Vanha äiti kontrolloi aikuista lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Eli lapsella ei ole oikeutta isovanhempaan? Kinkkinen juttu.

Ihan simppeli juttu se on. Äitinä sinun velvollisuutesi on huolehtia lapsestasi. Tuollainen isovanhempi ei ole lapselle hyvästä. Jos sinun on aivan pakko mielestäsi hilata tuollaista elämässäsi, tee se niin, että tapaamisia on harvoin ja aina valvotusti, eikä teidän kotonanne. Mitään omia asioitasi et sinne laula ja jos vähänkin raja paukkuu, kunnolla pitkä etäisyys. Lasten puhelinnumeroita tms ei sitten myöskään tuollaiselle anneta, vaan selkeästi aivan kaikki yhteydenpito vanhempien kautta.

Eikö sitten tule huono omatunto, kun vanha äiti kuolee?

Mitä kuolemiseen tulee, hyödyllisempänä huolenaiheena pitäisin sitä, että itsellä on ne puhtaat alushousut oman äkkikuoleman varalta. Ettei tarvi hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein ihmetellyt näitä valituksia anopeista kuinka kävelevät sisään kello kuusi aamulla, järjestelevät lapsensa perheen kaapit uusiksi jne jne jne. Minkä hemmetin takia niille pitää antaa avaimet, itselleni ei tulisi mieleenkään. Oven avaan kenelle haluan, meille ei tulla, jos ei ole sovittu etukäteen.

Meillä anopilla oli avaimet, koska kävi meidän poissa ollessa ruokkimassa kissan. Jatkuvien väärinkäytösten vuoksi otettiin anopilta avain pois ja vaihdettiin kissalle luotettavampi hoitaja. Tästä tuli sota, mutta avainta ei saanut takaisin. Meidän parhaaksi oli kuulemma kaiken tehnyt.

Minäkin käyn ruokkimassa kissan. Voin viipyä kolmekin tuntia. Siinä ajassa hoidan kissan asiat ja keskustelen hänen kanssaan, luen sanomalehden ja nukun päikkärit sohvalla.

Kaappeihin en koskisi suurin surminkaan - en jaksa kotonanikaan niitä palvoa.

Tuttavani on yli 50 vee mies ja sanonut useaan otteeseen että ei voi tehdä sitä ja tätä koska äiti ei tykkäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskeeko tämä kontrollointi teillä koko sisarussarjaa, vai onko äiti ottanut jonkun silmätikukseen ja muut saavat olla rauhassa?

Kyllä se koskee kaikkia. Ja on muuten käytösmalli myös työpaikalla ja harrastuksissa ja joka puolella. Siis se määräämisen tarve.

Bingo. Mikä tekee ihmisestä niin määräilevän?

Kieroon kasvaminen.

Ja mikä aiheuttaa kieroon kasvamisen?

Puilla se menee näin: http://vanha.suomenluonto.fi/artikkeli-103.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auta armias niitä sanktioita, jos uskaltaa sanoa poikkipuolisen sanan. Vihoittelu ylettyy koko elämänpiirin yli.

Kyllä, soittorinki käynnistyy välittömästi ja jokaisen puhelun myötä tarinaan lisätään pikantteja yksityiskohtia.

Itse kyllä tunnistan tällaisen soittelijan ja empatia on täysin syytetyn puolella.

Äitini oli aikoinaan närkästynyt, kun pikkuveljeni ei suostunut ottamaan opiskelijakämpäänsä öljyvärimaalausta kukkasommitelmasta 😂

Onnittelin äitiä tervepäisestä pojastaan.

Samainen äitini oli myös hämmästynyt miksi naapurin miniä oli suuttunut, kun anoppi oli yllärinä siivonnut heidän jääkaappinsa. Tässä vaiheessa kysyin miten äitini olisi ilahtunut, kun isä äiti olisi tehnyt saman meillä 😂 Sen sijaan, että äitini olisi todennut että olisi suuttunut kuten naapurin minäkin teki... alkoi hän kätevästi kiivastumaan, siitä ettei mummi koskaan meillä auttanut.

Nämä toisten asioihin puuttujat ovat paatuneita taparikollisia 😁 Siinä ei auta muu kuin pitää omia puoliaan jämäkästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita joilla on napanuora edelleen katkaisematta äitiin ja ikääkin on kohta 50v ihan naisissa kuten miehissäkin. Äidillä hyväksytetään kaikki jne

Kenen syy se on? Jos äiti on kontrolloinut lapsesta asti?

Ei sinne ole pakko jäädä.

Tässäkin ketjussa on kerrottu, miten voi esim. tulla kutsumatta aikuisen lapsen kotiin ja kontrolloida siellä. Miten sellaisista irtautuu? Ilman pahaa konfliktia?

Ei tietenkään irtaudu ilman konfliktia. Mikäs vikaa konfliktissa on? Selkiyttää rajoja. On ihan oma vika jos antaa jonkun tulla kotiinsa kävelemään itsensä yli. Vastuu on sillä jonka yli kävellään. Mut niinkuin tästä huomaa, vastuu siitä ettei itse osaa laittaa rajoja siirretään sille jyräävälle äidille tai anopille. Hän on mikä on, ei toista voi muuttaa. Ja varmasti meneekin herne nenään kun häntä kielletään jyräämästä. Aikuisuuteen kuuluu se oma vastuu ja rajat. On läheisriippuvuutta varoilla konflikteja ja suostua kynnysmatoksi. Sikäli tärkeä kysymys et konfliktinpelkoisten kynnysmattojen lapsetkaan ei saa niitä tuiki tärkeitä rajoja elämäänsä.

Ongelma esim meillä on se, että mies ei osaa lainkaan laittaa rajoja. Minä osaan kyllä. Mutta sitten ollaan juuri siinä tilanteessa, että appivanhemmat testaa niitä rajoja koko ajan, kun tietävät että poikansa antaa periksi.

Tuo on aika raivostuttava kuvio, kun mies siirtää "asioidenhoitovastuun" vaimolle eli miniälle.

Jos on ollut ikäviä uutisia miehen vanhemmille, hän ei niitä vie vaan asettaa minut tulilinjalle. Joten minä olen myös syyllinen perheemme yhteiseen päätökseen jostain asiasta, jota yhdessä on pohdittu ja etukäteen tiedetään tuloksen olevan vastenmielinen miehen vanhemmille. (Esim. päätös: emme muuta appivanhempien asuntoon ja asuinpaikkakunnalle heidän eläköityessään muuttaessa helpompiin oloihin.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee kotiin kuin omaansa, toimii siellä kuin se olisi hänen kotinsa, yrittää kontrolloida mitä lapsenlapsella on päällä, puhuttelee lapsenlasta oman lapsensa nimellä, kontrolloi mitä lapsensa perhe syö ja kaikkea muuta.

Kuulostaa dementikolta. Onko muisti ookoo?

Ei ehkä hirveästi huvittaisi antaa sinun hankkia tutkimusmateriaaliasi näin helpolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auta armias niitä sanktioita, jos uskaltaa sanoa poikkipuolisen sanan. Vihoittelu ylettyy koko elämänpiirin yli.

Kyllä, soittorinki käynnistyy välittömästi ja jokaisen puhelun myötä tarinaan lisätään pikantteja yksityiskohtia.

Itse kyllä tunnistan tällaisen soittelijan ja empatia on täysin syytetyn puolella.

Äitini oli aikoinaan närkästynyt, kun pikkuveljeni ei suostunut ottamaan opiskelijakämpäänsä öljyvärimaalausta kukkasommitelmasta 😂

Onnittelin äitiä tervepäisestä pojastaan.

No tämähän on kanssa mielenkiintoinen aihe. Se, että kontrolloiva tuo tavaroitaan pyytämättä "lahjaksi" aikuisen lapsen kotiin ja niistä pitäisi olla kiitollinen.

Ottaisin vastaan ja myisin eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auta armias niitä sanktioita, jos uskaltaa sanoa poikkipuolisen sanan. Vihoittelu ylettyy koko elämänpiirin yli.

Kyllä, soittorinki käynnistyy välittömästi ja jokaisen puhelun myötä tarinaan lisätään pikantteja yksityiskohtia.

Itse kyllä tunnistan tällaisen soittelijan ja empatia on täysin syytetyn puolella.

Äitini oli aikoinaan närkästynyt, kun pikkuveljeni ei suostunut ottamaan opiskelijakämpäänsä öljyvärimaalausta kukkasommitelmasta 😂

Onnittelin äitiä tervepäisestä pojastaan.

No tämähän on kanssa mielenkiintoinen aihe. Se, että kontrolloiva tuo tavaroitaan pyytämättä "lahjaksi" aikuisen lapsen kotiin ja niistä pitäisi olla kiitollinen.

Ottaisin vastaan ja myisin eteenpäin.

Kuka ostaa jotain vanhoja huonekaluja! Ja auta armias, mikä myrsky siitä syntyisi, kun saisi tietää että niitä on myyty. Ei antaisi koskaan anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein ihmetellyt näitä valituksia anopeista kuinka kävelevät sisään kello kuusi aamulla, järjestelevät lapsensa perheen kaapit uusiksi jne jne jne. Minkä hemmetin takia niille pitää antaa avaimet, itselleni ei tulisi mieleenkään. Oven avaan kenelle haluan, meille ei tulla, jos ei ole sovittu etukäteen.

Niin. Kun et tunne yhtään tuollaista, et voi ymmärtää. Semmosta se on.

Meillä on anoppi ja appi kirjaimellisesti vyöryneet sisään pyhäaamuna 5.30. Unenpöpperössä avasin ja sieltä sitten tultiin.

Minkä ihmeen takia he tulivat teille pyhäaamuna kello 5.30??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita joilla on napanuora edelleen katkaisematta äitiin ja ikääkin on kohta 50v ihan naisissa kuten miehissäkin. Äidillä hyväksytetään kaikki jne

Kenen syy se on? Jos äiti on kontrolloinut lapsesta asti?

Ei sinne ole pakko jäädä.

Tässäkin ketjussa on kerrottu, miten voi esim. tulla kutsumatta aikuisen lapsen kotiin ja kontrolloida siellä. Miten sellaisista irtautuu? Ilman pahaa konfliktia?

Eihän se ilman konfliktia onnistukaan.

Minun oli pakko lopettaa yhteydenpito kokonaan, sillä äitini ei osannut lopettaa kontrolloimista.

Muutama rauhallinen vuosi oli välillä kun asuin ulkomailla. Kuvittelin sitten, että äitini on oppinut käyttäytymään asiallisesti. Mutta eipä tuo osannut. Kun palasin Suomeen, kävi hän päälle kontrollinsa kanssa kahta kauheammin.

Soitteli töihinkin monta kertaa päivässä. Mikään kielto tai uhkaus ei saanut lopettamaan sitä soittelua. Hänen kun piti saada soittaa heti kun tuli joku asia mieleen. Ja niitä asioita tuli usein mieleen.

Yhdestä työpaikasta hän onnistui saamaan minut pihalle sekoilunsa takia. Tuumasi vaan siihen, että olihan se mukava kokemus että sait olla vähän aikaa töissä.

Ne puhelut olivat kyllä aika hupaisia. Hän aina aluksi kysyi, mitä kuuluu, mitä oot tehny. Siinä sitten ihmettelin, että 15 minuuttia sitten soitit edellisen kerran, ei ole mitään ihmeellistä sillä välin tapahtunut. Sitten hän alkoi selittämään seikkaperäisesti kuinka oli kuinka naapurilla oli ollut rumat kengät tai kuinka hän oli käynyt apteekissa edellisellä viikolla. Sitä lätinää jatkui ja jatkui vaikka miten sanoi että pitää lopettaa. Lopuksi tuli aina vaatimus, että minun pitäisi katsoa veljeni (minua 10 v vanhempi) perään ja neuvoa asioissa kun hän ei osaa eikä kuuntele äitiä vaan tekee niinkuin itse haluaa.

Nyt on onneksi rauha talossa kun pistin yhteydet kokonaan poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita joilla on napanuora edelleen katkaisematta äitiin ja ikääkin on kohta 50v ihan naisissa kuten miehissäkin. Äidillä hyväksytetään kaikki jne

Kenen syy se on? Jos äiti on kontrolloinut lapsesta asti?

Ei sinne ole pakko jäädä.

Tässäkin ketjussa on kerrottu, miten voi esim. tulla kutsumatta aikuisen lapsen kotiin ja kontrolloida siellä. Miten sellaisista irtautuu? Ilman pahaa konfliktia?

Asuvatko kaikki nykyään samalla paikkakunnalla vanhempiensa/appivanhempiensa kanssa. Minä ja ystäväni muutimme pois opiskeluiden ja töiden perässä.

Pahimmassa tapauksessa kontrolloiva muuttaa perässä.

Suvussani on yksi tällainen tapaus.

Äiti muuttaa aina tyttärensä naapuriin. Vaikka tyttö muuttaisi kuinka kauas hyvänsä, muuttaa äiti kohta perässä. Välillä ovat asuneet naapuritaloissa. Joskus välimatkaa on saattanut olla lähes kilometrin, mutta ei koskaan sen enempää. Aika monta kaupunkia ovat jo tällä tyylillä menneet.

Ja tämä äithän tunkee auttamaan ihan kaikessa. Lastenhoudossa, siivoamisessa, ruoanlaitossa. Ihan kaikessa. Ja selittää koko suvulle, että ei se tytär ilman häntä pärjäisi.

Oma äitini on myös aika paha, mutta ihan tuohon ei ole yltänyt.

ainoa keino kontrolloida on että se vanha äiti edelleen maksaa kaiken. Mitään muuta keinoa ei ole olemassakaan tässä maailmassa.

Tuo pätee myös siihen että on ns äidillään töissä.

Oletteko koskaan kokeilleet sellaista keinoa että menette sen äitinne naaman eteen ja huudatte että painu v***n minun elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auta armias niitä sanktioita, jos uskaltaa sanoa poikkipuolisen sanan. Vihoittelu ylettyy koko elämänpiirin yli.

Kyllä, soittorinki käynnistyy välittömästi ja jokaisen puhelun myötä tarinaan lisätään pikantteja yksityiskohtia.

Itse kyllä tunnistan tällaisen soittelijan ja empatia on täysin syytetyn puolella.

Äitini oli aikoinaan närkästynyt, kun pikkuveljeni ei suostunut ottamaan opiskelijakämpäänsä öljyvärimaalausta kukkasommitelmasta 😂

Onnittelin äitiä tervepäisestä pojastaan.

No tämähän on kanssa mielenkiintoinen aihe. Se, että kontrolloiva tuo tavaroitaan pyytämättä "lahjaksi" aikuisen lapsen kotiin ja niistä pitäisi olla kiitollinen.

 

Ottaisin vastaan ja myisin eteenpäin.

Kuka ostaa jotain vanhoja huonekaluja! Ja auta armias, mikä myrsky siitä syntyisi, kun saisi tietää että niitä on myyty. Ei antaisi koskaan anteeksi.

Joku aina ostaa vaikka tuunattavaksi (ja saattaa myydä edelleen).

Saattaisi myös lopettaa sen kalusteidensa roudaamisen.

Anoppi tyrkytti joskus rakkaan edesmenneen sukulaisensa tauluja. Lakkasi tyrkyttämästä kun sanoin, että kiinnostaa niiden myyntiarvo.

Vierailija kirjoitti:

Välimatkaa appivanhempiin puolisen kilometriä. Anoppi mm. kiertää aina iltalenkillä meidän ohi ja jos ei satu olemaan valot päällä, tulee viestiä että missä olette. Alkuvuosina tuli aika moneen kertaan käännytettyä anoppi soppakattilansa kanssa ovelta, luuli ilmeisesti etten osaa ruokkia hänen poikaansa oikein. Nykyään tulee vain kutsuja heidän ruokapöytäänsä vähintään kerran viikossa. Anoppi suuttuu, jos hänen kanssaan ei keskustella etukäteen auton vaihdosta tai lomasuunnitelmista.

Kuulostaa ihan mun äidiltä.

Hän haukkuu minua usein itsekkääksi ja joustamattomaksi.

Kerran olin sattunut mainitsemaan hänelle aikeistani ostaa uusi sohva. Sieltähän alkoi tulemaan kovasti neuvoja ja ohjeita.

Kun sanoin, että ostan sellaisen josta itse pidän, sain kuulla olevani hirveän itsekäs henkilö joka ei osaa ottaa muita ihmisiä huomioon.

Sain kuulla pitkän saarnan siitä kuinka minun pitää opetella ottaamaan muutkin huomioon ja neuvottelemaan asioista. Kyseessä oli sohvan ostaminen, ihan itse tienatuilla rahoilla ja ihan omaan, itse maksettuun asuntoon, jossa asuin yksin.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välimatkaa appivanhempiin puolisen kilometriä. Anoppi mm. kiertää aina iltalenkillä meidän ohi ja jos ei satu olemaan valot päällä, tulee viestiä että missä olette. Alkuvuosina tuli aika moneen kertaan käännytettyä anoppi soppakattilansa kanssa ovelta, luuli ilmeisesti etten osaa ruokkia hänen poikaansa oikein. Nykyään tulee vain kutsuja heidän ruokapöytäänsä vähintään kerran viikossa. Anoppi suuttuu, jos hänen kanssaan ei keskustella etukäteen auton vaihdosta tai lomasuunnitelmista.

Kuulostaa ihan mun äidiltä.

Hän haukkuu minua usein itsekkääksi ja joustamattomaksi.

Kerran olin sattunut mainitsemaan hänelle aikeistani ostaa uusi sohva. Sieltähän alkoi tulemaan kovasti neuvoja ja ohjeita.

Kun sanoin, että ostan sellaisen josta itse pidän, sain kuulla olevani hirveän itsekäs henkilö joka ei osaa ottaa muita ihmisiä huomioon.

Sain kuulla pitkän saarnan siitä kuinka minun pitää opetella ottaamaan muutkin huomioon ja neuvottelemaan asioista. Kyseessä oli sohvan ostaminen, ihan itse tienatuilla rahoilla ja ihan omaan, itse maksettuun asuntoon, jossa asuin yksin.

Meillä anoppi suuttui, kun sanottiin että ostetaan olohuoneeseen uusi matto. Tyrkytti omista jemmoistaan jotain vuosia(vuosikymmeniä?) kylmässä varastossa lojunutta koinsyömää ihanuutta meille. Kauhea itkuteatteri, kun ei meille mikään kelpaa, kun kumminkin piti kaupasta käydä matto hankkimassa. Liian kalliskin kuulemma oli. (Ihan piruuttani jätin kuitin esiin, kyllähän sekin piti käydä kyyläämässä)

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan kokeilleet sellaista keinoa että menette sen äitinne naaman eteen ja huudatte että painu v***n minun elämästä?

Mä tein tän anopilleni. Tosin taisin käskeä painua hel&€@$£¥*n. Yksi voimaannuttavimpia hetkiä elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välimatkaa appivanhempiin puolisen kilometriä. Anoppi mm. kiertää aina iltalenkillä meidän ohi ja jos ei satu olemaan valot päällä, tulee viestiä että missä olette. Alkuvuosina tuli aika moneen kertaan käännytettyä anoppi soppakattilansa kanssa ovelta, luuli ilmeisesti etten osaa ruokkia hänen poikaansa oikein. Nykyään tulee vain kutsuja heidän ruokapöytäänsä vähintään kerran viikossa. Anoppi suuttuu, jos hänen kanssaan ei keskustella etukäteen auton vaihdosta tai lomasuunnitelmista.

Minä en kertakaikkiaan ymmärrä miksi aikuiset ihmiset asuvat vanhempiensa naapuristossa. Eikö sielä todellakaan ole mitään mahdollisuutta muuttaa hyvänen aika kauemmaksi?

Olen asunut siskoni naapurina jo 28 vuotta ja vanhempieni naapurina 23 vuotta. Tämä on toiminut meillä erinomaisesti. On ollut aina lastenhoitoapua saatavilla. Meillä on siskoni kanssa suunnilleen samanikäiset lapset. Esikoiset olivat 6 vuotta samalla luokalla alakoulussa ja kuopukset samassa päiväkodissa. Kun koululaisilla unohtui kotiavain aamulla kotiin, oli aina paikkoja, jossa oli vara-avain. Kissojen hoito, kilpikonnien hoito, kukkien kastelu....kaikki hoituu helposti. Myös apu iäkkäille vanhemmilleni sen jälkeen, kun nyt jotain apua alkoivat tarvitsemaan, hoituu helposti ja nopeasti. Ylipäätään, jos vaikka sairastui eikä päässyt itse kauppaan, apu oli ihan vieressä. 

MUTTA...meillä ei olla koskaan menty luvatta omilla avaimilla toisen kotiin. Ei käyty edes soittamassa ovikelloa vaan aina soitettu ensin puhelimella, jos on ollut jotain asiaa ja kysytty, sopiiko pikaisesti käväistä ja jos ei sovi, niin milloin sopii. Yhden kerran olen mennyt vanhemmilleni omilla avaimilla niin, että äiti oli kotona. Silloinkin isä soitti ja kysyi, voinko käydä katsomassa, onko kaikki hyvin. Yhdeksänkymppinen äitini kun ei ollut vastannut puhelimeen ja isällä oli huoli siitä, että jotain oli sattunut. Teen etätöitä kotona, joten mun oli helppo kipaista pihan poikki. Silloinkin soitin ensin ovikelloa, mutta koska äiti ei tullut avaamaan, menin avaimilla sisään. Noh, äiti oli nukkumassa eli ei mitään hätää. 

Tällainen asumisjärjestely toimii vain silloin, jos kaikki osapuolet kunnioittavat toistensa yksityisyyttä. 

Muita onnistuneita ratkaisuja lähekkäin asumisessa?