Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen hankala perhe
28.05.2019 |
Mistähän sitä aloittaisi.. olemme seurustelleet mieheni kanssa viitisen vuotta ja meillä on yksi lapsi.
Alussa tulin ihan hyvin toimeen miehen vanhempien ja siskojen kanssa. Miehellä on myös veli mutta hän ei ole vuosiin ollut "mukana kuvioissa" omasta halustaan. Näin ollen mekään ei pahemmin hänen kanssaan olla tekemisissä.
Minä olen itse hirmu läheinen perheeni kanssa, ja olisin toivonut että voisin olla läheinen myös miehen perheen kanssa. Se on aina ollut mulle tärkeää, ja entisen miesystäväni perheen kanssa näin olikin.
Miehen perhe on kuitenkin suoraansanottuna aika sekaisin, siskot tappelevat keskenään ja suhtautuvat minuun viileästi ja suuttuvat suurinpiirtein siitä jos katson heitä heidän mielestään väärällä tavalla. Miehen vanhemmat puhuvat pahaa yhdestä lapsesta toiselle. Arvostelevat meidän jokaikistä päätöstä ja koskaan eivät sano mitään hyvää. Suhtautuvat ylimielisesti meihin. Tuntuu inhottavalta kun mikään ei koskaan riitä. Oon yrittänyt tehdä kaikkeni miellyttääkseni ja lähentyäkseni heidän kanssa mutta en vaan jaksa enää.
En nyt tiedä mitä tässä edes haen, kai halusin vain avautua. Oon tosi pettynyt siihen että oon joutunut luopumaan siitä ajatuksesta että miehen perhe olisi mulle läheinen. Kun noiden kanssa vaan on niin hankalaa luovia. :( Onkohan kellään muulla kokemusta samasta?
Kommentit (270)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?
Kyllä. Pitää TARJOTA sama apu tai samanarvoinen muu apu. Yhden auttaminen samalla muut ilman jättäen on törkeää. Aina apu ei oteta vastaan ja se on ok mutta silti pitää TARJOTA. Eikä vain auttaa yhtä ja keksiä lisää syitä itselleen miksi autan vain tytärtäni.
Kyllä minä lähden siitä, että avun tarvitsijan on sitä apua pyydettävä. Mistä sitä muuten tietää , mitä ja milloin apua tarvitaan. Kun apua on pyydetty kaikkia kohdellaan tasavertaisesti ja autetaan. Ei kai kukaan väkisin tunge auttamaan. Myös appuvanhemmulla on oikeus omaan elämäänsä eikä tarvitse päivystää josko joku nyt mun apua tarvitsee muttei saa suutaan auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, jos miehesi perhedynamiikka on pielessä, niin sairasta perhettä on vaikea korjata. Paras tapa on ottaa etäisyyttä, mutta pitää kohteliaat välit.
Minun lapsuuskotin on ns.normaali. Silmäni avautuivat, kun tapasin mieheni kotiväen. Heillä narsistinen isä on pomottanut koko perhettä niin, että miehen veljet ovat masentuneita, sisko sekoilee elämänhallinnan kanssa ja anoppi on hiirulainen. Ei sellaisen porukan kanssa voi toimia normaaleilla säännöillä. Käymme kyllä jouluna syömässä (appi onnistuu loukkaamaan jo silloinkin), mutta muu yhteydenpito on minimaalista. Ikinä ei appivanhemmat ole pyytäneet lapsiamme heille. Enkä kyllä antaisikaan, niin hulluja ovat.
Ei sekopäiden kanssa tarvitse eikä kannatakaan veljeillä.
Tässä ketjussa on erittäin monta sekopää tyttären suosijaa jolla perhedynamiikka pahasti pielessä! Aina löytyy sata syytä miksi tytärtä vaan aitetaan ja poika pärjätköön elämässä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?
Kyllä. Pitää TARJOTA sama apu tai samanarvoinen muu apu. Yhden auttaminen samalla muut ilman jättäen on törkeää. Aina apu ei oteta vastaan ja se on ok mutta silti pitää TARJOTA. Eikä vain auttaa yhtä ja keksiä lisää syitä itselleen miksi autan vain tytärtäni.
Kyllä minä lähden siitä, että avun tarvitsijan on sitä apua pyydettävä. Mistä sitä muuten tietää , mitä ja milloin apua tarvitaan. Kun apua on pyydetty kaikkia kohdellaan tasavertaisesti ja autetaan. Ei kai kukaan väkisin tunge auttamaan. Myös appuvanhemmulla on oikeus omaan elämäänsä eikä tarvitse päivystää josko joku nyt mun apua tarvitsee muttei saa suutaan auki.
Onnea valitsemallasi epäreiluuden tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Niin että väkisin pitää tunkea kristallipallosta arvaamalla teidän perheen lapsia hoitamaan, jotta olisi tasapuolista? Ei voi ajatella ,että itse kysyisi sitä apua silloin kun on tarpeen? Jos toisen lapsen perheen pyytää apua ja toisen näyttää tukeutuvat miniän vanhempien puoleen, niin taatusti harvat anopit ovat tuppaantumassa pyytämättä auttamaan. Sitten kun tällaisille lahjoja laittaa niin kärkkäästi ovat miniät av- palstalla vaahtoamassa miten nekin on vääränlaisia.
Onpa ”yllätys” että tytär aina tajuaa pyytää apua :)
Niinhän tässäkin ketjussa monet miniät kehuvat omien vanhempiensa olevan niitä luottoisovanhempia, jotka jeesaa. Onkohan miehen vanhemmilta edes kysytty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?
Kyllä. Pitää TARJOTA sama apu tai samanarvoinen muu apu. Yhden auttaminen samalla muut ilman jättäen on törkeää. Aina apu ei oteta vastaan ja se on ok mutta silti pitää TARJOTA. Eikä vain auttaa yhtä ja keksiä lisää syitä itselleen miksi autan vain tytärtäni.
Ohis...minä en soittele lapsilleni ja tarjoa milloin mitäkin apua vaan lapseni soittavat minulle, kun tarvitsevat apuani. Onneksi lapseni eivät ole kateellisia toisilleen eivätkä mittaa viivottimella, onko täysin terve sisarus saanut varmasti yhtä paljon kuin jalkansa katkaissut sisarus. Tietävät hyvin, että jos toinenkin joskus katkaisee jalkansa, voi myöskin pyytää multa apua ja sen myös saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Lapsissakin on eroja: toiset pyytävät palveluita ja rahaa, koska kehtaavat ja ovat suurisuisen röyhkeitä. Toiset ovat kohteliaampia eivätkä kehtaa jatkuvasti vaatia. Viisas äiti tuntee lapsensa ja osaa toimia tasapuolisesti: vaatijoille sanotaan, että ei aina käy. Kohteliaammille tarjoudutaan avuksi sitten jos tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Niin että väkisin pitää tunkea kristallipallosta arvaamalla teidän perheen lapsia hoitamaan, jotta olisi tasapuolista? Ei voi ajatella ,että itse kysyisi sitä apua silloin kun on tarpeen? Jos toisen lapsen perheen pyytää apua ja toisen näyttää tukeutuvat miniän vanhempien puoleen, niin taatusti harvat anopit ovat tuppaantumassa pyytämättä auttamaan. Sitten kun tällaisille lahjoja laittaa niin kärkkäästi ovat miniät av- palstalla vaahtoamassa miten nekin on vääränlaisia.
Onpa ”yllätys” että tytär aina tajuaa pyytää apua :)
Niinhän tässäkin ketjussa monet miniät kehuvat omien vanhempiensa olevan niitä luottoisovanhempia, jotka jeesaa. Onkohan miehen vanhemmilta edes kysytty?
On kysytty, 100% kysymiskerroista päätynyt siihen että emme voi auttaa kun aitamme vain tytärtä. Noin 20kerran jälkeen lopetettiin kysyminen, eletään sit elämämme ilman appiksia. Ne kun ei ehtineet ristiäisiin tai lasten synttäreillekn, silloinkin piti auttaa tytärtä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?
Kyllä. Pitää TARJOTA sama apu tai samanarvoinen muu apu. Yhden auttaminen samalla muut ilman jättäen on törkeää. Aina apu ei oteta vastaan ja se on ok mutta silti pitää TARJOTA. Eikä vain auttaa yhtä ja keksiä lisää syitä itselleen miksi autan vain tytärtäni.
Kyllä minä lähden siitä, että avun tarvitsijan on sitä apua pyydettävä. Mistä sitä muuten tietää , mitä ja milloin apua tarvitaan. Kun apua on pyydetty kaikkia kohdellaan tasavertaisesti ja autetaan. Ei kai kukaan väkisin tunge auttamaan. Myös appuvanhemmulla on oikeus omaan elämäänsä eikä tarvitse päivystää josko joku nyt mun apua tarvitsee muttei saa suutaan auki.
Onnea valitsemallasi epäreiluuden tiellä.
Oletat siis toisten olevan selvinnäkjöitä ja arvaavan sinun avuntaroeesi? Miksi sitä apua on niin vaikea tarvittaessa pyytää? Kai sinä itse tiedät parhaiten koska se apu on tarpeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?
Marttyrimummo vauhdissa, lapsellisella uhmalla höystettynä :)
Pelkkää logiikkaa.
Jos pitää olla "saman verran lahjoja" ja toiseen perheeseen ei saa lahjoja viedä, niin pitääkö toisenkin perheen jää ilman lahjoja? Vastaapa tähän kysymykseen, marttyyriminiä. Tai jos toiseen perheeseen halutaan lahjaksi trampoliini, niin onko pakko samanlainen viedä kerrostalossa asuvaan perheeseen, koska "saman verran lahjoja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosija anoppiin välit poikki vaan, näin miehenikin on tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.
Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.
Sori vaan mutta sinä olet itse wt ja kadehdit koulutettuja ja luokittelet koulutetut omahyväiseksi. Näin ei ole meidän tapauksess vaan omahyväinen on se anoppi. Anopin lifestyle on se ainoa oikea hänen mielestään eli wt, teiniraskaudet, työttömyys, koulutuksen puute, seiska-lehti ja salatut elämät.
Ja tää anoppi kehtaa olla omahyväinen ja ylemmyydentuntoinen ja kiusaa tohtoriminiää.En tajua MITEN ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ että anoppi voi olla vit*umainen ja ilkeä.
Sattumalta tiedän, että monet koulutetut ajattelevat olevansa omahyväisesti parempia kuin kouluttamattomat ihmiset ja sehän asenne sinunkin kirjoituksessa anopista paistaa läpi. Olen koulutettu, miksei mua arvosteta.
PS. Itseltäni löytyy sekä DIn paperit että käytöstavat ja ymmärtämystä muita ihmisiä kohtaan.
Mun anoppi kiusaisi sinuakin, sinun käytöstavat ei asiaan vaikuta koska olet silti turha kirjaviisas. Omalla loistokäytöksellä anoppia et muuta, suuret ja väärät luulot on itsestäsi.
Minä osaan tulla toimeen ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olipa nämä taustoiltaan mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?
Kyllä. Pitää TARJOTA sama apu tai samanarvoinen muu apu. Yhden auttaminen samalla muut ilman jättäen on törkeää. Aina apu ei oteta vastaan ja se on ok mutta silti pitää TARJOTA. Eikä vain auttaa yhtä ja keksiä lisää syitä itselleen miksi autan vain tytärtäni.
Kyllä minä lähden siitä, että avun tarvitsijan on sitä apua pyydettävä. Mistä sitä muuten tietää , mitä ja milloin apua tarvitaan. Kun apua on pyydetty kaikkia kohdellaan tasavertaisesti ja autetaan. Ei kai kukaan väkisin tunge auttamaan. Myös appuvanhemmulla on oikeus omaan elämäänsä eikä tarvitse päivystää josko joku nyt mun apua tarvitsee muttei saa suutaan auki.
Onnea valitsemallasi epäreiluuden tiellä.
Oletat siis toisten olevan selvinnäkjöitä ja arvaavan sinun avuntaroeesi? Miksi sitä apua on niin vaikea tarvittaessa pyytää? Kai sinä itse tiedät parhaiten koska se apu on tarpeen?
Puhut vain omasta vinkkelistä. Meillä poikien perheet ei saa apua koskaan vaikka pyytävät. Muutoksen pitäisi lähteä anoppilasta ja heidän tulisi tajuta olla oikeudenmukaisia. Ei pojat sitä kuviota muuta sillä että pyytävät, ja pyytäntö torjutaan. Et varmaan tajua että on todella hulluja ja epäreiluja sukuja suomessa, ja paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eri
Hmm. Tarkoitatko, että jos minä miniänä sanon anopille, että saat nähdä lapsiani korkeintaan kerran kuussa ja lahjoja ei oteta vastaan, niin anopin on vaan pakko tyttärelleen ilmoittaa, että enää en voi tavata lapsiasi kuin kerran kuussa eikä joululahjojakaan voi enää antaa kun miniä on näin päättänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.
Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.
Sori vaan mutta sinä olet itse wt ja kadehdit koulutettuja ja luokittelet koulutetut omahyväiseksi. Näin ei ole meidän tapauksess vaan omahyväinen on se anoppi. Anopin lifestyle on se ainoa oikea hänen mielestään eli wt, teiniraskaudet, työttömyys, koulutuksen puute, seiska-lehti ja salatut elämät.
Ja tää anoppi kehtaa olla omahyväinen ja ylemmyydentuntoinen ja kiusaa tohtoriminiää.En tajua MITEN ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ että anoppi voi olla vit*umainen ja ilkeä.
Sattumalta tiedän, että monet koulutetut ajattelevat olevansa omahyväisesti parempia kuin kouluttamattomat ihmiset ja sehän asenne sinunkin kirjoituksessa anopista paistaa läpi. Olen koulutettu, miksei mua arvosteta.
PS. Itseltäni löytyy sekä DIn paperit että käytöstavat ja ymmärtämystä muita ihmisiä kohtaan.
Mun anoppi kiusaisi sinuakin, sinun käytöstavat ei asiaan vaikuta koska olet silti turha kirjaviisas. Omalla loistokäytöksellä anoppia et muuta, suuret ja väärät luulot on itsestäsi.
Minä osaan tulla toimeen ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olipa nämä taustoiltaan mitä tahansa.
Sulla ei ole luonnevikalsta anoppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.
Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.
Sinä otat mieluummin rikollisen väkivalta- narkkari vävyn kun ahkeran koulutetun akateemisen miniän? Joo no on piirejä jossa tuomio ja vankila on arvostetumpi saavutus kuin väitöstilaisuus.
Jos akateemista koulutusta pitää turhana niin näinhän se on. Tosin voi olla myös niin etten lokeroi ja hauku ihmisiä niinkuin sinä. Enkä myöskään hae toisten hyväksyntää sairaaloisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?
Marttyrimummo vauhdissa, lapsellisella uhmalla höystettynä :)
Pelkkää logiikkaa.
Jos pitää olla "saman verran lahjoja" ja toiseen perheeseen ei saa lahjoja viedä, niin pitääkö toisenkin perheen jää ilman lahjoja? Vastaapa tähän kysymykseen, marttyyriminiä. Tai jos toiseen perheeseen halutaan lahjaksi trampoliini, niin onko pakko samanlainen viedä kerrostalossa asuvaan perheeseen, koska "saman verran lahjoja".
Minulla on reilu ja kiva anoppi. Hän antaa lastenlasten lahjat sitten rahana, jos ei varsinaisia toiveita ole. Toisille serkuille on paketteja ja toisille samasta arvosta rahana, että ostavat kun tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.
Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.
Sori vaan mutta sinä olet itse wt ja kadehdit koulutettuja ja luokittelet koulutetut omahyväiseksi. Näin ei ole meidän tapauksess vaan omahyväinen on se anoppi. Anopin lifestyle on se ainoa oikea hänen mielestään eli wt, teiniraskaudet, työttömyys, koulutuksen puute, seiska-lehti ja salatut elämät.
Ja tää anoppi kehtaa olla omahyväinen ja ylemmyydentuntoinen ja kiusaa tohtoriminiää.En tajua MITEN ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ että anoppi voi olla vit*umainen ja ilkeä.
Sattumalta tiedän, että monet koulutetut ajattelevat olevansa omahyväisesti parempia kuin kouluttamattomat ihmiset ja sehän asenne sinunkin kirjoituksessa anopista paistaa läpi. Olen koulutettu, miksei mua arvosteta.
PS. Itseltäni löytyy sekä DIn paperit että käytöstavat ja ymmärtämystä muita ihmisiä kohtaan.
Mun anoppi kiusaisi sinuakin, sinun käytöstavat ei asiaan vaikuta koska olet silti turha kirjaviisas. Omalla loistokäytöksellä anoppia et muuta, suuret ja väärät luulot on itsestäsi.
Minä osaan tulla toimeen ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olipa nämä taustoiltaan mitä tahansa.
Sulla ei ole luonnevikalsta anoppia.
Omituista, että luonneviksusen anopin kasvattama mies sinulle kelpasi. Kertoo kyllä paljon sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?
Marttyrimummo vauhdissa, lapsellisella uhmalla höystettynä :)
Pelkkää logiikkaa.
Jos pitää olla "saman verran lahjoja" ja toiseen perheeseen ei saa lahjoja viedä, niin pitääkö toisenkin perheen jää ilman lahjoja? Vastaapa tähän kysymykseen, marttyyriminiä. Tai jos toiseen perheeseen halutaan lahjaksi trampoliini, niin onko pakko samanlainen viedä kerrostalossa asuvaan perheeseen, koska "saman verran lahjoja".
Köytkö vajaalla vai etkö osaa lukea. Ei tarvi voedä lahjaa mutta pitää TARJOTA MAHDOLLISUUS vastaavaan lahjaan ja apuun.
Edelleenkin voit pyytää sitä apua kun sitä perheenne tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.
Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.
Sori vaan mutta sinä olet itse wt ja kadehdit koulutettuja ja luokittelet koulutetut omahyväiseksi. Näin ei ole meidän tapauksess vaan omahyväinen on se anoppi. Anopin lifestyle on se ainoa oikea hänen mielestään eli wt, teiniraskaudet, työttömyys, koulutuksen puute, seiska-lehti ja salatut elämät.
Ja tää anoppi kehtaa olla omahyväinen ja ylemmyydentuntoinen ja kiusaa tohtoriminiää.En tajua MITEN ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ että anoppi voi olla vit*umainen ja ilkeä.
Sattumalta tiedän, että monet koulutetut ajattelevat olevansa omahyväisesti parempia kuin kouluttamattomat ihmiset ja sehän asenne sinunkin kirjoituksessa anopista paistaa läpi. Olen koulutettu, miksei mua arvosteta.
PS. Itseltäni löytyy sekä DIn paperit että käytöstavat ja ymmärtämystä muita ihmisiä kohtaan.
Mun anoppi kiusaisi sinuakin, sinun käytöstavat ei asiaan vaikuta koska olet silti turha kirjaviisas. Omalla loistokäytöksellä anoppia et muuta, suuret ja väärät luulot on itsestäsi.
Minä osaan tulla toimeen ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olipa nämä taustoiltaan mitä tahansa.
Sulla ei ole luonnevikalsta anoppia.
Omituista, että luonneviksusen anopin kasvattama mies sinulle kelpasi. Kertoo kyllä paljon sinusta.
Mies on kasvanut aikalailla ilman anoppia kun äitimuori heitti poikansa kotoa 16v iässä. Jännä että molemmista hylätyistä pojista tuli ahkeroa, kotiin jääneestä tyttärestä luuseri.
Alue: Aihe vapaa
Onpa ”yllätys” että tytär aina tajuaa pyytää apua :)