Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rarehanu kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään aikuisiän ADHD:tä.
Siinä mielessä ei olekaan, että ominaisuus on olemassa syntymästä kuolemaan saakka. Ilman diagnoosia tai sen kanssa.
Itselläni on aikuisiän ADHD-oireet, mutta syynä on vakava aivotärähdys. Oireita hoidetaan ihan samoilla lääkkeillä. Erona on että tiedän millainen elämä voi olla ilman oireita ja se että työmuisti hajosi.
Eikö diagnoosi ole silloin MBD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te adhd-ihmiset rentoudutte? siis että aivotkin rentoutuu ?
Tuntuu että itse tarvin jotain riittävän hankalaa puuhaa että tavallaan rentoudun ja pystyn keskittymään yhteen asiaan(lääkityksestä huolimatta).
Se voi olla vaikka se ikean hyllyn kasaus, sen hetken olen ihan sen jutun pauloissa ja tavallaan lepään samalla.
Menen luontoon tai otan kännit. Molemmat auttaa, jälkimmäinen pitkällä aikavälillä paremmin. Minun ei siis tarvitse olla kännissä pitkän aikaa. Kerta känni joka toinen kuukausi auttaa. Lopetin viinanjuonnin muutamaksi vuodeksi. Elämä meni ihan sekaisin. Nikotiinikin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi! kirjoitti:
Ylen Akuutin ferritiini-jaksossa sanottiin, että alhainen ferritiinitaso saattaa aiheuttaa mm. ADHD:ta.
Hopeavesi auttaa molempiin. Fakta
Lyijyvesi vielä paremmin. Halvempaa. Kuolleella ei ole ongelmia.
Samaan aikaan olen go with the flow ja hällä väliä. Sitten taas iskeä häpeä ja murhe siitä mitä olen sanonut tai tehnyt. On vaikeaa olla samalla addi ja herkkä.
Neuvoisitteko asiasta enemmän tietävät: kannattako hakeutua neuropsykologin vai psykiatrin testattavaksi?
Mitään tutkimuksia ei siis ole vielä tehty ja homma alkutekijöissään. Yksityiselle tarkoitus mennä, kun julkinen puoli on ihan tukossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkisella tarvit lähetteet tutkimuksiin,oli se sitten psykologi tai psykiatri.
Mutta yksityispuolella mee ekana psykiatrin luo ,se pistää etenepäin sitten ,sinne mihin tarttee.
Onko jollain kokemusta ADHD tutkimuksista YTHS:n kautta? Opiskellessa saa ilmeisesti tutkimukset ilmaiseksi, jos niille on perusteita...
Itse olen aina ollut suht hyvä koulussa ja hyvät numerot / opiskelupaikat olen saanut melkein aina tekemättä melkein mitään. Tutkintoa en kuitenkaan saa suoritettua jostain syystä.
Osaksi uskon, että se johtuu laiskuudesta, mutta näin vanhempana on ruennut mietityttämään myös ADHD vaihtoehtoisena syynä ainaiselle alisuoriutumiselle.
Opiskella kun pitäisi, niin kaikki muu on aina mielenkiintoisempaa. Katson esim. dokkareira avaruudesta, kun pitäisi opiskella ihmisen anatomiaa... Ja päinvastaisessa tilanteessa varmana sitten menisi toisinpäin. Jalat / kädet heiluu, vaikea keskittyä, eri asioita pyörii mielessä, levoton olo... yms.
Ennen yliopistoa kun ongelmia ei ollut opinnoissa menestymisessä, niin ei tullut kellekään edes mieleen ADHD:n mahdollisuus. Olen omalla tavallaan aina vaikuttanut melko rauhalliselta ulospäin, ehkä siksi että olen introvertti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain kokemusta ADHD tutkimuksista YTHS:n kautta? Opiskellessa saa ilmeisesti tutkimukset ilmaiseksi, jos niille on perusteita...
Itse olen aina ollut suht hyvä koulussa ja hyvät numerot / opiskelupaikat olen saanut melkein aina tekemättä melkein mitään. Tutkintoa en kuitenkaan saa suoritettua jostain syystä.
Osaksi uskon, että se johtuu laiskuudesta, mutta näin vanhempana on ruennut mietityttämään myös ADHD vaihtoehtoisena syynä ainaiselle alisuoriutumiselle.
Opiskella kun pitäisi, niin kaikki muu on aina mielenkiintoisempaa. Katson esim. dokkareira avaruudesta, kun pitäisi opiskella ihmisen anatomiaa... Ja päinvastaisessa tilanteessa varmana sitten menisi toisinpäin. Jalat / kädet heiluu, vaikea keskittyä, eri asioita pyörii mielessä, levoton olo... yms.
Ennen yliopistoa kun ongelmia ei ollut opinnoissa menestymisessä, niin ei tullut kellekään edes mieleen ADHD:n mahdollisuus. Olen omalla tavallaan aina vaikuttanut melko rauhalliselta ulospäin, ehkä siksi että olen introvertti?
Hyvä opintomenestys ADHD-diagnoosin saaneilla selittyy yleensä poikkeuksellisen suurella älykkyysosamäärällä. Toisinsanoen olet todennäköisesti poikkeuksellisen lahjakas ja älykäs. Harmi, ettet ole vielä saanut diagnoosia, sillä lääkkeistä olisi sinulle varmasti suuri hyöty.
MIten teillä joilla adhd lääkitys, mutta lisäksi ahdistusta ja unettomuutta, onko nuihin mitään sopivaa lääkettä ,edes tarvittavaa,mikä siis sopii concertan kans ?
Ja mainittakoot,nuo siis olleet vuosia,ennen adhd-lääkitystä, itseasiassa lääkitys vähän lievensi jopa nuita .
Mulle vaan lääkäri sanoi että se mirtatsapiinin puolikas auttaa myös ahdistukseen , no ei auta oikeen uneen eikä ahdistukseen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jollain kokemusta ADHD tutkimuksista YTHS:n kautta? Opiskellessa saa ilmeisesti tutkimukset ilmaiseksi, jos niille on perusteita...
Itse olen aina ollut suht hyvä koulussa ja hyvät numerot / opiskelupaikat olen saanut melkein aina tekemättä melkein mitään. Tutkintoa en kuitenkaan saa suoritettua jostain syystä.
Osaksi uskon, että se johtuu laiskuudesta, mutta näin vanhempana on ruennut mietityttämään myös ADHD vaihtoehtoisena syynä ainaiselle alisuoriutumiselle.
Opiskella kun pitäisi, niin kaikki muu on aina mielenkiintoisempaa. Katson esim. dokkareira avaruudesta, kun pitäisi opiskella ihmisen anatomiaa... Ja päinvastaisessa tilanteessa varmana sitten menisi toisinpäin. Jalat / kädet heiluu, vaikea keskittyä, eri asioita pyörii mielessä, levoton olo... yms.
Ennen yliopistoa kun ongelmia ei ollut opinnoissa menestymisessä, niin ei tullut kellekään edes mieleen ADHD:n mahdollisuus. Olen omalla tavallaan aina vaikuttanut melko rauhalliselta ulospäin, ehkä siksi että olen introvertti?
yths:ltä tulee lopulta lähete julkiselle puolelle tutkimuksiin, ainakin meillä oli näin. ensin pari tapaamista yths:n psykologin kanssa, sitten yths:n psykiatrin kanssa ja sieltä tulee lähete julkiselle tutkimuksiin. Kun olet yths:n piirissä, niin ei julkinen ottaisikaan sinua ensikäynneille, vaan ohjaisivat yths:lle, joten hyvä aloittaa suoraan yths:ltä. Lisäksi siellä pääsee nopeammin sitten tuon ensivaiheen yli - julkisella pitää odotella pitkään niiden varsinaisten tutkimusten alkua, muistaakseni meillä oli julkisen jonot jotain puoli vuotta.
Vierailija kirjoitti:
MIten teillä joilla adhd lääkitys, mutta lisäksi ahdistusta ja unettomuutta, onko nuihin mitään sopivaa lääkettä ,edes tarvittavaa,mikä siis sopii concertan kans ?
Ja mainittakoot,nuo siis olleet vuosia,ennen adhd-lääkitystä, itseasiassa lääkitys vähän lievensi jopa nuita .
Mulle vaan lääkäri sanoi että se mirtatsapiinin puolikas auttaa myös ahdistukseen , no ei auta oikeen uneen eikä ahdistukseen..
Liikunta.
Ryhmäliikunnan ollessa suljettu palautui niin levottomuus kuin unihäiriötkin. Aloin vähän hyppimään lääkkeistä huolimatta ns. seinille sitten diagnoosin toteamise.
Mulle toimii kehon väsyttäninen yhdessä Concertan kanssa. Saan itse nykyisin määritellä päiväannoksen liikunnan mukaan. Luonnollisesti normaalinakin aikana vapaapäiviä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PK-seudulla Terveystalo ja Veli-Matti Kaupinmäki. Kolmella vastaanotolla -juu hitokseen kallista on, mutta osissa voi maksaa - diagnoosi ja b-lausunto terapiaa varten. Suosittelen!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rarehanu kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään aikuisiän ADHD:tä.
Siinä mielessä ei olekaan, että ominaisuus on olemassa syntymästä kuolemaan saakka. Ilman diagnoosia tai sen kanssa.
Itselläni on aikuisiän ADHD-oireet, mutta syynä on vakava aivotärähdys. Oireita hoidetaan ihan samoilla lääkkeillä. Erona on että tiedän millainen elämä voi olla ilman oireita ja se että työmuisti hajosi.
Eikö diagnoosi ole silloin MBD
T90.5 Kallonsisäisen vamman seuraukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisitteko asiasta enemmän tietävät: kannattako hakeutua neuropsykologin vai psykiatrin testattavaksi?
Mitään tutkimuksia ei siis ole vielä tehty ja homma alkutekijöissään. Yksityiselle tarkoitus mennä, kun julkinen puoli on ihan tukossa
Valmistaudu maksamaan tonneja.
Ensimmäinen käynnillä lääkäri haastattelee potilaan ja lähettää Neuropsykologinen tutkimukseen.
Tutkimustulosten valmistuttua lääkäri tekee päätöksen lääkkeen tarpeellisuudesta.
Seuraavat ajat ovat lääkkeen vaikutuksen seuraamista ja minimiannoksen löytäminen.
https://www.kaypahoito.fi/nix02462
Vierailija kirjoitti:
Moikka kaikille,
Jonkinlainen discord-server ollut jonkun aikaa pystys,
lisää porukkaa olisi kiva saada jakamaan mietteitä🙂
Tässä olisi linkkiä:
Itse en ole Discord-ikäinen, mutta 21v tyttäreni pyörii siellä. Hän on löytänyt jenkkipuolelta jonkun (tai useampia? en ole kysynyt) ADHD-ryhmän ja se tuntuu välillä vievän häneltä kovasti aikaa.
Katsoin nyt että tuossa ryhmässä on vasta viisi jäsentä. Kannattaisiko tätä mainostaa jossain muuallakin kuin mamma-ikäisten Vauva-palstalla? Omasta nuoruudestani muistan, että jenkkien kanssa juttelu (silloin 90-luvun alkupuolella se oli IRC) voi tehdä tuhojaan unirytmille.
Vierailija kirjoitti:
Te joilla elvanse,niin kauanko sen vaikutus kestää käytännössä?
Concertaa nyt ,mutta lääkäri puhui että voi tuota elvansea harkita .
Concertan vaikutus aika lyhyt minulla, jotain 6-7h. Ja pistää joskus ahdistamaan.
En nyt jaksa tarkistaa olenko jo vastannut tähän, mutta itse en oikein tahdo edes huomata, kuinka kauan Elvanse vaikuttaa. Kai 12h ainakin? Eikä sen vaikutus lopu mitenkään romahtamalla.
Jossain vaiheessa sen Elvansen vaikutuksen hiipumisen huomasi siitä, että alkoi tulla impulsseja, että mitähän sitä söisi. Siis syöminen alkoi kiinnostaa eikä tuntunut pakkopullalta. Eikä ollut vaikea ryhtyä siihen syömiseen. Päivällä sitä helposti viruu monta tuntia nälässä, kun ei saa aikaiseksi että hilautuisi jääkaapille, jossa olisi valmista ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Nostan ketjua..
Miten te adhd ihmiset jaksatte toisten negatiivista palautetta koko ajan?
Aiemmin jaksoin . Nyt tuntuu etten jaksa enää. Taas oon saanut palautetta että puhun liikaa omista asioistani, en kysy muilta asioita (mielestäni kysyn mutta väärään aikaan vääriä asioita ), en kuuntele.. ystävät ei ryhmässä vastaa mihinkään mun viesteihin ja korostuu että mun jutut on turhia ja paskoja.. en vaan jaksa..Tuntuu että pitäisi esittää ihan eri ihmistä niin ystävyyssuhteet onnistuu . Kiinnitän aina huomion väärään asiaan ensin ja ulkopuolisuus ahdistaa. En muista lasten nimiä tai syntymäpäiviä. Ei minua kyllä minnekään ystävien lapsiin liittyviin juttuihin kutsutakaan. Syytetään etten ole kiinnostunut heidän lapsista. Kai olen vain todella vammainen kun en ymmärrä miten se kiinnostus tulee osoittaa??
Pahinta että neurotyypillisten mittarilla olen paska ystävä.. olen niin täynnä tätä ymmärtämättömyyttä.
Tässä on minullekin paljon tuttua. En osaa ylläpitää ystävyyssuhteita ilman viitekehystä. Pystyn tutustumaan ihmisiin töissä tai opiskelussa (vaikkakin vähän huonosti, uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa) ja niin kauan kun on se yhteinen työpaikka tai opiskelu niin tulee pidettyä jotenkin yhteyttä. Lapsen kautta olen tutustunut myös toisten lasten äiteihin. Mutta kun se yhdistävä tekijä poistuu, en minä osaa noihin ihmisiin pitää yhteyttä.
Minun on ollut myös vaikea muistaa toisten lasten nimiä. Siis ihan jopa veljen kolme lasta on ollut vaikea opetella. He ovat niin paljon nuorempia kuin oma lapseni, ettei ole jaksanut kiinnostua niin kauheasti. Kerran tai pari vuodessa kun heitä näkee, niin se oppiminen on ollut hidasta. Nyt jo osaan ne nimet, mutta todella monta vuotta siihen meni. Kahden lapsen nimet opin helpommin, mutta sitten kun perheeseen tulee kolmas, alkaa mennä vaikeaksi ja neljännen lapsen nimen oppiminen on ihan tuskaa. Saatan jopa unohtaa, kuinka monta lasta missäkin perheessä on, tipahdan siinä kolmannen kohdalla kärryiltä ja voi mennä monta vuotta ennen kuin opin, että siinä ja siinä perheessä onkin neljä lasta.
Olen tällä hetkellä tutkimuksissa selvittääkseni, onko minulla myös Asperger. Siitä on minulle monet sanoneet (toki vasta sen jälkeen kun olen kertonut ADHD-diagnoosista) ja olen aiheeseen perehdyttyäni myös tunnistanut itsessäni monia piirteitä. Viime viikolla minulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni sellainen ylikuormitustilanne, joka oli minulle liikaa. Olin käynyt ensin terapiassa, sitten kaupassa ja apteekissa ja kotiin mennessä halusin nauttia aurinkoisesta ilmasta ja tehdä kävelylenkkiä. Mutta sitten tuli rakennustyömaa, jonka meteli ahdisti. Sitä pääsin karkuun. Kun pääsin lähemmäs puistoa, tuli taakseni metelöivä päiväkotiryhmä, jota pakenin toiseen suuntaan. Mutta puistossa oli sitten pulkkamäessä lapsia jotka metelöivät ja se oli jo liikaa, tuli niin paha olo että alkoi itkettää ja piti päästä pois. Vielä senkin jälkeen kun olin päässyt kotiin, kesti pitkään että pääsin yli siitä kauheasta olosta. Onneksi sentään tiesin, että autisteilla voi olla tällaista, en vain ollut tajunnut että saatan itsekin kärsiä tuollaisesta, kun en ole aiemmin mennyt tilttiin. Kaupungilla tehdyn ostoskierroksen jälkeen olen aina ollut lopen uupunut, mutta olen luullut sen liittyvän kävelemiseen.
Juu, meni taas siihen että kirjoitan loputtomasti itsestäni o_O Mutta luepa sinäkin aikuisten autistien ongelmista ja miten ne ilmenevät, saatat löytää sieltä paljon tuttua!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vuosien varrella opetellut monia eri muistikikkoja ja tekniikoita, ja lisäksi jotkut kiinnostavat jutut tuntuu menevän suoraan pitkäkestoiseen muistiin, ja siksi luulinkin aina että mulla on hyvä muisti. Kun sitten kokeilin nikotiinia ekan kerran (purkan muodossa), mulle selvisi että mun työmuisti on surkea. En ollut tiennyt kun ei ollut kokemusta muusta. Oli ihan uskomatonta kun muisti alkoi pelittää ja ihan vaivattomasti. Asiat palautuu mieleen itsestään silloin kun niitä tarvitsee, ei tarvitse muistella erikseen, kerrata jatkuvasti sitä muistettavaa asiaa tai kehittää monimutkaisia muistisääntöjä. Energiaa säästyy valtavasti, ja aivoissa riittää kaistaa ajatella muita asioita siitä huolimatta että on myös muistettavia asioita. Huonon työmuistin kanssa voi siis oppia pärjäämään erilaisilla tekniikoilla, mutta ei se kyllä ole minun kokemukseni mukaan sama asia kuin se että muisti alkaa toimia paremmin.
Diagnoosia mulla ei vielä ole eikä siis varsinaista lääkitystäkään, tuon purkan voimalla pärjäilen, mutta kyllä jo se on helpottanut elämää merkittävästi. Siitä huolimatta että rajoitan sen käyttöä noin 2-4 kertaan viikossa, koska en haluaisi jäädä koukkuun.
Tää oli mielenkiintoista luettavaa! En tiennyt, että nikotiinilla voi doupata. Mutta kaikenlaista itselääkitystähän ihmiset tuntuvat kokeilevan tai löytävän sattumalta. Jotkut kokeilevat kaverin tai puolison lääkettä ihan nähdäkseen, auttaako se itsellä (ja sitä kautta selvittääkseen, onko itselläkin ADHD) ja minäkin olen miettinyt, pitäisikö mieheni kokeilla edes kerran. Mutta hänellä on korkea verenpaine (vaikka lääkitys on), niin ei uskalla mitään ADHD-lääkettä hänelle tyrkyttää edes pienellä annoksella.
Tämä nikotiinipurkka kuulostaa kyllä innovatiiviselta! Vaikka uskon kyllä, että siinäkin on omat ongelmansa eikä tuota varmaan säännölliseen ja päivittäiseen käyttöön kannata edes harkita. Mutta pieni oljenkorsi niille, joilla on elämä mennyt pieleen ja rahatilanne ei mahdollista yksityisen puolen tutkimuksia ja julkinen ei viitsi hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten te adhd-ihmiset rentoudutte? siis että aivotkin rentoutuu ?
Tuntuu että itse tarvin jotain riittävän hankalaa puuhaa että tavallaan rentoudun ja pystyn keskittymään yhteen asiaan(lääkityksestä huolimatta).
Se voi olla vaikka se ikean hyllyn kasaus, sen hetken olen ihan sen jutun pauloissa ja tavallaan lepään samalla.
Mulla auttaa metsä. Joku puistossa rannalla kävely ei auta, kun siellä on paljon ihmisiä ja niistä tarttuu kiire ja tulee siihen ulkoiluun sellainen suorittamisen maku. Oikea metsä, missä on luonnon rauha ja ihmisiä tulee vain harvakseltaan vastaan, toimii hyvin.
Minusta on tullut jotenkin ympäristötietoisempi sen jälkeen kun hankittiin mökki. Olen siellä mökillä jotenkin ihan eri ihminen, kai se on vaan se ympäristö ja tulee helpommin ulkoiltua ja puuhailtua. Tähän asti olen viihtynyt kaupungissa ja nauttinut siitä, että palvelut on lähellä ja keskustakin kävelymatkan päässä. Mutta nyt tuntuu että haluan täältä pois, jonnekin syrjään ja elintilaa ympärille. Mieluummin vähintään puolen hehtaarin tontti, joka ei ole pelkkää pihaa ja puutarhaa. Vähintäänkin pitäisi päästä metsän reunaan tai lähelle, jos ei sopivan metsäistä asuinpaikkaa löydy.
Kaikki on julkisella tukossa.
Minulla on hyvä lääkäri yksityisellä joka jää kohta eläkkeelle enkä tiedä miten asiat sitten menevät. En ole varakas mutta tällä lääkärillä kävin vuosia ja tuntee minut.