Aikuisiän ADHD

Onko muilla ongelmia ns tavallisten juoksevien asioiden hoidossa josta tulee ihan maailmanlopun fiilikset ja ne vie kaiken energian ?

Mulla on nyt auton talvirenkaiden osto, asennus ja katsastus sellainen. Vaikka talvirenkaista mies on papattanut mulle kesästä lähtien että tarvitsen uudet niin nyt kun ne oikeasti pitäisi alkaa olla niin tekisi mielummin sytyttää auto tuleen kun hoitaa asiaa. Miten voi joku niin tavallinen asia olla niin vaikeeta. Ennen kuin tiesin että mulla on adhd oisin itkenyt asian kanssa kotona niin että olisi tullut konflikti puolison kanssa, koska ei hän pysty aina hoitamaan kaikkia mun asioita. Ensinnäkin haluaisi että yrittäisin edes hoitaa itse ja toisekseen tätä talvirengas hommaa hän ei ehdi ja täällä on jo aamulla tiet jäässä...

Sen mä toivoisin että joku vielä selittäisi, että miksi se on adhd ihmiselle niin vaikeaa, tehdä niitä tavallisia asioita ja saada niitä aikaiseksi. Tulee ihan saatanan avuton olo.

Viimeks kun mun auto oli rikki, tiesin sen varmaan puolitoista kuukautta ja lopulta vein korjaukseen vasta kun se töihin tullessa ei olisi enää ollut ajokunnossa kotimatkalle. Onneksi on autokorjaamo työpaikan vieressä.

Mulla auttaa se et käyn etukäteen läpi asiaa, mitä ja milloin pitää tehdä. Se on muille varmaan tosi rasittavaa koska adhd ihmisenä en välttämättä esim hahmota onko ihminen oikeasti kiinnostunut höpinöistäni ja tekstiä tulee suht suodattamatta.

Toinen kysymys, onks muilla tätä että esimerkiksi joitain ihmissuhteita on päättynyt ettekä oikein tiedä miksi? Mulla on joitain ystävyyssuhteita päättynyt niin. Tai lähinnä et ihmiset ei enää ota kontaktia ja häipyy pois vaikka ite yrittäs. Lisäksi mä hahmotan ihan pinnalliset ihmissuhteet tärkeämpinä kuin ne on, mikä on myös rikkaus ei vaan huono puoli 🤔 Kyllä mulla onneksi paljon ystäviä on ja niitäkin keneltä voi saada ns suoraa palautetta ystävyyden laadusta ettei tarvitse pohtia. Mutta paljon on sit niitä että ite muistan vaikka jonkun hetken ”vitsi meillä oli niin hauskaa millon mennään uudelleen”? Ja tapahtuneesta on aikaa tyyliin 2 vuotta eikä ko ihminen oikeastaan edes tunne mua. Sitten kotona jälkeen päin mietin että sekin ihminen oli niin kiva, miksköhän meistä ei tullut kavereita tai sitä ei kiinnosta enää hengailla 🤔🙈😅 Toisaalta mietin voiko ihmissuhteisiin liittyä myös se että ne voi tuntua toisista pinnallisilta ja sellaiselta ettei niillä ole mulle merkitystä jos en pysty kunnolla keskittyy toisen seuraan 🤔 lukiossa muistan kun oli yks ihminen ketä pidin ystävänä ja että ymmärsin häntä omasta mielestäni jollain syvällä tasolla.. hän ei halunnut jatkan yhteydenpitoa lukion jälkeen ja kuvaili minua ”ei asialla ole varmaan hänelle väliä kun hän elelee joka tapauksessa omissa maailmoissaan”. Se tuntui niin oudolta silloin.

Nyt tuli taas avauduttua kaiken maailman asioista. Lähinnä tää ketju on paikka mihin ite pystyy nyt kaikkee purkamaan tuoreen diagnoosin kanssa. Adhd aikuisilla on ilmeisesti omakin elossa oleva foorumi jossa voisi enemmän keskustella, mutta se vaatii kirjautumisen yms joten yllätys, en ole saanut aikaiseksi liityttyä sinne. Minusta tässäkin ketjussa on tosi hyvää keskustelua.

lähetteessä: tarkkavaisuushäiriö ? persoonallisuuden problematiikkaa?

mitälie tuo problematiikka,tiedä että  ärsytän ihmisiä usein .

kuinka kauan muilla mennyt että MTT ottanut yhteyttä lähetteen jälkeen?

Tämä ketju on kyllä jees. 

Kiva et täällä voi lukea muiden juttuja ja itekin kirjoittaneena.

Mukavaa viikon alkua for everybody =)

Mitä sen diagnoosin jälkeen tapahtuu?  pillerit kouraan ja homma siinä?  seurantaa ja jotain terapiaa tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kauanko menny  diagnoosissa niillä jotka tekivät koko prosessin julkisella puolella?

Hämeenlinnassa meni joku vuoden verran, omat hölmöilyt vähän pidensi prosessia. Nykyään syön elvansea johon oon ollut todella tyytyväinen, paljon parempi kuin Concerta tai dexedrine

Tosiaan hain lähetteen yksityiseltä, ei tulis mieleenkään mennä terkkariin tästä puhumaan koska ei ne tajua mistään mitään.

Mulle myös toimii Dexedrine (nykyään on nimellä Attentin) paljon paremmin kuin Conserta. Elvanse on pitkävaikutteinen dex. Conserta taas on pitkävaikutteinen Ritalin. Joo, add on ollut diagnosoituna aika pitkään joten termit on hallussa. ;-)

Kyllä näissä lääkkeiden korvaavuuksissa on ollut kaikenlaista vääntöä kun markkinoille tulee lääke uudella nimellä. Mä olen syönyt jopa nikotiinipurkkaa jos lääkkeet ovat olleet loppu. En ole koskaan polttanut mutta nikottinikin on stimulantti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sen diagnoosin jälkeen tapahtuu?  pillerit kouraan ja homma siinä?  seurantaa ja jotain terapiaa tarjolla?

Riippuu kai vähän ihmisestä. Itse käyn jo kelan korvaamassa psykoterapiassa joka aloitettu ennen diagnoosia. Lääkäri sanoi että hänellä ei välttämättä tarvitse turhaan käydä jos lääke sopii eikä tarvetta vaihtaa, alkuun kontrolli 6kk ja sitten kerran vuodessa.. Itse ajattelin jossain vaiheessa hakea jonnekin adhd liiton kurssille tai kelan sopeutumisvalmennukseen. Terapiaa on vielä vuosi jäljellä. Käsittääkseni diagnoosin jälkeen voi hakeutua kelan korvaamaan terapiaan kun pyytää vaan b-lausunnon ? Terapiasta lääkkeiden lisäksi varmasti hyötyä. On adhdhen erikoistuneita terapioita.

Millainen tuo adhd-tyypeille tarkoitettu terapia oikein on ?  eli sait lekurilta b-lausunnon ennen diagnoosia?

Vierailija kirjoitti:

Millainen tuo adhd-tyypeille tarkoitettu terapia oikein on ?  eli sait lekurilta b-lausunnon ennen diagnoosia?

Mä olin jo terapiassa kun hakeuduin tutkimuksiin. Ahdistuksen ja masennuksen vuoksi menin terapiaan ja siellä tavallaan selvisi että on adhd. Mutta mulla onkin sairaushistoriaa asian tiimoilta se 15-20 vuotta joten ehkä joku toinen voi vastata miten on päässyt terapiaan ? Käsittääkseni adhdhen auttaa ratkaisukeskeinen terapia tai käyttäytymisterapia yms . En tiedä tarkkaan. Itse käyn ratkaisukeskeisessä. Mulla on aina omiin ongelmiin ratkaisukeskeinen tapa . Kysy psykiatrilta tätä. Osaa varmasti suositella jotain ja kela korvaavuuden saa.

minulle  psykiatri sanoi etten mitään terapiaa tarvitse, koska adhd ei ole sinällään mikään psykiatrinen sairaus, vaikkapsyk diagnoosiluokitus sillä onkin ja jos siihen joku terapaia auttaisi, niin ilmanmuuta sitä tarjoittaisiin kaikille lääkityksen sijaan. eri asia olisiollut, jos minulla olisi ollut joain liitännäisiä, niinsitten olisi voinut harkita.

vieraalle viestistä 466: tuttua täälläkin nuo arkipäivän asioiden hoitamattajättämiset. 

oletko miettinyt koskaan miksi viivästytät jotain asiaa? vaikka se auton katsastukseen vieminen,niin mikä siinä tuntuu vaikeimmalta? pohtia mistä järjestät aikaa, pelko siitä että unohdat, tunne yhteystietojen löytämisen vaikeudesta? mieti mikä on se suurin osatekijä ja tee se ensin tai sitten kirjaa ylös kaikki osatekijät, joita SUN täytyy tehdä siihenliityen ja sitten vaan alat hoitamaanyksi asia kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla ongelmia ns tavallisten juoksevien asioiden hoidossa josta tulee ihan maailmanlopun fiilikset ja ne vie kaiken energian ?

Mulla on nyt auton talvirenkaiden osto, asennus ja katsastus sellainen. Vaikka talvirenkaista mies on papattanut mulle kesästä lähtien että tarvitsen uudet niin nyt kun ne oikeasti pitäisi alkaa olla niin tekisi mielummin sytyttää auto tuleen kun hoitaa asiaa. Miten voi joku niin tavallinen asia olla niin vaikeeta. Ennen kuin tiesin että mulla on adhd oisin itkenyt asian kanssa kotona niin että olisi tullut konflikti puolison kanssa, koska ei hän pysty aina hoitamaan kaikkia mun asioita. Ensinnäkin haluaisi että yrittäisin edes hoitaa itse ja toisekseen tätä talvirengas hommaa hän ei ehdi ja täällä on jo aamulla tiet jäässä...

Sen mä toivoisin että joku vielä selittäisi, että miksi se on adhd ihmiselle niin vaikeaa, tehdä niitä tavallisia asioita ja saada niitä aikaiseksi. Tulee ihan saatanan avuton olo.

Viimeks kun mun auto oli rikki, tiesin sen varmaan puolitoista kuukautta ja lopulta vein korjaukseen vasta kun se töihin tullessa ei olisi enää ollut ajokunnossa kotimatkalle. Onneksi on autokorjaamo työpaikan vieressä.

Mulla auttaa se et käyn etukäteen läpi asiaa, mitä ja milloin pitää tehdä. Se on muille varmaan tosi rasittavaa koska adhd ihmisenä en välttämättä esim hahmota onko ihminen oikeasti kiinnostunut höpinöistäni ja tekstiä tulee suht suodattamatta.

Toinen kysymys, onks muilla tätä että esimerkiksi joitain ihmissuhteita on päättynyt ettekä oikein tiedä miksi? Mulla on joitain ystävyyssuhteita päättynyt niin. Tai lähinnä et ihmiset ei enää ota kontaktia ja häipyy pois vaikka ite yrittäs. Lisäksi mä hahmotan ihan pinnalliset ihmissuhteet tärkeämpinä kuin ne on, mikä on myös rikkaus ei vaan huono puoli 🤔 Kyllä mulla onneksi paljon ystäviä on ja niitäkin keneltä voi saada ns suoraa palautetta ystävyyden laadusta ettei tarvitse pohtia. Mutta paljon on sit niitä että ite muistan vaikka jonkun hetken ”vitsi meillä oli niin hauskaa millon mennään uudelleen”? Ja tapahtuneesta on aikaa tyyliin 2 vuotta eikä ko ihminen oikeastaan edes tunne mua. Sitten kotona jälkeen päin mietin että sekin ihminen oli niin kiva, miksköhän meistä ei tullut kavereita tai sitä ei kiinnosta enää hengailla 🤔🙈😅 Toisaalta mietin voiko ihmissuhteisiin liittyä myös se että ne voi tuntua toisista pinnallisilta ja sellaiselta ettei niillä ole mulle merkitystä jos en pysty kunnolla keskittyy toisen seuraan 🤔 lukiossa muistan kun oli yks ihminen ketä pidin ystävänä ja että ymmärsin häntä omasta mielestäni jollain syvällä tasolla.. hän ei halunnut jatkan yhteydenpitoa lukion jälkeen ja kuvaili minua ”ei asialla ole varmaan hänelle väliä kun hän elelee joka tapauksessa omissa maailmoissaan”. Se tuntui niin oudolta silloin.

Nyt tuli taas avauduttua kaiken maailman asioista. Lähinnä tää ketju on paikka mihin ite pystyy nyt kaikkee purkamaan tuoreen diagnoosin kanssa. Adhd aikuisilla on ilmeisesti omakin elossa oleva foorumi jossa voisi enemmän keskustella, mutta se vaatii kirjautumisen yms joten yllätys, en ole saanut aikaiseksi liityttyä sinne. Minusta tässäkin ketjussa on tosi hyvää keskustelua.

En nyt ihan kaikkea lukenut ajatuksella, mutta itse olen ainakin ymmärtänyt, että ADHD ihmisen aivot tarvitsevat välittömän palkinnon motivoituakseen. Mikään "onpa sitten tehty " tai "saa sitten talven ajaa hyvillä renkailla" ei riitä. Opi siis jokin välitön palkitsemissysyeemi:D.

Ihmissuhteissa ADHD on varmasti helvetin raskas. Itse ainakin olen. Vaikka kuinka tiedän teoriassa että esim päälle ei saa puhua, 5min on pitkä aika pitää monolgia, innokkuuteni uutta pyörääni kohtaan ei oikeuta 10min puheeseen teknisine tietoineen, silti huomaan tekeväni esim näitä asioita kuin huomaamattani. Samoin impulsiivisuuteni läheisissä ihmissuhteissa ei todellakaan näy lentolippujen ostamisena koko porukalle vaan ihan muunlaisena impulsiivisuutena. Ei ihme että ihmissuhteeni kariutuvat vaikka kuinka tiedän miten toimia, olen niin hetkessä impulssieni vietävänä, eli ras-kas.

Vierailija kirjoitti:

minulle  psykiatri sanoi etten mitään terapiaa tarvitse, koska adhd ei ole sinällään mikään psykiatrinen sairaus, vaikkapsyk diagnoosiluokitus sillä onkin ja jos siihen joku terapaia auttaisi, niin ilmanmuuta sitä tarjoittaisiin kaikille lääkityksen sijaan. eri asia olisiollut, jos minulla olisi ollut joain liitännäisiä, niinsitten olisi voinut harkita.

vieraalle viestistä 466: tuttua täälläkin nuo arkipäivän asioiden hoitamattajättämiset. 

oletko miettinyt koskaan miksi viivästytät jotain asiaa? vaikka se auton katsastukseen vieminen,niin mikä siinä tuntuu vaikeimmalta? pohtia mistä järjestät aikaa, pelko siitä että unohdat, tunne yhteystietojen löytämisen vaikeudesta? mieti mikä on se suurin osatekijä ja tee se ensin tai sitten kirjaa ylös kaikki osatekijät, joita SUN täytyy tehdä siihenliityen ja sitten vaan alat hoitamaanyksi asia kerrallaan.

Auto-ongelmainen vastaa: mietin tätä autoasiaa ja kysymystäsi ja esim tähän auto-ongelmaan siis tuntuu että kun menen sinne, pelkään että olenkin aivan väärässä paikassa väärään aikaan. Tai että varaan vahingossa palvelun jota en tarvitse ja joudun maksamaan sen. Tai että en löydä perille , en tiedä miten autopaikoissa puhutaan ja mitä pitää sanoa.. mihin auto pitää viedä? Pelkään että ajan johonkin tyyliin oveen vahingossa. Tuntuu etten osaa vastata kysymyksiin autoa koskien ja mulle voi vaikka sanoa että ”tämä maksaa 4000euroa” ja siinä tilanteessa kun en uutta tilannetta nopeasti hahmota, menen vaikeaksi enkä sano mitään ja lähen kaupasta 4000 euron laskun kanssa. Tai ne saa mut tekemään jotain impulsiivisia ostoksia joita en tarvitse enkä osaa arvioida onko ne tarpeen. Tai että olen vahingossa varannut renkaanvaihtoajan jonnekin Tuuriin vaikka asuisin Turussa.. sellanen yleinen kaoottisuuteen tunne. Sama tunne tulee joidenkin kelan lomakkeiden kanssa. En jotenkin pysty syvällisesti keskittymään siihen mitä kysytään ja mitä pitää sanoa ja vastata, jo se kaikkien rivien, osoitteiden, kirjekuorien näkeminen saa aikaan sen että tekee mieli laittaa vaan silmät kiinni ja rutata paperit ja antaa olla.

Sama tunne tulee kun ilman lääkkeitä alan suunnitella tulevan viikon aikataulua.. ei pyhä sylvi. Mulla on sellaisia aikataulupohjia ja niitä kans menee roskiin ensin kolme kun aikataulusta tulee vaan ahdistuneempi olo, kun se viikon hahmottaminen tuntuu niin kaoottiselta. Ja koska alan tehdä niitä aikatauluja liian yksityiskohtaisesti niin ne ei auta vaan lopputulos on yksityiskohtaista silppua 🙈😅🙈

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla ongelmia ns tavallisten juoksevien asioiden hoidossa josta tulee ihan maailmanlopun fiilikset ja ne vie kaiken energian ?

Mulla on nyt auton talvirenkaiden osto, asennus ja katsastus sellainen. Vaikka talvirenkaista mies on papattanut mulle kesästä lähtien että tarvitsen uudet niin nyt kun ne oikeasti pitäisi alkaa olla niin tekisi mielummin sytyttää auto tuleen kun hoitaa asiaa. Miten voi joku niin tavallinen asia olla niin vaikeeta. Ennen kuin tiesin että mulla on adhd oisin itkenyt asian kanssa kotona niin että olisi tullut konflikti puolison kanssa, koska ei hän pysty aina hoitamaan kaikkia mun asioita. Ensinnäkin haluaisi että yrittäisin edes hoitaa itse ja toisekseen tätä talvirengas hommaa hän ei ehdi ja täällä on jo aamulla tiet jäässä...

Sen mä toivoisin että joku vielä selittäisi, että miksi se on adhd ihmiselle niin vaikeaa, tehdä niitä tavallisia asioita ja saada niitä aikaiseksi. Tulee ihan saatanan avuton olo.

Viimeks kun mun auto oli rikki, tiesin sen varmaan puolitoista kuukautta ja lopulta vein korjaukseen vasta kun se töihin tullessa ei olisi enää ollut ajokunnossa kotimatkalle. Onneksi on autokorjaamo työpaikan vieressä.

Mulla auttaa se et käyn etukäteen läpi asiaa, mitä ja milloin pitää tehdä. Se on muille varmaan tosi rasittavaa koska adhd ihmisenä en välttämättä esim hahmota onko ihminen oikeasti kiinnostunut höpinöistäni ja tekstiä tulee suht suodattamatta.

Toinen kysymys, onks muilla tätä että esimerkiksi joitain ihmissuhteita on päättynyt ettekä oikein tiedä miksi? Mulla on joitain ystävyyssuhteita päättynyt niin. Tai lähinnä et ihmiset ei enää ota kontaktia ja häipyy pois vaikka ite yrittäs. Lisäksi mä hahmotan ihan pinnalliset ihmissuhteet tärkeämpinä kuin ne on, mikä on myös rikkaus ei vaan huono puoli 🤔 Kyllä mulla onneksi paljon ystäviä on ja niitäkin keneltä voi saada ns suoraa palautetta ystävyyden laadusta ettei tarvitse pohtia. Mutta paljon on sit niitä että ite muistan vaikka jonkun hetken ”vitsi meillä oli niin hauskaa millon mennään uudelleen”? Ja tapahtuneesta on aikaa tyyliin 2 vuotta eikä ko ihminen oikeastaan edes tunne mua. Sitten kotona jälkeen päin mietin että sekin ihminen oli niin kiva, miksköhän meistä ei tullut kavereita tai sitä ei kiinnosta enää hengailla 🤔🙈😅 Toisaalta mietin voiko ihmissuhteisiin liittyä myös se että ne voi tuntua toisista pinnallisilta ja sellaiselta ettei niillä ole mulle merkitystä jos en pysty kunnolla keskittyy toisen seuraan 🤔 lukiossa muistan kun oli yks ihminen ketä pidin ystävänä ja että ymmärsin häntä omasta mielestäni jollain syvällä tasolla.. hän ei halunnut jatkan yhteydenpitoa lukion jälkeen ja kuvaili minua ”ei asialla ole varmaan hänelle väliä kun hän elelee joka tapauksessa omissa maailmoissaan”. Se tuntui niin oudolta silloin.

Nyt tuli taas avauduttua kaiken maailman asioista. Lähinnä tää ketju on paikka mihin ite pystyy nyt kaikkee purkamaan tuoreen diagnoosin kanssa. Adhd aikuisilla on ilmeisesti omakin elossa oleva foorumi jossa voisi enemmän keskustella, mutta se vaatii kirjautumisen yms joten yllätys, en ole saanut aikaiseksi liityttyä sinne. Minusta tässäkin ketjussa on tosi hyvää keskustelua.

En nyt ihan kaikkea lukenut ajatuksella, mutta itse olen ainakin ymmärtänyt, että ADHD ihmisen aivot tarvitsevat välittömän palkinnon motivoituakseen. Mikään "onpa sitten tehty " tai "saa sitten talven ajaa hyvillä renkailla" ei riitä. Opi siis jokin välitön palkitsemissysyeemi:D.

Ihmissuhteissa ADHD on varmasti helvetin raskas. Itse ainakin olen. Vaikka kuinka tiedän teoriassa että esim päälle ei saa puhua, 5min on pitkä aika pitää monolgia, innokkuuteni uutta pyörääni kohtaan ei oikeuta 10min puheeseen teknisine tietoineen, silti huomaan tekeväni esim näitä asioita kuin huomaamattani. Samoin impulsiivisuuteni läheisissä ihmissuhteissa ei todellakaan näy lentolippujen ostamisena koko porukalle vaan ihan muunlaisena impulsiivisuutena. Ei ihme että ihmissuhteeni kariutuvat vaikka kuinka tiedän miten toimia, olen niin hetkessä impulssieni vietävänä, eli ras-kas.

Tämä oli silmiä avaavaa! Juuri se että se ei palkitse että ”nyt on aika vaihtaa talvirenkaat” , ”hyvä minä kun kävin” tms eikä mikään ilmainen kahvi autokorjaamolla sitä muuta. Eli tämä palkinnon puuttuminen plus nuo kaikki muut asiat mitä listasin 😆

t. Auto ongelmainen

PS.niin tajuan tuota ihmissuhdejuttua myös! Mulla vaihtuu kumppanit tiuhaan mutta nykyisen kanssa olen päättänyt että HALUAN olla ja onnistua suhteessa. Lääkityksen aloittamisen jälkeen myös parisuhteen laatu parantunut, kun esim työpäivän aikana viestittele kumppanille 20krt kaikkea mitä mieleen juolahtaa ja sitten jos toinen ei vastaa, ala tivata onko joku hätänä. Ja esim pystyn nyt hoitaa tän autojutunkin itse , ja ottamaan enemmän vastuuta asioista. Olen tähänkin asti ottanut mutta vaihtelevin tuloksin. Lääke auttaa pitämään hinnan hanskassa, lähtemään ajoissa, lukitsemaan oven ja sammuttamaan valot, antamaan vettä koirille ja ottamaan avaimet mukaan yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minulle  psykiatri sanoi etten mitään terapiaa tarvitse, koska adhd ei ole sinällään mikään psykiatrinen sairaus, vaikkapsyk diagnoosiluokitus sillä onkin ja jos siihen joku terapaia auttaisi, niin ilmanmuuta sitä tarjoittaisiin kaikille lääkityksen sijaan. eri asia olisiollut, jos minulla olisi ollut joain liitännäisiä, niinsitten olisi voinut harkita.

vieraalle viestistä 466: tuttua täälläkin nuo arkipäivän asioiden hoitamattajättämiset. 

oletko miettinyt koskaan miksi viivästytät jotain asiaa? vaikka se auton katsastukseen vieminen,niin mikä siinä tuntuu vaikeimmalta? pohtia mistä järjestät aikaa, pelko siitä että unohdat, tunne yhteystietojen löytämisen vaikeudesta? mieti mikä on se suurin osatekijä ja tee se ensin tai sitten kirjaa ylös kaikki osatekijät, joita SUN täytyy tehdä siihenliityen ja sitten vaan alat hoitamaanyksi asia kerrallaan.

Auto-ongelmainen vastaa: mietin tätä autoasiaa ja kysymystäsi ja esim tähän auto-ongelmaan siis tuntuu että kun menen sinne, pelkään että olenkin aivan väärässä paikassa väärään aikaan. Tai että varaan vahingossa palvelun jota en tarvitse ja joudun maksamaan sen. Tai että en löydä perille , en tiedä miten autopaikoissa puhutaan ja mitä pitää sanoa.. mihin auto pitää viedä? Pelkään että ajan johonkin tyyliin oveen vahingossa. Tuntuu etten osaa vastata kysymyksiin autoa koskien ja mulle voi vaikka sanoa että ”tämä maksaa 4000euroa” ja siinä tilanteessa kun en uutta tilannetta nopeasti hahmota, menen vaikeaksi enkä sano mitään ja lähen kaupasta 4000 euron laskun kanssa. Tai ne saa mut tekemään jotain impulsiivisia ostoksia joita en tarvitse enkä osaa arvioida onko ne tarpeen. Tai että olen vahingossa varannut renkaanvaihtoajan jonnekin Tuuriin vaikka asuisin Turussa.. sellanen yleinen kaoottisuuteen tunne. Sama tunne tulee joidenkin kelan lomakkeiden kanssa. En jotenkin pysty syvällisesti keskittymään siihen mitä kysytään ja mitä pitää sanoa ja vastata, jo se kaikkien rivien, osoitteiden, kirjekuorien näkeminen saa aikaan sen että tekee mieli laittaa vaan silmät kiinni ja rutata paperit ja antaa olla.

Sama tunne tulee kun ilman lääkkeitä alan suunnitella tulevan viikon aikataulua.. ei pyhä sylvi. Mulla on sellaisia aikataulupohjia ja niitä kans menee roskiin ensin kolme kun aikataulusta tulee vaan ahdistuneempi olo, kun se viikon hahmottaminen tuntuu niin kaoottiselta. Ja koska alan tehdä niitä aikatauluja liian yksityiskohtaisesti niin ne ei auta vaan lopputulos on yksityiskohtaista silppua 🙈😅🙈

Auto-ongelmainen jatkaa, nyt tuli tekstiviestit auton renkaiden vaihdon varauksesta niin olen sitten varannut kaksi aikaa sinne huomiselle peräkkäin 🤔🤔🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla ongelmia ns tavallisten juoksevien asioiden hoidossa josta tulee ihan maailmanlopun fiilikset ja ne vie kaiken energian ?

Mulla on nyt auton talvirenkaiden osto, asennus ja katsastus sellainen. Vaikka talvirenkaista mies on papattanut mulle kesästä lähtien että tarvitsen uudet niin nyt kun ne oikeasti pitäisi alkaa olla niin tekisi mielummin sytyttää auto tuleen kun hoitaa asiaa. Miten voi joku niin tavallinen asia olla niin vaikeeta. Ennen kuin tiesin että mulla on adhd oisin itkenyt asian kanssa kotona niin että olisi tullut konflikti puolison kanssa, koska ei hän pysty aina hoitamaan kaikkia mun asioita. Ensinnäkin haluaisi että yrittäisin edes hoitaa itse ja toisekseen tätä talvirengas hommaa hän ei ehdi ja täällä on jo aamulla tiet jäässä...

Sen mä toivoisin että joku vielä selittäisi, että miksi se on adhd ihmiselle niin vaikeaa, tehdä niitä tavallisia asioita ja saada niitä aikaiseksi. Tulee ihan saatanan avuton olo.

Viimeks kun mun auto oli rikki, tiesin sen varmaan puolitoista kuukautta ja lopulta vein korjaukseen vasta kun se töihin tullessa ei olisi enää ollut ajokunnossa kotimatkalle. Onneksi on autokorjaamo työpaikan vieressä.

Mulla auttaa se et käyn etukäteen läpi asiaa, mitä ja milloin pitää tehdä. Se on muille varmaan tosi rasittavaa koska adhd ihmisenä en välttämättä esim hahmota onko ihminen oikeasti kiinnostunut höpinöistäni ja tekstiä tulee suht suodattamatta.

Toinen kysymys, onks muilla tätä että esimerkiksi joitain ihmissuhteita on päättynyt ettekä oikein tiedä miksi? Mulla on joitain ystävyyssuhteita päättynyt niin. Tai lähinnä et ihmiset ei enää ota kontaktia ja häipyy pois vaikka ite yrittäs. Lisäksi mä hahmotan ihan pinnalliset ihmissuhteet tärkeämpinä kuin ne on, mikä on myös rikkaus ei vaan huono puoli 🤔 Kyllä mulla onneksi paljon ystäviä on ja niitäkin keneltä voi saada ns suoraa palautetta ystävyyden laadusta ettei tarvitse pohtia. Mutta paljon on sit niitä että ite muistan vaikka jonkun hetken ”vitsi meillä oli niin hauskaa millon mennään uudelleen”? Ja tapahtuneesta on aikaa tyyliin 2 vuotta eikä ko ihminen oikeastaan edes tunne mua. Sitten kotona jälkeen päin mietin että sekin ihminen oli niin kiva, miksköhän meistä ei tullut kavereita tai sitä ei kiinnosta enää hengailla 🤔🙈😅 Toisaalta mietin voiko ihmissuhteisiin liittyä myös se että ne voi tuntua toisista pinnallisilta ja sellaiselta ettei niillä ole mulle merkitystä jos en pysty kunnolla keskittyy toisen seuraan 🤔 lukiossa muistan kun oli yks ihminen ketä pidin ystävänä ja että ymmärsin häntä omasta mielestäni jollain syvällä tasolla.. hän ei halunnut jatkan yhteydenpitoa lukion jälkeen ja kuvaili minua ”ei asialla ole varmaan hänelle väliä kun hän elelee joka tapauksessa omissa maailmoissaan”. Se tuntui niin oudolta silloin.

Nyt tuli taas avauduttua kaiken maailman asioista. Lähinnä tää ketju on paikka mihin ite pystyy nyt kaikkee purkamaan tuoreen diagnoosin kanssa. Adhd aikuisilla on ilmeisesti omakin elossa oleva foorumi jossa voisi enemmän keskustella, mutta se vaatii kirjautumisen yms joten yllätys, en ole saanut aikaiseksi liityttyä sinne. Minusta tässäkin ketjussa on tosi hyvää keskustelua.

En nyt ihan kaikkea lukenut ajatuksella, mutta itse olen ainakin ymmärtänyt, että ADHD ihmisen aivot tarvitsevat välittömän palkinnon motivoituakseen. Mikään "onpa sitten tehty " tai "saa sitten talven ajaa hyvillä renkailla" ei riitä. Opi siis jokin välitön palkitsemissysyeemi:D.

Ihmissuhteissa ADHD on varmasti helvetin raskas. Itse ainakin olen. Vaikka kuinka tiedän teoriassa että esim päälle ei saa puhua, 5min on pitkä aika pitää monolgia, innokkuuteni uutta pyörääni kohtaan ei oikeuta 10min puheeseen teknisine tietoineen, silti huomaan tekeväni esim näitä asioita kuin huomaamattani. Samoin impulsiivisuuteni läheisissä ihmissuhteissa ei todellakaan näy lentolippujen ostamisena koko porukalle vaan ihan muunlaisena impulsiivisuutena. Ei ihme että ihmissuhteeni kariutuvat vaikka kuinka tiedän miten toimia, olen niin hetkessä impulssieni vietävänä, eli ras-kas.

Jos nyt ajateltaisiin Pavlovin tarvepsykologialla, niin suomalainen ilkeä paskapomonegatkylmälehmä on pahin pomo addille; on sitten nainen tai mies niin aivotukos saadaan aikaan kylmyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minulle  psykiatri sanoi etten mitään terapiaa tarvitse, koska adhd ei ole sinällään mikään psykiatrinen sairaus, vaikkapsyk diagnoosiluokitus sillä onkin ja jos siihen joku terapaia auttaisi, niin ilmanmuuta sitä tarjoittaisiin kaikille lääkityksen sijaan. eri asia olisiollut, jos minulla olisi ollut joain liitännäisiä, niinsitten olisi voinut harkita.

vieraalle viestistä 466: tuttua täälläkin nuo arkipäivän asioiden hoitamattajättämiset. 

oletko miettinyt koskaan miksi viivästytät jotain asiaa? vaikka se auton katsastukseen vieminen,niin mikä siinä tuntuu vaikeimmalta? pohtia mistä järjestät aikaa, pelko siitä että unohdat, tunne yhteystietojen löytämisen vaikeudesta? mieti mikä on se suurin osatekijä ja tee se ensin tai sitten kirjaa ylös kaikki osatekijät, joita SUN täytyy tehdä siihenliityen ja sitten vaan alat hoitamaanyksi asia kerrallaan.

Auto-ongelmainen vastaa: mietin tätä autoasiaa ja kysymystäsi ja esim tähän auto-ongelmaan siis tuntuu että kun menen sinne, pelkään että olenkin aivan väärässä paikassa väärään aikaan. Tai että varaan vahingossa palvelun jota en tarvitse ja joudun maksamaan sen. Tai että en löydä perille , en tiedä miten autopaikoissa puhutaan ja mitä pitää sanoa.. mihin auto pitää viedä? Pelkään että ajan johonkin tyyliin oveen vahingossa. Tuntuu etten osaa vastata kysymyksiin autoa koskien ja mulle voi vaikka sanoa että ”tämä maksaa 4000euroa” ja siinä tilanteessa kun en uutta tilannetta nopeasti hahmota, menen vaikeaksi enkä sano mitään ja lähen kaupasta 4000 euron laskun kanssa. Tai ne saa mut tekemään jotain impulsiivisia ostoksia joita en tarvitse enkä osaa arvioida onko ne tarpeen. Tai että olen vahingossa varannut renkaanvaihtoajan jonnekin Tuuriin vaikka asuisin Turussa.. sellanen yleinen kaoottisuuteen tunne. Sama tunne tulee joidenkin kelan lomakkeiden kanssa. En jotenkin pysty syvällisesti keskittymään siihen mitä kysytään ja mitä pitää sanoa ja vastata, jo se kaikkien rivien, osoitteiden, kirjekuorien näkeminen saa aikaan sen että tekee mieli laittaa vaan silmät kiinni ja rutata paperit ja antaa olla.

Sama tunne tulee kun ilman lääkkeitä alan suunnitella tulevan viikon aikataulua.. ei pyhä sylvi. Mulla on sellaisia aikataulupohjia ja niitä kans menee roskiin ensin kolme kun aikataulusta tulee vaan ahdistuneempi olo, kun se viikon hahmottaminen tuntuu niin kaoottiselta. Ja koska alan tehdä niitä aikatauluja liian yksityiskohtaisesti niin ne ei auta vaan lopputulos on yksityiskohtaista silppua 🙈😅🙈

Ymmärrän täysin, olen ihan samanlainen. lomakkeetitse asiassa olisivat minulle oiva kid u tuksen muoto. aikatulut teen usein itkun kanssa, kun niiden työstäminen on hirveää. voi kun saisi elää ilman aikaa... lääkkeet auttaa paljon, kun niistä saa keskittymiskyvyn.

tuossa autoasiassa ja muutenkin samantyyppisissä asioissa minua on auttanut hirveästi asioiden avaaminen listan muotoon. mulla on oikeasti kymmeniä listoja arkiepäivien pakollisille vaikeasit hoidettaville asioille, koska ne helpottavat asioiden hoitoa. Niiden listojen kokoaminen on sitten toinen juttu: aikaa menee ja hermoja, mutta kun olin pari listaa tehnyt, niin tajusin miten paljon ne helpottavat.

ihan siis vain avaat listaan kaikki vaiheet mitä renkaiden vaihtoon menee, järjestyksellä ei väliä. sitten laitat ne vaiheet järjestykseen ja alat totuttamaan niitä yksi kerrallaan. äläkä hermostu siitä, että tulee tomosia mokia, että varaat kaksi aikaa, sellaista sattuu. ja jos nyt koet, että tuo renkaiden vaihtoliike oli hyvä ja siellä asiointi oli helppoa,niin laitat yhteystiedot ja muut talteen vaikka kännykkään ajastimen kera ja sulla on ensi kerrallasen verran helpompaa hoitaa se asia (noin teoriassa... jokainen addi kyllä tietää, että jso tulee samaan aikaan jotain poikkeuksellsita, niin sitten tuo asia siirretään "hoidan sen huomenna aivolohkoon")

itte ainakin joudun hiomaan listojaa muutamaan kertaan ennenkuin ne oikeasti toimii, mutta sitten on ollut helppoa. mulla on esimerkiksi lista sille kun menen käymään vanhempien luona viikonlopuksi kesällä, toinen lista viikonlopuksi talvella, kolmas lista arkipäivän matkavarusteisiin. listoja pidän sitten yhdessä kansiossa ja kukaan ei saa sitä kansiota avata tai listoja lukea ihan siltä varalta, että jos ne listat menee silloin sekaisin, niin i loose my marbles. nykyisin esim. matkoille lähtö on tosi helppoa noiden listojen ansiosta.

Mitenkäs on murehtimisen suhteen? Murehditteko aina yhtä asiaa, mistä koko aika sitten puhutte?

Mulla läheinen mikä toimii näin. Se murehtimisen aihe on sitten pääpuuhenaine. Ja siis minun läheisenä pitäs sitten tehdä nämä asiat hänelle.

hehe, lähetteenne on käsitelty...arvioitu aika maaliskuussa 2020.

Näin siis julkisella puolella , pitäiskö itkeä vai nauraa.  menihän pelkkään lähteeseenkin 5 kk, koska joutu odotteleen aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs on murehtimisen suhteen? Murehditteko aina yhtä asiaa, mistä koko aika sitten puhutte?

Mulla läheinen mikä toimii näin. Se murehtimisen aihe on sitten pääpuuhenaine. Ja siis minun läheisenä pitäs sitten tehdä nämä asiat hänelle.

Joo itse olen murehtinut koko elämäni.. keksinyt keinoja olla murehtimatta.. yrittänyt olla murehtimatta... sen ei tarvitse olla kun joku ajatus mikä jää jumiin päähän ja sit murehtimiskierre alkaa. Adhd ihmisellä ei ole ”normaalia ” määrää esimerkiksi dopamiinia aivoissa, joten on vaan luonnollista murehtia kaikkea välillä. Itsellä myös kaoottisuuden tunne aiheuttaa murehtimista. Silloin kun murehtimis-päälle sattuu se todella murehdituttaa sitten!

Tai jokin rutiinin rikkova asia tms murehdituttaa etukäteen. Itsekin puhun paljon murheistani ja juurikin siitä asiasta X mikä silloin murehdituttaa ja esim puolisolta pyydän apua asioiden hoitamisessa mutta puoliso onneksi kannustaa tekemään itse ja tukee henkisesti asiassa. Mutta varmasti niitäkin on jotka vaan tekee sit toisen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

hehe, lähetteenne on käsitelty...arvioitu aika maaliskuussa 2020.

Näin siis julkisella puolella , pitäiskö itkeä vai nauraa.  menihän pelkkään lähteeseenkin 5 kk, koska joutu odotteleen aikoja.

Tää on kyllä julkisella puolella ihan peestä 😟

Mulle tuli Adhd-diagnoosi jo lapsena. Nyt aikuisena vasta yritän saada lääkityksen kokeiluun, koska haluan pystyä saamaan edes jonkun ammatin opiskeltua loppuun eikä masentua ja jäädä sairaslomalle.