Lue keskustelun säännöt.
Varoittava esimerkki! Tämän hetken kokemukseni Venlafaxin masennuslääkkeestä. Älkää koskeko näihin myrkkyihin!
22.05.2019 |
Kerron nyt millaista on lopettaa SNRI, eli masennukseen ja paniikkihäiriöön määrätty lääke.
Olen syönyt Venlafaxin nimistä lääkettä paniikkihäiriöön, ja keskivaikeaan masennukseen alle vuoden verran. Kaikki lähti siitä, kun aloin saamaan päivittäin töissä ja yleisillä paikoilla paniikkikohtauksia. Lopulta oli niin paha olla, että sain soitettua lääkäriin, jonne romahdin aivan täysin.
Olen ollut lääkitystä vastaan aina, mutta nyt olin valmis mihin vaan, kunhan pääsisin siitä olosta eroon.
Lääkärit saivat puhuttua masennuslääkkeen minulle, ja aloitin säännöllisen terapian, jossa käyn edelleen.
Siitä on aikaa kohta kaksi vuotta. Lääke vaihdettiin viime syksynä SSRI lääkkeestä SNRI, eli Venlafaxin lääkkeeksi. Olin lukenut kauhutarinoita siitä, ja epäröin uuteen vaihtamista, vaikka silloisesta SSRI lääkkeestä oli tullut ikäviä sivuoireita. Silloin psykiatrian erikoislääkäri kehotti minua jatkamaan ja vaihtamaan Venlafaxiiniin, ja sai päähäni taottua, etten ole valmis vielä olemaan ilman lääkitystä (vaikka minusta itse siltä tuntui).
Nyt lääkitys lopetetaan minun tahdostani, sillä koen ettei siitä ole mitään hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Käyn säännöllisesti terapiassa, mikä on miljoona kertaa parempi kuin tunteet ja kropan lamaannuttava lääke.
Söin viimeiset kaksi viikkoa pienimmällä annoksella 37,5mg. Maanantaina lopetin kokonaan. Tällä viikolla oloni on päivä päivältä muuttunut hirveämmäksi, ja tänään keskiviikkona tuntuu että kuolen kohta, tai saatan tehdä jotain hirveää.
Ikinä en ole huumeita kokeillut, mutta ensimmäisenä voisin kuvailla tämän hetkistä oloani niin, että olen vetänyt huumeita melkein kaksi vuotta, ja nyt lopettanut. Tai kuvittele että olet niin humalassa, että koko maailma pyörii ympärilläsi, ja yrität mennä nukkumaan. Varma oksennus. Siltä minusta juuri nyt tuntuu. Koko päivän, eikä oksentaminen auta.
Minua huimaa JATKUVASTI, olen sitten liikkeessä tai makuulla. Pari kertaa olen oksentanut, sillä minulla on jatkuva pahoinvointi, ja etova olo. Sydän hakkaa hulluna, en uskalla rasittaa itseäni, sillä pelkään saavani jonkun kohtauksen (olen nuori ja hyväkuntoinen). Päässäni ja koko kropassani humahtelee, saan sähköiskuja pitkin vartaloa. Pääni käy tosi hitaalla, ja päätä kääntäessä tuntuu, että se kääntyy jäljessä. Kieltäni pistelee tällä hetkellä, ja raajat ovat täysin voimattomat. Tuntuu etten hallitse itseäni.
Pelkään koko ajan menettäväni itseni hallinnan.
Tällä hetkellä en hahmota normaalisti tätä kirjoittamaani, ja siksi tässä saattaa olla paljon kirjoitusvirheitä.
Kaikki äänet, ja ihmisten puhe ottaa niin pahasti hermoon, että meinaan räjähtää kuullessani ääniä.
Valokin tuntuu todella pahalta silmissä. Lisäksi vatsani on tänään ja eilen ollut ihan sekaisin ja kipeä.
Saan järkyttäviä raivareita, ja autoa ajaessani tuli tunne tänään, että ei haittaisi ajaa täysiä kolaria. IHAN HELV***N PELOTTAVAA! Oloni on niin helvetillinen, että pelkään itseäni! Olen aivan vieraassa kropassa ja mieleni ei ole minun. En oikeasti ihmettele että nämä lääkkeet ovat yhteydessä ampumisiin ja muihin kauheisiin tekoihin! Jos näistä huumeista haluaa eroon, nämä muuttavat ihmisen hirviöksi!
Tällä hetkellä oloni on niin helvetillinen, että pelkään näiden myrkkyjen jättävän jälkensä minuun, eivätkä oireet poistu ikinä.. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kokeilu masennuslääkkeistä. Ne eivät tee ihmiselle hyvää, eivätkä lopulta edes auta mihinkään. Varsinkaan pitkällä käytöllä. Olen aivan varma, että joskus vuosikymmenten päästä näille "lääkkeille" naureskellaan ja kauhistellaan niiden tämänhetkistä käyttöä.
En toivo tätä oloa kenellekään. Apua on saatavilla monilla muilla keinoilla kuin itsensä huumaamalla.
Kommentit (192)
Luuleeko joku vielä oikeasti että lääkärit saa jotain provikkaa määräämistään lääkkeistä? Ei Jeesus.
Syy miksi joitakin määrätään johonkin väliin enemmän on että usein lääkärit ovat juuri olleet esim koulutuksessa, missä saaneet jotain uutta tietoa tai tutkimustulosta tietyistä lääkkeistä.
Mitään lääkärin määräämää lääkettä ei kannata lopettaa ominpäin jos ei edes tiedä miten se toimii. Asteittainen lopettaminen on ssri lääkkeissä ainoa oikea tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oon koittanut hakeutua terapiaan jo kohta puolivuotta. sen sijaan lääkäri määräs mulle about kuukausi sitten masennuslääkityksen. ks. lääkäri ei oo koskaan edes tavannut mua, sairaanhoitajan kertomuksen perusteella määräs ton lääkkeen. terapiaa en ymmärtääkseni ton terveyskeskuksen kautta tuu saamaan.
Aion varoittaa kaikki noista myrkyistä. Mun lekuri tokas vaan mulle: ei niistä mitään haittaa oo, voi syödä vaikka koko loppuelämän!
Just joo.olis itse kokeillut sitten![/quote]
No mistäs tiedät onko sillä lekurilla vaikka omakohtainen kokemus asiasta? Änkyräthän haluavat uskoa vain ja ainoastaan niitä jotka haukkuvat noita lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Myrkytät elimistöäsi joka päivä ja sitten tapahtuu se väistämätön. Sairastut mitä ihmeellisimpiin oireisiin ja maksa tai jokin elin pettää. Olo on karsea pidemmässä käytössä ja ei toimi siihen mihin sen piti toimia alkujaan.
Miksi ihmisit uskoo lääketeollisuuteen ja lääkäriin kuin lapsi?
Bentsoistahan lääkefirmat eivät nettoa? Eikä niistä tule vissiin vieroitusoireitakaan monen mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Ok. Jotkut on oikeasti yliherkkiä lääkkeille, ei se ole mikään "herkkä ja uniikki lumihiutale" juttu. Mitä järkeä on käyttää lääkkeitä, joista tulee itselle sivuvaikutuksia? Noseboa tai ei, miksi kärvistellä? Itse saatan olla herkkä lääkkelle x ja z, mutta lääke y on täysin ok ja haitaton. Kokeilemalla selviää kun kaikki ei vaan sovi kaikille. Tuolla asenteella toivon, että et ole terveydenhoitoalalla töissä.
Sitäpaitsi, mielestäni saa olla harkitseva ja varovainen sen suhteen mitä OMAAN kehoonsa laittaa. Itse kuitenkin elää niiden seurausten kanssa, kuten ap, jota ilmeisesti kukaan ei ohjeistanut miten nämä lääkkeet oikeaoppisesti ajetaan alas.
Juu, jotkut ovat oikeasti herkkiä ja toiset ovat päättäneet olla herkkiä. Jotkut säätävät lääkitystä yhdessä lääkärin kanssa ja toiset lopettavat omin päin kuin seinään kun "se oli niin kamalaa myrkkyä". Merkittävästi enemmän on heitä, jotka saavat avun lääkkeestä x kuin heitä jotka saavat haittoja. Eikö muka tunne itsensä spesiaaliksi, kun päättää olla yksi pakkausselosteen kymmenestä tuhannesta! =) Lääkitystä harkittaessa punnitaan hyödyn ja haittojen suhdetta, tietenkään ei kannata käyttää lääkitystä jos haitat ovat isommat. Toiset kun ovat niin sairaita että pienet haitat eivät tunnu missään, jos lääke vain auttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa olevan sattumankauppaa ketä masennuslääkkeet auttavat ja ketä ei, siksi niiden käyttöä pitäisi harkita ja valvoa tarkemmin.
Edelleen: kyse ei ole tieteestä, koska masennuksen etiologiaa ei tunneta. Masentuneen aivotoimintaa, verenkuvaa, tai mitään tieteellistä, objektiivista mittaria sairaudesta, sen etenemisestä saatika parantumisesta ei tunneta eikä käytetä. Serotoniiniteoria on kumottu, aivojen plastisuutta ei ole mahdollista mitata. Masentuneen aivoja ei kuvata. On olemassa vain hypoteeseja, uskomuksia ja markkinointia.
On hyvä, että joku saa näistä lääkkeistä avun, mutta se apu ei nykytiedon valossa perustu mihinkään tieteellisesti todistettuun teoriaan. Voi olla, että on vain kyse plasebo-effektistä.
Ja vieroitusoireetkin on pelkkää plasebo-efektiä? 😂 Älä nyt viitsi.
Missä väitettiin että vieroitusoireet on plaseboa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myrkytät elimistöäsi joka päivä ja sitten tapahtuu se väistämätön. Sairastut mitä ihmeellisimpiin oireisiin ja maksa tai jokin elin pettää. Olo on karsea pidemmässä käytössä ja ei toimi siihen mihin sen piti toimia alkujaan.
Miksi ihmisit uskoo lääketeollisuuteen ja lääkäriin kuin lapsi?Bentsoistahan lääkefirmat eivät nettoa? Eikä niistä tule vissiin vieroitusoireitakaan monen mielestä.
Riippuu miten niitä käyttää, voi olla että tulee tai sitten ei. Itelle tuli venlafaksiinista vieroitusoireet jos lääkkeen ottaminen unohtui muutamalla tunnilla tai jos lääke ei jostain syystä imeytynyt kunnolla esim ripulissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Jotkut on oikeasti yliherkkiä lääkkeille, ei se ole mikään "herkkä ja uniikki lumihiutale" juttu. Mitä järkeä on käyttää lääkkeitä, joista tulee itselle sivuvaikutuksia? Noseboa tai ei, miksi kärvistellä? Itse saatan olla herkkä lääkkelle x ja z, mutta lääke y on täysin ok ja haitaton. Kokeilemalla selviää kun kaikki ei vaan sovi kaikille. Tuolla asenteella toivon, että et ole terveydenhoitoalalla töissä.
Sitäpaitsi, mielestäni saa olla harkitseva ja varovainen sen suhteen mitä OMAAN kehoonsa laittaa. Itse kuitenkin elää niiden seurausten kanssa, kuten ap, jota ilmeisesti kukaan ei ohjeistanut miten nämä lääkkeet oikeaoppisesti ajetaan alas.
Juu, jotkut ovat oikeasti herkkiä ja toiset ovat päättäneet olla herkkiä. Jotkut säätävät lääkitystä yhdessä lääkärin kanssa ja toiset lopettavat omin päin kuin seinään kun "se oli niin kamalaa myrkkyä". Merkittävästi enemmän on heitä, jotka saavat avun lääkkeestä x kuin heitä jotka saavat haittoja. Eikö muka tunne itsensä spesiaaliksi, kun päättää olla yksi pakkausselosteen kymmenestä tuhannesta! =) Lääkitystä harkittaessa punnitaan hyödyn ja haittojen suhdetta, tietenkään ei kannata käyttää lääkitystä jos haitat ovat isommat. Toiset kun ovat niin sairaita että pienet haitat eivät tunnu missään, jos lääke vain auttaa...
Häh? Tuntee itsensä "spesiaaliksi" kun joku lääke ei sovi? Siis mitä oikein selität...Jokainen jolla on joku oikea vaiva, oli se sitten allergia, kipu, ahdistus, masennus ja joka hakeutuu lääkärin vastaanotolle varmasti toivoo, että saa vaivaansa avun. Jos joku lääke ei sovi tai toimi, sitten pitää kokeilla jotain muuta. Sinulla on aivan kummallisia teorioita ihmisistä. Luulen, että se on juurikin se 1/10 000 ihmisistä jolla on tuollaisia keloja pyörimässä päässä. Oma kokemukseni on ollut lähinnä pettymys, suru ja joskus myös epätoivo kun lääke ei ole toiminut toivotulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Jotkut on oikeasti yliherkkiä lääkkeille, ei se ole mikään "herkkä ja uniikki lumihiutale" juttu. Mitä järkeä on käyttää lääkkeitä, joista tulee itselle sivuvaikutuksia? Noseboa tai ei, miksi kärvistellä? Itse saatan olla herkkä lääkkelle x ja z, mutta lääke y on täysin ok ja haitaton. Kokeilemalla selviää kun kaikki ei vaan sovi kaikille. Tuolla asenteella toivon, että et ole terveydenhoitoalalla töissä.
Sitäpaitsi, mielestäni saa olla harkitseva ja varovainen sen suhteen mitä OMAAN kehoonsa laittaa. Itse kuitenkin elää niiden seurausten kanssa, kuten ap, jota ilmeisesti kukaan ei ohjeistanut miten nämä lääkkeet oikeaoppisesti ajetaan alas.
Juu, jotkut ovat oikeasti herkkiä ja toiset ovat päättäneet olla herkkiä. Jotkut säätävät lääkitystä yhdessä lääkärin kanssa ja toiset lopettavat omin päin kuin seinään kun "se oli niin kamalaa myrkkyä". Merkittävästi enemmän on heitä, jotka saavat avun lääkkeestä x kuin heitä jotka saavat haittoja. Eikö muka tunne itsensä spesiaaliksi, kun päättää olla yksi pakkausselosteen kymmenestä tuhannesta! =) Lääkitystä harkittaessa punnitaan hyödyn ja haittojen suhdetta, tietenkään ei kannata käyttää lääkitystä jos haitat ovat isommat. Toiset kun ovat niin sairaita että pienet haitat eivät tunnu missään, jos lääke vain auttaa...
Oman elämänsä "asiantuntija/lääkäri" vauhdissa 😏😐🙄. Itselle abilify-lääke sai aikaan hengenvaarallisen sydämen rytmihäiriön. Olisiko pitänyt jättää kyseinen asia täysin huomiotta, ja vain jatkaa kyseisen lääkkeen ottamista, vaikka uhka sydämen pysähtymisestä oli läsnä koko ajan? Ei tuollaisia päättömiä riskejä kannata ottaa, etenkään sellaisen lääkkeen takia, jonka määräämiseen perusteet olivat ihan naurettavat ja mitättömät. Ahdistuneisuuden hoitoon on muitakin keinoja, kuin neuroleptit. Lääkärit ovat ihan ulalla miten tätäkin tilaa tulisi hoitaa. Osa heistä on ihan täysiä tunareita, anteeksi nyt vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia pitää tulla vähättelemään toisten kokemuksia? Jos sulla ei ollut oireita, se ei tarkoita sitä että niitä ei ole muillakaan.
Minä suomeksi sanottuna ryyppäsin niin paljon että ssri-viekkarit varmaan piiloutui juomisen sekaan. Muistelen että olin kyllä aika arvaamaton niihin aikoihin. Johtui varmaan lopettamisesta.
Käytin Seroquelia ja myöhemmin Ketipinoria 300mg nukkumiseen. Muutama vuosi meni "hyvin" mutta sitten alkoi nukkumaan mennessä kauhukohtaukset jotka yhdistin lääkkeeseen. Vähensin ja lopetin lopulta nopeammin kuin olisi pitänyt koska pienikin annos teki niitä kohtauksia. Ei mulla mitenkään hyvä olo ollut mutta ei onneksi tullut sähköiskuja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lääkkeiden syömisen kannalla mutta jostain syystä pidän loogisena, että paniikkihäiriöinen ihminen reagoisikin jollakin tavoin dramaattisesti. Sitähän se koko syndrooma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös nuo lääkkeet ole amfetamiinia. Huumevieroitusoireet kyseessä.
Lääkkeitä alettiin antaa ihmisille, koska psykiatriaan haluttiin tautiluokitus. Siihen taas tarvitaan oikeus määrätä lääkkeitä. Psykiatria siis medikalisoitiin, mutta ei potilaiden etua ajatellen.
Ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myrkytät elimistöäsi joka päivä ja sitten tapahtuu se väistämätön. Sairastut mitä ihmeellisimpiin oireisiin ja maksa tai jokin elin pettää. Olo on karsea pidemmässä käytössä ja ei toimi siihen mihin sen piti toimia alkujaan.
Miksi ihmisit uskoo lääketeollisuuteen ja lääkäriin kuin lapsi?Bentsoistahan lääkefirmat eivät nettoa? Eikä niistä tule vissiin vieroitusoireitakaan monen mielestä.
Mutta tulee riippuvuus
Venlaa syön minäkin.
Luulin että se on vain tavallinen, keskinkertainen ympäripyöreä lääke.
Pari kertaa jos unohti, rupesi päässä olemaan sähköshokki tunteita. Muuten ei mitään.
Sen sijaan cipralex on super voimakas aine, joka sekoittaa pään täysin ja tuo erittäin mustat, synkät hypermasennus mietteet.
Venla toki vienyt sexihalut, kuten mirtazapiinikin.
M45+v
Olet onnekas, itselläni ei mm. seksuaalisuus palautunut käytettyäni erilaisia psykiatrisia lääkkeitä yli kaksi vuotta. Tunne-elämä ei myöskään ole sama, se on paljon latteampi. En kykene esimerkiksi ihastumaan ollenkaan. Tällaisia haittoja vähättelevät ne ihmiset, joilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta asiasta tai ne joille ei tullut lääkkeistä pysyviä haittoja.