Miehen hankala perhe
Mistähän sitä aloittaisi.. olemme seurustelleet mieheni kanssa viitisen vuotta ja meillä on yksi lapsi.
Alussa tulin ihan hyvin toimeen miehen vanhempien ja siskojen kanssa. Miehellä on myös veli mutta hän ei ole vuosiin ollut "mukana kuvioissa" omasta halustaan. Näin ollen mekään ei pahemmin hänen kanssaan olla tekemisissä.
Minä olen itse hirmu läheinen perheeni kanssa, ja olisin toivonut että voisin olla läheinen myös miehen perheen kanssa. Se on aina ollut mulle tärkeää, ja entisen miesystäväni perheen kanssa näin olikin.
Miehen perhe on kuitenkin suoraansanottuna aika sekaisin, siskot tappelevat keskenään ja suhtautuvat minuun viileästi ja suuttuvat suurinpiirtein siitä jos katson heitä heidän mielestään väärällä tavalla. Miehen vanhemmat puhuvat pahaa yhdestä lapsesta toiselle. Arvostelevat meidän jokaikistä päätöstä ja koskaan eivät sano mitään hyvää. Suhtautuvat ylimielisesti meihin. Tuntuu inhottavalta kun mikään ei koskaan riitä. Oon yrittänyt tehdä kaikkeni miellyttääkseni ja lähentyäkseni heidän kanssa mutta en vaan jaksa enää.
En nyt tiedä mitä tässä edes haen, kai halusin vain avautua. Oon tosi pettynyt siihen että oon joutunut luopumaan siitä ajatuksesta että miehen perhe olisi mulle läheinen. Kun noiden kanssa vaan on niin hankalaa luovia. :( Onkohan kellään muulla kokemusta samasta?
Kommentit (270)
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.
Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.
Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.
Onpa täällä hurjia anoppeja, onneksi ei omalle kohdalle ihan sellaista sattunut. Anopilla on 4 poikaa, joista nuorimmainen on ehdoton suosikki. Toivoton vätys ja alisuorittaja, mutta äidilleen armas. Anoppi käy siivoamassa ja hoitamassa kuopuksensa kotia ja lapsia, muut pojat ns. saavat olla ihan rauhassa. Minulle soittelee kuitenkin aika paljon ja uskoutuu aviokriiseistään ja riidoistaan naapureiden ja ystävättärien kanssa, mutta ei ole lainkaan kiinnostunut, miten meillä tai lapsillamme menee. Pulisee taukoamatta, mutta jos saan johonkin väliin sanottua vaikkapa että jäin työttömäksi, yksi lapsista katkaisi jalkansa ja hänen oma poikansa makaa sairaalassa vakavan infektion vuoksi, niin vastaus on että jaajaa, soitellaan taas heihei. Joten hän on ihan toivoton tapaus, yksinkertainen ihminen, jolle riittää elämänsisällöksi omat juttunsa. Ei ole tullut tarvetta lähentyä. Mutta kivahan se olisi, jos anoppi olisi normaalijärkinen, normaalikäytöksinen ja ystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Ihan turha luulla että hyvän anopin omaavat osaa lainkan samaistua. Jokainen miniä kun luulee että on saanut hyvän anopin omaa erinomaosuuttaan, ja jos joku saa huonon anopin niin syy on itsessä.
Ihan sama mekanismi kuin hyvät vanhemmat/huonot vanhemmat keskusteluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.
Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.
Sinä otat mieluummin rikollisen väkivalta- narkkari vävyn kun ahkeran koulutetun akateemisen miniän? Joo no on piirejä jossa tuomio ja vankila on arvostetumpi saavutus kuin väitöstilaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.
Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.
Niin, anoppi voi kokea alemmuutta teidän miniöiden ”hienouden” edessä. Ja omat tyttäret vaikuttavat kouluttamattomilta tolloilta, jotka ottivat luuserimiehet. Siltikin ne vävyt tuntuvat pösilöstä anopista kotoisammilta, koska ovat - noh, juoppoluusereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Minullakaan ei ole tapana tuppautua. Molemmat lapseni tietävät, että lapsuudenkotiin voi aina tulla käymään perheineen tai ilman. Ei siis tarvita mitään erillistä kutsua paitsi jos olen järjestämässä juhlia. Jos lapseni haluavat vapaan viikonlopun omista lapsistaan, he osaavat soittaa ja kysyä, sopiiko mun ottaa lapsenlapseni viikonlopuksi. Jos he tarvitsevat rahaa, he osaavat soittaa ja kysyä, voinko lainata tai antaa rahaa. Jos he tarvitsevat remonttiapua, he osaavat soittaa ja kysyä. Jne jne.
Molemmilla lapsillani on paljon aktiivisempi ja hektisempi elämä kuin minulla, joten on ihan käytännöllistäkin, että he ottavat yhteyttä, kun tarvitsevat minulta jotain eikä niin, että minä alan haluamaan jotain, mikä pitäisi sovittaa heidän aikatauluihinsa.
Nro 117
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.
Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.
Sori vaan mutta sinä olet itse wt ja kadehdit koulutettuja ja luokittelet koulutetut omahyväiseksi. Näin ei ole meidän tapauksess vaan omahyväinen on se anoppi. Anopin lifestyle on se ainoa oikea hänen mielestään eli wt, teiniraskaudet, työttömyys, koulutuksen puute, seiska-lehti ja salatut elämät.
Ja tää anoppi kehtaa olla omahyväinen ja ylemmyydentuntoinen ja kiusaa tohtoriminiää.En tajua MITEN ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ että anoppi voi olla vit*umainen ja ilkeä.
Sattumalta tiedän, että monet koulutetut ajattelevat olevansa omahyväisesti parempia kuin kouluttamattomat ihmiset ja sehän asenne sinunkin kirjoituksessa anopista paistaa läpi. Olen koulutettu, miksei mua arvosteta.
PS. Itseltäni löytyy sekä DIn paperit että käytöstavat ja ymmärtämystä muita ihmisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
No meilläpä apu ei saa vaikka pyytää, paitsi jos pyytäjä on suosikkilapsi. Vain yhtä autetaan. Ja tämä on tehty selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.
Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.
Anoppi olisi arvostanut sellaisia miniöitä kuin itsekin on eli kouluttamaton typerys. Sellainen olisi ollut mukava. Olisi voinut puhua Kotikadusta ja Sydänten asialla -ohjelmista. Ja mennä yhdessä Tokmannille shoppaileeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.Tiedätkö miksi? Tai no, maisterina varmaan tiedätkin: nuo fiksut ja filmaattiset miniät korostavat anopin omien tyttärien surkeutta.
Tai sitten miniät ovat ihmisinä ja arvoltaan niin erilaisia, ettei heissä ole yhtään mitään hyvää. Jos ihminen ei arvosta koulutusta niin toki koulutettu ihminen on outo ja jotenkin epäkelpo tämän ihmisen silmissä. Omahyväisyys ei auta asiaa ollenkaan. Ette ole anopin mielestä se paras ja sopivin valinta. Sori vaan.
Sori vaan mutta sinä olet itse wt ja kadehdit koulutettuja ja luokittelet koulutetut omahyväiseksi. Näin ei ole meidän tapauksess vaan omahyväinen on se anoppi. Anopin lifestyle on se ainoa oikea hänen mielestään eli wt, teiniraskaudet, työttömyys, koulutuksen puute, seiska-lehti ja salatut elämät.
Ja tää anoppi kehtaa olla omahyväinen ja ylemmyydentuntoinen ja kiusaa tohtoriminiää.En tajua MITEN ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ että anoppi voi olla vit*umainen ja ilkeä.
Sattumalta tiedän, että monet koulutetut ajattelevat olevansa omahyväisesti parempia kuin kouluttamattomat ihmiset ja sehän asenne sinunkin kirjoituksessa anopista paistaa läpi. Olen koulutettu, miksei mua arvosteta.
PS. Itseltäni löytyy sekä DIn paperit että käytöstavat ja ymmärtämystä muita ihmisiä kohtaan.
Mun anoppi kiusaisi sinuakin, sinun käytöstavat ei asiaan vaikuta koska olet silti turha kirjaviisas. Omalla loistokäytöksellä anoppia et muuta, suuret ja väärät luulot on itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?
Kyllä. Pitää TARJOTA sama apu tai samanarvoinen muu apu. Yhden auttaminen samalla muut ilman jättäen on törkeää. Aina apu ei oteta vastaan ja se on ok mutta silti pitää TARJOTA. Eikä vain auttaa yhtä ja keksiä lisää syitä itselleen miksi autan vain tytärtäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Niin että väkisin pitää tunkea kristallipallosta arvaamalla teidän perheen lapsia hoitamaan, jotta olisi tasapuolista? Ei voi ajatella ,että itse kysyisi sitä apua silloin kun on tarpeen? Jos toisen lapsen perheen pyytää apua ja toisen näyttää tukeutuvat miniän vanhempien puoleen, niin taatusti harvat anopit ovat tuppaantumassa pyytämättä auttamaan. Sitten kun tällaisille lahjoja laittaa niin kärkkäästi ovat miniät av- palstalla vaahtoamassa miten nekin on vääränlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?
Marttyrimummo vauhdissa, lapsellisella uhmalla höystettynä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Niin että väkisin pitää tunkea kristallipallosta arvaamalla teidän perheen lapsia hoitamaan, jotta olisi tasapuolista? Ei voi ajatella ,että itse kysyisi sitä apua silloin kun on tarpeen? Jos toisen lapsen perheen pyytää apua ja toisen näyttää tukeutuvat miniän vanhempien puoleen, niin taatusti harvat anopit ovat tuppaantumassa pyytämättä auttamaan. Sitten kun tällaisille lahjoja laittaa niin kärkkäästi ovat miniät av- palstalla vaahtoamassa miten nekin on vääränlaisia.
Kun anoppi auttaa 365pv vuodessa tytärtään niin nopeasti poika tajuaa että häntä ei kuviossa kaivata
Tässä suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Minun tätini on sellainen naapurit ja vuokralaisetkit ovat perhettä. Omat lapset soittavat ja käyvät monta kertaa päivässä ja kaikki osallistuu kaikkien asioihin. Omassa perheessäni perheeseen kuuluu mies ja meidän lapset. Vanhempiin ollaan harvakseltaan yhteydessä. Kaikille annetaan omaa tilaa. Poikamme on perustamassa omaa perhettään ja me olemme heidän perheensä suhteen tismalleen niin etäisiä tai läheisiä kuin hän perheineen haluaa.