Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Liian vanha valitettavasti olet ensisynnyttäjäksi.
Enemmän meidän naisvaltaisella työpaikalla on 40+ ikäisiä äitiyslomalla kuin parikymppisiä. Tosin nelikymppisillä on yleensä se kolmas lapsi kyseessä tai sitten on haluttu esim. yhteinen lapsi uuden kumppanin kanssa.
Jos vaan raskaus onnistuu, niin mikäs siinä. Ei nämä asiat muille kuulu. Kuopuksen synnytin 34-vuotiaana ja sairaalassa sanottiin, että olen nuorin synnyttäjä pariin päivään, kun tuli iästä puhetta. Oma isomummoni oli 48-vuotias, kun mummoni syntyi lähes sata vuotta sitten.
Meillä on yksi elämä, Ap. Vain sinä tiedät, mitä elämältäsi haluat. Selvitä munasarjojen toiminta ja mieti sitten uudelleen, jos sarjat ei toimi. Oletko valmis hoitoihin? Ekat vauvavuodet voi olla rankkoja, voi olla olematta. Kaikki nämä negatiiviset juttujen kirjoittajat "olet 50v, kun lapsi on 10v" tai vaihdevuosilla ja jopa alzilla tai ukon jättämisellä uhkailevat eivät elä sinun elämääsi - eikä kukaan heistä voi ennustaa tulevaa omaltakaan osaltaan. Se kuitenkin on varmaa, että lapsi muuttaa kaiken.
48v 3v ja 9v luomulasten äiti
Nyt pois tältä palstalta lätisemästä ja kiireesti vauvaa yrittämään!
Vierailija kirjoitti:
Olen 49 v, ja olen todellakin paljon uupuneenpi tänä päivänä kun joku 20 v sitten.
En ymmärrä oikeen teitä jotka kirjotatte että ihan samat energiat on.
Ihmetyttää kun on väsyneitä nuorempiakin pientten lasten äitejä, mutta täällä 40+ ovat elämänsä vedossa. Vai onko näin ettei totuutta kirjoteta? Kukaan tänne kirjottanut 40+ äiti ei myönnä että pikkulapsi aika väsyttää ja rasittaa. Jokaisella vielä helppo, ihana, yöt nukkuva vauva.
Itse tein omani alle 30 v. ja ei ole mitään ongelmia muistaa että kyllä se pikkulapsi aika, teini-ikäkin, raskasta välillä oli.
Enkä todellakaan usko että mun vanhetessa olis energiat kasvanut, päinvastoin.
Minä olen se aiemmin kirjoittanut 4 pikkulapsen/vauvan 40+ äiti ja olen ”elämäni vedossa” ihan rehellisesti. Lapset eivät ole erityisen helppoja ja hyvin nukkuvia ja tottakai valvominen on raskasta välillä. Mutta samalla terveet elämäntavat, hyvä ravinto, ulkoilu ja aito ilo lapsista myös antavat energiaa niin että tunnen jääväni niin henkisesti kuin fyysisesti plussan puolelle. En sitten tiedä onko se yleistäkin että 40+ ikäiset nuupahtavat? Jos minulle kävisi niin niin menisin varmaan lääkäriin, koska mielestäni vielä 50+ ikäinenkin voi varsin hyvin elää normaalia aktiivista perhe-elämää!
Sain lapsen 39v ja elämäni parasta aikaa olen elänyt. Huonosti nukkuva allergikko, mutta hyvin olen jaksanut. Tämä rakkauden määrä on jotain ihmeellistä. Haluaisin vielä yhden lapsen, mutta pelkään, että se on myöhäistä. Olen nyt 40v
Itse olen 46 vuotias. Nuorin lapseni 1v ja vanhin 25v. Lastenlapsiakin minulla jo on. Rohkeasti vaan
Miehet tekevät lapsia vielä 60 vuotiaina. Eivätkö he kuole ollenkaan? Naisen keskimääräinen elinikä on 84v, eli on aika varmaa, että lapset ovat n, 40v vanhempien kuollessa. Sitäpaitsi, yleensä näillä supernaisilla on nuori mies.
Niin minullakin. Ei tarvitse hoitaa vanhaa ukkoa vaan saa hoitaa lapsenlapsia. LOL.
Olen juuri lasteni takia nuorennäköinen ja tuntuinen. Lapset opettavat vanhempia ajan hengen juttuihin. Lapset ovat tosi viisaita. Näin sanoi poikani minulle 10 vuotiaana. : Äiti, olen niin onnellinen, kun teit minut. Onneksi!
En ymmärrä ollenkaan monien hehkutusta 40 vuotta ja yli synnyttävistä äideistä. Ei ole normaalia hankkia lapsia hiukan ennen menopaussia.
Mitä hehkutusta? Siitä puhutaan, mistä kysytään. Ja on kautta aikojen ihan normaalia, että naiset synnyttävät hedelmällisessä iässä, lähellä vaihdevuosiakin viimeiset lapsensa, vaikkakin ensisynnyttäjien ikä on noussut. Ihmisten elinikäkin on noussut
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ollenkaan monien hehkutusta 40 vuotta ja yli synnyttävistä äideistä. Ei ole normaalia hankkia lapsia hiukan ennen menopaussia.
Ap:sta ei ole kuulunut mitään, joten ehkä se vauvakuume meni jo. Eihän se ollut ikinä ollut mikään päällimmäinen unelma, joten tuskin oli nytkään. Enemmän ehkä pelkoa, että mitä jos
lapsettomuus alkaa kaduttaa myöhemmin. Aloitusviestistäkin tulee kuva, ettei oman lapsen kaipuu ole aivan järjetön, ei välttämättä ap:n juttu ollenkaan. Toisaalta tämähän olisi hyvä koska ei sitä lasta olisi välttämättä enää tullutkaan. Kaikkien vanhemmiksi pätevien toivon saavan lapsen halutessaan. Ap ei nyt tainnutkaan haluta, joten neuvot "joo vielä ehtii uuden miehen kanssa, hyvä idea!" voi jättää arvoonsa (niitä muuten riittää). Ap ei taidakaan haluta lasta, epävarmalta vaikutti ja katosi. Saahan sitä kaikenlaista pohtia ääneen varsinkin av:ssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, että jos ihmisen iho ja hiukset esim säilyvät ihan nuoen näköisinä, kasvot rivät valahda tai rypist naururyppyjä lukunnottamatta, niin onhan ne sisuskalutkin parrmmassa kunnossa kuin jollakin, joka näyttänyt aina vanhalta ja esimerkiksi syö mitä sattuu.
Miksi se nuorten kudosten olemassaolo kasvoissa ja kehossa ei koreeloisi vaikkapa munasarjojen ja munasolujen hyväkuntoisuuden kanssa?
Mä olen samaa mieltä.
Olen käsittänyt että nimenomaan hiuksista näkee sen, että esim kropasta puuttuu vaikka tiettyjä vitamiineja tai muuten joku "hätänä" tai että on vanhentumassa, sillä kroppa säästää energiaa jättämällä hiusten ravinteiden saannin retuperälle, jos koko elimistölle ei riitä "rakenusaineita". Tämä siksi, että kehon kannalta hiukset ovat turha, keho voi luopua hiuksista ilman, että elimistö kärsii.
Kun mietin itse tuntemiani vanhempia äitejä, niin totta, jokaisella vahvat ja elinvoimaiset hiukset, yhdellä heistä erityisen paksut luonnonkiharat. Yhdellä harmaat, mutta hyvin paksut ja kiiltävät hiukset.
Ei tää mikään tieteellinen teoria varmaankaan ole, mutta omassa tuttavapiirissä on näin. Olen itse kohta 50, niin olen ehtinyt huomata, että vanheneminen näkyy hiuksissa usein ekana, ohenevat, haalistuvat väreiltään, tulevat karheamman näköiseksi.
No ei pidä paikkaansa. Mulla ei ole ikinä ollut vahvat hiukset eikä etenkään viimeiseen 10 vuoteen, mutta raskaaksi tulo yli 40-vuotiaana ihan luonnollista tietä onnistui aika nopeasti. Hiukset ja kynnet vahvistuivat raskausaikana, mutta muuten ei voi kehua. Iho sen sijaan on sileämpi kuin monella nuoremmalla.
Tämä onoikea kanava kysellä neuvoja nointärkeään asiaan. Täällä on kaiken Alan asiantuntijat neuvomassa ihmisiä.
Jos mieliala lääkkeet ei estä lapsentekoa, antakaa palaa, kekkosta peliin.
Rynkyttäkää joka päivä 5-6krt, sit pissille tikkuun, myös mies.
No, jos se on minun ex ja lasteni isä, kenen kanssa alat sitä lasta yrittämään, niin mieti vielä hetki.
Näet varmaan millainen isä hän on.
Ei halua elättää omia entisiäkään lapsia, eikä tavata, kuin silloin, kun on "pakko".
Lapsuudesta ja kodista teki ahdistavan jokaiselle. Psykologilla käyvät läpi isän aiheuttamia traumoja.
Mutta, jos kumppanisi on tervepäinen mies ja näyttänyt olevansa hyvä isä, niin siitä vain.
Koskaan ei ole liian myöhäistä yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sitä täältä kysyä? Eikös tuollaiset päätökset tehdä itse miettien? Ei välttämättä enää edes tärppää tuossa iässä ja voi tulla keskenmenoja jos tärppääkin. Jos oikeasti haluatte lapsen ja elää lapsiperhe-elämää ja palvella sitä lasta koko ajan, niin yrittäkää. Jos taas muu elämä kuin Hoplopit, leikkipuistot, uhmakohtaukset kuulostaa kivemmalta niin sitten ei. Minä en tuossa iässä enää haluaisi lasta. Nauttikaa siitä vapaudesta mikä on. Voipi olla aikamoinen elämänmuutos kun on noin pitkään elänyt vapaasti. Kyse on siis lähinnä kiinni siitä, oletko valmis enimmäkseen uhraamaan oman elämäsi toisen hyväksi 24/7. Ja itselläni on lapsi, että tiedän millaista tämä on.
Tämä ihminenhän on nautinut jo siitä "vapaudesta" yli 40v , joten se lapsi voisi tuoda elämään uuden ja ihanan näkökulman. Lapsi on pieni vain vähän aikaa ja uusi "vapaus" koittaa taas jonkin ajan kuluttua. Eikä se lapsi muutenkaan ihmisen vapautta vie. Lapsen kanssa pystyy elämään muutakin kuin "vankilaelämää" josta vapaus puuttuu..
Jos lapsen haluaa, kannattaa se tehdä vielä kun voi ja siihen on mahdollisuus. Muutaman vuoden päästä siihen haaveeseen ei enää kannata palata.
Lapsi tuo elämään ihan mahtavaa sisältöä, mutta tämä ei tarkoita sitä. että jokaisen olisi lapsia tehtävä.
Päinvastoin, lapsia kannattaa tehdä vain jos niitä oikeasti haluaa Lapsi ei todellakaan pilaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Arvaa mitä? Jonain päivänä ap. on 60-vuotias joka tapauksessa. Sitä voi siis olla onnellisesti myös teinin äiti kuusikymppisenä niin halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Arvaa mitä? Jonain päivänä ap. on 60-vuotias joka tapauksessa. Sitä voi siis olla onnellisesti myös teinin äiti kuusikymppisenä niin halutessaan.
... tai kuollut.
Tässä aloin miettimään omien ja kavereideni vanhempien ikää. Asiasta ei olla koskaan keskusteltu, koska ketään ei ilmeisesti kiinnosta. Miksi kiinnostaisikaan, kun asialla ei ole mitään väliä. En siis varsinaisesti tiedä, minkä ikäisenä he ovat lapsensa saaneet, paitsi siitä, milloin he ovat alkaneet jäämään eläkkeelle.
Joku on siis saanut lapsensa parikymppisenä ja joku nelikymppisenä ja kaikkea siltä väliltä. Meihin lapsiin asia ei ole vaikuttanut mitenkään. Nyt ollaan itse nelinkympin molemmin puolin.
Ihme käsityksiä täällä mitkä asiat korreloi. Meidän suvussa naiset hyvin pitkäikäisiä ja itse olen 50 + ja edelleen munasoluja kypsyy samaan tapaan kuin ennen. Kuitenkin paksu hevosenjouhitukkani on harmaantunut jo varhain ja ryppyjä on. Ei sitä ulospäin näe, mikä munasarjojen kunto on ;)