Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miehen hankala perhe

Vierailija
28.05.2019 |

Mistähän sitä aloittaisi.. olemme seurustelleet mieheni kanssa viitisen vuotta ja meillä on yksi lapsi.
Alussa tulin ihan hyvin toimeen miehen vanhempien ja siskojen kanssa. Miehellä on myös veli mutta hän ei ole vuosiin ollut "mukana kuvioissa" omasta halustaan. Näin ollen mekään ei pahemmin hänen kanssaan olla tekemisissä.

Minä olen itse hirmu läheinen perheeni kanssa, ja olisin toivonut että voisin olla läheinen myös miehen perheen kanssa. Se on aina ollut mulle tärkeää, ja entisen miesystäväni perheen kanssa näin olikin.
Miehen perhe on kuitenkin suoraansanottuna aika sekaisin, siskot tappelevat keskenään ja suhtautuvat minuun viileästi ja suuttuvat suurinpiirtein siitä jos katson heitä heidän mielestään väärällä tavalla. Miehen vanhemmat puhuvat pahaa yhdestä lapsesta toiselle. Arvostelevat meidän jokaikistä päätöstä ja koskaan eivät sano mitään hyvää. Suhtautuvat ylimielisesti meihin. Tuntuu inhottavalta kun mikään ei koskaan riitä. Oon yrittänyt tehdä kaikkeni miellyttääkseni ja lähentyäkseni heidän kanssa mutta en vaan jaksa enää.

En nyt tiedä mitä tässä edes haen, kai halusin vain avautua. Oon tosi pettynyt siihen että oon joutunut luopumaan siitä ajatuksesta että miehen perhe olisi mulle läheinen. Kun noiden kanssa vaan on niin hankalaa luovia. :( Onkohan kellään muulla kokemusta samasta?

Kommentit (270)

Vierailija
121/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.

MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?

Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.

Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.

Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.

Ihmeellinen tapa jakaa perhe osiin.Meidän suvussa kaikki sukuun naidut kuuluvat perheeseen eikä ketään sorreta. Vaikutat niin ilkeältä anopilta, että toivon todella, ettei poikasi vaimoineen sinun perääsi edes katsele, kun joskus vanhuksena tarvitset apua.

Eri

Minusta taas on outoa, ettei joku erottele sukua pienempiin yksiköihin. En osaa ajatella vaikka olevani samaa perhettä veljeni vaimon kanssa, hän on mielestäni ihana ihminen ja ollaan ystäviä kyllä, mutta minun perheeseeni hän ei kuulu.

Minun perheeseeni kuuluu mieheni ja lapseni, veljeni perhe on tästä täysin erillinen yksikkö vaikkakin tietty samassa suvussa.

Eikä minun perheeseeni kuulu minun vanhemmat, yhtään sen enempää kuin anoppikaan, he ovat ihan omat yksikkönsä suvuissa.

Tässä suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Minun tätini on sellainen naapurit ja vuokralaisetkit ovat perhettä. Omat lapset soittavat ja käyvät monta kertaa päivässä ja kaikki osallistuu kaikkien asioihin. Omassa perheessäni perheeseen kuuluu mies ja meidän lapset. Vanhempiin ollaan harvakseltaan yhteydessä. Kaikille annetaan omaa tilaa. Poikamme on perustamassa omaa perhettään ja me olemme heidän perheensä suhteen tismalleen niin etäisiä tai läheisiä kuin hän perheineen haluaa.

Vierailija
122/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.

Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!

Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.

Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.

Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.

Joopa , näin se vaan menee.

Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
123/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.

Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!

Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.

Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.

Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.

Joopa , näin se vaan menee.

Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.

Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.

Vierailija
124/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onpa täällä hurjia anoppeja, onneksi ei omalle kohdalle ihan sellaista sattunut. Anopilla on 4 poikaa, joista nuorimmainen on ehdoton suosikki. Toivoton vätys ja alisuorittaja, mutta äidilleen armas. Anoppi käy siivoamassa ja hoitamassa kuopuksensa kotia ja lapsia, muut pojat ns. saavat olla ihan rauhassa. Minulle soittelee kuitenkin aika paljon ja uskoutuu aviokriiseistään ja riidoistaan naapureiden ja ystävättärien kanssa, mutta ei ole lainkaan kiinnostunut, miten meillä tai lapsillamme menee. Pulisee taukoamatta, mutta jos saan johonkin väliin sanottua vaikkapa että jäin työttömäksi, yksi lapsista katkaisi jalkansa ja hänen oma poikansa makaa sairaalassa vakavan infektion vuoksi, niin vastaus on että jaajaa, soitellaan taas heihei. Joten hän on ihan toivoton tapaus, yksinkertainen ihminen, jolle riittää elämänsisällöksi omat juttunsa. Ei ole tullut tarvetta lähentyä. Mutta kivahan se olisi, jos anoppi olisi normaalijärkinen, normaalikäytöksinen ja ystävällinen.

Vierailija
125/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?

Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.

Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.

Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.

Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.

Vierailija
126/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan turha luulla että hyvän anopin omaavat osaa lainkan samaistua. Jokainen miniä kun luulee että on saanut hyvän anopin omaa erinomaosuuttaan, ja jos joku saa huonon anopin niin syy on itsessä.

Ihan sama mekanismi kuin hyvät vanhemmat/huonot vanhemmat keskusteluissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
127/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?

Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.

Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.

Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.

Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.

Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.

Vierailija
128/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.

Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!

Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.

Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.

Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.

Joopa , näin se vaan menee.

Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.

Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.

Sinä otat mieluummin rikollisen väkivalta- narkkari vävyn kun ahkeran koulutetun akateemisen miniän? Joo no on piirejä jossa tuomio ja vankila on arvostetumpi saavutus kuin väitöstilaisuus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
129/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?

Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.

Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.

Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.

Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.

Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.

Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.

Vierailija
130/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.

Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!

Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.

Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.

Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.

Joopa , näin se vaan menee.

Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.

Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.

Niin, anoppi voi kokea alemmuutta teidän miniöiden ”hienouden” edessä. Ja omat tyttäret vaikuttavat kouluttamattomilta tolloilta, jotka ottivat luuserimiehet. Siltikin ne vävyt tuntuvat pösilöstä anopista kotoisammilta, koska ovat - noh, juoppoluusereita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
131/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?

Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.

Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.

Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.

Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.

Minullakaan ei ole tapana tuppautua. Molemmat lapseni tietävät, että lapsuudenkotiin voi aina tulla käymään perheineen tai ilman. Ei siis tarvita mitään erillistä kutsua paitsi jos olen järjestämässä juhlia. Jos lapseni haluavat vapaan viikonlopun omista lapsistaan, he osaavat soittaa ja kysyä, sopiiko mun ottaa lapsenlapseni viikonlopuksi. Jos he tarvitsevat rahaa, he osaavat soittaa ja kysyä, voinko lainata tai antaa rahaa. Jos he tarvitsevat remonttiapua, he osaavat soittaa ja kysyä. Jne jne. 

Molemmilla lapsillani on paljon aktiivisempi ja hektisempi elämä kuin minulla, joten on ihan käytännöllistäkin, että he ottavat yhteyttä, kun tarvitsevat minulta jotain eikä niin, että minä alan haluamaan  jotain, mikä pitäisi sovittaa  heidän aikatauluihinsa. 

Nro 117

Vierailija
132/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.

Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!

Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.

Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.

Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.

Joopa , näin se vaan menee.

Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.

Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.

Sori vaan mutta sinä olet itse wt ja kadehdit koulutettuja ja luokittelet koulutetut omahyväiseksi. Näin ei ole meidän tapauksess vaan omahyväinen on se anoppi. Anopin lifestyle on se ainoa oikea hänen mielestään eli wt, teiniraskaudet, työttömyys, koulutuksen puute, seiska-lehti ja salatut elämät.

Ja tää anoppi kehtaa olla omahyväinen ja ylemmyydentuntoinen ja kiusaa tohtoriminiää.

En tajua MITEN ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ että anoppi voi olla vit*umainen ja ilkeä.

Sattumalta tiedän, että monet koulutetut ajattelevat olevansa omahyväisesti parempia kuin kouluttamattomat ihmiset ja sehän asenne sinunkin kirjoituksessa anopista paistaa läpi. Olen koulutettu, miksei mua arvosteta.

PS. Itseltäni löytyy sekä DIn paperit että käytöstavat ja ymmärtämystä muita ihmisiä kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
133/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?

Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.

Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.

Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.

Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.

Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.

No meilläpä apu ei saa vaikka pyytää, paitsi jos pyytäjä on suosikkilapsi. Vain yhtä autetaan. Ja tämä on tehty selväksi.

Vierailija
134/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.

Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!

Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.

Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.

Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.

Joopa , näin se vaan menee.

Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.

Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.

Anoppi olisi arvostanut sellaisia miniöitä kuin itsekin on eli kouluttamaton typerys. Sellainen olisi ollut mukava. Olisi voinut puhua Kotikadusta ja Sydänten asialla -ohjelmista. Ja mennä yhdessä Tokmannille shoppaileeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
135/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.

Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!

Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.

Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.

Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.

Joopa , näin se vaan menee.

Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.

Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.

Sori vaan mutta sinä olet itse wt ja kadehdit koulutettuja ja luokittelet koulutetut omahyväiseksi. Näin ei ole meidän tapauksess vaan omahyväinen on se anoppi. Anopin lifestyle on se ainoa oikea hänen mielestään eli wt, teiniraskaudet, työttömyys, koulutuksen puute, seiska-lehti ja salatut elämät.

Ja tää anoppi kehtaa olla omahyväinen ja ylemmyydentuntoinen ja kiusaa tohtoriminiää.

En tajua MITEN ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ että anoppi voi olla vit*umainen ja ilkeä.

Sattumalta tiedän, että monet koulutetut ajattelevat olevansa omahyväisesti parempia kuin kouluttamattomat ihmiset ja sehän asenne sinunkin kirjoituksessa anopista paistaa läpi. Olen koulutettu, miksei mua arvosteta.

PS. Itseltäni löytyy sekä DIn paperit että käytöstavat ja ymmärtämystä muita ihmisiä kohtaan.

Mun anoppi kiusaisi sinuakin, sinun käytöstavat ei asiaan vaikuta koska olet silti turha kirjaviisas. Omalla loistokäytöksellä anoppia et muuta, suuret ja väärät luulot on itsestäsi.

Vierailija
136/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?

Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.

Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.

Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.

Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.

Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.

Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.

Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?

Vierailija
137/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?

Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.

Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.

Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.

Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.

Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.

Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.

Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?

Kyllä. Pitää TARJOTA sama apu tai samanarvoinen muu apu. Yhden auttaminen samalla muut ilman jättäen on törkeää. Aina apu ei oteta vastaan ja se on ok mutta silti pitää TARJOTA. Eikä vain auttaa yhtä ja keksiä lisää syitä itselleen miksi autan vain tytärtäni.

Vierailija
138/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?

Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.

Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.

Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.

Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.

Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.

Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.

Niin että väkisin pitää tunkea kristallipallosta arvaamalla teidän perheen lapsia hoitamaan, jotta olisi tasapuolista? Ei voi ajatella ,että itse kysyisi sitä apua silloin kun on tarpeen? Jos toisen lapsen perheen pyytää apua ja toisen näyttää tukeutuvat miniän vanhempien puoleen, niin taatusti harvat anopit ovat tuppaantumassa pyytämättä auttamaan. Sitten kun tällaisille lahjoja laittaa niin kärkkäästi ovat miniät av- palstalla vaahtoamassa miten nekin on vääränlaisia.

Vierailija
139/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?

Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.

Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.

Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.

Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.

Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.

Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.

Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?

Marttyrimummo vauhdissa, lapsellisella uhmalla höystettynä :)

Vierailija
140/270 |
29.05.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?

Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.

Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.

Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.

Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.

Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.

Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.

Niin että väkisin pitää tunkea kristallipallosta arvaamalla teidän perheen lapsia hoitamaan, jotta olisi tasapuolista? Ei voi ajatella ,että itse kysyisi sitä apua silloin kun on tarpeen? Jos toisen lapsen perheen pyytää apua ja toisen näyttää tukeutuvat miniän vanhempien puoleen, niin taatusti harvat anopit ovat tuppaantumassa pyytämättä auttamaan. Sitten kun tällaisille lahjoja laittaa niin kärkkäästi ovat miniät av- palstalla vaahtoamassa miten nekin on vääränlaisia.

Kun anoppi auttaa 365pv vuodessa tytärtään niin nopeasti poika tajuaa että häntä ei kuviossa kaivata