Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
Vierailija kirjoitti:
Miten semmoinen voi saada diagnoosin jos ei ole niitä lapsuuden ajan lappuja tallessa, eikä muita joilta kysyä?
Ja muutenkaan ei sairaus-historiaa .
osaako ne selvittää kyselemällä tarvittavat asiat ?
No mulla ei ole ollut mitään lääkärimerkintöjä lapsuudessa, todistuksissa lukee korkeintaan " innokas esiintyjä", ja äidin mielestä olen aina ollut ihan tavallinen lapsi. Kuten isän ja veljenkin.
Silti sain diagnoosin neljässä kuukaudessa Sami Leppämäeltä, joka on suomen johtavia aikuisten ADHD:n asiantuntijoita. Tein varmasti hienon ensivaikutelmankin kun tulin myöhässä itkien ja aivan ylilevottomana paikalle. Syynä oli kyllä silloin temppuileva navigaattori, mutta muutenkin ole kyllä aina myöhässä.
Mä olen itse ollut aina todella hyvä koulussa, ja peruspositiivinen ihminen. En siis ole ollut vaikkapa aggressiivinen ollenkaan, vaan se luokan pelle. Ja mulla poikkeuksellisesti tytölle on aina ollut ylivilkkaus silmiinpistävin oire.
Mulla ainakin vanhemmat kuvittelee, että mun omaehtoisuus, keskittymättömyys ( en esim. lapsena ikinä suostunut kuuntelemaan jos joku yritti lukea mulle, vaan lähdin haahuilemaan) ja just vilkkaus on olleet vain luonteenpiirteitä. Toisaalta tän ketjun perusteella uskon, että jos heitä olisi haastateltu, fiksu lääkäri olisi kyllä osannut lukea sieltä noi mun oireiluni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten semmoinen voi saada diagnoosin jos ei ole niitä lapsuuden ajan lappuja tallessa, eikä muita joilta kysyä?
Ja muutenkaan ei sairaus-historiaa .
osaako ne selvittää kyselemällä tarvittavat asiat ?
No mulla ei ole ollut mitään lääkärimerkintöjä lapsuudessa, todistuksissa lukee korkeintaan " innokas esiintyjä", ja äidin mielestä olen aina ollut ihan tavallinen lapsi. Kuten isän ja veljenkin.
Silti sain diagnoosin neljässä kuukaudessa Sami Leppämäeltä, joka on suomen johtavia aikuisten ADHD:n asiantuntijoita. Tein varmasti hienon ensivaikutelmankin kun tulin myöhässä itkien ja aivan ylilevottomana paikalle. Syynä oli kyllä silloin temppuileva navigaattori, mutta muutenkin ole kyllä aina myöhässä.
Mä olen itse ollut aina todella hyvä koulussa, ja peruspositiivinen ihminen. En siis ole ollut vaikkapa aggressiivinen ollenkaan, vaan se luokan pelle. Ja mulla poikkeuksellisesti tytölle on aina ollut ylivilkkaus silmiinpistävin oire.
Mulla ainakin vanhemmat kuvittelee, että mun omaehtoisuus, keskittymättömyys ( en esim. lapsena ikinä suostunut kuuntelemaan jos joku yritti lukea mulle, vaan lähdin haahuilemaan) ja just vilkkaus on olleet vain luonteenpiirteitä. Toisaalta tän ketjun perusteella uskon, että jos heitä olisi haastateltu, fiksu lääkäri olisi kyllä osannut lukea sieltä noi mun oireiluni.
Joo mäkin vanhempien mielipiteen perusteella luulin, ettei mulla lapsena ollut mitään adhd oireita. Mutta lääkäri on varmasti ottanut kuitenkin niistä mun vanhempien ”ei -oireiden kertomuksista” koppia ja nähnyt myös lapsuudessa sen oirekuvan. Mun vanhemmat ajattelee ettei oireita ollut koska pärjäsin koulussa. Kuitenkin vanhemmilta kysellessä mun lapsuudesta eivät he oikein osanneet kertoa mitään. Jotkut sosiaaliset tilanteet ahdisti ja pelotti. Aina olin hyvä esiintymään. Lapsena sanoin että asiat päässä pyörii asiat, äiti luuli että on päänsärkyä tai muuta oireilua. Kun asiat pyöri kirjaimellisesti päässä :D minulla ei myöskään koskaan ollut tylsää. Touhusin omiani. Päiväkodista muistan miten olin tosi ahdistunut siellä ja pelkäsin muita lapsia ja en ymmärtänyt kaikkia sääntöjä, en muistanut niitä. nämä on mun muistikuvia. Sitten minusta on videoita esim päiväkodin juhlasta joissa esiinnyn pätevästi .. aivan vieraalta tuntui katsella niitä. Oma kokemus verrattuna siihen miltä asiat näytti ulospäin oli jo alle 5-v hyvin vahvasti erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinä edellisen kirjoittaja, kuinka sait diagnoosin ja kuinka paljon käyntejä missäkin ?
Adhdn diagnosointiin 3 x yksityinen psykiatri, ja laboratoriokokeet. Takana mulla on vuosia kestänyt psyk. puolen hoitohistoria ja psykoterapia käynnissä, luulen että pitkä oireilu ja liitännäisdiagnoosihistoria vaikutti kai siihen että itse asian tutkimiseen ei mennyt pitkään tai vaadittu esim mitään hoitajalla käyntejä kun itse hoitosuhde oli jo olemassa. Paikka missä käyn yksityisellä on iso talo ja siellä mm. pystyi neuvottelemaan laskujen maksuajoista. Ajoitin myös käynnit niin että tulee vaan yksi lasku per kuukausi kun kallista se on. Labrakokeisiin sain lähetteen omalta lääkäriltä joten niitä ei tarvinnut yksityisessä labrassa onneksi käydä!
Mitä kaikkea oli ennen tuota adhd-diagnoosia ja liittyikö ne kaikki loppujen lopuksi juuri tuohon?
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta ensi kuun lopuksi sain vihdoin varattua lääkäriajan julkiselle puolelle add:ta epäillen.
Koko elämän olen alisuoriutunit koulussa, vaikka halua kyllä kouluttautua löytyisi. Pari mielenkiintoista ainetta sujui hyvin, mutta kaikki muut, varsinkin lukuaineet, meni penkin alle. En jaksanut yhtään keskittyä lukemiseen kun aihe ei kiinnostanut.
Tämän vuoksi lukio venyi neljään vuoteen, ja lopulta en edes saanut kaikkia pakollisia kursseja suoritettua ajoissa, eli en suorittanut lukiota. Tämä pisti masentamaan aivan tolkuttomasti muille aiheutetun pettymyksen ja riittämättömyyden tunteen takia.
Sitten olin hetken toimettomana, kunnes jaksoin taas yrittää kouluttautumista. Kävin vuoden erästä koulua, kunnes minut erotettiin poissolojem vuoksi. Sitten koitin taas ja jaksoin pari kuukautta, kunnes sain jatkettua sitä viime syksynä ja nyt olen juuri ja juuri saanut itseni pakotettua käymään ja opiskelemaan asioita jotka eivät kiinnostakaan.
Arjen hallinta on myös levällään, tuhat asiaa tulessa, mutta mitään en saa valmiiksi. Esim eilen laskin tiskiveden, huomasin kaikkea muuta tekemistä ja aamulla tajusin, että tiskit likoaa edelleen. Laskuja maksan myöhässä, muistutuksia tulee jatkuvasti ja kaikki ei mieleinen jää viime tinkaan.
Mitä luulette, oonko vaan äärettömän patalaiska luonne, vai voiko taustalla olla jotain muuta? Olen 24v mieshenkilö ja oikeasti haluaisin kyllä korkeakouluttautua, mutta ei vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinä edellisen kirjoittaja, kuinka sait diagnoosin ja kuinka paljon käyntejä missäkin ?
Adhdn diagnosointiin 3 x yksityinen psykiatri, ja laboratoriokokeet. Takana mulla on vuosia kestänyt psyk. puolen hoitohistoria ja psykoterapia käynnissä, luulen että pitkä oireilu ja liitännäisdiagnoosihistoria vaikutti kai siihen että itse asian tutkimiseen ei mennyt pitkään tai vaadittu esim mitään hoitajalla käyntejä kun itse hoitosuhde oli jo olemassa. Paikka missä käyn yksityisellä on iso talo ja siellä mm. pystyi neuvottelemaan laskujen maksuajoista. Ajoitin myös käynnit niin että tulee vaan yksi lasku per kuukausi kun kallista se on. Labrakokeisiin sain lähetteen omalta lääkäriltä joten niitä ei tarvinnut yksityisessä labrassa onneksi käydä!
Mitä kaikkea oli ennen tuota adhd-diagnoosia ja liittyikö ne kaikki loppujen lopuksi juuri tuohon?
Säännöllisiä burnouteja, dg toistuva masennus, sairauslomia 2-3kk puolen vuoden välein, dg yleinen ahdistuneisuushäiriö. Oireet alkoi joskus 14-v, paheni yliopistossa. Itse uskon että kaikki liittyy adhdhen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä odottelen että million MTT ottaa yhteyttä,mutta siihen menee aikaa, lähete on jo mennyt ajat sitten.
Ja olen jo sen verran vanha ettei ole vanhempia kertomassa juttuja jos haluavat siellä, saa nähä mitä joutuu todisteleen ja miten sitten.
Eikä ole oikeastaan mitään historiaa, jotain hampaan poiston ab-kuuria lukuunottamatta.
En olisi koskaan hakenut add diagnoosia jos minulle olisi kerrottu miten sos tt voi käyttää dg:tä toista vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut monissa työpaikoissa ja mitä pidempään olen niin sitä sekavammalta työ tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut monissa työpaikoissa ja mitä pidempään olen niin sitä sekavammalta työ tuntuu.
Sama minulla. Alkuun olen oikea wonder child, kaikki hoituu terävästi ja salamannopeasti ja eteneminen tehtävissä nopeaa ja työpaikoilla yleensä on alkuun todella positiivinen kuva panoksestani. Ongelmat alkoi nykytyössä mulla jo puolen vuoden sisällä mutta onnekseni pääsin uusiin tehtäviin joissa riitti oppimista. Nyt 2 vuoden jälkeen kun osaan hommat on motivaatio mennyt ja perusasioissa vaikeuksia, hahmotusvaikeuksia, virheitä, uuvuttaa ja raskaalta tuntuu jne. Näiden ongelmien vuoksi hakeuduin tutkimuksiin kun mulla oli mennyt ns tosi hyvin ja sit alkoi ongelmat ja paheni vaan. Dg tuli ja helpotushan se oli.. ilman terapiaa ja sitä että elämässä kaikki oli ns kunnossa en olisi varmaan koskaan hakeutunut tutkimuksiin. Kun aina ennen oli joku asia mitä syyttää esim työ väärä, ala väärä, ympäristö väärä, kaupunki väärä, koti väärä, parisuhde väärä jne. Aina löysin sen ulkoisen syyn ja vips huips vaan, elämä uusiksi taas ja alusta alkamaan. Kiitos terapeutille eniten siitä että oikea diagnoosi viimein on. - se jolla vuosia liitännäisoireilua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi koskaan hakenut add diagnoosia jos minulle olisi kerrottu miten sos tt voi käyttää dg:tä toista vastaan.
No mitä sossu voi oikein tehdä? vai onko muitakin juttuja tai diagnooseja mukana=?
Vierailija kirjoitti:
En olisi koskaan hakenut add diagnoosia jos minulle olisi kerrottu miten sos tt voi käyttää dg:tä toista vastaan.
Jos elämä ja aivot olleet solmussa ja saa siihen diagnoosin ja tarvittaessa lääkityksen ja/tai jonkin sortin terapiaa,vertaistukea, niin miten se voi olla paha asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on adhd ja saa lääkityksen joka toimii, miten saa apua elämän uudelleenjärjestämiseen?
Eikö lääkitystä voi saada ilman tuota adhd-diagnoosia? Pitääkö käydä hirveä mylly läpi jotta saisi ne lääkkeet? Kuulostaa tosi raskaalta prosessilta. En tarvitse mitään virallista diagnoosia mihinkään. Voin maksaa kyllä niistä lääkkeistä täyden hinnan ilman mitään Kela-korvauksia. Siis esim. Elvanse Adulta tai Attente. Jos lääkkeet toimii niin senhän näkee siitä että taustalla on oikeasti ADHD. Jos lääkkeet ei toimi, niin mitään ADHD:ta ei silloin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö lääkitystä voi saada ilman tuota adhd-diagnoosia? Pitääkö käydä hirveä mylly läpi jotta saisi ne lääkkeet? Kuulostaa tosi raskaalta prosessilta. En tarvitse mitään virallista diagnoosia mihinkään. Voin maksaa kyllä niistä lääkkeistä täyden hinnan ilman mitään Kela-korvauksia. Siis esim. Elvanse Adulta tai Attente. Jos lääkkeet toimii niin senhän näkee siitä että taustalla on oikeasti ADHD. Jos lääkkeet ei toimi, niin mitään ADHD:ta ei silloin ole.
Osa lääkäreistä (yksityisellä) saattaa käyttää lääkekokeilua diagnoosin tekovälineenä (koska normaaleihin ihmisiin ADHD-lääkkeet vaikuttavat hyvin eri lailla), mutta jatkuvaan lääkereseptiin tarvitaan diagnoosi.
Itse kävin yksityisellä (Taina Nieminen-Von Wendt), oli paras sijoitus elämässäni. Prosessi kesti yhteensä n. 3 viikkoa jonka jälkeen sain lääkityksen jota ilman olisin varmaan syrjäytynyt koska opinnot eivät sujuneet yhtään. Nykyisin elämässä menee todella hyvin ja pärjään arkielämässä ilman lääkkeitä, koulu on vain ollut aina kamalan vaikeaa vaikka numerot ovat olleet hyviä ala-asteelta saakka. Julkisella puolella diagnoosi tökkäsi juurikin hyviin koulunumeroihin ja valmistelevan sairaanhoitajan asennevammaan (hän sanoi suoraan olevansa sitä mieltä, että aikuisiän ADHD:ta ei ole olemassa).
Eniten tässä ärsyttää juosta kuukauden välein tunti istumassa , on sen verran paljo porukkaa jonossa.
JOs kerta päivässä niin varmaan ois just parissa viikossa dg. tai sitten että aivot on ok.
Mutta tuo lääkäreiden varovaisuus, lähetteeseenkin meni monta käyntiä kun halusivat varmistella, ilmeisesti julkisella pelkäävät että erik-.sair- hoito hyökkää kimppuun jos ei tulekkaan sitten diagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lääkitystä voi saada ilman tuota adhd-diagnoosia? Pitääkö käydä hirveä mylly läpi jotta saisi ne lääkkeet? Kuulostaa tosi raskaalta prosessilta. En tarvitse mitään virallista diagnoosia mihinkään. Voin maksaa kyllä niistä lääkkeistä täyden hinnan ilman mitään Kela-korvauksia. Siis esim. Elvanse Adulta tai Attente. Jos lääkkeet toimii niin senhän näkee siitä että taustalla on oikeasti ADHD. Jos lääkkeet ei toimi, niin mitään ADHD:ta ei silloin ole.
Osa lääkäreistä (yksityisellä) saattaa käyttää lääkekokeilua diagnoosin tekovälineenä (koska normaaleihin ihmisiin ADHD-lääkkeet vaikuttavat hyvin eri lailla), mutta jatkuvaan lääkereseptiin tarvitaan diagnoosi.
Itse kävin yksityisellä (Taina Nieminen-Von Wendt), oli paras sijoitus elämässäni. Prosessi kesti yhteensä n. 3 viikkoa jonka jälkeen sain lääkityksen jota ilman olisin varmaan syrjäytynyt koska opinnot eivät sujuneet yhtään. Nykyisin elämässä menee todella hyvin ja pärjään arkielämässä ilman lääkkeitä, koulu on vain ollut aina kamalan vaikeaa vaikka numerot ovat olleet hyviä ala-asteelta saakka. Julkisella puolella diagnoosi tökkäsi juurikin hyviin koulunumeroihin ja valmistelevan sairaanhoitajan asennevammaan (hän sanoi suoraan olevansa sitä mieltä, että aikuisiän ADHD:ta ei ole olemassa).
Mullakin meni yksityisellä 2-3kk niin oli lääkkeet kourassa, ois onnistunut nopeamminkin. Yksityisellä helmpompaa päästä eteenpäin. Ei niitä lääkkeitä voi määrätä ilman diagnoosia. Ehkä joku lääkäri just kokeilumielessä määrää mutta niitä päätyy jo nykyään ihan tosi paljon katukauppaan, joten ei missään nimessä niitä voi alkaa määräillä ilman tutkimuksia ja diagnoosia. Adhd lääkkeiden väärinkäyttö on syy miksi niitä syynätään ja miksi niitä on vaikea saada. Joten jos epäilee adhdtä kannattaa vaan hakeutua tutkimuksiin yksityiselle! Sellaiselle joka osaa asiansa. Lääkkeet on käytännössä amfetamiinia niin ei niitä niin vaan määrätä ja vastuutonta se olisi. Minulla on nyt viikon ollut lääke ja se rauhoittaa ja nukuttaa tosi paljon. Eikä ahdista mikä on mahtavaa. Aamulla tuntuu että selviän päivän askareista ja töistä eikä että kaikki kaatuu päälle. En tiedä nostetaanko annosta vielä, huomaan eron jo nyt monessa toiminnassani. Ja tän nukutuksen kans pärjää, yöt nukun kuin tukki ilman mitään unilääkettä! Se on ihanaa. Mutta jännä tunne kyllä kun lääkkeen otti ja lääkäri vielä sanoi että lääkkeet saattaa joitain ihmisiä vähän piristää. Ei piristä minua vaan päinvastoin. Mutta tämä käy minulle hyvin. Olen ollut käytännössä ylikierroksilla jostain 4-vuotiaasta lähtien, joten tämä viikko lääkkeitten kanssa on ollut suorastaan ihmeellinen kokemus.
Ei mitään ADHD:tä ole olemassa. Se on vain valediagnoosi, jotta asianosainen voi edelleen jatkaa huonoa käyttäytymistään.
hyvähän se että jokaisella edes joku mielipide..
Kyselin diagnosoinnin kokonaiskustannuksia. Reiluun tonniin menee ainakin yhdessä paikassa Helsingissä. Ilmeisesti aika normaali kustannustaso.
Alue: Aihe vapaa
Adhdn diagnosointiin 3 x yksityinen psykiatri, ja laboratoriokokeet. Takana mulla on vuosia kestänyt psyk. puolen hoitohistoria ja psykoterapia käynnissä, luulen että pitkä oireilu ja liitännäisdiagnoosihistoria vaikutti kai siihen että itse asian tutkimiseen ei mennyt pitkään tai vaadittu esim mitään hoitajalla käyntejä kun itse hoitosuhde oli jo olemassa. Paikka missä käyn yksityisellä on iso talo ja siellä mm. pystyi neuvottelemaan laskujen maksuajoista. Ajoitin myös käynnit niin että tulee vaan yksi lasku per kuukausi kun kallista se on. Labrakokeisiin sain lähetteen omalta lääkäriltä joten niitä ei tarvinnut yksityisessä labrassa onneksi käydä!