Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 42 ja viim parina vuotena on alkanut huomata oman vanhenemisen. Harmaita hiuksiakin on ihan reilusti. Jo kolme vuotta sitten kun gynelle sanoin, että lapsi olisi vielä toiveissa, oli hän tosi huolestunut iästäni ja sanoi että kannattaa suhtautua niin ettei varmaan enää tule. Nyttemmin on myös sanottu, että kyllä se 40+ raskautuminen on oikeesti jo todella vaikeeta. Olen vähän ihmetellyt tätä, kun munasarjat ihan toimivilta ultrissa näyttäneet. Kaikkien lääkärien kommentit aiheutti kunnon paniikin lopulta mussa ja aloin sitten ajatella että vauva on saatava, parisuhteesta ei niin väliä nyt. Eikä ehkäisystä kun en kuitenkaan noin vaan raskaudu vanhuksena. Huomiona vielä, että äitini vaihdevuodet tuli jo 47v, että ajattelin olevani aivan vaihtarien partaalla tässä. Kuinka kävi? Pari oviksen aikaan ajoitettua seksikertaa ja raskaana ollaan. En toki tiedä tuleeko tästä vauvaa, mutta hieman pistää kyl miettimään että onko lääketieteen edustajat ylipessimistisiä keski-ikäisten lasten saannin kanssa..

Pessimistisyys pohjautuu tilastoihin ja on realismia. Jokainen yksilö on sitten oma tapauksensa. Eikö ole hyvä, että pistit töpinäksi? Voihan se olla juuri se ainoa kerta vuoden sisään jolloin irtosi kelvollinen munasolu ja toivottavasti menee loppuun saakka, eikä tule sitä keskenmenoa.

Pessimistisyyteen on aihetta, sillä 42-43 vuotiaana keskenmenojen määrä nousee jopa 45%, eli jos edes raskautuu on melkein kolikonheittoa selviääkö ekat 12 vk, sen jälkeen oletettavasti raskaus on lähestulkoon kuin muutkin raskaudet. Yleisesti keskenmenoja nuoremmilla on 10-15% joten ero on jo huomattava. Kun on samat munat korissa alusta asti, niin kromosomihäiriöiden määrä lisääntyy. Jos varhaisultrassa 6-10vk löytyy sydän, niin keskenmenoprosentti vähenee 10% alkuperäisestö mutta siis on edelleen 45%

Puhumattakaan siitä että hyviä munasoluja saattaa olla vain 20% jäljellä, joten itse raskautuminen on vaikeaa.

Ivf hoidoissa olleista yli 40v 60% jää ilman raskautta ja raskautuneistakin osa jää ilman lasta jota viedä kotiin asti elävänä.

Luvut ovat siis musertavat, vaikka yksittäistapauksia löytyy. Lahjoitetuilla nuorilla munasoluilla onnistuu paremmin kuin omilla.

Terv. 42 ja juuri sain keskenmenon 6+6 viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Aika vanha ensisynnyttäjäksi. Mitäs jos lapsi syntyy kehitysvammaisena? Dumppaatte sen laitokseen, kun ei se elämä oo enää niin ihanaa? On todella itsekästä tuossa iässä enää alkaa lapsia puskemaan.

Tämäpä oli kummallinen kommentti. 

Täysin tuntematta ihmisiä katsot olevasi kykenevä arvioimaan ap:n itsekeskeiseksi ja empatiakyvyttömäksi?

Yhtä hyvin kai parikymppinen  voi kokea elämänsä vähemmän ihanaksi, jos saa kehitysvammaisen lapsen? Ehkä vieläpä nelikymppistä enemmänkin, koska on nuori, elämä edessä. Tuossa iässä tykätään yleensä vielä juhlia ja pitää hauskaa, tavata kavereita, opiskella. Nelikymppisenä ainakin itse olen rauhoittunut, juhlimiset juhlittu ja kavereiden kanssa juoksut juoksenneltu. Vietämme rauhallista perhe-elämää ja tapaamme tuttuja lapsille sopivissa merkeissä. Myös kärsivällisyyttä, empatiakykyä ja avarakatseisuutta on tullut lisää. 

Kannattaa kokeilla kuukausi ja ottaa samalla käyttöön ovulaation bongaus apuvälineet. Jos kuukaudessa ei tapahdu mitään kannattaa mennä heti lääkärille, yksityinen, sillä julkisella ei taideta hoitaa yli 40v, kelalta saa muistaakseni kelakorvauksia vielä 43 vuotiaaksi kolmeen hoitoon, eli vähän alennusta.

Ole valmis että et raskaudu ja jos raskaudut on suuri mahdollisuus että tulee keskenmeno ensimmäisessä kolmanneksessa sekä siihen että downin riskiluku on 1/100 eli yksi vauva sadasta on downlapsi yli 40vuotiailla.

Lahdessa yli 40-vuotiaita synnyttäneistä oli vähän yli 5% eli todella vähän yli 40 vuotiaat saavat lapsia.

Kaikesta huolimatta onnea yritykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vanha ensisynnyttäjäksi. Mitäs jos lapsi syntyy kehitysvammaisena? Dumppaatte sen laitokseen, kun ei se elämä oo enää niin ihanaa? On todella itsekästä tuossa iässä enää alkaa lapsia puskemaan.

Mitä, jos kaksikymppinen saa kehitysvammaisen lapsen? Onko tilanne silloin parempi?

Downit ja monet muut sairaudet voi tutkituttaa jo raskausaikana.

Down ei ole sairaus. Melko harvan vamman tai sairauden voi selvittää raskauden aikana. Ja voihan olla, että kaikille vammainen lapsi ei ole kauhistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni sai esikoisensa 42-vuotiaana ja tuli vielä "vahingossa" (tai yrittämättä) uudelleen raskaaksi 45-vuotiaana. Nyt lapset on 18- ja 15-vuotiaat ja ystävä nuorekas 60-kymppinen. Paras mahdollinen äiti näille lapsilleen.

Toinen sukulainen taas meni naimisiin vasta 43-vuotiaana ja tuli raskaaksi hyvin nopeasti (taisi olla 2kk häistä). Valitettavasti tämä raskaus meni kesken ja uudestaan ei enää koskaan raskaaksi tullut. Harmi, tämä pariskunta olisi todellakin ollut hyvät vanhemmat.

Joten, jos molemmat haluatte lapsen, niin siitä vaan!

Tuo "paras mahdollinen äiti" on vähän klisee sikäli, että kun äitejä ei ole kuin yksi eikä sitäkään voi valita, niin joo, onhan se aina paras mahdollinen äiti, koska muutakaan ei voi siinä tilanteessa saada. Jos kuitenkin lähtee spekuloimaan, niin onhan varmasti ihan järkipohjalta ajateltuna  alle 42-vuotias vauvan äiti huonompi vaihtoehto kuin esim. 32-vuotias. Oli nyt nuorekas tai ei. 

Typo, siis *yli 42-vuotias eikä alle. 

Alapeukuttajilta ois ihan kiva kysyä, että onko teistä tosiaan parasta odotella kalkkiviivoille ja vasta 40+:na hommata lapsia? Jos esim. 35-vuotiaana vieläkin tuntuu epäkypsältä olo, niin alkaisin kyllä miettiä, onko sitä sopiva lainkaan vanhemmaksi. Hassua, että joku todella pitää täydellisenä ikänä jotain neljääkymppiä lapsille.

Ei kai siinä mitään sinänsä, anna mennä vaan. Kunhan muistat, ettei lapsesi todennäköisesti synny täysin terveenä. Jaksatko huolehtia kehitysvammaisesta lapsesta vielä vanhoina päivinäsi? 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä mitään sinänsä, anna mennä vaan. Kunhan muistat, ettei lapsesi todennäköisesti synny täysin terveenä. Jaksatko huolehtia kehitysvammaisesta lapsesta vielä vanhoina päivinäsi? 

Ennen julkista kommentointia kannattaa tutustua aiheeseen josta aikoo "faktoja" heitellä.

Esim. Verneri.net (Verkkopalvelu kehitysvammaisuudesta) kertoo, että riski saada down-lapsi on 40-vuotiaalla 1:110 eli hieman alle prosentin. Eli todennäköisempää on saada terve lapsi. Todennäköisyys saada vammainen lapsi on noin 3%, 40-vuotiaalla tämä prosentti on noussut hieman yli prosentilla. Eli 95% mahdollisuudet saada ei-vammainen lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Olet ikäloppu lapsia tekemään.

Se on aina hieno saada lukea avarakatseisia ja hyvin perusteltuja kommentteja. 

Ei muuta kuin rohkeasti yrittämään.

Mies51v

Vierailija kirjoitti:

"Hullu pyytää viikunaa talvella. Samanlainen on se, joka pyytää lasta, kun sitä ei enää voi saada."

- Antiikin Rooman keisari Marcus Aurelius, 'Itselle' muistiinpanoissaan

Samainen Marcus, jota kreikkalaissukuinen älykkö Kleopatra vei kuin pässiä narussa.

Lähipiirissä useita 43-46 vuotiaina terveen lapsen saaneita. Lapset saadaan, jos annetaan. Yrittää ja toivoa sopii. Se mikä kenellekin käy, on yksilöllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä mitään sinänsä, anna mennä vaan. Kunhan muistat, ettei lapsesi todennäköisesti synny täysin terveenä. Jaksatko huolehtia kehitysvammaisesta lapsesta vielä vanhoina päivinäsi? 

Ennen julkista kommentointia kannattaa tutustua aiheeseen josta aikoo "faktoja" heitellä.

Esim. Verneri.net (Verkkopalvelu kehitysvammaisuudesta) kertoo, että riski saada down-lapsi on 40-vuotiaalla 1:110 eli hieman alle prosentin. Eli todennäköisempää on saada terve lapsi. Todennäköisyys saada vammainen lapsi on noin 3%, 40-vuotiaalla tämä prosentti on noussut hieman yli prosentilla. Eli 95% mahdollisuudet saada ei-vammainen lapsi. 

Down ei ole ainoa vamma ja lisäksi melko lievä. On olemassa hirmuinen määrä hirmuisen paljon vaikeampia vammoja ja niihin ei äidin ikä vaikuta.

Itsekin mietin, haluaisinko sittenkin jälkikasvua, olen 39v. Ilmeisesti mahdollisuus ei-terveeseen lapseen on hiukan suurempi näin "vanhemmalla" iällä ja jos raskautuisin, niin kävisin yksityisellä NIPT-tutkimuksissa ja kaikissa muissa mahdollisissa seuloissa heti kun tutkimuksia voisi tehdä viikkojen mukaan. Vammaista lasta en halua.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin mietin, haluaisinko sittenkin jälkikasvua, olen 39v. Ilmeisesti mahdollisuus ei-terveeseen lapseen on hiukan suurempi näin "vanhemmalla" iällä ja jos raskautuisin, niin kävisin yksityisellä NIPT-tutkimuksissa ja kaikissa muissa mahdollisissa seuloissa heti kun tutkimuksia voisi tehdä viikkojen mukaan. Vammaista lasta en halua.

Siihen ei voi vaikuttaa. Vammainen lapsi voi tulla. Jos vammaisuus olisi kauhistus, ei tosiaan kannata lapsia hankka missään iässä.

Tietysti yritätte lasta, olet aikuinen ihminen ja varmasti tunnistat raskauteen liittyvät riskit ja lapsen terveyteen liittyvät riskit. Lähipiirissäni on syntynyt terveitä lapsia vaikka äidit yli 40 vuotiaita, mutta riski on aina olemassa. Itse tein mukulan parikymppisenä ja toista harkitsimme nyxän kanssa. Itse olen 43 ja päätimme kuitenkin nykyisen mieheni kanssa että jäädään nyt odottelemaan vaan lapsenlapsia. Onnea kuitenkin teille jos lasta päätätte yrittää

Tietysti yritätte lasta, olet aikuinen ihminen ja varmasti tunnistat raskauteen liittyvät riskit ja lapsen terveyteen liittyvät riskit. Lähipiirissäni on syntynyt terveitä lapsia vaikka äidit yli 40 vuotiaita, mutta riski on aina olemassa. Itse tein mukulan parikymppisenä ja toista harkitsimme nyxän kanssa. Itse olen 43 ja päätimme kuitenkin nykyisen mieheni kanssa että jäädään nyt odottelemaan vaan lapsenlapsia. Onnea kuitenkin teille jos lasta päätätte yrittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin mietin, haluaisinko sittenkin jälkikasvua, olen 39v. Ilmeisesti mahdollisuus ei-terveeseen lapseen on hiukan suurempi näin "vanhemmalla" iällä ja jos raskautuisin, niin kävisin yksityisellä NIPT-tutkimuksissa ja kaikissa muissa mahdollisissa seuloissa heti kun tutkimuksia voisi tehdä viikkojen mukaan. Vammaista lasta en halua.

Siihen ei voi vaikuttaa. Vammainen lapsi voi tulla. Jos vammaisuus olisi kauhistus, ei tosiaan kannata lapsia hankka missään iässä.

Tarkoitin siis tietenkin sitä, että jos sikiöllä todettaisiin jokin vamma jo raskausaikana, teettäisin tietenkin abortin. Syntymän jälkeen todetulle vammalle ei sitten enää mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin mietin, haluaisinko sittenkin jälkikasvua, olen 39v. Ilmeisesti mahdollisuus ei-terveeseen lapseen on hiukan suurempi näin "vanhemmalla" iällä ja jos raskautuisin, niin kävisin yksityisellä NIPT-tutkimuksissa ja kaikissa muissa mahdollisissa seuloissa heti kun tutkimuksia voisi tehdä viikkojen mukaan. Vammaista lasta en halua.

Siihen ei voi vaikuttaa. Vammainen lapsi voi tulla. Jos vammaisuus olisi kauhistus, ei tosiaan kannata lapsia hankka missään iässä.

Tarkoitin siis tietenkin sitä, että jos sikiöllä todettaisiin jokin vamma jo raskausaikana, teettäisin tietenkin abortin. Syntymän jälkeen todetulle vammalle ei sitten enää mitään voi.

Miten niin tietenkin? Ei tuollainen asia voi olla tietenkin. Sinä tekisit niin ja minä toisin eikä kummastakaan voi sanoa tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin mietin, haluaisinko sittenkin jälkikasvua, olen 39v. Ilmeisesti mahdollisuus ei-terveeseen lapseen on hiukan suurempi näin "vanhemmalla" iällä ja jos raskautuisin, niin kävisin yksityisellä NIPT-tutkimuksissa ja kaikissa muissa mahdollisissa seuloissa heti kun tutkimuksia voisi tehdä viikkojen mukaan. Vammaista lasta en halua.

Sehän ei halusta ole kiinni.

No joko ap on päättänyt asian? Oletko miettinyt joka puolelta- kuinka jaksatte miehesi kanssa yövalvomiset?

Kestääkö hermonne mahdollisen koliikkivauvan itkua kolme kuukautta putkeen? Notkahtaako talous jos

onkin hoitoa vaativa sairaus? Ehkä olisi osattava tunnustaa ja hyväksyä että se juna meni jo ja rakentaa

jatkossakin hyvää elämää miehen kanssa kahdestaan. Useinhan mies lähtee tai jättää vaimon totaalisen

yksin huolehtimaan lapsesta myös taloudellisesti kun ei se lapsiperhe-elämä ollutkaan niin kivaa.