Lue keskustelun säännöt.
Varoittava esimerkki! Tämän hetken kokemukseni Venlafaxin masennuslääkkeestä. Älkää koskeko näihin myrkkyihin!
22.05.2019 |
Kerron nyt millaista on lopettaa SNRI, eli masennukseen ja paniikkihäiriöön määrätty lääke.
Olen syönyt Venlafaxin nimistä lääkettä paniikkihäiriöön, ja keskivaikeaan masennukseen alle vuoden verran. Kaikki lähti siitä, kun aloin saamaan päivittäin töissä ja yleisillä paikoilla paniikkikohtauksia. Lopulta oli niin paha olla, että sain soitettua lääkäriin, jonne romahdin aivan täysin.
Olen ollut lääkitystä vastaan aina, mutta nyt olin valmis mihin vaan, kunhan pääsisin siitä olosta eroon.
Lääkärit saivat puhuttua masennuslääkkeen minulle, ja aloitin säännöllisen terapian, jossa käyn edelleen.
Siitä on aikaa kohta kaksi vuotta. Lääke vaihdettiin viime syksynä SSRI lääkkeestä SNRI, eli Venlafaxin lääkkeeksi. Olin lukenut kauhutarinoita siitä, ja epäröin uuteen vaihtamista, vaikka silloisesta SSRI lääkkeestä oli tullut ikäviä sivuoireita. Silloin psykiatrian erikoislääkäri kehotti minua jatkamaan ja vaihtamaan Venlafaxiiniin, ja sai päähäni taottua, etten ole valmis vielä olemaan ilman lääkitystä (vaikka minusta itse siltä tuntui).
Nyt lääkitys lopetetaan minun tahdostani, sillä koen ettei siitä ole mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Käyn säännöllisesti terapiassa, mikä on miljoona kertaa parempi kuin tunteet ja kropan lamaannuttava lääke.
Söin viimeiset kaksi viikkoa pienimmällä annoksella 37,5mg. Maanantaina lopetin kokonaan. Tällä viikolla oloni on päivä päivältä muuttunut hirveämmäksi, ja tänään keskiviikkona tuntuu että kuolen kohta, tai saatan tehdä jotain hirveää.
Ikinä en ole huumeita kokeillut, mutta ensimmäisenä voisin kuvailla tämän hetkistä oloani niin, että olen vetänyt huumeita melkein kaksi vuotta, ja nyt lopettanut. Tai kuvittele että olet niin humalassa, että koko maailma pyörii ympärilläsi, ja yrität mennä nukkumaan. Varma oksennus. Siltä minusta juuri nyt tuntuu. Koko päivän, eikä oksentaminen auta.
Minua huimaa JATKUVASTI, olen sitten liikkeessä tai makuulla. Pari kertaa olen oksentanut, sillä minulla on jatkuva pahoinvointi, ja etova olo. Sydän hakkaa hulluna, en uskalla rasittaa itseäni, sillä pelkään saavani jonkun kohtauksen (olen nuori ja hyväkuntoinen). Päässäni ja koko kropassani humahtelee, saan sähköiskuja pitkin vartaloa. Pääni käy tosi hitaalla, ja päätä kääntäessä tuntuu, että se kääntyy jäljessä. Kieltäni pistelee tällä hetkellä, ja raajat ovat täysin voimattomat. Tuntuu etten hallitse itseäni.
Pelkään koko ajan menettäväni itseni hallinnan.
Tällä hetkellä en hahmota normaalisti tätä kirjoittamaani, ja siksi tässä saattaa olla paljon kirjoitusvirheitä.
Kaikki äänet, ja ihmisten puhe ottaa niin pahasti hermoon, että meinaan räjähtää kuullessani ääniä.
Valokin tuntuu todella pahalta silmissä. Lisäksi vatsani on tänään ja eilen ollut ihan sekaisin ja kipeä.
Saan järkyttäviä raivareita, ja autoa ajaessani tuli tunne tänään, että ei haittaisi ajaa täysiä kolaria. IHAN HELV***N PELOTTAVAA! Oloni on niin helvetillinen, että pelkään itseäni! Olen aivan vieraassa kropassa ja mieleni ei ole minun. En oikeasti ihmettele että nämä lääkkeet ovat yhteydessä ampumisiin ja muihin kauheisiin tekoihin! Jos näistä huumeista haluaa eroon, nämä muuttavat ihmisen hirviöksi!
Tällä hetkellä oloni on niin helvetillinen, että pelkään näiden myrkkyjen jättävän jälkensä minuun, eivätkä oireet poistu ikinä.. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kokeilu masennuslääkkeistä. Ne eivät tee ihmiselle hyvää, eivätkä lopulta edes auta mihinkään. Varsinkaan pitkällä käytöllä. Olen aivan varma, että joskus vuosikymmenten päästä näille "lääkkeille" naureskellaan ja kauhistellaan niiden tämänhetkistä käyttöä.
En toivo tätä oloa kenellekään. Apua on saatavilla monilla muilla keinoilla kuin itsensä huumaamalla.
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa kun jotkut kommentoi Venlafakisin "vaarallisista" lopetusoireista. Ne oireet eivät ole millään tavalla vaarallisia, tuntuvat vain kurjilta.
Niinpä niin. Kuka haluaa nuo kamalat sivuvaikutukset? Itse en, vaikka maksettais!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venlafaxin on mahdollisesti pelastanut mun hengen.
Terapiaan pääsyssä menee kuukausia, eikä se toimi kuin salama. Eikä terapiassa jaksa käydä jos on liian huonossa kunnossa. Lääkkeet on parempi vaihtoehto kuin maata sairaalassa tai kuolla.
Turha siinä on myöskään mitään liikuntaa tai terveellistä ruokavaliota tyrkyttää jos ei jaksa nousta sängystä tai käydä suihkussa. Joskus vesilasin hakeminen tuntuu vaivaalloiselta vaikka on kauhea jano.
Maallikot ei tiedä lääkkeiden tai sairauksien toimintamekanismeja ja puhuvat ihan puutaheinää. Jokainen tarjoaa omaa mielipidetään niinkuin sillä olisi jotain merkitystä.
Sille on ihan järkevä syy, miksi et tilaa kotiisi runoilijaa tekemään sähköasennuksia tai miksi kampaaja ei ole pätevä lääkäriksi.
am kirjoitti:
Venlafaxin on mahdollisesti pelastanut mun hengen.
Terapiaan pääsyssä menee kuukausia, eikä se toimi kuin salama. Eikä terapiassa jaksa käydä jos on liian huonossa kunnossa. Lääkkeet on parempi vaihtoehto kuin maata sairaalassa tai kuolla.
Turha siinä on myöskään mitään liikuntaa tai terveellistä ruokavaliota tyrkyttää jos ei jaksa nousta sängystä tai käydä suihkussa. Joskus vesilasin hakeminen tuntuu vaivaalloiselta vaikka on kauhea jano.Maallikot ei tiedä lääkkeiden tai sairauksien toimintamekanismeja ja puhuvat ihan puutaheinää. Jokainen tarjoaa omaa mielipidetään niinkuin sillä olisi jotain merkitystä.
Sille on ihan järkevä syy, miksi et tilaa kotiisi runoilijaa tekemään sähköasennuksia tai miksi kampaaja ei ole pätevä lääkäriksi.
Olen iloinen puolestasi, että lääke on auttanut ja voit paremmin. Mutta totuus on yhä edelleen, että lääkäritkään eivät tiedä masennuksen eivätkä masennuslääkkeiden toimintamekanismeja. Kukaan ei tiedä. Se on sattumankauppaa ketä lääkkeet ja mitkä lääkkeet auttavat tai ei.
Mielestäni lääkkeitä kannattaa kokeilla tilanteissa, joissa mikään muu: ruokavalio, liikunta, terapia jne. ei auta, tai käyttää niitä ensiapuna pahimman yli, tai kriisitilanteessa. Nykyisellä meiningillä, jossa masennuslääkkeitä tuputetaan kaikille kuin karkkia, eikä tehdä mitään konkreettista hoitosuunnitelmaa, ongelmia ei ratkota terapiassa, jne. on aivan sama vaikka saisit masennuslääkkeet kampaajalta.
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen puolestasi, että lääke on auttanut ja voit paremmin. Mutta totuus on yhä edelleen, että lääkäritkään eivät tiedä masennuksen eivätkä masennuslääkkeiden toimintamekanismeja. Kukaan ei tiedä. Se on sattumankauppaa ketä lääkkeet ja mitkä lääkkeet auttavat tai ei.
Mielestäni lääkkeitä kannattaa kokeilla tilanteissa, joissa mikään muu: ruokavalio, liikunta, terapia jne. ei auta, tai käyttää niitä ensiapuna pahimman yli, tai kriisitilanteessa. Nykyisellä meiningillä, jossa masennuslääkkeitä tuputetaan kaikille kuin karkkia, eikä tehdä mitään konkreettista hoitosuunnitelmaa, ongelmia ei ratkota terapiassa, jne. on aivan sama vaikka saisit masennuslääkkeet kampaajalta.
No sanottaisko näin että JOS joku vähänkään tietää miten ne toimii niin kyllä ne on ne näiden lääkkeiden kanssa työnskentelevät lääketieteen ammattilaiset ja lääkkeiden kehittäjät – ei vauvapalstan kampaajat ja taksikuskit ja höpökirjoja kirjoittelevat ortopedit.
Kenelle näitä lääkkeitä oikeasti tuputetaan kuin karkkia, en tiedä yhtäkään tällaista tapausta. Nimenomaan kyse on yleensä ensiavusta: lääke tarvitaan jotta potilas jossain vaiheessa selviäisi sinne terapiaan tai liikkumaan ja muutoinkin toimimaan edes jotenkin normaalisti.
Samat lääkkeet eivät tosiaan toimi kaikille ja toistaiseksi ei tiedetä etukäteen vaan lääkkeitä täytyy kokeilla. Jotkut vaan sitten änkyröivät eivätkä suostu kokeilemaan mitään kun ensimmäinen lääke ensimmäisellä annostuksella ei ollutkaan paras. Mulle Venlafaxin oli muistaakseni joku kahdeksas lääke mitä kokeiltiin ja se vasta toimi. Annostustakin säädettiin melkein vuosi.
am kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen puolestasi, että lääke on auttanut ja voit paremmin. Mutta totuus on yhä edelleen, että lääkäritkään eivät tiedä masennuksen eivätkä masennuslääkkeiden toimintamekanismeja. Kukaan ei tiedä. Se on sattumankauppaa ketä lääkkeet ja mitkä lääkkeet auttavat tai ei.
Mielestäni lääkkeitä kannattaa kokeilla tilanteissa, joissa mikään muu: ruokavalio, liikunta, terapia jne. ei auta, tai käyttää niitä ensiapuna pahimman yli, tai kriisitilanteessa. Nykyisellä meiningillä, jossa masennuslääkkeitä tuputetaan kaikille kuin karkkia, eikä tehdä mitään konkreettista hoitosuunnitelmaa, ongelmia ei ratkota terapiassa, jne. on aivan sama vaikka saisit masennuslääkkeet kampaajalta.
No sanottaisko näin että JOS joku vähänkään tietää miten ne toimii niin kyllä ne on ne näiden lääkkeiden kanssa työnskentelevät lääketieteen ammattilaiset ja lääkkeiden kehittäjät – ei vauvapalstan kampaajat ja taksikuskit ja höpökirjoja kirjoittelevat ortopedit.
Kenelle näitä lääkkeitä oikeasti tuputetaan kuin karkkia, en tiedä yhtäkään tällaista tapausta. Nimenomaan kyse on yleensä ensiavusta: lääke tarvitaan jotta potilas jossain vaiheessa selviäisi sinne terapiaan tai liikkumaan ja muutoinkin toimimaan edes jotenkin normaalisti.
Samat lääkkeet eivät tosiaan toimi kaikille ja toistaiseksi ei tiedetä etukäteen vaan lääkkeitä täytyy kokeilla. Jotkut vaan sitten änkyröivät eivätkä suostu kokeilemaan mitään kun ensimmäinen lääke ensimmäisellä annostuksella ei ollutkaan paras. Mulle Venlafaxin oli muistaakseni joku kahdeksas lääke mitä kokeiltiin ja se vasta toimi. Annostustakin säädettiin melkein vuosi.
Ilmeisesti et työskentele hoitoalalla, kun oletat lääkärien olevan kaikkitietäviä asiantuntijoita. Herraisä eivät he mitään bioanalyytikoita ole.. Mistä oletus, että lääköeit tietäisivät lääkkeiden biokemiallisia vaikutuksia tms? Kun eivät niitä oikeasti tiedä tutkijat tai lääkkeiden kehittäjät.
Hyvin usein lääkkeiden vakutuksista, kätttöaiheista yms on lääkefirmojen lääke-edustajien voitelukäynteihin persustavaa *koulutusta* ja tuota samaa jargoniaa voidaan kertoa vaikka sille kampaajalle, joka sitten tarpeentullen pitää sen myyntipuheen potilaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kaikkia kommentteja, mutta oletko varma, että johtuu lääkkeistä oireet vai siitä, että sairautesi on pahentunut ja kenties tullut joku muukin sairaus.
Harmi kun nämä lääkkeet auttaa kuitenkin monia niin näistä tulee hirveitä pelkoja... ensinnäkin Snri/ssri lääkkeet pitää lopettaa PALJON hitaammin kuin kaksi viikkoa! Itse lopetin aikanaan muutamia kuukausia. Onnistuu ihan hyvin vaikka tuntemuksia on.
Itse en olisi selvinnyt ilman essitalopramia. Sitä luulee lääkityksen aikana että selviää oikein hyvin ilman. Mutta vaikka vieroitusoireista pääsee niin eipä niin selviäkään. Tämä oma kokemukseni. Että kyllä niistä apuakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lääkkeen pienin annos on 37.5mg jos lopetus ei siihenkään onnistu?
Tunkekaa se a. Heikkilä ...n. ammatissaan epäonnistunut lääkäri, osaa ehkä kipsasta. Vanha katkera pappa. Täällä joku puhuu aivokuvista ym paskaa. On lukenut jotain ja ymmärtänyt sen väärin. Psykiatrian tärkein työväline on psykoterapia, mutta joillakin sisäiset ristiriidat ovat niin voimakkaat, että tarvitaan jopa elinikäinen deprlääkitys ja rinnalla support.terapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli 300mg annos ja sitä noin 10 vuotta. Ehkä siinä sähköiskujen kanssa meni noin viisi vuotta, niin että aina välillä tuntuivat päässä aina vähitellen vähentyen. Niitä tulee vieläkin esim stressaantuneena tai liian väsyneenä, mutta olen jo tottunut niihin. Lopetin tosin lääkkeen noin neljän kuukauden aikana.
Niille muuten tiedoksi, jotka moittivat lääkäreitä siitä etteivät kerro sivuoireista: se lista löytyy siitä saamastanne lääkepakkauksesta ja tarvittaessa apteekin henkilökunta auttaa asiassa.
am kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen puolestasi, että lääke on auttanut ja voit paremmin. Mutta totuus on yhä edelleen, että lääkäritkään eivät tiedä masennuksen eivätkä masennuslääkkeiden toimintamekanismeja. Kukaan ei tiedä. Se on sattumankauppaa ketä lääkkeet ja mitkä lääkkeet auttavat tai ei.
Mielestäni lääkkeitä kannattaa kokeilla tilanteissa, joissa mikään muu: ruokavalio, liikunta, terapia jne. ei auta, tai käyttää niitä ensiapuna pahimman yli, tai kriisitilanteessa. Nykyisellä meiningillä, jossa masennuslääkkeitä tuputetaan kaikille kuin karkkia, eikä tehdä mitään konkreettista hoitosuunnitelmaa, ongelmia ei ratkota terapiassa, jne. on aivan sama vaikka saisit masennuslääkkeet kampaajalta.
No sanottaisko näin että JOS joku vähänkään tietää miten ne toimii niin kyllä ne on ne näiden lääkkeiden kanssa työnskentelevät lääketieteen ammattilaiset ja lääkkeiden kehittäjät – ei vauvapalstan kampaajat ja taksikuskit ja höpökirjoja kirjoittelevat ortopedit.
Kenelle näitä lääkkeitä oikeasti tuputetaan kuin karkkia, en tiedä yhtäkään tällaista tapausta. Nimenomaan kyse on yleensä ensiavusta: lääke tarvitaan jotta potilas jossain vaiheessa selviäisi sinne terapiaan tai liikkumaan ja muutoinkin toimimaan edes jotenkin normaalisti.
Samat lääkkeet eivät tosiaan toimi kaikille ja toistaiseksi ei tiedetä etukäteen vaan lääkkeitä täytyy kokeilla. Jotkut vaan sitten änkyröivät eivätkä suostu kokeilemaan mitään kun ensimmäinen lääke ensimmäisellä annostuksella ei ollutkaan paras. Mulle Venlafaxin oli muistaakseni joku kahdeksas lääke mitä kokeiltiin ja se vasta toimi. Annostustakin säädettiin melkein vuosi.
Kun täällä on tällaisia lääketutkimuksen huippuasiantuntijoita käymässä meidän tavallisten tallukoiden seassa, niin voisitteko vähän avata, että miksi seuraavat tutkimukset antavat niin karun kuvan näiden lääkkeiden lääketieteellisestä perustasta ja ylipäätään tehosta -jos plasebovaiktusta ei oteta lukuun:
Esimerkiksi Angoa-Perez et al. (2014) tutkivat serotoniinihypoteesia geneettisesti manipuloiduilla hiirillä, jotka olivat kykenemättömiä tuottamaan serotoniinia. Tutkimuksen mukaan nämä rotat eivät ilmentäneet minkäänlaista masennukseen liitettyjä käyttäytymispiirteitä, joita voidaan hiirillä havaita. Tutkijoiden mukaan tämä löydös selittää sen yleisenä tiedetyn tosiasian, miksi SSRI-lääkkeet ovat yleisesti ottaen niin tehottomia.
https://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/cn500096g
Koska masennuslääkkeet ovat niin tehottomia, niihin liittyviä tutkimuksia ei tavata julkaista kovin innokkaasti. Onhan tutkimukset toteutettu niiden yhtiöiden rahoituksella, jotka niiden myymisestä voiton hankkivat. Turner et al (2008) tutkivatkin masennuslääkkeisiin liittyvää julkaisuharhaa. Heidän analyysinsa tulokset olivat, että yhteensä 74 tutkimuksesta 37 tilastollisesti merkitsevän eron tuottavaa tutkimusta julkaistiin, ja 11 julkaistusta tutkimuksesta tutkimusta tuotti oikeasti negatiivisen, eli tilastollisesti ei-merkitsevän, tuloksen. Näiden kokeiden osalta positiivinen tulos saatiin aikaan tutkimusvilpillä. Yhteensä 31 % tutkimuksista ei oltu julkaistu ja lähes kaikki niistä tuotti tilastollisesti merkityksettömän tuloksen plasebon ja lääkkeen välille.
https://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMsa065779
Aika kiehtova tutkimus oli sellainen, jossa uudelleenanalysoitiin STAR D -tutkimuksen aineisto ja arvioitiin, kuinka paljon nuo lääkeyhtiöiden sponsoroimat plasebokontrolloidut kokeet liiottelevat lääkkeiden tehoa (Kirch et al. 2018). Hamiltonin asteikolla STAR*D -kokeessa (joka tutki lääkkeiden vastetta todellisissa olosuhteissa) oli 6,6 pistettä, kun lääketutkimuksissa se oli 14,8 pistettä. STAR D -tutkimuksessa remission saavutti 26,6 % ja lääkekokeissa 48,8 %. Ja kuten Kirchin tekemät meta-analyysit osoittavat, tuosta 14,8 pisteestä noin 90 % selittyy plasebovasteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oon lopettanut venlafaksiinin kahdesti melkein seinään ongelmitta (ok parins päivänä oli lieviä sähköiskuja jotka menivät ohi). Hyödyin myös lääkkeestä. Että ei pidä lietsoa pelkoa.
Minun poikani hengen venlaflaxin myös pelasti. Auttoi lähes saman tien. Oli kolmas lääke ja puoli vuotta kaikkea muuta.
Poikani on jälkeenpäin sanonut, että sen hän masennuksesta oppi, ettei se ole oman tahdon alaista. Yrittäminen tehdä jotain toisin ei toimi.
Hänellä vakava masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin rauhottavat ja neuroleptit seinään ja muistan puolen vuoden jälkeen kuinka joka solu minussa huuti niitä lääkkeitä. Meinasin seota mutta päätin että ei enää. Heitin muruna kaikki loput lääkkeet menemään. Paras päätös. Hypin onnesta, mä en kuollut niihin, ainakaan vielä. Pelottaa välillä pahasti jos tullut sellaisia muutoksia aivoihin jotka tappaa.
Ajoin noin vuos lopetuksen jälkeen autolla ja tuntui yhtäkkiä sellainen sivulle veto päässä ja alkoi tunto lähteä käsistä ja kasvoista. Päätin että nyt en kuole tähän ja jatkoin vaan keskittymistä ajamiseen ja pääsin kotiin eikä muihinkaan sattunut. Se oli jotenkin niin ahdistava kokemus.
Ne ketkä noita tunkee rahan takia ihmiselle vois itekki kokeilla alkuun 5 vuotta. "sädekehä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet näistä jotka ovat masennuslääkitystä uskovat vissiin että bentsot ovat taivaasta apteekkiin pudonnutta mannaa joilla ei mitään tekemistä lääketeollisuuden kanssa. Tämä logiikka kummastuttaa.
'vastaan' putosi pois edellisestä viestistä.
No bentsoissa on se kiva puoli että ne oikeasti auttaa varsinkin jos satunnaisesti käyttää. SSRI/SNRI paskaa pitää kirjaimellisesti syödä joka päivä, ihan jo silläkin ettei iske viekkarit
Parasta on tyytyväiset asiakkaat joita bentsot oikeasti auttaa.
Bentsot on niin halpoja et ihan sama
Nimimerkillä Efexoriin 100€/kk
Minua ko. lääke auttanut ahdistuneisuushäiriöön. Harmittaa etten pärjää ilman, pahat oireet palaavat. Luulen että adrenaliinipuolella mulla jotain pielessä. Koitin lopettaa. Pikkuhiljaa piti tehdä vieroitusoireiden takia. Ahdistusoireet kuitenkin niin pahat, sydän kävi myös niin kovilla, että oli aloitettava uudestaan. Pitkäkään terapia ei auttanut, eikä muut lääkkeet. Onneksi on tämä jonka kanssa voin elää suht normaalia elämää. Sivuoireina lihominen ja väsymys. Ja lääke pitää todella muistaa ottaa tai melkeen menee jalat alta. Niin paljon huimaa.
Sehän on ihan tosiasia, että lääkitys aiheuttaa sivuvaikutuksia. Oli sitten melkein mikä tahansa lääke, niin pakkausselosteesta näkyy pitkä lista sivuvaikutuksia. Aivoihin vaikuttavat lääkkeet on vielä siinä mielessä ongelmallisia, että aivot sopeutuvat niihin, koska aivot on niin muovautuvainen elin. Kun yrittää lopettaa näitä lääkkeitä aivoihin syntyy kemiallinen epätasapainotila, joka tuntuu erittäin epämukavalta. Jos lääkkeen lopettaa todella vähitellen, ei sitä epätasapainotilaa tule niin paljoa kerralla, ja olo on paljon parempi. Lääkärit saattaa määrätä lopetuksen liian nopeaksi. Mitä hitaampi lopetus sen parempi. Kannattaa kuunnella omia tuntemuksiaan ja keskustella asiasta lääkärin kanssa jämäkästi mutta ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa olevan sattumankauppaa ketä masennuslääkkeet auttavat ja ketä ei, siksi niiden käyttöä pitäisi harkita ja valvoa tarkemmin.
Edelleen: kyse ei ole tieteestä, koska masennuksen etiologiaa ei tunneta. Masentuneen aivotoimintaa, verenkuvaa, tai mitään tieteellistä, objektiivista mittaria sairaudesta, sen etenemisestä saatika parantumisesta ei tunneta eikä käytetä. Serotoniiniteoria on kumottu, aivojen plastisuutta ei ole mahdollista mitata. Masentuneen aivoja ei kuvata. On olemassa vain hypoteeseja, uskomuksia ja markkinointia.
On hyvä, että joku saa näistä lääkkeistä avun, mutta se apu ei nykytiedon valossa perustu mihinkään tieteellisesti todistettuun teoriaan. Voi olla, että on vain kyse plasebo-effektistä.
Ja vieroitusoireetkin on pelkkää plasebo-efektiä? 😂 Älä nyt viitsi.
Ok. Jotkut on oikeasti yliherkkiä lääkkeille, ei se ole mikään "herkkä ja uniikki lumihiutale" juttu. Mitä järkeä on käyttää lääkkeitä, joista tulee itselle sivuvaikutuksia? Noseboa tai ei, miksi kärvistellä? Itse saatan olla herkkä lääkkelle x ja z, mutta lääke y on täysin ok ja haitaton. Kokeilemalla selviää kun kaikki ei vaan sovi kaikille. Tuolla asenteella toivon, että et ole terveydenhoitoalalla töissä.
Sitäpaitsi, mielestäni saa olla harkitseva ja varovainen sen suhteen mitä OMAAN kehoonsa laittaa. Itse kuitenkin elää niiden seurausten kanssa, kuten ap, jota ilmeisesti kukaan ei ohjeistanut miten nämä lääkkeet oikeaoppisesti ajetaan alas.