Miehen hankala perhe
Mistähän sitä aloittaisi.. olemme seurustelleet mieheni kanssa viitisen vuotta ja meillä on yksi lapsi.
Alussa tulin ihan hyvin toimeen miehen vanhempien ja siskojen kanssa. Miehellä on myös veli mutta hän ei ole vuosiin ollut "mukana kuvioissa" omasta halustaan. Näin ollen mekään ei pahemmin hänen kanssaan olla tekemisissä.
Minä olen itse hirmu läheinen perheeni kanssa, ja olisin toivonut että voisin olla läheinen myös miehen perheen kanssa. Se on aina ollut mulle tärkeää, ja entisen miesystäväni perheen kanssa näin olikin.
Miehen perhe on kuitenkin suoraansanottuna aika sekaisin, siskot tappelevat keskenään ja suhtautuvat minuun viileästi ja suuttuvat suurinpiirtein siitä jos katson heitä heidän mielestään väärällä tavalla. Miehen vanhemmat puhuvat pahaa yhdestä lapsesta toiselle. Arvostelevat meidän jokaikistä päätöstä ja koskaan eivät sano mitään hyvää. Suhtautuvat ylimielisesti meihin. Tuntuu inhottavalta kun mikään ei koskaan riitä. Oon yrittänyt tehdä kaikkeni miellyttääkseni ja lähentyäkseni heidän kanssa mutta en vaan jaksa enää.
En nyt tiedä mitä tässä edes haen, kai halusin vain avautua. Oon tosi pettynyt siihen että oon joutunut luopumaan siitä ajatuksesta että miehen perhe olisi mulle läheinen. Kun noiden kanssa vaan on niin hankalaa luovia. :( Onkohan kellään muulla kokemusta samasta?
Kommentit (270)
Tää ketju on täynnä aivan järkyttäviä anoppeja ja näiden puolustelijoita! MIKÄÄN ei oikeuta siihen että vain tyttären lapset saa lahjoja, pojan ei. Tai vain tyttären elämään osallistutaan, pojan ei.
Näin toimiva äiti on paska äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eli kun miniä ilmoittaa, että heidän perheelle ei saa lahjoja antaa, niin sitten ei saa lahjoa tyttärien perheitäkään? Tai kun tytär joutuu 3 kk ajaksi sairaalaan vuodelepoon raskauden takia ja mummi käy auttamassa 3-4 krt/vko (vaikka vain koiranulkoilutus tai lapsen haku päiväkodista), niin sitten pitää pojan perheelle tunkea antamaan sama määrä apua, vaikka miniä miten pistäisi hanttiin, että tänne et tule?
Marttyrimummo vauhdissa, lapsellisella uhmalla höystettynä :)
Pelkkää logiikkaa.
Jos pitää olla "saman verran lahjoja" ja toiseen perheeseen ei saa lahjoja viedä, niin pitääkö toisenkin perheen jää ilman lahjoja? Vastaapa tähän kysymykseen, marttyyriminiä. Tai jos toiseen perheeseen halutaan lahjaksi trampoliini, niin onko pakko samanlainen viedä kerrostalossa asuvaan perheeseen, koska "saman verran lahjoja".
Köytkö vajaalla vai etkö osaa lukea. Ei tarvi voedä lahjaa mutta pitää TARJOTA MAHDOLLISUUS vastaavaan lahjaan ja apuun.
Edelleenkin voit pyytää sitä apua kun sitä perheenne tarvitsee.
No kun pojan perhe ei saa apua vaikka pyytää. Kerrotko miten pyytäminen ratkaisee epäreiluuden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eri
Hmm. Tarkoitatko, että jos minä miniänä sanon anopille, että saat nähdä lapsiani korkeintaan kerran kuussa ja lahjoja ei oteta vastaan, niin anopin on vaan pakko tyttärelleen ilmoittaa, että enää en voi tavata lapsiasi kuin kerran kuussa eikä joululahjojakaan voi enää antaa kun miniä on näin päättänyt?Älä idari vänkytä. Ostat tyttärellesi vaikka miljoonalla lahjoja, mutta sama MAHDOLLISUUS tulee tarjota pojallekin eli kysut haluatteko tekin miljoonalla lahjonja jotka ostan tyttärelleni myös? He sit päättävät että kyllä tai ei.
Olet selvästi päättänyt jo että tytär saa kaiken, pojan perhe ei mitään, joten en vastaa sun jankutukseen kun et tajua vaikka ratakiskosta vääntää!
Pojan perhe ei saa mitään jos ei mitään pyydä. Jos toisilla on yksilöidyt toiveet esim rahalahjasta ja toinen sanoo ettei mitään tarvita niin miksi näille toisille mitään järjestäisi. Kommunikoikaa paremmin nä jos jotain haluatte.
Teen vaan sellaisen sivuhuomion, että varmaan 90% tyttären suosijoista ei tajua olevansa sellainen. Kaikki keksivät lukuisia syitä ”no kun tytär pyytää, tarvii, haluaa jne” tai ”no kun tytär tykkää reissata, shoppailla niin tottakai käyn tyttären kanssa enkä poikaa edes pyydä”. Tai tyttärellä on rankka raskaus, pitää auttaa.
Ne tyttären tarpeet näkyy ja kuuluu ja siinä on satoja syitä miksi kaikki apu menee tyttärelle.
Se poika ei näy samalla lailla kun äiti ei soittele viittä kertaa päivässä pojan kanssa niinkuin tyttären.
Kuvio rakentuu tällälailla, etenee, lukkooutuu pysyväksi, poika kärsii ja on pettynyt. Ja äiti touhottaa vaan tyttären ympärillä.
Tässä ketjussa moni törkeä suosija ei näe itse ollenkaan toimintaansa. Harva sitä itse näkee tai tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eri
Hmm. Tarkoitatko, että jos minä miniänä sanon anopille, että saat nähdä lapsiani korkeintaan kerran kuussa ja lahjoja ei oteta vastaan, niin anopin on vaan pakko tyttärelleen ilmoittaa, että enää en voi tavata lapsiasi kuin kerran kuussa eikä joululahjojakaan voi enää antaa kun miniä on näin päättänyt?Älä idari vänkytä. Ostat tyttärellesi vaikka miljoonalla lahjoja, mutta sama MAHDOLLISUUS tulee tarjota pojallekin eli kysut haluatteko tekin miljoonalla lahjonja jotka ostan tyttärelleni myös? He sit päättävät että kyllä tai ei.
Olet selvästi päättänyt jo että tytär saa kaiken, pojan perhe ei mitään, joten en vastaa sun jankutukseen kun et tajua vaikka ratakiskosta vääntää!
Pojan perhe ei saa mitään jos ei mitään pyydä. Jos toisilla on yksilöidyt toiveet esim rahalahjasta ja toinen sanoo ettei mitään tarvita niin miksi näille toisille mitään järjestäisi. Kommunikoikaa paremmin nä jos jotain haluatte.
Tässäpä parologinen tyttären suosija. Olen sanaton.
Turha näille jukuripääanopeille on jankuttaa tasapuolisuudesta. Jos he alunperinkin olisivat oivaltaneet sanan merkityksen, he eivät käyttäytyisi niin kuin nyt tekevät. Ei auta, vaikka kuinka yrittäisitte asiaa selventää, he ovat päättäneet tietyn toimintamallin, ja se pysyy. Olen nähnyt, mihin tällainen toiminta johtaa pahimmillaan, ja voi olla että joku näistä jukuripäistäkin sen oppii vasta kantapään kautta. Voi olla, ettei silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Turha näille jukuripääanopeille on jankuttaa tasapuolisuudesta. Jos he alunperinkin olisivat oivaltaneet sanan merkityksen, he eivät käyttäytyisi niin kuin nyt tekevät. Ei auta, vaikka kuinka yrittäisitte asiaa selventää, he ovat päättäneet tietyn toimintamallin, ja se pysyy. Olen nähnyt, mihin tällainen toiminta johtaa pahimmillaan, ja voi olla että joku näistä jukuripäistäkin sen oppii vasta kantapään kautta. Voi olla, ettei silloinkaan.
Aamen. Viimeinkin joku joka tajuaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on täynnä aivan järkyttäviä anoppeja ja näiden puolustelijoita! MIKÄÄN ei oikeuta siihen että vain tyttären lapset saa lahjoja, pojan ei. Tai vain tyttären elämään osallistutaan, pojan ei.
Näin toimiva äiti on paska äiti.
Miniä voi näissä tapauksissa katsoa peiliin. Aina on kaksi puolta asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Turha näille jukuripääanopeille on jankuttaa tasapuolisuudesta. Jos he alunperinkin olisivat oivaltaneet sanan merkityksen, he eivät käyttäytyisi niin kuin nyt tekevät. Ei auta, vaikka kuinka yrittäisitte asiaa selventää, he ovat päättäneet tietyn toimintamallin, ja se pysyy. Olen nähnyt, mihin tällainen toiminta johtaa pahimmillaan, ja voi olla että joku näistä jukuripäistäkin sen oppii vasta kantapään kautta. Voi olla, ettei silloinkaan.
Mua kiinnostaa että mihin toiminta on johtanut? Onko tullut ”karma is a bitch”- tilanne jukuripääanopille?
Summa summarum ap. Anna anopin olla. Et pysty tekemään mitään sellaista, joka muuttaisi hänen käsityksensä sinusta tai mikä on anopin ja miniän toimiva suhde. Jotkut kullanarvoiset anopit kohtelevat lapsiaan ja heidän puolisoitaan kunnioittavasti, ystävällisesti ja mahdollisimman tasapuolisesti, ja ymmärtävät, miten paljon tähän liittyy sanatonta viestintää. Jos se viesti on miniän poissulkeva tai halveksiva, usein jää käteen anopille tyhjää siitä haarasta sukua. Hyvät anopit ymmärtävät tämän ja haluavat pitää sukunsa koossa ja jättää jälkipolville paitsi ihanat muistot niin myös sukulaisten väliset hyvät suhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on täynnä aivan järkyttäviä anoppeja ja näiden puolustelijoita! MIKÄÄN ei oikeuta siihen että vain tyttären lapset saa lahjoja, pojan ei. Tai vain tyttären elämään osallistutaan, pojan ei.
Näin toimiva äiti on paska äiti.Miniä voi näissä tapauksissa katsoa peiliin. Aina on kaksi puolta asioissa.
Ei kyse ole MINIÄSTÄ!! Kyse on sinun pojasta ja tyttärestä.
Vierailija kirjoitti:
Summa summarum ap. Anna anopin olla. Et pysty tekemään mitään sellaista, joka muuttaisi hänen käsityksensä sinusta tai mikä on anopin ja miniän toimiva suhde. Jotkut kullanarvoiset anopit kohtelevat lapsiaan ja heidän puolisoitaan kunnioittavasti, ystävällisesti ja mahdollisimman tasapuolisesti, ja ymmärtävät, miten paljon tähän liittyy sanatonta viestintää. Jos se viesti on miniän poissulkeva tai halveksiva, usein jää käteen anopille tyhjää siitä haarasta sukua. Hyvät anopit ymmärtävät tämän ja haluavat pitää sukunsa koossa ja jättää jälkipolville paitsi ihanat muistot niin myös sukulaisten väliset hyvät suhteet.
Kyllä. Suurin lahja mitä voi antaa on olla äitinä reilu ja oukeudenmukainen omille lapsilleen JA lapsenlapsilleen.
Vastaavasti törkein teko millä lastensa välit voi pilata on olla epäreilu suosija, eriarvoistaa lapset tai palvoa yhtä ja hylätä muut lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eri
Hmm. Tarkoitatko, että jos minä miniänä sanon anopille, että saat nähdä lapsiani korkeintaan kerran kuussa ja lahjoja ei oteta vastaan, niin anopin on vaan pakko tyttärelleen ilmoittaa, että enää en voi tavata lapsiasi kuin kerran kuussa eikä joululahjojakaan voi enää antaa kun miniä on näin päättänyt?Älä idari vänkytä. Ostat tyttärellesi vaikka miljoonalla lahjoja, mutta sama MAHDOLLISUUS tulee tarjota pojallekin eli kysut haluatteko tekin miljoonalla lahjonja jotka ostan tyttärelleni myös? He sit päättävät että kyllä tai ei.
Olet selvästi päättänyt jo että tytär saa kaiken, pojan perhe ei mitään, joten en vastaa sun jankutukseen kun et tajua vaikka ratakiskosta vääntää!
Pojan perhe ei saa mitään jos ei mitään pyydä. Jos toisilla on yksilöidyt toiveet esim rahalahjasta ja toinen sanoo ettei mitään tarvita niin miksi näille toisille mitään järjestäisi. Kommunikoikaa paremmin nä jos jotain haluatte.
Tässäpä parologinen tyttären suosija. Olen sanaton.
Mieti ihan vaan omaa käytössäsi. Kumpaa pyydät hoitamaan lapsia, äitiäsi vai anoppia? Sinulla on vapaata. Kumman luo menet viettämään vapaapäivääsi äitisi luo vai anopin? Tarvitset apua juhlien laittoon . Ketä pyydät äitiäsi vai anoppiasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on täynnä aivan järkyttäviä anoppeja ja näiden puolustelijoita! MIKÄÄN ei oikeuta siihen että vain tyttären lapset saa lahjoja, pojan ei. Tai vain tyttären elämään osallistutaan, pojan ei.
Näin toimiva äiti on paska äiti.Miniä voi näissä tapauksissa katsoa peiliin. Aina on kaksi puolta asioissa.
Vaikka miniä olis millainen niin se ei ole syy kohdella lapsenlapia eriarvoisesti. Olet ihmishirviö jos oikeasti puolustelet tuollaista törkeää eriarvoistamista. Mummon tulee kohdella reilusto lapsenlapsiaan.
Minä tavallaan tajuan tätä alkusivujen tylyä anoppia. Itsellä ei ole lapsia, en siis koskaan tule olemaan anoppi kenellekään, mutta minulla on itselläni anoppi (ja appi). En ole läheinen appivanhempieni kanssa. Tulemme toimeen kun tapaamme muutaman kerran vuodessa, jutustelemme ihan hyvässä hengessä niitä näitä. Olemme kuitenkin hyvin erilaisia ihmisiä, ja sen enempi vapaa-ajan vietto yhdessä ei oikein toimi, kaipaamme vapaa-ajaltamme eri asioita, joten mieluummin vietämme aikaamme ja matkustelemme niiden ihmisten kanssa, jotka haluavat viettää aikaa samoin kuin itse. Ei siinä ole kyse siitä, että minua hyljeksittäisiin miniänä ja omaa tytärtä suosittaisiin jotenkin enemmän. Mieheni ei tunne katkeruutta siitä, kuinka meitä ”kohdellaan”, koska meitä kohdellaan ihan asiallisesti, vaikka emme ”perhettä” appivanhempien kanssa olekaan. Minun elossa oleviin perheenjäseniin meillä on lämpimämmät välit, koska he ovat enemmän saman tyyppisiä ihmisiä ja kiinnostuneita samoista asioista kuin me. Touhuammekin siis yhdessä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Minulla on tytär ja poika, enkä todellakaan suosi toista toisen kustannuksella. Olen perheessäni ja suvussani tottunut tasapuolisuuteen. Tämä keskustelu ja suosivat anopit saivat minut miettimään tulevaisuutta: aion olla loistoanoppi molempien puolisoille.
Mieheni äiti on etäinen, mutta ystävällinen. Hän pyrkii olemaan tasapuolinen omille lapsilleen, mutta siltikin on hoitanut käytännössä enemmän mieheni siskon lasta ja tukenut rahallisesti mieheni veljeä.
Onneksi omat vanhempani ovat innokkaita hoitamaan meidän lapsia, joten he ovat saaneet nauttia ihanista isovanhemmistaan. Anoppi ei ole kertaakaan pyytänyt lapsiamme hänen luokseen yöksi tai käymään. Eikä meillä ole tapana tuppautua.
Näinhän se menee. Ne lapset saavat apua ja tukea, jotka sitä vanhemmiltaan pyytää. Kun ei pyydetä ja tupata niin suhde muodostuu sen mukaan. Kyllä molemmat osapuolet vaikuttavat sillä omalla käytöksellään siihen millaiseksi suhteet muodostuvat.
Omen täysin eri mieltä. Isovanhemmilla velvoite olla reilu. Saman verram apua, saman verran lahjoja, saman verran huomiota.
Eri
Hmm. Tarkoitatko, että jos minä miniänä sanon anopille, että saat nähdä lapsiani korkeintaan kerran kuussa ja lahjoja ei oteta vastaan, niin anopin on vaan pakko tyttärelleen ilmoittaa, että enää en voi tavata lapsiasi kuin kerran kuussa eikä joululahjojakaan voi enää antaa kun miniä on näin päättänyt?Älä idari vänkytä. Ostat tyttärellesi vaikka miljoonalla lahjoja, mutta sama MAHDOLLISUUS tulee tarjota pojallekin eli kysut haluatteko tekin miljoonalla lahjonja jotka ostan tyttärelleni myös? He sit päättävät että kyllä tai ei.
Olet selvästi päättänyt jo että tytär saa kaiken, pojan perhe ei mitään, joten en vastaa sun jankutukseen kun et tajua vaikka ratakiskosta vääntää!
Pojan perhe ei saa mitään jos ei mitään pyydä. Jos toisilla on yksilöidyt toiveet esim rahalahjasta ja toinen sanoo ettei mitään tarvita niin miksi näille toisille mitään järjestäisi. Kommunikoikaa paremmin nä jos jotain haluatte.
Tässäpä parologinen tyttären suosija. Olen sanaton.
Mieti ihan vaan omaa käytössäsi. Kumpaa pyydät hoitamaan lapsia, äitiäsi vai anoppia? Sinulla on vapaata. Kumman luo menet viettämään vapaapäivääsi äitisi luo vai anopin? Tarvitset apua juhlien laittoon . Ketä pyydät äitiäsi vai anoppiasi?
No kun mulla ei ole äitiä, siksi olisi kiva että anoppi olisi vähän reilumpi. Ystävyuttä en odota mutta olisi edes reilu lapsenlapsille.
Haluaisin olla lämpimissä väleissä mieheni vanhempien ja sisarusten kanssa, mutta en pääse heidän teennäisyydestään yli. En ole koskaan nähnyt heitä rentoina, vaan he jäykistelevät aina, puhuvat näennäisen nätisti, mutta en saa kuitenkaan heistä mitään aitoa ja todellista irti. Lisäksi he suutahtavat asioista helposti ja puhuvat ihmisistä pahaa. Toisten ihmisten ja heidän tekemistensä arvostelu onkin ehdottomasti koko porukan lempitekemistä. Miehenikin on välillä samanlainen, mutta on minun kanssani joutunut luopumaan tästä, kun harvemmin lähden kauhisteluihin mukaan. Yhteiseloa takana jo 15 vuotta.
Eksäni perhe oli ihanan aito ja lämmin ja todellakin kaipaan tällaista kanssakäymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha näille jukuripääanopeille on jankuttaa tasapuolisuudesta. Jos he alunperinkin olisivat oivaltaneet sanan merkityksen, he eivät käyttäytyisi niin kuin nyt tekevät. Ei auta, vaikka kuinka yrittäisitte asiaa selventää, he ovat päättäneet tietyn toimintamallin, ja se pysyy. Olen nähnyt, mihin tällainen toiminta johtaa pahimmillaan, ja voi olla että joku näistä jukuripäistäkin sen oppii vasta kantapään kautta. Voi olla, ettei silloinkaan.
Mua kiinnostaa että mihin toiminta on johtanut? Onko tullut ”karma is a bitch”- tilanne jukuripääanopille?
Sain vierestä seurata tällaista bitch anoppia, ja kyllä...mies jätti, kun jäivät eläkkeelle, lähti mukavamman naisen matkaan ja anopin suosikkitytär hassasi omat ja äitinsä rahat. Tytär ei voisi enää olla vähempää kiinnostunut äidistään, joten yksin kökkii jossain kylän laitamilla vuokrakerrostalossa. En tiedä miten pärjää. Poika asuu ulkomailla eikä ole vuosikymmeniin pitänyt yhteyttä äitiinsä.
Olen aivan järkyttynyt. En tiennyt että tällaisia anoppeja edes on, jotka kirkkain silmin keksii perustelut miksi on oikein auttaa/pitää yhteyttä/välittää vain yhdestä suosikkilapsesta.
Samaa mieltä. Ja koskee mielestäni muutakin kuin apua. Kun tyttäreni pyytää mua seurakseen shoppailemaan, en todellakaan kieltäydy sen vuoksi, että poikani ei koskaan pyydä mua seurakseen shoppailemaan. Enkä edes itse soita pojalleni ja pyydä häntä mukaani shoppailemaan. Jos näin tekisin, poikani varmasti ajattelisi, että olen seonnut päästäni. Tiedän nimittäin ihan hyvin, ettei shoppailu kuulu poikani lempiharrastuksiin. Kun poikani haluaa mut seurakseen jonnekin, hän osaa itsekin pyytää ihan kuten tyttärenikin osaa.