Vanha äiti kontrolloi aikuista lasta

Vierailija kirjoitti:

Elän (turhaan) toivossa, että vielä joskus kuulisin tällaisen vanhan naisen myöntävään ääneen, mistä kenkä puristaa: "Halusin vain määräillä muita ihmisiä mielivaltaisesti, sillä Suomessa on vanhainvalta: voin huvikseni kiusata toisia ihan miten vain, koska aina joku ulkopuolinen kiirehtii puolustamaan minua ja kertomaan lastenlasten oikeudesta isoäitiin, toisen maailmansodan traumoista, menopaussista ja muista. Minulle riittää aina ymmärtäjiä, eikä ole mitään niin pahaa tekoa, etteivät ulkopuoliset käskisi lasteni ja miniöideni/vävyjeni antaa niitä minulle anteeksi ja nöyrtyä pompotteluuni. Minä nautin vallasta. Olen jossain määrin sadisti. Nautiskelen huomiosta ja siitä, jos saan ihmisen turhautumaan, riitelemään väsyneinä. Nautin salaa siitä, että lapsi pelkää minua. Tai että saan lapsen uskomaan valheitani. Minun elämäni sisältö on tämä. Minä haluan ja otan kaiken huomion. Ei ole mitään, mitä minä en voisi mielivaltaisesti muuttaa. En tunne mitään aitoa katumusta siitä, että muut pahoittavat minun takiani mielensä."

Todennäköisesti on leski miehensä it se murh an takia. Kuten tyttärensä.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Kylmä kauhavalainen kylkiluiden välissä- terapia. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Välimatkaa appivanhempiin puolisen kilometriä. Anoppi mm. kiertää aina iltalenkillä meidän ohi ja jos ei satu olemaan valot päällä, tulee viestiä että missä olette. Alkuvuosina tuli aika moneen kertaan käännytettyä anoppi soppakattilansa kanssa ovelta, luuli ilmeisesti etten osaa ruokkia hänen poikaansa oikein. Nykyään tulee vain kutsuja heidän ruokapöytäänsä vähintään kerran viikossa. Anoppi suuttuu, jos hänen kanssaan ei keskustella etukäteen auton vaihdosta tai lomasuunnitelmista.

Minä en kertakaikkiaan ymmärrä miksi aikuiset ihmiset asuvat vanhempiensa naapuristossa. Eikö sielä todellakaan ole mitään mahdollisuutta muuttaa hyvänen aika kauemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välimatkaa appivanhempiin puolisen kilometriä. Anoppi mm. kiertää aina iltalenkillä meidän ohi ja jos ei satu olemaan valot päällä, tulee viestiä että missä olette. Alkuvuosina tuli aika moneen kertaan käännytettyä anoppi soppakattilansa kanssa ovelta, luuli ilmeisesti etten osaa ruokkia hänen poikaansa oikein. Nykyään tulee vain kutsuja heidän ruokapöytäänsä vähintään kerran viikossa. Anoppi suuttuu, jos hänen kanssaan ei keskustella etukäteen auton vaihdosta tai lomasuunnitelmista.

Minä en kertakaikkiaan ymmärrä miksi aikuiset ihmiset asuvat vanhempiensa naapuristossa. Eikö sielä todellakaan ole mitään mahdollisuutta muuttaa hyvänen aika kauemmaksi?

A) mistä tiedät kuka siellä asui ensin? Meillä mummeli muutti omin päin viiden minsan päähän ja B) kyllä sillä perheellä voi olla esim omia ystäviä, toisen vanhemman asiallista sukua jossain tai C)unelmatalo ihan tietyllä alueella.

Pitääkö lähteä karkuun vaikkei ole tehnyt mitään?

Onko teillä kokemuksia, että isovanhempi muuttaa lähelle lapsensa kotia?

Vierailija kirjoitti:

Tulee kotiin kuin omaansa, toimii siellä kuin se olisi hänen kotinsa, yrittää kontrolloida mitä lapsenlapsella on päällä, puhuttelee lapsenlasta oman lapsensa nimellä, kontrolloi mitä lapsensa perhe syö ja kaikkea muuta.

Kuulostaa dementikolta. Onko muisti ookoo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee kotiin kuin omaansa, toimii siellä kuin se olisi hänen kotinsa, yrittää kontrolloida mitä lapsenlapsella on päällä, puhuttelee lapsenlasta oman lapsensa nimellä, kontrolloi mitä lapsensa perhe syö ja kaikkea muuta.

Kuulostaa dementikolta. Onko muisti ookoo?

Valitettavasti niin tarkka, että muistaa aika lailla kaiken koko elämänsä ajalta. Se on pelottavaa.

Lisää esimerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita joilla on napanuora edelleen katkaisematta äitiin ja ikääkin on kohta 50v ihan naisissa kuten miehissäkin. Äidillä hyväksytetään kaikki jne

Kenen syy se on? Jos äiti on kontrolloinut lapsesta asti?

Ei sinne ole pakko jäädä.

Tässäkin ketjussa on kerrottu, miten voi esim. tulla kutsumatta aikuisen lapsen kotiin ja kontrolloida siellä. Miten sellaisista irtautuu? Ilman pahaa konfliktia?

Asuvatko kaikki nykyään samalla paikkakunnalla vanhempiensa/appivanhempiensa kanssa. Minä ja ystäväni muutimme pois opiskeluiden ja töiden perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välimatkaa appivanhempiin puolisen kilometriä. Anoppi mm. kiertää aina iltalenkillä meidän ohi ja jos ei satu olemaan valot päällä, tulee viestiä että missä olette. Alkuvuosina tuli aika moneen kertaan käännytettyä anoppi soppakattilansa kanssa ovelta, luuli ilmeisesti etten osaa ruokkia hänen poikaansa oikein. Nykyään tulee vain kutsuja heidän ruokapöytäänsä vähintään kerran viikossa. Anoppi suuttuu, jos hänen kanssaan ei keskustella etukäteen auton vaihdosta tai lomasuunnitelmista.

Minä en kertakaikkiaan ymmärrä miksi aikuiset ihmiset asuvat vanhempiensa naapuristossa. Eikö sielä todellakaan ole mitään mahdollisuutta muuttaa hyvänen aika kauemmaksi?

Olen asunut siskoni naapurina jo 28 vuotta ja vanhempieni naapurina 23 vuotta. Tämä on toiminut meillä erinomaisesti. On ollut aina lastenhoitoapua saatavilla. Meillä on siskoni kanssa suunnilleen samanikäiset lapset. Esikoiset olivat 6 vuotta samalla luokalla alakoulussa ja kuopukset samassa päiväkodissa. Kun koululaisilla unohtui kotiavain aamulla kotiin, oli aina paikkoja, jossa oli vara-avain. Kissojen hoito, kilpikonnien hoito, kukkien kastelu....kaikki hoituu helposti. Myös apu iäkkäille vanhemmilleni sen jälkeen, kun nyt jotain apua alkoivat tarvitsemaan, hoituu helposti ja nopeasti. Ylipäätään, jos vaikka sairastui eikä päässyt itse kauppaan, apu oli ihan vieressä. 

MUTTA...meillä ei olla koskaan menty luvatta omilla avaimilla toisen kotiin. Ei käyty edes soittamassa ovikelloa vaan aina soitettu ensin puhelimella, jos on ollut jotain asiaa ja kysytty, sopiiko pikaisesti käväistä ja jos ei sovi, niin milloin sopii. Yhden kerran olen mennyt vanhemmilleni omilla avaimilla niin, että äiti oli kotona. Silloinkin isä soitti ja kysyi, voinko käydä katsomassa, onko kaikki hyvin. Yhdeksänkymppinen äitini kun ei ollut vastannut puhelimeen ja isällä oli huoli siitä, että jotain oli sattunut. Teen etätöitä kotona, joten mun oli helppo kipaista pihan poikki. Silloinkin soitin ensin ovikelloa, mutta koska äiti ei tullut avaamaan, menin avaimilla sisään. Noh, äiti oli nukkumassa eli ei mitään hätää. 

Tällainen asumisjärjestely toimii vain silloin, jos kaikki osapuolet kunnioittavat toistensa yksityisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita joilla on napanuora edelleen katkaisematta äitiin ja ikääkin on kohta 50v ihan naisissa kuten miehissäkin. Äidillä hyväksytetään kaikki jne

Kenen syy se on? Jos äiti on kontrolloinut lapsesta asti?

Ei sinne ole pakko jäädä.

Tässäkin ketjussa on kerrottu, miten voi esim. tulla kutsumatta aikuisen lapsen kotiin ja kontrolloida siellä. Miten sellaisista irtautuu? Ilman pahaa konfliktia?

Asuvatko kaikki nykyään samalla paikkakunnalla vanhempiensa/appivanhempiensa kanssa. Minä ja ystäväni muutimme pois opiskeluiden ja töiden perässä.

Pahimmassa tapauksessa kontrolloiva muuttaa perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välimatkaa appivanhempiin puolisen kilometriä. Anoppi mm. kiertää aina iltalenkillä meidän ohi ja jos ei satu olemaan valot päällä, tulee viestiä että missä olette. Alkuvuosina tuli aika moneen kertaan käännytettyä anoppi soppakattilansa kanssa ovelta, luuli ilmeisesti etten osaa ruokkia hänen poikaansa oikein. Nykyään tulee vain kutsuja heidän ruokapöytäänsä vähintään kerran viikossa. Anoppi suuttuu, jos hänen kanssaan ei keskustella etukäteen auton vaihdosta tai lomasuunnitelmista.

Minä en kertakaikkiaan ymmärrä miksi aikuiset ihmiset asuvat vanhempiensa naapuristossa. Eikö sielä todellakaan ole mitään mahdollisuutta muuttaa hyvänen aika kauemmaksi?

A) mistä tiedät kuka siellä asui ensin? Meillä mummeli muutti omin päin viiden minsan päähän ja B) kyllä sillä perheellä voi olla esim omia ystäviä, toisen vanhemman asiallista sukua jossain tai C)unelmatalo ihan tietyllä alueella.

Pitääkö lähteä karkuun vaikkei ole tehnyt mitään?

Ovea ei ole pakko avata, jos toinen tulee kutsumatta riehumaan toisen kotiin. Tai avaa ja sanoo, että nyt ei sovi kyläily.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita joilla on napanuora edelleen katkaisematta äitiin ja ikääkin on kohta 50v ihan naisissa kuten miehissäkin. Äidillä hyväksytetään kaikki jne

Kenen syy se on? Jos äiti on kontrolloinut lapsesta asti?

Ei sinne ole pakko jäädä.

Tässäkin ketjussa on kerrottu, miten voi esim. tulla kutsumatta aikuisen lapsen kotiin ja kontrolloida siellä. Miten sellaisista irtautuu? Ilman pahaa konfliktia?

Asuvatko kaikki nykyään samalla paikkakunnalla vanhempiensa/appivanhempiensa kanssa. Minä ja ystäväni muutimme pois opiskeluiden ja töiden perässä.

Pahimmassa tapauksessa kontrolloiva muuttaa perässä.

Usein puhutaan, miten rakastavat vanhemmat opettavat rajat lapsilleen. Joskus voi tulla aika, että aikuinen lapsi joutuu opettamaan rajat vanhemmilleen.

Lapsen on annettava aikuistua ja itsenäistyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita joilla on napanuora edelleen katkaisematta äitiin ja ikääkin on kohta 50v ihan naisissa kuten miehissäkin. Äidillä hyväksytetään kaikki jne

Kenen syy se on? Jos äiti on kontrolloinut lapsesta asti?

Ei sinne ole pakko jäädä.

Tässäkin ketjussa on kerrottu, miten voi esim. tulla kutsumatta aikuisen lapsen kotiin ja kontrolloida siellä. Miten sellaisista irtautuu? Ilman pahaa konfliktia?

Ei välttämättä mitenkään ilman konfliktia, mutta ei sitä tarvitse silti sietää tietenkään. Olen vetänyt oven kiinni anopin nenän edestä ja muuttanut antamatta äidilleni osoitetta jne.

Aika ekstremeä muuttaa antamatta vanhalle äidille osoitetta. Miten kontrollointiongelman voisi oikeasti ratkaista, ilman että joutuu tekemään äärimmäisiä asioita?

Ei ne kaikki kotrolloivat äidit niin vanhoja ole - hyvin voivat olla vielä työelämässä mukana.

Itse olen semmoinen itsenäinen eläjä, että anopin panin kuriin pienin elein asteittain. Hän oli tyyppiä "pesen poikani pyykin ja vaihdan hänen lakanansa", joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin piirtää selkeät rajat siinä vaiheessa kun aloin vastata lakanapyykistä.

Aika monta vuotta hän jaksoi yrittää. Samalla itse aikuistuin ja viisastuin niin, että opin sen rajanvedon ilman konflikteja, koska olivat tabu siinä perheyhteisössä.

- Tosin noin kerran sanoin ns. suorasanaisesti erään lasten kasvatukseen liittyvän asian, koska otti päähän sen elämämkoululaisen tarkoitushakuiset oletukset tilanteessa, jossa hänen suosimaansa lastenlastaan muka sorrettiin perheessä. Mikä siis oli hänen taholtaan epäoikeudenmukainen, naurettava ja paikkansapitämätön oletus.

Mulla katkesi välit anoppiin totaalisesti kun ilmoitin, ettei hänellä ole lupaa käydä meillä joka päivä, eikä varsinkaan kovaan ääneen haukkua minua, sukuani, miestäni tai kotiani. Hän ei myöskään saa sisustaa kotiani, laittaa pihaani uuteen uskoon omin päin, eikä myöskään tuoda säkkikaupalla vaatteita ja leluja lapsilleni saati sisustusjuttuja, jotka on valittu anopin maun mukaan, ja joista piti aina mainita, kuinka halvalla sai. Emme ole rahapulassa, ei vauva-aikana eikä nytkään. Ja ilmeisesti meille kelpaa ne alelaarien viimeiset jämät....

Olisi tosi kiva jos lapsilla olisi anopista kiva mummu, mutta näin ei käynyt. Valitettavasti anoppi on pidettävä kaukana mun lapsista arvaamattomien kommenttien vuoksi. Haukkuu mua, miestäni ja muitakin sukulaisia päiväkoti-ikäisille lapsille. Eikä tuolle muutenkaan voi jättää lapsia, kun toinen ei keksi lapsille muuta tekemistä kuin itse valitsemiensa kirjojen lukeminen (lasten toiveet sivuutetaan täysin) sekä herkkujen syöttäminen.

Ei mikään ihannetilanne, mutta parempi näin kuin joutua anoppijyrän yliajamaksi joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Auta armias niitä sanktioita, jos uskaltaa sanoa poikkipuolisen sanan. Vihoittelu ylettyy koko elämänpiirin yli.

Kyllä, soittorinki käynnistyy välittömästi ja jokaisen puhelun myötä tarinaan lisätään pikantteja yksityiskohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auta armias niitä sanktioita, jos uskaltaa sanoa poikkipuolisen sanan. Vihoittelu ylettyy koko elämänpiirin yli.

Kyllä, soittorinki käynnistyy välittömästi ja jokaisen puhelun myötä tarinaan lisätään pikantteja yksityiskohtia.

Itse kyllä tunnistan tällaisen soittelijan ja empatia on täysin syytetyn puolella.

Äitini oli aikoinaan närkästynyt, kun pikkuveljeni ei suostunut ottamaan opiskelijakämpäänsä öljyvärimaalausta kukkasommitelmasta 😂

Onnittelin äitiä tervepäisestä pojastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auta armias niitä sanktioita, jos uskaltaa sanoa poikkipuolisen sanan. Vihoittelu ylettyy koko elämänpiirin yli.

Kyllä, soittorinki käynnistyy välittömästi ja jokaisen puhelun myötä tarinaan lisätään pikantteja yksityiskohtia.

Itse kyllä tunnistan tällaisen soittelijan ja empatia on täysin syytetyn puolella.

Äitini oli aikoinaan närkästynyt, kun pikkuveljeni ei suostunut ottamaan opiskelijakämpäänsä öljyvärimaalausta kukkasommitelmasta 😂

Onnittelin äitiä tervepäisestä pojastaan.

No tämähän on kanssa mielenkiintoinen aihe. Se, että kontrolloiva tuo tavaroitaan pyytämättä "lahjaksi" aikuisen lapsen kotiin ja niistä pitäisi olla kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Elän (turhaan) toivossa, että vielä joskus kuulisin tällaisen vanhan naisen myöntävään ääneen, mistä kenkä puristaa: "Halusin vain määräillä muita ihmisiä mielivaltaisesti, sillä Suomessa on vanhainvalta: voin huvikseni kiusata toisia ihan miten vain, koska aina joku ulkopuolinen kiirehtii puolustamaan minua ja kertomaan lastenlasten oikeudesta isoäitiin, toisen maailmansodan traumoista, menopaussista ja muista. Minulle riittää aina ymmärtäjiä, eikä ole mitään niin pahaa tekoa, etteivät ulkopuoliset käskisi lasteni ja miniöideni/vävyjeni antaa niitä minulle anteeksi ja nöyrtyä pompotteluuni. Minä nautin vallasta. Olen jossain määrin sadisti. Nautiskelen huomiosta ja siitä, jos saan ihmisen turhautumaan, riitelemään väsyneinä. Nautin salaa siitä, että lapsi pelkää minua. Tai että saan lapsen uskomaan valheitani. Minun elämäni sisältö on tämä. Minä haluan ja otan kaiken huomion. Ei ole mitään, mitä minä en voisi mielivaltaisesti muuttaa. En tunne mitään aitoa katumusta siitä, että muut pahoittavat minun takiani mielensä."

Mainio Spoon River -tyyppinen muistokirjoitus :D