Synnytin ruman vauvan
Ei ollenkaan sen näköinen kuin olin kuvitellut. Olisin halunnut suloisen isosilmäisen söpöläisen. Nyt sain pikkusilmäisen ja leveänenäisen vaavin.
Opinkohan koskaan pitämään hänen ulkonäöstään. 😕
Kommentit (147)
Kaverini lapsi oli vauvana pyllynaama. Naama siis näytti siltä, kuin pyllyposkien välissä olisi ollut silmät ja nenä. Lisäksi lapsi vielä piti koko ajan suuta auki, ja kieltä ulkona, eli kun ei osannut vielä hymyillä pienenä, niin näytti todella rumalta. Ja kaveriakin hävetti, hän ei missään julkaissut lapsestaan kuvia, ennen kuin posket alkoivat näyttää naamalta, eikä pyllyposkilta.
Ymmärrän siis, että aloittajaakin ärsyttää. Mutta jospa se rumuus siitä vähän tasoittuisi, kun lapsi kasvaa.
Siskoni kolme lasta ovat olleet vauvasta asti todella söpöjä, onneksi ne eivät sentään olleet ruma. Kaikki vauvat eivät siis ole rumia syntyessää, kuten joku väitti.
Mun kaikki vauvat oli viirusilmäisiä, turpeanaamaisia, punakoita ja myöhemmin vielä huonoihoisia. Puolivuotiaina jo suurisilmäisiä ja söpöjä. Ystävän vauvalla oli kummallinen suuri ulkoneva otsa, joka sai silmät ja nenänvarren syvälle "kuoppaan" ja niin vaan on siitäkin lapsesta kasvanut kaunis nuori neito.
No nyt rupee vauvakin näyttämään vihdoin söpöltä kun alkuturvotus on vähän vähentynyt. Hyvää kannattaa näköjään odottaa. Mun suloinen pallero. 🤗 Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaverini lapsi oli vauvana pyllynaama. Naama siis näytti siltä, kuin pyllyposkien välissä olisi ollut silmät ja nenä. Lisäksi lapsi vielä piti koko ajan suuta auki, ja kieltä ulkona, eli kun ei osannut vielä hymyillä pienenä, niin näytti todella rumalta. Ja kaveriakin hävetti, hän ei missään julkaissut lapsestaan kuvia, ennen kuin posket alkoivat näyttää naamalta, eikä pyllyposkilta.
Ymmärrän siis, että aloittajaakin ärsyttää. Mutta jospa se rumuus siitä vähän tasoittuisi, kun lapsi kasvaa.
Siskoni kolme lasta ovat olleet vauvasta asti todella söpöjä, onneksi ne eivät sentään olleet ruma. Kaikki vauvat eivät siis ole rumia syntyessää, kuten joku väitti.
Tän näkönenkö oli?
https://www.google.com/search?q=salapoliisi+peppu&rlz=1C9BKJA_enFI814FI…
Meidän poika ei syntyessään ollut oikeastaan yhtään ruttuinen, mut punakka ja turvoksissa tietty. Suurinta ihmetystä mulle silti aiheutti se, että poika oli kalju!! Olin odottanut saavani sellaisen pörrötukkaisen peikon kuin itsekin olen ollut. No seuraavana päivänä turvotus ja punakkuus oli haihtunut ja se alkoi olla suht söpö otus. Kaljuuteenkin tottui ja tukkakin alkoi pian kasvaa. Nyt jännätään syksyyn asti minkä näköinen toisesta lapsesta tulee...
Lisään vielä, että itse en kuulu niihin "hattarahumalassa" oleviin äiteihin jotka rakastuu lapseen jo raskausaikana, tai heti sen syliin saatuaan synnärillä. Mun ekat ajatukset synnärillä oli lähinnä hieman pelokkaat, että siinä se nyt on, tästä se alkaa, osaanko mitään, kuinkahan mä pärjään... Ehkä tämä vauvojen ulkonäöstä puhuminen on yhtä kova tabu kuin se, että toisilla se rakkaus herää vasta kun vauvaan tutustuu? Onneks meillä puhuttiin näistä jo äitiysvalmennuksissa, et ihmiset on oikeasti erilaisia ja tunteet vauvaa ja koko äitiyttä kohtaan voivat yllättää. Päivä kerrallaan on menty, ja omaan lapseen kyllä kiintyy, ja äidiksi kasvaa & oppii!
Miltäs se vauveli nyt näyttää? Onko väri ja turvotus tasaantuneet normaalimmaksi? :D
Muistan, että nuorempana laitoin deitti-ilmoituksen ulkonäkökuvaukseen: äidin mielestä komea. Enkä edes liioitellut.