Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Tää on maailman väsynein periustelu. Olen 44v ja raskaana ja olen minäkin yli 60 kun lapsi täysi-ikäinen, eli vielä monta vuotta työelämässä, aktiivinen ja hyväkuntoinen.
Mun äiti oli 20 kun sai minut. Todella paska äiti ja kertaakaan ei ole jaksanut lapsenlapsiaan hoitaa, ensimmäisen sai 50-vuotiaana eikä silloinkaan jaksanut.
Mun isoäiti taas on ihana, eli 96-vuotiaaksi ja hoiti lapsenlapsenlapsiaan ja oli rakastava ja lämmin.
Vaikka olisi 60 kun lapsi aikuistuu ehtii hyvinkin nähdä lapsenlapset ja hoitaakin niitä.
Mutta ikä ei ole mikään tae hyvästä isovanhemmuudesta.Heippa! Minäkin 44 v ja raskaana. Tsemppiä. Jollain alkanut 42 v vaihdevuodet. Kirjoitti siis tähän ketjuu, voi raukkaa.. On meitä moneen junaan...
..anteeksi, mutta mitä "raukkaa" on siinä, että alkaa yli nelikymppisenä vaihdevuodet? koetko olevasi jotenkin parempi, kun odotat lasta ns. kypsällä iällä? itse ottaisin jo mielellään ne vaihtarit , kivuliaat menkat jäisi historiaan. Mulla on kyllä jo aikuinen lapsikin. meitä todellakin on moneen junaan, mutta älä suotta meitäkään halveksu, ketkä emme enää yli nelikymppisinä itse niitä lapsia halua. Niin oma ikä unohtui: olen siis 42-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat lapseni sain yli 40, parin kk yrityksellä kumpikin. Terveitä ovat, samoin kuin äitini tuossa iässä saamat. Ei keskenmenoja eikä raskauksissa mitään hankaluutta. Tilastolukujen väliin jää.. elämä. Suuri asia, rohkaisen yrittämään jos lapsihaave on.
Täytän kohta 42, ja onneksi olen jo lapseni saanut. Nuorena jaksoi herätä yöllä ja pyörittää show'ta. Ei ollut vaikeaa roudata lastenvaunuja ja ostoksia kerrostalon portaissa, leikkipuistossa saattoi tarvittaessa kiivetä perässä. Nyt huomaa, että yöuni on tullut paljon tärkeämmäksi ja oma kroppa rajoittuneemmaksi. Lisäksi olin nuorena paljon piristävämpää seuraa pikkulapsille kuin nyt olisin.
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohta 42, ja onneksi olen jo lapseni saanut. Nuorena jaksoi herätä yöllä ja pyörittää show'ta. Ei ollut vaikeaa roudata lastenvaunuja ja ostoksia kerrostalon portaissa, leikkipuistossa saattoi tarvittaessa kiivetä perässä. Nyt huomaa, että yöuni on tullut paljon tärkeämmäksi ja oma kroppa rajoittuneemmaksi. Lisäksi olin nuorena paljon piristävämpää seuraa pikkulapsille kuin nyt olisin.
Olen nelikymppinen äiti ja en ole huomannut että lastenvaunujen roudaaminen olisi vaikeaa tässä iässä. Lisäksi voisi sanoa että nukun paremmin kuin koskaan lasten tuoman säännöllisen rytmin myötä eli eipä oikeastaan väsytä. Nuorempana olisin ollut liian levoton ja ahdistunut varmasti ollakseni hyvä äiti lapsille. Niin se on todettu tässä ketjussa jo moneen kertaan että MEITÄ ON MONEEN JUNAAN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohta 42, ja onneksi olen jo lapseni saanut. Nuorena jaksoi herätä yöllä ja pyörittää show'ta. Ei ollut vaikeaa roudata lastenvaunuja ja ostoksia kerrostalon portaissa, leikkipuistossa saattoi tarvittaessa kiivetä perässä. Nyt huomaa, että yöuni on tullut paljon tärkeämmäksi ja oma kroppa rajoittuneemmaksi. Lisäksi olin nuorena paljon piristävämpää seuraa pikkulapsille kuin nyt olisin.
Olen nelikymppinen äiti ja en ole huomannut että lastenvaunujen roudaaminen olisi vaikeaa tässä iässä. Lisäksi voisi sanoa että nukun paremmin kuin koskaan lasten tuoman säännöllisen rytmin myötä eli eipä oikeastaan väsytä. Nuorempana olisin ollut liian levoton ja ahdistunut varmasti ollakseni hyvä äiti lapsille. Niin se on todettu tässä ketjussa jo moneen kertaan että MEITÄ ON MONEEN JUNAAN.
Joo, niin on, mutta tässä kai oli tarkoitus tuoda erilaisia näkökulmia esiin. Me nuorena synnyttäneet varmaan usein koemme sen näin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen pian 40 ja lapseni jo tehnyt.
Mutta äidin sisko oli pitkälle yli 40 kun sai ainokaisensa. Tämä serkkulikka on nyt juuri rippileirillä 😀 Kuten myös minun poika.
Täti on vielä työelämässä, ehkä muutaman vuoden. Täytyy kyllä sanoa, että hämmentävää kun pitää tätiään jo ”vanhana”, vaikka meillä onkin samanikäiset lapset. Toivottavasti puolisonsa kanssa jaksavat ja elävät terveenä pitkään. Varsinkin kun heillä vain yksi lapsi niin tuntuuhan se varmaan yksinäiseltä, jos vanhemmat pian kuolla kupsahtaa ja jää ihan yksin jäljelle perheestään.
Yli nelikymppisenä 4 pienen lapsen/vauvan äitinä ei ole tullut mieleenkään että jaksaisin jotenkin huonommin iän takia! Raskaudet ovat olleet täysin ongelmattomia, alkaneet ilman varsinaista yrittämistä ja lapset terveitä. En keksi ainoatakaan tässä ketjussa huudeltua ”järkisyytä” miksi olisin ollut parempi äiti 10 vuotta sitten, päinvastoin. Olen hämmästynyt näistä kommenteista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos todella haluat lapsen, niin siitä vaan. Ikä on vain numero ;)
Mä oon 43 ja odotan ensimmäistä lastani. Tapasin sopivan isäehdokkaan vasta 40-vuotiaana. Jos en olisi häneen tutustunut, niin en olisi ikinä tehnyt lasta vain lapsen saamisen takia.
Tähän mennessä ongelmia ei ole ollut ja kaikki on mennyt hyvin. En ole ollut kipeä, väsynyt, stressaantunut tai muutakaan. Mielestäni tämä on paras aika saada lapsi, kun nuoruus ja naiseus (miesten silmissä) on eletty ja on aika siirtyä uuteen rooliin. Olisi ollut kamalaa tehdä lapset nuorena ja havahtua joskus 4-kymppisenä tuhlanneensa elämänsä parhaat vuodet perheen pyörittämiseen. Nyt olen saanut nauttia elämästä koko rahalla ja koen, että mulla on paljon annettavaa ja ammennettavaa jälkipolville. On myös kiva olla todella vanha sitten, jos saan lapsenlapsia, niin he tuovat uutta motivaatiota pysyä kunnossa vanhoilla päivillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein kaksi lasta 40 ja 45 v. Mies nuorempi. Kaikki meni hyvin.
Jos tulet raskaaksi, älä anna tehdä lapsivesikoetta., koska se voi johtaa keskenmenoon. Ne tulevat pelottelemaan sinua ikäsi takia, mutta pysy kovana. Voit tehdä vaikka kaksi lasta vuoden välein. Raskasta tietty, mutta lapsi jää yksin, kun kuolette. Pakko olla sisar..
Lykkyä tykö.
1. Nelikymppisellä on voimat vielä tallella, koska hän ei ole tehnyt lapsia nuorene. 2. Ei tule keski-iän kriisiä, kun lapset asuvat kotona, . 3. 60-vuotias ei eroa helposti. Lapsilla paljon turvallisempaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen lapsen sain 20- vuotiaana ja viimeisen 45- vuotiaana. Jaksamisessa ei ole ollut eroa. Minulle on kyllä sattunut yöt hyvin nukkuvia vauvoja.
Haluan kertoa kiitokset kaikille 40 + äideille, että olette jakaneet ihania kokemuksia vauva-arjesta ja raskaudesta.
Itse olen 32v. ja koen vasta ylittäneen teini-iän ja nuoren aikuisen elämän, ja olen nyt vasta valmis suunnittelemaan/miettimään perheenlisäystä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 49 v, ja olen todellakin paljon uupuneenpi tänä päivänä kun joku 20 v sitten.
En ymmärrä oikeen teitä jotka kirjotatte että ihan samat energiat on.
Ihmetyttää kun on väsyneitä nuorempiakin pientten lasten äitejä, mutta täällä 40+ ovat elämänsä vedossa. Vai onko näin ettei totuutta kirjoteta? Kukaan tänne kirjottanut 40+ äiti ei myönnä että pikkulapsi aika väsyttää ja rasittaa. Jokaisella vielä helppo, ihana, yöt nukkuva vauva.
Itse tein omani alle 30 v. ja ei ole mitään ongelmia muistaa että kyllä se pikkulapsi aika, teini-ikäkin, raskasta välillä oli.
Enkä todellakaan usko että mun vanhetessa olis energiat kasvanut, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Mä kokeilisin. Tulee jos on tullakseen.
Aika paha yksin yrittää..
Melaa mekkoon vaan - sillä se selviää.
Ennen pitkää.
Sain esikoiseni 44-vuotiaana, luomu, hyvin tervetullut yllätys oli hän meille. Rakas, terve, lahjakas, helpooluonteinen ja ihana. Itse olin ja olen tästä hyvin onnellinen.
Haluaisin muistuttaa, että et ole mikään automaattinen riskisynnyttäjä. Näin minua muistuteltiin Naistenklinikalla, jossa siis synnytin, kun vieressä asutaan. Sopertelin ultrassa jotain sellaista ja lääkäri ihanasti sanoi, että joo, ennen ajateltiin, että 40-vuotias on aina riskisynnyttjä, mutta ainakin täällä Helsingissä siitä on luovuttu ihan siksi, että meillä on niin paljon yli 40v synnyttäjiä, joiden raskauskiin ja synnytyksiin ei liity mitään erityistä. Meille ei edes ehdotettu lapsivesitutkimuksia, kun niskapoimussa ei ollut minkään näköistä hälyttävyyttä, lainkaan,
Myöskään Downin syndrooma ei mene niin, että vanhemman äidin lapsi saa sen ja nuoremman äidin lapsi missään tapauksessa ei, vaikka todennäköisyys iän mukana toki nouseekin. Tunnen monta yli nelikymppisen äidin tervettä lasta ja kaksi (ihanaa) Down-lasta, joista toisen äidin ikä alkoi kakkosella ja toisen kolmosella.
Mulla ongelmaksi muodostui se, että kun raskasuhormoni pehmittää nivelkudoksia, niin mulla kesti se palautuminen raskauden jälkeen pitkään, nivelet rasittuivat ja tulehtuivat, kovin kivuliasta. Siis kaikki ranteista lantioon, polviin, nilkkoihin. Tää saattaa liittyä ikään, mutta kuulemma enemmän perinnöllisyystekijöihin.
Työkaverini sai 45-vuotiaana esikoisensa miehensä kanssa, joka on 5-6 vuotta nuorempi. Luulisin, että luomulapsi, sillä he eivät ainakaan yhdessä olisi ehtineet hoitoihin, tapasivat vain vähän ennen raskauden alkamista. Lapsi syntyi alateitse, on terve ja reipas, kaikki hyvin.
Tuo nainen oli aina paljon ikäistään nuoremman näköinen. Söi terveellisesti, ei tupakoinut, joi jonkin verran juhlissa, harrasti liikuntaa jne. Tuli suvusta, jossa kaikki ikäistään nuoremman näköisiä, sopusuhtaisia, rypyttömiä, paksuhiuksisia, sellaisia hyvinvoivan ja hehkuvan, kauniin, ystävällisen ja tasapainoisen oloisia tyyppejä.
Mä uskon, että jos ihmisen iho ja hiukset esim säilyvät ihan nuoen näköisinä, kasvot rivät valahda tai rypist naururyppyjä lukunnottamatta, niin onhan ne sisuskalutkin parrmmassa kunnossa kuin jollakin, joka näyttänyt aina vanhalta ja esimerkiksi syö mitä sattuu. Käyttää päihteitä, tupakoi.
Tai vaikka elintavatkin olisivat suht samat eikä mitään sairauksia, niin kyllä ihmiset vanhenee eri tahtia, se on geeneistä kiinni. Tuota naista olisin vilpittömästi uskonut esim 30-vuotiaaksi silloin kun tuli raskaaksi. Ja nyt ei puhuta mistään botox-tempuista, oli vain sellainen, jotkut on. Miksi se nuorten kudosten olemassaolo kasvoissa ja kehossa ei koreeloisi vaikkapa munasarjojen ja munasolujen hyväkuntoisuuden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, että jos ihmisen iho ja hiukset esim säilyvät ihan nuoen näköisinä, kasvot rivät valahda tai rypist naururyppyjä lukunnottamatta, niin onhan ne sisuskalutkin parrmmassa kunnossa kuin jollakin, joka näyttänyt aina vanhalta ja esimerkiksi syö mitä sattuu.
Miksi se nuorten kudosten olemassaolo kasvoissa ja kehossa ei koreeloisi vaikkapa munasarjojen ja munasolujen hyväkuntoisuuden kanssa?
Mä olen samaa mieltä.
Olen käsittänyt että nimenomaan hiuksista näkee sen, että esim kropasta puuttuu vaikka tiettyjä vitamiineja tai muuten joku "hätänä" tai että on vanhentumassa, sillä kroppa säästää energiaa jättämällä hiusten ravinteiden saannin retuperälle, jos koko elimistölle ei riitä "rakenusaineita". Tämä siksi, että kehon kannalta hiukset ovat turha, keho voi luopua hiuksista ilman, että elimistö kärsii.
Kun mietin itse tuntemiani vanhempia äitejä, niin totta, jokaisella vahvat ja elinvoimaiset hiukset, yhdellä heistä erityisen paksut luonnonkiharat. Yhdellä harmaat, mutta hyvin paksut ja kiiltävät hiukset.
Ei tää mikään tieteellinen teoria varmaankaan ole, mutta omassa tuttavapiirissä on näin. Olen itse kohta 50, niin olen ehtinyt huomata, että vanheneminen näkyy hiuksissa usein ekana, ohenevat, haalistuvat väreiltään, tulevat karheamman näköiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Tää on maailman väsynein periustelu. Olen 44v ja raskaana ja olen minäkin yli 60 kun lapsi täysi-ikäinen, eli vielä monta vuotta työelämässä, aktiivinen ja hyväkuntoinen.
Mun äiti oli 20 kun sai minut. Todella paska äiti ja kertaakaan ei ole jaksanut lapsenlapsiaan hoitaa, ensimmäisen sai 50-vuotiaana eikä silloinkaan jaksanut.
Mun isoäiti taas on ihana, eli 96-vuotiaaksi ja hoiti lapsenlapsenlapsiaan ja oli rakastava ja lämmin.
Vaikka olisi 60 kun lapsi aikuistuu ehtii hyvinkin nähdä lapsenlapset ja hoitaakin niitä.
Mutta ikä ei ole mikään tae hyvästä isovanhemmuudesta.Heippa! Minäkin 44 v ja raskaana. Tsemppiä. Jollain alkanut 42 v vaihdevuodet. Kirjoitti siis tähän ketjuu, voi raukkaa.. On meitä moneen junaan...
..anteeksi, mutta mitä "raukkaa" on siinä, että alkaa yli nelikymppisenä vaihdevuodet? koetko olevasi jotenkin parempi, kun odotat lasta ns. kypsällä iällä? itse ottaisin jo mielellään ne vaihtarit , kivuliaat menkat jäisi historiaan. Mulla on kyllä jo aikuinen lapsikin. meitä todellakin on moneen junaan, mutta älä suotta meitäkään halveksu, ketkä emme enää yli nelikymppisinä itse niitä lapsia halua. Niin oma ikä unohtui: olen siis 42-vuotias.
No kyllä mäkin säälin naista, jolla alkaa nuorena vaihdevuodet. Miksi? No koska ne on usein hiton vaikeat ja tuskalliset ja vaikuttaa ulkonäköönkin, mummoutuu, harmaantuu, lihoo. Ei siinä mitään, mutta harva niin haluaa yhtään aiemmin kuin on pakko. Eli vaikka ei puhuta lastenteosta, niin vaihdevuodet ovat rankkaa aikaa.
Lisää miehiä töihin!