Aikuisiän ADHD

Itsellä todettiin 5 vuotta sitten ja kyllä se selitti paljon. Melkoisen alisuoriutunut kouluelämässä.

Itselläni tutkittiin erilaisilla testeillä ja haastateltiin vanhempia ynm.

Kun diagnoosi annetaan mututuntumalta niin silloin keinoista/lääkkeistä kovinkaan paljon hyötyä ole. Ja todellinen ongelma jää varjoon jos ei ole Adhd.

Mikä kiire ihmisillä saada se diagnoosi. Vuosi ole edes pitkä aika. Pitkä aika se on 30v elää ja sitten saada diagnoosi kun odottaa vielä vuosi. En usko että useinkaan käy niin että on adhd mutta diagnosoitu väärin jos testit tehty oikein.

Siitä vain kunnalliselle testeihin. Jos tietysti haluat vain napit huvikäyttöön tai vastaavaa niin kait sitä sitten voi yksityisellä käydä koittamassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla concertasta joka aamu maha sekasin, illemmalla ei mitään onneksi, ja tuo  on aina  jos olen ottanut edellisenä päivänä Concertan , lääkäri sanoi että sivuvaikutus ja yleensä menee ohi.

Ei ole mennyt ainakaan 3 kuukaudessa.

Ruokvalio on jo katottu monet kerrat ,eikä se ole muuttunut eikä muutkaan asiat..

Kai ton kans vaan pitää sitte elää jos haluaa lääkettä käyttää,hyöty on kuitenkin.

Elvansea kokeiltu tai siihen mahdollisuutta? Itselläni pahoinvoinnit ja muut katosivat siihen siirtymisen myötä. Todella ikävää vaan että sen kanssa on nuo omat käytännön ongelmansa.

Johtuuko sitten vaan metyylifenidaatin yleisyydestä ja eihän Elvansekaan ongelmaton ole mutta tuntuu että aina kun joku valittaa haittavaikutuksista on taustalla Concerta tai vastaava MF valmiste.

Lisäksi se kahvi pois jos semmoista harrastaa, itselläni se vetää Elvansenkin kanssa ruoansulatuksen vähän sekaisin.

Tuo tuntuu olevan hyvinkin yleistä, että metyylifenidaattia siedetään huonommin, tai sellaisella annoksella jolla saavutetaan riittävä vaste tulee reilusti enemmän sivuvaikutuksia, kuin samankaltaisen vasteen antavalla annoksella amfetamiinia. Ennen kuuli jo samoja juttuja kun oli Dexedrinet, nykyään Elvanse/Attentin.

Haittavaikutuksiahan niissä on toki mutta mielestäni ne ovat noissa amfetamiinivalmisteissa huomattavasti lievempiä, kun taas vaste on samanlainen tai parempi. Itselläni näin ja monilla tutuilla sama. Olen kuullut tietty paljon että ihmisille sopii metyylifenidaatti ihan hyvin, mutta sellaista en muista kuulleeni että amfetamiini ei sovi, mutta metyylifenidaatti sopisi. Varmasti niitä on, mutta harvinaista tuntuu olevan.

En tiedä mikä tuossa on että aina pitää kokeilla todella kauan eri metyylifenidaattivalmisteita ja vahvuuksia ennen kuin kokeillaan deksamfea. Onko se sitten vaan se stigma/leima, että se on amfetamiinia.

Mikä on se syy että elvansea ei määrätä sitten? onko se tuo hankala kela-korvaus vaikko joku muu?

En tiedä. Ehkä tuo stigma ja väärinkäyttöpotentiaali (mikä tuskin eroaa merkittävästi metyylifenidaatista). Hyvää syytä en keksi

Tarpeeksi kun on sinnitelly ja sitten todetaan adhd , niin siihen lääke ei varmasti poista vielä ongelmia .

Jos tarpeeksi solmussa  oma mieli tai asiat niin onko siihen jotain terapiaa tms?

Tai yleensäkin miten hyväksyä se asia ja oppia elämään edes jotenkin tyytyväisenä ,eikä aina vaan inhoais joka päivää kun ei ole mikään mennyt kuten piti elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi kun on sinnitelly ja sitten todetaan adhd , niin siihen lääke ei varmasti poista vielä ongelmia .

Jos tarpeeksi solmussa  oma mieli tai asiat niin onko siihen jotain terapiaa tms?

Tai yleensäkin miten hyväksyä se asia ja oppia elämään edes jotenkin tyytyväisenä ,eikä aina vaan inhoais joka päivää kun ei ole mikään mennyt kuten piti elämässä.

Tuo on totta, että paljon saa tehdä työtä hyväksyä tilanne ja itsensä. En tiedä muista, mutta itsellä ainakin vei aikaa käsitellä syvälle integroitunut häpeä elämän ajan seuranneista vaikeuksista ja omasta erilaisuudesta. Work in progress. Kelan tukemaa terapiaa voi saada tietyin ehdoin, kannattaa kysyä hoitavalta lääkäriltä.

Mutta hiljalleen asian hyväksyminen toivottavasti helpottuu ja lääkitys mahdollisesti auttaa saamaan onnistumisen kokemuksia, pikkuhiljaa. Se on matka ja oireyhtymän sisälläkin kokemukset ja haasteet eroavat, kuten tämäkin ketju osoittaa. Et voi olla kukaan muu kuin sinä ja vaikka asiat ovat olleet haastavia, voivat ne olla vielä paremminkin. Pitää oppia, ettei voi liikaa verrata muihin ja tyytyväisyyden aiheita voi löytää tästä hetkestäkin. Näin pyrin ajattelemaan, välillä onnistuu paremmin :) Jaksetaan uskoa

Nyt alkaa jo lannistus tulla tämän Elvansen kanssa. Ehdin jo kirjoittaa, että toivon pilkahduksia näkyy, mutta ei tämä Elvanse auta yhtään mitään. Ajatukset ihan sekaisin koko ajan, tänäänkin pelkkä voileivän teko tuotti suuria vaikeuksia kun ei meinannut millään pysyä ajatus kasassa, että mitä tässä pitää tehdä o_O Voiko olla, että se 40mg annos ei vaan ole riittävä? Maanantaina on lääkärin kanssa puhelu ja mietitään lääkitystä. 

Ja ärsyttää syödä tuota 40mg annosta 20mg kapseleilla. Nuo 20mg tabletit maksoi 95€/30kpl ja 50mg maksaisi 119€/30kpl. Mulla menee nyt 6,33€ päivässä näihin lääkkeisiin, jotka ei edes auta. 50mg kapseli olis vaan 3,95€ - no ei halpaa sekään, mutta tuntuu tyhmältä maksaa tyhjästä. Nämä nyt on tietty alkuvaiheen ongelmia, kun etsitään sopivaa annosta (jos sellaista edes löytyy) ja pitää säätää väärän lääkekoon kanssa. Mutta ärsyttää. Jos olis toimiva lääke, niin ei ärsyttäis. 

Onko jollekin käynyt niin, että Elvanse ei vaan ole auttanut, millään annoskoolla? 

Minulla concerta auttoi jotenkin,mutta aina kireä olo yms.

Elvanse auttaa samaan tyyliin mutta ei ole tuota kireyttä ollenkaan.

En muuta osaa sanoa.

Sinä jolla ei auta, niin kokeile rauhassa, eri annokset, jotkut väittää että voi  mennä kuukausi että tottuu ja tulee hyvät vasteet.

Miten tai millä kysymyksellä vanhemmilta kysytään adhd-jutuista?

Ja miten osaavat vastata jos vanhempien mielestä kaikki ollut ihan normaalia jos ei vertailukohtaa tai itselläänkin ollut oireilua ?

Tuohan on hyvin periytyvää niin vois olettaa että sellaisen mielestä ihan perusmenoa jos itsellään adhd jota ei koskaan diagnosoitu.

Pitkä ketju jonka löysin vasta nyt. Oman lapsen adhd-diagnoosi myötä vasta havahduin siihen, että itse olen ollut aikoinaan ihan samanlainen. Olin vieläpä tyttö, joten sehän oli tuplasti pahempaa siihen aikaan, ja kauheana kakarana minua pidettiinkin. Oma onni oli se, että rakastin lukemista ja opiskelua, joten haasteet eivät näkyneet oppimisessa. Päinvastoin sain kymppejä käytännössä tekemättä juuri mitään opiskelun eteen. Yliopistossa sitten opiskelin ensin kaikki kiinnostavat kurssit kiitettävällä menestyksellä, mutta jäljelle jääneet roikkuvat yhä edelleen. En vain saa itseäni tekemään gradua, vastenmielisyys sitä kohtaan on niin suurta. Työelämässä pärjään hyvin koska olen löytänyt oman innostavan alani,mutta se viekin melkein kaikki voimavarani. Jos ei säntillinen mieheni huolehtisi arjen rutiineista, en tiedä missä olisin. Tästäkin poden aivan jatkuvaa huonommuutta. Olen aina ollut taipuvainen ahdistukseen ja masennukseen, lääkkeitäkin välillä on niihin syöty. Valitettavasti olen lääkinnyt itseäni myös alkoholilla - en kännätäkseni vaan että olo olisi rauhallinen ja hyvä, normaali. Tästä on tullut jo iso ongelma. Tuntuu jo ajatuksena raskaalta lähteä viemään tätä ongelmavyyhtiä eteenpäin lääkäreille. 21

Onko kellään käynyt concerta? Ollut enemmän hyötyä kuin haittaa? Vaikea löytää suomalaisilta sivuilta yhtäkään kenelle se olisi käynyt ja olisi ollut apua enemmän kuin haittaa.

Mun piti aikoinaan aloittaa masennuslääkitys syötyäni Ritalinia. Attentinia käytettyäni pystyin jättämään myöhemmin masennuslääkkeen pois. Masennuslääkkeelle oli kyllä yhdessä vaiheessa todellinen tarve mutta siltikin aloitin Venlafaxinin vasta alettuani syömään Ritalinia.

Myöhemminkin olen huomannut samankaltaista ahdistusta Voxran ja Medikinetin seurauksena. Attentin taas ei ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Nyt alkaa jo lannistus tulla tämän Elvansen kanssa. Ehdin jo kirjoittaa, että toivon pilkahduksia näkyy, mutta ei tämä Elvanse auta yhtään mitään. Ajatukset ihan sekaisin koko ajan, tänäänkin pelkkä voileivän teko tuotti suuria vaikeuksia kun ei meinannut millään pysyä ajatus kasassa, että mitä tässä pitää tehdä o_O Voiko olla, että se 40mg annos ei vaan ole riittävä? Maanantaina on lääkärin kanssa puhelu ja mietitään lääkitystä. 

Ja ärsyttää syödä tuota 40mg annosta 20mg kapseleilla. Nuo 20mg tabletit maksoi 95€/30kpl ja 50mg maksaisi 119€/30kpl. Mulla menee nyt 6,33€ päivässä näihin lääkkeisiin, jotka ei edes auta. 50mg kapseli olis vaan 3,95€ - no ei halpaa sekään, mutta tuntuu tyhmältä maksaa tyhjästä. Nämä nyt on tietty alkuvaiheen ongelmia, kun etsitään sopivaa annosta (jos sellaista edes löytyy) ja pitää säätää väärän lääkekoon kanssa. Mutta ärsyttää. Jos olis toimiva lääke, niin ei ärsyttäis. 

Onko jollekin käynyt niin, että Elvanse ei vaan ole auttanut, millään annoskoolla? 

Onko pienemmät annokset siis testattu? Liian iso annos voi ADHD:llakin pahentaa tilannetta ja vain lisätä kaikenlaista häsläämistä? Itselleni sopivin tuntuisi olevan jossain 15-20mg:n paikkeilla. Isommat tekevät vähän turhan sedatoidun ja sumean olon, kaikenlainen säheltäminen lisääntyy eikä ajatus oikein juokse.

Atomoksetiini (Strattera) varmaan olisi kohdallasi seuraava ellei Elvanse tunnu mitenkään päin toimivan?

Turhauttavaa puuhaahan tämä lääkityksen säätö tosiaan on, lääkkeet voivat olla kalliita ja aina ei ole varma maksaako vain pelkästä plasebosta tai sivuvaikutuksista. Sivullisten on helppo huudella että tässä muuten vain haetaan vähän "lisävauhtia" elämään, käytännössä yhtä rassaavaa puuhaa tämä on sivuvaikutuksineen ja muineen kuin masennuslääkkeittenkin syöminen. Eipä tätä huvikseen viitsisi.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Ehkä tuo stigma ja väärinkäyttöpotentiaali (mikä tuskin eroaa merkittävästi metyylifenidaatista). Hyvää syytä en keksi

Stigmaa ja hintaa itse veikkaisin. Ehkä metyylifenidaatti ja erityisesti Concerta myös hieman uudempana on onnistuttu markkinoimaan parempana ja haitattomampana tuotteena.

Näkemieni tutkimusten mukaan aikuisilla amfetamiinipohjaiset lääkkeet ovat hieman paremmin siedettyjä ja maailmalla metyylifenidaattia pidetään enemmän lasten lääkkeenä. Tietysti on hyvä että metyylifenidaatti on olemassa niille joille se sattuu toimimaan muita vaihtoehtoja paremmin, ensilääkkeenä vain mielestäni vähän outo valinta. Oman subjektiivisen kokemukseni mukaan MF on huomattavasti rankempi lääke vaikka se pelottavaa amfetamiinia ei olekaan.

Lisäksi Elvanse on itseasiassa Concertaa ja muita MF lääkkeitä vaikeampi väärinkäyttää, olettaisin että geneeristen vaihtoehtojen tullessa markkinoille (tai jos Kelan vaatimukset joskus järkevöityvät) lisdeksamfetamiini valtaa nopeasti markkinat aikuisten ADHD:n hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene yksityiselle. Kaveri sai sieltä samantien diagnoosin ja lääkityksen. Nyt porskuttaa asiantuntija tehtävissä.

Samantien ilman kunnollisia tutkimuksia?    Täytyy sanoa, että tämän homman diagnosointi on Suomessa puoskarointia.    -    Järkyttävää tämä ihmisten ihastuminen lääkkeiden mättämiseen ja niiden saamiseen väärin perustein.

Pari vuotta meni julkisella ennen napin nappia, edes kokeeksi. Asenne oli että juu, kyllähän sulla toi taitaa olla mutta mitä me sille voidaan ennenkuin kaikki on moneen kertaan varmistettu. Muita lääkityksiä kyllä tyrkytettiin ihan vaan varmuuden vuoksi.

Yksityiselläkin varmaan vaihtelee paljon, en usko että useimmat samantien saavat reseptiä sieltäkään kouraansa.

Arvioiden mukaan varsinkin aikuisten ADHD on Suomessa rankasti alidiagnosoitu ja lääkitty. Mitään jenkkien tilannetta tai vaikkapa masennus- ja psykoosilääkkeitten höveliä jakamista on verrata tähän, stimulanttilääkitys on yleensä se viimeinen vaihtoehto, jos sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Onko pienemmät annokset siis testattu? Liian iso annos voi ADHD:llakin pahentaa tilannetta ja vain lisätä kaikenlaista häsläämistä? Itselleni sopivin tuntuisi olevan jossain 15-20mg:n paikkeilla. Isommat tekevät vähän turhan sedatoidun ja sumean olon, kaikenlainen säheltäminen lisääntyy eikä ajatus oikein juokse.

Atomoksetiini (Strattera) varmaan olisi kohdallasi seuraava ellei Elvanse tunnu mitenkään päin toimivan?

Turhauttavaa puuhaahan tämä lääkityksen säätö tosiaan on, lääkkeet voivat olla kalliita ja aina ei ole varma maksaako vain pelkästä plasebosta tai sivuvaikutuksista. Sivullisten on helppo huudella että tässä muuten vain haetaan vähän "lisävauhtia" elämään, käytännössä yhtä rassaavaa puuhaa tämä on sivuvaikutuksineen ja muineen kuin masennuslääkkeittenkin syöminen. Eipä tätä huvikseen viitsisi.

Aloitin 10mg annoksella. Ohje oli kokeilla 4-7 päivää ja jos ei vaikutusta, nostaa annosta. Olen siis kokeillut 10mg, 20mg, 30mg ja 40mg. Siirryin 4-5 päivän jälkeen aina seuraavaan, kun en huomannut yhtään mitään vaikutusta. Ja tuo kapselin kanssa sählääminen oli todella ärsyttävää. Pakkauksessakin lukee, että kapseli on otettava kokonaisena. Siinä kun aamutokkurassa yrittää sitä jauhetta varistaa kapselin puolikkaasta toiseen, niin helvetinmoista sähläilyä oli ja yhtenä aamuna meni kahdesta puolikkaasta jauheet lattialle. 

Minulla ei ole ollut edes sellaista sumeaa oloa, mikä viittaisi liian suureen annokseen. En ole huomannut mitään muuta vaikutusta kuin että välillä ehkä suu kuivuu tai näläntunne viipyy, mutta tulee sitten myöhemmin kertarykäysellä kunnolla. 

Kun on tuo Concerta-kokeilu pohjalla ja kokemus siitä, miltä se tuntuu kun lääke vaikuttaa (päässä rauhoittuu ja asiat alkavat sujua eikä mene hermot pienestä), niin tietenkin odotan jotain samantyyppistä muiltakin lääkkeiltä. Enkä oikein ymmärrä mitä siinä tapahtui, että ensin se Concerta toimi ja sitten lakkasi toimimasta ja tuli niitä sietämättömän vaikeita ahdistuskohtauksia. 

Tuolla joku kirjoitti että concertasta menee maha sekaisin, mulla taas elvansesta ja tämäkin kuulemma normaalia, pitä smennä ohi joskus.

En muista ulkoa    mutta jossai oli että elvansesta yleensä suurempi  %  saa paremman vasteen kuin metyylifenidaatista.

Eli en keksi muuta kuin hinta, ettei tuoa elvansea ekaksi kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pienemmät annokset siis testattu? Liian iso annos voi ADHD:llakin pahentaa tilannetta ja vain lisätä kaikenlaista häsläämistä? Itselleni sopivin tuntuisi olevan jossain 15-20mg:n paikkeilla. Isommat tekevät vähän turhan sedatoidun ja sumean olon, kaikenlainen säheltäminen lisääntyy eikä ajatus oikein juokse.

Atomoksetiini (Strattera) varmaan olisi kohdallasi seuraava ellei Elvanse tunnu mitenkään päin toimivan?

Turhauttavaa puuhaahan tämä lääkityksen säätö tosiaan on, lääkkeet voivat olla kalliita ja aina ei ole varma maksaako vain pelkästä plasebosta tai sivuvaikutuksista. Sivullisten on helppo huudella että tässä muuten vain haetaan vähän "lisävauhtia" elämään, käytännössä yhtä rassaavaa puuhaa tämä on sivuvaikutuksineen ja muineen kuin masennuslääkkeittenkin syöminen. Eipä tätä huvikseen viitsisi.

Aloitin 10mg annoksella. Ohje oli kokeilla 4-7 päivää ja jos ei vaikutusta, nostaa annosta. Olen siis kokeillut 10mg, 20mg, 30mg ja 40mg. Siirryin 4-5 päivän jälkeen aina seuraavaan, kun en huomannut yhtään mitään vaikutusta. Ja tuo kapselin kanssa sählääminen oli todella ärsyttävää. Pakkauksessakin lukee, että kapseli on otettava kokonaisena. Siinä kun aamutokkurassa yrittää sitä jauhetta varistaa kapselin puolikkaasta toiseen, niin helvetinmoista sähläilyä oli ja yhtenä aamuna meni kahdesta puolikkaasta jauheet lattialle. 

Minulla ei ole ollut edes sellaista sumeaa oloa, mikä viittaisi liian suureen annokseen. En ole huomannut mitään muuta vaikutusta kuin että välillä ehkä suu kuivuu tai näläntunne viipyy, mutta tulee sitten myöhemmin kertarykäysellä kunnolla. 

Kun on tuo Concerta-kokeilu pohjalla ja kokemus siitä, miltä se tuntuu kun lääke vaikuttaa (päässä rauhoittuu ja asiat alkavat sujua eikä mene hermot pienestä), niin tietenkin odotan jotain samantyyppistä muiltakin lääkkeiltä. Enkä oikein ymmärrä mitä siinä tapahtui, että ensin se Concerta toimi ja sitten lakkasi toimimasta ja tuli niitä sietämättömän vaikeita ahdistuskohtauksia. 

Juu, ärsyttävyyttä näissä lisää se että kaikenlaisia outoja reaktiota voi aina tulla vaikutus voi elää ja muuttua arvaamattomasti. Oletettavasti kehitit toleranssin osalle Concertan vaikutuksista joka voi näkyä Elvansenkin toiminnassa.

Tuosta Elvansen annoksen jakamisesta: sen jauhon voi huoletta sekoittaa esimerkiksi vesipulloon ja sitten ottaa siitä haluamansa määrä, säilyvyyden pitäisi olla ihan hyvä ja huomattavasti vähemmän epätarkkaa sähläämistä kuin sen jauhon kanssa säätäminen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, oliko tuo vastaus minulle, mutta tarkoitinkin nimenomaan sitä, että kun kotini _ei_ ole sikolätti. Viittaako se silloin, ettei kyse voi olla ADHD:sta?

Ei. Minulla oli ajoittain ylisiisti huone teini-iässä ja toisaalta hallittua silmistä piilotettua kaaosta aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, oliko tuo vastaus minulle, mutta tarkoitinkin nimenomaan sitä, että kun kotini _ei_ ole sikolätti. Viittaako se silloin, ettei kyse voi olla ADHD:sta?

Ei. Minulla oli ajoittain ylisiisti huone teini-iässä ja toisaalta hallittua silmistä piilotettua kaaosta aikuisena.

Hyvin kuvattu tuo hallittu piilotettu kaaos. Paitsi itselläni se ei ollut hallittua, vaan kaaosta :D

Mutta adhd:n saattaa liittyä paljon, mitä muut eivät näe. Koska sen haluaa piilottaa. Kyvyttömyys pitää yllä järjestystä ei myöskään tarkoita, ettei haluaisi pitää järjestystä yllä. Ei sitä, että olisi välinpitämätön asian suhteen. En mielelläni kutsu ihmisiä kotiini, koska se tarkoittaa tuntien raivosiivousta itku kurkussa. Mutta varmasti on siistiä (jos ei katso kaappeihin). Toisaalta se on hyvä porkkana, jotta tulee siivottua. Mutta ihmiset eivät näe ongelmia järjestyksen ylläpidossa, koska en halua heidän näkevän. Tietenkään.

Jotenkuten kompesointikykyisen adhd-ihmisen elämä on kulissia hyvin suurelta osin, on ilmiasu ja sitten todellisuus. Harmi siinä on se, että "normaalin" esittäminen ei kuitenkaan tee normaaliksi vaikka siinä harjaantuisi melko vakuuttavaksi pinnallisesti, homma kosahtaa välittömästi kun ote höllenee. Siinä missä monet ilmeisesti rutinoituvat kun tottuvat tekemään, tuntuu että itselleni on kuin yrittäisi keskittyä äärimmäistä tarkkuutta ja keskittymistä vaativaan pilkuntarkkaan kirjanpitotyöhön, loputtomasti. Sitä jaksaa vain tietyn ajan herpaantumatta, ennen kuin tulee virheitä. Ja tämä on se arkielämä.

Töissä helpompaa, kun oletuskin jo on, että tällaiseen voi ihminen keskittyä vain tietyn aikaa ja sillä on alku ja loppu. Ei oleteta, että ihminen voi työskennellä tarkasti kellon ympäri. Työssä haastavimmat tehtävät ovat yhtä vaikeita/helppoja kuin perus arkielämä. Jälkimmäisestä vaan ei saa taukoa ilman seuraamuksia. Tämä on outoa ja olen käsittänyt, ettei se vastaa valtaosan kokemusta.

Lisään vielä, etten pidä matkustelusta koska se on kuin vapaaehtoisesti töissä olemista, kiireisenä aikana. Stressin määrä on sama. Ja maksat vielä siitä. Organisointi, suunnittelu, "kartalla pysyminen" on yhtä vaikeaa myös monen mielekkäiksi kokemissa asioissa, haasteet eivät mene päälle tai pois mielekkyyden kokemuksen mukaan, ne vain ovat.