Yhteen muuttaminen EI OLE suhteen syventämistä

En kestäisi naista, joka vinkuisi, milloin tulen kotiin.

Oltiin reilu neljä vuotta erillissuhteessa. Se sopi meille hyvin. Viime jouluna muutettiin yhteen ja tämäkin sopii meille hyvin. Ei mitään mullistavaa. Mistään suhteen syvenemisistä en tiedä mitään, oikeastaan mikään muu ei muuttunut kuin se että voidaan nukkua yöt yhdessä ilman että jompikumpi sotkee ensin pyörällä 3 km.

Ei kannatakaan muuttaa yhteen ellei halua jakaa arkea. Me haluamme nimenomaan sitä, ja siksi tämä on helpompi ratkaisu. Vaikka oli erilläänkin ihan hyvä.

Olisin valinnut myös tuon jos olisin voinut. Mutta asetin tässä omat lapset etusijalle että pystyttiin pitämään koti jota mulla ei oikein ollut varaa enää yksin tuloillani ylläpitää.

Mutta en todellakaan haluaisi tätä enemmän kuin erillään asumista. Tuo liikaa ongelmia. Kestän ne mutta en olisi valinnut näin jos toisin olisin voinut.

Pahinta on miehen lapsi. Mutta joku päivä sekin on ohi. Piilotan tunteet ja kestän.

Itse elän mukavan tasaista avioelämää, ja minulle juuri arjen kumppanuus, jota piristetään säännöllisesti jollain erityisemmällä, on parasta maailmassa. Olen löytänyt myös samoin ajattelevan kumppanin. MUTTA minusta on hienoa, että nykyään voi valita elää myös niin monella muulla tavoin, ja että ihmisten rohkeus tehdä itselleen parhaiten sopivia valintoja perhekysymyksissä on selvästi kasvussa. Toivon kaikille mahdollisuutta toteuttaa omaa olemistaan sellaisella tavalla, joka tekee onnelliseksi (eikä tietenkään satuta muita)! Itse koen omassa elämässäni ja parisuhteessani onnea, joten muillekin sen soisin. :)

Asun kymmenen minuutin päässä kumppanistani. Vietämme yhdessä noin viisi yötä viikosta. Järjestely on aivan täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti näin. Omat asunnot molemmilla. Oma tila, oma rauha. Ja sitten kiihkeää yhdessäoloa pari-viisi kertaa viikossa. Sitten pari päivää omaa aikaa per viikko, vähintään.

Niin, koska teillä ei ole muuta yhteistä kuin seksi.

Vierailija kirjoitti:

Asun kymmenen minuutin päässä kumppanistani. Vietämme yhdessä noin viisi yötä viikosta. Järjestely on aivan täydellinen.

Jos se vähenisi kahteen tai yhteen kertaan, huolestuisitko?

Mikä siinä arjen jakamisessa viehättää? Vilpitön kysymys. Olen ollut sekä avo- että erillissuhteessa, mutta en kokenut yhdessä asumisen mitenkään parantavan suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kymmenen minuutin päässä kumppanistani. Vietämme yhdessä noin viisi yötä viikosta. Järjestely on aivan täydellinen.

Jos se vähenisi kahteen tai yhteen kertaan, huolestuisitko?

En keksi, mitä varten huolestuisin, mutta jos toinen haluaisi tavata vain kerran viikossa, sitten pitäisi miettiä suhteen järkevyyttä uudelleen. Minulle ei riitä kerta seksiä viikossa, joten siltäkään osin tuo ei toimisi.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti näin. Omat asunnot molemmilla. Oma tila, oma rauha. Ja sitten kiihkeää yhdessäoloa pari-viisi kertaa viikossa. Sitten pari päivää omaa aikaa per viikko, vähintään.

Täsmälleen näin. Minä olen jo perhe-elämän kokenut ja se riitti. Nykyistä suhdetta en tule pilaamaan yhteenmuutolla, vaan pidämme kumpikin omat asunnot. On ihanaa, kun saa päättää kaikesta omassa kodissaan, kompromisseja ei tarvitse tehdä. Saan olla rauhassa silloin kun haluan. Toisaalta tapaamiset ovat ihania ja kipinä säilyy, kun toisen naama ja tavat eivät pääse kyllästyttämään ja ärsyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti näin. Omat asunnot molemmilla. Oma tila, oma rauha. Ja sitten kiihkeää yhdessäoloa pari-viisi kertaa viikossa. Sitten pari päivää omaa aikaa per viikko, vähintään.

Niin, koska teillä ei ole muuta yhteistä kuin seksi.

En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta kyllä minulla on ainakin kumppanini kanssa paljonkin muuta yhteistä kuin seksi, vaikka emme näekään toisiamme viikon jokaisena päivänä. Meillä on yhteisiä kavereita, yhteinen harrastus/intohimo (jonka kautta tapasimme), leffailtoja, kävelylenkkejä, yhteistä kokkailua, yhteinen saunavuoro... En keksi, mitä lisäarvoa suhteeseen toisivat yhteiset tiskit tai yhteinen asuntolaina. Osaatko sinä kertoa?

Vastusten perusteella voisi päätellä, että riittävän vanhaksi (+30) yksin asuneet, ja aiemmin pitkässä parisuhteessa olleet ja siitä eronneet haluavat LAT-suhteen. Vai poikkeaako joku tästä?

Tyhmiä kysymyksiä, mutta kysyn silti. Te, jotka tapaatte esim. 5 kertaa viikossa, niin tarkoittaako se että tapaatte vaihtelevasti kummankin luona yhteensä 5 kertaa ja loput 2 päivää viikosta on sitä omaa aikaa? En tiennytkään että tällekin oma nimi, siis erillissuhde. Ajattelin, että tämä parisuhde siinä missä muutkin paitsi ettei asuta yhdessä. Tämä olisi nimenomaan ideaali parisuhde minulle, molemmilla omat kämpät.

Asun itse saman katon alla mieheni ja pienten lastemme kanssa. Mutta jos olisin lapseton, en todellakaan haluaisi yhtä yhteistä kotia. Lasten kanssa eläminen saman katon alla taas on helpompaa ja hommat hoituu kiireisimpinä päivinä ns. ”läpsystä vaihto” -tyylillä. En kyllä ole edes kuullut perheistä, joissa pienten lasten vanhemmilla olisi kaksi eri kotia, vaikka ovatkin yhdessä.

Joka tapauksessa sinkkuna yksin asuminen olisi parasta, mitä voin kuvitella. Parisuhde voi todellakin paljon paremmin, jos sen toisen naamaa ei tarvitse ihan koko ajan nähdä, eikä toisen tapoihin ”elää kuin pellossa” tarvitse samanlaisella tunteella puuttua kuten yhteisessä kodissa. Pahinta olisi muuttaa samaan asuntoon ihmisen kanssa, jolla on lapsia edellisistä suhteista. Saisin varmasti akuutin stressireaktion, jos omaa henkilökohtaista tilaani häiriköisivät vieraan naisen lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vastusten perusteella voisi päätellä, että riittävän vanhaksi (+30) yksin asuneet, ja aiemmin pitkässä parisuhteessa olleet ja siitä eronneet haluavat LAT-suhteen. Vai poikkeaako joku tästä?

Tämä oli ainakin deittaillessa minun kokemukseni. Tosi vaikeaa löytää parikymppisiä, joille tällainen suhdemalli olisi okei. Voi sanoa, että melkein kaikki nuoremmat parisuhdetta tavoittelevat sinkut haluavat hyvin perinteiset kuviot. Ja kyllä itsekin parikymppisenä halusin, koska en muusta edes tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmiä kysymyksiä, mutta kysyn silti. Te, jotka tapaatte esim. 5 kertaa viikossa, niin tarkoittaako se että tapaatte vaihtelevasti kummankin luona yhteensä 5 kertaa ja loput 2 päivää viikosta on sitä omaa aikaa? En tiennytkään että tällekin oma nimi, siis erillissuhde. Ajattelin, että tämä parisuhde siinä missä muutkin paitsi ettei asuta yhdessä. Tämä olisi nimenomaan ideaali parisuhde minulle, molemmilla omat kämpät.

About tuota se tarkoittaa. Itse lasken nimenomaan sen, kuinka monta yötä viikossa ollaan yhdessä. Päivisin nyt ollaan kuitenkin töissä, joten ilta-aikaan se parisuhde sijoittuu kuitenkin arkipäivisin.

Ja joo, tämä on tosiaan parisuhde siinä missä muutkin. Erillissuhteesta puhuminen on vain tapa tehdä ero avo- tai avioliittoon.

Täytyy sanoa, että näiden vastausten perusteella ihmisillä on kyllä aivan kamalia parisuhteita. En keksi yhtään asiaa, missä olisin joutunut tekemään kompromissin kotonani ja me ollaan sentään remontoitu tämä talo lattiasta kattoon yhdessä tuumin. Toinen ihminen helpottaa asumista, työmäärä puolittuu ja samaten talouden jakaminen tuo turvaa. Ehkä kikkakolmonen on ottaa sellainen kumppani, jonka kanssa tulee toimeen ja on samanlaiset ajatukset asioista? Okt- asuminen ei ainakaan olisi kauhean hehkeää tuolla mallilla (ja mitä järkeä, kun on iso talo ja tilaa, niin ei tarvitse erillisiä asuntoja kun ei olla koko ajan samassa pienessä tilassa survomassa).

Olen se sama, joka kirjoitti arkipäiväistymisen puolesta ja minusta täällä kuvatut suhteet olisivat kauhean vaivalloisia ja aikaa vieviä. Viettää nyt monta iltaa viikossa jossain muualla, jotta voi nähdä! Minusta on mukavampaa vaikka kokkailla yhdessä, jutella siinä päivän tapahtumat ja sitten vetäytyä vaikka omaan työhuoneeseen pelaamaan kunnes mennään nukkumaan ja hipsitään toisiamme tai harrastetaan seksiä. Välissä voidaan käydä yhdessä lenkillä, keskustella jostain tai muuta vastaavaa, mutta eihän se saman katon alla oleminen tarkoita jatkuvaa symbioosia ja itse tarvitsen ainakin joka päivä useampia tunteja omaa aikaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä arjen jakamisessa viehättää? Vilpitön kysymys. Olen ollut sekä avo- että erillissuhteessa, mutta en kokenut yhdessä asumisen mitenkään parantavan suhdetta.

Kenties arki sopii parhaiten jaettavaksi sellaisille ihmisille, jotka löytävät ihasteltavaa pienistä ja hyvinkin tavanomaisista asioista, ja sitten se ilo kertautuu, kun sitä yhdessä tuumailee. Toimii myös toisin päin, eli aina on joku läsnä tukemassa huonoina päivinä. Näin sen itse koen. Toki meilläkin on myös omat elämämme, menomme ja vapautemme, mutta kaiken "lähtö- ja paluupiste" on yhteinen koti, jossa voi olla turvassa, hyväksytty ja rakastettu. :)

Nro 24

Elän seksittömässä parisuhteessa, joten sillä ei ole oikeastaan merkitystä asummeko erikseen vai yhdessä. Nähdään silloin kun ehditään ja yhteyttä pidämme silloin kun jaksamme. Täydellistä!

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että näiden vastausten perusteella ihmisillä on kyllä aivan kamalia parisuhteita. En keksi yhtään asiaa, missä olisin joutunut tekemään kompromissin kotonani ja me ollaan sentään remontoitu tämä talo lattiasta kattoon yhdessä tuumin. Toinen ihminen helpottaa asumista, työmäärä puolittuu ja samaten talouden jakaminen tuo turvaa. Ehkä kikkakolmonen on ottaa sellainen kumppani, jonka kanssa tulee toimeen ja on samanlaiset ajatukset asioista? Okt- asuminen ei ainakaan olisi kauhean hehkeää tuolla mallilla (ja mitä järkeä, kun on iso talo ja tilaa, niin ei tarvitse erillisiä asuntoja kun ei olla koko ajan samassa pienessä tilassa survomassa).

Olen se sama, joka kirjoitti arkipäiväistymisen puolesta ja minusta täällä kuvatut suhteet olisivat kauhean vaivalloisia ja aikaa vieviä. Viettää nyt monta iltaa viikossa jossain muualla, jotta voi nähdä! Minusta on mukavampaa vaikka kokkailla yhdessä, jutella siinä päivän tapahtumat ja sitten vetäytyä vaikka omaan työhuoneeseen pelaamaan kunnes mennään nukkumaan ja hipsitään toisiamme tai harrastetaan seksiä. Välissä voidaan käydä yhdessä lenkillä, keskustella jostain tai muuta vastaavaa, mutta eihän se saman katon alla oleminen tarkoita jatkuvaa symbioosia ja itse tarvitsen ainakin joka päivä useampia tunteja omaa aikaakin. 

Ihan hirveää, kuin vankilassa asuisi, mutta jotkut laitostuukin näinkin.

miksei siis