Vanha äiti kontrolloi aikuista lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Tämä on just se missä erottuu lapset ja aikuiset - lapsi on riippuvainen vanhemmistaan ja pelkää pitää puolensa vanhempia vastaan. Aikuinen on vanhemmistaan riippumaton, ja jos vanhempi ei kunnioita hänen rajojaan, hankkii aikuinen apua muualta. Vaikka se vanhempi suuttuisi. Aikuisen elämä ei ole aina helppoa.

Hauska ketju. Oma äiti on, sanotaanko näin nätisti, voimakastahtoinen. Olin lapsena ja nuorena täysi nyhverö, kun kasvatus oli hyvin autoritääristä eikä minulla todellakaan ollut mitään uhma- tai murrosikää. Olen nyt viisikymppinen ja joudun olemaan äidin kanssa tekemisissä pari, kolme kertaa viikossa. Kun en enää sitä puuttumista jaksa eikä normaali puhe tuota tulosta, minä huudan ja kiroilen äidille. En pidä itsekään tuosta, mutta kun asia ei mene perille, niin se pitää saada perille jollain keinolla. Olisi paljon helmpompaa, jos olisin saanut pitää murrosiän normaaliin aikaan.

Elän (turhaan) toivossa, että vielä joskus kuulisin tällaisen vanhan naisen myöntävään ääneen, mistä kenkä puristaa: "Halusin vain määräillä muita ihmisiä mielivaltaisesti, sillä Suomessa on vanhainvalta: voin huvikseni kiusata toisia ihan miten vain, koska aina joku ulkopuolinen kiirehtii puolustamaan minua ja kertomaan lastenlasten oikeudesta isoäitiin, toisen maailmansodan traumoista, menopaussista ja muista. Minulle riittää aina ymmärtäjiä, eikä ole mitään niin pahaa tekoa, etteivät ulkopuoliset käskisi lasteni ja miniöideni/vävyjeni antaa niitä minulle anteeksi ja nöyrtyä pompotteluuni. Minä nautin vallasta. Olen jossain määrin sadisti. Nautiskelen huomiosta ja siitä, jos saan ihmisen turhautumaan, riitelemään väsyneinä. Nautin salaa siitä, että lapsi pelkää minua. Tai että saan lapsen uskomaan valheitani. Minun elämäni sisältö on tämä. Minä haluan ja otan kaiken huomion. Ei ole mitään, mitä minä en voisi mielivaltaisesti muuttaa. En tunne mitään aitoa katumusta siitä, että muut pahoittavat minun takiani mielensä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Eli lapsella ei ole oikeutta isovanhempaan? Kinkkinen juttu.

Ihan simppeli juttu se on. Äitinä sinun velvollisuutesi on huolehtia lapsestasi. Tuollainen isovanhempi ei ole lapselle hyvästä. Jos sinun on aivan pakko mielestäsi hilata tuollaista elämässäsi, tee se niin, että tapaamisia on harvoin ja aina valvotusti, eikä teidän kotonanne. Mitään omia asioitasi et sinne laula ja jos vähänkin raja paukkuu, kunnolla pitkä etäisyys. Lasten puhelinnumeroita tms ei sitten myöskään tuollaiselle anneta, vaan selkeästi aivan kaikki yhteydenpito vanhempien kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Eli lapsella ei ole oikeutta isovanhempaan? Kinkkinen juttu.

Ihan simppeli juttu se on. Äitinä sinun velvollisuutesi on huolehtia lapsestasi. Tuollainen isovanhempi ei ole lapselle hyvästä. Jos sinun on aivan pakko mielestäsi hilata tuollaista elämässäsi, tee se niin, että tapaamisia on harvoin ja aina valvotusti, eikä teidän kotonanne. Mitään omia asioitasi et sinne laula ja jos vähänkin raja paukkuu, kunnolla pitkä etäisyys. Lasten puhelinnumeroita tms ei sitten myöskään tuollaiselle anneta, vaan selkeästi aivan kaikki yhteydenpito vanhempien kautta.

Eikö sitten tule huono omatunto, kun vanha äiti kuolee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Eli lapsella ei ole oikeutta isovanhempaan? Kinkkinen juttu.

Ihan simppeli juttu se on. Äitinä sinun velvollisuutesi on huolehtia lapsestasi. Tuollainen isovanhempi ei ole lapselle hyvästä. Jos sinun on aivan pakko mielestäsi hilata tuollaista elämässäsi, tee se niin, että tapaamisia on harvoin ja aina valvotusti, eikä teidän kotonanne. Mitään omia asioitasi et sinne laula ja jos vähänkin raja paukkuu, kunnolla pitkä etäisyys. Lasten puhelinnumeroita tms ei sitten myöskään tuollaiselle anneta, vaan selkeästi aivan kaikki yhteydenpito vanhempien kautta.

Eikö sitten tule huono omatunto, kun vanha äiti kuolee?

Mikä tämä ihme ”vanha äiti” -horina on? Pitääkö ihmisen antaa pilata oma ja lasten elämä vain koska kaikki vanhenee joskus?

Ainoa mikä minua harmittaa on se, että ylipäätään yritin ko hullun kanssa sompailla. Olisi pitänyt uskoa kakskymppistä itseäni ja pitää ne välit aina visusti poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Eli lapsella ei ole oikeutta isovanhempaan? Kinkkinen juttu.

Ihan simppeli juttu se on. Äitinä sinun velvollisuutesi on huolehtia lapsestasi. Tuollainen isovanhempi ei ole lapselle hyvästä. Jos sinun on aivan pakko mielestäsi hilata tuollaista elämässäsi, tee se niin, että tapaamisia on harvoin ja aina valvotusti, eikä teidän kotonanne. Mitään omia asioitasi et sinne laula ja jos vähänkin raja paukkuu, kunnolla pitkä etäisyys. Lasten puhelinnumeroita tms ei sitten myöskään tuollaiselle anneta, vaan selkeästi aivan kaikki yhteydenpito vanhempien kautta.

Eikö sitten tule huono omatunto, kun vanha äiti kuolee?

Ei tule, jos/kun sä itse tunnistat väärän, rajattoman käyttäytymisen ja tiedostat tehneesi parhaasi.  Miksi tulisi huono omatunto?

Älä nyt hyvä ihminen anna äitisi vielä kuolemankin jälkeen "pahoittaa mieltään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Eli lapsella ei ole oikeutta isovanhempaan? Kinkkinen juttu.

Ihan simppeli juttu se on. Äitinä sinun velvollisuutesi on huolehtia lapsestasi. Tuollainen isovanhempi ei ole lapselle hyvästä. Jos sinun on aivan pakko mielestäsi hilata tuollaista elämässäsi, tee se niin, että tapaamisia on harvoin ja aina valvotusti, eikä teidän kotonanne. Mitään omia asioitasi et sinne laula ja jos vähänkin raja paukkuu, kunnolla pitkä etäisyys. Lasten puhelinnumeroita tms ei sitten myöskään tuollaiselle anneta, vaan selkeästi aivan kaikki yhteydenpito vanhempien kautta.

Eikö sitten tule huono omatunto, kun vanha äiti kuolee?

Huono omatunto mistä? Siitä ettei anna kohdella itseään huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Eli lapsella ei ole oikeutta isovanhempaan? Kinkkinen juttu.

Ihan simppeli juttu se on. Äitinä sinun velvollisuutesi on huolehtia lapsestasi. Tuollainen isovanhempi ei ole lapselle hyvästä. Jos sinun on aivan pakko mielestäsi hilata tuollaista elämässäsi, tee se niin, että tapaamisia on harvoin ja aina valvotusti, eikä teidän kotonanne. Mitään omia asioitasi et sinne laula ja jos vähänkin raja paukkuu, kunnolla pitkä etäisyys. Lasten puhelinnumeroita tms ei sitten myöskään tuollaiselle anneta, vaan selkeästi aivan kaikki yhteydenpito vanhempien kautta.

Eikö sitten tule huono omatunto, kun vanha äiti kuolee?

Ah, tuo perinteinen syyllistämiskeino "viimeistä joulua/pääsiäistä/äitinepäivää/juhannusta tässä vietän, kyllä teidän pitää tulla käymään, en minä kauaa enää elä". Sitten lapsi huomaa olevansa kuusikymppinen ja koko elämä on mennyt vanhemman pillin mukaan tanssiessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Eli lapsella ei ole oikeutta isovanhempaan? Kinkkinen juttu.

Ihan simppeli juttu se on. Äitinä sinun velvollisuutesi on huolehtia lapsestasi. Tuollainen isovanhempi ei ole lapselle hyvästä. Jos sinun on aivan pakko mielestäsi hilata tuollaista elämässäsi, tee se niin, että tapaamisia on harvoin ja aina valvotusti, eikä teidän kotonanne. Mitään omia asioitasi et sinne laula ja jos vähänkin raja paukkuu, kunnolla pitkä etäisyys. Lasten puhelinnumeroita tms ei sitten myöskään tuollaiselle anneta, vaan selkeästi aivan kaikki yhteydenpito vanhempien kautta.

Eikö sitten tule huono omatunto, kun vanha äiti kuolee?

Ah, tuo perinteinen syyllistämiskeino "viimeistä joulua/pääsiäistä/äitinepäivää/juhannusta tässä vietän, kyllä teidän pitää tulla käymään, en minä kauaa enää elä". Sitten lapsi huomaa olevansa kuusikymppinen ja koko elämä on mennyt vanhemman pillin mukaan tanssiessa.

Mutta entä jos äiti sekä auttaa että kontrolloi? Esimerkiksi vahtii lapsenlapsiaan. Täytyykö tuolloin estää hänen pääsynsä lapsenlasten luo ja lopettaa vahtimiset ja katkaista kaikki välit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Eli lapsella ei ole oikeutta isovanhempaan? Kinkkinen juttu.

Ihan simppeli juttu se on. Äitinä sinun velvollisuutesi on huolehtia lapsestasi. Tuollainen isovanhempi ei ole lapselle hyvästä. Jos sinun on aivan pakko mielestäsi hilata tuollaista elämässäsi, tee se niin, että tapaamisia on harvoin ja aina valvotusti, eikä teidän kotonanne. Mitään omia asioitasi et sinne laula ja jos vähänkin raja paukkuu, kunnolla pitkä etäisyys. Lasten puhelinnumeroita tms ei sitten myöskään tuollaiselle anneta, vaan selkeästi aivan kaikki yhteydenpito vanhempien kautta.

Eikö sitten tule huono omatunto, kun vanha äiti kuolee?

Ah, tuo perinteinen syyllistämiskeino "viimeistä joulua/pääsiäistä/äitinepäivää/juhannusta tässä vietän, kyllä teidän pitää tulla käymään, en minä kauaa enää elä". Sitten lapsi huomaa olevansa kuusikymppinen ja koko elämä on mennyt vanhemman pillin mukaan tanssiessa.

Mutta entä jos äiti sekä auttaa että kontrolloi? Esimerkiksi vahtii lapsenlapsiaan. Täytyykö tuolloin estää hänen pääsynsä lapsenlasten luo ja lopettaa vahtimiset ja katkaista kaikki välit?

Fiksuinta olisi katkaista välit.

Jos väkisin on roikuttava hänessä, ei mitään lasten vahtimisia tai ”auttamisia” vaan lyhyitä muodollisia koko perheen kyläilyjä hänen luonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Eli lapsella ei ole oikeutta isovanhempaan? Kinkkinen juttu.

Ihan simppeli juttu se on. Äitinä sinun velvollisuutesi on huolehtia lapsestasi. Tuollainen isovanhempi ei ole lapselle hyvästä. Jos sinun on aivan pakko mielestäsi hilata tuollaista elämässäsi, tee se niin, että tapaamisia on harvoin ja aina valvotusti, eikä teidän kotonanne. Mitään omia asioitasi et sinne laula ja jos vähänkin raja paukkuu, kunnolla pitkä etäisyys. Lasten puhelinnumeroita tms ei sitten myöskään tuollaiselle anneta, vaan selkeästi aivan kaikki yhteydenpito vanhempien kautta.

Eikö sitten tule huono omatunto, kun vanha äiti kuolee?

Ah, tuo perinteinen syyllistämiskeino "viimeistä joulua/pääsiäistä/äitinepäivää/juhannusta tässä vietän, kyllä teidän pitää tulla käymään, en minä kauaa enää elä". Sitten lapsi huomaa olevansa kuusikymppinen ja koko elämä on mennyt vanhemman pillin mukaan tanssiessa.

Mun äiti taisi olla 55 ennen kuin vietti joulua ilman äitiään. Oli kunnon tyranni, rakas mummuni.

Mun äiti mainitsi äitienpäivänä että häntä harmittaa, kun ei vietetä äitienpäivää yhdessä, mutta on iloinen, etten noudata äitini perinteitä, vaan oman perheen kanssa luodaan omia perinteitä.

Eräs 85-vuotias pelkää, että hänen aikuisille lapsilleen sattuisi jotain ikävää - "koska miten minulle sitten kävisi" :-(

Auta armias niitä sanktioita, jos uskaltaa sanoa poikkipuolisen sanan. Vihoittelu ylettyy koko elämänpiirin yli.

Olen usein ihmetellyt näitä valituksia anopeista kuinka kävelevät sisään kello kuusi aamulla, järjestelevät lapsensa perheen kaapit uusiksi jne jne jne. Minkä hemmetin takia niille pitää antaa avaimet, itselleni ei tulisi mieleenkään. Oven avaan kenelle haluan, meille ei tulla, jos ei ole sovittu etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Eli lapsella ei ole oikeutta isovanhempaan? Kinkkinen juttu.

Ihan simppeli juttu se on. Äitinä sinun velvollisuutesi on huolehtia lapsestasi. Tuollainen isovanhempi ei ole lapselle hyvästä. Jos sinun on aivan pakko mielestäsi hilata tuollaista elämässäsi, tee se niin, että tapaamisia on harvoin ja aina valvotusti, eikä teidän kotonanne. Mitään omia asioitasi et sinne laula ja jos vähänkin raja paukkuu, kunnolla pitkä etäisyys. Lasten puhelinnumeroita tms ei sitten myöskään tuollaiselle anneta, vaan selkeästi aivan kaikki yhteydenpito vanhempien kautta.

Eikö sitten tule huono omatunto, kun vanha äiti kuolee?

Ah, tuo perinteinen syyllistämiskeino "viimeistä joulua/pääsiäistä/äitinepäivää/juhannusta tässä vietän, kyllä teidän pitää tulla käymään, en minä kauaa enää elä". Sitten lapsi huomaa olevansa kuusikymppinen ja koko elämä on mennyt vanhemman pillin mukaan tanssiessa.

Mutta entä jos äiti sekä auttaa että kontrolloi? Esimerkiksi vahtii lapsenlapsiaan. Täytyykö tuolloin estää hänen pääsynsä lapsenlasten luo ja lopettaa vahtimiset ja katkaista kaikki välit?

Meillä anoppi päättää, että me tarvitsemme apua, esim lastenvahtia. Tai uutta mattoa, kun löysi sopivan. Tai muuta hänen tarpeisiinsa sopivaa apua ollaan vailla. Aitoa apua ei olla saatu, eikä edes olla tarvittu. Silti puhuu, kuinka ei selvittäisi ilman hänen jatkuvaa apuaan. Tosiasiassa mä en ole ollut vuosiin puheväleissä hänen kanssaan, eikä mieskään juuri ole tekemisissä äitinsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen usein ihmetellyt näitä valituksia anopeista kuinka kävelevät sisään kello kuusi aamulla, järjestelevät lapsensa perheen kaapit uusiksi jne jne jne. Minkä hemmetin takia niille pitää antaa avaimet, itselleni ei tulisi mieleenkään. Oven avaan kenelle haluan, meille ei tulla, jos ei ole sovittu etukäteen.

Niin. Kun et tunne yhtään tuollaista, et voi ymmärtää. Semmosta se on.

Meillä on anoppi ja appi kirjaimellisesti vyöryneet sisään pyhäaamuna 5.30. Unenpöpperössä avasin ja sieltä sitten tultiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Eli lapsella ei ole oikeutta isovanhempaan? Kinkkinen juttu.

Ihan simppeli juttu se on. Äitinä sinun velvollisuutesi on huolehtia lapsestasi. Tuollainen isovanhempi ei ole lapselle hyvästä. Jos sinun on aivan pakko mielestäsi hilata tuollaista elämässäsi, tee se niin, että tapaamisia on harvoin ja aina valvotusti, eikä teidän kotonanne. Mitään omia asioitasi et sinne laula ja jos vähänkin raja paukkuu, kunnolla pitkä etäisyys. Lasten puhelinnumeroita tms ei sitten myöskään tuollaiselle anneta, vaan selkeästi aivan kaikki yhteydenpito vanhempien kautta.

Eikö sitten tule huono omatunto, kun vanha äiti kuolee?

Ah, tuo perinteinen syyllistämiskeino "viimeistä joulua/pääsiäistä/äitinepäivää/juhannusta tässä vietän, kyllä teidän pitää tulla käymään, en minä kauaa enää elä". Sitten lapsi huomaa olevansa kuusikymppinen ja koko elämä on mennyt vanhemman pillin mukaan tanssiessa.

Mutta entä jos äiti sekä auttaa että kontrolloi? Esimerkiksi vahtii lapsenlapsiaan. Täytyykö tuolloin estää hänen pääsynsä lapsenlasten luo ja lopettaa vahtimiset ja katkaista kaikki välit?

Meillä anoppi päättää, että me tarvitsemme apua, esim lastenvahtia. Tai uutta mattoa, kun löysi sopivan. Tai muuta hänen tarpeisiinsa sopivaa apua ollaan vailla. Aitoa apua ei olla saatu, eikä edes olla tarvittu. Silti puhuu, kuinka ei selvittäisi ilman hänen jatkuvaa apuaan. Tosiasiassa mä en ole ollut vuosiin puheväleissä hänen kanssaan, eikä mieskään juuri ole tekemisissä äitinsä kanssa.

Tämä tarpeelliseksi asettuminen on kyllä oma lukunsa. Tekee kaikkensa, jotta voisi puuttua perheen asioihin millä tavalla tahansa. Ostaa asioita, ja jos tulee käymään, järjestelee paikkoja. Muistuttaa aina näistä tekosistaan ja niistä kuuluu olla kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein ihmetellyt näitä valituksia anopeista kuinka kävelevät sisään kello kuusi aamulla, järjestelevät lapsensa perheen kaapit uusiksi jne jne jne. Minkä hemmetin takia niille pitää antaa avaimet, itselleni ei tulisi mieleenkään. Oven avaan kenelle haluan, meille ei tulla, jos ei ole sovittu etukäteen.

Niin. Kun et tunne yhtään tuollaista, et voi ymmärtää. Semmosta se on.

Meillä on anoppi ja appi kirjaimellisesti vyöryneet sisään pyhäaamuna 5.30. Unenpöpperössä avasin ja sieltä sitten tultiin.

Järkyttävää. Eikö tuossa voisi jo soittaa poliisit.

Vierailija kirjoitti:

Olen usein ihmetellyt näitä valituksia anopeista kuinka kävelevät sisään kello kuusi aamulla, järjestelevät lapsensa perheen kaapit uusiksi jne jne jne. Minkä hemmetin takia niille pitää antaa avaimet, itselleni ei tulisi mieleenkään. Oven avaan kenelle haluan, meille ei tulla, jos ei ole sovittu etukäteen.

Meillä anopilla oli avaimet, koska kävi meidän poissa ollessa ruokkimassa kissan. Jatkuvien väärinkäytösten vuoksi otettiin anopilta avain pois ja vaihdettiin kissalle luotettavampi hoitaja. Tästä tuli sota, mutta avainta ei saanut takaisin. Meidän parhaaksi oli kuulemma kaiken tehnyt.