Ei-biologisen lapsenlapsen ylenkatsominen biologisten rinnalla

Kaikille tai ei olleenkaan.Lapsi kokee tällaiset erilailla.

Apua miten on nainen (siis tämä miniä, joka vaatii omalle äpärälleen rahaa) sekaisin. Tuollaisille ei saa järkeä päähän taottua, se on täysin turhaa.

Laittaisin välit poikki ennenkuin miniä ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tapasin mun miehen, kun mulla oli vauva. Saatiin kaksi lasta lisää. Mun anoppi on kohdellut aina kaikkia lapsia tasa-arvoisesti, samat lahjat ja samat rahat, yökyläilyt ja reissut. Mun lasta ei ole koskaan eroteltu muista lapsenlapsista. Mun lapsi myös pitää anoppia omana mumminaan ja hän on lapselle todella rakas, biologiasta viis.

Oon todella onnellinen, että meille kävi näin hyvin ja saimme anopin, joka on niin sydämellinen ja lapsirakas. :)

Miehesi pettää ja jättää, lapsesi päätyvät uusperheeseen jossa nyksä ei heitä oikein hyväksy ja vielä vähemmän kaipaa kotiinsa jotain joka ei ole edes miehen bio.... Vieläkö esikoisellasi on mummo?

Varmasti on mummi, vaikka mitä tapahtuisi. Tämä anoppi on kasvattanut myös mieheni, joka on yhtä sydämellinen ja kiltti. Hän rakastaa kaikkia lapsiamme ehdoitta eikä koskaan ole eritellyt heitä. Vanhin lapsi on melkein täysi-ikäinen eli tuskinpa tässä nyt erotaan ja uusperhettä enää perustetaan.. :)

Vanhin lapsi lähes täysi-ikäinenkö takaa sen, ettei miehesi enää halua erota sinusta? Kuule, monet eroavat vasta, kun lapset ovat neli-viisikymppisiä eli pidä vaan ukkoasi hyvänä vielä kymmeniä vuosia ettei se lähde menemään.

Varmaan pointti oli, että tuo lähes täysi-ikäinen lapsi ei ehdi enää elää uudessa perhekuviossa, vaikka ero joskus tulisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä tarinoissa isä on aina täysin munaton? Miksei hän puhu äitinsä kanssa? Tai miksi ottaa vaimokseen tuollaisen haahkan joka tilaisuuden tullen uhkailee, ettei mummo nää lapsenlapsiaan jos ei tehdä niin kuin haahka sanoo. Miettikää vähän kenen kanssa lisäännytte.

Koska tuo nainen määrää kaapin paikan, ja mies on perässävedettävä nössö. Bilelütka pamahti paksuksi, päätti kasvaa aikuiseksi, joten otti itselleen helposti kontrolloitavan miehen, kun vielä suht hyvän semmoien pystyi saamaan. Mies taas sai exien nähden paremman näköisen kumppanin, jos niitä exiä edes oli kovin montaa. Rakkaus miestä kohtaan on vähän niin ja näin, mutta vaimo vetää roolinsa tarpeeksi hyvin, että mies pysyy liitossa ja tekee kuten nainen haluaa. Salaa vähän halveksuu miestä, ja intohimoa löytyi viimeksi sitä kännipano-j'nnistä kohtaan, ellei ole pettänyt miestään. Mikä on aika todennäköistä sekin.

Tälle vuosisadalle aika tavallinen avioliitto siis.

Minulla on uusperhe ja tuntuisi oudolta ajatukselta, että uuden mieheni vanhemmat säästäisivät rahaa edellisestä liitosta oleville lapsilleni. Itse asiassa kaikilla lapsilla on tällainen säästötili - vanhemmilla lapsillani minun vanhempieni aikanaan aloittama, ja uuden miehen kanssa saadulla kuopuksella miehen äidin aloittama. Eihän minun miehenikään oleta, että minun vanhempani osallistuisivat hänen edellisestä liitosta olevien lasten säästöihin.

Minulla on uusperhe, olemme naimisissa eikä yhteisiä lapsia ole. Nykyisen mieheni (olemme olleet yhdessä 12 vuotta) vanhemmat ja sisar eivät ole ikinä edes tavanneet edellisen liiton lapsiani. Tuntuisi aivan absurdilta ajatus, että he antaisivat ventovieraille ihmisille yhtään mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suututtaa tuollaiset ihmiset jotka eivät edes tiedä kuka isä on. Lapsellapitäisi olla oikeus tietää isänsä ja olla mahdollisesti tekemisissä isänsä suvun kanssa.

Niinpä.

Yllättävän yleistä nykyisin, että yhden yön Tindersuhteesta tai täysin muisti pois-panosta seuraavaa raskautta ei keskeytetä. Tai ehkäistä. Ovatko yh-tuet niin hyviä? Vai pelätäänkö töihin joutumista niin paljon, että aletaan mieluummin leikkiä "kotiäitiä"?

WTF?

Ei ole tullut mieleen, että joku vain yksinkertaisesti haluaa lapsen? Ei siinä sen kummempia syitä välttämättä ole.

Haluaa lapsen? Jos joku haluaa tehdä kännissä lapsen ventovieraan ihmisen kanssa, josta lapsi ei tule tietämään ikinä mitään (kun äitikään ei tiedä), niin ei voi olla täysjärkinen. Kyllä lapsen parasta pitää vähän miettiä, ennen kuin minäminäminä. Et taida käydä ihan täysillä. Lapsi on ihminen, ei nukke!

Et taida itse käydä ihan täysillä. Oletko uskovainen? Tuntuu nimittäin siltä, että ainut oikea tapa perustaa perhe on mielestäsi miehen ja naisen välinen avioliitto.

Totta siinä mielessä, että täysjärkinen ei pane tuntemattoman kanssa täyskännissä. Mutta jos siitä sattuu raskaaksi tulemaan, niin henkilöllä voi olla ihan hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsi kunnolla yksinkin. Lapselle vain yksi vanhempi ei ole välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.

Minä ainakin hyväksyn kyllä kaikki naisparit, miesparit ym. jotka haluavat perheen, mutta tuollaista holtitonta kännitörttöilyä en ymmärrä. -eri

Mielummin kyllä itse syntyisin yhden vanhemman perheeseen, kuin homo- tai lesboparin lapseksi. Ohis

Miksi haluaisit mieluummin yhden vanhemman kuin kaksi rakastavaa vanhempaa?

Ei pari ole automaattisesti rakastava. Miksi niin kuvittelet? Monilla on suhteissa isoja ongelmia, eikä aikuisia edes lapset kiinnosta. Eron jälkeen pystytään esim. hylkäämään lapsi tuosta vaan. Seksuaalivähemmistöillä myös selvästi enemmän mt-ongelmia kuin muilla. Mt-ongelmat vanhemmilla ovat suurin yksittäinen riski lapsen kehitykselle.

Homoille ja lesboille ei näitä kännivahinkoja sattuneista syistä käy. Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?

Trolleille ei pitäisi edes vastailla, mutta...

Ihan tosissasiko kuvittelet, että yllätyslapsi olisi automaattisesti jotenkin vähemmän rakastettu, kuin joillain hoidoilla aikaansaatu? Mitä yksinkertaisuutta.

Monelle tulee yllätyksenä, ettei se keinoalkuisesti tuotettu tai adoptoitu tunnukaan niin rakkaalta mitä kuvitteli. Se on tabu.

Joillain voi myös olla pakkomielteenä saada lapsi, kuvitelmana että lapsi muuttaa elämän ns. täydeksi. Sellaisella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Mt-ongelmaisen on myöskin vaikeampaa havaita motiivejaan lapsenhankinnan suhteen.

Laittaisitko jonkun viitteen tai lähteen väittämällesi, että "keinoalkuinen lapsi tai adoptoitu ei tunnukaan niin rakkaalta kuin oli kuvitellut" ja että tämä olisi tabu? :D

Missä ne sinun lähteet siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? :D

Voin laittaa, koitan googletella. Laita hei sinäkin! :D

Sori, minä joka pyysin lähteitä, en ole väittänyt mitään mistään, kiinnostuin vain tuosta kommentistasi ihan ammattini takia :)

Niinpä tietenkin! :)

No kun kerran ”ammattilainen” olet, niin mitä mieltä olet tästä:

”Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?”

Ajatteletko tosiaan, että kova halu saada lapsi tarkoittaa aina automaattisesti ehdotonta, aitoa rakkautta lasta kohtaan? Kun julkisuudessakin on usein puhuttu vanhempien pettymyksen tunteista ja ongelmista adoption tai hedelmöityshoitojen jälkeen? Erikoista, ettet ole ilmeisesti tietoinen tällaisesta ilmiöstä?

En tietenkään ajattele. Olen itse eronnut miehestäni epäonnistuneiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Silti odotan lähteitä väittämääsi, koska kerrot sen tieteellisenä faktana. Ja tuo lainaamasi lause ei ole minun kirjoittamani. Ensimmäinen kommenttini tähän mielenkiintoiseen ketjuun on tuo lähteiden pyytäminen sinulta.

Missä tuon on väitetty olevan tieteellinen fakta? Luetun ymmärtäminen? Löytyyhän aiheesta kyllä tieteellisiä tutkimuksia, jotka puoltavat väitettä. Pitkään jatkunut lapsettomuus altistaa mt-ongelmille, eikä rakkaus välttämättä muutenkaan syty lapseen, kun sen viimein saa. ”Adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuteen vaikuttavia psykososiaalisia ongelmia ovat perheyhteisön vuorovaikutuksessa olevat ongelmat, jotka ensisijaisesti liittyivät adoptiovanhemmuuteen ja adoptiovanhempien kykyyn ymmärtää ja vastata lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun asiakkaaksi tulleilla perheillä oli osittain alentunut kyky vastata lapsen tarpeisiin tunne- ja vuorovaikutustasolla. Adoptiovanhemmilla saattoi olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia, jotka luonnollisesti heikensivät myös kykyä vastata lapsen tarpeisiin.”

Adoptiovanhemmat käyvät läpi arviointeja, mutta siltikin sekään eksyy ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lasten kanssa. Hedelmöityshoitoihin tulevia arvioidaan vieläkin vähemmän! Siksi minusta on erittäin vaarallista puhua, että kauan odotettu lapsi olisi jotenkin automaattisesti rakastettu ja rakkaampi kuin vaikkapa ”vahingossa” saatu.

Ja miksei sinua sitten samalla tavalla häiritse tuon toisen kirjoittajan faktat siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? Mikset ole penämässä myös häneltä todisteita väitteilleen?

Lainaus, lähde: ADOPTOIDUT LAPSET LASTENSUOJELUN ASIAKKAINA

Meri Johanna Lehtovaara

Helsingin Yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiaalityö

Pro gradu -tutkielma

Tajuatko sinä mikä on pro gradu -tutkielma...

Kyllä. Miten se liittyy asiaan?

Fakta on kuitenkin se, etteivät kaikki keinoalkuisten tai adoptiolasten vanhemmat ole kykeneviä vanhemmiksi tai edes rakasta lapsiaan ehdoitta, toisin kuin joku tuolla ylempänä väitti. Mikä tässä on sinulle epäselvää, vai sattuuko totuus vaan liikaa?

Fakta on myös se, että yleensä yhden vanhemman kännipanosta syntyneellä lapsella ei ole niin hyvät lähtökohdat kuin kahden vanhemman perheessä syntyneellä lapsella.

Riippuu ihan siitä, millaisia ne kaksi vanhempaa on. Se, että on 2 vanhempaa, ei kerro vielä oikein mitään. Jos eivät juo ja ovat henkisesti terveitä, niin olet oikeassa. Mutta jos ovat samanlaisia wt-tyyppejä, kun kännissä paneskeleva äiti, silloin asia meneekin taas vaikeammaksi... Ehkä on parempi elää yhden kuin kahden huonomman vanhemman kanssa? Näin lapselle voi jäädä vielä jonkinlainen toivonkipinä, ja lapsi on myös helpompi huostata mikäli vanhemman ongelmat kasaantuvat liian hankaliksi. On nimittäin paljon lapsia, jotka elävät kahden sekopäisen vanhemman kanssa ja näissä tapauksissa sosiaalitoimen on vaikeampaa saada lapsi pois tai edes päästä jyvälle ongelmista.

Ai saakeli mitä porukkaa tässä ryhmässä on :D

Ja joo, mummoa komppaan satasella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä tarinoissa isä on aina täysin munaton? Miksei hän puhu äitinsä kanssa? Tai miksi ottaa vaimokseen tuollaisen haahkan joka tilaisuuden tullen uhkailee, ettei mummo nää lapsenlapsiaan jos ei tehdä niin kuin haahka sanoo. Miettikää vähän kenen kanssa lisäännytte.

Koska tuo nainen määrää kaapin paikan, ja mies on perässävedettävä nössö. Bilelütka pamahti paksuksi, päätti kasvaa aikuiseksi, joten otti itselleen helposti kontrolloitavan miehen, kun vielä suht hyvän semmoien pystyi saamaan. Mies taas sai exien nähden paremman näköisen kumppanin, jos niitä exiä edes oli kovin montaa. Rakkaus miestä kohtaan on vähän niin ja näin, mutta vaimo vetää roolinsa tarpeeksi hyvin, että mies pysyy liitossa ja tekee kuten nainen haluaa. Salaa vähän halveksuu miestä, ja intohimoa löytyi viimeksi sitä kännipano-j'nnistä kohtaan, ellei ole pettänyt miestään. Mikä on aika todennäköistä sekin.

Tälle vuosisadalle aika tavallinen avioliitto siis.

Eihän täällä mitään naisvihaa ole missään?

Tämä on kaksipiippuinen juttu ja riippuu ihmissuhteitten laadusta.  Toiset tekee niin ja toiset näin.

Näkee taas, miten ilkeitä ihmiset on.  Täälläkin hoetaan tuon naisen kännisekoiluista, aivan kuin kukaan muu ei itse olisi koskaan, ikinä, milloinkaan, sekoillut missään ja kännissäkin on varmaan ollut yli puolet tämän palstan kirjoittajista.  Kylläpä ollaan kivet kädessä, vaikka ei edes varmasti tiedetä, mistä siinä on ollut kyse.  Kuka teistä täällä siis on se synnitön?

Mummo tekee niin kuin parhaaksi näkee, se on hänen oikeutensa.  Silti tuo miniän lapsi on olemassa ja ansaitsee hyvän kohtelun, aivan samanlaisen kuin puolisisaruksensakin.  Jos mummo olisi viisas, hän ei laittaisi tällaisia tilejä kenellekään, tai tekisi sen sitten salaisesti.  Kun tilanne on se mikä on.  Kauniisti tekisi, jos kuitenkin jollain tavalla muistaisi tätä vanhinta lastakin edes joskus.  Antaisi lapselle tunteen siitä, että hän on arvokas.  Eriarvoistaminen perheessä on yksi pahimmista asioista, mitä lapselle voi tehdä.  Siinä voi säätää pitkälle lapsen tulevaisuuteen.  Pojan perheessä on kolme lasta, siitä hän ei pääse minnekään.  

Mutta jos mummo nyt ei mitenkään voi  tätä asiaa näin ottaa, niin sitten hän toimii kuten haluaa.  Miniä ei voi asialle mitään.  Toivottavasti hän pystyy korvaamaan lapselle sitten jollain muulla tavalla tämän, vaikka hieman ikävä makuhan tässä tulee, kun kyse on rahasta.  Loppupeleissähän kyse on rakkaudesta, joka on kuitenkin tärkeintä.  Miniä todennäköisesti saa tästä lapsesta elatusavun ennakon, jonka hän voisi laittaa lapsen tilille, edes vaikka joka toinen kk.  Jos mummo toitottaa lapsenlapsilleen näistä tilillepanoista, voi miniä sitten kylmän rauhallisesti vain sanoa, että tälle esikoisellekin on olemassa tili, johon menee säännöllisesti rahaa.  Koska hän on yhtä lailla rahan tarpeessa sitten, kun tulee aika lähteä opiskelemaan tms.

Jos kaikilla lapsilla pitää olla mummon avaama tili, miksei ap:n kaveri pyydä omaa äitiään avaamaan tiliä tälle esikoislapselle ja anoppi voi avata kahdelle muulle lapselle?

Tietysti mummi voi avata tilit omille lapsenlapsilleen. Tämähän on aivan upeaa. Kun ovat täysi-ikäisiä, pesämuna opintoja tms. varten. Kolmannelle lapselle ei tarvitse tiliä avata, mummin oikeus ja päätös, siihen äidillä ei ole minkäänlaista päätösvaltaa.

Itselläni on kaksi omaa lastenlasta, joille talletan rahaa aina silloin tällöin. Heillä on kaksi sisarusta isän edellisestä avioliitosta. Ei tulisi mieleenikään ryhtyä heille tallettamaan rahaa tulevaisuutta varten. Saavat heidän omat isovanhempansa tehdä näin, jos haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikilla lapsilla pitää olla mummon avaama tili, miksei ap:n kaveri pyydä omaa äitiään avaamaan tiliä tälle esikoislapselle ja anoppi voi avata kahdelle muulle lapselle?

Vastaus lukee jo ap:n aloituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies kasvataa lasta kuin omaansa on minusta mummolta kiusaamista jättää yksi lapsista noin huomiotta. Ei se isyys ole pelkästään geenit. 

Onko se noin mustavalkoista, sillä ero on myöhemmin mahdollinen. Ja toisekseen, lapsella on edelleen se biologinen isä ja sukunsa, vaikka kuinka kasvattaisi lasta, kuin omaansa.

Ainoa mikä muuttaa tilannetta on lapsen virallinen adoptio, jolloin hän on juridisestikin miehen lapsi ja suvun jäsen.

Ja on se minulta mummolta kiusaamista, jos en ennakkoon jaa suvussa kulkevaa perintöä, näiden uusperheiden edell.liitosta syntyneiden lasten kanssa?

Esim. perheyhtiön osakkeita, jotka on haluttu pitää suvun hallussa ja jaettu vain sukuun kuuluville.

Entä sitten, jos myöhemmin vanhemmat päättävätkin erota?

Jolloin osa perheyhtiön osakkeista onkin vieraan halussa ja usein on ehditty jo perustaa uusperheen uusperhe.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikilla lapsilla pitää olla mummon avaama tili, miksei ap:n kaveri pyydä omaa äitiään avaamaan tiliä tälle esikoislapselle ja anoppi voi avata kahdelle muulle lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikilla lapsilla pitää olla mummon avaama tili, miksei ap:n kaveri pyydä omaa äitiään avaamaan tiliä tälle esikoislapselle ja anoppi voi avata kahdelle muulle lapselle?

Vastaus lukee jo ap:n aloituksessa.

Joo, siis ilmeisesti äidinäiti on kuollut. Mutta lapsen äiti voi avata tilin ihan itsekin, ei siihen anoppia tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän ystäväsi pyrkimyksen ettei lasten välillä tehtäisi eroa. Mummon toiminta on kuitenkin myös täysin oikein. Tuo pitäisi ratkaista niin, että kaikki lapset saa rahaa,mutta mummon ei tarvitse laittaa kuin biologisille lapsenlapsille. Eihän lapsille tarvitsisi kertoa, mistä rahat tulevat.

Nimenomaan lahjomiset pitää hoitaa niin, ettei yksi lapsi tajua, että muut ovat eri asemassa. Äiti voi vaikka itse laittaa yhdelle lapselle rahaa. Siitä ei tarvitse tehdä numeroa.

Olin itse uusperheen lapsi, jonka omat isovanhemmat olivat jo haudassa tai dementiaosastolla. Vihasin sitä, että minut pakotettiin mukaan sisaruspuolten mummolaan. Sain katsella vierestä, kun muut saivat rahaa, karkkipusseja, lahjoja... Muilta kyseltiin kuulumisia, kun törötin yksin sohvalla. Tiesin itsekin, että kukaan ei olisi kaivannut, vaikka olisin jäänyt kotiin.

Aikuiset eivät aina ymmärräkään, miltä tuollainen voi tuntua. Se toiselle lapselle toisen nenän edessä annettu karkkipussi tuntuu ilman jäävästä lähes tahalliselta julmuudelta. Itse ainakin ajattelin lapsena sen olevan tahallista, kun en itse voinut saada vaikka edes pientä lakupätkää säälistä. Sellaiset lahjomiset olisi voinut hoitaa hiukan vähemmän näkyvästi tai jopa silloin, kun olin itse oman isäni luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mummoni on aikanaan nainut leskeksi nuorena jääneen ukkini, hänellä oli jo yksi lapsi tuolloin. Saivat vielä yhdessä kaksi. Aina on kohdellut ukin poikaa kuin omaansa, samoin kaikkia meitä serkuksia. Ovat hänen lapsenlapsiaan täydestä sydämestä, vaikka eivät biologisesti. Arvostan suuresti tätä. Näin olemme me serkut ja meidän vanhempamme saaneet kasvaa tasa-arvoisessa suvussa, jossa ei ole ollut kärhämiä tai selän takana jupinaa - toista on isän puolen suvun kanssa. Valintoja, valintoja.

Nuori leskimies pikkulapsen kanssa kolmekymmentäluvulla on vähän eri kuin nykypäivän lähiömamman ryyppyreissun lopputulema.

En nyt tajua tai en edes halua tajuta perusteluasi.

Se on niin, että lapsi on syytön syntymäänsä ja syntyperäänsä, eikä syntyperän vuoksi pidä syrjiä tai kohdella eri tavoin kuin toisia perheen lapsia, jotka ovat syntyneet ns normaalissa avioliitossa.

Menkää nyt itseenne ja miettikää omalle kohdallenne, jos olisit  yhden illan hairahduksen tulos, niin olet eri kohtelun ansainnut? Noinko sen pitää olla ja mennä?

Minä olen valitettavasti anopin puolella. Ystävä on itse se, joka on hankkinut lapsia, jotka väkisinkin joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan. Toiset perivät isänsä ja äitinsä, mutta tämä vanhimmainen perii vain äitinsä. Ystävä voi itse tehdä sen minkä pystyy auttaakseen tätä vahinta lastaan pääsemään hieman paremmin tasoihin nuorempien sisarustensa kanssa, mutta ei hän mitenkään voi odottaa että nuorempien lasten sukulaiset osallistuvat näihin talkoisiin. 

Tämä sama ongelma on ikävä kyllä kaikissa uusperheissä, joissa lapsilla on eri vanhemmat. Tiedän vain yhden tapauksen, jossa isäpuoli on tehnyt tasapuolisen testamentin kaikkien lasten hyväksi niin että hänen perintönsä menee tasan oman lapsen ja vaimon kahden lapsen kesken niin että kaikki saavat 1/3. Tämä on hyvin poikkeuksellista enkä tiedä johtuneeko osittain siitä, että kyseessä on miljoonaomaisuus josta riittää jaettavaakin. Tavallisessa uusperheessä lapset ovat väkisinkin eriarvoisia, kun perivät eri vanhemmat. Toiset lapset voivat saada huomattavatkin perinnöt ja toiset voivat jäädä lähes ilman. Jokainen luonnollisesti pitää huolta vain omista jälkeläisistään, ei siinä ole mitään ihmeteltävää.

En ymmärrä, miksi anopin toiminnassa olisi sen enempää ongelmia kuin mitä on kummien suhteenkaan. Perheessä toisella lapsella voi olla varakas kummi ja toisella vähävaraisempi. Jos varakas kummi avaa kummilapselleen tilin ja alkaa laittamaan sinne rahaa, ihanko oikeasti joidenkin mielestä kummin pitää avata tilit ja laittaa rahaa muillekin kuin vain kummilapselleen?