Aikuisiän ADHD

Tätä ketjua luettuani alan kallistumaan siihen, että itselläni on adhd. Koen olevani niin erilainen kuin muut, helposti innostuva, spontaani ja kaipaan vaihtelua ihan liikaa. Olen jatkuvasti tyytymätön peruselämään ja tarvitsen koko ajan jotain äksöniä. Päivittäin googletan uusia asuntoja, työpaikkoja, mökkejä, opiskelumahdollisuuksia, tontteja, uusia asuinpaikkakuntia jne. Viime viikolla mietin koiran ottamista, käsityöammatin opiskelemista ja tänään olen harkinnut talon rakentamista eri paikkakunnalle.

En viihdy samassa työssä kauaa ja työhistoriani alkaa olla sirpaleinen. Pärjään ja menestyn työssäni aina erittäin hyvin, mutta olen irtisanoutunut jo kolmesta vakituisesta hyvästä työpaikasta, koska pitkästyn, ahdistun ja sitten pää alkaa leviämään. Jaksan pinnistellä töissä vuoden, korkeintaan pari. Minulla on lapsia, pari tutkintoa eri aloilta ja pitkähermoinen aviomies, josta meinasin ottaa eron viime vuonna. Onneksi tajusin, mitä olen tekemässä, ja palasimme takaisin yhteen.

Minulla on monia tuttuja, mutta ystävyyssuhteita on vaikeampi ylläpitää, koska kiinnostukseni lopahtaa helposti. Tuo on myös tuttua, mitä joku muukin sanoi, että ryhmäviestiketjut täyttyvät omista viesteistäni ja kukaan ei niihin juurikaan vastaa. Pidän lähtökohtaisesti omista asioistani ja sitten jos innostun jostain, niin innostun sata lasissa. Ajantaju unohtuu täysin ja selvitän asiasta aivan kaiken.

Pidän suurimman osan em. asioista sisälläni, koska tiedän, että tämä ei ole normaalia ja olenkin saanut kuulla koko elämäni ajan siitä, kuinka ryntään suin päin tekemään sen kummemmin miettimättä. Nykyään muut näkevät itsestäni ns. rauhallisen puolen ja pinnistelen ihmisten sekä perheeni läsnäollessa, etteivät saa selville todellista sekasortoani. Sisäinen tunneskaalani on kuitenkin valtava, en jaksa keskittyä mielestäni merkityksettömiin asioihin, olen todella unohtelevainen ja tämän vuoksi kovin väsynyt ja vaikutan masentuneelta. Asiantuntijatason työstä selviydyn pinnistellen. Käytän unilääkkeitä ja nyt pääsen vihdoin psykiatrin vastaanotolle.

En vain tiedä, miten tämän ottaisi siellä puheeksi. Koen hirvittävää alemmuudentunnetta ja itseluottamukseni on ihan nollassa, pelkään, että minut nauretaan ulos vastaanotolta ja sanovat, että olen vain raskas persoona. Olisi niin ihanaa olla normaali, vihaan itseäni ja tätä jatkuvassa valheessa elämistä.

Vierailija kirjoitti:

PK-seudulla Terveystalo ja Veli-Matti Kaupinmäki. Kolmella vastaanotolla -juu hitokseen kallista on, mutta osissa voi maksaa - diagnoosi ja b-lausunto terapiaa varten. Suosittelen!!!

Miten teki diagnoosin noin vähillä käynneillä? Ja eikö ollut taustaselvittelyjä ollenkaan?

Mietin vaan, kun itsellä oli se 4-5 käyntiä psyk sh:n luona (á 1,5h) ja sitten vielä neljä tapaamista neuropsykiatrin kanssa (á 1h). 

Mutta hienoa, että lyhyemmälläkin setillä saa diagnoosin ja pääsee toivottavasti elämässä eteenpäin! Jatkuuko lääkityskokeilut nyt sinulla tuon saman lääkärin kanssa vai tuuppasiko sinut jonnekin muualle jatkohoitoon?

Onko kellään vinkkejä syömiseen? Se on mennyt taas tosi vaikeaksi. Minulta sujuu aamupalan syöminen ja tässä välissä sujui jonkin aikaa se, että teen sitten myöhemmin munakasta ja syön yhdessä miehen kanssa. Tämä munakaskuvio meni pieleen, kun miehen unirytmi meni sekaisin. Jos herään aamulla ja näen, että mies ei ole mennyt vielä nukkumaan, niin siitä tulee jo valmiiksi sellainen tappiomieliala, että vituiksi menee nyt tämäkin päivä, en saa tehtyä munakasta kun mies on nukkumassa. Se, että teen molemmille, on auttanut mua saamaan sen munakkaan aikaiseksi. 

Saan kyllä syötyä, jos mies tekee ruokaa. Ja välillä saan jopa tehtyä itse jotain ruuantapaista. Mutta eilen oli sellainen päivä, että söin aamulla yhdeksältä puuroa ja seuraavan kerran söin vasta yhdeksältä illalla, ja taas puuroa. Minulla oli jo yhdeltä nälkä, mutta en saanut aikaiseksi syödä mitään koko päivänä. Illalla oli pakko, kun en pysty nälkäisenä nukkumaan. Ei sitä mitään muutakaan järkevää saa tehtyä kun on nälkäinen. Iltapuuroa keitin itkun kanssa ja perkuloin, miten voi olla näin vaikeeta!?

Minun piti tälle päivälle olla suunniteltuna itselleni päiväohjelma, siis terapiaa varten olisi aikataulua pitänyt suunnitella. Että mitä kaikkea haluaisin päivän aikana saada tehtyä ja mihin aikaan. Mitäänhän ei tapahdu ennen deadlinea ja eilen minun olisi sitä aikataulua pitänyt suunnitella. Nyt vaan tuntuu, että mitä halvatun väliä on jollain aikataulusuunnitelmalla, jos en saa edes syötyä? 

Laskujen hoitaminen on ollut minulle sellaista mieluista puuhaa ja olen aina sähköpostiin tulleet laskut mennyt heti paikalla näpyttelemään nettipankkiin. Mutta nyt oli parin laskun kanssa ihmeellistä saamattomuutta, vitkuttelin pari päivää ennen kun sain ne tehtyä. Tämä on jotenkin tosi masentavaa, kun alkaa tökkiä jopa ne asiat, jotka on itselle olleet mieluisia. Se tuntui melkein pelottavaltakin, ihan niin kuin viimeinen pystyssä oleva linnake olisi sortumassa :-(

Syömiseen minulla auttaa  rutiinit,jokapävä n puolen tunnin tarkkuudella syön aina. Toki auttaa että rakastan ruuanlaittoa,eli pyrin aina syömään hyvää ruokaa( aamupuuroa lukuunottamatta,mutta tuo hyvä siltikin).

Sinä nro 3455-kirjoittaja,  Laita lapulle vaikka tuo mitä kirjoitit ja anna se lääkärille.

Yleensäkin vastaanotolla oli syy mikä hyvänsä ,hyvä jos on lapulle pistäny asiat,  ei unohdu sitten ainakaan jos jännittää tai muuta.

t.hoitsuadhd

Hyljityt ja Unohdetut kirjoitti:

Ei mitään hajua. ADD ja mistään ei tule mitään. Syrjäytynyt jo 8v. Ei lääkettä. Tukia leikataan. Rahat lopussa. Loppu kuu menee nälkäisenä. Kohta pitää alkaa kehittää jotain......

Sama! Voimia sulle.

Yhteiskunta ei tarjoa mulle mitään ja uskon, etten sopeudu työelämään, tai osaa mitään. Haaveena muuttaa maalle ja kasvattaa suurin osa ruoasta itse. Tulla vähän riippumattomammaksi tästä kalliista paska systeemistä.

Vierailija kirjoitti:

Nostan ketjua..

Miten te adhd ihmiset jaksatte toisten negatiivista palautetta koko ajan?

Aiemmin jaksoin . Nyt tuntuu etten jaksa enää. Taas oon saanut palautetta että puhun liikaa omista asioistani, en kysy muilta asioita (mielestäni kysyn mutta väärään aikaan vääriä asioita ), en kuuntele.. ystävät ei ryhmässä vastaa mihinkään mun viesteihin ja korostuu että mun jutut on turhia ja paskoja.. en vaan jaksa..

Tuntuu että pitäisi esittää ihan eri ihmistä niin ystävyyssuhteet onnistuu . Kiinnitän aina huomion väärään asiaan ensin ja ulkopuolisuus ahdistaa. En muista lasten nimiä tai syntymäpäiviä. Ei minua kyllä minnekään ystävien lapsiin liittyviin juttuihin kutsutakaan. Syytetään etten ole kiinnostunut heidän lapsista. Kai olen vain todella vammainen kun en ymmärrä miten se kiinnostus tulee osoittaa??

Pahinta että neurotyypillisten mittarilla olen paska ystävä.. olen niin täynnä tätä ymmärtämättömyyttä.

Mulla on sama. Muista, että olet ihan yhtä arvokas, kun kaikki muutkin ja rakasta itseäsi, jos joku ei edes halua ymmärtää erilaisuuttasi, niin se on hänen ongelma. Itsekin yritän välittää itsestäni ja olla armollinen, ei sitä kuitenkaan kukaan muu mulle tee, paitsi lapseni.

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain kokemusta ADHD tutkimuksista YTHS:n kautta? Opiskellessa saa ilmeisesti tutkimukset ilmaiseksi, jos niille on perusteita...

Itse olen aina ollut suht hyvä koulussa ja hyvät numerot / opiskelupaikat olen saanut melkein aina tekemättä melkein mitään. Tutkintoa en kuitenkaan saa suoritettua jostain syystä.

Osaksi uskon, että se johtuu laiskuudesta, mutta näin vanhempana on ruennut mietityttämään myös ADHD vaihtoehtoisena syynä ainaiselle alisuoriutumiselle.

Opiskella kun pitäisi, niin kaikki muu on aina mielenkiintoisempaa. Katson esim. dokkareira avaruudesta, kun pitäisi opiskella ihmisen anatomiaa... Ja päinvastaisessa tilanteessa varmana sitten menisi toisinpäin. Jalat / kädet heiluu, vaikea keskittyä, eri asioita pyörii mielessä, levoton olo... yms.

Ennen yliopistoa kun ongelmia ei ollut opinnoissa menestymisessä, niin ei tullut kellekään edes mieleen ADHD:n mahdollisuus. Olen omalla tavallaan aina vaikuttanut melko rauhalliselta ulospäin, ehkä siksi että olen introvertti?

Klassinen ADHD: ilmenee jo varhain yleensä ennen kouluikää. Oireet lapsi motorisesti äärimmäisen levoton, ei pysty istumaan paikallaan, juoksee pitkin seinä heti kun oppii kävelemään, jatkuvasti sählää jotain käsillään ja jaloillaan, saa hengenvaarallisia raivokohtauksia, jotka uhkaavat sisarusten ja vanhempien terveyttä ja henkeä.  Hoidetaan mahdollisuuksien mukana lääkkeettömillä hoitomuodoilla.

Aikuisiän "ADHD": Koulussa vuosikymmeniä innokkaasti ja menestyksekkäästi pulpetin takana istunut persetään penkillä kuluttanut ihminen, joka kompensoi huono itsetuntoaan ja aikaansaamattomuuttaan hankkimalla diagnoosin levottomien pikkupoikien käytöshäiridiagnoosilla. 

Vierailija kirjoitti:

Hyljityt ja Unohdetut kirjoitti:

Ei mitään hajua. ADD ja mistään ei tule mitään. Syrjäytynyt jo 8v. Ei lääkettä. Tukia leikataan. Rahat lopussa. Loppu kuu menee nälkäisenä. Kohta pitää alkaa kehittää jotain......

Sama! Voimia sulle.

Yhteiskunta ei tarjoa mulle mitään ja uskon, etten sopeudu työelämään, tai osaa mitään. Haaveena muuttaa maalle ja kasvattaa suurin osa ruoasta itse. Tulla vähän riippumattomammaksi tästä kalliista paska systeemistä.

Jos ei muuta niin kannattaa yrittää saada adhd-hoitoon ainakin, tarvittaessa lääkitys, miksei terapiaakin jos  mahdollisuus.

Hyväksyntähän se avainsana, pakko oppia elämään tän kans ja tiedostaa että ei tästä mitään tuu mutta voi silti nauttia  elämästä vähän joskus.

Mutta miksi ne tukia leikkaa teiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain kokemusta ADHD tutkimuksista YTHS:n kautta? Opiskellessa saa ilmeisesti tutkimukset ilmaiseksi, jos niille on perusteita...

Itse olen aina ollut suht hyvä koulussa ja hyvät numerot / opiskelupaikat olen saanut melkein aina tekemättä melkein mitään. Tutkintoa en kuitenkaan saa suoritettua jostain syystä.

Osaksi uskon, että se johtuu laiskuudesta, mutta näin vanhempana on ruennut mietityttämään myös ADHD vaihtoehtoisena syynä ainaiselle alisuoriutumiselle.

Opiskella kun pitäisi, niin kaikki muu on aina mielenkiintoisempaa. Katson esim. dokkareira avaruudesta, kun pitäisi opiskella ihmisen anatomiaa... Ja päinvastaisessa tilanteessa varmana sitten menisi toisinpäin. Jalat / kädet heiluu, vaikea keskittyä, eri asioita pyörii mielessä, levoton olo... yms.

Ennen yliopistoa kun ongelmia ei ollut opinnoissa menestymisessä, niin ei tullut kellekään edes mieleen ADHD:n mahdollisuus. Olen omalla tavallaan aina vaikuttanut melko rauhalliselta ulospäin, ehkä siksi että olen introvertti?

Klassinen ADHD: ilmenee jo varhain yleensä ennen kouluikää. Oireet lapsi motorisesti äärimmäisen levoton, ei pysty istumaan paikallaan, juoksee pitkin seinä heti kun oppii kävelemään, jatkuvasti sählää jotain käsillään ja jaloillaan, saa hengenvaarallisia raivokohtauksia, jotka uhkaavat sisarusten ja vanhempien terveyttä ja henkeä.  Hoidetaan mahdollisuuksien mukana lääkkeettömillä hoitomuodoilla.

Aikuisiän "ADHD": Koulussa vuosikymmeniä innokkaasti ja menestyksekkäästi pulpetin takana istunut persetään penkillä kuluttanut ihminen, joka kompensoi huono itsetuntoaan ja aikaansaamattomuuttaan hankkimalla diagnoosin levottomien pikkupoikien käytöshäiridiagnoosilla. 

Ihan hauska "diagnoosi" sieltä. Ei ole ihme, ettei kovinkaan moni ennakkoluulojen vuoksi kerro aikuisiällä diagnoosistaan, ellei ole pakko ja hoitotasapaino on löytynyt. Harmi.

Itselläni todettiin aikuisiällä ADD, kun lähdettiin tutkimaan, miksi en vain kykene pitämään asioita hallussani. Keskeneräisyyksiä oli paljon, joista ei vain saanut otetta. Olin koko nuoruuteni kolmekymppiseen ollut sisäisesti levoton. Muutin esim. vuosikausia hetken mielijohteeseen kaupungista toiseen ja lähdin reissuun ulkomaille rinkkani kanssa, kun koin tarpeen päästä karkuun arjestani. Vastuunotto oli vaikeaa.

Kun tutkimuksien jälkeen sain noin 1,5 vuoden päästä yksityisellä diagnoosin, lääkityksen sekä toimintamalleja puuttua omaan käytökseeni, se mahdollisti minulle tasapainoisen arjen. Olen pystynyt työn ohella opiskelemaan, harrastamaan ja luomaan tasapainoisen parisuhteen, jossa haluan ottaa vastuun käytöksestäni. Pysäyttää levottomat ajatukset. En myöskään enää matkusta siksi, että haluan pois.

Millainen olin lapsena? Kiltti ja hiljainen tyttö, joka sai käyttäytymisestä ja huolellisuudesta 10. Muuten pärjäsin aineissa hyvin, mitkä kiinnosti. Jos ei kiinnostanut, sain 5. Alisuoriuduin aineissa, joissa olen luontaisesti hyvä, kuten matematiikka. Muistan pyörtyneeni lapsena usein, koska en vaan muistanut syödä ilman muistutusta, jos oli jotain mielenkiintoista tekemistä (olen edelleen hyvä unohtamaan hyperfokusoinnin aikana ruokailun).

Aikanani add: n perusluonteesta eli kiltistä ja hajamielisestä käyttäytymisestä tyttöjä palkittiin, joten ne jäi huomaamatta. Työelämässä tuli vastaan, kun pitäisi olla skarppi. Opiskelu sujuivat, koska tunnilla käydyt asiat jäi mieleen niitä kirjoittaessa vihkoon. Käytän edelleen samaa metodia opiskellessa, että fokus pysyy asiassa.

Minulla myös on todennäköisesti ADD. Hankin tässä ketjussa mainitun ADHD:n kirjan jossa käytännön toimintaohjeita ja kun kirjan luki niin moni asia kyllä vain vahvisti käsityksen. Koulussa hiljainen ja itsensä erilaiseksi kokenut joka selvisi suht hyvin kunnes aikanaan perustettu lapsiperheen arki ympärillä aiheutti kaaoksen.

Onko muita joilla on traumaperäinen stressihäiriö ja adhd?

Myötätunto auttaa eniten jos on post traumaattista oireilua.

Mistä sitä myötätuntoa saa kehitettya itselle jos on pohjamudissa asti  oman itsetunnon yms. kanssa kun mikään ei ole sujunut elämässä hyvin ? .

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitä myötätuntoa saa kehitettya itselle jos on pohjamudissa asti  oman itsetunnon yms. kanssa kun mikään ei ole sujunut elämässä hyvin ? .

Buddhalainen metta-harjoitus & mindfulness, lempeä jooga, itsemyötätunnosta on paljon kirjoja! Etsivä löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitä myötätuntoa saa kehitettya itselle jos on pohjamudissa asti  oman itsetunnon yms. kanssa kun mikään ei ole sujunut elämässä hyvin ? .

Buddhalainen metta-harjoitus & mindfulness, lempeä jooga, itsemyötätunnosta on paljon kirjoja! Etsivä löytää.

https://www.helsinkimindfulness.fi/rakastavan-ystavallisyyden-mietiskel…

Rakastavan ystävällisyyden mietiskely

• Suuntaa nyt huomiosi hengitykseesi ja hengitä muutaman kerran tietoisena hengityksestäsi, tuntien miltä se tällä kertaa tuntuu kehossa.

• Laajenna sitten huomio koko kehoosi tuntien kehon asennon ja olotilan.

• Kun olet valmis, suuntaa itseäsi kohtaan lempeyttä ja ystävällisyyttä.

Kuvittele, että jokainen lause on kuin pieni sileä kivi, joka pudotetaan syvään veteen. Pudota niistä jokainen yksitellen. Kuuntele sitten reaktioitasi niihin olivatpa ne ajatuksia, tunteita tai kehosi aistimuksia. Kun niitä ilmaantuu, niitä ei tarvitse arvostella. Tee pelkästään havaintoja tuntemuksistasi. Ei muuta. Teet tätä vain itsesi takia.

1.

Lausu hiljaa mielessäsi sanat:

• Toivon oma nimi elävän levollisuudessa.

• Toivon oma nimi olevan turvassa.

• Toivon oma nimi olevan onnellinen.

• Toivon oma nimi todellisen olemuksen valon valaisevan oma nimi tietoisuutta.

Jos sinun on vaikeaa osoittaa minkäänlaista ystävällisyyttä itseäsi kohtaan, palauta mieleesi joku ihminen tai lemmikkieläin, joka, joko menneisyydessä tai nyt, on rakastanut sinua ehdoitta. Kun selkeästi tunnet hänen osoittamansa rakkauden, kokeile palaamista suuntaamaan tätä rakkautta itseäsi kohtaan.

2.

Seuraavaksi voit palauttaa mieleen jonkun rakkaan ihmisen ja toivottaa hänelle samaa mitä toivotit itsellesi. Ajattele nimi viivan kohdalle.

• Toivon _______ elävän levollisuudessa.

• Toivon _______ olevan turvassa.

• Toivon _______ olevan onnellinen.

• Toivon _______ todellisen olemuksen valon valaisevan hänen tietoisuuttaan.

3.

Valitse nyt joku tuntematon henkilö. Sellainen, jonka näet säännöllisesti vaikkapa kadulla tai kaupassa. Valitse ihminen, jonka tunnistat, mutta jonka nimeä et tiedä ja jota kohtaan tunteesi ovat neutraalit.

Pidä mielessä, että vaikka et tunnekaan häntä, hänenkin mielensä täyttyy toiveista ja peloista, aivan kuten omasikin. Hänkin haluaa olla onnellinen.

Pidä hänet sydämessäsi ja mielessäsi kun toistat näitä lauseita ja toivot hänelle kaikkea hyvää.

• Toivon hänen elävän levollisuudessa.

• Toivon hänen olevan turvassa.

• Toivon hänen olevan onnellinen.

• Toivon hänen todellisen olemuksensa valon valaisevan hänen tietoisuuttaan.

4.

Kun tahdot jatkaa tätä meditaatiota pidemmälle, voit palauttaa mieleesi jonkun vaikealta tuntuvan ihmisen. Hänen ei tarvitse olla kaikkein vaikein ihminen elämässäsi. Hän voi olla työtoveri tai joku perheenjäsen, joka tällä hetkellä tuntuu sinusta hiukan hankalalta. Valitsetpa kenet tahansa, ota hänet nyt tietoisesti, parhaan kykysi mukaan sydämeesi ja ajatuksiisi tiedostaen, että hänkin saattaa toivoa tai on joskus saattanut toivoa olevansa onnellinen.

• Toivon _______ elävän levollisuudessa.

• Toivon _______ olevan turvassa.

• Toivon _______ olevan onnellinen.

• Toivon _______ todellisen olemuksen valon valaisevan hänen tietoisuuttaan.

Älä huolestu, jos et tunne lämpimiä tunteita tai ystävällisyyttä häntä kohtaan. Vilpitön yritys riittää. Mielen suuntaaminen tällä tavalla riittää.

Jos ajatuksesi tai tunteesi kuohuvat ylitsesi vetäen sinut mukaansa, voit keskittyä kehossasi virtaavaan hengitykseen ja juurtua takaisin tähän hetkeen osoittaen tällä tavoin ystävällisyyttä itseäsi kohtaan.

5.

Lopuksi voit suunnata rakastavan asenteesi kaikkiin olentoihin, yhtä hyvin tuntemattomiin kuin niihin, joita rakastat sekä niihin, jotka koet hankaliksi. Tavoitteemme on laajentaa rakkautemme ja ystävällisyytemme piiriä niin, että se sulkee lopulta sisäänsä kaikki elävät olennot muistaen, että myös me itse olemme yksi tässä joukossa.

Toinen vaihtoehto on valita sellainen yhteisö, jonka jäsen olet. Yhteisö voi olla vaikkapa perheesi tai työyhteisösi.

• Olkoon kaikki tuntevat olennot levollisia.

• Olkoon kaikki olennot turvassa.

• Olkoon kaikki olennot onnellisia.

• Olkoon kaikki olennot tietoisia sisimmän olemuksensa valosta.

Harjoituksen lopuksi istu hetki aistien hengityksesi ja kehosi jalkapohjista päälaelle asti.

Lepää muutaman hengityksen ajan läsnäolevan hetken selkeässä tietoisuudessa.

Salli itsesi olla nyt sellainen kuin olet: ehjä ja kokonainen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitä myötätuntoa saa kehitettya itselle jos on pohjamudissa asti  oman itsetunnon yms. kanssa kun mikään ei ole sujunut elämässä hyvin ? .

Lue täältä vinkkejä:

https://www.itsemyotatunto.com/itsemyoumltaumltunto.html

Olet ihana juuri sellaisena kuin olet

Niin,buddhalaiset mietiskelyt ja joogat yms,   hermot ku oravalla, on nuita yritetty, se on 2min ja sitte jo mietitään että missä se rauha ja levollisuus viipyy. Hermothan nuissa vaan menee entistä pahemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Niin,buddhalaiset mietiskelyt ja joogat yms,   hermot ku oravalla, on nuita yritetty, se on 2min ja sitte jo mietitään että missä se rauha ja levollisuus viipyy. Hermothan nuissa vaan menee entistä pahemmaksi.

No 2 min on liian vähän. Yritä vaikka säännöllisesti meditoid 20 päivässä parin kuukauden ajan. Auttaa hyvin masennukseen.