Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 2838 kirjoitti:

Tässä 2838. Kiitos vastauksista! Pitää kyllä kysyä seuraavalla lääkärikäynnillä, että olisiko sitä Elvansea mahdollista myös kuitenkin kokeilla. Myönnän, että tässä epätoivoa ja ahdistusta on lisännyt turhautumisen tunne siitä, kun kauan odotettu lääke viimein minulle kirjoitettiin pitkien tutkimusten jälkeen ei sitten olekaan ollut mikään elämää pelastava ihme. Aluksi se kyllä tuntui siltä, ja on concerta minua auttanutkin, mutta pidemmän päälle huomaa, että sivuvaikutukset saattavat olla melko elämää hankaloittavat (en ole ihan saanut edes selville, että milloin ne tulevat voimakkaina, edelleen joinakin päivinä C toimii hyvin. Ehkä raskasta on tämän lääkkeen kanssa kohdallani juuri sen ennalta-arvaamattomuus - hirveän vaikea joskus ennustaa, milloin se toimii ja milloin aiheuttaa ahdistusta, joka on itselläni hankalin sivuoire. Joskus luulin hoksanneeni, että jos olen nukkunut hyvin, lääkekin toimii hyvin, mutta sekään ei aina näytä pitävän paikkaansa). Ja minulla on tosiaan pitkä tausta terapiasta ja muusta pääkoppahoidosta, että meditaatiot j amuut lääkkeettömät keinot on kyllä myös käytössä koko ajan. Silti tuntuu, että lääkettä tarvln tueksi. Pitänee taas yrittää olla kärsivällinen ja muistaa se, että aika monella tuntuu olevan hakemista lääkkeessä ja annostuksessa, en ole ainoa. Ps. Voi että olisi kiva jokin "kätevämpi kin" vertaistukifoorumi kuin tämä vauva-palsta, vaikka ihana ketju tämä kyllä esimerkiksi on! Olisikohan adhd-liitolla mahdollisuuksia ylläpitää vaikka jotain discord-tyyppistä alustaa? Pitää ottaa yhteyttä ja kysyä!

Lääkäriaika oli tänään, ja hän halusi, että kokeillaan vielä Medikinet CR ennen mahdollista Elvanseen siirtymistä. Vähän ehkä petyin, koska epäilen vahvasti, että toimiiko toinen MF-lääke yhtään paremmin kuin toinen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Pitää nyt kuitenkin kokeilla seuraavaksi tämä Medikinet.

Sama juttu täällä, nyt Medikinet CR kokeilussa. Tuntuu kyllä ihmeen erilaiselta lääkkeeltä, tosin tuntuu että tämä "nousee" selkeämmin päähän, enkä ole varma pidänkö siitä olosta. Mutta ei oo muuten niin pahoja sivuvaikutuksia kuin Concertalla. Elvanse on myös määrätty mutta testaan tän ensin.

No niin, nyt haettu Medikinet 10 mg ja huomenna alkaa kokeilu... Saa nähdä, miten itsellä vaikuttaa.

Ensimmäistä kertaa törmäsin myös apteekki-epäluuloon 🙈 Hain eri vahvuiset paketit Concertaa (kun säätöä senkin kanssa: otan usein joko 36 mg tai jos tuntuu, että tarvin enemmän, niin 18 mg lisää) ja tuon yhden Medikinetin. Asiakaspalvelija aloitti sitten todella epäluuloisen kuuloisen tenttaamisen siitä, miksi näin montaa ja vielä eri valmistetta, ja yritin selittää että juuri tänään lääkärin kanssa katsottiin että Medikinet otettais aamulla ja sitten Concertaa mutta en vieläkään ole ihan varma että onko joka päivä sama annos sitä ok, joudun tarkkailemaan... Valmisteita hakiessaan näkyi juttelevan toisen apteekkarin kanssa niitä lääkkeitä pläräten ja vilkuili minuun päin välillä 🙈 Aak, olen tottunut, että mulla on ihan kunnon kansalainen -identiteetti, vaikka paljon möhlinkin ja epäonnistun asioissa, mutta en tällaista kunniallisuuden epäilystä ole vielä kokenut. 😅 Hui kauhia. Kannassa tietenkin lukee nyt jotakin että älkää muut apteekit määrätkö vähään aikaan tälle tyypille lääkkeitä 😬 (Enkä ollut edes hakemassa mitään isoa määrää. Yhdet paketit eri vahvuuksista)

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä tuohon sanoisi. Eihän tuon noin pitäisi mennä, mutta tietysti menee :( Jotain hoito-ohjeita tuossa varmaan räikeästi rikotaan mutta minkäs teet.

Tämä on ollut virallinen käytäntö Tampereella ainakin 10 v.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä dg adhd tyypeillä kavereita?

Minulla itsellä oikeastaan vain yksi, sitte muutama hyvänpäivän tuttu että voi harrastaa jotain yhdessä.

Minulla on kyllä kavereita jonkin verran, mutta ystävyyssuhteet eivät koskaan muodostu kovin syviksi, koska jaksamiseni vuoksi aika, jonka pystyn viettämään kavereiden kanssa, on aika rajallinen. Ei siis sillä, ettei olisi tosi ihana nähdä kavereita. Mutta jotenkin vain huomaa, että joutuu aika paljon sanomaan "ei" kutsuihin ja muihin - joko ei jaksa henkisesti vain nähdä juuri silloin ketään, tai sitten on pakko keskittyä johonkin toiseen asiaan, että saisi tehtyä. On niin tympeää, kun jos haluaa selviytyä opinnoista ja töistä tai mikä tilanne elämässä nyt onkaan, niin energiaa kuluu aika paljon vain siihen, ja yksinkertaisesti joutuu nipistämään harmillisen paljon sosiaalisista suhteista. Tai sitten jos oikein on mukana joskus jossain sosiaalisessa jutussa, ei mitään mahdollisuutta, että voisi keskittyä samanaikaisesti vaikka opintoihin.

Elän sellaista aika joko-tai-elämää tämän oireistoni vuoksi

Kaikki joilla on ADD tai epäilevät sitä niin olisin kiitollinen jos kertoisitte miten se vaikuttaa elämäänne ja mitä "oireita" teillä on. Netistä löytyy tietoa, mutta arvostaisin enemmän sitä, että joku oikeasti kertoisi kokemuksistaan. Kiinnostaa myös tietää mikä asia tai asiat saivat eniten epäilemään, että on ADD. Kiitos jos joku viitsii vastata. Itseni puolesta kyselen.

Vierailija kirjoitti:

Tampereel julkisella puolella saa vaan "hv:tä" testien jälkeen lääkäreiltä, kuulemma ihan oma vika jos on laiska ja saamaton, mee töihin siitä -vihjailua ammatti-ihmisiltä.

Tämä siksi, kun kolmekymppiselle ei löytyny enää lapsuuden tietoja ja vanhemmat ei usko adhd:n ollenkaan häiriönä ja syyttelee yhteiskuntaa jne.

Testeillä ei väliä vaikka oli poikkeamaa, kun noi vanhempien haastattelut meni pieleen.

Nyt 10 vuoden jälkeen sama tilanne mut kukaan ei auta:D :D :D Niin hienoa.

Eli naisen olis pitäny olla TAYSin ammatti-ihmisten mielestä niin hankala lapsena et siitä olis jäänyt johonkin jälki. Mutta jos olisi, olisin lapsena saanut apua... Mutta kun olin tyttö, niin tyttöjä ei nähdä samalla tavalla adhd:na eikä ole ollut samanlaisia ongelmia kuin pojilla voisi tyypillisesti olla.

Varokaa ton kanssa, siä on samat lääkärit töissä edelleen. Meinaan se pettymys kun ei saakaan apua saattaa olla viimenen niitti.

Tuo on erittäin valitettavaa, että vanhemmat torpedoivat mahdollisen avunsaannin. Toki se ADHD pitäisi näkyä myös noissa lukuisissa lomakkeissa, joita tutkimusvaiheessa käytetään, ja onhan niitä potilashaastatteluitakin aika monta, missä pääsee itse kertomaan elämänvaiheistaan ja siitä, mitä vaikeuksia tämänhetkisessä elämässä on.

Minä olin viisikymppisenä tutkimuksissa ja molemmat vanhemmat kuolleet, niin ei saatu keltään sellaista lapsuushaastattelua. Itseni lisäksi haastateltiin miestäni (jonka epäilen itsekin olevan ADHD, mutta ainakin hän osasi kertoa mitkä asiat on minulle vaikeita). Pelkäsin itsekin hieman, jääkö diagnoosi saamatta puutteellisten lapsuustietojen vuoksi, kun ei saatu keltään haastattelua. Kouluista toki tilattiin aineistot, mutta en usko että sieltä kauheasti mitään löytyi. Olin fiksu ja rauhallinen ja pärjäsin vielä lukiossa hienosti, keskiarvo kaikista aineista 9,7 ja kuusi laudaturia. Psykiatri kuitenkin otti huomioon sen, että lukion jälkeen ei opinnoista tullut mitään (paitsi myöhemmin AMK-tutkinto, joka on minulle ihan alisuoriutumista), eli tämä yleinen alisuoriutuminen vaikutti diagnoosin saamiseen. 

Jos rahatilanne ei ole este, niin suosittelisin avun etsimistä yksityiseltä puolelta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki joilla on ADD tai epäilevät sitä niin olisin kiitollinen jos kertoisitte miten se vaikuttaa elämäänne ja mitä "oireita" teillä on. Netistä löytyy tietoa, mutta arvostaisin enemmän sitä, että joku oikeasti kertoisi kokemuksistaan. Kiinnostaa myös tietää mikä asia tai asiat saivat eniten epäilemään, että on ADD. Kiitos jos joku viitsii vastata. Itseni puolesta kyselen.

Mun epäily tuli siitä, kun tyttärellä tätä epäiltiin. Sitä kautta luin netistä mitä kaikkea tämä aiheuttaa (ja samaa suosittelen sinullekin) ja ne kuvaukset tuntuivat kovin tutuilta. 

Minä pärjäsin lukiossa hyvin ja pääsin TKK:lle teknisen fysiikan osastolle, minne on todella vaikeampi päästä. Opinnot eivät kuitenkaan sujuneet ja lopulta minut heitettiin opiskeluasunnosta ulos ja menin tehdastöihin ja vanhan mummelin alivuokralaiseksi. Masennustakin oli jossain välissä ja pari vuotta kävin terapiassa. Terapia oli kai opiskeluvaikeuksien takia, ei se terapeutti tuon kahden vuoden aikana edes huomannut masennusta. Ja näin jälkeenpäin epäilen että masennus tuli siitä, kun hommat eivät sujuneet. Masennusdiagnoosin ja lääkityksen sain YTHS-lääkäriltä. Lääkkeitä söin aikani ja lopetin sitten omin päin, kun tuntui että ne vaan vie minulta kyvyn auttaa itseäni, kun koen että olen sairas kun tarviin lääkettä enkä voi itse tehdä mitään. 

Pari vuotta olin tehdastöissä ennen kuin sain lapsen, sitten lapsen kanssa kotona viisi vuotta. Myöhemmin opiskelin AMK-tutkinnon (vaatimustaso niin alhainen, että onnistui helposti ja aihe kiinnosti, mikä auttoi myös) mutta en päässyt niihin töihin. Niin pitkään olin työttömänä, että alkoi tuntua että mikä tahansa kelpaa ja olin iloinen kun pääsin edes pysäköinninvalvojaksi. Nyt 3,5 vuoden jälkeen tämä alkaa jo ottamaan aivoon, tässä kohtaa niin paljon vihaa ja halveksuntaa eikä tämä tuo oikein elämään mitään mielekästä sisältöä. Vielä siihen sateet ja pakkaset tai porottava helle, ei ole herkkua. Vuorotyö ja pieni palkka, huomenna taas neljältä herätys. 

Raha-asioiden hoitaminen on aina sujunut, minulle se on mukavaa puuhaa. Samaten veroilmoitukset ja muut tällaiset. Kotityöt tökkii huolella, on tosi vaikea tarttua vastenmieliseen puuhaan. Ja ennen lääkitystä jos saikin aikaiseksi että alkaa siivota, niin sitten oma päänsisäinen elämä hankaloitti sitä, kun kaikesta näkyvillä olevasta muodostui päässä tehtäväketjuja, yhteen asiaan keskittyminen ei onnistunut tai sitten saattoi kesken kaiken jonkun ajatuksen innoittamana poukata tekemään jotain ihan muuta. Myös väsymys tulee noissa hommissa nopeasti, puolta tuntia enempää ei jaksa millään. Sitten kun pitää vähän taukoa, se venyy helposti parituntiseksi. 

Töiden jälkeen olin aina niin väsynyt, etten jaksanut oikein mitään. Ruuanlaittoon on ihan kauhea kynnys, ainoana poikkeuksena munakas jota usein teen aamulla. Jopa syömiseen ryhtyminen on usein kovan kynnyksen takana. Kotona saatan olla monta tuntia nälässä kun en jaksa hakeutua alakertaan ruuan äärelle. Silti olen reippaasti ylipainoinen o_O

Netistä kun löysin jonkun taulukon missä näitä vaikeuksia oli lueteltu, niin siinä oli tosi paljon sellaista mitä en olisi itse osannut yhdistää ADD:hen. Ja en nyt tietenkään muistanut mitä ne oli. Mutta todella monella tasolla tämä vaikuttaa. 

Univaikeuksilta olen pääosin säästynyt. Joskus saattaa olla, että illalla saa jonkun idean joka sitten pyörii päässä niin ettei malta nukkua. Mutta pääosin nukun ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän ADD-masennuksen syy 😅: taas tällainen päivä, kun tuntuu että olis niin monta (kiinnostavaakin) asiaa kesken ja tekisi mieli aloittaa uusiakin juttuja, mutta vaan nukkuu. Niin paljon itsellä tätä. Tekis mieli tehdä vaikka mitä ja saada aikaiseksi, mutta voimat loppuu monestakin syystä äkkiä ja asiat ei etene sitten kovin nopeasti. Sitten vaan iskee innokkana päivänäkin se uupumus ja pakko mennä torkkumaan sinne pimennysverhoilla hämårrettyyn huoneeseen korvatulpat korvissa. Mikään muu ei auta enää palautumaan. Vaikka niitä kaikkia ihania kavereitakin olisi ihana jaksaa nähdä 😔 Mutta ei vaan pysty. Aivot huutaa rauhaa ja lepoa ja hiljaisuutta. Tää on mulle tässä add:ssa kaikkein raskainta. Tekis mieli tehdä niin monia juttuja ja osallistua moneen, mutta rajat tulee vastaan äkkiä. Ja sitten masentaa niin paljon, kun ei jaksa.

Juu, ADHD burnout on täälläkin tuttu juttu ja tuntuu vain pahenevan iän myötä.

Kuinka paljon juotte kahvia jos lääkitys käytössä?  ja mikälääke/annos ?

Yritän itse että juon vain 2 kuppia aamupäivällä,joskus lipsuu.  Concertaa otan aamusin 54mg, jos kahvia menee pari liikaa tulee aika levoton ilta aina ja unet jää vähiin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki joilla on ADD tai epäilevät sitä niin olisin kiitollinen jos kertoisitte miten se vaikuttaa elämäänne ja mitä "oireita" teillä on. Netistä löytyy tietoa, mutta arvostaisin enemmän sitä, että joku oikeasti kertoisi kokemuksistaan. Kiinnostaa myös tietää mikä asia tai asiat saivat eniten epäilemään, että on ADD. Kiitos jos joku viitsii vastata. Itseni puolesta kyselen.

Tietyt yhtäläisyydet täysin erilaisessa ympäristössä kasvaneidein isäni ja lasteni käytöksessä ja se että "masennus" ei oikein ole ikinä kuvannut omaa käytöstäni niin hyvin kuin jatkuva stressin ja kiireen tuntu ihan normaaleissakin elämäntilanteissa.

Tunne-elämän hallinnanongelmat (tai paremminkin näitten hallitsemisesta aiheutuva stressi ja väsymys) ja jatkuva sählääminen ja kujalla olo heti normaalien rutiinien muuttuessa.

Tuskallinen kyllästymisen tunne normaalien elämäntilanteidenkin puitteissa, loputon ja väsyttävä sisäinen monologi ja epärakentava loputtomien listojen ja suunnitelmien pyörittely päässä. Kyvyttömyys vain ottaa rennosti asia kerrallaan. Innostumisten, kyllästymisen ja pettymysten sykli. Tunne siitä että mitään mitä teen ei ikinä riitä tai aiheuta tyydystä.

Onhan noita...

Lapsen diagnoosin ja lääkityksen aloittamisen myötä vasta tajusin että olin ollut lapsena itse ihan samanlainen. Onneksi rakastin lukemista ja koulun käymistä joten pärjäsin niissä hyvin, mutta lukion jälkeen yliopisto-opinnot ovat venyneet ja venyneet. Arjen pyörittäminen on hankalaa, vastenmielistä ja väsyttävää. Onneksi mies on jämäkkä näissä. Nyt kokeilin lapsen lääkettä parina päivänä ja voi että...en voi uskoa miten erilaiselta tuntuu kun aivot ovat selkeät! Työn tekeminen on suorastaan nautinnollista ja ei kuormita niin paljon vaan iltaisinkin on vähän virtaa. Ihan uskomatonta. Nyt vaan pitäisi jaksaa ottaa selvää miten itse pääsisin tutkimuksiin ja saisin lääkkeet. Luulen että elämä helpottuisi aika lailla ja saisin vihdoin opinnot päätökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki joilla on ADD tai epäilevät sitä niin olisin kiitollinen jos kertoisitte miten se vaikuttaa elämäänne ja mitä "oireita" teillä on. Netistä löytyy tietoa, mutta arvostaisin enemmän sitä, että joku oikeasti kertoisi kokemuksistaan. Kiinnostaa myös tietää mikä asia tai asiat saivat eniten epäilemään, että on ADD. Kiitos jos joku viitsii vastata. Itseni puolesta kyselen.

Tietyt yhtäläisyydet täysin erilaisessa ympäristössä kasvaneiden isäni ja lasteni käytöksessä ja se että "masennus" ei oikein ole ikinä kuvannut omaa käytöstäni niin hyvin kuin jatkuva stressin ja kiireen tuntu ihan normaaleissakin elämäntilanteissa.

Tunne-elämän hallinnanongelmat (tai paremminkin näitten hallitsemisesta aiheutuva stressi ja väsymys) ja jatkuva sählääminen ja kujalla olo heti normaalien rutiinien muuttuessa.

Tuskallinen kyllästymisen tunne normaalien elämäntilanteidenkin puitteissa, loputon ja väsyttävä sisäinenmonologi (ei käsittääkseni kaikilla) ja epärakentava loputtomien listojen ja suunnitelmien pyörittely päässä. Kyvyttömyys vain ottaa rennosti asia kerrallaan. Innostumisten, kyllästymisen ja pettymysten sykli. Tunne siitä että mitään mitä teen ei ikinä riitä tai aiheuta tyydystä,b luultavasti ihan vain aivokemioista johtuva jatkuva pettymyksen tunne.:

Onhan noita...

Lisäyksenä tuohon ADD (tai mikä ADHD-PI se nyt sitten nykyään onkaan); jatkuva sisäinen levottomuus mikä ei normaalisti näy ulospäin.

Ja tietysti kaikenlaisten varsinkin verbaalisten ohjeiden sisäistämisen mahdottomuus kun päässä on paljon tärkeämpiäkin asioita. Kommunikointiongelmat lienevät myös osa pakettia kuten jo lapsesta jatkuneet uniongelmat. Kyvyttömyys pitää päätään kiinni jos olisi heti sanottavana jotain tärkeää ennenkuin se unohtuu.

Tunteiden voimakkuus niin hyvässä kuin pahassa. Epävarmuus omista motivaatioista ja niiden kestävyydestä. Mahdottomuus arvioida omien reaktioiden oikeudenmukaisuutta jonka seuraksena olet joko viimeistään 18v vankilassa tai opit pitämään kaiken sisälläsi ja kärsit jatkuvasta epävarmuudesta ja päädyt kynnysmatoksi.

Negatiivisuus ja kusipäisyyden tunne koska muut eivät vain tunnu huomaavan selkeitä ongelmia tai koe halua korjata niitä.

Vastaavasti muita ei niin tunnu kiinnostavan itselleni isot ja kauniit asiat. Ja näistä kaikista johtuva ulkopuolisuuden tunne ja ns rejection sensitivity dysphoria. Periaatteessa tunne siitä että olet koko ajan kaikessa väärässä ja muut oikeassa, mikä varmaan on tottakin.

Vierailija kirjoitti:

Siis millaisia vaikutuksia kahvilla ja elvansella/concertalla ?

Vai miten tuo yhdistelmä toimii.

Riippuu henkilöstä mutta siinä missä Elvanse on minulle lähinnä sedatiivi kahvista se tekee voimakkaan stimulantin joka selvästi "nousee tukkaan" ja aiheuttaa levotonta oloa, puuhakkuutta ja jumittumista ("putkinäköisyyttä") jo ennen aamulääkkeiden ottoakin. Oma tuntuma on että Elvanse vaikuttaa vielä seuraavana aamunakin jo ennen uuden lääkkeen ottoa ja aamutoimet sujuvat ripeämmin ilman normaaleja "ei taas" fiiliksiä mikä oli ehdottomasti lääkkeen parhaita vaikutuksia heti alusta lähtien. Tosin

sitten myös aamukahvit saattavat tuntua voimakkaammilta jopa ilman uutta lääkeannosta.

Suurin ongelma aamupäiväkahveissa on niistä seuraava levoton olo ja rankat laskut ja henkinenväsymys vaikutuksen laannuttua. Tykyttelyt ja ahdistuskaan eivät ole ennenkuulumattomia reaktioita. Pari tuntia saattaa mennä puuhakkaasti mutta sen jälkeen tulee usein täysi romahdus, mikä johtuu osittain Elvansestakin mutta kahvi vain pahentaa tuota.

Jostain syystä sitten iltapuolesta juotu kahvikupillinen voi olla ihan hyödyllinenkin ja lievemmin piristävä ja keskittymiskykyä parantava. Varovaisesti käytettynä ihan hyödyllistä ainetta mutta mikäli on tuollaiseen herkkyyttä kannattaa olla tarkkana annosten ja ajoitusten kanssa. Itse vedän normaalisti aamusta dekaffia ja tarpeen vaatiessa sitten myöhemmin mukin sitä itseään.

Metyylifenidaatin kanssa edellisenä päivänä juotu kahvi sitten minulla aiheutti epämukavia tykyttelyjä pitkälle seuraavaan päivään.

Elvansesta vielä sen verran että vaikka se itselleni onkin tähän astisista ADHD yms lääkkkeistä selkeästi paras (ja suosittelen ehdottomasti sen testaamista mikäli mahdollista) olen myös havainnut tuota joidenkin mainitsemaa henkistä väsymystä.

- Vaikka en siitä ilman kofeiinia mitään pärinöitä saakaan se selkeästi lisää halua saada hoidettua rästejä pois alta ja normaalin kepin sijaan heiluttelee nokan edessä porkkanaa (kuten kuuluukin). Tässä vain itselläni on se ongelma että voimat eivät vain aina riitä ja aika nopeasti huomasin että se luvattu porkkana on täysi illuusio. Aika pian jo ihan perusannoksella olotila oli monesti se että halusin vain luhistua lattialle itkemään, mutta pesenpä nyt jääkaapin ensin kun se tuntui hyödylliseltä idealta eikä niin vastenmieliseltä kuin yleensä. Mitään tyydytystä tästä en kuitenkaan sen kummemmin saanut. Olo oli sanalla sanoen hyvin huijattu.

- Isompi ongelma Elvansen (ja muidenkin stimulanttien kanssa) minulla on se että ne tekevät vaikutuksen olleessa maksimissaan kaikenlaisesta ajattelusta ja ponnistelusta erittäin epämukavaa. Elvanse toimii kuten pitääkin pari kolme tuntia, sitten se käy alkuun hyvin sedatoivaksi, kaikenlainen motivaatio katoaa ja ajatteleminen alkaa tuntua _hyvin_ kuvottavalta. Mieluiten pysyn tämän 3-5h tuntia sängysssä ja yritän pitää pään mahdollisimman tyhjänä. Siinä vaiheessa missä normaalisti pitäisi tulla epämukavat laskut pää alkaa taas toimia paremmin ja elämä jälleen kiinnostaa ja normaali motivoiva vaikutus jatkuu iltaan (ellei seuraavaan aamuun asti). En ole aivan varma mistä tämä voisi johtua mutta joihinkin vastaaviin kokemuksiin aina ajoitusta myöten olen netissä törmännyt. Metyylifenidaatin lähes ainoa vaikutus itselläni oli alusta loppuun tämä ja siihen verrattuna Elvanse on kuitenkin aivan toista maata. Annoksen lasku luonnollisesti vähentää niin hyötyjä kuin haittoja.

- Ei varsinaisesti ehkä haitta vaan haettu tarkoitus mutta ajoittain Elvanse tekee ehkä hieman liiankin neutraaliksi toisten tunteen purkauksia kohtaan. Positiivisia tunteita sen en ole huomannut leikkaavan, lähinnä muiden raivarit ja krokotiilinkyyneleet eivät niin jaksa hetkauttaa. Lähinnä vaikutus jota pyrin pitämään silmällä.

- Fyysisistä haitoista isoin itselleni on se että stimulantit (metyylifenidaatti pahimpana, Elvanse sitten hieman lievempänä) ärsyttävät pään limakalvoja. Hieman Duact:n tapaan Elvanse tuntuisi avaavan poski yms onteloita ja krooninen käyttö tuntuisi altistavan näitä flunssa tai ärsytysoireille. Kolmen kuukauden Elvanse kuurin jälkeen kyllästyin jatkuvaan kaksi viikkoa terveenä ja kaksi viikkoa kuolemansairas (rankkaa heikotusta, huimausta ja sydämentykytyksiä) toimintakyvytön sykliiin ja laskin annosta mikä tuntui hieman auttavaan asiaa.

- Pienempinä oireina sitten näön sumentumista ja ajoittaisia fyysisiä ahdistusoireita. Ajoittain tykytyksiä ja fyysisesti epämukavaa oloa jne. mutta ei mitään metyylifenidaatin hikoiluun ja pumpun hakkaamiseen verrattuna. Erityisbonuksena Elvanse on täysin poistanut aiemman kroonisen yöhikoiluni enkä tiedä onko tuohon sitten vaihtoehtoista lääkitystä jos ja kun Elvansesta luovun.

Näin siis ei mitenkään Elvansea mollaten, lähinnä juttuja joita voi hyvä olla pitää silmällä mikäli sattuu olemaan vastaavillle oireille herkkyyttä.

Toisille ei tule mitään kofeiinista , lääkkeen kanssakaan, mutta ohjeena oli mulla että jätä kahvit ku alotat concertan, ja sillä linjalla olen nyt ollut.   En muutenkaan juonut aina edes jokapäivä kahvia.

Täällä varmaan joku muukin jolla vähän samantyylinen elämä, koulut kesken ,pikku pätkiä töissä joskus, työttömytyttä paljon ja asiointia TE-keskuksen kanssa.

Minulla ainakin, 3 koulua kesken siis, hyvin vähän töitä , työttömyyttä paljon.

Sain diagnoosin pari vuotta sitten, siihen loppui te-toimiston yhteyden otot täysin, ( siis kun kerroin puhelimessa asian ja lähetin b laput kun kävin  ammatinvalintajutussa sitten,mutta ei hyöytä siitäkään)

Eli miten muilla menny te-toimiston kanssa,tai oletteko löytäneet jotain sisältöä elämään sen kautti?

Ja nyt ei ole kyse etten haluais tehdä töitä,  olen aina halunnut tehä jotain  ja paljon, vaan en tiedä mitä, eikä muutkaan tiedä,(psykologit yms).

Aika umpikuja olo kun ikää jo 40+  , ei mitään ,  kotia,perhettä,kunnon ammattia...

Samat kysymykset elämän/ammatin suhteen ollu päässä ylä-asteelta saakka, ei vastausta mihinkään.

MIllasia muita lääkkeitä teillä  käytössä? jos liitännäisiä siis.

Esim unilääke tms.

Minä mietin jos pyytäis jotain nukahtamiseen.

Concertaa siis syön päivittäin, mutta monesti unet hukassa.

Vai antaako ne helposti muita lääkeitä edes?

Olen tätä ketjua silmäillyt sieltä täältä, ja  mietin että mikä on se kesto  tutkimuksissa yleensä  siis ?

Julkiselle pakko mennä, eli varmaan saan odottaa vuoden pari että tulos tiedossa?

Miten tuon jaksaa edes?

Se "pari" vuotta näyttää eteenpäin pitkältä, mutta diagnoosi/lääkitys auttaa niin paljon. Suosittelen venyttämään itsensä kohti apua!

Vierailija kirjoitti:

Täällä varmaan joku muukin jolla vähän samantyylinen elämä, koulut kesken ,pikku pätkiä töissä joskus, työttömytyttä paljon ja asiointia TE-keskuksen kanssa.

Minulla ainakin, 3 koulua kesken siis, hyvin vähän töitä , työttömyyttä paljon.

Sain diagnoosin pari vuotta sitten, siihen loppui te-toimiston yhteyden otot täysin, ( siis kun kerroin puhelimessa asian ja lähetin b laput kun kävin  ammatinvalintajutussa sitten,mutta ei hyöytä siitäkään)

Eli miten muilla menny te-toimiston kanssa,tai oletteko löytäneet jotain sisältöä elämään sen kautti?

Ja nyt ei ole kyse etten haluais tehdä töitä,  olen aina halunnut tehä jotain  ja paljon, vaan en tiedä mitä, eikä muutkaan tiedä,(psykologit yms).

Aika umpikuja olo kun ikää jo 40+  , ei mitään ,  kotia,perhettä,kunnon ammattia...

Samat kysymykset elämän/ammatin suhteen ollu päässä ylä-asteelta saakka, ei vastausta mihinkään.

Olen eläkkeellä. Suosittelen. Ei pystytä kuntouttamaan työkykyiseksi. Ikää on jo yli 50-v. Ehkä tämäkin vaikutti myönteiseen eläkepäätökseen. Samoin burnout ja masennus.

Pelkällä AHDH-diagnoosilla saa  mitään  vielä, pitää olla muita juttuja ja pitkältä ajalta.