Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla tai voi olla olematta. Sinänsä koulumenestys ei diagnoosia määritä tai ole määrittämättä, mutta usein hyvilläkin oppilailla on (suuria) haasteita. Itselläni sinänsä hyvät numerot, mutta kesken jätettyjä kouluja, vaihtuvia työpaikkoja jne. En tiedä oikeastaan ketään add/adhd:ta, jolla olisi ehjä työ/koulu-ura, jos on saanut diagnoosin ja apua vasta myöhemmin. Tokihan voit pyytää tutkimuksia, mutta valitettavasti resurssien vuoksi tie voi nosta pystyyn tuossa vaiheessa, kun olet kuitenkin onnistunut opiskelemaan useammankin yliopistotutkinnon ja olet töissä. En siis missään nimessä halua vähätellä kokemustasi, mutta mihin haluaisit kokeilla adhd-lääkettä? Ihmeitähän se ei sinänsä tee.
Kyllä minusta kannattaa hakea apua ja kokeilla lääkitystä. Kun on koko elämänsä elänyt itsensä kanssa ja oppinut pärjäämään, sitä ei tajuakaan miten monella tasolla ADHD vaikuttaa, ennen kuin saa kokeilla toimivaa lääkettä. ADHD:n kanssa eläminen väsyttää ja kuormittaa ihan eri tavalla. Itse kun pääsin lääkettä kokeilemaan, niin en ollut työpäivien jälkeen enää ollenkaan niin väsynyt kuin aiemmin. Samaten kotiaskareisiin tarttuminen alkoi vihdoin sujua ilman kauheaa alkupsyykkausta. Pään sisällä ihana rauha eikä ollut enää sitä kiireen tuntuakaan. Sitä ei tajua miten moni asia johtuu ADHD:stä, ennen kuin lääke tulee ja tasoittaa tilannetta.
Monilla, joilla opiskelut ja työt ovat sujuneet normaalisti, takkuaa se arjen hallinta. Laskujen maksaminen tökkii ja koti on järkyttävä sikoläävä. Kyllä nuokin on ihan tärkeitä asioita saada kuntoon, vaikka töissä sujuisikin hyvin.
Jos on ilman lääkkeitä saanut pari korkeakoulututkintoa kasaan, niin lääkkeillä voisi olla jo väitellyt! Se lääke voi auttaa suoriutumaan omalla tasolla.
Lähemmäs nelikymppisenä diagnoosin saaneena tiedän tuon hyvin. Mutta kuten sanoin, valitettavasti ainakin julkisella resurssit ovat niin rajalliset, että tutkimuksiin on vaikea päästä, jos ongelmat on luokkaa koti on sikolätti ja väsyttää. Korostan vielä, että tiedän varsin hyvin adhd:n kuormituksen ja kaikki mahdolliset lieveilmiöt. Siksi kannattaisi suunnata yksityiselle, koska käsittääkseni jossain annetaan lääkkeitä hyvinkin hövelisti.
Julkisella ei muutenkaan tunnu olevan kiinnostusta korjailla varsinkaan vanhemman ihmisen ongelmia ellei ole ilmeistä että yhteiskunta saa vielä joskus siitä sijoituksensa takaisin.
Ihan ymmärrettävää resurssien käytön kannalta mutta itseäni ainakin hieman vtutti kun jouduin psykiatrille perustelemaan että miksi edes haluan asiaa tutkittavan ja mitä koen siitä enää hyötyväni vaikka jotain löytyisikin.
Hyödyllisyydessään rankkaan mt-palvelut samaan kasaan työkkärin kanssa. On yhtä naiivia kuvitella kummastakaan löytyvän varsinaista apua tai ammattitaitoa, molempien tapauksessa on syytä itse varautua tekemään varsinainen työ ja gonahtaneiden virkailijoiden neuvojen mukaan toimimalla luultavasti vain päätyy isompaan pulaan ja kiertämään hyödyttömän byrokratian rattaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla tai voi olla olematta. Sinänsä koulumenestys ei diagnoosia määritä tai ole määrittämättä, mutta usein hyvilläkin oppilailla on (suuria) haasteita. Itselläni sinänsä hyvät numerot, mutta kesken jätettyjä kouluja, vaihtuvia työpaikkoja jne. En tiedä oikeastaan ketään add/adhd:ta, jolla olisi ehjä työ/koulu-ura, jos on saanut diagnoosin ja apua vasta myöhemmin. Tokihan voit pyytää tutkimuksia, mutta valitettavasti resurssien vuoksi tie voi nosta pystyyn tuossa vaiheessa, kun olet kuitenkin onnistunut opiskelemaan useammankin yliopistotutkinnon ja olet töissä. En siis missään nimessä halua vähätellä kokemustasi, mutta mihin haluaisit kokeilla adhd-lääkettä? Ihmeitähän se ei sinänsä tee.
Kyllä minusta kannattaa hakea apua ja kokeilla lääkitystä. Kun on koko elämänsä elänyt itsensä kanssa ja oppinut pärjäämään, sitä ei tajuakaan miten monella tasolla ADHD vaikuttaa, ennen kuin saa kokeilla toimivaa lääkettä. ADHD:n kanssa eläminen väsyttää ja kuormittaa ihan eri tavalla. Itse kun pääsin lääkettä kokeilemaan, niin en ollut työpäivien jälkeen enää ollenkaan niin väsynyt kuin aiemmin. Samaten kotiaskareisiin tarttuminen alkoi vihdoin sujua ilman kauheaa alkupsyykkausta. Pään sisällä ihana rauha eikä ollut enää sitä kiireen tuntuakaan. Sitä ei tajua miten moni asia johtuu ADHD:stä, ennen kuin lääke tulee ja tasoittaa tilannetta.
Monilla, joilla opiskelut ja työt ovat sujuneet normaalisti, takkuaa se arjen hallinta. Laskujen maksaminen tökkii ja koti on järkyttävä sikoläävä. Kyllä nuokin on ihan tärkeitä asioita saada kuntoon, vaikka töissä sujuisikin hyvin.
Jos on ilman lääkkeitä saanut pari korkeakoulututkintoa kasaan, niin lääkkeillä voisi olla jo väitellyt! Se lääke voi auttaa suoriutumaan omalla tasolla.
Lähemmäs nelikymppisenä diagnoosin saaneena tiedän tuon hyvin. Mutta kuten sanoin, valitettavasti ainakin julkisella resurssit ovat niin rajalliset, että tutkimuksiin on vaikea päästä, jos ongelmat on luokkaa koti on sikolätti ja väsyttää. Korostan vielä, että tiedän varsin hyvin adhd:n kuormituksen ja kaikki mahdolliset lieveilmiöt. Siksi kannattaisi suunnata yksityiselle, koska käsittääkseni jossain annetaan lääkkeitä hyvinkin hövelisti.
Yksityisellä lääkkeitä toki annetaan hövelisti, mutta jo se että asiakas on valmis maksamaan 1500 euroa ADHD-tutkimuksista aika hyvin kertoo siitä, että nämä sikolätikoti ja väsymys on vakavia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään muulla tällaista: concerta auttaa muutaman tunnin hyvin, mutta sitten suunnaton väsymys ja ei saa samana päivänä enää mitään tehtyä. Väärä annos?
Liian pieni annos/väärä lääke. Mulla Medikinet teki samoin, aluksi. Concertan kanssa ei ikinä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään muulla tällaista: concerta auttaa muutaman tunnin hyvin, mutta sitten suunnaton väsymys ja ei saa samana päivänä enää mitään tehtyä. Väärä annos?
Liian pieni annos/väärä lääke. Mulla Medikinet teki samoin, aluksi. Concertan kanssa ei ikinä ongelmia.
Minulla taas johtui liian isosta annoksesta.
Tai paremminkin stimulanttien varsinainen vaikutus itselläni on metyylifenidaatin kanssa välittömästi ja Elvansen kohdalla noin kolmen tunnin viiveellä (ilmeisesti vaikutuksen ollessa voimakkaimmillaan) ilmenevä voimakas henkinen väsymys ja haluttomuus. Pienemmällä annoksella niin haitat kuin hyödytkin vähenevät mutta lopputulos on aina aika lailla +-0.
Lääkitys oli hyödyllinen kokeilu itsetuntemuksen kannalta sen alleviivatessa elämästä niitä juttuja mitkä todennäköisesti johtuvat synnynnäisistä ongelmista mutta olen nyt puolen vuoden säätämisen jälkeen tullut siihen tulokseen että nämä saavat omalta osaltani jäädä ja pitää vain koittaa händlätä hommat muilla konstein.
Minulla vanhetessa asiat vaan paheni,pään sisällä, ulkoisesti kaikki hyvin aina.
Nukkuminen väheni vuodesta toiseen ja mieli etsi kokoajan tekemista,menemista tai ainaki aina oli olo että johonki vois mennä tai jotain tehdä.
Sitten ahdistukset siihen päälle kun tuo vaan jatku ja jatku.
Tutkimuksissa vierähti reilu vuosi julkisell puolen ja lääkitystä viilattiin puolisen vuotta.
Minä otan concerta jokapäivä, päätin että jos löytyy joku lääke mikä auttaa ilman pahempia sivuvaikutuksia nin todellakin käytän sitä vuosikausien kärsimisen jälkeen.
Unettomuutta edelleen ,mutta ei niin paha kuin aiemmin, ei tartte siihen lääkettä onneksi.
Elämänlaatu parani roimasti vaikka edelleenki iltaisin levottomuutta usein.
Ehkä minulle sattui hyvä eka lekuri joka kuunteli melkein tunnin minun tarinoita ja pisti samantien lähetteen psykiatrin puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla tai voi olla olematta. Sinänsä koulumenestys ei diagnoosia määritä tai ole määrittämättä, mutta usein hyvilläkin oppilailla on (suuria) haasteita. Itselläni sinänsä hyvät numerot, mutta kesken jätettyjä kouluja, vaihtuvia työpaikkoja jne. En tiedä oikeastaan ketään add/adhd:ta, jolla olisi ehjä työ/koulu-ura, jos on saanut diagnoosin ja apua vasta myöhemmin. Tokihan voit pyytää tutkimuksia, mutta valitettavasti resurssien vuoksi tie voi nosta pystyyn tuossa vaiheessa, kun olet kuitenkin onnistunut opiskelemaan useammankin yliopistotutkinnon ja olet töissä. En siis missään nimessä halua vähätellä kokemustasi, mutta mihin haluaisit kokeilla adhd-lääkettä? Ihmeitähän se ei sinänsä tee.
Kyllä minusta kannattaa hakea apua ja kokeilla lääkitystä. Kun on koko elämänsä elänyt itsensä kanssa ja oppinut pärjäämään, sitä ei tajuakaan miten monella tasolla ADHD vaikuttaa, ennen kuin saa kokeilla toimivaa lääkettä. ADHD:n kanssa eläminen väsyttää ja kuormittaa ihan eri tavalla. Itse kun pääsin lääkettä kokeilemaan, niin en ollut työpäivien jälkeen enää ollenkaan niin väsynyt kuin aiemmin. Samaten kotiaskareisiin tarttuminen alkoi vihdoin sujua ilman kauheaa alkupsyykkausta. Pään sisällä ihana rauha eikä ollut enää sitä kiireen tuntuakaan. Sitä ei tajua miten moni asia johtuu ADHD:stä, ennen kuin lääke tulee ja tasoittaa tilannetta.
Monilla, joilla opiskelut ja työt ovat sujuneet normaalisti, takkuaa se arjen hallinta. Laskujen maksaminen tökkii ja koti on järkyttävä sikoläävä. Kyllä nuokin on ihan tärkeitä asioita saada kuntoon, vaikka töissä sujuisikin hyvin.
Jos on ilman lääkkeitä saanut pari korkeakoulututkintoa kasaan, niin lääkkeillä voisi olla jo väitellyt! Se lääke voi auttaa suoriutumaan omalla tasolla.
Lähemmäs nelikymppisenä diagnoosin saaneena tiedän tuon hyvin. Mutta kuten sanoin, valitettavasti ainakin julkisella resurssit ovat niin rajalliset, että tutkimuksiin on vaikea päästä, jos ongelmat on luokkaa koti on sikolätti ja väsyttää. Korostan vielä, että tiedän varsin hyvin adhd:n kuormituksen ja kaikki mahdolliset lieveilmiöt. Siksi kannattaisi suunnata yksityiselle, koska käsittääkseni jossain annetaan lääkkeitä hyvinkin hövelisti.
Todellakin se on juuri noin, että julkiselle puolelle varmaan turha edes yrittää. Mutta kun kerran on töissä, niin on varaa maksaa ne yksityisenkin puolen tutkimukset.
Olen asioinut yksityisellä puolella psykiatrilla ahdistuksen takia ja siksi siellä tutkimuksetkin haluaisin teettää. En halunnut julkiselle puolelle itsestäni mitään mielenterveysleimaa aikoinaan, koska en halua fyysisiä sairauksiani lyötävän mielenterveysasioiden piikkiin. Olen käynyt 1,5 vuotta psykoterapiassa ja hän alkoi tuota AD(H)D:ta epäillä minulla. Itse en olisi ikinä varmaan tajunnut moista muuten, ja siksi aikani onkin nyt kulunut näitä asioita tutkiessa (nytkin, kun tässä töitä välttelen luonnollisesti...).
Vaikka olen töissä, olen todella pienituloinen. Koulutukseeni nähden teen ihan surkealla palkalla töitä, koska en usko kykeneväni vaativampiin hommiin ja toisaalta etätyö sopii hyvin, kun saan harhautua työpäivän aikana mielin määrin ja tehdä työt sitten illalla, kun aivoni alkavat toimia ja pystyn paremmin keskittymään. Rahatilanteeni vuoksi toki kauhistuttaa, jos tutkimuksiin uppoaa hirveä summa rahaa yksityisellä ja lopulta tulos on sama kuin ennenkin: määrittämätön ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Tuo 1500 euroa kuulostaa kyllä aika kamalalta. Mistä tuo summa koostuu? Laskeskelin itse, että psykiatrini mainitsemat kolme käyntiä maksaisivat noin 600.
t. tuo lapsuuden kokemuksista kysellyt (ainakin viesteissä 2609 ja 2619 kirjoitellut)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin Concertan hiljattain, ja elämäni on muuttunut täysin.
Lapsuudessa ja teini-iässä luin todella paljon ja nopeasti, mutta aikuisena keskittymiskykyni on huonontunut paljon, ja lukeminen muuttui todella vaikeaksi. Lääkityksen aloittamisen jälkeen olen lukenut loppuun useamman romaanin. Tämä on ihanaa. Tuntuu kuin olisin päässyt takaisin sellaiseen maailmaan, jonka oven luulin jo sulkeutuneen iäksi.
Töissä olen huomannut työmuistini parantuneen. Minun ei tarvitse enää tupla-tai triplatsekata asioita jatkuvasti. En tee enää yhtä paljoa huolimattomuusvirheitä.
Kun pääsen kotiin työpäivän jälkeen, minulla on energiaa vaikka kokata, siivota tai harrastaa liikuntaa. Olen paremmalla tuulella. Ylipäänsä asiat tulevat tehtyä kotona.
Opiskelen työn ohessa, ja lääkkeen käytön aloittamisen jälkeen olen kyennyt työskentelemään pitkiäkin aikoja kerrallaan. Ennen lääkitystä en pysynyt keskittymään kuin korkeintaan muutamaksi minuutiksi ennen kuin ajatus taas herpaantui.
Olen myöhästellyt vähemmän.
Olen enemmän läsnä keskusteluissa.
Jatkuvasti huomaan miettiväni, että ”tällaistako kaikki voi olla?”
Tuntuu kuin olisin saanut uuden elämän.
- 35 v. ADD, Concerta
Vierailija kirjoitti:
Aloitin Concertan hiljattain, ja elämäni on muuttunut täysin.
Lapsuudessa ja teini-iässä luin todella paljon ja nopeasti, mutta aikuisena keskittymiskykyni on huonontunut paljon, ja lukeminen muuttui todella vaikeaksi. Lääkityksen aloittamisen jälkeen olen lukenut loppuun useamman romaanin. Tämä on ihanaa. Tuntuu kuin olisin päässyt takaisin sellaiseen maailmaan, jonka oven luulin jo sulkeutuneen iäksi.
Töissä olen huomannut työmuistini parantuneen. Minun ei tarvitse enää tupla-tai triplatsekata asioita jatkuvasti. En tee enää yhtä paljoa huolimattomuusvirheitä.
Kun pääsen kotiin työpäivän jälkeen, minulla on energiaa vaikka kokata, siivota tai harrastaa liikuntaa. Olen paremmalla tuulella. Ylipäänsä asiat tulevat tehtyä kotona.
Opiskelen työn ohessa, ja lääkkeen käytön aloittamisen jälkeen olen kyennyt työskentelemään pitkiäkin aikoja kerrallaan. Ennen lääkitystä en pysynyt keskittymään kuin korkeintaan muutamaksi minuutiksi ennen kuin ajatus taas herpaantui.
Olen myöhästellyt vähemmän.
Olen enemmän läsnä keskusteluissa.
Jatkuvasti huomaan miettiväni, että ”tällaistako kaikki voi olla?”
Tuntuu kuin olisin saanut uuden elämän.
- 35 v. ADD, Concerta
Kuulostaa mahtavalta! Minäkin nimittäin lapsena uppouduin lukemaan kirjoja (siis fiktiivisiä) tuntikausiksi samoin kuin kirjoittamaan, mutta aikuisena en ole saanut vuodessa kuin ehkä yhden kirjan luettua ja luultavasti sekin on jäänyt useimmiten kesken. Ja toki luen sivukaupalla tekstiä, kunnes havahdun, että en ole viimeiseen 5-10 sivuun tajunnut lukemaani, koska ajatukseni ovat harhautuneet miettimään jotain muuta ja olen vain "lukenut" mekaanisesti eteenpäin. Jotain tällaista muistan kyllä lapsenakin käyneen, mutta ei niin voimakkaasti kuin aikuisena.
Tästä vaan tulee mieleen, että miten sitten se lapsuuden AD(H)D voidaan todeta aikuisena tutkimuksissa, jos lapsena ei ollut tuollaista ongelmaa vaan ennemminkin aikuisuudessa? Itse olen selittänyt tämän niin, että aikuisena on niin paljon kaikkia muita kuormittavia velvollisuuksia (työ, ruoanlaitto, kaupassakäynti ym.), ettei aikaa ja energiaa yksinkertaisesti jää sitten lukemiselle tai muulle mukavalle.
t. 2609
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla concertasta joka aamu maha sekasin, illemmalla ei mitään onneksi, ja tuo on aina jos olen ottanut edellisenä päivänä Concertan , lääkäri sanoi että sivuvaikutus ja yleensä menee ohi.
Ei ole mennyt ainakaan 3 kuukaudessa.
Ruokvalio on jo katottu monet kerrat ,eikä se ole muuttunut eikä muutkaan asiat..
Kai ton kans vaan pitää sitte elää jos haluaa lääkettä käyttää,hyöty on kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla concertasta joka aamu maha sekasin, illemmalla ei mitään onneksi, ja tuo on aina jos olen ottanut edellisenä päivänä Concertan , lääkäri sanoi että sivuvaikutus ja yleensä menee ohi.
Ei ole mennyt ainakaan 3 kuukaudessa.
Ruokvalio on jo katottu monet kerrat ,eikä se ole muuttunut eikä muutkaan asiat..
Kai ton kans vaan pitää sitte elää jos haluaa lääkettä käyttää,hyöty on kuitenkin.
Elvansea kokeiltu tai siihen mahdollisuutta? Itselläni pahoinvoinnit ja muut katosivat siihen siirtymisen myötä. Todella ikävää vaan että sen kanssa on nuo omat käytännön ongelmansa.
Johtuuko sitten vaan metyylifenidaatin yleisyydestä ja eihän Elvansekaan ongelmaton ole mutta tuntuu että aina kun joku valittaa haittavaikutuksista on taustalla Concerta tai vastaava MF valmiste.
Lisäksi se kahvi pois jos semmoista harrastaa, itselläni se vetää Elvansenkin kanssa ruoansulatuksen vähän sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla jokaisessa adhd-lääkkeessä yleinen sivuvaikutus että on joko ummetusta tai ripulia, mutta pitäs mennä ohi kunhan tottuu.
Minulla sitä oli ekan kuukauden verran , ei jokapäivä.
Elvansella siis. concertasta en muista , sen syönnistä monta vuotta jo.
Onko mahdollista että ADHD/ADD-ihmisellä koti olisi järjetyksessä eikä sikolätti? Jossain vaiheessa siivosin miltei pakonomaisesti, mutta nyt ei taas ei ole varmaan puoleen vuoteen jaksanut/ehtinyt/kiinnostanut. Silti tykkään, että kaikki on järjestyksessä.
Olen myös paljon tehnyt listoja ym. kaapinoviin, rasioihin ja lapuille, mistä mikäkin tavara löytyy. Onko tämä vain äärimmilleen mennyttä epäjärjestelmällisyyden kompensointia, koska muuten pelkään kadottavani kaikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei semmoista ole olemassakaan, älkää uskoko mitään muotisairauksia.
Jos on hiljaista, syö ja liikkuu normaalisti niin mitään ihme muotisairauksiakaan ei ole eikä tule.
Hassusti niitä sairauksia tulee ihmisille, vaikka miten terveellisesti söisi ja liikkuisi.
Rutiinit auttaa,myös siivouksen suhteen.
Ja niitä voi opetella.
En tiedä, oliko tuo vastaus minulle, mutta tarkoitinkin nimenomaan sitä, että kun kotini _ei_ ole sikolätti. Viittaako se silloin, ettei kyse voi olla ADHD:sta?
Voi olla adhd vaikka puitteet kunnossa, ei se diagnoosi niistä ole kii.
Monilla pään sisällä se adhd vaan. Osalla sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Mene yksityiselle. Kaveri sai sieltä samantien diagnoosin ja lääkityksen. Nyt porskuttaa asiantuntija tehtävissä.
Samantien ilman kunnollisia tutkimuksia? Täytyy sanoa, että tämän homman diagnosointi on Suomessa puoskarointia. - Järkyttävää tämä ihmisten ihastuminen lääkkeiden mättämiseen ja niiden saamiseen väärin perustein.
Lähemmäs nelikymppisenä diagnoosin saaneena tiedän tuon hyvin. Mutta kuten sanoin, valitettavasti ainakin julkisella resurssit ovat niin rajalliset, että tutkimuksiin on vaikea päästä, jos ongelmat on luokkaa koti on sikolätti ja väsyttää. Korostan vielä, että tiedän varsin hyvin adhd:n kuormituksen ja kaikki mahdolliset lieveilmiöt. Siksi kannattaisi suunnata yksityiselle, koska käsittääkseni jossain annetaan lääkkeitä hyvinkin hövelisti.