Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi sitä tuputetaan ensimmäisenä.. minusta myös lääke oli etittäin epämielyttävän tuntuinen. Conserta lisäsi minussa kovaa ärtyneisyyttä ja medikinetillä meinasin saada paniikkikohtauksen kaupassa.

Molemmissä myös aivan kamalat laskut .

Elvanse vaikuttaa tasaisesti ja ”laskut” olemattomat.

Vaikutus vaan tuntuu liian lyhyeltä :(

Minulla Elvanse tuntuu vaikuttavan ihan riittävän pitkään. Ja sitä 'laskua' ei oikeastaan huomaa mitenkään muuten kuin että olo ei ole niin puuhakas, ja sitten syömisistä. Minulla meni tosi pitkään, että tajusin tuon syömiskuvionkin, että se liittyy Elvanseen. Tai siis tietenkin tiesin, että Elvanse tekee sen, ettei tule syötyä huvikseen ja lisäksi ADHD tekee sen, että syömiseen ryhtyminen on kauhean ponnistelun takana ja välillä tulee viruttua nälässä tuntikausia (ja perkuloitua), ennen kuin saa raahattua itsensä syömään. Mutta illalla, kun Elvanse ei enää vaikuta, tulee syötyäkin.

En nyt tiedä onko tämä hyvä homma, että illalla tulee paikattua sitä päivällä syntynyttä kalorivajetta, mutta en ole siitä stressiäkään ottanut. Paino on hieman laskenut (5-6kg) mutta tosi hitaasti ja ylipainoa on kuitenkin sellaiset 25-30kg joten en osaa pitää pahana pientä pudotusta. 

Olen yrittänyt pitää unirytmin tasaisena enkä onneksi kuulu niihin, jotka kärsivät unettomuudesta. Mutta joskus lipsahtaa että valvon liian pitkään ja nukun sitten hieman myöhempään. Silloin en uskalla Elvansea ottaa, kun se vaikuttaa niin pitkään ja pelkään että myöhään otettu Elvanse kostautuu illalla kun pitäisi mennä nukkumaan. Yhden kerran kokeilin olla ihan ilman lääkettä ja se oli käsittämättömän paska päivä ja sitä virhettä en enää tee. Muilla kerroilla olen paikannut joko Concertalla tai Medikinetillä (joita minulla on vielä alkukokeilujen jäljiltä) ja ne on toimineet ihan ok yksittäisinä päivinä otettuina. Concertat on nyt minulta loppu ja Medikinetin lyhyempi vaikutusaika tekee kyllä sen, että illalla tulee kauhea väsymys ja pitää mennä aikaisemmin nukkumaan. Mutta se on ihan hyväkin, koska yleensä Medikinet on kuvioissa juuri silloin, kun olen valvonut liian pitkään. 

Jossain vaiheessahan nuo Medikinetit loppuu ja ehkä sitten joudun ottamaan sen Elvansen joka päivä. Vaikka se ei minulla kauhean hyvin toimi siihen, ettei ajatukset harhailisi ja että pystyisin muistamaan mitä olen tekemässä, niin se auttaa kuitenkin tosi hyvin siihen että saan asioita tehtyä ja että siedän sitä, että ajatus karkaa muutamassa sekunnissa ja joudun vähän miettimään, miksi tulin tähän ja mitä olen etsimässä/hakemassa/tekemässä. Ja Elvanse auttaa siihen, että elämä tuntuu kuitenkin ihan hyvältä ja jatkamisen arvoiselta. Ilman mitään lääkettä alkaa tuntua, että kauheaa paskaa ja olisi kaikille parempi kun kuolisin pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollista niin pyytäkää elvanse kokeiluun, se sopii useimmille kuin metyylifenidaatit.

Mutta ei sekään ihmeitä tee aina.

Miksi tuota metyylifenidaattia tyrkytetään ensisijaisesti? Itsellä nyt siis adhd diagnoosi ja ensin kokeillaan concertaa. Olo on kuin olisi pilvessä. Onkohan mulla adhd:ta sittenkään, vai onko vain epäsopiva lääke.

Minulla myös kokeiltu vain concertaa. Olen kyllä sitä jo jonkun vuoden syönyt. Sain sillä opiskelut loppuun, mutta nuo sivuvaikutukset on vähän rasittavia. Olin jo tuossa puoli vuotta ilmankin, mutta nyt aloitin taas, kun olen niin saamaton...Mutta siis sellainen "pökkyrä" koko ajan. Iltapäivällä se vähän helpottaa ja sitten alan automaattisesti tekemään jotain, esim. siivoamaan. Tuntuu, että menee vähän väärin päin. Että pitäisi pystyä aloittamaan asioita lääkkeen kanssa, eikä vasta sitten kun lääke ei enää vaikuta. Muutenkin siitä tulee sellainen "jumi". En pääse irti esim. tietokoneesta. Kannattaisikohan kysellä lääkäriltä Elvansea? Lääkäri ei sitä ole koskaan ehdottanut...

Ei kai tuo jumi siitä lääkkeestä johdu, vaan ADHD:stä? Näin ainakin itse olen ymmärtänyt. Asioita on vaikea aloittaa, ja sitten kun on aloittanut, on vaikea lopettaa. Tietokoneelle on toki helppo aina mennä, siinä ei ole mitään aloituskynnystä :-) Mutta pois pääseminen on vaikeaa. Itselläni on Elvanse ja ei se kyllä yhtään auta siihen, että pääsisin pois tietokoneelta. 

Minulla on selkeä kaava kaikissa päivissä. Herään samoihin aikoihin, sitten lääke, kahvia ja aamupalaa ja tietokoneelle notkumaan. Vaikka herään puoli yhdeksältä, niin saattaa mennä kahteen tai kolmeen, ennen kuin irtaannun tietokoneelta. Siinä kohtaa on jo kauhea nälkä ja vessahätä, eli on jo hommia jonossa mistä pitää suoriutua ennen kuin voin alkaa tekemään jotain hyödyllistä. Ja nyt mökillä ne on pihahommia. Menen sitten pihalle liian myöhään, koska pimeä tulee aikaisin. Mutta vaikka on pimeää, en silti lopeta, vaan häärin siellä sitten otsalampun kanssa. Enkä osaa lopettaa, vaikka tulee nälkä ja väsy. Yhtenäkin päivänä tulin vasta yhdeksän jälkeen sisälle. Sitten olen aivan uuvuksissa, hädin tuskin jaksan syödä. Ja joudun lepuuttamaan ennen kuin jaksan edes takkaan laittaa tulta. Enkä tietenkään voi ajatellakaan, että saisin mitään keittiötä siivottua tai laitettua tiskejä koneeseen. 

Olen mieltänyt tämän niin, että tarvitsen sitä jotain nepsyvalmennusta, että saan näitä rutiineita paremmin haltuun. Ja että se lääkitys auttaisi siihen, että pystyn ylipäätään hyötymään siitä valmennuksesta. Tyttäreni on sellaisen jo aloittanut ja se on häntä auttanut. Minulla on tyssännyt siihen, kun en ole saanut aikaiseksi varattua aikaa. Mutta se on vahvasti agendalla. Tarvitsen apua ja työkaluja siihen, että saan tehtyä mitä haluan tehdä ja saan rajoitettua sitä tekemistä, mihin en halua käyttää aikaa liian kanssa (tietokoneella notkuminen). 

Minulle Concertasta alkoi tulla järkyttäviä ahdistuskohtauksia, siksi se jäi pois. Ja vaikka Elvansesta ei tulekaan samanlaista päänsisäistä rauhaa kuin Concertasta alussa, eikä Elvanse saa minua maagisen helposti tarttumaan siivoushommiin niin kuin Concerta alussa, kyllä tästä silti paljon apua on. Mutta selkeästi tarvitsen sitä valmennusta lisäksi.

Heips! Onko kukaan käynyt diagnosointiprosessia läpi Mikkelissä, yksityisellä tai julkisella? Kokemuksia? Kelle täällä kannattaisi hakeutua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene yksityiselle. Kaveri sai sieltä samantien diagnoosin ja lääkityksen. Nyt porskuttaa asiantuntija tehtävissä.

Mun mielestä on väärin, että diagnooseja jaetaan noin helposti. Syö neuropsykologisten ongelmien uskottavuutta, kun diagnoosin saa helposti. Oikeasti pitäisi tehdä kattavat testit ja poissulkea ensin muut.

Yksityisellä testit plus lääkärit n. 1300. Jos siis tehdään oikeasti ne testit.

Totta. Moisilta puoskareilta pitäisi ottaa lääkärioikeudet pois. Yleensäkään lääkärin pätevyys ei yksinään riitä ADHD:n tai muun autisminkirjon dg:n tekemiseen.

Olen huomannut, että nykyään todella moni "suorittaja" ajattelee itsellään olevan adhd. Näillä henkilöillä on kaikilla kalenterit täynnä, he pystyvät täysin keskittyneenä suorittamaan kaikki tehtävänsä aamusta iltaan joka päivä ja menestyvät kaikessa moitteettomasti mihin ryhtyvät. Ainoa "ongelma" heillä on, että eivät pysty rentoutumaan ilman tekemistä. Mitään muita ihmissuhdeongelmia, käytännön ongelmia tai yhtään mitään ei näillä henkilöillä ole. Tästä on tullut siis suorastaan trendi, että tällaiset ihmiset epäilevät heillä olevaan adhd. Jotenkin tuntuu vähättelevältä niitä kohtaan joilla on oikeasti keskittymisvaikeuksia ja siitä johtuvia elämänhallinnanvaikeuksia. Suurimmalla osalla länsimaissa on ongelmia rentoutumisen kanssa, ei kai se nyt mitään diagnoosia tarvitse?

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin ketjun alussa, miten voisin saada diagnoosin aikuiselle pojalleni, jolla ei ole mitään koulumerkintöjä. Nyt hän on saanut tänä syksynä diagnoosin ja kerron, miten se meni ja mitä opin. Asuinpaikka Helsinki.

Hakeuduimme yksityiselle neurologille, joka asiakaspalvelusta saamani neuvon mukaan antaa lähetteitä tutkimuksiin. Saimme lähetteen. Hinta 220 e. Terveystalo.

Menimme lääkärin suosittelemalle neuropsykologille 4 h tutkimuksiin. Minäkin äitinä täytin lomakkeita, mutta ne olivat sivuosassa. Itse tutkimukset osoittivat selkeän tuloksen. Hinta 1100 e. Terveystalo.

Neurologi, joka teki lähetteen, antoi diagnoosin, mutta sen jälkeen jouduimme hakeutumaan psykiatrille, joka hoitaa adhd:ta. Häneltä sai lääkkeet. Hinta 220 e. Aava.

Jos adhd on hyvin selkeä ja ilmeinen, on nuo tutkimukset ohitettavissa, jos löytää psykiatri, joka hoitaa adhd:ta. Tällöin säästää reilusti. Ongelma vain on tuon lääkärin löytyminen. Kannattaa soittaa asiakaspalveluihin, eikä vain uskoa netissä lukevia kuvauksia.

Ja se ei ole ongelma, ettei ole koulutietoja tai vanhempien haastatteluita.

Nyt hieman ihmettelen tuota prosessia. Ensinnäkin tuo ensimmäinen vaihe on turha. Ei siinä erikseen tarvita mitään lääkäriä, joka tekee lähetteen. Ihan itse voi hakeutua sinne tutkimuksiin. Ja miksi tuo lähetteen tehnyt lääkäri on tehnyt sen diagnoosin eikä se lääkäri, joka tutki? Ja miksi lääkitystä sitten puidaan taas jonkun eri lääkärin kanssa? Siis tässä oli kolme lääkäriä hämmentämässä soppaa?

Voi toki olla, että vuonna 2019 kuvio on ollut tuo ja sen jälkeen on saatu prosessia paremmaksi. Minä ja tyttäreni kävimme myös Helsingin Terveystalossa (Kamppi) ja meidän prosessi oli tämä: Ensin 4-5 tapaamista psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, joka tekee alkututkimukset (lomakkeiden täyttelyä, haastattelua, aineistojen keruu neuvolasta, koulusta jne.). Tämän jälkeen neljä tapaamista psykiatrin kanssa ja hän teki diagnoosin. Hänen kanssaan on myös myöhemmin säädetty lääkitystä sopivaksi, nämä ovat hoituneet lyhyemmillä puheluilla (ja pienemmällä laskutuksella). Ja hän on antanut myös tyttärelleni vinkkejä nepsyvalmennuksen suhteen, että mistä sitä voisi hakea. 

Siis kaksi hoitokontaktia ja psykiatri on kuviossa mukana kunnes löytyy sopiva lääke ja annos ja neuvoo sitten mistä suunnasta kannattaa hakea apua jatkoon. Ja oletan, että hänen kanssaan sovitaan myös kontrolliaika sitten vähän pidemmän ajan päähän, kun pitäähän se resepti joskus uusiakin. Itselläni taisi olla toukokuussa-kesäkuussa viimeinen puheluaika ja siinä kohtaa oltiin saatu lääkitys kohdilleen. Seuraava aika sovittiin marraskuun loppuun, eli tässä on ollut hyvää aikaa opetella elämään tämän lääkityksen kanssa ja rauhottaa tilannetta. Parin viikon päästä tilanteen tarkistus, reseptin uusiminen ja jonkun terapian/valmennuksen aion aloittaa. 

En ole tyttärestäni tainnut muuta mainita kuin että hän sai diagnoosin 20-vuotiaana ja lääkkeiden kanssa on opiskelu helpottunut. Mutta kerrottakoon nyt, jos täällä on muita saman ikäisiä, joilla opinnot tökkii ADHD:n takia, mihin ratkaisuihin oma tytär on päätynyt. Hän siis aloitti nepsyvalmennuksen saadakseen rutiineja kuntoon. Vielä keväällä hän teki 60% työaikaa ja opiskeli ohessa. Kesällä hän teki 80% työaikaa, hänellä on masennuskin ollut vaivana, joten 100% ei oikein onnistu. Masennuslääke hänellä vaihdettiin ja uusi lääke tuntuu auttavan paremmin. Syksyllä hän jatkoi 80% työajalla ja otti oheen muutamia kursseja. Ennen tuota masennuslääkkeen vaihtamista hänellä meni kuitenkin se masennus niin pahaksi, että tuli parin viikon sairauslomakin. Ja sitä ennen hän oli puolikuntoisena yrittänyt sinnitellä, niin töissä tuntisaldokin oli vähän miinuksella. Hän päätyi sellaiseen ratkaisuun, että pisti ne opinnot nyt kokonaan tauolle ja keskittyy siihen, että saisi rutiinit kuntoon. 80% työaikaa tekee edelleen ja se hoituu nyt ihan hyvin, kun sai paremman masennuslääkkeen ja sai vähän lepuuttaa. 

Minullakin on tilanne, että pitäisi työelämää vähän miettiä, että mihin suuntaan pyrkisi. Mutta taitaa omallakin kohdalla olla niin, että pitää ensin tuon valmennuksen kautta saada rutiinit kuntoon ja elämä jonkinlaiseen kuosiin. Että pystyy miettimään vaikka jotain täydennyskoulutusta tai ylipäätään pystyy hakemaan töitä. Olen nyt 2,5kk:n aikana saanut yhden hakemuksen aikaiseksi ja sekin vasta viimeisenä hakupäivänä. Kyllä tässä pitää ottaa aikaa sille, että saa perusasiat ensin kuntoon ja vasta sitten yrittää tuollaisia vaativampia hankkeita.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, otin elvansen aamulla, ei bisseä tänään.

 Mites muilla?

Minulla on aiempi vähäinen alkoholin käyttö vähentynyt entisestään lääkkeen myötä. Harvoin juon mitään, missä olisi alkoholia ja jos otankin, niin 0,5% on vahvin mitä juon enkä silloinkaan juo sitä koko 33cl tölkkiä vaan ehkä puolet. 

Nykyisin alkaa olla tosi hyvin alkoholittomia oluita saunajuomaksi ja vielä enemmän näitä, jossa on alkoholia 0,5%. Olen tykännyt saunajuomana tosi paljon näistä sekoituksista, joissa on alkoholitonta olutta ja mehua/limua. Siis Radler ja Fassbrause.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin ketjun alussa, miten voisin saada diagnoosin aikuiselle pojalleni, jolla ei ole mitään koulumerkintöjä. Nyt hän on saanut tänä syksynä diagnoosin ja kerron, miten se meni ja mitä opin. Asuinpaikka Helsinki.

Hakeuduimme yksityiselle neurologille, joka asiakaspalvelusta saamani neuvon mukaan antaa lähetteitä tutkimuksiin. Saimme lähetteen. Hinta 220 e. Terveystalo.

Menimme lääkärin suosittelemalle neuropsykologille 4 h tutkimuksiin. Minäkin äitinä täytin lomakkeita, mutta ne olivat sivuosassa. Itse tutkimukset osoittivat selkeän tuloksen. Hinta 1100 e. Terveystalo.

Neurologi, joka teki lähetteen, antoi diagnoosin, mutta sen jälkeen jouduimme hakeutumaan psykiatrille, joka hoitaa adhd:ta. Häneltä sai lääkkeet. Hinta 220 e. Aava.

Jos adhd on hyvin selkeä ja ilmeinen, on nuo tutkimukset ohitettavissa, jos löytää psykiatri, joka hoitaa adhd:ta. Tällöin säästää reilusti. Ongelma vain on tuon lääkärin löytyminen. Kannattaa soittaa asiakaspalveluihin, eikä vain uskoa netissä lukevia kuvauksia.

Ja se ei ole ongelma, ettei ole koulutietoja tai vanhempien haastatteluita.

Nyt hieman ihmettelen tuota prosessia. Ensinnäkin tuo ensimmäinen vaihe on turha. Ei siinä erikseen tarvita mitään lääkäriä, joka tekee lähetteen. Ihan itse voi hakeutua sinne tutkimuksiin. Ja miksi tuo lähetteen tehnyt lääkäri on tehnyt sen diagnoosin eikä se lääkäri, joka tutki? Ja miksi lääkitystä sitten puidaan taas jonkun eri lääkärin kanssa? Siis tässä oli kolme lääkäriä hämmentämässä soppaa?

Voi toki olla, että vuonna 2019 kuvio on ollut tuo ja sen jälkeen on saatu prosessia paremmaksi. Minä ja tyttäreni kävimme myös Helsingin Terveystalossa (Kamppi) ja meidän prosessi oli tämä: Ensin 4-5 tapaamista psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, joka tekee alkututkimukset (lomakkeiden täyttelyä, haastattelua, aineistojen keruu neuvolasta, koulusta jne.). Tämän jälkeen neljä tapaamista psykiatrin kanssa ja hän teki diagnoosin. Hänen kanssaan on myös myöhemmin säädetty lääkitystä sopivaksi, nämä ovat hoituneet lyhyemmillä puheluilla (ja pienemmällä laskutuksella). Ja hän on antanut myös tyttärelleni vinkkejä nepsyvalmennuksen suhteen, että mistä sitä voisi hakea. 

Siis kaksi hoitokontaktia ja psykiatri on kuviossa mukana kunnes löytyy sopiva lääke ja annos ja neuvoo sitten mistä suunnasta kannattaa hakea apua jatkoon. Ja oletan, että hänen kanssaan sovitaan myös kontrolliaika sitten vähän pidemmän ajan päähän, kun pitäähän se resepti joskus uusiakin. Itselläni taisi olla toukokuussa-kesäkuussa viimeinen puheluaika ja siinä kohtaa oltiin saatu lääkitys kohdilleen. Seuraava aika sovittiin marraskuun loppuun, eli tässä on ollut hyvää aikaa opetella elämään tämän lääkityksen kanssa ja rauhottaa tilannetta. Parin viikon päästä tilanteen tarkistus, reseptin uusiminen ja jonkun terapian/valmennuksen aion aloittaa. 

En ole tyttärestäni tainnut muuta mainita kuin että hän sai diagnoosin 20-vuotiaana ja lääkkeiden kanssa on opiskelu helpottunut. Mutta kerrottakoon nyt, jos täällä on muita saman ikäisiä, joilla opinnot tökkii ADHD:n takia, mihin ratkaisuihin oma tytär on päätynyt. Hän siis aloitti nepsyvalmennuksen saadakseen rutiineja kuntoon. Vielä keväällä hän teki 60% työaikaa ja opiskeli ohessa. Kesällä hän teki 80% työaikaa, hänellä on masennuskin ollut vaivana, joten 100% ei oikein onnistu. Masennuslääke hänellä vaihdettiin ja uusi lääke tuntuu auttavan paremmin. Syksyllä hän jatkoi 80% työajalla ja otti oheen muutamia kursseja. Ennen tuota masennuslääkkeen vaihtamista hänellä meni kuitenkin se masennus niin pahaksi, että tuli parin viikon sairauslomakin. Ja sitä ennen hän oli puolikuntoisena yrittänyt sinnitellä, niin töissä tuntisaldokin oli vähän miinuksella. Hän päätyi sellaiseen ratkaisuun, että pisti ne opinnot nyt kokonaan tauolle ja keskittyy siihen, että saisi rutiinit kuntoon. 80% työaikaa tekee edelleen ja se hoituu nyt ihan hyvin, kun sai paremman masennuslääkkeen ja sai vähän lepuuttaa. 

Minullakin on tilanne, että pitäisi työelämää vähän miettiä, että mihin suuntaan pyrkisi. Mutta taitaa omallakin kohdalla olla niin, että pitää ensin tuon valmennuksen kautta saada rutiinit kuntoon ja elämä jonkinlaiseen kuosiin. Että pystyy miettimään vaikka jotain täydennyskoulutusta tai ylipäätään pystyy hakemaan töitä. Olen nyt 2,5kk:n aikana saanut yhden hakemuksen aikaiseksi ja sekin vasta viimeisenä hakupäivänä. Kyllä tässä pitää ottaa aikaa sille, että saa perusasiat ensin kuntoon ja vasta sitten yrittää tuollaisia vaativampia hankkeita.

Olen tuo, jolle vastaat.

Minä luulin, että tutkimuksiin tarvitaan lähete. Siksi hakeuduin neurologille. Soitin terveystalon asiakasneuvontaan, ja minulle neuvottiin tuo. Tutkimuksia ei tehnyt lääkäri, vaan psykologi. En tiennyt, että olisin voinut hakeutua psykologille ilman lähetettä.

Nyt jälkiviisaana olisin hakeutunut heti sellaisen lääkärin luokse, joka hoitaa adhd:ta. Olisin säästänyt 220 e. Mutta heitä on tosi vähän. Jos sellaisen löytää, niin ”ei ota uusia asiakkaita”. En Itse löytänyt löytänyt sellaista lääkäriä, siksi tein päätöksen, että tutkitaan ensin. Löysin sen toisen lääkärin vasta jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin ketjun alussa, miten voisin saada diagnoosin aikuiselle pojalleni, jolla ei ole mitään koulumerkintöjä. Nyt hän on saanut tänä syksynä diagnoosin ja kerron, miten se meni ja mitä opin. Asuinpaikka Helsinki.

Hakeuduimme yksityiselle neurologille, joka asiakaspalvelusta saamani neuvon mukaan antaa lähetteitä tutkimuksiin. Saimme lähetteen. Hinta 220 e. Terveystalo.

Menimme lääkärin suosittelemalle neuropsykologille 4 h tutkimuksiin. Minäkin äitinä täytin lomakkeita, mutta ne olivat sivuosassa. Itse tutkimukset osoittivat selkeän tuloksen. Hinta 1100 e. Terveystalo.

Neurologi, joka teki lähetteen, antoi diagnoosin, mutta sen jälkeen jouduimme hakeutumaan psykiatrille, joka hoitaa adhd:ta. Häneltä sai lääkkeet. Hinta 220 e. Aava.

Jos adhd on hyvin selkeä ja ilmeinen, on nuo tutkimukset ohitettavissa, jos löytää psykiatri, joka hoitaa adhd:ta. Tällöin säästää reilusti. Ongelma vain on tuon lääkärin löytyminen. Kannattaa soittaa asiakaspalveluihin, eikä vain uskoa netissä lukevia kuvauksia.

Ja se ei ole ongelma, ettei ole koulutietoja tai vanhempien haastatteluita.

Nyt hieman ihmettelen tuota prosessia. Ensinnäkin tuo ensimmäinen vaihe on turha. Ei siinä erikseen tarvita mitään lääkäriä, joka tekee lähetteen. Ihan itse voi hakeutua sinne tutkimuksiin. Ja miksi tuo lähetteen tehnyt lääkäri on tehnyt sen diagnoosin eikä se lääkäri, joka tutki? Ja miksi lääkitystä sitten puidaan taas jonkun eri lääkärin kanssa? Siis tässä oli kolme lääkäriä hämmentämässä soppaa?

Voi toki olla, että vuonna 2019 kuvio on ollut tuo ja sen jälkeen on saatu prosessia paremmaksi. Minä ja tyttäreni kävimme myös Helsingin Terveystalossa (Kamppi) ja meidän prosessi oli tämä: Ensin 4-5 tapaamista psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, joka tekee alkututkimukset (lomakkeiden täyttelyä, haastattelua, aineistojen keruu neuvolasta, koulusta jne.). Tämän jälkeen neljä tapaamista psykiatrin kanssa ja hän teki diagnoosin. Hänen kanssaan on myös myöhemmin säädetty lääkitystä sopivaksi, nämä ovat hoituneet lyhyemmillä puheluilla (ja pienemmällä laskutuksella). Ja hän on antanut myös tyttärelleni vinkkejä nepsyvalmennuksen suhteen, että mistä sitä voisi hakea. 

Siis kaksi hoitokontaktia ja psykiatri on kuviossa mukana kunnes löytyy sopiva lääke ja annos ja neuvoo sitten mistä suunnasta kannattaa hakea apua jatkoon. Ja oletan, että hänen kanssaan sovitaan myös kontrolliaika sitten vähän pidemmän ajan päähän, kun pitäähän se resepti joskus uusiakin. Itselläni taisi olla toukokuussa-kesäkuussa viimeinen puheluaika ja siinä kohtaa oltiin saatu lääkitys kohdilleen. Seuraava aika sovittiin marraskuun loppuun, eli tässä on ollut hyvää aikaa opetella elämään tämän lääkityksen kanssa ja rauhottaa tilannetta. Parin viikon päästä tilanteen tarkistus, reseptin uusiminen ja jonkun terapian/valmennuksen aion aloittaa. 

En ole tyttärestäni tainnut muuta mainita kuin että hän sai diagnoosin 20-vuotiaana ja lääkkeiden kanssa on opiskelu helpottunut. Mutta kerrottakoon nyt, jos täällä on muita saman ikäisiä, joilla opinnot tökkii ADHD:n takia, mihin ratkaisuihin oma tytär on päätynyt. Hän siis aloitti nepsyvalmennuksen saadakseen rutiineja kuntoon. Vielä keväällä hän teki 60% työaikaa ja opiskeli ohessa. Kesällä hän teki 80% työaikaa, hänellä on masennuskin ollut vaivana, joten 100% ei oikein onnistu. Masennuslääke hänellä vaihdettiin ja uusi lääke tuntuu auttavan paremmin. Syksyllä hän jatkoi 80% työajalla ja otti oheen muutamia kursseja. Ennen tuota masennuslääkkeen vaihtamista hänellä meni kuitenkin se masennus niin pahaksi, että tuli parin viikon sairauslomakin. Ja sitä ennen hän oli puolikuntoisena yrittänyt sinnitellä, niin töissä tuntisaldokin oli vähän miinuksella. Hän päätyi sellaiseen ratkaisuun, että pisti ne opinnot nyt kokonaan tauolle ja keskittyy siihen, että saisi rutiinit kuntoon. 80% työaikaa tekee edelleen ja se hoituu nyt ihan hyvin, kun sai paremman masennuslääkkeen ja sai vähän lepuuttaa. 

Minullakin on tilanne, että pitäisi työelämää vähän miettiä, että mihin suuntaan pyrkisi. Mutta taitaa omallakin kohdalla olla niin, että pitää ensin tuon valmennuksen kautta saada rutiinit kuntoon ja elämä jonkinlaiseen kuosiin. Että pystyy miettimään vaikka jotain täydennyskoulutusta tai ylipäätään pystyy hakemaan töitä. Olen nyt 2,5kk:n aikana saanut yhden hakemuksen aikaiseksi ja sekin vasta viimeisenä hakupäivänä. Kyllä tässä pitää ottaa aikaa sille, että saa perusasiat ensin kuntoon ja vasta sitten yrittää tuollaisia vaativampia hankkeita.

Olen tuo, jolle vastaat.

Minä luulin, että tutkimuksiin tarvitaan lähete. Siksi hakeuduin neurologille. Soitin terveystalon asiakasneuvontaan, ja minulle neuvottiin tuo. Tutkimuksia ei tehnyt lääkäri, vaan psykologi. En tiennyt, että olisin voinut hakeutua psykologille ilman lähetettä.

Nyt jälkiviisaana olisin hakeutunut heti sellaisen lääkärin luokse, joka hoitaa adhd:ta. Olisin säästänyt 220 e. Mutta heitä on tosi vähän. Jos sellaisen löytää, niin ”ei ota uusia asiakkaita”. En Itse löytänyt löytänyt sellaista lääkäriä, siksi tein päätöksen, että tutkitaan ensin. Löysin sen toisen lääkärin vasta jälkikäteen.

Onneksi asun keskisuuressa kaupungissa, kaikki hoitui julkisella noin 7 kk siitä kun puolisoni (yleislääkäri) teki ensin lähetteen tutkimuksiin. Ensin puhuin terveydenhoitajan kanssa puhelimessa alkukartoituksen, sitten kävin kerran psykologilla, jonka jälkeen oli kaksi psykologin etäkäyntiä videoyhteydellä, sitten psykologin ja psykiatrin kanssa yhteinen videotapaaminen ja sitten viimeinen videotapaaminen psykiatrin kanssa kun sain diagnoosin. Itse kävin muutamat labrat aina noiden tapaamisten välissä ja psykologi soitteli äitini kanssa puhelinhaastattelun. Hintaa tälle koko prosessille tuli 0€. Olen lukenut aika paljon kokemuksia, joissa suuremmissa kaupungeissa asuvat ihmiset eivät tosiaan pääse lainkaan julkiselle. Tietääkö joku pääseekö opiskelijat yths:n kautta tutkimuksiin?

Oulussa pääsee tutkimuksiin  ,mutta jonot on pitkät. Julkisella siis.

Vierailija kirjoitti:

Entäs käykö mikään ahdistuslääke adhd-lääkkeiden kans? päinvastaiset vaikutukset?

Eiköhän käy. Sama asia kait kun masennuslääkkeet?

Sinä  medikinetin kokeilija, kokeile jos saisit elvansen testiin.

Onko tuon Elvansen testiehdotus jotenkin punainen vaate psykiatreille? Olen syönyt vuoden metyylifenidaattia ja tuo sivuvaikutuksena tuleva mutismi vaikeuttaa elämääni (työssäni pitää puhua paljon). Onko Elvansella tällaisia sivuvaikutuksia? Haluaisin ehdottaa lääkkeen vaihtoa, mutta en halua saada nistileimaa itselleni.

Ei, se vaan on kallis lääke ja pitää erikseen hakea korvattavuus,eli lekuri joutuu tekeen enempi hommia.

Jokaisella eri vaikutus ja sivuvaikutukset,mutta yleisesti ottaen elvanse tuntuu sopivan useemmille ja sivuvaikutukset lievempiä kuin concertassa.

Kysy lääkärin mielipidettä,varmaan tulee kokeiluun ainakin jos olet concertat ja medikinetit testannu hyvin.

Tuu kertoon sitte miten kävi elvansen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuon Elvansen testiehdotus jotenkin punainen vaate psykiatreille? Olen syönyt vuoden metyylifenidaattia ja tuo sivuvaikutuksena tuleva mutismi vaikeuttaa elämääni (työssäni pitää puhua paljon). Onko Elvansella tällaisia sivuvaikutuksia? Haluaisin ehdottaa lääkkeen vaihtoa, mutta en halua saada nistileimaa itselleni.

Mitä ihmettä nyt!? Sanot topakasti, että et voi mitenkään jatkaa tämän käyttöä kun haittaa työtä noin pahasti. Eihän se noin saa olla! Kyllä sen lääkkeen pitää nimenomaan auttaa elämässä, eikä vaikeuttaa. Ja useimmat tekevät töitä ihan elantonsa eteen, eihän tuo nyt käy että lääke torpedoi sen. 

Jos se Elvansen ehdottaminen pelottaa, niin voihan sitä kysyä mitä vaihtoehtoja on, kun tämä nykyinen ei todellakaan käy ja haittavaikutukset on liian suuret. 

Minulle ihan uusi juttu tuo, että sivuvaikutuksena voi tulla mutismi! 

Jos saat Elvansen kokeiluun, niin pidä tallessa kaikki apteekkikuitit siitä. Jos se osoittautuu sopivaksi, lääkäri hakee sille sitä korvattavuutta ja jos/kun se myönnetään, siitä voi saada korvaukset myös takautuvasti. Näitä voi hakea jälkikäteen. 

”Lääke”kokeilua

Tuossa heti alkuun pikku sekoilua…

Lyhyesti: viikko sitten nostettiin elvanse 30mg:ta 50 mg:aan vaikka olo oli normaalin iloinen ja pirteä 30:lläkin. Henkinen kuormittuvuus oli vähäisempää enkä rasittunut psyykkisesti niin helposti.

Nyt: 50 mg, V***u mun elämä on sekaisin. Olen iloton ja toimin konemaisesti. Väsyttää myös ihan älyttömästi. En jaksa keskustella, en nauraa, en mitään.

Ehkä otan huomenna sen 30mg:n ilopillerin.

Onko muita joilla pienempi annos potkisi paremmin kuin suuri annos?

Lääkkeet lakkaa toimimasta vähän ajan kuluttua se on normaalia.