Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Anna olla ellet halua vammaista lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin mietin, haluaisinko sittenkin jälkikasvua, olen 39v. Ilmeisesti mahdollisuus ei-terveeseen lapseen on hiukan suurempi näin "vanhemmalla" iällä ja jos raskautuisin, niin kävisin yksityisellä NIPT-tutkimuksissa ja kaikissa muissa mahdollisissa seuloissa heti kun tutkimuksia voisi tehdä viikkojen mukaan. Vammaista lasta en halua.
Siihen ei voi vaikuttaa. Vammainen lapsi voi tulla. Jos vammaisuus olisi kauhistus, ei tosiaan kannata lapsia hankka missään iässä.
Tarkoitin siis tietenkin sitä, että jos sikiöllä todettaisiin jokin vamma jo raskausaikana, teettäisin tietenkin abortin. Syntymän jälkeen todetulle vammalle ei sitten enää mitään voi.
Miten niin tietenkin? Ei tuollainen asia voi olla tietenkin. Sinä tekisit niin ja minä toisin eikä kummastakaan voi sanoa tietenkin.
No jos sinä haluat välttämättä vaikeuttaa elämääsi ja pitää vammaisen lapsen, niin siitä vaan. Minä en galua jos sen voin mitenkään välttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin mietin, haluaisinko sittenkin jälkikasvua, olen 39v. Ilmeisesti mahdollisuus ei-terveeseen lapseen on hiukan suurempi näin "vanhemmalla" iällä ja jos raskautuisin, niin kävisin yksityisellä NIPT-tutkimuksissa ja kaikissa muissa mahdollisissa seuloissa heti kun tutkimuksia voisi tehdä viikkojen mukaan. Vammaista lasta en halua.
Siihen ei voi vaikuttaa. Vammainen lapsi voi tulla. Jos vammaisuus olisi kauhistus, ei tosiaan kannata lapsia hankka missään iässä.
Tarkoitin siis tietenkin sitä, että jos sikiöllä todettaisiin jokin vamma jo raskausaikana, teettäisin tietenkin abortin. Syntymän jälkeen todetulle vammalle ei sitten enää mitään voi.
Miten niin tietenkin? Ei tuollainen asia voi olla tietenkin. Sinä tekisit niin ja minä toisin eikä kummastakaan voi sanoa tietenkin.
No jos sinä haluat välttämättä vaikeuttaa elämääsi ja pitää vammaisen lapsen, niin siitä vaan. Minä en galua jos sen voin mitenkään välttää.
Sen voi välttää vain pysymällä lapsettomana. Kuka tahansa voi saada vammaisen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin mietin, haluaisinko sittenkin jälkikasvua, olen 39v. Ilmeisesti mahdollisuus ei-terveeseen lapseen on hiukan suurempi näin "vanhemmalla" iällä ja jos raskautuisin, niin kävisin yksityisellä NIPT-tutkimuksissa ja kaikissa muissa mahdollisissa seuloissa heti kun tutkimuksia voisi tehdä viikkojen mukaan. Vammaista lasta en halua.
Sehän ei halusta ole kiinni.
Teille joillekin näyttää kirjoitetun tekstin ymmärtäminen olevan todella vaikeaa. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa, synnyttääkö vammaisen lapsen vai ei. Teen kaikkeni, etten saa vammaista lasta ja jos raskausaikana sikiöllä todettaisiin jokin vamma, niin teettäisin heti keskeytyksen. Jos vamma todettaisiin syntymän jälkeen, ei sille voisi tietenkään mitään. Jos ei käy seuloissa tai teetä tarkempia tutkimuksia vaan antaa asian olla "Herran haltuun"-ajatuksella, niin silloin voi todella sanoa ettei asia ole halusta kiinni.
Ymmärsitkö nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin mietin, haluaisinko sittenkin jälkikasvua, olen 39v. Ilmeisesti mahdollisuus ei-terveeseen lapseen on hiukan suurempi näin "vanhemmalla" iällä ja jos raskautuisin, niin kävisin yksityisellä NIPT-tutkimuksissa ja kaikissa muissa mahdollisissa seuloissa heti kun tutkimuksia voisi tehdä viikkojen mukaan. Vammaista lasta en halua.
Sehän ei halusta ole kiinni.
Teille joillekin näyttää kirjoitetun tekstin ymmärtäminen olevan todella vaikeaa. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa, synnyttääkö vammaisen lapsen vai ei. Teen kaikkeni, etten saa vammaista lasta ja jos raskausaikana sikiöllä todettaisiin jokin vamma, niin teettäisin heti keskeytyksen. Jos vamma todettaisiin syntymän jälkeen, ei sille voisi tietenkään mitään. Jos ei käy seuloissa tai teetä tarkempia tutkimuksia vaan antaa asian olla "Herran haltuun"-ajatuksella, niin silloin voi todella sanoa ettei asia ole halusta kiinni.
Ymmärsitkö nyt?
Kukapa välttämättä haluaisi, mutta voi silti vammaisen lapsen saada
Jos sitä ei voi kestää, on parempi olla ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä riski kromosomien takia kehitysvammaiseen lapseen on 0.9% eli hyvin pieni vielä. Lukemattomiin muihin vammoihin iällä ei ole vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vanha ensisynnyttäjäksi. Mitäs jos lapsi syntyy kehitysvammaisena? Dumppaatte sen laitokseen, kun ei se elämä oo enää niin ihanaa? On todella itsekästä tuossa iässä enää alkaa lapsia puskemaan.
Mitä, jos kaksikymppinen saa kehitysvammaisen lapsen? Onko tilanne silloin parempi?
Downit ja monet muut sairaudet voi tutkituttaa jo raskausaikana.
Down ei ole sairaus. Melko harvan vamman tai sairauden voi selvittää raskauden aikana. Ja voihan olla, että kaikille vammainen lapsi ei ole kauhistus.
Down on kehitysvamma!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä vaan! Ellet nyt yritä, jäät ehkä pohtimaan sitä loppuiäksesi.
Nyt pois palstalta ap ja sinne sänkyyn peittoa heiluttelemaan, vähemmän puhetta, enemmän tekoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa mieluummin kysellä tätä asiaa hedelmöityshoitoihin perehtyneeltä klinikalta kuin täältä. Teidän tapauksessa kannattaa muutenkin kääntyä hedelmöityshoitojen puoleen jos esim puolessa vuodessa ei tärppää eli tavallista nopeammin, koska ikää on jo niin paljon.
Minä mietin samaa; äidiksi vielä 42 vuotiaana. Olen aina halunnut ison perheen. Ex-mieheni ei sitten halunnutkaan lapsia. Eikä kyllä mitään muutakaan mitä puhuttiin aikanaan, kun suhteeseen lähdettiin. Minulla se ei, että minulla on yksi aikuinen lapsi (yli 20 v.) nuoruuden liitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa nämä vammainen lapsi-kommentit. Voihan sitä vammainen lapsi syntyä minkä ikäiselle tahansa. Minun äiti sai mut 42-vuotiaana, olen siis nuorin meistä sisaruksista. Ja ihan terve olen aina ollut. Niin kauan kun naisella on mahdollisuus tulla raskaaksi, niin jos lapsia haluaa niin anna mennä vaan! Iso ikäero ei sinäänsä haittaa. Olen nyt kolmekymppinen ja äiti seitsemänkymppinen, joskus nuorempana se vähän hävetti että äitini on niin vanha, ja kavereiden äidit oli nuorempia. Mutta jos opettaa lapselle ettei sitä tarvitse hävetä(toisin kuin mun äitini), niin asia kunnossa. Tsemppiä vaan jatkoon! :)
Niin se pillun pantaaminen kostautuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoinen juttu vaan kirjoitti:
Niin se pillun pantaaminen kostautuu
Panttaaminen? Ehkäisy löytyy, eikö teidän kylille ole vielä tullut tietoa moisesta keksinnöstä? 👌
Teilläpäin kyläkaupat vielä hyväksyy markkoja ja kansa kohisee uudesta tangokuninkaasta nimeltä Jari Sillanpää 🤴
Teidän kylillä homous on edelleen sairaus ja vihkikaavassa miehen kerrotaan olevan perheen pää.
No eikai sitä auta kuin ainakin yrittää. Sit jos ei onnistu niin mietitte uudelleen että haluatteko joka tapauksessa lapsia ja mikä olisi toinen mahdollinen keino.
Anna palaa. Itse sain 44 v ja paljosta olisin jäänyt paitsi.
Realismia: olen tuo 44 v. joka kirjoitti sivulla neljä. Kesken meni viikolla 12. Varaudu tähänkin. Mutta tee niinkuin itse parhaaksi näet.
Minä sain ainokaiseni 42 -vuotiaana. Helppo raskaus ja täysin terve lapsi. Hyvin on jaksettu ja mieskin edelleen kuviossa. Lapsen hankinta oli alunperinkin hänen ideansa. Lapsiperheaika on ihanaa, kun on jo elämänkokemusta ja kertynyttä varallisuutta. Ei tarvitse hätäillä pienistä eikä pihdata missään. Kun on työelämässkin ollut jo parikymmentä vuotta on ihanaa kun vapaalla on ongelmat yhtä pieniä kuin lapsikin.
rööri on ainakin noihin kilometreihin mennessä jo niin löysä että lapsi tulee ulos kuin liukumäestä konsanaan
Sitten kannattaa miettiä sitä puolta asiasta, että miltä lapsesta tuntuu parikymppisenä kun oma äiti on mummo, toinen jalka jo haudassa
Mun äitini sai mut 39v. Ja nuorimman siskoni 42v. Joten siitä vaan yrittämään!