Lue keskustelun säännöt.
Synnytin ruman vauvan
26.05.2019 |
Ei ollenkaan sen näköinen kuin olin kuvitellut. Olisin halunnut suloisen isosilmäisen söpöläisen. Nyt sain pikkusilmäisen ja leveänenäisen vaavin.
Opinkohan koskaan pitämään hänen ulkonäöstään. 😕
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti tosi suloisesti ei niin suloisesta vauvastaan:
Meidän vauva oli myös syntyessään, kröhm, ei-niin-kaunis. Naama oli ihan laikukas, oli hormoninäppyjä ja ihottumia. Ei näyttänyt kummaltakaan meistä, vaan minun vanhalta sedältä. :) Silloin ajattelin sitten vain, että voi äitin pientä rumilusta, tarvitset erityisen paljon rakkautta minulta, kun ei sinua tule muut söpöstelemään eikä kukaan muu tule sinulle lirkuttelemaan. Äitin pikku rumilus!
Myöhemmin vauvasta/lapsesta on kasvanutkin hurjan söpö. Eikä pelkästään äidin mielestä, vaan hirmu monet ovat ulkokuorta kehuneet. Onneksi myös sisin on täyttä kultaa - ihana, kiltti, reipas ja kultainen lapsi meillä. Sehän se on tärkeintä! :)
Ihana <3
Ja just näin, ulkonäkö muuttuu hurjasti! Muistan ihastelleeni parin tutun vauvaa, yhdestäkin ajattelin että on varmasti maailman kaunein lapsi. Nyt on 21v eikä enää ole ollenkaan niin kaunis.... Toisenlaisiakin tapauksia on, ns. ruma vauva muuttuu isompana mukavannäköiseksi lapseksi.
Oikeasti, ei pitäisi olla niin ulkonäkökeskeinen, minunkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita uuniin ja vähän rosmariinia päälle. Jos saat parempia lapsia, voit aina rumimman heittää menemään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muu oo pettynyt vauvansa ulkonäköön? Onko kaikki heti sellaisessa hattarapöhnässä että onpas mailman kaunein vauva vaikka oikeasti olis kunnon ruttunaama? Ap
Mä olin hieman järkyttynyt vauvani ulkonäöstä: hänellä oli kasvot kauttaaltaan kihottuman peitossa ja turvonneet. Ei ollut kaunis näky. Myöhemmin selvisi, että hän on allerginen ja altistunut allergeeneille mahassani. Kovin itkuinen oli ekat 1/2 v.
Noh, nykyisin kyseinen vauveli on 190cm pitkä törkeän komea poika, sekä kasvoiltaan että kropaltaan. Toki hänen paras puolensa on empaattinen ja auttavainen luonne. Olen ikionnellinen hänestä ja muista lapsistani. Että ootas vaan 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan muu oo pettynyt vauvansa ulkonäköön? Onko kaikki heti sellaisessa hattarapöhnässä että onpas mailman kaunein vauva vaikka oikeasti olis kunnon ruttunaama? Ap
Mä olin hieman järkyttynyt vauvani ulkonäöstä: hänellä oli kasvot kauttaaltaan kihottuman peitossa ja turvonneet. Ei ollut kaunis näky. Myöhemmin selvisi, että hän on allerginen ja altistunut allergeeneille mahassani. Kovin itkuinen oli ekat 1/2 v.
Noh, nykyisin kyseinen vauveli on 190cm pitkä törkeän komea poika, sekä kasvoiltaan että kropaltaan. Toki hänen paras puolensa on empaattinen ja auttavainen luonne. Olen ikionnellinen hänestä ja muista lapsistani. Että ootas vaan 😉
kihottuma=ihottuma 🤣
Minun vauva oli rusina, jonka nenä näytti suhteettoman suurelta, silmät olivat hieman viirut. 1/2 vuotiaana jopa tuntemattomat alkoivat ihailla poikkeuksellisen kaunista poikavauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2/3 mun lapsista oli sellaisia, että piti totutella ulkonäköön, tyttöjä. Yksi (poika) oli kaunis kuin mikä! Tytöt näytti isältään, poika minun suvulta. :D
Ei meidän tytöt mitään kaunottaria ole vieläkään (olen itse kaunis ja sukumme on kaunis), mutta sitäkin enemmän muita avuja, jotka paaaaaaaljon tärkeämpiä. Älykkäitä, taitavia sosiaalisesti, kauniskäytöksisiä, lahjakkaita musiikissa, tunnollisia, ahkeria. Eipä sitä ulkonäköä enää ajattele.
Eli kaikki paitsi ulkonäkö tuli isän puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköhän se tärkeintä on...
No kyllä söpöön vauvaan kiintyy varmasti nopeammin kuin rumaan. Ruman kanssa se äidinrakkaus tulee vasta myöhemmin ajan kanssa ilmi.
Mulla on tästä tavallaan ihan vastakkainen kokemus. Olen synnyttänyt kolme lasta, joista esikoinen oli kyllä selkeästi ns. "kaunein" heti synnyttyään. Siitä huolimatta kesti yli vuorokausi, ennen kuin sellainen tietty vierauden tunne katosi ja mulle tuli sellainen olo, että tämä pieni rääpäle tässä on todellakin mun rakas lapseni. Jälkimmäiset tuntuivat omilta ja rakkailta heti sillä hetkellä, kun heidät ensimmäisen kerran laskettiin kurttuisina, punaisina ja tukka länässä mun rintani päälle. Toki ensimmäisellä kierroksella kaikki vaati muutenkin hieman totuttelua. Kauniita nuo lapset kyllä nykyään ovat kaikki, ainakin näin äidin silmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori vaan, jutta mun käy säälisiksi sun lastas. Tulee varmaan olemaan todella huono itsetunto, ja paineita itestä kun oma vanhempi ei pidä lapsen ulkonälstä. Varo vaan, ettet oikeadti aiheuta sitä kautta esim. Anoreksiaa.
NÄYTTÄÄKÖ MÖRÖLTÄ! MÖRKÖ!MÖRKÖ!MÖRKÖ!MÖRKÖ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin mun exästä vauvakuvia ja mielessäni ajattelin että en oo rumempaa nähnyt, iso nenä ja oudon mallinen pää. Anoppi oli vieressä niin en toki sanonut mitään. Sillein hassua, sillä rumuus ei pysynyt vaan hänestä tuli erittäin komea mies.
P'ska tuuri! Joudut nyt kattelemaan omaa tihrusilmäistä tuotosta päivästä toiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä mietin, et onpa meillä ruma vauva ja pohdin kiinnynkö häneen koskaan. Vauva alkoi näyttää kauniilta kun tuunteet häntä kohtaan kasvoivat. Nyt hän on oikein komea pikkupoika.
Mun oli syntyessään kamalan ruma. Muuttui kyllä söpöksi noin puolivuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olen outo, mutta mun mielestä tuo ap:n linkittämä ruttunaama on kauniimpi ja suloisempi kuin se nukkemainen isompi vauva. Paljon luonnollisempi, ihana.
Omat vauvat ovat olleet äidin silmään kauniita heti syntyessään ja kauniita lapsiakin heistä on kasvanut. Toisaalta esim. nuorimmaisella on hampaat aika ristissä ja voin rationaalisesti ymmärtää, että sellaista ei yleisesti pidetä kauniina - ja juuri tuollaisena hän on minusta niin kaunis!
Itse synnytin täydellisen vauvan. Pitkät mustat silmäripset, isot tummat silmät, sopusuhtainen jne. Muut äidit jopa kehuivat vauvan ulkonäköä, olin tästä vähän ihmeissänikin. Minusta kaikilla oli suloiset vauvat osastolla.
Itse synnytin appiukkoni kloonin (esikoispoikani) tukkakranssia myöden, 5 v. myöhemmin syntynyt poikani oli leveänaamainen ja iso nyrkkinen jätti, kauniit tummat silmät, hiukset ja iho tulivat anopiltani, molemmat pojat ovat nykyään komeita miehiä 💙
Onneksi olkoon vauvasta!
Muistan edelleen hyvin oman tunteeni, kun sain esikoiseni kymmeniä vuosia sitten ja menin häntä vauvalaan yöllä katsomaan, kun en saanut nukuttua. Kun katsoin vieressä nukkuvaa, hyvin siropiirteistä vauvaa, ja sanoin ääneen, että miksi minun vauva on niin ruma, ja tuo vieressä oleva on noin kaunis, ihana hoitaja ymmärsi oloni ja sanoi.. Kyllä se siitä se omakin pian kauniiksi muuttuu, ei kestä kuukauttakaan, kun ajattelet että oma vauvasi on maailman kaunein, ja niin kävi. Ei vauvani tokikaan ollut maailman kaunein, mutta minun maailmani kaunein hän oli. Hänestä kasvoi vuosien saatossa hyvin kaunis ja fiksu nuori ihminen, mutta ymmärrän silti, mistä oma ajatukseni tuolloin epävarmana, nuorena ja tottumattomana äitinä johtui, enkä sitä mitenkään häpeä.
Meillä on kaksi tyttöä ja kun he syntyivät, pidin heitä heti siroina ja suloisina.
Kun poika syntyi, heti ensimmäinen ajatus oli että tuoltako meidän poika näyttää. Olin jotenkin ihan aidosti hämilläni, mutten sanonut mitään.
Tuntui melkein jonkun muun lapselta, silmät, nenä, huulet, leuka ihan turvonneet. Muutaman tunnin päästä alkoi jo näyttää erilaiselta. Nyt 1v ja pitkään jo näyttänyt ihan meidän lapselta! 😀
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan, jutta mun käy säälisiksi sun lastas. Tulee varmaan olemaan todella huono itsetunto, ja paineita itestä kun oma vanhempi ei pidä lapsen ulkonälstä. Varo vaan, ettet oikeadti aiheuta sitä kautta esim. Anoreksiaa.
Pitääkö ajatuksia pelätä? Onko sinulla paljonkin tabuja, minkä ajattelemisenkin olet kieltänyt itseltäsi?
Eihän se, että ajattelet lapsen olevan ruma vielä tarkoita ollenkaan sitä, että äiti sanoisi sen lapselle tai hylkisi tätä tai ei rakastaisi.
Ei kannata sekoittaa asioita!
Onhan ne vastasyntyneet tosi usein ei-niin-kauniita, omanikin. MUT se muuttuu pian, ja kyllä, varmasti opit rakastamaan ja jopa pitämään lastesi ulkonäöstä =)