Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 2838 kirjoitti:

Tässä 2838. Kiitos vastauksista! Pitää kyllä kysyä seuraavalla lääkärikäynnillä, että olisiko sitä Elvansea mahdollista myös kuitenkin kokeilla. Myönnän, että tässä epätoivoa ja ahdistusta on lisännyt turhautumisen tunne siitä, kun kauan odotettu lääke viimein minulle kirjoitettiin pitkien tutkimusten jälkeen ei sitten olekaan ollut mikään elämää pelastava ihme. Aluksi se kyllä tuntui siltä, ja on concerta minua auttanutkin, mutta pidemmän päälle huomaa, että sivuvaikutukset saattavat olla melko elämää hankaloittavat (en ole ihan saanut edes selville, että milloin ne tulevat voimakkaina, edelleen joinakin päivinä C toimii hyvin. Ehkä raskasta on tämän lääkkeen kanssa kohdallani juuri sen ennalta-arvaamattomuus - hirveän vaikea joskus ennustaa, milloin se toimii ja milloin aiheuttaa ahdistusta, joka on itselläni hankalin sivuoire. Joskus luulin hoksanneeni, että jos olen nukkunut hyvin, lääkekin toimii hyvin, mutta sekään ei aina näytä pitävän paikkaansa). Ja minulla on tosiaan pitkä tausta terapiasta ja muusta pääkoppahoidosta, että meditaatiot j amuut lääkkeettömät keinot on kyllä myös käytössä koko ajan. Silti tuntuu, että lääkettä tarvln tueksi. Pitänee taas yrittää olla kärsivällinen ja muistaa se, että aika monella tuntuu olevan hakemista lääkkeessä ja annostuksessa, en ole ainoa. Ps. Voi että olisi kiva jokin "kätevämpi kin" vertaistukifoorumi kuin tämä vauva-palsta, vaikka ihana ketju tämä kyllä esimerkiksi on! Olisikohan adhd-liitolla mahdollisuuksia ylläpitää vaikka jotain discord-tyyppistä alustaa? Pitää ottaa yhteyttä ja kysyä!

Lääkäriaika oli tänään, ja hän halusi, että kokeillaan vielä Medikinet CR ennen mahdollista Elvanseen siirtymistä. Vähän ehkä petyin, koska epäilen vahvasti, että toimiiko toinen MF-lääke yhtään paremmin kuin toinen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Pitää nyt kuitenkin kokeilla seuraavaksi tämä Medikinet.

Sama juttu täällä, nyt Medikinet CR kokeilussa. Tuntuu kyllä ihmeen erilaiselta lääkkeeltä, tosin tuntuu että tämä "nousee" selkeämmin päähän, enkä ole varma pidänkö siitä olosta. Mutta ei oo muuten niin pahoja sivuvaikutuksia kuin Concertalla. Elvanse on myös määrätty mutta testaan tän ensin.

Medikinetin ero Concertaan on annoksen vapautumisessa. Concerta vapauttaa 22% annoksesta heti ja loput hiljalleen, Medikinet antaa heti 50% ja loput tulee hitaasti. Muuten sama. Vastaava annoskoko nousee täten selvästi selkeämmin päähän. Sivuvaikutukset ovat sinänsä samankaltaiset mutta joillakin suurempi lääkeannos kerralla antaa paremman vasteen ja sivuvaikutukset eivät tunnu niin voimakkailta.

Suosittelen silti kokeilemaan myös Elvansea jos se on jo määrätty ja tulee sellainen olo ettei oikein tiedä pitääkö olosta. Terapeuttisella annoksella metyylifenidaatti menee monella helposti enemmän 'päähän' tai tuntuu päihdyttävän, kuin amfetamiini. Elvanse on aika yleisesti paremmin siedetty paremmalla vasteella.

Vierailija kirjoitti:

MIllasia muita lääkkeitä teillä  käytössä? jos liitännäisiä siis.

Esim unilääke tms.

Minä mietin jos pyytäis jotain nukahtamiseen.

Concertaa siis syön päivittäin, mutta monesti unet hukassa.

Vai antaako ne helposti muita lääkeitä edes?

Jos unettomuus johtuu stimulanttilääkityksestä niin ei tietenkään anneta mielellään mitään unilääkkeitä sitä kumoamaan. Jos ADHD-lääke valvottava illalla niin annos on liian suuri, valmiste liian pitkävaikutteinen tai lääke otetaan liian myöhään. Keskustele lääkärin kanssa - onko mahdollista ottaa lääke aiemmin? Concertaa lyhempivaikutteisia valmisteita on myös. Jotain melatoniinia tai ehkä mirtatsapiinia tai Ataraxia siihen voi ehkä saadakin, vaan ei vahvempia. Poislukien Ketipinor jota tyrkytetään kaikille mutta ei missään nimessä sopiva, koska aika voimakas lääke (ja vaikuttaa vielä aamulla siten että blokkaa stimulanttia ja sen vaste heikentyy).

Saat eläkkeen kun sanot että masentaa ja itket vähän . Itkeminen on selvä merkki sitten saat reseptejä älä syö niitä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elvanse on kehitetty siksi ettei dexamfetamiinia tuupattaisi suoneen jos joku muuta väittää valehtelee.

Elvanse on kehitetty pitkäaikaisen vaikutuksen vuoksi. Lyhytvaikutteisena on Attentin. Kommentissasi ei ole mitään järkeä.

Olen eri, mutta höpö höpö. Kommentissa on paljonkin järkeä.

Deksamfetamiinista on monissa maissa olemassa pitkävaikutteinen depot-versio. Jos haluttaisiin pelkästään pitkävaikutteinen lääke niin ei tarvitsisi kehittää uutta ainetta, kun aine on jo olemassa. Syitä on kaksi:

1) lisdeksamfetamiinia ei voi väärinkäyttää suonensisäisesti tai nuuskaamalla

2) patenttisyistä. Patentoitu lääke on tuottoisampi.

Ihmetyttää systeemin loputon pelko lääkkeiden mahdollisesta viihdekäytöstä.

TE-toimiston Koulutukset-kohdassa on jo 10 entryä. Kaksi maisterintutkintoa, kuusi työvoimapoliittista koulutusta, yrittäjäkurssi ja ylioppilastutkinto. Koskaan en ole ollut vakitöissä, yleensä jotain max puolen vuoden pätkiä ja välissä pitkiä työttömyysjaksoja. Yrittäjyydestä ei tullut mitään, koska en saanut mitään aloitettua ennen kuin juuri ennen deadlineja, mikä aiheutti burnoutin. Tällä hetkellä olen jo neljättä kertaa palkattomassa "harjoittelussa". Säntäilen siis sinne tänne. Päässä koko ajan luuppina random-biisinpätkiä, jotain hölötystä ja sattumanvaraista kuvavirtaa, kun yritän nukahtaa. Söin hetken Concertaa, mutta lopetin sivuvaikutusten takia.

Ehkä väärä lääke siis   jos pelkkiä sivuvaikutuksia,tai liikaa niitä.

Kokeile jotain muuta.

Hei, täällä omituinen tapaus: sain diagnoosin äskettäin ja olen 55 :D Koin loppuunpalamisen töissä ja sen jälkeen en selvinnyt oikein millään töistäni, joten tt-lääkärini suostutteli minut testeihin. Itse naureskelin asialle, koska en voinnut kuvitella, että minulla olisi jokin DD.

Luonnollisesti minun perusopetusaikaan ei ollut sanallisia arviointeja, todistus oli numeroilla, äitiäni ja isääni ei enää voitu haastatella, joten minulle tehtiin Diva 2.0 -haastattelu. Haastattelu oli muistaakseni viisi-portainen, vaihdellen lapsuuden-kouluiän-aikuisuuden akselilla. Aikaa meni liki 5 tuntia kahdessa osassa ja muistelu oli rankkaa. Herätti paljon asioita lapsuudesta ja nuoruudesta, joita en ollut enää aktiivisesti muistanut.

Tuloksena adhd-diagnoosi, joka on ollut minulla jo lapsuudessa (luonnollisesti), mutta siitä ei tiedetty, muita perheen/suvun jäseniä ei ole koskaan diagnosoitu. Ilmeisesti olin kyennyt sitä niin hyvin kompensoimaan koko elämäni ajan, että selvisin tänne saakka. Nyt uupumisen seurauksena voimat eivät enää kompensointiin riittäneet.

Aloitimme lääkekokeilut ja lääkärin mukaan normikäytäntö on aloittaa Consertalla. Minulla ei ollut siitä mitään muita vaikutuksia 18 ja 36 mg:n annostuksella kuin kadonnut ruokahalu.

54 mg:lla vauhtia alkoi olla niin paljon, että päinvastoin häiritsi työssä ja aiheutti melkoista häsläämistä ja sisäinen häsä päässä oli tietenkin vaikeasti kestettävissä.

Seuraavana kokeiltiin Elvansea, joka on myös normikäytäntö, että siihen siirrytään. 30 mg keskittymiskyky parani huimasti, jatkuva räkytys päässä hiljeni, ainut huono vaikutus oli kolmen päivän vatsanväänteet ja ripuli, mutta tasoittui sitten. Toiminnan aloittamiseen ei vielä ollut vaikutusta, joten siirryin 50 mg:aan 2 vkoa sitten. Ei ole huonoa sanottavaa!

Lisäksi, ahdistuksesta lähes koko elämäni kärsittyäni, meni 2 vkoa tajuta jo pienellä annostuksella, että ahdistuksen hyökyallot olivat kadonneet :-O Näin sitä ihminen tottuu elämään paskojen olojensa kanssa, ettei edes huomaa, jos niitä ei olekaan...

Ainoa huono asia on, että elvanse on niin kallis lääke. kk:n annos 50mg maksoi jotain 125 euroa. Lääkäri tekee B-lausunnon ja siitä saa sitten Kelan korvausta 40%. MUtta jos tällainen apu ja helpotus siitä tulee, syön sitten loppuelämäni :D

Sellaisen vinkin sain myös kokeneemmilta aikuisilta, että monet eivät ota lääkettä esim. viikonloppuisin tai lomalla. Näin saa vähän pidempään tuon kestämään. Ja toki, jos ei koe tarvitsevansa kuin työssä ja keskittymistä vaativissa tilanteissa, niin järkevä toimintatapa.

Halusin jakaa tämän täällä, kun on niin uutta itselle ja samoja asioita on mietitty vuosi sitten täällä.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on ominaisuus joka ennen tunnettiin nimellä laiskuus. Psykologit ovat kehittäneet määritelmän sairauteen jota ei siis ole olemassa. Ennen laiskureille ja häiriköille annettiin "isän kädestä"- ehkäpä tulevaisuudessa palataan vanhaan ja toimivaan käytäntöön sekä unohdetaan tämä älytön hyysääminen. "ADHD lapset" saavat vaan hyvän syyn jatkaa toimintaansa aikuisena. Tässä tehdään karhunpalvelus lapsille! Itse toimin ala-asteen opettajana ja haluaisin niin rankaista näitä häirikköjä mutta kun laki kieltää...vielä.

No  entä kun ne lääkkeet auttavat? Ennen lääkkeitä en pysytynt käymään töissä ja piristin itseäni alkoholilla, tupakalla ja kahvilla. Nyt käyn töissä ilman näitä lääkkeitä. Kumpi sinun mielestäsi on parempi vaihtoehto? Vai tuletko antamaan minulle isän kädestä, luuletko, että jaksan sen voimalla työpäivän läpi? Sain kyllä isän kädestä lapsuudessani, ei mitään vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on ominaisuus joka ennen tunnettiin nimellä laiskuus. Psykologit ovat kehittäneet määritelmän sairauteen jota ei siis ole olemassa. Ennen laiskureille ja häiriköille annettiin "isän kädestä"- ehkäpä tulevaisuudessa palataan vanhaan ja toimivaan käytäntöön sekä unohdetaan tämä älytön hyysääminen. "ADHD lapset" saavat vaan hyvän syyn jatkaa toimintaansa aikuisena. Tässä tehdään karhunpalvelus lapsille! Itse toimin ala-asteen opettajana ja haluaisin niin rankaista näitä häirikköjä mutta kun laki kieltää...vielä.

Minäkin olen syyttänyt itseäni laiskaksi, koska tuntuu, että mikään tekemäni ei koskaan riitä eikä mene oikein. Ja sitten tietysti tulee se, ettei huvittaisi tehdä mitään (eli se "laiskuus"), kun aina kuitenkin kaikki menee mönkään. Siitä huolimatta olen pinnistellyt ja ponnistellut kovasti koulussa ja töissä jaksamisen äärirajoilla, ja vaikkei lopputulos olekaan siihen kaikkeen ponnistelumäärään nähden sellainen mitä voisi odottaa... mutta voiko sellaista ihmistä syyttää loppujen lopuksi laiskaksi, joka yrittää kaikkensa, vaikka sitten epäonnistuisikin?

Minulla ei ole diagnoosia. Vielä. Halusin vain sanoa tämän, koska tiedän monien ADHD-ihmisten kokevan jatkuvaa huonoa omaatuntoa "laiskuudesta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD on ominaisuus joka ennen tunnettiin nimellä laiskuus. Psykologit ovat kehittäneet määritelmän sairauteen jota ei siis ole olemassa. Ennen laiskureille ja häiriköille annettiin "isän kädestä"- ehkäpä tulevaisuudessa palataan vanhaan ja toimivaan käytäntöön sekä unohdetaan tämä älytön hyysääminen. "ADHD lapset" saavat vaan hyvän syyn jatkaa toimintaansa aikuisena. Tässä tehdään karhunpalvelus lapsille! Itse toimin ala-asteen opettajana ja haluaisin niin rankaista näitä häirikköjä mutta kun laki kieltää...vielä.

Minäkin olen syyttänyt itseäni laiskaksi, koska tuntuu, että mikään tekemäni ei koskaan riitä eikä mene oikein. Ja sitten tietysti tulee se, ettei huvittaisi tehdä mitään (eli se "laiskuus"), kun aina kuitenkin kaikki menee mönkään. Siitä huolimatta olen pinnistellyt ja ponnistellut kovasti koulussa ja töissä jaksamisen äärirajoilla, ja vaikkei lopputulos olekaan siihen kaikkeen ponnistelumäärään nähden sellainen mitä voisi odottaa... mutta voiko sellaista ihmistä syyttää loppujen lopuksi laiskaksi, joka yrittää kaikkensa, vaikka sitten epäonnistuisikin?

Minulla ei ole diagnoosia. Vielä. Halusin vain sanoa tämän, koska tiedän monien ADHD-ihmisten kokevan jatkuvaa huonoa omaatuntoa "laiskuudesta".

Hyvin sanottu. Jos olisin oikeasti laiska, luulisi sen heijastuvan myös asennemaailmaani. Minä EN nauti "laiskuudestani" vaan kärsin siitä, koska haluaisin saada aikaiseksi asioita kuten muutkin, hoitaa sen minkä tiedän velvollisuudekseni. ADHD on päivittäistä ponnistelua, niin kuin tietysti vähän yhden jos toisenkin elämä, mutta kyllähän se v*tuttaa, ettei löydy edes perus toimintakykyä normiarkeen. 

Todennäköisesti jokainen jolla adhd, on tasan tarkkaan yrittänyt tehdä asioita monet kerrat enempi kuin muut.

Pahinta on se "no yritä ny vielä" .  tms.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen diagnoosin ja lääkityksen aloittamisen myötä vasta tajusin että olin ollut lapsena itse ihan samanlainen. Onneksi rakastin lukemista ja koulun käymistä joten pärjäsin niissä hyvin, mutta lukion jälkeen yliopisto-opinnot ovat venyneet ja venyneet. Arjen pyörittäminen on hankalaa, vastenmielistä ja väsyttävää. Onneksi mies on jämäkkä näissä. Nyt kokeilin lapsen lääkettä parina päivänä ja voi että...en voi uskoa miten erilaiselta tuntuu kun aivot ovat selkeät! Työn tekeminen on suorastaan nautinnollista ja ei kuormita niin paljon vaan iltaisinkin on vähän virtaa. Ihan uskomatonta. Nyt vaan pitäisi jaksaa ottaa selvää miten itse pääsisin tutkimuksiin ja saisin lääkkeet. Luulen että elämä helpottuisi aika lailla ja saisin vihdoin opinnot päätökseen.

Jos kerran olet töissä, tarkistaisin onnistuuko työterveyden kautta. Jos ei onnistu, niin mene yksityiselle vaikka luottokortin avulla. Tuo lapsen diagnoosi helpottaa asiaa sinunkin kohdallasi, koska nämä ovat voimakkaasti perinnöllisiä. Tuskin sinäkään olisit tullut asiaa edes ajatelleeksi omalla kohdallasi, ellei lapsesi kohdalla asiaan olisi puututtu ja tutkittu. Tämä on jo iso edistysaskel, kun tajuaa, mistä ne omat vaikeudet johtuvat.

Ja tuo energian määrä minkä ADHD-häröily vie, se on jotain käsittämätöntä. Mutta ei sitä tajua, ennen kuin pääsee elämään lääkkeen kanssa - tai edes maistamaan sitä lääkittyä elämää. Se on mahtava tunne, kun töiden jälkeen ei olekaan rättipoikkiväsynyt! Ja sekin, kun ymmärtää että toisille se on normaali tila. Ei tarvitse enää ihmetellä miten ne muut jaksavat harrastaa ja puuhata, eikä tuntea syyllisyyttä siitä, ettei itse pysty. Ja sinäkin vielä pystyt, kunhan saat diagnoosin ja löytyy sopiva lääke!

Tutkimuksiin hakeutumisesta kysymys: miksi niin moni neurologi ja psykiatri ilmoittaa, ettei hoida ADHD-potilaita? Osaako kukaan sanoa syytä tähän? Siis ylivoimaisesti suurin osa yksityisistä näiden alojen erikoislääkäreistä kirjoittaa esittelyssään näin.

En ole huomannut tuota ilmiötä,vielä ainakaan Oulussa.

Mutta ehkä se on heille tylsää ?

Tai sitten eivät tiedä asiasta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksiin hakeutumisesta kysymys: miksi niin moni neurologi ja psykiatri ilmoittaa, ettei hoida ADHD-potilaita? Osaako kukaan sanoa syytä tähän? Siis ylivoimaisesti suurin osa yksityisistä näiden alojen erikoislääkäreistä kirjoittaa esittelyssään näin.

Minkä "näiden alojen"? Ainakin oma psykiatrini on nimenomaan erikoistunut TÄHÄN alaan eli aikuisten ADHD-diagnooseihin. Eikö se ole vain hyvä, ettei diagnooseja pääse/suostu arpomaan kuka tahansa?

Olen huomannut saman että hyvin monet kehoittavat menemään jollekin toiselle ADHD-asioissa. Mietin että aika uutena asiana kaikilla ei taida olla osaamista. Opetetaanko tätä lääkiksessä minkä verran? Voiko olla mitään muuta syytä?

Ei tietoa heidän koulutuksistaan. Minulle sanoi tk:n psyk. hoitaja n 10 min juttelun jälkeen että  oot ihan selvä tapaus.

Siitä hetkestä meni kuitenki reilu vuos että oli viralliset testit kaikkineen tehty .  Ja selvä dg. kaikilta osin.

Tuohon vuoteen mahtui pitkästi odottelua  että lähete meni yms.

add1 kirjoitti:

Olen huomannut saman että hyvin monet kehoittavat menemään jollekin toiselle ADHD-asioissa. Mietin että aika uutena asiana kaikilla ei taida olla osaamista. Opetetaanko tätä lääkiksessä minkä verran? Voiko olla mitään muuta syytä?

Juuri tämän takia ei kannata pelleillä terveydellään, jos suinkin on varaa yksityiselle esimerkiksi hetken säästämällä sukan varteen. Julkisella puolella voi odottaa kahdenkin vuoden pompottelu virheellisine masennusdiagnooseineen ja mielialalääkeresepteineen jne. Ja joutuuhan niistä julkisen puolen käynneistä jotain maksamaan?

Julkisen puolen käynnit makso muistaakseni pari kymppiä,   lekurin siis, psyk. hoitajan luona pari kertaa,sitte lähete erikoissairaanhoidon puolelle, kaikki nuo maksuttomia.