Aikuisiän ADHD

Metyylifenidaatti todellakin auttoi alussa mutta sittemmin ahdisti ihan liikaa. Elvansesta/Attentinista ei tule mitään sivuvaikutuksia mutta joskus tuntuu kuin vaikutus olisi jopa liian lamaannuttava.

Jenkeissä addeille syötetään Adderalia ja joskus olen pohtinut että se saattaisi jopa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Metyylifenidaatti todellakin auttoi alussa mutta sittemmin ahdisti ihan liikaa. Elvansesta/Attentinista ei tule mitään sivuvaikutuksia mutta joskus tuntuu kuin vaikutus olisi jopa liian lamaannuttava.

Jenkeissä addeille syötetään Adderalia ja joskus olen pohtinut että se saattaisi jopa auttaa.

Adderall on 75% deksamfetamiinia ja 25% levoamfetamiinia, eli pääosin samaa kuin Attentin/Elvanse. Jos haluat kokeilla millä tavalla tuo Adderall eroaisi niin osta kadulta piriä, se on yleensä 50-50 dex- ja levoamfea.

Elvansen korvaushommelit sitte voi olla este,ellei itse halua maksella .

Varsinkin jos vanhemmalla iällä dg  .

Mitä olen lukenut niin elvanse sopii lähes kaikille, ja vaikkei sopiskaan niin ei tule niin rajuja sivuvaikutuksia kuin MF.

Onko muilla ollut sitä, että n. 45-60 min Concertan ottamisen jälkeen tulee kipua vasempaan käsivarteen, olkapäähän ja kyljen yläosaan? Annostus on 54mg/vrk.

Tiedän vasemman käden kivun olevan sydänoireiden merkki, mutta ei kai tämä nyt sitä voi olla, varsinkaan vielä minun iässäni? Olen perusterve 35 v. eikä minulla ole mitään aiempia sydämeen liittyviä oireita. Verenpainekin normaalin alarajoilla.

Voisko se aiheuttaa jotain lihasjännitystä mitä et huomaa?

Kuuluuko tähän sellainen yksityisyyden tarve? tms,oman rauhan.

Siis seurusteluissa   vaikkapa, että jossain vaiheessa tarvii omaa aikaa enemmän kuin se hetki päivässä.

Lääkekokeilija täällä taas raportoi. Ei tunnu tämä Medikinet olevan hyvä. Varovasti olen aloitellut ja nyt olin pitänyt pari välipäivää, ettei tulisi toleranssia. Vaivainen 20mg annos ja kauhea ahdistuskohtaus taas. Ensimmäinen kerta Medikinetillä, mutta Concertan kanssa näistä on jo kokemusta. Itku ja parku ja elämä on paskaa, jouduin ottamaan tän päivän saikkua töistä etten aja rekan alle. 

Nyt just tällä hetkellä ok olo, mutta nämä on aiemminkin menneet aaltoina. Välillä ok, sitten aukeaa itkuhanat yhtäkkiä ja alkaa miettiä että mies pärjäis kyllä ja lapsi sais kivan perinnön :-( 

Itse sain Elvanseen peruskorvattavuuden ongelmitta, vaikka ADHD todettu vasta nyt 45-vuotiaana. Metyylifenidaatti ei sopinut lainkaan, hirveä ahdistus iltaisin. Attentinista ei oikeastaan mitään huonoa, paitsi lyhyt ja terävä vaikutusprofiili. Elvanse suht okei, hieman illalla ollut mielialan laskua noin parin tunnin ajan, mutta ei mitään samanlaista, kuin Medikinetillä.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain Elvanseen peruskorvattavuuden ongelmitta, vaikka ADHD todettu vasta nyt 45-vuotiaana. Metyylifenidaatti ei sopinut lainkaan, hirveä ahdistus iltaisin. Attentinista ei oikeastaan mitään huonoa, paitsi lyhyt ja terävä vaikutusprofiili. Elvanse suht okei, hieman illalla ollut mielialan laskua noin parin tunnin ajan, mutta ei mitään samanlaista, kuin Medikinetillä.

Jatkan vielä sen verran, että kaikista tuntuu sivuoireina olevan leukaperien lihastonuksen kasvu eli saa huolella hieroa ja rentouttaa, ettei ihan jäkitä. Mutta plussat kyllä niin suuret, että jatkan syömistä. Asiat hoituvat nopeasti ja ponnistelematta, töissä tai kotona eivät tylsät hommat jää seisomaan. Toimintakynnys huomattavan matalalla verrattuna entiseen. Nukun paljon paremmin kuin aikaisemmin, entisen 5-6 herätyksen sijaan nyt 2-3 ja alkuyö sikeästi unessa. Turha syöminen energianpuutteeseen on loppunut, pinna ei pala niin helposti, pystyn säätelemään energiankulutusta paremmin. Ennen saatoin paahtaa täysillä ja huomata liian myöhään, että överiksi meni. Ja hauska huomio: muistan numerosarjat todella hyvin, esim laskuja maksaessa. Ennen täytyi tarkistella ja toistella ja ponnistella todella kovasti, että menivät oikein.

No, yksi huono puoli vielä: hälinä ja huomion hajautuminen vaimenee sen verran, että huomaan paremmin korvien tinnituksen. :D Ärsyttävää.

Söin muutaman kuukauden Concertaa, mutta keskeytin sivuvaikutusten vuoksi (verenpaine, univaikeudet, erektiohäiriöt). Olin tuossa vaiheessa työttömänä, joten lopettaminen ei niin tuntunut. Mutta nyt olen työharjoittelussa, ja tälläkin hetkellä pitäisi jaksaa kuunnella äärimmäisen uuvuttavaa zoom-palaveria. Päässä pyörii kuin sirkuksessa, todella levoton olo... 

Vierailija kirjoitti:

Itse sain Elvanseen peruskorvattavuuden ongelmitta, vaikka ADHD todettu vasta nyt 45-vuotiaana. Metyylifenidaatti ei sopinut lainkaan, hirveä ahdistus iltaisin. Attentinista ei oikeastaan mitään huonoa, paitsi lyhyt ja terävä vaikutusprofiili. Elvanse suht okei, hieman illalla ollut mielialan laskua noin parin tunnin ajan, mutta ei mitään samanlaista, kuin Medikinetillä.

Tuo korvaus voi  tulla helpostikkin ,varsinkin jos on omaisia joilta kysellä tai historiaa ongelmista paperilla  ala-asteelta asti.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko tähän sellainen yksityisyyden tarve? tms,oman rauhan.

Siis seurusteluissa   vaikkapa, että jossain vaiheessa tarvii omaa aikaa enemmän kuin se hetki päivässä.

Minua kiinnostaisi sama kysymys! Mulla ei ole siis (vielä) diagnosoitu ADHD:ta, mutta yksityisyyden tarve on aina ollut valtava. Sosiaalisten tilanteiden peloksihan sitä olen luullut (ja se on diagnoosinakin), mutta loppujen lopuksi, missä menee pelon ja inhon raja? Miksipä sosiaalisia tilanteita ei alkaisi inhota ja lopulta ihan pelätä, jos ne aiheuttavat sellaisen kuormituksen, että mukavistakin tilanteista (esim. ystävän vierailu), kuormittuu niin paljon, että sitten täytyy ladata akkuja yksinäisyydessä.

Concerta on nyt ollut käytössä pari kuukautta. Annostusta on lisätty pikkuhiljaa 18mg/vrk:sta 54mg/vrk.

Tässä on suurena ongelmana näläntunteen ja ruokahalun lähes täydellinen katoaminen. Saatan juoda aamulla kupin kahvia ja sitten painaa iltaan asti syömättä. Vaikka verensokeri olisi todella alhaalla, joudun pakottamaan itseni syömään kun ruoka ei maistuisi millään.

On selvää, että näin ei voi jatkua pitkään. Onko muilla ollut tällaista? Onko se mennyt lopulta ohi, vai onko pitänyt vaihtaa lääkettä?

Joskus unohtuu syömiset,   rutiinit auttaa .

Pystytkö tankkaamaan silloin kun lääke ei vaikuta? Aamulla kunnon aamupala ja taas illalla sapuskaa kunnolla kun lääkkeen vaikutus lakkaa?

Opettelin syömään kunnon aamupalan , puuroa+2 leipää+viili+muna+banaani. Ei sen kummemmin tarvi tankkailla, vaikka kävis salillakin.  Toki syön sitte muut ruuat normaalisti,mutta en paljoa .

Ennen en syönyt juuri mitään tai ollenkaan aamuisin,  en edes ala-asteella (siitäkin huomautettiin terkkarilla,ja nukkumisesta)

Ei se tässä iässä 40+   haittaa jos joskus jää ateria välistä, ei paino muutu  helposti.

Toki jos oikeasti alkaa tippuun kiloja vaikkei tarvis niin sitte  lisätä  syöntiä jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt asiaa, kertokaa kauanko menee että saa jotai tietoa että onko tai ei ? Oulussa siis ja ihan julkiselle puolelle pitää mennä jos menen.

Olen kaiken lisäksi työttömänä,mitähän työkkäri sanoo asiasta jos haluaa selvittää että onko joku adhd vai ei .

Tällä hetkellä olen odottanut 5 kuukautta, että saisin edes lähetteen psykiatrilta mtt:lle. Ei suostu kirjoittamaan, vaikka tk-lääkäri puoltaa tutkimuksia. Yksityiseltä kyselin, tulisi maksamaan 1200 eli liikaa...

Minä olin aikaani edellä ja hain diagnoosin kesken yliopisto-opiskelujen vuonna 2003 kai?

Voin sanoa että dg:tä käyttää hyväksi 10 v myöhemmin jopa sossu ja sehän ei ollut dg:n tarkoitus kai?

Kuulostaa ihan kauhealta. Miten sossu ylipäätään tietää asiasta ja millä tavalla käyttävät sitä hyväksi?

Onko lääkitykselle este opiaatit kivunhoitoon tai joku muu?

Vierailija kirjoitti:

Lääkekokeilija täällä taas raportoi. Ei tunnu tämä Medikinet olevan hyvä. Varovasti olen aloitellut ja nyt olin pitänyt pari välipäivää, ettei tulisi toleranssia. Vaivainen 20mg annos ja kauhea ahdistuskohtaus taas. Ensimmäinen kerta Medikinetillä, mutta Concertan kanssa näistä on jo kokemusta. Itku ja parku ja elämä on paskaa, jouduin ottamaan tän päivän saikkua töistä etten aja rekan alle. 

Nyt just tällä hetkellä ok olo, mutta nämä on aiemminkin menneet aaltoina. Välillä ok, sitten aukeaa itkuhanat yhtäkkiä ja alkaa miettiä että mies pärjäis kyllä ja lapsi sais kivan perinnön :-( 

Jäi lopulta tunnin tai parin mittaiseksi tuo ahdistuskohtaus. Ja sitten kauhea syyllisyys kun oli sen takia pois töistä, mutta mistä pirusta sen olisi voinut tietää, että meneekin nopeammin? Mutta en kyllä yhtään tykkää tällaisesta ajatuksesta, ettei koskaan voi tietää milloin tuo iskee. 

Eilen kokeilin pokkana 70mg Elvansea, sitä annostusta en ollut aiemmin kokeillut. Lopetin sen kokeilun 60mg kohdalla kun tuntui että se auttaa lähinnä vireystilaan eikä niinkään muuhun. Mutta jos paremman keskittymisen hinta on jäätävät ahdistuskohtaukset joista ei tiedä milloin ne iskee, niin ei sekään tunnu hyvältä ajatukselta. Mietin että ehkä mun elämän kannalta on enemmän hyötyä siitä, että saan paremman toimintakyvyn arjen askareisiin kuin se, että saan keskittymiskyvyn ja pään sisäisen rauhan. 

Eilen oli melko sähäkkä olo sen Elvansen kanssa, tänään olen ottanut saman 70mg ja vaikutus kyllä tuntuu, mutta lievemmin. Mietin että ehkä kokeilen tätä seuraavaksi tauottaen. Ja uskaltaisinkohan välipäivinä kokeilla Concertaa tai Medikinetiä, meneekö jo ihan sekakäytön puolelle? Se Concertan alku oli niin hyvä, että se loi toiveet että jotain sen suuntaista voisi lääkityksellä saada. Mutta liian kauheita nuo ahdistuskohtaukset eikä tunnu kivalta olla sellaisen takia töistä pois. 

Eilenkin itkin ensimmäiset 40min ratissa, mutta se oli enemmän sellaista surua siitä, että elämä on mennyt vituiksi tämän vitsauksen takia. Koen kyllä että jotain apua tarvitsen tämän asian läpikäymiseen. Olen tuota elämän pieleen menemistä toki aiemminkin itkenyt, ennen kuin tiesin että ADHD on siinä takana. Mutta toki tämä tieto tuo siihen uuden ulottuvuuden, kun tietää, että oikeanlaisella avulla olisi voinut olla toisenlainen elämä ja mielekäs asiantuntijatyö, joka tuo elämään sisältöä. Nyt on ahdistava koirantyö, jossa säännöllisesti (viimeksi eilen) saa haukkuja siitä kuinka tekee alhaista paskatyötä ja pilkkaa päälle. Ei se kivalta tunnu.

Minulla ei ole diagnoosia eikä ehkä tautiakaan, mutta kun luin jonkun diagnoosin omaavan kuvauksen, että ADHD on kuin aivoissa olisi monta tabletin ikkunaa yhtä aikaa auki ja lukisi niitä yhtä aikaa, niin alkoi tuntua, että onkohan minullakin tuo. Keskittymisen fokus ei pysy monta sekuntia samassa kovteessa, vaan aivot pulpauttelevat koko ajan aivan muuta pintaan, vanhoja muistoja, hoidettavia asioita, ratkaistavia ongelmia, mielenkiintoisia kysymyksiä aprikoitavaksi jne. Koko ajan sikin sokin. Kaikki keskittyminen on aina ollut taistelun ja ponnistelun takana. Joskus sitten jos jostain syystä uppoaa johonkin, niin ei havaitse ympäristöstä mitään. Ei esimerkiksi sitä, jos joku käy työhuoneessa kertomassa jotain tai kysyy jotain, niin pitää melkein ravistella itsensä työn seasta havaitsemaan, mistä on kysymys. Pään sekavuus ja sen vaatima ylimääräinen kurinpitotyö tuntuu uuvuttavalta. Pärjäsin nuitenkin tuössä aivan itseäni tyydyttävällä tavalla jatkuvaa hurjaa uupumusta lukuunottamatta ja nyt kun elän omaan tahtiin ei asialla ole niin suurta merkitystä. Ainoa mikä risoo enää on se, että kotia on vaikea saada pysymään järjestyksessä eikä tahdo jaksaa ruveta opettelemaan mitään monimutkaista, kuin pakon edessä. Taidan kuitenkin tyytyä tällaiseen elämään enkä ole ajatellut lähteä arvuuttelemaan onko diagnoosi vai minulla vain joku luonnevika. Työ jatkuvine keskeytyksineen ja yhtä aikaa eri tehtäviin repimisineen kun samalla olisi kaikkeen pitänyt keskittyä keskittymällä niin että työmuistia ylikuormitettiin koko ajan keskeytyneillä töillä, se oli tosi myrkkyä minun aivoilleni. En tiedä paljonko nupin knykykunto on työperäistä, mutta aika kamalassa kunnossa se on. Kun on näin pitkään menty huonona ja arvosteltavana ihmisenä niin menköön edelleen.

Ja sorry avautumisesta vaikkei tämä nyt edistä kenenkään asiaa mitenkään mihinkään. Ei tämmöistä kehtaa huokailla kenenkään tuttavienkaan kanssa ja yhtä turhaa sekin olisi.