ja vieläpä oikealta sivulta, koko muu opetus seisahtuu. Se hidastaa etenemistä. Kun tuollaisia oppilaita on luokassa useita, sitä opetuksen seisahtumista tapahtuu joka tunnilla, ja lukuvuoden lopulla ollaan useita tunteja muita luokkia jäljessä tai tehty tehtäviä vain puolet siitä mitä muilla luokilla, mikä vaikuttaa suoraan niiden normaalien oppilaidenkin osaamistasoon. Sen yhden opettajan resurssit eivät riitä siihen, että hän juoksee avustamassa kymmentä erityisoppilasta ja sen päälle vielä antaa enemmän tehtäviä hyville ja edistyville oppilaille (varsinkaan kun kodit heti älähtävät siitä, että miksi meidän maikin pitää tehdä enemmän tehtäviä kuin vieressä istuvan peran) ja vielä tarkistaa ne jossain välissä erikseen. Kun opettaa 5-15 luokkaa ja jokaisella on erityisoppilaita, niin se vain käy mahdottomaksi.