Aikuisiän ADHD

Minä väitän että joskus  oma perhe sokeutuu oireille  koska niihin yksinkertaisesti tottu ,tai vanhemmilla on myös ollut itsellään samanlaista.

Onhan tietämys ihan eriluokkaa nyt kuin joskus 10 vuotta sitten, saati 40 vuotta ..

Vierailija kirjoitti:

taisteluohi kirjoitti:

6 VUOTTA!!! Kesti helsinkiläisellä psyk polilla adhd kartoitus, joka päättyi tänään <3

Diagnoosi on asetettu. Julkisella puolella minulla ehti tässä ajassa vaihtua 5 kertaa hoitava lääkäri ja 10 kertaa hoitaja, kaikki jäi aina kesken. Vähän kuin mulla arjessa, joten en vaatinut oikeuksia.

Ikävä kyllä mua on tässä välissä painostettu eri sairauden lääkkeitä syömään jotka ovat heikentäneet kognitiivisia kykyjä ja vaikuttaneet huonosti ADHD ihmiseen. Kiitos sijaiselle joka palkattiin tälle keväälle ja puuttui epäkohtiin <3

Olen niin onnellinen ihan vaan koska olen nyt jo saanut minulle tarkoitettua hoitoa ihan, ihan vaan toimintaterapiaa. En ole tyhmä, laiska, en aune avuton, en matti myöhänen, en luuseri <3 yritin väärin ja lääkärit myös, lääkehoitoni "masennukseen" on ollut lamauttavaa ja entisestään vaikeuttanut jaksamista. se on nyt ohi.

Hakekaa apua ja olkaa sinnikkäitä!!!! 

MIten homma etenee nyt sitten ? 

Eilen asetettiin diagnoosi virallisesti ja aloitin Medicinet CR -lääkityksen. Olen tavannut toimintaterapeuttia kevään 3 viikon välein.

Annosta nostetaan kesän aikana sopivalle tasolle, olen hoitokontaktissa kerran kahdessa viikossa, terapiaprosessi kelasta käyntiin ja jonotan vertaistukiryhmään. Tarkkailen verenpainetta.

Tänään on toinen lääkepäiväni. Meinasin alkaa itkemään kaupungilla, kun huomasin että mulla on (aina ollut) vapaus olla kiirehtimättä kaukana oleviin vihreisiin liikennevaloihin. Että mun ei tarvitse juosta, tai tehdä päätöstä "myöhästyä", voin vaan kävellä ja keskittyä senhetkiseen tilanteeseen. Esimerkki kuulostaa varmasti oudolta, enkä ole itsekään koskaan ajatellut että stressaisin liikennevaloja.

Lääkkeen kanssa olen lyhyessä ajassa huomannut miten moni minua tuskastuttava, raastava, kuormittava, huomiota häiritsevä asia on.. mitätön. Niitä mun ongelmia ei jotenkin edes ole "tässä ulottuvuudessa". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä  muilla muita diagnooseja tämän lisäksi ?

Unettomuus minulla ja siihen ei meinaa löytyä mitään, concertalla hoituu adhd.

Vierailija kirjoitti:

Mitä liitännäissairauksia sinulla on?

https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/tietoa-ammattilaisille/terveydenhuol…

”Eri tutkimusten mukaan noin 50-90%:lla adhd-oireisista on jokin liitännäissairaus. Lapsilla ja nuorilla tavanomaisia liitännäisongelmia ovat erilaiset hieno- ja karkeamotoriikan ja aistitiedon käsittelyn ongelmat, puheen ja kielen kehityksen häiriöt, erityiset oppimisvaikeudet, sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuudet, tic-oireet, unihäiriöt, masentuneisuus, ahdistuneisuus, uhmakkuus- ja käytöshäiriöt ja traumaperäinen stressihäiriö.

Iän myötä päihteiden käyttö voi olla runsaampaa ja päihderiippuvuuden kehittyminen on selvästi yleisempää, kuin ei adhd-oireisilla.

Nuorilla ja aikuisilla korostuu ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöt. Adhd ennustaa myös suurempaa riskiä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön kehittymiseen.”

Mulla ahdistuneisuus, masennus, uupumus, unihäiriöt ja sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat.

Aika samat setit. Toisaalta olen nyt vasta päässyt arvioon jossa selvitettäisiin nepsyhäiriön mahdollisuus. Aiemmin on diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistus, masennus, ptsd, epäilty kaksisuuntaista, piirteitä persoonallisuushäiriöistä epävakaa, depressiivinen, estynyt. Dissosiaatiohäiriökin lukee jossain paperissa. Unihäiriöt aina pistetty masennuksen piikkiin eikä niistä ole erillistä diagnoosia, mutta mulla on ollut niitä eri tavoin oireilevana ihan lapsesta saakka oli masennusjakso päällä tai ei.

Nyt sitten selvitellään onko näitä kaikkia vai mikä osa niistä mahdollisesti selittyy nepsyllä ja mitkä jää liitännäisinä todettaviksi.

Vielä vaikeampaa on tietää, että missä on muna ja missä kana. Kirjallisuudessa käydään jatkuvaa dialogia siitä, mikä tilastollisesti adhd-potilailla esiintyvistä häiriöistä on seurausta siitä, että adhd vaikeuttaa ns. normaalia elämään ja mikä kulkisi sitten elamankulusta riippumatta adhd:n mukana. Se kyllä tiedetään, että ns. high potential adhd-potilailla joilla on työt, puolisot, koulutukset ja raha-asiat jotakuinkin malliillaan, on vähemmän näitä liitännäisongelmia, vaikka adhd olisikin esim. keskivaikea.

Totta kai on vähemmän liitännäisongelmia, koska ne johtuvat vahvasti adhd:n negatiivisista vaikutuksista elämään. Jos negatiivisia vaikutuksia ei synny, ei tietenkään myöskään liitännäisoireita.

Näihin vaikuttavat yksilön ominaisuuksien lisäksi tuki ja muiden suhtautuminen mm. kotona ja koulussa. Myös perhetausta, onko vanhemmilla nepsyongelmaa ja kuinka he pärjäävät näiden kanssa. Saako henkilö apua tai kuinka suotuisat olosuhteet ovat häiriön kanssa pärjäämiselle. Epäonnistumiset ja ratkaisemattomat haasteet lisäävät muiden mielialahäiriöiden riskiä, kuten neuronormaaleillakin. Myös itsetunto vaikuttaa yksilön suoriutumiseen ja edeltävät seikat itsetuntoon. Elämä ei ole tyhjiö, jossa voidaan erottaa genetiikka, persoona, ympäristö ja näiden erilliset osavaikutukset elämään. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Mikä on high potential adhd? Kompensoiva ympäristö, luonne vai äly? Ehkä näiden yhdistelmä.

Johtuu siitä, että ADHD-diagnooseja tehdään enemmän sellaisille ihmisille, jotka kuuluvat alempiin yhteiskuntaluokkiin. Hyvästä perhetaustasta oleva henkilö pystyy kompensoimaan oireitaan ja päätyy epätodennäköisemmin tutkittavaksi tai lääkitykselle. ADHD ei ole siellä samalla tavalla tavoiteltu juttu ja sitä jopa yleensä peitellään.

ADHD-diagnooseja tehdään eniten sosiaalisesti ongemaisille ihmisille, joilla on yleensä myös monenlaista mielenterveysongelmaa. Koulussakin köyhä lapsi saa todennäkösemmin ADHD-diagnoosin. ADHD ei ole pelkästään yksi diagnoosi, vaan sosiaalinen konstruktio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

taisteluohi kirjoitti:

6 VUOTTA!!! Kesti helsinkiläisellä psyk polilla adhd kartoitus, joka päättyi tänään <3

Diagnoosi on asetettu. Julkisella puolella minulla ehti tässä ajassa vaihtua 5 kertaa hoitava lääkäri ja 10 kertaa hoitaja, kaikki jäi aina kesken. Vähän kuin mulla arjessa, joten en vaatinut oikeuksia.

Ikävä kyllä mua on tässä välissä painostettu eri sairauden lääkkeitä syömään jotka ovat heikentäneet kognitiivisia kykyjä ja vaikuttaneet huonosti ADHD ihmiseen. Kiitos sijaiselle joka palkattiin tälle keväälle ja puuttui epäkohtiin <3

Olen niin onnellinen ihan vaan koska olen nyt jo saanut minulle tarkoitettua hoitoa ihan, ihan vaan toimintaterapiaa. En ole tyhmä, laiska, en aune avuton, en matti myöhänen, en luuseri <3 yritin väärin ja lääkärit myös, lääkehoitoni "masennukseen" on ollut lamauttavaa ja entisestään vaikeuttanut jaksamista. se on nyt ohi.

Hakekaa apua ja olkaa sinnikkäitä!!!! 

MIten homma etenee nyt sitten ? 

Eilen asetettiin diagnoosi virallisesti ja aloitin Medicinet CR -lääkityksen. Olen tavannut toimintaterapeuttia kevään 3 viikon välein.

Annosta nostetaan kesän aikana sopivalle tasolle, olen hoitokontaktissa kerran kahdessa viikossa, terapiaprosessi kelasta käyntiin ja jonotan vertaistukiryhmään. Tarkkailen verenpainetta.

Tänään on toinen lääkepäiväni. Meinasin alkaa itkemään kaupungilla, kun huomasin että mulla on (aina ollut) vapaus olla kiirehtimättä kaukana oleviin vihreisiin liikennevaloihin. Että mun ei tarvitse juosta, tai tehdä päätöstä "myöhästyä", voin vaan kävellä ja keskittyä senhetkiseen tilanteeseen. Esimerkki kuulostaa varmasti oudolta, enkä ole itsekään koskaan ajatellut että stressaisin liikennevaloja.

Lääkkeen kanssa olen lyhyessä ajassa huomannut miten moni minua tuskastuttava, raastava, kuormittava, huomiota häiritsevä asia on.. mitätön. Niitä mun ongelmia ei jotenkin edes ole "tässä ulottuvuudessa". 

MIllaista terapiaa tiedossa?

Mulla psykiatrin mukaan puhdas koulukirjatapaus add :stä, koska muiden sairauksien tai häiriöiden poissulun jälkeen niitä ei ollut. Olen yleisesti aika elämän myönteinen jne.

Tottakai välillä on normaaliin elämään kuuluvaa apatia ja tunnelukkoja, muttei mitään liitännäissairauksia.

Ne jotka testanneet,kumpi parempi lääke,concerta vai elvanse?

Onko aikuisille muutakuin vertaistukea? jos siis ei halua lääkitystä.

Concertaa kokeiltiin, haittaa enempi kuin hyötyä.

Minulla on concerta lääkityksenä, mutta kärsin unettomuudesta ajoittan kovasti, nyt lääkäri  laittoi ketipinoria siihen, mutta eikö tuo  vaikuta nimenomaan dopamiiniin ?  Ja concerta lisää dopamiinia, eli menee ristiin?

Menin sitte itse googlettaan taas, en tiiä ymmärsinkö oikein.

Mitratsapiinia 7.5mg  minulla  mutta ei liity kysymykseen tosin.

Aamuisin concerta 72mg . Unettomuuteen 3-4krt per viikkoa mirtatsapiini.

Molemmat saman psykiatrin määräämiä, eli tuskin yhteisvaikutusta.

MIten elvansen käyttäjät voi ottaa unilääkettä jos tarvii?

Minä aloitin Concertan annoksella 38mg/vrk.

Diagnoosini on ADD. Diagnoosin sain vasta kolmekymppisenä.

Minulla on aina ollut taipumusta myöhästelyyn. En jotenkin pysty sisäistämään kuinka kauan tiettyjen asioiden tekemisessä menee, ja minulla on aina monta rautaa tulessa.

Ekana Concerta-päivänä en oikeastaan huomannut muuta kuin sen, että tulin ajoissa kahteen sovittuun tapaamiseen. Ja kun aamulla laittauduin valmiiksi ja katsoin välillä kelloa, yllätyin, sillä olin luullut sen olevan paljon enemmän. Tuntui, että esim. suihkussa käymiseen, pukeutumiseen ja meikkaamiseen meni paljon vähemmän aikaa.

Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko muut huomanneet vaikutuksen näin.

2594 korjaa: siis annostus on 36mg/vrk

Elvanse on paljon parempi. Vaikuttaa lievemmillä sivuoireilla ja tuo tehokkaammin sen minkä pitäisi eli fokuksen.

Naurattaa kyllä aina kaikki kun puolustelee että "se on amfetamiinijohdannainen" - no joo. Se on deksamfetamiinin aihiolääke, haima pilkkoo siitä välittömästi amfetamiinia ja aivoihin se päätyy amfetamiinina. Siksi narkkarit maksaakin itsensä kipeiksi Elvanseista, kun se on putsia piriä ja just sitä mitä ne haluaa. Ainoa ero et ei pysty piikittää.

Elvansessa hinta jarruttamassa , jos ei ole kunnon paperinivaskaa lapsuudesta että on  todistettu adhd .

Sinä elvansen vaikutuksista kyselijä, minulla on vaan concerta eli en voi vastata siihen.

Mutta onko sinulla muita juttuja jotka puskee päälle niin rajusti että ei edes adhd laimene lääkkeillä taustalla?

Jotkut sanoneet että jos kunnon ahdistus tai masennus päällä nii ei silloin auta  adhd-lääkkeet yhtään..

Vierailija kirjoitti:

Sinä elvansen vaikutuksista kyselijä, minulla on vaan concerta eli en voi vastata siihen.

Mutta onko sinulla muita juttuja jotka puskee päälle niin rajusti että ei edes adhd laimene lääkkeillä taustalla?

Jotkut sanoneet että jos kunnon ahdistus tai masennus päällä nii ei silloin auta  adhd-lääkkeet yhtään..

Hittolainen, en pysty enää edes näkemään tuota kirjoittamaani viestiä. Onko tuo pornoviesti tullut sen paikalle? Onko tällä sivustolla joku haavoittuvuus, että kirjoitetun viestin tilalle voidaan laittaa tuollaista paskaa? En edes uskalla ilmoittaa asiattomaksi, kun pelkään että poistavat sitten koko ketjun.

Masennusta minulla ei ole, ei mitään sinne päinkään. Oma elämäntilanne (kesken jäänyt koulutus nuorena, myöhemmin AMK-tutkinto jolla en kuitenkaan päässyt oman alan töihin ja sitten päätyminen pienipalkkaiseen koirantyöhön pysäköinninvalvojaksi, jossa paskaa sataa niskaan sekä autoilijoita että työnantajalta) on välillä surettanut ihan itkuun asti. Mutta ei edes kuukausittain. Enimmäkseen elämä on kivaa ja hyvää, tuo työ hiertää eniten. Nämä ahdistuskohtaukset olivat ihan eri sfääreissä noiden aiempien tuntemusten kanssa. Olo oli aivan kaamea, itkin tuntitolkulla ja ajatukset kiersivät linjalla "työ pilaa koko elämän", "olen vankina tässä kauheassa työssä" ja "ei tässä elämässä ole järkeä jos on näin paha olo". Se oli vähän pelottavaakin, kun ei voinut olla ihan varma että tämä överipaha fiilis johtuu lääkkeistä. Kun minulla on ihan syytäkin olla pahoilla mielin siitä, etten ole hyväpalkkainen DI vaan pienipalkkainen pysäköinninvalvoja. Olen tästä asiasta tehnyt surutyötä pitkään, mutta kesken se tuntuu olevan kun vieläkin tämä ajatus itkettää. Mutta en itke sitä päivittäin enkä edes viikottain, koska olen oppinut olemaan enimmäkseen ajattelematta asiaa. 

Selkeästi se oli tuo Concerta joka toi lisää ahdistusta. Sen huomasi jo siitäkin, että sellaisena päivänä kun ahdisti ja itketti paljon, olo saattoi silti vaihtua nopeasti ja välillä oli ihan ok olo. Muistelen jonkun täällä ketjussa kertoneen, että hän sietää nuo ahdistuskohtaukset, koska tiedää niiden johtuvan lääkkeestä ja lääke kuitenkin auttaa. Minulla se Concerta ei enää edes auttanut sen alun jälkeen, joten ei ollut oikein motivaatiota jatkaa sen kanssa. Ja koska työni puolesta ajelen autolla pitkin ja poikin, niin ei ole kiva pyöriä tuolla ihmisten ilmoilla itkuisena. Tässä on nyt neljä viikkoa oltu ilman Concertaa ja tuonkaltaisia kohtauksia ei ole enää ollut. 

Eikai se auta kuin yrittää saada joku muu (elvanse)  kokeiluun, mutta kuinka suopeasti lääkärit kirjottaa tuota?

Parempihan se on kokeilla vaikkei toimiskaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinä elvansen vaikutuksista kyselijä, minulla on vaan concerta eli en voi vastata siihen.

Mutta onko sinulla muita juttuja jotka puskee päälle niin rajusti että ei edes adhd laimene lääkkeillä taustalla?

Jotkut sanoneet että jos kunnon ahdistus tai masennus päällä nii ei silloin auta  adhd-lääkkeet yhtään..

Tietynlaiseen masennukseen johon liittyy aloitekyvyttömyyttä, saamattomuutta ja motivaation puutetta niin stimulantit voivat hetkellisesti auttaa, mutta eihän nuo mitään autuaaksi tekeviä lääkkeitä ole masennukseen tai varsinkaan ahdistukseen.

Päinvastoin, varsinkin ahdistusta hyvin helposti (ja tunnetusti) parantaa. Kuulostaa mun mielestä vähän jopa sanonko nistimenolta et ADHD-lääkkeiden pitäisi auttaa muunlaisiin psyykkisiin vaivoihin. "Masentaa, otan purkista piriä niin johan mieli kirkastuu!"

Attentin on olemassa (deksamfetamiini) eli vaikuttaa käytännössä täysin samalla tavalla kuin Elvanse, ja on vissiin jonkin verran halvempi, mut lääkärit suosii nykyään tuota Elvansea.

Sitä perustellaan tasaisemmalla vaikutuksella ja pienemmällä väärinkäyttöpotentiaalilla mitkä ovat kyllä ihan relevantteja ja pitävät paikkansa, mutta luulen että sillä on myös tekemistä patentin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on concerta lääkityksenä, mutta kärsin unettomuudesta ajoittan kovasti, nyt lääkäri  laittoi ketipinoria siihen, mutta eikö tuo  vaikuta nimenomaan dopamiiniin ?  Ja concerta lisää dopamiinia, eli menee ristiin?

Menin sitte itse googlettaan taas, en tiiä ymmärsinkö oikein.

Ketiapiini ei saavuta pienillä annoksilla samanlaista farmakologista profiilia mitä suurilla. Pienillä annoksilla se on ennen kaikkea voimakas antihistamiini. Sen sitoutuminen dopamiinireseptoriin on myös hyvin, hyvin lyhytaikaista, eli illalla syöty Ketipinor pitäisi toimia tossa juuri niin kuin pitääkin muttei vaikuttaa seuraavana päivänä dopamiiniin merkittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on concerta lääkityksenä, mutta kärsin unettomuudesta ajoittan kovasti, nyt lääkäri  laittoi ketipinoria siihen, mutta eikö tuo  vaikuta nimenomaan dopamiiniin ?  Ja concerta lisää dopamiinia, eli menee ristiin?

Menin sitte itse googlettaan taas, en tiiä ymmärsinkö oikein.

Ketiapiini ei saavuta pienillä annoksilla samanlaista farmakologista profiilia mitä suurilla. Pienillä annoksilla se on ennen kaikkea voimakas antihistamiini. Sen sitoutuminen dopamiinireseptoriin on myös hyvin, hyvin lyhytaikaista, eli illalla syöty Ketipinor pitäisi toimia tossa juuri niin kuin pitääkin muttei vaikuttaa seuraavana päivänä dopamiiniin merkittävästi.

Tuohan on sinänsä täysin totta. Ketiapiiniä kirotaan neuroleptinä mutta pienillä annoksilla se tosiaan on lähinnä antihistamiini, hieman kuin lievempi versio mirtatsapiinistä.

Mutta johtuuko sitten pelkästä antihistamiini vaikutuksesta vai mistä mutta itse olen huomannut hyvin satunnaisesti 25mg:tä unettomuuteen nappaavana että seuraavana päivänä olo on monesti huomattavasti "ADHD:mpi". Elvanse ei tunnu vaikuttavan mitään, olo on saamaton, monesti vihainen ja masentunutkin, ajatus ei kulje ja yksinkertaistenkin asioiden sisäistäminen tuntuu vaikealta. Yleensäkin neuroleptit tuntuvat tekevän minut seuraavana päivänä erittäin vittuuntuneeksi. Käytännössä Ketipinorin vaikutus tuntuu olevan jotain täysin päinvastaista kuin mitä aivoni kaipaisivat.

Mirtatsapiinin vaikutus taas sitten on itselläni täysin arpapeliä. Joskus toimii hyvin, olo saattaa ennen nukahtamista olla miellyttäväkin ja seuraavana päivänä fiilikset hieman normaalia paremmatkin. Toisinaan en huomaa mitään vaikutusta, joskus sitten taas tulee vain fyysisesti levoton olo mikä ei oikein auta nukahtamista, pari kertaa koko seuraava päivä on mennyt täydessä työkyvyttömässä tokkurassa ja joskus mieliala on ollut todella kärttyinen. Lisäksi ajoittain mirtatsapiini aiheuttaa minulla henkityskatkoksia mikä ei tunnu kovin terveeltä tai miellyttävältä vaikutukselta.

Molempiin tulee myös itselläni välitön toleranssi, ainakin alle sadan milligramman annoksella ketiapiini muutaman peräkkäisen päivän jälkeen ei sano enää mitään ja erityisesti mirtatsapiinin kanssa fyysisen levottomuuden riski lisääntyy.

Tämä ei sinänsä haittaa kun en haluakaan nukahtamislääkkeitä paria kolmea kertaa useammin kuukaudessa käyttää mutta haittavaikutukset nyppivät ja olisi tarkoitus yrittää vinkua Imovanea satunnaiseen unettomuuteen mutta niitä ei taideta nykyään vain kovin helpolla jakaa. Luulisi tosin että pirirespan päälle paketti Imovanea vuodeksi ei olisi liikaa pyydetty...