Aikuisiän ADHD

Mikä se ois sopiva kuntouttava paikka adhd-aikuiselle,opinnot ei suju,eikä töitäkään saa?

Paljonko muilla nousee syke concertan kans?  mulla nyt 54mg ja levossaki  syke 75-80...

Lääkäri käski ilmoittaa jos menee yli 80 , eli ens viikolla sitte  kerron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin,buddhalaiset mietiskelyt ja joogat yms,   hermot ku oravalla, on nuita yritetty, se on 2min ja sitte jo mietitään että missä se rauha ja levollisuus viipyy. Hermothan nuissa vaan menee entistä pahemmaksi.

No 2 min on liian vähän. Yritä vaikka säännöllisesti meditoid 20 päivässä parin kuukauden ajan. Auttaa hyvin masennukseen.

Tuo on kyllä varsinainen oksymoron. Kun 2 min. Ei onnistu, yritä vaikka 20 sen sijaan. Jos meditointiin keskittyminen onnistuisi, eikö keskittyminen silloin.. onnistuisi? Varmasti tuntuu lapselliselta kun aikuiset ihmiset täällä vastustavat yrittämistä, mutta monella varmasti elin-ikäinen kokemus yrittämisestä ja epäonnistumisesta. Itse ihmettelin jo kouluaikana, kun muilla ei tuntunut palavan hermo liikuntatuntien satunnaisiin rentoutustuokioihin. Tuskaa. Ne olivat tuskaa. Ihan vihaksi pistää vieläkin. Ja viha tulee turhautumisesta. Silloin jo tajusi, että joku tässä ei kyllä täsmää kuten muilla. Kun ei pysty tekemään mitä edellytetään. Kyllä, jopa matolla makaamisessa voi feilata, kumma kyllä. Ylivilkkaus ei ole valinta, vaan sitä vastaan taisteleminen on kuin ei raapisi vaikka kutittaa tai pidättää aivastusta, lopulta sattuu fyysisesti lähes. Ja mitä keskittymiseen tulee, menee se kaikki tuon tunteen ajatteluun, jota ei sivuuttaa.

Mulla ainaki nuo viimesetki vähät aivosolut meinaa rähjähtää kun joku sanoo  tyyliin "no yritäppä vielä tälleen vaikka.. ".

Koko ikä yrittäny vaikka ja mitä miljoona kertaa,mutta onneksi oppinut pitään suun kii nyt aikuisena, jos joku tuota sanoo jossain.

Tilasin taas vaihteeksi ajan psykiatrilleni.

Tässä muutaman vuoden aikana on kokeiltu Voxra ja Concerta. Concertaa en ole syönyt nyt vuoteen sivuvaikutusten vuoksi. Elvanse on vielä kokeilematta, mutta Kela-korvattavuutta siihen ei psykiatrini mukaan minun tapauksessani saa.

Mutta nyt on taas tuttu kriisitilanne, jossa uhkaa tällä menolla niin potkut töistä kuin avioerokin. Kaikki lääkkeettömät keinot ja menetelmät on tiedossani ja vaihtelevalla menestyksellä hyödynnetty. Se reilu satanen kuussa omasta pussista Elvanseen tulisi joka tapauksessa halvemmaksi kuin vajaatyökykyisenä työttömäksi joutuminen.

Itse asiassa olen aiemmin psykiatrilleni myöntänytkin kokeilleeni joskus Elvansea omine lupineni, koska lapselleni lääke ei sopinut, ja siksi sitä oli jäänyt kaappiin. Tämä oli itse asiassa käänteentekevä tapahtuma koko AD(H)D:n diagnosointisaagasaani. Ei jäänyt paljon jossiteltavaa, kun meteli päässä loppui ja fokus pysyikin tarkoituksenmukaisesti yhdessä asiassa kerrallaan.

Voisiko joku Concertasta Elvanseen vaihtanut kertoa kokemuksistaan? Oliko lääkäri vaihtoa vastaan jne.

Mulla Concerta auttaa jonkin verran varsinkin ärsyyntymis- ja turhautumisherkkyyteen (mulle iso ongelma), mutta valitettavasti 18 mg:tä isommista annoksista alan zombiutua ja hyperfokus menee överiksi. Jo 18 mg:llä korvat soi ja olo on vähän "lääkitty". Parempi se pienikin annos kuitenkin on kuin ei mitään, koska muutoin töistä ei tule hevon helvettiä.

Joskus pari vuotta sitten kokeilin omin päin Elvansea (juu, tiedän ettei niin saisi tehdä), ja se on ollut ainoa lääke, joka poisti mun ja ympäristön väliltä ADD-sumun ja olo tuntui normaalilta. Psykiatrini tietää myös tästä Elvanse-kokeilustani, ja itse asiassa se oli yksi käänteentekevä episodi diagnoosin hakemisessani.

Mutta koska sitä Kelan vaatimaa B-lausuntoa en saa, täytyisi Elvanse maksaa kokonaan omasta pussista. Puhutaan reilisti yli tonnista vuodessa! Työttömänä ollessani se ei olisi tullut mitenkään kyseeseen, mutta nyt olen taas töissä, ja hintalappu ei tunnu mahdottomalta, mikäli sen avulla vältän potkut/burnoutin, avioeron ja asunnon myynnin. :S

Hahaa, mähän olin jo 2 päivåä sitten kirjoittanut tästä! 🤣 Muisti...

Onko täällä kokemusta siitä, että add-ihminen hakee dopamiiniannostaan holtittomilla elämäntavoilla, kuten pettämisellä? Usein mainitaan vain, että päihteiden käyttö alkaa usein jo nuorelta iällä ja muodostuu helposti ongelmakäytöksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä kokemusta siitä, että add-ihminen hakee dopamiiniannostaan holtittomilla elämäntavoilla, kuten pettämisellä? Usein mainitaan vain, että päihteiden käyttö alkaa usein jo nuorelta iällä ja muodostuu helposti ongelmakäytöksi.

On. Ystävälläni on ADD ja on hyvin lyhytjännitteinen ja vaatii tunteiden tyrskyä ja jännitystä tekemällä ihan mitä tahansa. Pettää mennen tullen, tulee toisten parisuhteiden väliin ja sinkkuna pyörittää lukuisia miehiä samaan aikaan. ADD ei kuitenkaan vähennä hänen vastuuta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku Concertasta Elvanseen vaihtanut kertoa kokemuksistaan? Oliko lääkäri vaihtoa vastaan jne.

Mulla Concerta auttaa jonkin verran varsinkin ärsyyntymis- ja turhautumisherkkyyteen (mulle iso ongelma), mutta valitettavasti 18 mg:tä isommista annoksista alan zombiutua ja hyperfokus menee överiksi. Jo 18 mg:llä korvat soi ja olo on vähän "lääkitty". Parempi se pienikin annos kuitenkin on kuin ei mitään, koska muutoin töistä ei tule hevon helvettiä.

Joskus pari vuotta sitten kokeilin omin päin Elvansea (juu, tiedän ettei niin saisi tehdä), ja se on ollut ainoa lääke, joka poisti mun ja ympäristön väliltä ADD-sumun ja olo tuntui normaalilta. Psykiatrini tietää myös tästä Elvanse-kokeilustani, ja itse asiassa se oli yksi käänteentekevä episodi diagnoosin hakemisessani.

Mutta koska sitä Kelan vaatimaa B-lausuntoa en saa, täytyisi Elvanse maksaa kokonaan omasta pussista. Puhutaan reilisti yli tonnista vuodessa! Työttömänä ollessani se ei olisi tullut mitenkään kyseeseen, mutta nyt olen taas töissä, ja hintalappu ei tunnu mahdottomalta, mikäli sen avulla vältän potkut/burnoutin, avioeron ja asunnon myynnin. :S

Valitettavasti en osaa kertoa vaihdosta näin päin, vaan päinvastoin Elvansesta Concertaan. Mullakin on siis ADD, eli ei hyperaktiivisuutta. Jännä lukea kokemuksestasi, että Concerta teki sulla lääkityn olon, koska mulla taas Elvanse (20mg) veti ihan jumiin kuin olisi jossain masennuslääkepöllyssä ollut aamusta iltaan. Keskittyminen oli kyllä erinomaista, mutta mieliala apea.

Concerta sen sijaan on hyvin huomaamaton (tosin annokseni on vielä 18mg, tarkoitus nostaa 27mg:aan) eikä tee sellaista aloitekyvytöntä möllioloa kuin Elvanse teki. Medikinet CR (20mg) oli myös ennen Elvansea käytössä, mutta se taas alkoi aiheuttaa ahdistusta ja vaikutus oli hyvin aaltoileva ja siksi vaihdoin siitä Elvanseen.

Concertasta olin lukenut lähinnä huonoja kokemuksia, joten sen kokeilu epäilytti, mutta toistaiseksi tämä on ollut ehdottomasti paras näistä kokeilemistani. Ainoa haittavaikutus on ollut ilkeä päänsärky, mutta se ei ole mitään verrattuna Elvansesta saamiini haittavaikutuksiin, joista kirjoittelin tuolla jossain aiemmin pitkän listan.

Sekä Concerta että Elvanse latistavat mielialaani - siis siihen verrattuna, että normaalisti tunne-elämäni heilahtelee laidasta laitaan.

Elvansen avulla kykenin toimimaan järjestelmällisesti kuin robotti, siis valitsemaan seuraavan tehtävän ilman, että motivoitumisen tarvitsee "tuntua" yhtikäs miltään. Ja sitä toivonkin, koska muuten on kohta edessä potkut tai burnout. Puisevissa inssihommissa räiskyvä luovuus on lähinnä haitaksi muutenkin.

Tiedostan, että joudun lääkitsemään itseäni vain pystyäkseni käymään palkkatöissä ja myöskin tekemään kotitöitä. Se miltä se tekeminen tuntuu tai pitäisi tuntua on tavallaan toissijaista. Velvoitteensa pitää vaan pystyä hoitamaan. Jos loikoilisin hippinä jossain biitsillä aamusta iltaan, silloin ei tarvisi popsia mitään pillereitä.

Siellä biitsillä sitä tartteiski lääkettä, se on sen verran tylsää puuhaa adhdeelle.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä kokemusta siitä, että add-ihminen hakee dopamiiniannostaan holtittomilla elämäntavoilla, kuten pettämisellä? Usein mainitaan vain, että päihteiden käyttö alkaa usein jo nuorelta iällä ja muodostuu helposti ongelmakäytöksi.

Omalla kohdalla asiassa oli harrastukset,skeittaus,lumilauta yms. Kyllä tuli kopsuja välillä mutta meno jatkui .

Kaljotellessa ei ollut koskaan  parille oluelle menoa, se oli on-off,kaikki tai ei mitään.

Onneksi sen verran aivot toimi,ja ehkä vieläkin etten  mennyt sivuraiteelle,eli rötösten puolelle kuten jotkut.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla lääkitys olemassa? Itselläni se auttaa paljon, jaksan paremmin odottaa omaa vuoroani. Terapia kyllä ennen diagnoosia auttoi myös erittäin paljon.

Toi oman vuoron odottaminen on vaikeeta, kun siinä odotellessa ehtii jo unohtaa, mikä oli se asia minkä halusi sanoa. Usein se oma puheenvuoro alkaa sitten sanoilla "Anteeks, että keskeytän, mut haluan sanoa ennenku unohdan...."

Kotona taas kun lähestyn puolisoa jonkun asian kanssa, aloitan usein "oonko kertonut jo" tai "kysyinkö jo". Jos jälkimmäiseen saan vastaukseksi, että olen jo kysynyt, niin sitten kysyn, mikä se vastaus oli. Ja yritän muistaa, etten joudu kysymään enää kolmatta kertaa.

Työhaastattelut mietityttää, vaikka koen, etten ole vielä lähelläkään haastatteluun asti pääsemistä. Kun siinä tilanteessa helposti tulee mieleen kysymyksiä, kun työnantaja kertoo asioista. Mielessä ne ei pysy ja jos kirjoittaa muistiin, niin sitten sen kirjoittamisen aikana menee taas ohi, mitä puhutaan. En pysty kuuntelemaan ja kirjoittamaan samaan aikaan mitenkään päin. 

Jos pääsen joskus työhaastatteluun, pitääkö mun jo siinä alussa kertoa, että vaikka olen älykäs ja minulla on vahvuuteni, työmuistin rajoitteiden vuoksi en pysty pitämään mieleen tulevaa kysymystä mielessä ja kirjoittaminen blokkaa puheen kuuntelun täysin. Otanko mä jotkut laput, joissa on symboleja? Yhdessä vois olla kysymysmerkki ilmaisemaan, et nyt mulla on kysymys, antakaa mulle pian mahdollisuus se kysyä se. Sit toinen lappu olis sellanen, missä on repeat-nuoli, voisin nostaa sen ylös kertomaan et nyt mun ajatukset pääs harhautumaan ja multa meni ohi toi mitä äsken sanottiin.

Ja vielä kun pelkkään kuuntelemiseen on vaikea keskittyä. Keskittymistä parantaa jos pystyy jotain pientä tekemään siinä samalla, jotain sellaista mikä ei vaadi samalla tavalla keskittymistä kuin kirjoittaminen. Voinko mä vaikka ottaa sinne jonkun värityskuvan ja kertoa, että mulle jää kyllä hyvin puhutut asiat mieleen, mut jos on joku pidempi esitelmä niin keskittyminen katoaa ja voinko väritellä tätä kuvaa sellaisessa kohtaa? 

Oon kyllä iloinen et mun ADHD-aivot sentään tuottaa tällaisia luovia ratkaisuja, mut kyllähän tää tekee työhaastatteluun omanlaisensa twistin. Sit jos vielä pitää selittää, et kun itse puhun ja keskityn ajatuksiin, niin mä katselen yleensä jonnekin sivullepäin, koska mun keskittymistä vaikeuttaa jos joudun katsomaan ihmisiä siinä samalla. 

Tietty hyvässä lykyssä sillä haastattelijallakin voi olla ADHD ja se ymmärtää. Tai sen lapsella on, tai sillä on työkaveri jolla on. Ja ehkä tota muuta briiffiä vois pohjustaa sillä, että kertoo niistä omista vahvuuksista, jotka tulee ADHD:n kautta ja vasta sen jälkeen kertois, mitkä jutut on itselle vaikeita tällasessa haastattelutilanteessa. Tätä vois tietty pohjustaa jo siinä kohtaa, kun saa kutsun haastatteluun, et vastapuolellakin on aikaa sulatella asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Siellä biitsillä sitä tartteiski lääkettä, se on sen verran tylsää puuhaa adhdeelle.

No, mulla on ADD-painotteinen, ehkä aspergeriakin. Mulla ei ole koskaan tylsää oman pääni sisällä, vaikka makoilisin tuntikausia siellä biitsillä varsinaisesti tekemättä yhtään mitään. Voisin tutkiskella vaikka hiekanjyviä hyperfokuksella. 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoisitteko asiasta enemmän tietävät: kannattako hakeutua neuropsykologin vai psykiatrin testattavaksi?

Mitään tutkimuksia ei siis ole vielä tehty ja homma alkutekijöissään. Yksityiselle tarkoitus mennä, kun julkinen puoli on ihan tukossa

Valmistaudu maksamaan tonneja.

Ensimmäinen käynnillä lääkäri haastattelee potilaan ja lähettää Neuropsykologinen tutkimukseen.

Tutkimustulosten valmistuttua lääkäri tekee päätöksen lääkkeen tarpeellisuudesta.

Seuraavat ajat ovat lääkkeen vaikutuksen seuraamista ja minimiannoksen löytäminen.

https://www.kaypahoito.fi/nix02462

Miks täällä neuvotaan menemään tavalliselle lääkärille ensin? Se on ihan turhaa rahan ja ajan haaskausta. Yksityiselle kun menee, niin voi suoraan kävellä sinne neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Tuossa yksi kertoi lääkäristä, jonka pakeilla homma hoitui kolmella käynnillä. Itsellä oli pidempi prosessi, kun ensin oli 4-5 käyntiä psyk sh:n pakeilla ja sen jälkeen neljä lääkärikäyntiä. 

Mutta ei tässä tavallista lääkäriä tarvita yhtään mihinkään! Se tavallinen lääkäri ottaa satasen siitä, että kertoo sulle, että sun pitää mennä neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, en mä tässä osaa auttaa.

Ihan samalla tavalla kun tiedätte alapäänne kanssa mennä suoraan gynelle, niin samalla tavalla yläpäänkin kanssa mennään suoraan sille lääkärille, jolla on sitä tarvittavaa erityisosaamista. Ei yksityisellä puolella tarvitse kysyä lupaa erikoislääkärin vastaanotolle menemiseen. Sinne mennään kun on syytä epäillä vaivan olevan sen kaltainen, että erikoislääkäriä tarvitaan ja sieltä tulee sitten sen mukainen lasku, joka pitää olla valmis maksamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Neuvoisitteko asiasta enemmän tietävät: kannattako hakeutua neuropsykologin vai psykiatrin testattavaksi?

Mitään tutkimuksia ei siis ole vielä tehty ja homma alkutekijöissään. Yksityiselle tarkoitus mennä, kun julkinen puoli on ihan tukossa

ADHD:n kohdalla tietenkin neuropsykiatri, koska eihän se neuropsykologi voi lääkereseptejä kirjottaa. 

Autismin kirjon häiriötä olen tutkituttamassa neuropsykologilla. Tässä oli tärkeintä löytää rautainen ammattilainen ja tämä todella on, hän kertoi että hänelle tulee asiakkaita jopa ulkomailta asti :-o Autismin kirjon häiriöön ei ole lääkitystä, joten ei haittaa mitään ettei reseptiä pysty kirjoittamaan. Saan kuitenkin näistä tutkimuksista vähän laajemman lausunnon, kun tässä on mukana myös laajat kognitiiviset tutkimukset. Rahaa palaa, mutta saan 6-7 sivua pitkän lausunnon joka toimii sitten myös  pohjana nepsykuntoutukselle/valmennukselle. 

ADHD:ssä auttaa jo ihan hirveän paljon, että saa ne lääkkeet. Sitten kun on lääkkeet, niin jaksaa perehtyä aiheeseen lisää. Tämä on sitä, mitä sanotaan psykoedukaatioksi. Tieto auttaa ymmärtämään oman aivojen toimintaa ja näkemään mitä hankaluuksia ADHD tekee omassa elämässä. Sitten tarvitaan vielä lisää kirjoja/äänikirjoja, että oppii näkemään ne haitalliset selviytymiskeinot, joita on matkan varrella omaksunut ja opettelemaan uusia tilalle. Samaten oppii näkemään miten ADHD on romuttanut itsetunnon ja kaikki siihen liittyvät haitalliset ajatukset, jotka vaikeuttaa omaa elämää. Omalla tekemisellä voi työstää näitä asioita eteenpäin ihan todella paljon, mutta eihän se haittaa jos pystyy siihen ottamaan/ostamaan lisäapua joltain nepsyvalmentajalta. 

Vierailija kirjoitti:

Syömiseen minulla auttaa  rutiinit,jokapävä n puolen tunnin tarkkuudella syön aina. Toki auttaa että rakastan ruuanlaittoa,eli pyrin aina syömään hyvää ruokaa( aamupuuroa lukuunottamatta,mutta tuo hyvä siltikin).

Sinä nro 3455-kirjoittaja,  Laita lapulle vaikka tuo mitä kirjoitit ja anna se lääkärille.

Yleensäkin vastaanotolla oli syy mikä hyvänsä ,hyvä jos on lapulle pistäny asiat,  ei unohdu sitten ainakaan jos jännittää tai muuta.

t.hoitsuadhd

Pitää raportoida, että syöminen on alkanut sujua! Mulla auttoi tähän(kin) uravalmennus. Se kesti kaksi viikkoa ja oli verkkopohjainen, mut asiantuntijoiden työajat antoi sen verran mulle raamia että sain käytyä suihkussakin joka aamu. Ja syöminen onnistui helposti, kun nälän tullessa olin jo työskennellyt siinä hyvän aikaa. Siinä kohtaa kun tuli nälkä, niin olin myös jo taukoa vailla! 

Nyt olen tehnyt itselleni aikataulun, jota kumma kyllä olen pystynyt myös aika hyvin noudattamaankin. Nyt olen 20 minuuttia myöhässä aikatauluun merkatusta syömisestä, mutta tää muu tekeminen auttaa kyllä siihen, että syöminenkin onnistuu. Enkä koe tästä stressiä että aikataulu lipsuu, kun kuitenkin olen käyttänyt aikaani mielestäni järkeviin asioihin. 

Kaikenlainen epämääräinen ja loputon tietokoneella notkuminen on vähentynyt tosi paljon, kun olen laittanut aikatauluuni niitä asioita, joita haluan tehdä ja jotka vie mun elämää parempaan suuntaan. Mulla on aikataulussa syömiset ja suihkut ja joka päivään olen lisännyt tunnin ulkoiluakin. Se on jännä, että vaikka se on itsetehty lukujärjestys, niin silti se auttaa. Ulkoilun aikana olen kuunnellut podcastejä, osa liittyen mielen hyvinvointiin, mutta osa ihan muita aiheita. Ei tämä kuntoilun puolelle vielä ole mennyt, mutta pitää osata olla iloinen kaikista pienistä edistysaskeleista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitä myötätuntoa saa kehitettya itselle jos on pohjamudissa asti  oman itsetunnon yms. kanssa kun mikään ei ole sujunut elämässä hyvin ? .

Lue täältä vinkkejä:

https://www.itsemyotatunto.com/itsemyoumltaumltunto.html

Olet ihana juuri sellaisena kuin olet <3

Tähän liittyy myös vääristynyt minäkuva. Näkee itsensä huonompana kuin on, johtuen siitä että on itselleen niin ankara, vaativa ja tuomitseva. Se voi olla myös vanhemmilta omaksuttua. 

Ihmisten sisäinen puhe voi olla todella julmaa ja raakaa, se pitää opetella tunnistamaan ja pistämään siihen stoppi. Itsemyötätuntoa peliin! 

Kyllä se töitä vaatii, mutta on sen arvoista. Itselläkin tämä on vielä kovasti kesken, mutta on ollut tosi hienoa huomata ja tajuta, että voi itse tehdä asioita, jotka vie parempaan suuntaan.

Jos ajattelen itseäni, niin olen todella pitkään ollut kuin horroksessa. Sellaisessa mielentilassa, että en mahda asioille mitään, eikä minulla ole voimia saada muutosta aikaan. Ja kun tein jonkun kyselyn jossa kartoitettiin hermoston tilaa, niin se mukaan mun hermostokin oli jo siinä antautumisen tilassa, jossa ei enää paeta, vaan valmistaudutaan kuolemaan. Nyt olen päässyt jo siihen, että näen mahdollisuuden muutokseen ja sitä on jo tapahtunut ainakin sisäisesti. Alan nähdä itseni toimijana, en ole enää tahdoton objekti joka menee virran mukana kuin kuollut kala. 

Tämä on hidas ja työläs ja ennen kaikkea kivulias prosessi. Pitää hyväksyä se kaikki mitä on jo tapahtunut, sitä ei voi muuttaa. Paljon itkua ja surutyötä, varmaan myös katkeruutta ja epäreiluuden tunnetta. Mutta kyllä sieltä voi löytää myös sen selviytyjän, joka oppii hyväksymään itsensä ja myös pitämään itsestään. Kun pääsee siihen, että alkaa nähdä itsensä arvokkaana, on myös helpompi pyytää itselleen apua ja tukea. Ja ihmiset kyllä auttavat mielellään, onhan mekin autettu muita ihmisiä vaikka kuinka paljon! Ja me on ymmärretty, että aina ei ihminen pärjää yksin. Kyllä mekin voidaan sanoa niille toisille, että nyt on vaikea paikka, tarviin teiltä nyt vähän tukea. 

Jos on vaikea löytää itsestään mitään hyvää ja arvokasta, niin ihan voi kysyä niiltä toisilta, et miten te näette mut? Missä mä olen hyvä? Millasissa tilanteissa minusta on ollu teille iloa? Jos pystyy, niin voi myös kertoa, että mä koen itseni ihan hyödyttömäksi ja epäonnistuneeksi. Miten te näette mut? Ne toiset voi kertoa mitä kaikkea hyvää ja vahvaa ne näkee. Mutta harvemmin ihmiset kertoo näistä, jos ei kysy. Ja vaikeahan se on kysyä, kun kokee itsensä niin huonoksi ja vähäpätöiseksi. Lisäksi meidän kulttuurissa on syvällä sellainen ajattelu, että ihminen ylpistyy, jos häntä kehutaan :-( 

Kannattaa oikeasti antaa itselleen aikaa siihen, että pitää itsestään hyvää huolta ja hoivaa niitä haavoja ja kolhuja. Tässä elämässä joutuu kuitenkin loppuun asti elämään itsensä kanssa, joten kannattaa tehdä töitä sen eteen, että oppii tykkäämään itsestään ja viihtymään itsensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku Concertasta Elvanseen vaihtanut kertoa kokemuksistaan? Oliko lääkäri vaihtoa vastaan jne.

Mulla Concerta auttaa jonkin verran varsinkin ärsyyntymis- ja turhautumisherkkyyteen (mulle iso ongelma), mutta valitettavasti 18 mg:tä isommista annoksista alan zombiutua ja hyperfokus menee överiksi. Jo 18 mg:llä korvat soi ja olo on vähän "lääkitty". Parempi se pienikin annos kuitenkin on kuin ei mitään, koska muutoin töistä ei tule hevon helvettiä.

Joskus pari vuotta sitten kokeilin omin päin Elvansea (juu, tiedän ettei niin saisi tehdä), ja se on ollut ainoa lääke, joka poisti mun ja ympäristön väliltä ADD-sumun ja olo tuntui normaalilta. Psykiatrini tietää myös tästä Elvanse-kokeilustani, ja itse asiassa se oli yksi käänteentekevä episodi diagnoosin hakemisessani.

Mutta koska sitä Kelan vaatimaa B-lausuntoa en saa, täytyisi Elvanse maksaa kokonaan omasta pussista. Puhutaan reilisti yli tonnista vuodessa! Työttömänä ollessani se ei olisi tullut mitenkään kyseeseen, mutta nyt olen taas töissä, ja hintalappu ei tunnu mahdottomalta, mikäli sen avulla vältän potkut/burnoutin, avioeron ja asunnon myynnin. :S

Vähän mietin että mikä sun tilanteesta tekee sen, ettet Kelan vaatimaa B-lausuntoa saa? Olin itse 50-vuotias kun sain diagnoosin ja saan silti Elvansee Kela-korvausta. Concertalla aloitin niin kuin kaikki muutkin, mutta sitten tuli ne ahdistuskohtaukset ja Medikinetin kanssa sama homma. Sitten siirryin Elvanseen ja happy end ainakin näiden lääkekokeilujen suhteen. 

Tyttäreni käytti pidempään Concertaa, olisko noin 9kk ajan. Hän koki, että Concerta auttoi, mutta ilmeisesti ei sittenkään ihan riittävästi. Ja vuorotellen oli ummetusta ja ripulia. Hän vaihtoi sitten Elvanseen ja vasta Elvansen kanssa koki sen, minkä minä koin jo Concertan kanssa. Rauha pään sisällä ja hyvä keskittyminen. "Pääsin ekaa kertaa elämässä kokemaan että oli rauhallinen mieli. Ja aika ei tunnu valuvan pois samalla lailla. Huomasin autoa ajaessa etten oikeasti ajatellut mitään. Kuuntelin vaan musiikkia ja katselin tietä." Tuli ihan megahyvä mieli tytön puolesta <3

Minä tiesin jo alusta asti tämän keskusteluketjun pohjalta, että Elvansea kehuu moni. Mutta silti en halunnut sitä itse ehdottaa, menin kiltisti lääkärin ehdotusten pohjalta. Concertalla on ilmeisesti tapana alottaa ja minulla sekin toimi alkuun hyvin. Sitten kun tuli ne ahdistuskohtaukset, kerroin niistä ja sitten tuli seuraava lääke kokeiluun. Sen kanssa kun tuli ahdistuskohtaus (jo aika pian, parin kolmen viikon aikana aloituksesta), niin siihen loppui sen lääkkeen kokeilu ja jäin odottamaan seuraavaa sovittua puhelinaikaa. Siinä kohtaa lääkäri ehdotti Elvansea ja sitä olen syönyt siitä lähtien, sopivaa annosta toki alussa haettiin. Ja myöhemmin olen alkanut tauottaa Elvansea Concertalla. Alkuun oli ajatus, että kokeillaan auttaako se keskittymään lukemiseen. Nyt en huomaa enää eroa näissä, mutta silti otan välillä Concertan Elvansen sijaan. Ja tämä on ihan lääkärin kanssa sovittu ja molempiin on reseptit. 

Kannattaa ehkä sille lääkärille se asia esittää niin päin, että tuntuu ettei tämä Concerta auta enää niin kuin alussa, elämä alkaa mennä ihan sekaisin. Tässä kohtaa lääkärin pitäisi sitten kertoa mitä muita vaihtoehtoja on tarjolla. Hän saattaa ehdottaa, mitä hänen mielestään kannattaisi kokeilla seuraavaksi, tai hän saattaa kertoa vaihtoehdoista ja kysyä sinun mielipidettä. Näistä muista lääkkeistä kannattaa kysyä, mikä niissä on se vaikuttava aine ja miten ne auttaa, kuinka kauan jne. Jos ei Concerta auta, niin tuskin Medikinet on sen parempi, kun ne on kuitenkin sitä samaa huttua. 

Minusta on myös ihan ok sanoa lääkärille, että Elvansesta on kuullut paljon hyvää. Ainakaan minusta se ei kuulosta siltä, että kärttäisi huumeita :-D Ja eikö Elvansen juju ole juuri siinä, että sitä ei voi väärinkäyttää? Se ei siis toimi, jos sitä tykittää suoneen. 

Työssäkäyvälle ihmiselle se Elvansen hinta ei ole paha! Itsellä on käytössä 50mg ja se on luokkaa 125€/30kpl. Monella menee sama summa helposti kurkusta alas tai savuna ilmaan. Ja muistelisin tästä ketjusta lukeneeni, että patentti olisi umpeutumassa vuonna 2023. Tähän en löytänyt varmistusta kun sitä tuoreeltaan etsin, mutta ei minkään lääkkeen patentti ikuinen ole. Viimeistään eläkeläisenä pääsee halvemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku Concertasta Elvanseen vaihtanut kertoa kokemuksistaan? Oliko lääkäri vaihtoa vastaan jne.

Mulla Concerta auttaa jonkin verran varsinkin ärsyyntymis- ja turhautumisherkkyyteen (mulle iso ongelma), mutta valitettavasti 18 mg:tä isommista annoksista alan zombiutua ja hyperfokus menee överiksi. Jo 18 mg:llä korvat soi ja olo on vähän "lääkitty". Parempi se pienikin annos kuitenkin on kuin ei mitään, koska muutoin töistä ei tule hevon helvettiä.

Joskus pari vuotta sitten kokeilin omin päin Elvansea (juu, tiedän ettei niin saisi tehdä), ja se on ollut ainoa lääke, joka poisti mun ja ympäristön väliltä ADD-sumun ja olo tuntui normaalilta. Psykiatrini tietää myös tästä Elvanse-kokeilustani, ja itse asiassa se oli yksi käänteentekevä episodi diagnoosin hakemisessani.

Mutta koska sitä Kelan vaatimaa B-lausuntoa en saa, täytyisi Elvanse maksaa kokonaan omasta pussista. Puhutaan reilisti yli tonnista vuodessa! Työttömänä ollessani se ei olisi tullut mitenkään kyseeseen, mutta nyt olen taas töissä, ja hintalappu ei tunnu mahdottomalta, mikäli sen avulla vältän potkut/burnoutin, avioeron ja asunnon myynnin. :S

Vähän mietin että mikä sun tilanteesta tekee sen, ettet Kelan vaatimaa B-lausuntoa saa? Olin itse 50-vuotias kun sain diagnoosin ja saan silti Elvansee Kela-korvausta. Concertalla aloitin niin kuin kaikki muutkin, mutta sitten tuli ne ahdistuskohtaukset ja Medikinetin kanssa sama homma. Sitten siirryin Elvanseen ja happy end ainakin näiden lääkekokeilujen suhteen. 

Tyttäreni käytti pidempään Concertaa, olisko noin 9kk ajan. Hän koki, että Concerta auttoi, mutta ilmeisesti ei sittenkään ihan riittävästi. Ja vuorotellen oli ummetusta ja ripulia. Hän vaihtoi sitten Elvanseen ja vasta Elvansen kanssa koki sen, minkä minä koin jo Concertan kanssa. Rauha pään sisällä ja hyvä keskittyminen. "Pääsin ekaa kertaa elämässä kokemaan että oli rauhallinen mieli. Ja aika ei tunnu valuvan pois samalla lailla. Huomasin autoa ajaessa etten oikeasti ajatellut mitään. Kuuntelin vaan musiikkia ja katselin tietä." Tuli ihan megahyvä mieli tytön puolesta <3

Minä tiesin jo alusta asti tämän keskusteluketjun pohjalta, että Elvansea kehuu moni. Mutta silti en halunnut sitä itse ehdottaa, menin kiltisti lääkärin ehdotusten pohjalta. Concertalla on ilmeisesti tapana alottaa ja minulla sekin toimi alkuun hyvin. Sitten kun tuli ne ahdistuskohtaukset, kerroin niistä ja sitten tuli seuraava lääke kokeiluun. Sen kanssa kun tuli ahdistuskohtaus (jo aika pian, parin kolmen viikon aikana aloituksesta), niin siihen loppui sen lääkkeen kokeilu ja jäin odottamaan seuraavaa sovittua puhelinaikaa. Siinä kohtaa lääkäri ehdotti Elvansea ja sitä olen syönyt siitä lähtien, sopivaa annosta toki alussa haettiin. Ja myöhemmin olen alkanut tauottaa Elvansea Concertalla. Alkuun oli ajatus, että kokeillaan auttaako se keskittymään lukemiseen. Nyt en huomaa enää eroa näissä, mutta silti otan välillä Concertan Elvansen sijaan. Ja tämä on ihan lääkärin kanssa sovittu ja molempiin on reseptit. 

Kannattaa ehkä sille lääkärille se asia esittää niin päin, että tuntuu ettei tämä Concerta auta enää niin kuin alussa, elämä alkaa mennä ihan sekaisin. Tässä kohtaa lääkärin pitäisi sitten kertoa mitä muita vaihtoehtoja on tarjolla. Hän saattaa ehdottaa, mitä hänen mielestään kannattaisi kokeilla seuraavaksi, tai hän saattaa kertoa vaihtoehdoista ja kysyä sinun mielipidettä. Näistä muista lääkkeistä kannattaa kysyä, mikä niissä on se vaikuttava aine ja miten ne auttaa, kuinka kauan jne. Jos ei Concerta auta, niin tuskin Medikinet on sen parempi, kun ne on kuitenkin sitä samaa huttua. 

Minusta on myös ihan ok sanoa lääkärille, että Elvansesta on kuullut paljon hyvää. Ainakaan minusta se ei kuulosta siltä, että kärttäisi huumeita :-D Ja eikö Elvansen juju ole juuri siinä, että sitä ei voi väärinkäyttää? Se ei siis toimi, jos sitä tykittää suoneen. 

Työssäkäyvälle ihmiselle se Elvansen hinta ei ole paha! Itsellä on käytössä 50mg ja se on luokkaa 125€/30kpl. Monella menee sama summa helposti kurkusta alas tai savuna ilmaan. Ja muistelisin tästä ketjusta lukeneeni, että patentti olisi umpeutumassa vuonna 2023. Tähän en löytänyt varmistusta kun sitä tuoreeltaan etsin, mutta ei minkään lääkkeen patentti ikuinen ole. Viimeistään eläkeläisenä pääsee halvemmalla.

Kiitos kommenteista!

Niin, siis Kelan sääntöjen mukaan pitää pystyä todistamaan, että ADHD oli jo lapsena/nuorena, jotta saa sen peruskorvauksen Elvanseen. Mikä on nurinkurista, että koko ADHD-diagnoosia ei saa edes tehdä, mikäli kyse on jostain vasta aikuisena alkaneesta oireilusta. Eli diagnoosin itsessään pitäisi jo todistaa Kelalle riittävästi.

Minulla ainoat "todisteet" ovat kesken jäänyt musiikkiluokka ala-asteen kolmannella (sopeutumisvaikeudet), lähes aloitettu perheterapia samanikäisenä ongelmieni vuoksi (johon ei kuitenkaan koskaan menty isän vastustamisen takia, joten tästä ei ole mitään merkintöjä missään), reissuvihkomerkinnnät häiriköinnistä jne.

"Valitettavasti" olin hyvä koulussa eikä minulla ollut oppimisvaikeuksia. Lukio meinasi kyllä jäädä kesken, joten vaihdoin iltalukioon tokan luokan puolivälissä. Vahvin muistikuva noilta ajoilta on, että nukuin jatkuvasti ja minulla epäiltiin olevan masennusta (mutta mihinkään terapiaan asti en mennyt). Toisaalta kirjoituksiin sain tsempattua loppumetreillä ja kirjoitin pistettä vaille L:n paperit. Yliopiston aloitin ja keskeytin 4 kertaa jne. Ensimmäinen vakityöpaikka vasta 45-vuotiaana. Ei tämän aikuisiän soutamisen ja huopaamisen perusteella jää paljon epäselvää, varsinkin koska depressiota minulla ei ole (mitä nyt ongelmista seuraa toki mielialan laskua ja ahdistusta) ja poikani on perinyt ADHD:ni. Hänelläkään ei kyllä ole oppimisvaikeuksia vaan keskiarvo on nyt kuudenelle luokalla yli ysin, mutta toiminnanohjaus ja impulssikontrolli ovat sekaisin kuin seinäkello. Täysin samalla tavalla kasvatettu pikkusiskonsa taas on hyvinkin itseohjautuva eli geeneissähän nämä vahvasti menee.