Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista tuohon, että millaisia tutkimukset ovat. Ajattelin yksityistä siksi, että se olisi yksinkertaisempaa, mutta en kyllä enää tiedä, jos pitää jotain todistusaineistoa kerätä ja labrakokeissa juosta. Ehkä en jaksa sittenkään, kuulostaa niin monimutkaiselta.

Ei mun ainakaan tarvinnut mitään todistusaineistoa kerätä. Kerroin psyk sh:lle missä olen käynyt kouluni ja allekirjoitin lomakkeen, jossa valtuutin hänet pyytämään näitä tietoja. Hän sitten teki ne aineistopyynnöt näille eri tahoille ja käsitteli sieltä tulevan materiaalin.

Labralta nyt ei varmaan voi kukaan välttyä. Jotain verikokeita otetaan ja myös huumeseula. Samalla käynnillä nämä hoituivat, ei ollut iso vaiva. Hyvähän se on tutkia, ettei ole jotain muuta oireita selittävää sairautta tai estettä lääkitykselle.

MInulla concerta sekä elvanse, pisti janottaan kovasti,  aina piti muistaa juoda se yks lasi vettä ku menin keittiön ohi.

Suuta kuivas vähän väliä.Syömiset tosiaan pitää rutinoittaa, mutten jäis ihan huomaamatta välistä, eikä huomais ees mitään.

Minulla vaikuttaa vasteeseen jo sekin että olenko nukkunut hyvin, jos en  niin haittavaikutukset tulee vaan voimakkaammin.

En ole jaksanut lukea ketjua enää aikoihin, koska oma elämäni on jo tasapainossa. Luin tätä ahkeraan noin vuosi sitten kun olin saamassa omaa diagnoosiani ja ketjusta oli paljon apua, niin ajattelin nyt kirjoittaa kokemuksistani jos tämä jotakuta helpottaa :)

Olen lähes nelikymppinen nainen, eli aika vanha jo saamaan diagnoosin. Elämässä on ollut niitä tyypillisiä ADHD-piirteitä, turhan vauhdikas nuoruus, päihteitä, opiskelut ja arjen hoito hankalaa. Paljon unohduksia, olen paha myöhästelijä (ja häpeän sitä). En jaksa kaikkea luetella, varmaan tuttua monelle. Olen valmistunut yliopistosta, mutta se meni pahasti yliajalle ja oli tasoon nähden todella haastavaa. Olen myös ollut työelämässä, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta urani ei ollut 10 vuodessa päätynyt urallani lähellekään sitä mihin olen tähdännyt ja mihin olisi minunkaltaisen ihmisen voinut kuvitella pääsevän. 

Vihdoinkin hankkiuduin tutkimuksiin noin 1,5 vuotta sitten. Minun polkuni meni seuraavasti: sain työterveyslääkäriltä aika helposti lähetteen julkiselle. Odotin vajaat puoli vuotta että pääsin tutkimuksiin.  Ensin oli esikartoitus lääkärin ja hoitajan kanssa, molemmat ADHD-erikoistuneita. Esikartoituksen tarkoitus oli keskustella miksi halusin tutkimuksiin ja arvioida kannattaako prosessiin lähteä. Keskustelun jälkeen oli selvä että tutkimukset kannattaa minulle tehdä ja ne aloitettiin hyvin pian. Tutkimukset kestivät noin kuukauden, oli monenlaisia testejä ja kyselyitä. Eli tämä prosessin vaihe oli onneksi nopea. Psykiatrinen sairaanhoitaja teki näistä suurimman osan, keskustelin prosessin aikana lääkärin kanssa muutaman kerran. Olin ilmeisesti kohtuu selkeä tapaus, koska jo tutkimusten puolivälissä sairaanhoitaja vaihtoi "jos saat lääkityksen" muotoon "kun saat lääkityksen". :D

Testien jälkeen tapasin lääkärin joka teki vielä viimeisen kyselyn ja sanoi sen jälkeen laittavansa diagnoosin ja reseptin omakantaan. Olin todella helpottunut. Huomautuksena tähän kuitenkin, että diagnoosiprosessi vaihtelee tosi paljon eri paikoissa ja kaupungeissa. Tiedän ihmisiä jotka ovat saaneet diagnoosin kuukaudessa työterveydestä sekä ihmisiä joilla koko prosessi on kestänyt 1,5-2 vuotta. Aika moni ystäväpiiristäni on saanut diagnoosin viime vuosina, taitaa seura vetää kaltaisiaan puoleensa :) 

Aloitin Concertalla kuten käsittääkseni kaikki, tai itseasiassa sen rinnakkaisvalmisteella Sandozilla. Sain nopeasti apua oireisiini, mutta myös paljon sivuvaikutuksia. Päänsärkyä, huimausta, kovaa väsymystä, pulssi katossa, omituista tokkuraista oloa ja varmaan kaikkea en muista edes enää. Olo oli siis yksinkertaisesti fyysisesti huono koko ajan. Tämä on kait normaalia ja pitäisi helpottaa noin kuukaudessa, mutta minulla ei helpottanut. Puoli vuotta jaksoin kunnes soitin lääkärille. Hän oli ymmärtäväinen ja määräsi minulle saman tien Elvansea, joka oli paljon parempi. Sivuvaikutukset on lähes huomaamattomat ja vaste on riittävä, ei tosin yhtä hyvä kuin Concertassa mutta mielummin näin. Nyt Elvansella noin puoli vuotta ja tällä jatkan ehkä loppuelämäni. 

Jatkuu seuraavassa viestissä..

Elämä on muuttunut tämän vuoden kestäneen lääkityksen aikana hurjan paljon. Olen positiivisempi ja tasapainoisempi, asuntoni on lähes aina siisti, hoidan asiani ajallaan, olen lopettanut niin humalahakuisen juomisen kuin tissuttelunkin lähes kokonaan (ennen tissuttelin viiniä jopa päivittäin!).

Paljon on tullut positiivisia huomioita kuinka helppoa elämä voi olla. On jännittävää kuinka voi esimerkiksi imuroida koko asunnon ilman että tarvitsee koko ajan potkia itseään ja tsempata keskittymään ettei vahingossa jätä imurointia kesken ja mene tekemään jotain muuta. Kauppaan lähdöt ynnä muut onnistun suunnittelemaan niin ettei lähtemiseen mene puoli tuntia säätöä. Bussiin ei tarvitse enää juosta. On hämmentävää ajatella että neurotyypillisillä ihmisillä elämä on aina näin helppoa, ilman lääkkeitäkin. Arkisen säädön vähentyminen tavallisten asioiden kanssa jättää myös paljon aikaa ja energiaa läheisille ihmisille, opiskelulle ja liikunnalle. 

Olen yhtäkkiä tyytyväinen tavalliseen "tylsään" elämään enkä kaipaa extereme-kokemuksia enkä häröile enää impulsiivisesti ympäriinsä milloin minkäkin suunnitelman perässä. Haaveita ja suunnitelmia on edelleen, mutta nyt jaksan harkita ja suunnitella. Olen myös saanut vihdoin todella hyvän työpaikan ja palkkanikin 1,5 kertaistunut. 

Tässäpä ne tärkeimmät, ehkä joku jaksaa tämän lukea ja saa jopa apua mietintöihinsä. Ihanaa kesää kaikille :)

Ja yksi huomio vielä unohtui. Olen lukenut paljon kokemuksia lääkityksestä ja moni kertoo ihanasta seesteisyydestä joka laskeutuu mieleen kun lääkitys alkaa vaikuttaan ja yhtäkkiä maailma on täynnä hattaraa ja kaikki onnistuu suitsait tuosta vaan. Itse en tälläista herätystä kokenut, vaan jatkoin vaan elämääni normaalisti ja pikkuhiljaa aloin huomaamaan konkreettisia lääkkeen vaikutuksia, kuinka siivous onnistuu helpommin, kuinka käyn kaupassa ilman että harhaudun puoleksi iltaa reissulla jonnekin aivan muualle, kuinka onnistun lukemaan kokonaisen tekstin ongelmitta ym. Pieniä asioita, joilla on kuitenkin olltu elämänkääntävä merkitys. 

Kuinkahan pitkät jonot Oulussa on tutkimuksiin?

Tai onko asiantuntevaa porukkaa?  Julkisella siis.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tarvittava unilääke sopis elvansen kylkeen?

Melatoniinia on , mirtatsapiinia on, mutta kumpikaan ei auta tasan yhtään.

Itselläni auttaa Atarax 50-75mg. Ei ole koukuttava eikä menetä tehoaan toisin kuin Imovane/Zopinox, Stella/Stilnoct tai bentsot.

Concertasta ei minullakaan tullut lopetusoireita kun pidin  n 2 viikon tauon.

Miten tuon elvansen suhteen?

Olen  jonottanu Oulussa tutkimuksiin kohta 5kk, noh,mihin tässä kiire.

Voi olla että joku on tästä jo kirjoittanutkin, mutten jaksanut kahlata koko ketjua läpi.

Onko kellään muulla sellaista, että kun otatte Concertan aamulla, olo on ihan hyvä. Illalla taas iskee kova päänsärky johon yhdistyy usein väsymys. Pää tuntuu raskaalta möykyltä. Itselleni tulee jopa krapulaa muistuttava olo!

En oikein tiedä mitä tehdä tämän kanssa, kun selvästi tekee minusta aikaansaavan, mutta en halua olla ”krapulassa” joka ilta.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tarvittava unilääke sopis elvansen kylkeen?

Melatoniinia on , mirtatsapiinia on, mutta kumpikaan ei auta tasan yhtään.

Jos et saa nukuttua Elvansen vuoksi, annostuksesi on mahdollisesti aivan liian suuri. Kipi kapi terveyskeskukseen pyytämään lääkäriltä reseptiä pienempää annosta varten. Valita samalla univaikeuksistasi. Lääkärillä voi olla hyviä neuvoja sinua varten. 

Toisinaan annostusta joutuu jonkin verran säätämään ennen kuin löytyy sopiva. Minulle esimerkiksi 30 mg oli liian pieni, mutta 60 g ihan liian suuri ja tulin siitä hypervilkkaaksi. Toinen hoitava lääkärini (psyk. erikoislääkäri hänkin) suhtautui valituksiini vähätellen, mutta lääkkeen määrännyt lääkäri ymmärsi minua ja määräsi 50 mg, mikä sitten sopikin minulle mainiosti.  

Valvotko yöllä myöhään ja heräät vasta puolilta päivin? Otatko Elvansen liian myöhään, kenties vasta puolenpäivän tienoilla tai sen jälkeen? Vai otatko lääkkeen oikeaan aikaan aamulla?

Elvansenkin vaikutus lakkaa aikanaan, niin kuin pitääkin. Jos satun vapaapäivänä nukkumaan tavallista pitempään, jätän Elvansen sinä päivänä ottamatta, jotta lääke ei pääse sotkemaan uni-valve-rytmiäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tullut diagnoosin ja lääkityksen myötä voimakas halu ikäänkuin ottaa takaisin menetettyä aikaa. Olen aina ollut kiinnostunut monista asioista, kuten kirjallisuudesta, historiasta ja psykologiasta, mutta oireet, joiden nyt tajuan selkeästi liittyvän ADD-diagnoosiin, ovat vaikuttaneet koulukäyntiini ja opiskelumenestykseeni. Olen ollut herkästi omiin ajatuksiin vaipuva haaveilija. Minun on yksinkertaisesti ollut mahdotonta keskittyä ja hallita suuria kokonaisuuksia. Lääkityksen myötä tämä tilanne on helpottunut huomattavasti. Kirjoitin aikoinaan ylioppilaaksi, sekä suoritin AMK-tutkinnon, mutta nyt olen alkanut janota enemman sivistystä. Haluaisin selvittää, olisiko minusta esimerkiksi suorittamaan yliopisto-opintoja nyt kun olen saanut selkeyttä asioihin. 

Onko täällä joku joka on aloittanut opiskelun diagnoosin (ja lääkityksen) saatuaan?  Olen miettinyt ainakin näin aluksi avoimeen yliopistoon hakeutumista, etenkin kun ensikertalaiskiintiö on nyt vaikeuttamassa hakemista. 

Sama ongelma, mutta pitää vaan opetella hyväksymään mennyt ja se ettei voi saada sitä mitä halus tai mihin kyvyt ehkä oiskin riittänyt .

Vaan miten hyväksyä ?

Minä olen miettinyt vakavissani opintojen aloittamista. Ikää on 35 v. En koe että olisin kovin vanha vielä aloittamaan.

2691

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tullut diagnoosin ja lääkityksen myötä voimakas halu ikäänkuin ottaa takaisin menetettyä aikaa. Olen aina ollut kiinnostunut monista asioista, kuten kirjallisuudesta, historiasta ja psykologiasta, mutta oireet, joiden nyt tajuan selkeästi liittyvän ADD-diagnoosiin, ovat vaikuttaneet koulukäyntiini ja opiskelumenestykseeni. Olen ollut herkästi omiin ajatuksiin vaipuva haaveilija. Minun on yksinkertaisesti ollut mahdotonta keskittyä ja hallita suuria kokonaisuuksia. Lääkityksen myötä tämä tilanne on helpottunut huomattavasti. Kirjoitin aikoinaan ylioppilaaksi, sekä suoritin AMK-tutkinnon, mutta nyt olen alkanut janota enemman sivistystä. Haluaisin selvittää, olisiko minusta esimerkiksi suorittamaan yliopisto-opintoja nyt kun olen saanut selkeyttä asioihin. 

Onko täällä joku joka on aloittanut opiskelun diagnoosin (ja lääkityksen) saatuaan?  Olen miettinyt ainakin näin aluksi avoimeen yliopistoon hakeutumista, etenkin kun ensikertalaiskiintiö on nyt vaikeuttamassa hakemista. 

Sama ongelma, mutta pitää vaan opetella hyväksymään mennyt ja se ettei voi saada sitä mitä halus tai mihin kyvyt ehkä oiskin riittänyt .

Vaan miten hyväksyä ?

Minä olen miettinyt vakavissani opintojen aloittamista. Ikää on 35 v. En koe että olisin kovin vanha vielä aloittamaan.

2691

Hyvä sinä, joka aiot ruveta opiskelemaan taas! Kannatan! \O/

Suomessa ei ole yläikärajaa opiskelun suhteen. Voi opiskella niin paljon kuin tahtoo ja niin iäkkäänä kuin tahtoo niin kauan kuin jaksamista ja innostusta riittää.

Minä olen opiskellut silkasta oppimisen ilosta koko aikuisikäni työn ohessa. Pitää päivittää ja laajentaa omaa osaamisaluetta kaiken aikaa, ettei ammattitaito pääse vanhentumaan.Viimeisimmän perusopinnot - aineopinnot -opintokokonaisuuden sain valmiiksi 57-vuotiaana. Olisin tehnyt myös syventävät opinnot ja gradun (olisi ollut minun toinen graduni), mutta niitä opintoja ei järjestetä kuin yhdessä yliopistossa Suomessa, joka on ihan liian kaukana asuinpaikkakunnaltani. Nyt pidän välivuosia opinnoista koronan vuoksi, onpahan aikaa suunnitella perusteellisesti seuraavaa aluevaltausta opintojen suhteen. 

Onpa sellaisiakin, jotka vanhuuseläkkeelle jäätyään innostuvat suorittamaan  yliopistotutkinnon ihan uudelta alalta. Tai sitten vain jatkavat opintojaan siitä, mihin nuorempana jäivät ennen työelämään siirtymistään. 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että joku on tästä jo kirjoittanutkin, mutten jaksanut kahlata koko ketjua läpi.

Onko kellään muulla sellaista, että kun otatte Concertan aamulla, olo on ihan hyvä. Illalla taas iskee kova päänsärky johon yhdistyy usein väsymys. Pää tuntuu raskaalta möykyltä. Itselleni tulee jopa krapulaa muistuttava olo!

En oikein tiedä mitä tehdä tämän kanssa, kun selvästi tekee minusta aikaansaavan, mutta en halua olla ”krapulassa” joka ilta.

Yleensä ADHD-oireet tulevat häiritsevästi taas näkyviin illalla, kun lääkkeen vaikutus lakkaa. Voisit varmaan kysyä lääkäriltä, voiko Concerta-annoksen puolittaa, jolloin ottaisit lääkkeen kahteen kertaan, ensimmäisen annoksen puolikkaan aamulla ja toisen annoksen puolikkaan joskus iltapäivällä. Jotkut tekevät näin lääkärinsä suostumuksella, jotta ADHD-oireet pysyisivät poissa pitemmän ajan päivästä.

Täällä Elvanse-kokeilija. Eilen oli puhelu lääkärin kanssa ja kokeillaan nyt seuraavaksi Medikinetiä. Siinä on sama vaikuttava aine kun Concertassa, joka lakkasi vaikuttamasta ja josta alkoi tulla kauheaa ahdistusta. Kokeillaan nyt niin, että pidän taukoa kun lääkkeen teho tuntuu heikkenevän ja näin toivottavasti vältyttäisiin siltä, että tulee toleranssi ja lääke lakkaa toimimasta. 

Alkaa jo vähän väsyttää tämä kokeilu kun kestää ja kestää sen sopivan lääkkeen löytyminen. Eikä näitä vaihtoehtojakaan nyt liian kanssa ole. Tänään päivällä oli ihan kauhea väsymys niin ettei meinannut hereillä pysyä ja otin toisen kahvinkin, kun normaalisti juon vain aamukahvin enkä muuta. Ei auttanut sekään, pakko oli mennä hetkeksi torkuille. En meinaa jaksaa muistaa, tällaistako se oli ennen kuin nämä lääkekokeilut alkoivat. Vai oliko tämä nyt vain sitä, että pitkä amfetamiiniputki meni poikki ja elimistö totuttelee. 

Kolme kuukautta tässä on näitä eri lääkkeitä ja annoksia kokeiltu, että ei kai tämä ole edes paha vielä. Mutta kärsivällisyyttä tämä näyttää vaativan. Toivottavasti löytyisi edes joku lääke joka auttaisi sen verran, että voisi elämää (ja kotia) saada vähän parempaan järjestykseen.

Minun univaikeudet oli jo kauan ennen diagnoosia  ja elvansea,  ei vaan  löydy sopivaa lääkettä jota vois käyttää useinkin.

Samoin,AMK ja armeija (A1) läpi mutta nyt vanhemmiten tullut sos.elämä vaikeammaksi.Aina ollut ravintoloissa sosiaalisilla kaljoilla mutta nykyisin tahtomattaan reagoi kaikkeen ylimääräiseen liikaa...Saman pöydän jutuissa mukana ja samalla viereisen,seinän tv ja automaatin musiikki kanssa sekoittamassa pakkaa...Ei osaa keskittyä olennaiseen.

Itselläni tutkittiin addtä psykologin testeillä ja lääkityksellä ("jos lääke toimii nii sulla adhd").LLääke oli jotain hyvin samaa kamaa kuin amfetamiini käsittääkseni.

Arki sujui siinä mielessä paremmin,että sain asioita saatettua alusta loppuun aikataulussa mutta yöt meni valvomiseksi kun sain ihmeellisiä "projektikohtauksia" kuten siivousta, leipomista, hilloamista yms epäolennaista yöpuuhaa.

Lisäksi huomasin ettei aivot tahtoneet kytkeytyä kunnolla päälle esim. opettaja pyysi sammuttamaan luokasta valot ja jättämään oven auki, mutta olin jotenkin ihan varma että piti jättää valot päälle ja lukita ovi luokasta lähtiessä. Tuollaista pientä hölmöilyä oli arki kokoajan lääkityksen kanssa

mitään muuta hyötyä ei lääkkeestä ollut, kuin että aloin laihtumaan aika roimasti (ylipainoinen kun olen).

Hitski kun en muista tuon pirin nimeä. Lopetin lääkkeen käytön kun aikuisten adhdn tutkimushanke lakkautettiin kotikunnassani eikä diagnoosia saatu aikaiseksi.

Kannattaa käydä testit loppuun ja voihan sieltä paljastua jotain ihan muutakin.

Kyllä nykyään pitäis onnistua aikuisten tutkiminen ihan jokapaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä Elvanse-kokeilija. Eilen oli puhelu lääkärin kanssa ja kokeillaan nyt seuraavaksi Medikinetiä. Siinä on sama vaikuttava aine kun Concertassa, joka lakkasi vaikuttamasta ja josta alkoi tulla kauheaa ahdistusta. Kokeillaan nyt niin, että pidän taukoa kun lääkkeen teho tuntuu heikkenevän ja näin toivottavasti vältyttäisiin siltä, että tulee toleranssi ja lääke lakkaa toimimasta. 

Alkaa jo vähän väsyttää tämä kokeilu kun kestää ja kestää sen sopivan lääkkeen löytyminen. Eikä näitä vaihtoehtojakaan nyt liian kanssa ole. Tänään päivällä oli ihan kauhea väsymys niin ettei meinannut hereillä pysyä ja otin toisen kahvinkin, kun normaalisti juon vain aamukahvin enkä muuta. Ei auttanut sekään, pakko oli mennä hetkeksi torkuille. En meinaa jaksaa muistaa, tällaistako se oli ennen kuin nämä lääkekokeilut alkoivat. Vai oliko tämä nyt vain sitä, että pitkä amfetamiiniputki meni poikki ja elimistö totuttelee. 

Kolme kuukautta tässä on näitä eri lääkkeitä ja annoksia kokeiltu, että ei kai tämä ole edes paha vielä. Mutta kärsivällisyyttä tämä näyttää vaativan. Toivottavasti löytyisi edes joku lääke joka auttaisi sen verran, että voisi elämää (ja kotia) saada vähän parempaan järjestykseen.

Jos on joka päivä syönyt niin tuohon tulee suht lyhyessä ajassa toleranssi, ja sitten jos jättää lääkkeen syömättä niin totta kai väsyttää. Sitä se on kun on syntynyt toleranssi amfetamiinille ja sen yhtäkkiä lopettaa.