Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
On niin tuurista kii kuka on se eka jolle kertoo asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjain diagnoosit ovat erittäin perinnöllisiä. Vanhemmat tunnistavat itsensä, lapsensa, omat vanhempansa, sukulaisiaan saman oireisina jos suinkaan ovat avoimia asialle. Meidän suvuissa, sekä minun että mieheni, löytyy kolmessa sukupolvessa samoja piirteitä.
Yhdellä 70 luvulla ja kahdella 90 syntyneistä diagnoosit paperilla. 40 ei diagnooseja paperilla, vaikka oireita riittää.
Monet ovat niin tottuneita erikoispiirteisiin että pitävät näitä normaaleina näissä suvuissa.
Ikävästi sanottuna niin epänormaalista käytöksestä tulee normaali. Ja toleranssi vaan venyy.
Sen takia ei sitten myönnetä että olis teissäkään jotain vikaa jotka haette apua ja tarvitsisitte vanhempienne lausuntoa. Jos myönnettäisiin niin samalla myönnetäisiin että omasta suvusta löytyy todennäköisesti samaa häikkää.
Vierailija kirjoitti:
Kirjain diagnoosit ovat erittäin perinnöllisiä. Vanhemmat tunnistavat itsensä, lapsensa, omat vanhempansa, sukulaisiaan saman oireisina jos suinkaan ovat avoimia asialle. Meidän suvuissa, sekä minun että mieheni, löytyy kolmessa sukupolvessa samoja piirteitä.
Yhdellä 70 luvulla ja kahdella 90 syntyneistä diagnoosit paperilla. 40 ei diagnooseja paperilla, vaikka oireita riittää.
Monet ovat niin tottuneita erikoispiirteisiin että pitävät näitä normaaleina näissä suvuissa.
Ikävästi sanottuna niin epänormaalista käytöksestä tulee normaali. Ja toleranssi vaan venyy.
Sen takia ei sitten myönnetä että olis teissäkään jotain vikaa jotka haette apua ja tarvitsisitte vanhempienne lausuntoa. Jos myönnettäisiin niin samalla myönnetäisiin että omasta suvusta löytyy todennäköisesti samaa häikkää.
Toi 40 viittaa suvun 40 luvulla syntyneisiin. Heiltä ei siis löydy diagnooseja.
Todella ikävää ,että julkisella testeihin pääsy niin mahdotonta ja kaikilla ei ole mahdollisuutta yksityiselle.
Olen onnekas ,sqin diagnoosin yksityisellä todella nopeasti.(olin valmistautunut todella kattavasti) diva testit tehtynä,äidin kertoma lapsuudesta (kirjallinen) yms .
Elämäni mullistui diagnoosin myötä ,vihdoin on selitys sille kaikelle ja ainakin minua se lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tampereel julkisella puolella saa vaan "hv:tä" testien jälkeen lääkäreiltä, kuulemma ihan oma vika jos on laiska ja saamaton, mee töihin siitä -vihjailua ammatti-ihmisiltä.
Tämä siksi, kun kolmekymppiselle ei löytyny enää lapsuuden tietoja ja vanhemmat ei usko adhd:n ollenkaan häiriönä ja syyttelee yhteiskuntaa jne.
Testeillä ei väliä vaikka oli poikkeamaa, kun noi vanhempien haastattelut meni pieleen.
Nyt 10 vuoden jälkeen sama tilanne mut kukaan ei auta:D :D :D Niin hienoa.
Eli naisen olis pitäny olla TAYSin ammatti-ihmisten mielestä niin hankala lapsena et siitä olis jäänyt johonkin jälki. Mutta jos olisi, olisin lapsena saanut apua... Mutta kun olin tyttö, niin tyttöjä ei nähdä samalla tavalla adhd:na eikä ole ollut samanlaisia ongelmia kuin pojilla voisi tyypillisesti olla.
Varokaa ton kanssa, siä on samat lääkärit töissä edelleen. Meinaan se pettymys kun ei saakaan apua saattaa olla viimenen niitti.
Jos haluat diagnoosin, on mentävä yksityiselle. Vanhempien vastustus ja "väärät vastaukset" eivät estä aikuisen diagnoosia, eivät edes virallisen diagnostiikkaohjeistuksen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niin tuurista kii kuka on se eka jolle kertoo asiasta.
Siksi kannattaa mennä suoraan yksityiselle, aikuisten ADHD-diagnostiikkaan erikoistuneelle psykiatrille. Jos ei ole sitä muutamaa sataa euroa laittaa, kannattaa säästää mieluummin kuin menneä julkiselle pompoteltavaksi pieneksi ikuisuudeksi ja lottoamaan diagnoosin kanssa. Todennäköisesti siellä lätkäistään defaulttina masennusdiagnoosi ja mielialalääkkeet alkajaisiksi, mikä viivästyttää avunsaantia ennestään ja pahimmillaan vie uskon koko järjestelmään.
Olenko ainoa ADHD - nainen tässä keskustelussa jolla on lääkkeenä VENLAFAXIN?
Käytän pienintä mahdollista annosta, koska se jo auttaa hillitsemään "mieltä ja kieltä." Myös raivarit ovat vähentyneet murto-osaan entisestä, samoin ahdistuneisuus.
Sain AHDH - diagnoosin vasta 47 - - vuotiaana, vängättyäni vuosikausia terveydenhuollon ammattilaisten ja TE - palvelun virlailijoiden kanssa.
Olen aina menestynyt suht hyvin koulussa - järjestelmällisestä kiusaamisesta ja mollaamisesta huolimatta - joten minulla ei voinut kuulemma mitenkään olla ADHD:ta...
Pääsin TE - toimiston moniammatillisen ryhmän haastatteluun kun kerroin miten paljon vaikeuksia minulla on työelämässä ollut! Enkä ole välttynyt kiusaamiselta ja syrjinnältä niissäkään piireissä...
Yksityiset työnantajat ovat moittineet minua poikkeuksetta liian hitaaksi ja tuottamattomaksi. Ajatukseni karkailevat edelleenkin liian helposti pois asiasta, varsinkin kun häiriötekijöitä on paljon. Työmuistini on todella huono, ja huolimattomuusvirheiden pelossa tarkistan tekemiäni töitä lukemattomia kertoja. Siksi se hitaus.
Niinpä en nykyään enää hae töitä, vaan odotan kunnes olen oikeutettu työllistämistukitöihin. Niihin - yllätys yllätys - olen kelvannut paremmin kuin hyvin, ja saanut jopa kiitosta ahkeruudesta, tunnollisuudesta, ja omistautuneisuudesta työhön.
Jo eläkkeellä oleva psykiatri Timo Männikkö diagnosoi minulla ADHD:n "hyperimuodon" lisäksi ahdistuneisuushäiriön ja julkisten paikkojen pelon. Tämä tapahtui pitkällisten psykologin testien ja haastattelujen jälkeen, ja olin myös neuropsykologin tentattavana ja testattavana.
Valitettavasti sairastan korkeaa verenpainetta, ja minulla on hyvin laaja-alaisia allergioita, kemikaaliyliherkkyys, ja keskivaikea keuhkoastma. Siksi en voi käyttää perinteisiä ADHD - lääkkeitä.
Ensi kuussa menen jälleen TE - toimiston järjestämiin tutkimuksiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tirkku, lääkkeen korvauksessa juuri tuo äidin kertomat vastaukset se ydinjuttu.
Ilman tuota aikuisilla todella hankala saada korvattavuutta,ellei ole muuta paperilla lapsuudesta.
En ole koskaan kuullut että venlafaxinia ahdeehen, mutta miksipä ei jos toimii.
Eikö tuossa ole aika kovat sivarit mahdollisia ja lopetus voi ollla hankalaa, mutta varmaan riippuu annosksista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän päivän ADD-masennuksen syy 😅: taas tällainen päivä, kun tuntuu että olis niin monta (kiinnostavaakin) asiaa kesken ja tekisi mieli aloittaa uusiakin juttuja, mutta vaan nukkuu. Niin paljon itsellä tätä. Tekis mieli tehdä vaikka mitä ja saada aikaiseksi, mutta voimat loppuu monestakin syystä äkkiä ja asiat ei etene sitten kovin nopeasti. Sitten vaan iskee innokkana päivänäkin se uupumus ja pakko mennä torkkumaan sinne pimennysverhoilla hämårrettyyn huoneeseen korvatulpat korvissa. Mikään muu ei auta enää palautumaan. Vaikka niitä kaikkia ihania kavereitakin olisi ihana jaksaa nähdä 😔 Mutta ei vaan pysty. Aivot huutaa rauhaa ja lepoa ja hiljaisuutta. Tää on mulle tässä add:ssa kaikkein raskainta. Tekis mieli tehdä niin monia juttuja ja osallistua moneen, mutta rajat tulee vastaan äkkiä. Ja sitten masentaa niin paljon, kun ei jaksa.
Yhdistä tuohon levon ,hiljaisuuden ja rauhan hakemiseen unettomuus, haluais levätä ja nukkua vaan ei osaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä dg adhd tyypeillä kavereita?
Minulla itsellä oikeastaan vain yksi, sitte muutama hyvänpäivän tuttu että voi harrastaa jotain yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän ADD-masennuksen syy 😅: taas tällainen päivä, kun tuntuu että olis niin monta (kiinnostavaakin) asiaa kesken ja tekisi mieli aloittaa uusiakin juttuja, mutta vaan nukkuu. Niin paljon itsellä tätä. Tekis mieli tehdä vaikka mitä ja saada aikaiseksi, mutta voimat loppuu monestakin syystä äkkiä ja asiat ei etene sitten kovin nopeasti. Sitten vaan iskee innokkana päivänäkin se uupumus ja pakko mennä torkkumaan sinne pimennysverhoilla hämårrettyyn huoneeseen korvatulpat korvissa. Mikään muu ei auta enää palautumaan. Vaikka niitä kaikkia ihania kavereitakin olisi ihana jaksaa nähdä 😔 Mutta ei vaan pysty. Aivot huutaa rauhaa ja lepoa ja hiljaisuutta. Tää on mulle tässä add:ssa kaikkein raskainta. Tekis mieli tehdä niin monia juttuja ja osallistua moneen, mutta rajat tulee vastaan äkkiä. Ja sitten masentaa niin paljon, kun ei jaksa.
Tämä!! Luulin olevani ainut jolla on tämä ongelma :,( en ole saanut apua lääkäreiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän ADD-masennuksen syy 😅: taas tällainen päivä, kun tuntuu että olis niin monta (kiinnostavaakin) asiaa kesken ja tekisi mieli aloittaa uusiakin juttuja, mutta vaan nukkuu. Niin paljon itsellä tätä. Tekis mieli tehdä vaikka mitä ja saada aikaiseksi, mutta voimat loppuu monestakin syystä äkkiä ja asiat ei etene sitten kovin nopeasti. Sitten vaan iskee innokkana päivänäkin se uupumus ja pakko mennä torkkumaan sinne pimennysverhoilla hämårrettyyn huoneeseen korvatulpat korvissa. Mikään muu ei auta enää palautumaan. Vaikka niitä kaikkia ihania kavereitakin olisi ihana jaksaa nähdä 😔 Mutta ei vaan pysty. Aivot huutaa rauhaa ja lepoa ja hiljaisuutta. Tää on mulle tässä add:ssa kaikkein raskainta. Tekis mieli tehdä niin monia juttuja ja osallistua moneen, mutta rajat tulee vastaan äkkiä. Ja sitten masentaa niin paljon, kun ei jaksa.
Tämä!! Luulin olevani ainut jolla on tämä ongelma :,( en ole saanut apua lääkäreiltä.
Ihanaa, että joku samaistuu 😅 miten vertaistuki auttaakin nin paljon. Jo se tieto, että toinen tietää just mitä itse tarkoittaa!
Mulla lääkkeet tuntuvat tietyllä tavalla voimistavan tuota uupumuspiirrettä mussa. Kun niiden voimalla jaksaa keskittyä vähän paremmin, niin sitten myöhemmin iskee aina väsymys, ottaa selvästi veronsa
Minulla concertan tilalle tuli tuo elvanse ja on toiminut paljon paremmin, lääkäri aikoi tehdä jonkun lapun kelalle että saa korvauksen, kuinkahan kauan tuossa käsittelyssä kestää ?
onko kellään mitään oikeaa tietoa? Kelan sivulla on vaan että n 27-28 päivää. Mutta mikä on sitten käytännön kokemus adhd-lääkkeessä?
Nro 2838 kirjoitti:
Tässä 2838. Kiitos vastauksista! Pitää kyllä kysyä seuraavalla lääkärikäynnillä, että olisiko sitä Elvansea mahdollista myös kuitenkin kokeilla. Myönnän, että tässä epätoivoa ja ahdistusta on lisännyt turhautumisen tunne siitä, kun kauan odotettu lääke viimein minulle kirjoitettiin pitkien tutkimusten jälkeen ei sitten olekaan ollut mikään elämää pelastava ihme. Aluksi se kyllä tuntui siltä, ja on concerta minua auttanutkin, mutta pidemmän päälle huomaa, että sivuvaikutukset saattavat olla melko elämää hankaloittavat (en ole ihan saanut edes selville, että milloin ne tulevat voimakkaina, edelleen joinakin päivinä C toimii hyvin. Ehkä raskasta on tämän lääkkeen kanssa kohdallani juuri sen ennalta-arvaamattomuus - hirveän vaikea joskus ennustaa, milloin se toimii ja milloin aiheuttaa ahdistusta, joka on itselläni hankalin sivuoire. Joskus luulin hoksanneeni, että jos olen nukkunut hyvin, lääkekin toimii hyvin, mutta sekään ei aina näytä pitävän paikkaansa). Ja minulla on tosiaan pitkä tausta terapiasta ja muusta pääkoppahoidosta, että meditaatiot j amuut lääkkeettömät keinot on kyllä myös käytössä koko ajan. Silti tuntuu, että lääkettä tarvln tueksi. Pitänee taas yrittää olla kärsivällinen ja muistaa se, että aika monella tuntuu olevan hakemista lääkkeessä ja annostuksessa, en ole ainoa. Ps. Voi että olisi kiva jokin "kätevämpi kin" vertaistukifoorumi kuin tämä vauva-palsta, vaikka ihana ketju tämä kyllä esimerkiksi on! Olisikohan adhd-liitolla mahdollisuuksia ylläpitää vaikka jotain discord-tyyppistä alustaa? Pitää ottaa yhteyttä ja kysyä!
Lääkäriaika oli tänään, ja hän halusi, että kokeillaan vielä Medikinet CR ennen mahdollista Elvanseen siirtymistä. Vähän ehkä petyin, koska epäilen vahvasti, että toimiiko toinen MF-lääke yhtään paremmin kuin toinen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Pitää nyt kuitenkin kokeilla seuraavaksi tämä Medikinet.
Olen Suomen työttömin mies, asun Kuninkaantammessa.
Vierailija kirjoitti:
Nro 2838 kirjoitti:
Tässä 2838. Kiitos vastauksista! Pitää kyllä kysyä seuraavalla lääkärikäynnillä, että olisiko sitä Elvansea mahdollista myös kuitenkin kokeilla. Myönnän, että tässä epätoivoa ja ahdistusta on lisännyt turhautumisen tunne siitä, kun kauan odotettu lääke viimein minulle kirjoitettiin pitkien tutkimusten jälkeen ei sitten olekaan ollut mikään elämää pelastava ihme. Aluksi se kyllä tuntui siltä, ja on concerta minua auttanutkin, mutta pidemmän päälle huomaa, että sivuvaikutukset saattavat olla melko elämää hankaloittavat (en ole ihan saanut edes selville, että milloin ne tulevat voimakkaina, edelleen joinakin päivinä C toimii hyvin. Ehkä raskasta on tämän lääkkeen kanssa kohdallani juuri sen ennalta-arvaamattomuus - hirveän vaikea joskus ennustaa, milloin se toimii ja milloin aiheuttaa ahdistusta, joka on itselläni hankalin sivuoire. Joskus luulin hoksanneeni, että jos olen nukkunut hyvin, lääkekin toimii hyvin, mutta sekään ei aina näytä pitävän paikkaansa). Ja minulla on tosiaan pitkä tausta terapiasta ja muusta pääkoppahoidosta, että meditaatiot j amuut lääkkeettömät keinot on kyllä myös käytössä koko ajan. Silti tuntuu, että lääkettä tarvln tueksi. Pitänee taas yrittää olla kärsivällinen ja muistaa se, että aika monella tuntuu olevan hakemista lääkkeessä ja annostuksessa, en ole ainoa. Ps. Voi että olisi kiva jokin "kätevämpi kin" vertaistukifoorumi kuin tämä vauva-palsta, vaikka ihana ketju tämä kyllä esimerkiksi on! Olisikohan adhd-liitolla mahdollisuuksia ylläpitää vaikka jotain discord-tyyppistä alustaa? Pitää ottaa yhteyttä ja kysyä!
Lääkäriaika oli tänään, ja hän halusi, että kokeillaan vielä Medikinet CR ennen mahdollista Elvanseen siirtymistä. Vähän ehkä petyin, koska epäilen vahvasti, että toimiiko toinen MF-lääke yhtään paremmin kuin toinen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Pitää nyt kuitenkin kokeilla seuraavaksi tämä Medikinet.
Sama juttu täällä, nyt Medikinet CR kokeilussa. Tuntuu kyllä ihmeen erilaiselta lääkkeeltä, tosin tuntuu että tämä "nousee" selkeämmin päähän, enkä ole varma pidänkö siitä olosta. Mutta ei oo muuten niin pahoja sivuvaikutuksia kuin Concertalla. Elvanse on myös määrätty mutta testaan tän ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän ADD-masennuksen syy 😅: taas tällainen päivä, kun tuntuu että olis niin monta (kiinnostavaakin) asiaa kesken ja tekisi mieli aloittaa uusiakin juttuja, mutta vaan nukkuu. Niin paljon itsellä tätä. Tekis mieli tehdä vaikka mitä ja saada aikaiseksi, mutta voimat loppuu monestakin syystä äkkiä ja asiat ei etene sitten kovin nopeasti. Sitten vaan iskee innokkana päivänäkin se uupumus ja pakko mennä torkkumaan sinne pimennysverhoilla hämårrettyyn huoneeseen korvatulpat korvissa. Mikään muu ei auta enää palautumaan. Vaikka niitä kaikkia ihania kavereitakin olisi ihana jaksaa nähdä 😔 Mutta ei vaan pysty. Aivot huutaa rauhaa ja lepoa ja hiljaisuutta. Tää on mulle tässä add:ssa kaikkein raskainta. Tekis mieli tehdä niin monia juttuja ja osallistua moneen, mutta rajat tulee vastaan äkkiä. Ja sitten masentaa niin paljon, kun ei jaksa.
Tämä!! Luulin olevani ainut jolla on tämä ongelma :,( en ole saanut apua lääkäreiltä.
Ihanaa, että joku samaistuu 😅 miten vertaistuki auttaakin nin paljon. Jo se tieto, että toinen tietää just mitä itse tarkoittaa!
Mulla lääkkeet tuntuvat tietyllä tavalla voimistavan tuota uupumuspiirrettä mussa. Kun niiden voimalla jaksaa keskittyä vähän paremmin, niin sitten myöhemmin iskee aina väsymys, ottaa selvästi veronsa
Täällä sama tilanne! Hieno kuulla et meitä on monta. Tätä on vaikea selittää muille kun pitävät hulluna ja laiskana. Lääkkeet mullaki vain pahensivat väsymystä. Toki se niiden vaikutusaika oli ihan hypeä, mut tappoväsy aina sen loputtua.
Tsemppiä kaikille!
Mitäpä tuohon sanoisi. Eihän tuon noin pitäisi mennä, mutta tietysti menee :( Jotain hoito-ohjeita tuossa varmaan räikeästi rikotaan mutta minkäs teet.
Näin saman tyyppisiä ongelmia läpikäyneenä inattentive miehenä olenkin neuvonut lapsia että kannattaa ainakin pari kertaa nakata opea pulpetilla koulussa niin on sitten mustaa valkoisella jos joskus vanhempana sille tulee tarvetta.