Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen hankala perhe
28.05.2019 |
Mistähän sitä aloittaisi.. olemme seurustelleet mieheni kanssa viitisen vuotta ja meillä on yksi lapsi.
Alussa tulin ihan hyvin toimeen miehen vanhempien ja siskojen kanssa. Miehellä on myös veli mutta hän ei ole vuosiin ollut "mukana kuvioissa" omasta halustaan. Näin ollen mekään ei pahemmin hänen kanssaan olla tekemisissä.
Minä olen itse hirmu läheinen perheeni kanssa, ja olisin toivonut että voisin olla läheinen myös miehen perheen kanssa. Se on aina ollut mulle tärkeää, ja entisen miesystäväni perheen kanssa näin olikin.
Miehen perhe on kuitenkin suoraansanottuna aika sekaisin, siskot tappelevat keskenään ja suhtautuvat minuun viileästi ja suuttuvat suurinpiirtein siitä jos katson heitä heidän mielestään väärällä tavalla. Miehen vanhemmat puhuvat pahaa yhdestä lapsesta toiselle. Arvostelevat meidän jokaikistä päätöstä ja koskaan eivät sano mitään hyvää. Suhtautuvat ylimielisesti meihin. Tuntuu inhottavalta kun mikään ei koskaan riitä. Oon yrittänyt tehdä kaikkeni miellyttääkseni ja lähentyäkseni heidän kanssa mutta en vaan jaksa enää.
En nyt tiedä mitä tässä edes haen, kai halusin vain avautua. Oon tosi pettynyt siihen että oon joutunut luopumaan siitä ajatuksesta että miehen perhe olisi mulle läheinen. Kun noiden kanssa vaan on niin hankalaa luovia. :( Onkohan kellään muulla kokemusta samasta?
Kommentit (270)
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin inhoan syvästi mun paska anoppia, koskaan ei ole välttänyt lapsenlapsistaan mitenkään. Tulen vierailemaan vanhainkodissa nolla kertaa. Anopin tytär saa hoitaa kaikki vanhuuden hommat kun kaiken avun sai itselleen.
Ne kenellä anoppi on hylännyt pojan perheen: teillä ei ole mitään velvoitetta auttaa anoppia aikanaan mitenkään.
Tämä uho on kunnon wt meininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Mihin tarvitset anoppia synnärillä?
Anoppi pitää aina kutsua synnärille katsomaan vauvaa, jos näin ei tee on anopilla oikeus vihata miniää lopuelämä. Joten on kutsuttu mutta ei ole tullut. Kts ylempi viesti jossa yksi anoppi sanoi että poikien lapsista ei tarvitse tykätä kun niitä ei pääse synnärille katsomaan. Mun anoppi pääsi mutta siltikään ei välitä pojan lapsista.
No täällä päin synnärin puolesta toivotaan ettei oman perheen lisäksi muita vieraita olisi. Eli koskaan ei ole minun eikä miehen vanhempia kutsuttu/ toivottu/ päästetty synnärille. Ennättäväthån ne nähdä lapsen myöhemminkin. Kateus on kyllä kamala asia sisarusten kesken.
Joskus siihen on aihetta. Anopilla meni välit poikiin kun osti tyttärelleen talon. Siis talon joka maksoi 259ke, pojat ei saaneet mitään.
Menikö reilusti?Meni. Jokaiselle tarpeensa mukaan. Talon lasketaan perinnönjaossa tyttären ennakkoperinnöksi. Mutta kai oletat sinulle vieraiden ihmisten antavan sinulle jotain?
Heko heko. Itse olisit aivan raivona jos sun vanhemmat ostas sisaruksellesi talon ja sille ei mitään. Tyynesti vaan toteaisit että kaikille tarpeen mukaan, yeah right... kunnon provo.
Vanhempien rahat on vanhempien rahoja, ei minun. Mistä minä tiedän, vaikka olisivat antaneet kaiken jesuiittaveljeskunnalle. Joka tapauksessa se ei ole minun asiani.
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin inhoan syvästi mun paska anoppia, koskaan ei ole välttänyt lapsenlapsistaan mitenkään. Tulen vierailemaan vanhainkodissa nolla kertaa. Anopin tytär saa hoitaa kaikki vanhuuden hommat kun kaiken avun sai itselleen.
Ne kenellä anoppi on hylännyt pojan perheen: teillä ei ole mitään velvoitetta auttaa anoppia aikanaan mitenkään.Tämä uho on kunnon wt meininkiä.
Tässä tapauksessa kyllä akateemista meininkiä. Miksi kävisin katsomasaa ihmistä joka on hylännyt poikansa ja pojan lapset? Ei todellakaan ole mitään tunnesidettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
Ihmeellinen tapa jakaa perhe osiin.Meidän suvussa kaikki sukuun naidut kuuluvat perheeseen eikä ketään sorreta. Vaikutat niin ilkeältä anopilta, että toivon todella, ettei poikasi vaimoineen sinun perääsi edes katsele, kun joskus vanhuksena tarvitset apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Miksi se tyttären suosija saa aina hankalan miniän. Sitähän sanotaan, että mies etsii äitinsä kaltaista naista eli jos anoppi on paska, tarkoittaa se sitä, että miniä on samanlainen.
Susta on kiva selittää asia näin mutta kuvio oli jo niiden LAPSUUDESSA eli jo silloin kun en ollut vielä itse syntynyt. Eli sun mielestä minä aiheutin tän vaikken ollut syntynyt vielä? Ok, melkoista metafysiikkaa.
Miten on niin vaikea tajuta että moni suosii tytärtä. Johan sen näkee avlla kun moni kohkaa että autan vain tytärtäni ja hoidan vain tyttären lapsia kun tulen mummoksi. Monta kauhuanoppia täälläkin tulossa.
Onhan se aivan selvä asia, että tytär ja hänen lapsensa ovat läheisemmät kuin täysin vieraan randomin naisen. Eihän niistä tiedä onko edes sukua mitenkään. Vaikeathan nämä suhteet tuntuvat olevan. Pitäisi auttaa ja tukea ja yhtäaikaa ei saa mihinkään puuttua.
Huomasktteko! ”Vieraan naisen lapset”. Tää on jännä ajatusmalli. Omakon anoppi puhuu aina ”miniän lapset” ihan kuin ne olisi jotain ventovieraan miehen lapsia eikä anopin pojan. Tyttären lapset on toki tyttären, pojan lapset ei sit olekaan pojan vaan miniän.
Näin kun ajattelee onkin se suorastaan oikeutus sille että pojan perheen voi hylätä kokonaan ja olla välittämästä niistä miniän lapsista kun eihän ne ”ventovieraan naisen lapset” oileestaan ole edes sukua. Motä nyt vaan oma poika on isä...Mistä se anoppi tietää, että oma poika on isä? Eihän se poikakaan voi olla siitä varma.
Ehkä tämäkin asia muuttuu siinä vaiheessa kun isätkin osallistuvat lapsensa ja perheensä arjen pyörittämiseen tasavertaisesti niiden äitien kanssa. Eivätkä ole pelkkiä statisteja ja apureita, vaan hoitavat itse suhteensa esim. Lapsuudenperheeseensä eivätkä ulkoista sitä naisille.
Niinpä. Mitä päätöksiä isät tekee perheensä suhteen siellä arjessa? Useimmiten se äiti on isän osallistumisesta huolimatta se päällikkö joka esim. Lasten suhteen määrää kaapin paikan. Isät jäävät helposti miksi toissijaiseksi apurivanhemmiksi, jotka tekee niinkuin käsketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Miksi se tyttären suosija saa aina hankalan miniän. Sitähän sanotaan, että mies etsii äitinsä kaltaista naista eli jos anoppi on paska, tarkoittaa se sitä, että miniä on samanlainen.
Susta on kiva selittää asia näin mutta kuvio oli jo niiden LAPSUUDESSA eli jo silloin kun en ollut vielä itse syntynyt. Eli sun mielestä minä aiheutin tän vaikken ollut syntynyt vielä? Ok, melkoista metafysiikkaa.
Miten on niin vaikea tajuta että moni suosii tytärtä. Johan sen näkee avlla kun moni kohkaa että autan vain tytärtäni ja hoidan vain tyttären lapsia kun tulen mummoksi. Monta kauhuanoppia täälläkin tulossa.
Onhan se aivan selvä asia, että tytär ja hänen lapsensa ovat läheisemmät kuin täysin vieraan randomin naisen. Eihän niistä tiedä onko edes sukua mitenkään. Vaikeathan nämä suhteet tuntuvat olevan. Pitäisi auttaa ja tukea ja yhtäaikaa ei saa mihinkään puuttua.
Huomasktteko! ”Vieraan naisen lapset”. Tää on jännä ajatusmalli. Omakon anoppi puhuu aina ”miniän lapset” ihan kuin ne olisi jotain ventovieraan miehen lapsia eikä anopin pojan. Tyttären lapset on toki tyttären, pojan lapset ei sit olekaan pojan vaan miniän.
Näin kun ajattelee onkin se suorastaan oikeutus sille että pojan perheen voi hylätä kokonaan ja olla välittämästä niistä miniän lapsista kun eihän ne ”ventovieraan naisen lapset” oileestaan ole edes sukua. Motä nyt vaan oma poika on isä...Mistä se anoppi tietää, että oma poika on isä? Eihän se poikakaan voi olla siitä varma.
Ehkä tämäkin asia muuttuu siinä vaiheessa kun isätkin osallistuvat lapsensa ja perheensä arjen pyörittämiseen tasavertaisesti niiden äitien kanssa. Eivätkä ole pelkkiä statisteja ja apureita, vaan hoitavat itse suhteensa esim. Lapsuudenperheeseensä eivätkä ulkoista sitä naisille.
Niinpä. Mitä päätöksiä isät tekee perheensä suhteen siellä arjessa? Useimmiten se äiti on isän osallistumisesta huolimatta se päällikkö joka esim. Lasten suhteen määrää kaapin paikan. Isät jäävät helposti miksi toissijaiseksi apurivanhemmiksi, jotka tekee niinkuin käsketään.
Meillä on tasaveroinen työnjako lasten suhteen ja mies hoitaa itse asiassa enemmän lsten asioita. Silti se ANOPPI tätä vanhaa mallia ylläpitää puhumalla miniän lapsista niinkuin pojalla ei olis mitään osaa ja arpaa eikä suunnilleen olisi edes isä.
Anoppi ostaa joululahjat ja synttärilahjat tyttären lapsille, ei pojan lapsille. Oli sanonut pojalle että ”hän ei sitten osta miniän lapsille lahjoja, vaan miniä saa ostaa omilleen itse”. Oli mies mennyt sanattomaksi tästä. Anoppi tuskin itsekään tajuaa miten törkeä hänen ajatismallinsa on, hän varmaan vilipittömästi jotenkin kokee että miniän lapset ei ole ollenkan hänelle sukua mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Enpä usko, että kukaan sitä etukäteen päättää. asiat vaan ajautuvat siihen pikkuhiljaa. Tyttäret tuoreena äitinä tukeutuvat mieluummin omaan äitiinsä kuin vieraampaan anoppiinsa. Isät harvemmin ovat alkuvaiheessa niin tiiviissä suhteessa vauvoihinsa kuin äidit jo äitiysloman ja vanhempienvapaidenkin mahdollistamina ovat. Isän rooli vahvistuu vauvan kasvaessa ja siihen mennessä asetelmat isovanhempien ovat muodostuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä odotan anopilta yhä vauva-onnitteluja ja synnärivierailia/ensivierailua vauvaa katsomaan, kahdesta vauvasta. Toinen on 4 ja toinen 2, eiköhän jo kohta onnittele ja tule ekaa kertaa katsomaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Miksi se tyttären suosija saa aina hankalan miniän. Sitähän sanotaan, että mies etsii äitinsä kaltaista naista eli jos anoppi on paska, tarkoittaa se sitä, että miniä on samanlainen.
Susta on kiva selittää asia näin mutta kuvio oli jo niiden LAPSUUDESSA eli jo silloin kun en ollut vielä itse syntynyt. Eli sun mielestä minä aiheutin tän vaikken ollut syntynyt vielä? Ok, melkoista metafysiikkaa.
Miten on niin vaikea tajuta että moni suosii tytärtä. Johan sen näkee avlla kun moni kohkaa että autan vain tytärtäni ja hoidan vain tyttären lapsia kun tulen mummoksi. Monta kauhuanoppia täälläkin tulossa.
Onhan se aivan selvä asia, että tytär ja hänen lapsensa ovat läheisemmät kuin täysin vieraan randomin naisen. Eihän niistä tiedä onko edes sukua mitenkään. Vaikeathan nämä suhteet tuntuvat olevan. Pitäisi auttaa ja tukea ja yhtäaikaa ei saa mihinkään puuttua.
Huomasktteko! ”Vieraan naisen lapset”. Tää on jännä ajatusmalli. Omakon anoppi puhuu aina ”miniän lapset” ihan kuin ne olisi jotain ventovieraan miehen lapsia eikä anopin pojan. Tyttären lapset on toki tyttären, pojan lapset ei sit olekaan pojan vaan miniän.
Näin kun ajattelee onkin se suorastaan oikeutus sille että pojan perheen voi hylätä kokonaan ja olla välittämästä niistä miniän lapsista kun eihän ne ”ventovieraan naisen lapset” oileestaan ole edes sukua. Motä nyt vaan oma poika on isä...Mistä se anoppi tietää, että oma poika on isä? Eihän se poikakaan voi olla siitä varma.
Ehkä tämäkin asia muuttuu siinä vaiheessa kun isätkin osallistuvat lapsensa ja perheensä arjen pyörittämiseen tasavertaisesti niiden äitien kanssa. Eivätkä ole pelkkiä statisteja ja apureita, vaan hoitavat itse suhteensa esim. Lapsuudenperheeseensä eivätkä ulkoista sitä naisille.
Niinpä. Mitä päätöksiä isät tekee perheensä suhteen siellä arjessa? Useimmiten se äiti on isän osallistumisesta huolimatta se päällikkö joka esim. Lasten suhteen määrää kaapin paikan. Isät jäävät helposti miksi toissijaiseksi apurivanhemmiksi, jotka tekee niinkuin käsketään.
Meillä on tasaveroinen työnjako lasten suhteen ja mies hoitaa itse asiassa enemmän lsten asioita. Silti se ANOPPI tätä vanhaa mallia ylläpitää puhumalla miniän lapsista niinkuin pojalla ei olis mitään osaa ja arpaa eikä suunnilleen olisi edes isä.
Anoppi ostaa joululahjat ja synttärilahjat tyttären lapsille, ei pojan lapsille. Oli sanonut pojalle että ”hän ei sitten osta miniän lapsille lahjoja, vaan miniä saa ostaa omilleen itse”. Oli mies mennyt sanattomaksi tästä. Anoppi tuskin itsekään tajuaa miten törkeä hänen ajatismallinsa on, hän varmaan vilipittömästi jotenkin kokee että miniän lapset ei ole ollenkan hänelle sukua mitenkään.
Kyllähän tuossa sen lasten isän olisi ollut luotava ja tuettava sitä omien lasten suhdetta isovanhempiin. Mies ei saa suutaan auki ja pysty pitämään omien lastensa puolta näiden isovanhempien suhteen? Sanomaan että nämä toimivat hänen mielestään väärin? Mieluummin uhriudutaan hiljaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Enpä usko, että kukaan sitä etukäteen päättää. asiat vaan ajautuvat siihen pikkuhiljaa. Tyttäret tuoreena äitinä tukeutuvat mieluummin omaan äitiinsä kuin vieraampaan anoppiinsa. Isät harvemmin ovat alkuvaiheessa niin tiiviissä suhteessa vauvoihinsa kuin äidit jo äitiysloman ja vanhempienvapaidenkin mahdollistamina ovat. Isän rooli vahvistuu vauvan kasvaessa ja siihen mennessä asetelmat isovanhempien ovat muodostuneet.
Kiva juttu että kaikki ajatelee näin, mulla ei ole omaa äitiä. Kun anoppi kuuli raskaudesta, soitti ja kertoi että tiedä sitten että hänen suvussaan autetaan vaan tyttäriä, ja miniän tulee pyytää apu äidiltään. Kun muistutin että minulla ei ole äitiä niin tokaisi, että sehän ei ole minun ongelma ja etsi sitten uusi äiti itsellesi :)
Ja apua ei ole herunut koskaan sekuntiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
Ihmeellinen tapa jakaa perhe osiin.Meidän suvussa kaikki sukuun naidut kuuluvat perheeseen eikä ketään sorreta. Vaikutat niin ilkeältä anopilta, että toivon todella, ettei poikasi vaimoineen sinun perääsi edes katsele, kun joskus vanhuksena tarvitset apua.
Eri
Minusta taas on outoa, ettei joku erottele sukua pienempiin yksiköihin. En osaa ajatella vaikka olevani samaa perhettä veljeni vaimon kanssa, hän on mielestäni ihana ihminen ja ollaan ystäviä kyllä, mutta minun perheeseeni hän ei kuulu.
Minun perheeseeni kuuluu mieheni ja lapseni, veljeni perhe on tästä täysin erillinen yksikkö vaikkakin tietty samassa suvussa.
Eikä minun perheeseeni kuulu minun vanhemmat, yhtään sen enempää kuin anoppikaan, he ovat ihan omat yksikkönsä suvuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Miksi se tyttären suosija saa aina hankalan miniän. Sitähän sanotaan, että mies etsii äitinsä kaltaista naista eli jos anoppi on paska, tarkoittaa se sitä, että miniä on samanlainen.
Susta on kiva selittää asia näin mutta kuvio oli jo niiden LAPSUUDESSA eli jo silloin kun en ollut vielä itse syntynyt. Eli sun mielestä minä aiheutin tän vaikken ollut syntynyt vielä? Ok, melkoista metafysiikkaa.
Miten on niin vaikea tajuta että moni suosii tytärtä. Johan sen näkee avlla kun moni kohkaa että autan vain tytärtäni ja hoidan vain tyttären lapsia kun tulen mummoksi. Monta kauhuanoppia täälläkin tulossa.
Onhan se aivan selvä asia, että tytär ja hänen lapsensa ovat läheisemmät kuin täysin vieraan randomin naisen. Eihän niistä tiedä onko edes sukua mitenkään. Vaikeathan nämä suhteet tuntuvat olevan. Pitäisi auttaa ja tukea ja yhtäaikaa ei saa mihinkään puuttua.
Huomasktteko! ”Vieraan naisen lapset”. Tää on jännä ajatusmalli. Omakon anoppi puhuu aina ”miniän lapset” ihan kuin ne olisi jotain ventovieraan miehen lapsia eikä anopin pojan. Tyttären lapset on toki tyttären, pojan lapset ei sit olekaan pojan vaan miniän.
Näin kun ajattelee onkin se suorastaan oikeutus sille että pojan perheen voi hylätä kokonaan ja olla välittämästä niistä miniän lapsista kun eihän ne ”ventovieraan naisen lapset” oileestaan ole edes sukua. Motä nyt vaan oma poika on isä...Mistä se anoppi tietää, että oma poika on isä? Eihän se poikakaan voi olla siitä varma.
Ehkä tämäkin asia muuttuu siinä vaiheessa kun isätkin osallistuvat lapsensa ja perheensä arjen pyörittämiseen tasavertaisesti niiden äitien kanssa. Eivätkä ole pelkkiä statisteja ja apureita, vaan hoitavat itse suhteensa esim. Lapsuudenperheeseensä eivätkä ulkoista sitä naisille.
Niinpä. Mitä päätöksiä isät tekee perheensä suhteen siellä arjessa? Useimmiten se äiti on isän osallistumisesta huolimatta se päällikkö joka esim. Lasten suhteen määrää kaapin paikan. Isät jäävät helposti miksi toissijaiseksi apurivanhemmiksi, jotka tekee niinkuin käsketään.
Meillä on tasaveroinen työnjako lasten suhteen ja mies hoitaa itse asiassa enemmän lsten asioita. Silti se ANOPPI tätä vanhaa mallia ylläpitää puhumalla miniän lapsista niinkuin pojalla ei olis mitään osaa ja arpaa eikä suunnilleen olisi edes isä.
Anoppi ostaa joululahjat ja synttärilahjat tyttären lapsille, ei pojan lapsille. Oli sanonut pojalle että ”hän ei sitten osta miniän lapsille lahjoja, vaan miniä saa ostaa omilleen itse”. Oli mies mennyt sanattomaksi tästä. Anoppi tuskin itsekään tajuaa miten törkeä hänen ajatismallinsa on, hän varmaan vilipittömästi jotenkin kokee että miniän lapset ei ole ollenkan hänelle sukua mitenkään.
Kyllähän tuossa sen lasten isän olisi ollut luotava ja tuettava sitä omien lasten suhdetta isovanhempiin. Mies ei saa suutaan auki ja pysty pitämään omien lastensa puolta näiden isovanhempien suhteen? Sanomaan että nämä toimivat hänen mielestään väärin? Mieluummin uhriudutaan hiljaa?
Anopille on sanotti 4-5 kertaa epäreiluudesta ja suosimisesta. Ei ole muuttanut mitään muuta kuin se että oikein uhalla alkanit suosimaan vielä röyhkeämmin. Ei vanhaa ihmistä voi muittaa eikä se tapojaansa tai toimintaansa muuta. Niinpä ollaan vetäydytty ja elellään ilman kontaktia anoppilan väkeen. Jos ei kiinnosta niin ei sitä kiinnostusta saa asiasta keskustelemalla aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
Tää on varmaan mun anoppi joka palvoo tytörtään, hoitaa vain tyttären lapsia, vierailee ja soittelee vain tyttärensä kanssa ja kohtelee täysin välipitämättömästi poikiaan ja poikien perheitä. Selitykset kuulostaa just samalta. Tiedoksesi, poikasi pitäät toimintaasi epäreiluna ja inhoavat ja halveksuvat sinua. Vaikket oma amoppi olekaan niin kohdallasi voi olla samoin. Suosiminen kostautuu vielä.
Minulla ei ole lapsenlapsia, joten mistä keksit, että niitä pitää hoitaa? Minulla on lapsellinen miniä, joka haluaa, että meillä on jonkilainen äiti-tytär -suhde, jossa kerromme toisillemme salaisuuksia, käymme yhdessä shoppailemassa, harrastamme jotain kivaa yhdessä, vietämme paljon aikaa yhdessä matkustellen jne. Ongelmana on se, että en tee tuollaisia asioita edes tyttäreni kanssa (poislukien matkustaminen), joten miksi ihmeessä muuttaisin koko elämäni miniän haluamaksi, jotta hän olisi osa perhettä?
Jos poikani pitää epäreiluna sitä, että reissaan tyttäreni kanssa, niin ilman muuta poika on tervetullut mukaan. Toistaiseksi hän on kuitenkin priorisoinut metsästysreissut isänsä kanssa kanssani matkustamisen edelle, mutta en kyllä nyt keksi, miksi hän pitää toimintaani epäreiluna tai inhoaa ja halveksii minua. On kysytty, haluaako lähteä kanssamme vaikka Singaporeen ja vastaus on aina ollut, että ei käy. Tähän asti olen luullut, että miniä ei pidä siitä, että miehensä lähtee matkalle, mutta nyt tajusin, että kyse on halveksunnasta.
Miksihän ihmeessä poikasi haluaisi lähteä kylmän ja itsekkään äitinsä kanssa yhtään mihinkään? Saati Singaporeen? Luulet olevasi niin nokkela ja aikuinen, totuus on että poikasi kyllä huomaa ettet ole mukava hänen puolisolleen. Ja se vaikuttaa teidänkin väleihinne. Luojan kiitos et ole minun anoppini.
Siis en ole mukava miniälle, kun en suostu jakamaan kanssaan salaisuuksia, käymään samassa spinning-ryhmässä ja sen jälkeen smoothiella, viettämään jokaista lauantaita shoppaillen ja tarjoamaan lounasta sunnuntaisin?
Kuule, poikani tietää tasan tarkkaan, että en ole mikään paapova kanaemo, joka tottelee jokaista huokausta. Pojalleni olen esimerkki itsenäisestä naisesta, joka osaa olla kohtelias kaikille, mutta ei päästä jokaista elämäänsä. Pitäköön poika vaimonsa ja olkoot yhdessä onnellisia, ei normaali mies kaipaa äitiä perheeseensä kolmanneksi pyöräksi, kuten sinulla tuntuu olevan.
Pojallani oli samanlainen tyttöystävä. Tyttö oletti, että saa minusta sen äidin, mitä hänellä ei ollut. Tai siis kuvitelman jostain ihmeäidistä.
Tyttö soitteli ja vuodatti kaikki elämänsä traumat ja kiusaamiset ja ahdistukset jne..Toki ymmärsin ja kuuntelin ja tuin. Mutta jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että en enää tiedä, missä mennään. Kun olin ystävällinen ja tukeva ja kuuntelin, hän halusi sen jälkeen lähteä kanssani viikonlopuksi kaupunkilomalle shoppailemaan "tyttöjen kesken", kuin hän olisi toivonut voivansa äidin kanssa tehdä.
Olin ehkä karmea anoppiehdokas, mutta minusta alkoi jossain vaiheessa tuntua, että kuristusnyörä kuristi kurkkua tiukemmin ja tiukemmin. En voinut tytön äidiksi alkaa. Toisaalta en omankaan tytön kanssa soitellut jatkuvasti ja ollut kaupunkilomilla ja shoppaillut ja leffoissa ja käynyt viinillä ja kuunnellut ahdistuksia ja kiusaamisia.
No he erosivat ja tyttö yritti vielä senkin jälkeen soitella, että pidettäisiin kuitenkin erosta huolimatta läheiset äiti-miniä-välit. Ystävällisesti kieltäydyin, kun en ollut kiinnostunut siitä roolista.
Vierailija kirjoitti:
Mites te äidit joilla on sekä tyttöjä ja poikia, joko olette ennakkoon päättäneet että aion auttaa vain tytärtä, aion hylätä pojan, aion vihata miniää ja en aio kertaakaan hoitaa poikani lapsia kun keskityn vain tyättären perheeseen?
Huomaatteko miten absurdia? Ei varmaan kukaan ajattele näin kun lpset on pieniä mutta silti erittäin moni ajautuu toimimaan juuri näin kun ne lapset on aikuisia.
Mulla on sekä tytär että poika, aikuisia jo molemmat. En ole missään vaiheessa tehnyt mitään päätöksiä asiasta. Sekä tyttäreni että poikani ovat saaneet aivan itse päättää, miten paljon haluavat pitää minuun yhteyttä ja miten paljon haluavat minun pitävän yhteyttä heihin. Tyttäreni kanssa pidetään useammin kuin poikani kanssa, mutta koska tunnen molemmat lapseni oikein hyvin, tiedän poikani vain ärsyyntyvän, jos alkaisin soittelemaan hänelle pari kertaa viikossa ja kyselemään kuulumisia. Pojalleni riittää, että pidetään yhteyttä pari kertaa kuukaudessa. Molemmille lapsilleni olen sanonut, että en ole ajatustenlukija vaan jos he jotain minulta tarvitsevat, avaavat suunsa ja pyytävät.
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.
Sanotaanko nyt vaikka niin ,että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Tässä ketjussa moni jolla on hyvä anoppi ei yhtään tajua millaista hirviöanopin kanssa on. Hyvän anopin omaavat syyttelee miniää heti ensimmäisenä, kun tietenkin vertaavat omaan hyvään anoppiinsa ja ajattelevat että välit saisi sellaisen kanssa poikki vain olemalla huono miniä.
Tajutkaa että hirviöanopit on sellaisia jo valmiiksi. Usein olleet surkeita äitejä, tunnekylmiä, luonnevikaisia, epäreiluja. Lähtökohdat jo valmiiksi on ihan erit kuin normaalilla anopilla jolla normaali henkinen tasapaino.
Mulla oli ex anopi ihanista ihanin ja sillon itsekin naureskelin anoopi kauhutarinoille ja ajattelin että miniän omaa syytä jos välit huonot.
Seuraava anoppini olikin sitten luonnevikinen hirviö. Vaikka olin miten ystävällinen, autoin ja pidin yhteyttä, ostin lahjoja ja lähetin lasten kuvia, lainasin rahaa ja olin tukena, silti käytös oli sieltä puolen aivan törkeää.
Silloin sen vasta huomaa kun kohdalle sattuu. Niin minäkin lapsellisesti jotenkin ajattelin että sen hyvän anopin kanssa välit oli hyvät kun ”minä olin kiva”. Ei se siitä johtunut vaan anopista. Anoppi oli reilu ja normaali. Nykyanoppi ei ole, ja sen kanssa ei vaan voi tulla toimeen vaikka miten kiva olisit itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jännää että vävy on aina mieluinen vaikka olis millainen työtön huumehampuusi. Tiedättehän sananlaskun ”vävy aina mieluinen, miniä ei milloinkaan”. Se pitää paikkansa.
Anopilla 2 tyttöä ja 2 poikaa. Vävyt työttömiä, toinen rikollinen, toinen pössyttelee ja juppöottelee, kumpikaan ei töissä. Niin ovat hyviä vävyjä!
Molemmat miniät koulutettuja, ahkeria, hoitavat työn ja kodin, ei kelpaa anopille. Eritoten toinen miniä on korkeasti koulutettu (tohtori, itse olen vasta maisteri) ja anoppi nokkii tätä koko ajan. Esim ”niin on kokutettu ettei osaa kengännauhojakaan solmia” ja ”kirjaviisaat ei ole oikeita viisaita ollenkaan”.
Minusta molemmat miniät on upeita ja itse olisin ikionnellinen jos saisin näin ahkeran ja fiksun miniän kuin me molemmat miniät ollaan.
Mutta ei! Taas ehdollista vankeutta saanut vävy on ihanista ihanin ja toinen työtöb huumejamppa mukava ja kiva.
Joopa , näin se vaan menee.Sanotaanko nyt vaikka niin ,että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Ei pidä paiklaansa. Vävyt on käyneet apen kimppuun, varastaneet tavaraa anopilta, lainanneet rahaa maksamatta takaisin.. silti ovat mieluisia vävyjä.
Alue: Aihe vapaa
Miksi vävyjen ja appien välillä ei ole samanlaista draamaa kuin miniöiden ja anoppien välillä? Kannattaisikohan meidän naisten - sekä miniöiden että anoppien - ottaa tässä asiassa miehistä mallia?