Lue keskustelun säännöt.
Ei-biologisen lapsenlapsen ylenkatsominen biologisten rinnalla
20.05.2019 |
Tuli mieleen tuosta pappapuoliketjusta. Minulla on ystävätär, jolla on kolme lasta. Vanhin on seuraus yhden sekavan yön suhteesta, eikä ystäväni luullakseni tiedä, kuka lapsen isä on (sanoo aina, ettei vaan halua kertoa).
Jo raskausaikana hän tapasi miehen, jonka kanssa meni naimisiin ja sai kaksi lasta lisää. Nyt aviomiehen äiti halusi avata keskimmäiselle ja nuorimmalle lapselle (eli ainoille biologiselle lapsenlapsillleen) pankkitilit, johon olisi laittanut pienen pesämunan ja jatkossa merkkipäivinä pienen summan rahaa.
Ystävättäreni kimpaantui siitä, että anoppinsa laittaa lapset eriarvoiseen asemaan, hänen mielestään myös vanhin lapsi (joka ei siis ole mitään sukua muille kuin äidilleen ja sisaruspuolilleen) tarvitsee saada oman pankkitilin mummopuoleltaan. Ystävätär päätti, että jos myös vanhin ei saa, eivät saa muutkaan ja anoppi ei saa tavata ketään lapsista, koska on niin epätasa-arvoinen.
Anoppi oli varovasti ehdottanut, että jospa toinen mummo, joka siis on vanhimman lapsen biologinen mummo, avaisi hänelle tilin, mutta se ei kuulemma tule kuuloonkaan. Epätasa-arvoinen kohtelu ei ratkea sillä vaan kuulemma korostuu.
Ystävättäreni mielestä hän on täysin oikeassa ja toisin ajattelevat väärässä. Minä kyllä saatan kallistua anopin puolelle, etenkin, jos ajattelen itseni anopin asemaan ja tiedän tuon vanhimman lapsen hieman "haastavaksi" käytökseltään (vaikkei se saisi mihinkään vaikuttaakaan).
Mitä mieltä olette? Etenkin te, joilla on eri isien lapsia?
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa tuollaiset ihmiset jotka eivät edes tiedä kuka isä on. Lapsellapitäisi olla oikeus tietää isänsä ja olla mahdollisesti tekemisissä isänsä suvun kanssa.
Niinpä.
Yllättävän yleistä nykyisin, että yhden yön Tindersuhteesta tai täysin muisti pois-panosta seuraavaa raskautta ei keskeytetä. Tai ehkäistä. Ovatko yh-tuet niin hyviä? Vai pelätäänkö töihin joutumista niin paljon, että aletaan mieluummin leikkiä "kotiäitiä"?WTF?
Ei ole tullut mieleen, että joku vain yksinkertaisesti haluaa lapsen? Ei siinä sen kummempia syitä välttämättä ole.Haluaa lapsen? Jos joku haluaa tehdä kännissä lapsen ventovieraan ihmisen kanssa, josta lapsi ei tule tietämään ikinä mitään (kun äitikään ei tiedä), niin ei voi olla täysjärkinen. Kyllä lapsen parasta pitää vähän miettiä, ennen kuin minäminäminä. Et taida käydä ihan täysillä. Lapsi on ihminen, ei nukke!
Et taida itse käydä ihan täysillä. Oletko uskovainen? Tuntuu nimittäin siltä, että ainut oikea tapa perustaa perhe on mielestäsi miehen ja naisen välinen avioliitto.
Totta siinä mielessä, että täysjärkinen ei pane tuntemattoman kanssa täyskännissä. Mutta jos siitä sattuu raskaaksi tulemaan, niin henkilöllä voi olla ihan hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsi kunnolla yksinkin. Lapselle vain yksi vanhempi ei ole välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.
Minä ainakin hyväksyn kyllä kaikki naisparit, miesparit ym. jotka haluavat perheen, mutta tuollaista holtitonta kännitörttöilyä en ymmärrä. -eri
Mielummin kyllä itse syntyisin yhden vanhemman perheeseen, kuin homo- tai lesboparin lapseksi. Ohis
Miksi haluaisit mieluummin yhden vanhemman kuin kaksi rakastavaa vanhempaa?
Ei pari ole automaattisesti rakastava. Miksi niin kuvittelet? Monilla on suhteissa isoja ongelmia, eikä aikuisia edes lapset kiinnosta. Eron jälkeen pystytään esim. hylkäämään lapsi tuosta vaan. Seksuaalivähemmistöillä myös selvästi enemmän mt-ongelmia kuin muilla. Mt-ongelmat vanhemmilla ovat suurin yksittäinen riski lapsen kehitykselle.
Homoille ja lesboille ei näitä kännivahinkoja sattuneista syistä käy. Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?
Trolleille ei pitäisi edes vastailla, mutta...
Ihan tosissasiko kuvittelet, että yllätyslapsi olisi automaattisesti jotenkin vähemmän rakastettu, kuin joillain hoidoilla aikaansaatu? Mitä yksinkertaisuutta.
Monelle tulee yllätyksenä, ettei se keinoalkuisesti tuotettu tai adoptoitu tunnukaan niin rakkaalta mitä kuvitteli. Se on tabu.Joillain voi myös olla pakkomielteenä saada lapsi, kuvitelmana että lapsi muuttaa elämän ns. täydeksi. Sellaisella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Mt-ongelmaisen on myöskin vaikeampaa havaita motiivejaan lapsenhankinnan suhteen.
Laittaisitko jonkun viitteen tai lähteen väittämällesi, että "keinoalkuinen lapsi tai adoptoitu ei tunnukaan niin rakkaalta kuin oli kuvitellut" ja että tämä olisi tabu? :D
Missä ne sinun lähteet siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? :D
Voin laittaa, koitan googletella. Laita hei sinäkin! :D
Sori, minä joka pyysin lähteitä, en ole väittänyt mitään mistään, kiinnostuin vain tuosta kommentistasi ihan ammattini takia :)
Niinpä tietenkin! :)
No kun kerran ”ammattilainen” olet, niin mitä mieltä olet tästä:
”Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?”
Ajatteletko tosiaan, että kova halu saada lapsi tarkoittaa aina automaattisesti ehdotonta, aitoa rakkautta lasta kohtaan? Kun julkisuudessakin on usein puhuttu vanhempien pettymyksen tunteista ja ongelmista adoption tai hedelmöityshoitojen jälkeen? Erikoista, ettet ole ilmeisesti tietoinen tällaisesta ilmiöstä?
En tietenkään ajattele. Olen itse eronnut miehestäni epäonnistuneiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Silti odotan lähteitä väittämääsi, koska kerrot sen tieteellisenä faktana. Ja tuo lainaamasi lause ei ole minun kirjoittamani. Ensimmäinen kommenttini tähän mielenkiintoiseen ketjuun on tuo lähteiden pyytäminen sinulta.
Missä tuon on väitetty olevan tieteellinen fakta? Luetun ymmärtäminen? Löytyyhän aiheesta kyllä tieteellisiä tutkimuksia, jotka puoltavat väitettä. Pitkään jatkunut lapsettomuus altistaa mt-ongelmille, eikä rakkaus välttämättä muutenkaan syty lapseen, kun sen viimein saa. ”Adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuteen vaikuttavia psykososiaalisia ongelmia ovat perheyhteisön vuorovaikutuksessa olevat ongelmat, jotka ensisijaisesti liittyivät adoptiovanhemmuuteen ja adoptiovanhempien kykyyn ymmärtää ja vastata lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun asiakkaaksi tulleilla perheillä oli osittain alentunut kyky vastata lapsen tarpeisiin tunne- ja vuorovaikutustasolla. Adoptiovanhemmilla saattoi olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia, jotka luonnollisesti heikensivät myös kykyä vastata lapsen tarpeisiin.”
Adoptiovanhemmat käyvät läpi arviointeja, mutta siltikin sekään eksyy ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lasten kanssa. Hedelmöityshoitoihin tulevia arvioidaan vieläkin vähemmän! Siksi minusta on erittäin vaarallista puhua, että kauan odotettu lapsi olisi jotenkin automaattisesti rakastettu ja rakkaampi kuin vaikkapa ”vahingossa” saatu.
Ja miksei sinua sitten samalla tavalla häiritse tuon toisen kirjoittajan faktat siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? Mikset ole penämässä myös häneltä todisteita väitteilleen?
Lainaus, lähde: ADOPTOIDUT LAPSET LASTENSUOJELUN ASIAKKAINA
Meri Johanna Lehtovaara
Helsingin Yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiaalityö
Pro gradu -tutkielma
Minusta on vähän outoa sanoa, että silti "sekään mahtuu ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lapsen kanssa". Eikö se lapsi voi olla se ongelmainen vaikka vanhemnat kuinka yrittäisivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä antas penniäkään jonkun toisen seksijätteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa tuollaiset ihmiset jotka eivät edes tiedä kuka isä on. Lapsellapitäisi olla oikeus tietää isänsä ja olla mahdollisesti tekemisissä isänsä suvun kanssa.
Niinpä.
Yllättävän yleistä nykyisin, että yhden yön Tindersuhteesta tai täysin muisti pois-panosta seuraavaa raskautta ei keskeytetä. Tai ehkäistä. Ovatko yh-tuet niin hyviä? Vai pelätäänkö töihin joutumista niin paljon, että aletaan mieluummin leikkiä "kotiäitiä"?WTF?
Ei ole tullut mieleen, että joku vain yksinkertaisesti haluaa lapsen? Ei siinä sen kummempia syitä välttämättä ole.Haluaa lapsen? Jos joku haluaa tehdä kännissä lapsen ventovieraan ihmisen kanssa, josta lapsi ei tule tietämään ikinä mitään (kun äitikään ei tiedä), niin ei voi olla täysjärkinen. Kyllä lapsen parasta pitää vähän miettiä, ennen kuin minäminäminä. Et taida käydä ihan täysillä. Lapsi on ihminen, ei nukke!
Et taida itse käydä ihan täysillä. Oletko uskovainen? Tuntuu nimittäin siltä, että ainut oikea tapa perustaa perhe on mielestäsi miehen ja naisen välinen avioliitto.
Totta siinä mielessä, että täysjärkinen ei pane tuntemattoman kanssa täyskännissä. Mutta jos siitä sattuu raskaaksi tulemaan, niin henkilöllä voi olla ihan hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsi kunnolla yksinkin. Lapselle vain yksi vanhempi ei ole välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.
Minä ainakin hyväksyn kyllä kaikki naisparit, miesparit ym. jotka haluavat perheen, mutta tuollaista holtitonta kännitörttöilyä en ymmärrä. -eri
Mielummin kyllä itse syntyisin yhden vanhemman perheeseen, kuin homo- tai lesboparin lapseksi. Ohis
Miksi haluaisit mieluummin yhden vanhemman kuin kaksi rakastavaa vanhempaa?
Ei pari ole automaattisesti rakastava. Miksi niin kuvittelet? Monilla on suhteissa isoja ongelmia, eikä aikuisia edes lapset kiinnosta. Eron jälkeen pystytään esim. hylkäämään lapsi tuosta vaan. Seksuaalivähemmistöillä myös selvästi enemmän mt-ongelmia kuin muilla. Mt-ongelmat vanhemmilla ovat suurin yksittäinen riski lapsen kehitykselle.
Homoille ja lesboille ei näitä kännivahinkoja sattuneista syistä käy. Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?
Trolleille ei pitäisi edes vastailla, mutta...
Ihan tosissasiko kuvittelet, että yllätyslapsi olisi automaattisesti jotenkin vähemmän rakastettu, kuin joillain hoidoilla aikaansaatu? Mitä yksinkertaisuutta.
Monelle tulee yllätyksenä, ettei se keinoalkuisesti tuotettu tai adoptoitu tunnukaan niin rakkaalta mitä kuvitteli. Se on tabu.Joillain voi myös olla pakkomielteenä saada lapsi, kuvitelmana että lapsi muuttaa elämän ns. täydeksi. Sellaisella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Mt-ongelmaisen on myöskin vaikeampaa havaita motiivejaan lapsenhankinnan suhteen.
Laittaisitko jonkun viitteen tai lähteen väittämällesi, että "keinoalkuinen lapsi tai adoptoitu ei tunnukaan niin rakkaalta kuin oli kuvitellut" ja että tämä olisi tabu? :D
Missä ne sinun lähteet siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? :D
Voin laittaa, koitan googletella. Laita hei sinäkin! :D
Sori, minä joka pyysin lähteitä, en ole väittänyt mitään mistään, kiinnostuin vain tuosta kommentistasi ihan ammattini takia :)
Niinpä tietenkin! :)
No kun kerran ”ammattilainen” olet, niin mitä mieltä olet tästä:
”Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?”
Ajatteletko tosiaan, että kova halu saada lapsi tarkoittaa aina automaattisesti ehdotonta, aitoa rakkautta lasta kohtaan? Kun julkisuudessakin on usein puhuttu vanhempien pettymyksen tunteista ja ongelmista adoption tai hedelmöityshoitojen jälkeen? Erikoista, ettet ole ilmeisesti tietoinen tällaisesta ilmiöstä?
En tietenkään ajattele. Olen itse eronnut miehestäni epäonnistuneiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Silti odotan lähteitä väittämääsi, koska kerrot sen tieteellisenä faktana. Ja tuo lainaamasi lause ei ole minun kirjoittamani. Ensimmäinen kommenttini tähän mielenkiintoiseen ketjuun on tuo lähteiden pyytäminen sinulta.
Missä tuon on väitetty olevan tieteellinen fakta? Luetun ymmärtäminen? Löytyyhän aiheesta kyllä tieteellisiä tutkimuksia, jotka puoltavat väitettä. Pitkään jatkunut lapsettomuus altistaa mt-ongelmille, eikä rakkaus välttämättä muutenkaan syty lapseen, kun sen viimein saa. ”Adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuteen vaikuttavia psykososiaalisia ongelmia ovat perheyhteisön vuorovaikutuksessa olevat ongelmat, jotka ensisijaisesti liittyivät adoptiovanhemmuuteen ja adoptiovanhempien kykyyn ymmärtää ja vastata lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun asiakkaaksi tulleilla perheillä oli osittain alentunut kyky vastata lapsen tarpeisiin tunne- ja vuorovaikutustasolla. Adoptiovanhemmilla saattoi olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia, jotka luonnollisesti heikensivät myös kykyä vastata lapsen tarpeisiin.”
Adoptiovanhemmat käyvät läpi arviointeja, mutta siltikin sekään eksyy ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lasten kanssa. Hedelmöityshoitoihin tulevia arvioidaan vieläkin vähemmän! Siksi minusta on erittäin vaarallista puhua, että kauan odotettu lapsi olisi jotenkin automaattisesti rakastettu ja rakkaampi kuin vaikkapa ”vahingossa” saatu.
Ja miksei sinua sitten samalla tavalla häiritse tuon toisen kirjoittajan faktat siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? Mikset ole penämässä myös häneltä todisteita väitteilleen?
Lainaus, lähde: ADOPTOIDUT LAPSET LASTENSUOJELUN ASIAKKAINA
Meri Johanna Lehtovaara
Helsingin Yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiaalityö
Pro gradu -tutkielmaMinusta on vähän outoa sanoa, että silti "sekään mahtuu ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lapsen kanssa". Eikö se lapsi voi olla se ongelmainen vaikka vanhemnat kuinka yrittäisivät?
Voi, mutta joskus ne vanhemmat ovat nimenomaan se ongelma. Miksi monet haluavat aina syyttää lapsia ongelmista, jotka ovat itse aiheuttaneet? Epätasapainoisten vanhempien on vaikeaa nähdä omaa osuuttaan ongelmissa. Ihmisten psyykkinen terveys voisi olla hyvä tutkia ennen lupaa lastenhankinnalle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa tuollaiset ihmiset jotka eivät edes tiedä kuka isä on. Lapsellapitäisi olla oikeus tietää isänsä ja olla mahdollisesti tekemisissä isänsä suvun kanssa.
Niinpä.
Yllättävän yleistä nykyisin, että yhden yön Tindersuhteesta tai täysin muisti pois-panosta seuraavaa raskautta ei keskeytetä. Tai ehkäistä. Ovatko yh-tuet niin hyviä? Vai pelätäänkö töihin joutumista niin paljon, että aletaan mieluummin leikkiä "kotiäitiä"?WTF?
Ei ole tullut mieleen, että joku vain yksinkertaisesti haluaa lapsen? Ei siinä sen kummempia syitä välttämättä ole.Haluaa lapsen? Jos joku haluaa tehdä kännissä lapsen ventovieraan ihmisen kanssa, josta lapsi ei tule tietämään ikinä mitään (kun äitikään ei tiedä), niin ei voi olla täysjärkinen. Kyllä lapsen parasta pitää vähän miettiä, ennen kuin minäminäminä. Et taida käydä ihan täysillä. Lapsi on ihminen, ei nukke!
Et taida itse käydä ihan täysillä. Oletko uskovainen? Tuntuu nimittäin siltä, että ainut oikea tapa perustaa perhe on mielestäsi miehen ja naisen välinen avioliitto.
Totta siinä mielessä, että täysjärkinen ei pane tuntemattoman kanssa täyskännissä. Mutta jos siitä sattuu raskaaksi tulemaan, niin henkilöllä voi olla ihan hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsi kunnolla yksinkin. Lapselle vain yksi vanhempi ei ole välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.
Minä ainakin hyväksyn kyllä kaikki naisparit, miesparit ym. jotka haluavat perheen, mutta tuollaista holtitonta kännitörttöilyä en ymmärrä. -eri
Mielummin kyllä itse syntyisin yhden vanhemman perheeseen, kuin homo- tai lesboparin lapseksi. Ohis
Miksi haluaisit mieluummin yhden vanhemman kuin kaksi rakastavaa vanhempaa?
Ei pari ole automaattisesti rakastava. Miksi niin kuvittelet? Monilla on suhteissa isoja ongelmia, eikä aikuisia edes lapset kiinnosta. Eron jälkeen pystytään esim. hylkäämään lapsi tuosta vaan. Seksuaalivähemmistöillä myös selvästi enemmän mt-ongelmia kuin muilla. Mt-ongelmat vanhemmilla ovat suurin yksittäinen riski lapsen kehitykselle.
Homoille ja lesboille ei näitä kännivahinkoja sattuneista syistä käy. Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?
Trolleille ei pitäisi edes vastailla, mutta...
Ihan tosissasiko kuvittelet, että yllätyslapsi olisi automaattisesti jotenkin vähemmän rakastettu, kuin joillain hoidoilla aikaansaatu? Mitä yksinkertaisuutta.
Monelle tulee yllätyksenä, ettei se keinoalkuisesti tuotettu tai adoptoitu tunnukaan niin rakkaalta mitä kuvitteli. Se on tabu.Joillain voi myös olla pakkomielteenä saada lapsi, kuvitelmana että lapsi muuttaa elämän ns. täydeksi. Sellaisella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Mt-ongelmaisen on myöskin vaikeampaa havaita motiivejaan lapsenhankinnan suhteen.
Laittaisitko jonkun viitteen tai lähteen väittämällesi, että "keinoalkuinen lapsi tai adoptoitu ei tunnukaan niin rakkaalta kuin oli kuvitellut" ja että tämä olisi tabu? :D
Missä ne sinun lähteet siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? :D
Voin laittaa, koitan googletella. Laita hei sinäkin! :D
Sori, minä joka pyysin lähteitä, en ole väittänyt mitään mistään, kiinnostuin vain tuosta kommentistasi ihan ammattini takia :)
Niinpä tietenkin! :)
No kun kerran ”ammattilainen” olet, niin mitä mieltä olet tästä:
”Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?”
Ajatteletko tosiaan, että kova halu saada lapsi tarkoittaa aina automaattisesti ehdotonta, aitoa rakkautta lasta kohtaan? Kun julkisuudessakin on usein puhuttu vanhempien pettymyksen tunteista ja ongelmista adoption tai hedelmöityshoitojen jälkeen? Erikoista, ettet ole ilmeisesti tietoinen tällaisesta ilmiöstä?
En tietenkään ajattele. Olen itse eronnut miehestäni epäonnistuneiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Silti odotan lähteitä väittämääsi, koska kerrot sen tieteellisenä faktana. Ja tuo lainaamasi lause ei ole minun kirjoittamani. Ensimmäinen kommenttini tähän mielenkiintoiseen ketjuun on tuo lähteiden pyytäminen sinulta.
Hän ei esittänyt väitettä "tieteellisenä faktana" vaan tämä "Monelle tulee yllätyksenä, ettei se keinoalkuisesti tuotettu tai adoptoitu tunnukaan niin rakkaalta mitä kuvitteli" väite on eteenpäin jaettu monien ilmaisema kokemus. Voit toki pyytää esimerkkiä tällaisesta kokemuksesta.
Taidat olla ammatiltasi tarhatäti.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
En ikinä antas penniäkään jonkun toisen seksijätteelle.
Ja meille ei ole asiaa kellään joka puhuu minun ja/tai puolisoni lapsista seksijätteenä. Kuka sellaisen ihmisen haluaisi elämäänsä? Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa tuollaiset ihmiset jotka eivät edes tiedä kuka isä on. Lapsellapitäisi olla oikeus tietää isänsä ja olla mahdollisesti tekemisissä isänsä suvun kanssa.
Niinpä.
Yllättävän yleistä nykyisin, että yhden yön Tindersuhteesta tai täysin muisti pois-panosta seuraavaa raskautta ei keskeytetä. Tai ehkäistä. Ovatko yh-tuet niin hyviä? Vai pelätäänkö töihin joutumista niin paljon, että aletaan mieluummin leikkiä "kotiäitiä"?WTF?
Ei ole tullut mieleen, että joku vain yksinkertaisesti haluaa lapsen? Ei siinä sen kummempia syitä välttämättä ole.Haluaa lapsen? Jos joku haluaa tehdä kännissä lapsen ventovieraan ihmisen kanssa, josta lapsi ei tule tietämään ikinä mitään (kun äitikään ei tiedä), niin ei voi olla täysjärkinen. Kyllä lapsen parasta pitää vähän miettiä, ennen kuin minäminäminä. Et taida käydä ihan täysillä. Lapsi on ihminen, ei nukke!
Et taida itse käydä ihan täysillä. Oletko uskovainen? Tuntuu nimittäin siltä, että ainut oikea tapa perustaa perhe on mielestäsi miehen ja naisen välinen avioliitto.
Totta siinä mielessä, että täysjärkinen ei pane tuntemattoman kanssa täyskännissä. Mutta jos siitä sattuu raskaaksi tulemaan, niin henkilöllä voi olla ihan hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsi kunnolla yksinkin. Lapselle vain yksi vanhempi ei ole välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.
Minä ainakin hyväksyn kyllä kaikki naisparit, miesparit ym. jotka haluavat perheen, mutta tuollaista holtitonta kännitörttöilyä en ymmärrä. -eri
Mielummin kyllä itse syntyisin yhden vanhemman perheeseen, kuin homo- tai lesboparin lapseksi. Ohis
Miksi haluaisit mieluummin yhden vanhemman kuin kaksi rakastavaa vanhempaa?
Ei pari ole automaattisesti rakastava. Miksi niin kuvittelet? Monilla on suhteissa isoja ongelmia, eikä aikuisia edes lapset kiinnosta. Eron jälkeen pystytään esim. hylkäämään lapsi tuosta vaan. Seksuaalivähemmistöillä myös selvästi enemmän mt-ongelmia kuin muilla. Mt-ongelmat vanhemmilla ovat suurin yksittäinen riski lapsen kehitykselle.
Homoille ja lesboille ei näitä kännivahinkoja sattuneista syistä käy. Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?
Trolleille ei pitäisi edes vastailla, mutta...
Ihan tosissasiko kuvittelet, että yllätyslapsi olisi automaattisesti jotenkin vähemmän rakastettu, kuin joillain hoidoilla aikaansaatu? Mitä yksinkertaisuutta.
Monelle tulee yllätyksenä, ettei se keinoalkuisesti tuotettu tai adoptoitu tunnukaan niin rakkaalta mitä kuvitteli. Se on tabu.Joillain voi myös olla pakkomielteenä saada lapsi, kuvitelmana että lapsi muuttaa elämän ns. täydeksi. Sellaisella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Mt-ongelmaisen on myöskin vaikeampaa havaita motiivejaan lapsenhankinnan suhteen.
Laittaisitko jonkun viitteen tai lähteen väittämällesi, että "keinoalkuinen lapsi tai adoptoitu ei tunnukaan niin rakkaalta kuin oli kuvitellut" ja että tämä olisi tabu? :D
Missä ne sinun lähteet siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? :D
Voin laittaa, koitan googletella. Laita hei sinäkin! :D
Sori, minä joka pyysin lähteitä, en ole väittänyt mitään mistään, kiinnostuin vain tuosta kommentistasi ihan ammattini takia :)
Niinpä tietenkin! :)
No kun kerran ”ammattilainen” olet, niin mitä mieltä olet tästä:
”Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?”
Ajatteletko tosiaan, että kova halu saada lapsi tarkoittaa aina automaattisesti ehdotonta, aitoa rakkautta lasta kohtaan? Kun julkisuudessakin on usein puhuttu vanhempien pettymyksen tunteista ja ongelmista adoption tai hedelmöityshoitojen jälkeen? Erikoista, ettet ole ilmeisesti tietoinen tällaisesta ilmiöstä?
En tietenkään ajattele. Olen itse eronnut miehestäni epäonnistuneiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Silti odotan lähteitä väittämääsi, koska kerrot sen tieteellisenä faktana. Ja tuo lainaamasi lause ei ole minun kirjoittamani. Ensimmäinen kommenttini tähän mielenkiintoiseen ketjuun on tuo lähteiden pyytäminen sinulta.
Missä tuon on väitetty olevan tieteellinen fakta? Luetun ymmärtäminen? Löytyyhän aiheesta kyllä tieteellisiä tutkimuksia, jotka puoltavat väitettä. Pitkään jatkunut lapsettomuus altistaa mt-ongelmille, eikä rakkaus välttämättä muutenkaan syty lapseen, kun sen viimein saa. ”Adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuteen vaikuttavia psykososiaalisia ongelmia ovat perheyhteisön vuorovaikutuksessa olevat ongelmat, jotka ensisijaisesti liittyivät adoptiovanhemmuuteen ja adoptiovanhempien kykyyn ymmärtää ja vastata lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun asiakkaaksi tulleilla perheillä oli osittain alentunut kyky vastata lapsen tarpeisiin tunne- ja vuorovaikutustasolla. Adoptiovanhemmilla saattoi olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia, jotka luonnollisesti heikensivät myös kykyä vastata lapsen tarpeisiin.”
Adoptiovanhemmat käyvät läpi arviointeja, mutta siltikin sekään eksyy ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lasten kanssa. Hedelmöityshoitoihin tulevia arvioidaan vieläkin vähemmän! Siksi minusta on erittäin vaarallista puhua, että kauan odotettu lapsi olisi jotenkin automaattisesti rakastettu ja rakkaampi kuin vaikkapa ”vahingossa” saatu.
Ja miksei sinua sitten samalla tavalla häiritse tuon toisen kirjoittajan faktat siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? Mikset ole penämässä myös häneltä todisteita väitteilleen?
Lainaus, lähde: ADOPTOIDUT LAPSET LASTENSUOJELUN ASIAKKAINA
Meri Johanna Lehtovaara
Helsingin Yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiaalityö
Pro gradu -tutkielmaMinusta on vähän outoa sanoa, että silti "sekään mahtuu ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lapsen kanssa". Eikö se lapsi voi olla se ongelmainen vaikka vanhemnat kuinka yrittäisivät?
Voi, mutta joskus ne vanhemmat ovat nimenomaan se ongelma. Miksi monet haluavat aina syyttää lapsia ongelmista, jotka ovat itse aiheuttaneet? Epätasapainoisten vanhempien on vaikeaa nähdä omaa osuuttaan ongelmissa. Ihmisten psyykkinen terveys voisi olla hyvä tutkia ennen lupaa lastenhankinnalle...
Eli käytännössä et tiedä mitään. Sinkoilet vain syytöksiä. Kenenkähän mielenterveys tässä pitäisi tutkia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa tuollaiset ihmiset jotka eivät edes tiedä kuka isä on. Lapsellapitäisi olla oikeus tietää isänsä ja olla mahdollisesti tekemisissä isänsä suvun kanssa.
Niinpä.
Yllättävän yleistä nykyisin, että yhden yön Tindersuhteesta tai täysin muisti pois-panosta seuraavaa raskautta ei keskeytetä. Tai ehkäistä. Ovatko yh-tuet niin hyviä? Vai pelätäänkö töihin joutumista niin paljon, että aletaan mieluummin leikkiä "kotiäitiä"?WTF?
Ei ole tullut mieleen, että joku vain yksinkertaisesti haluaa lapsen? Ei siinä sen kummempia syitä välttämättä ole.Haluaa lapsen? Jos joku haluaa tehdä kännissä lapsen ventovieraan ihmisen kanssa, josta lapsi ei tule tietämään ikinä mitään (kun äitikään ei tiedä), niin ei voi olla täysjärkinen. Kyllä lapsen parasta pitää vähän miettiä, ennen kuin minäminäminä. Et taida käydä ihan täysillä. Lapsi on ihminen, ei nukke!
Et taida itse käydä ihan täysillä. Oletko uskovainen? Tuntuu nimittäin siltä, että ainut oikea tapa perustaa perhe on mielestäsi miehen ja naisen välinen avioliitto.
Totta siinä mielessä, että täysjärkinen ei pane tuntemattoman kanssa täyskännissä. Mutta jos siitä sattuu raskaaksi tulemaan, niin henkilöllä voi olla ihan hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsi kunnolla yksinkin. Lapselle vain yksi vanhempi ei ole välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.
Minä ainakin hyväksyn kyllä kaikki naisparit, miesparit ym. jotka haluavat perheen, mutta tuollaista holtitonta kännitörttöilyä en ymmärrä. -eri
Mielummin kyllä itse syntyisin yhden vanhemman perheeseen, kuin homo- tai lesboparin lapseksi. Ohis
Miksi haluaisit mieluummin yhden vanhemman kuin kaksi rakastavaa vanhempaa?
Ei pari ole automaattisesti rakastava. Miksi niin kuvittelet? Monilla on suhteissa isoja ongelmia, eikä aikuisia edes lapset kiinnosta. Eron jälkeen pystytään esim. hylkäämään lapsi tuosta vaan. Seksuaalivähemmistöillä myös selvästi enemmän mt-ongelmia kuin muilla. Mt-ongelmat vanhemmilla ovat suurin yksittäinen riski lapsen kehitykselle.
Homoille ja lesboille ei näitä kännivahinkoja sattuneista syistä käy. Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?
Trolleille ei pitäisi edes vastailla, mutta...
Ihan tosissasiko kuvittelet, että yllätyslapsi olisi automaattisesti jotenkin vähemmän rakastettu, kuin joillain hoidoilla aikaansaatu? Mitä yksinkertaisuutta.
Monelle tulee yllätyksenä, ettei se keinoalkuisesti tuotettu tai adoptoitu tunnukaan niin rakkaalta mitä kuvitteli. Se on tabu.Joillain voi myös olla pakkomielteenä saada lapsi, kuvitelmana että lapsi muuttaa elämän ns. täydeksi. Sellaisella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Mt-ongelmaisen on myöskin vaikeampaa havaita motiivejaan lapsenhankinnan suhteen.
Laittaisitko jonkun viitteen tai lähteen väittämällesi, että "keinoalkuinen lapsi tai adoptoitu ei tunnukaan niin rakkaalta kuin oli kuvitellut" ja että tämä olisi tabu? :D
Missä ne sinun lähteet siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? :D
Voin laittaa, koitan googletella. Laita hei sinäkin! :D
Sori, minä joka pyysin lähteitä, en ole väittänyt mitään mistään, kiinnostuin vain tuosta kommentistasi ihan ammattini takia :)
Niinpä tietenkin! :)
No kun kerran ”ammattilainen” olet, niin mitä mieltä olet tästä:
”Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?”
Ajatteletko tosiaan, että kova halu saada lapsi tarkoittaa aina automaattisesti ehdotonta, aitoa rakkautta lasta kohtaan? Kun julkisuudessakin on usein puhuttu vanhempien pettymyksen tunteista ja ongelmista adoption tai hedelmöityshoitojen jälkeen? Erikoista, ettet ole ilmeisesti tietoinen tällaisesta ilmiöstä?
En tietenkään ajattele. Olen itse eronnut miehestäni epäonnistuneiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Silti odotan lähteitä väittämääsi, koska kerrot sen tieteellisenä faktana. Ja tuo lainaamasi lause ei ole minun kirjoittamani. Ensimmäinen kommenttini tähän mielenkiintoiseen ketjuun on tuo lähteiden pyytäminen sinulta.
Missä tuon on väitetty olevan tieteellinen fakta? Luetun ymmärtäminen? Löytyyhän aiheesta kyllä tieteellisiä tutkimuksia, jotka puoltavat väitettä. Pitkään jatkunut lapsettomuus altistaa mt-ongelmille, eikä rakkaus välttämättä muutenkaan syty lapseen, kun sen viimein saa. ”Adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuteen vaikuttavia psykososiaalisia ongelmia ovat perheyhteisön vuorovaikutuksessa olevat ongelmat, jotka ensisijaisesti liittyivät adoptiovanhemmuuteen ja adoptiovanhempien kykyyn ymmärtää ja vastata lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun asiakkaaksi tulleilla perheillä oli osittain alentunut kyky vastata lapsen tarpeisiin tunne- ja vuorovaikutustasolla. Adoptiovanhemmilla saattoi olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia, jotka luonnollisesti heikensivät myös kykyä vastata lapsen tarpeisiin.”
Adoptiovanhemmat käyvät läpi arviointeja, mutta siltikin sekään eksyy ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lasten kanssa. Hedelmöityshoitoihin tulevia arvioidaan vieläkin vähemmän! Siksi minusta on erittäin vaarallista puhua, että kauan odotettu lapsi olisi jotenkin automaattisesti rakastettu ja rakkaampi kuin vaikkapa ”vahingossa” saatu.
Ja miksei sinua sitten samalla tavalla häiritse tuon toisen kirjoittajan faktat siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? Mikset ole penämässä myös häneltä todisteita väitteilleen?
Lainaus, lähde: ADOPTOIDUT LAPSET LASTENSUOJELUN ASIAKKAINA
Meri Johanna Lehtovaara
Helsingin Yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiaalityö
Pro gradu -tutkielmaTajuatko sinä mikä on pro gradu -tutkielma...
Kyllä. Miten se liittyy asiaan?
Fakta on kuitenkin se, etteivät kaikki keinoalkuisten tai adoptiolasten vanhemmat ole kykeneviä vanhemmiksi tai edes rakasta lapsiaan ehdoitta, toisin kuin joku tuolla ylempänä väitti. Mikä tässä on sinulle epäselvää, vai sattuuko totuus vaan liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa tuollaiset ihmiset jotka eivät edes tiedä kuka isä on. Lapsellapitäisi olla oikeus tietää isänsä ja olla mahdollisesti tekemisissä isänsä suvun kanssa.
Niinpä.
Yllättävän yleistä nykyisin, että yhden yön Tindersuhteesta tai täysin muisti pois-panosta seuraavaa raskautta ei keskeytetä. Tai ehkäistä. Ovatko yh-tuet niin hyviä? Vai pelätäänkö töihin joutumista niin paljon, että aletaan mieluummin leikkiä "kotiäitiä"?WTF?
Ei ole tullut mieleen, että joku vain yksinkertaisesti haluaa lapsen? Ei siinä sen kummempia syitä välttämättä ole.Haluaa lapsen? Jos joku haluaa tehdä kännissä lapsen ventovieraan ihmisen kanssa, josta lapsi ei tule tietämään ikinä mitään (kun äitikään ei tiedä), niin ei voi olla täysjärkinen. Kyllä lapsen parasta pitää vähän miettiä, ennen kuin minäminäminä. Et taida käydä ihan täysillä. Lapsi on ihminen, ei nukke!
Et taida itse käydä ihan täysillä. Oletko uskovainen? Tuntuu nimittäin siltä, että ainut oikea tapa perustaa perhe on mielestäsi miehen ja naisen välinen avioliitto.
Totta siinä mielessä, että täysjärkinen ei pane tuntemattoman kanssa täyskännissä. Mutta jos siitä sattuu raskaaksi tulemaan, niin henkilöllä voi olla ihan hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsi kunnolla yksinkin. Lapselle vain yksi vanhempi ei ole välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.
Minä ainakin hyväksyn kyllä kaikki naisparit, miesparit ym. jotka haluavat perheen, mutta tuollaista holtitonta kännitörttöilyä en ymmärrä. -eri
Mielummin kyllä itse syntyisin yhden vanhemman perheeseen, kuin homo- tai lesboparin lapseksi. Ohis
Miksi haluaisit mieluummin yhden vanhemman kuin kaksi rakastavaa vanhempaa?
Ei pari ole automaattisesti rakastava. Miksi niin kuvittelet? Monilla on suhteissa isoja ongelmia, eikä aikuisia edes lapset kiinnosta. Eron jälkeen pystytään esim. hylkäämään lapsi tuosta vaan. Seksuaalivähemmistöillä myös selvästi enemmän mt-ongelmia kuin muilla. Mt-ongelmat vanhemmilla ovat suurin yksittäinen riski lapsen kehitykselle.
Homoille ja lesboille ei näitä kännivahinkoja sattuneista syistä käy. Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?
Trolleille ei pitäisi edes vastailla, mutta...
Ihan tosissasiko kuvittelet, että yllätyslapsi olisi automaattisesti jotenkin vähemmän rakastettu, kuin joillain hoidoilla aikaansaatu? Mitä yksinkertaisuutta.
Monelle tulee yllätyksenä, ettei se keinoalkuisesti tuotettu tai adoptoitu tunnukaan niin rakkaalta mitä kuvitteli. Se on tabu.Joillain voi myös olla pakkomielteenä saada lapsi, kuvitelmana että lapsi muuttaa elämän ns. täydeksi. Sellaisella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Mt-ongelmaisen on myöskin vaikeampaa havaita motiivejaan lapsenhankinnan suhteen.
Laittaisitko jonkun viitteen tai lähteen väittämällesi, että "keinoalkuinen lapsi tai adoptoitu ei tunnukaan niin rakkaalta kuin oli kuvitellut" ja että tämä olisi tabu? :D
Missä ne sinun lähteet siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? :D
Voin laittaa, koitan googletella. Laita hei sinäkin! :D
Sori, minä joka pyysin lähteitä, en ole väittänyt mitään mistään, kiinnostuin vain tuosta kommentistasi ihan ammattini takia :)
Niinpä tietenkin! :)
No kun kerran ”ammattilainen” olet, niin mitä mieltä olet tästä:
”Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?”
Ajatteletko tosiaan, että kova halu saada lapsi tarkoittaa aina automaattisesti ehdotonta, aitoa rakkautta lasta kohtaan? Kun julkisuudessakin on usein puhuttu vanhempien pettymyksen tunteista ja ongelmista adoption tai hedelmöityshoitojen jälkeen? Erikoista, ettet ole ilmeisesti tietoinen tällaisesta ilmiöstä?
En tietenkään ajattele. Olen itse eronnut miehestäni epäonnistuneiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Silti odotan lähteitä väittämääsi, koska kerrot sen tieteellisenä faktana. Ja tuo lainaamasi lause ei ole minun kirjoittamani. Ensimmäinen kommenttini tähän mielenkiintoiseen ketjuun on tuo lähteiden pyytäminen sinulta.
Missä tuon on väitetty olevan tieteellinen fakta? Luetun ymmärtäminen? Löytyyhän aiheesta kyllä tieteellisiä tutkimuksia, jotka puoltavat väitettä. Pitkään jatkunut lapsettomuus altistaa mt-ongelmille, eikä rakkaus välttämättä muutenkaan syty lapseen, kun sen viimein saa. ”Adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuteen vaikuttavia psykososiaalisia ongelmia ovat perheyhteisön vuorovaikutuksessa olevat ongelmat, jotka ensisijaisesti liittyivät adoptiovanhemmuuteen ja adoptiovanhempien kykyyn ymmärtää ja vastata lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun asiakkaaksi tulleilla perheillä oli osittain alentunut kyky vastata lapsen tarpeisiin tunne- ja vuorovaikutustasolla. Adoptiovanhemmilla saattoi olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia, jotka luonnollisesti heikensivät myös kykyä vastata lapsen tarpeisiin.”
Adoptiovanhemmat käyvät läpi arviointeja, mutta siltikin sekään eksyy ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lasten kanssa. Hedelmöityshoitoihin tulevia arvioidaan vieläkin vähemmän! Siksi minusta on erittäin vaarallista puhua, että kauan odotettu lapsi olisi jotenkin automaattisesti rakastettu ja rakkaampi kuin vaikkapa ”vahingossa” saatu.
Ja miksei sinua sitten samalla tavalla häiritse tuon toisen kirjoittajan faktat siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? Mikset ole penämässä myös häneltä todisteita väitteilleen?
Lainaus, lähde: ADOPTOIDUT LAPSET LASTENSUOJELUN ASIAKKAINA
Meri Johanna Lehtovaara
Helsingin Yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiaalityö
Pro gradu -tutkielmaMinusta on vähän outoa sanoa, että silti "sekään mahtuu ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lapsen kanssa". Eikö se lapsi voi olla se ongelmainen vaikka vanhemnat kuinka yrittäisivät?
Voi, mutta joskus ne vanhemmat ovat nimenomaan se ongelma. Miksi monet haluavat aina syyttää lapsia ongelmista, jotka ovat itse aiheuttaneet? Epätasapainoisten vanhempien on vaikeaa nähdä omaa osuuttaan ongelmissa. Ihmisten psyykkinen terveys voisi olla hyvä tutkia ennen lupaa lastenhankinnalle...
Eli käytännössä et tiedä mitään. Sinkoilet vain syytöksiä. Kenenkähän mielenterveys tässä pitäisi tutkia?
Sinun.
Väität siis ihan tosissasi, että kaikki adoptiovanhemmat ovat täydellisiä vanhempia, ja jos jotain ongelmia on, ne johtuvat aina lapsista?
Mietipä nyt ihan kunnolla tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tapasin mun miehen, kun mulla oli vauva. Saatiin kaksi lasta lisää. Mun anoppi on kohdellut aina kaikkia lapsia tasa-arvoisesti, samat lahjat ja samat rahat, yökyläilyt ja reissut. Mun lasta ei ole koskaan eroteltu muista lapsenlapsista. Mun lapsi myös pitää anoppia omana mumminaan ja hän on lapselle todella rakas, biologiasta viis.
Oon todella onnellinen, että meille kävi näin hyvin ja saimme anopin, joka on niin sydämellinen ja lapsirakas. :)
Miehesi pettää ja jättää, lapsesi päätyvät uusperheeseen jossa nyksä ei heitä oikein hyväksy ja vielä vähemmän kaipaa kotiinsa jotain joka ei ole edes miehen bio.... Vieläkö esikoisellasi on mummo?
Varmasti on mummi, vaikka mitä tapahtuisi. Tämä anoppi on kasvattanut myös mieheni, joka on yhtä sydämellinen ja kiltti. Hän rakastaa kaikkia lapsiamme ehdoitta eikä koskaan ole eritellyt heitä. Vanhin lapsi on melkein täysi-ikäinen eli tuskinpa tässä nyt erotaan ja uusperhettä enää perustetaan.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan nyt meidän perheestä kysymys.
Meillä on sama tilanne ja miniä haluaa rahaston myös ex-liitosta syntyneille lapsilleen. Samoin kaikki lahjat tulee olla saman arvoiset ja hintaiset.
Ja mummona en tätä ymmärrä, biologisilla lapsenlapsilla on kaksi mummoa ja ukkia, kun vastaavasti miniäni ensimmäisestä liitosta syntyneillä lapsilla on nyt kolme mummoa ja ukkia.
Miten tämä voi olla lasten kannalta tasa-arvoista.
Ja poikani mukaan, miniän ex-appivanhemmat ei ole missään tekemisissä meidän biologisten lastenlapsien kanssa, eikä anna lahjoja.
Nyt olen laittanut lasten rahastorahat omalla nimelläni syrjään (salassa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa tuollaiset ihmiset jotka eivät edes tiedä kuka isä on. Lapsellapitäisi olla oikeus tietää isänsä ja olla mahdollisesti tekemisissä isänsä suvun kanssa.
Niinpä.
Yllättävän yleistä nykyisin, että yhden yön Tindersuhteesta tai täysin muisti pois-panosta seuraavaa raskautta ei keskeytetä. Tai ehkäistä. Ovatko yh-tuet niin hyviä? Vai pelätäänkö töihin joutumista niin paljon, että aletaan mieluummin leikkiä "kotiäitiä"?WTF?
Ei ole tullut mieleen, että joku vain yksinkertaisesti haluaa lapsen? Ei siinä sen kummempia syitä välttämättä ole.Haluaa lapsen? Jos joku haluaa tehdä kännissä lapsen ventovieraan ihmisen kanssa, josta lapsi ei tule tietämään ikinä mitään (kun äitikään ei tiedä), niin ei voi olla täysjärkinen. Kyllä lapsen parasta pitää vähän miettiä, ennen kuin minäminäminä. Et taida käydä ihan täysillä. Lapsi on ihminen, ei nukke!
Et taida itse käydä ihan täysillä. Oletko uskovainen? Tuntuu nimittäin siltä, että ainut oikea tapa perustaa perhe on mielestäsi miehen ja naisen välinen avioliitto.
Totta siinä mielessä, että täysjärkinen ei pane tuntemattoman kanssa täyskännissä. Mutta jos siitä sattuu raskaaksi tulemaan, niin henkilöllä voi olla ihan hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsi kunnolla yksinkin. Lapselle vain yksi vanhempi ei ole välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.
Minä ainakin hyväksyn kyllä kaikki naisparit, miesparit ym. jotka haluavat perheen, mutta tuollaista holtitonta kännitörttöilyä en ymmärrä. -eri
Mielummin kyllä itse syntyisin yhden vanhemman perheeseen, kuin homo- tai lesboparin lapseksi. Ohis
Miksi haluaisit mieluummin yhden vanhemman kuin kaksi rakastavaa vanhempaa?
Ei pari ole automaattisesti rakastava. Miksi niin kuvittelet? Monilla on suhteissa isoja ongelmia, eikä aikuisia edes lapset kiinnosta. Eron jälkeen pystytään esim. hylkäämään lapsi tuosta vaan. Seksuaalivähemmistöillä myös selvästi enemmän mt-ongelmia kuin muilla. Mt-ongelmat vanhemmilla ovat suurin yksittäinen riski lapsen kehitykselle.
Homoille ja lesboille ei näitä kännivahinkoja sattuneista syistä käy. Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?
Trolleille ei pitäisi edes vastailla, mutta...
Ihan tosissasiko kuvittelet, että yllätyslapsi olisi automaattisesti jotenkin vähemmän rakastettu, kuin joillain hoidoilla aikaansaatu? Mitä yksinkertaisuutta.
Monelle tulee yllätyksenä, ettei se keinoalkuisesti tuotettu tai adoptoitu tunnukaan niin rakkaalta mitä kuvitteli. Se on tabu.Joillain voi myös olla pakkomielteenä saada lapsi, kuvitelmana että lapsi muuttaa elämän ns. täydeksi. Sellaisella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Mt-ongelmaisen on myöskin vaikeampaa havaita motiivejaan lapsenhankinnan suhteen.
Laittaisitko jonkun viitteen tai lähteen väittämällesi, että "keinoalkuinen lapsi tai adoptoitu ei tunnukaan niin rakkaalta kuin oli kuvitellut" ja että tämä olisi tabu? :D
Missä ne sinun lähteet siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? :D
Voin laittaa, koitan googletella. Laita hei sinäkin! :D
Sori, minä joka pyysin lähteitä, en ole väittänyt mitään mistään, kiinnostuin vain tuosta kommentistasi ihan ammattini takia :)
Niinpä tietenkin! :)
No kun kerran ”ammattilainen” olet, niin mitä mieltä olet tästä:
”Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?”
Ajatteletko tosiaan, että kova halu saada lapsi tarkoittaa aina automaattisesti ehdotonta, aitoa rakkautta lasta kohtaan? Kun julkisuudessakin on usein puhuttu vanhempien pettymyksen tunteista ja ongelmista adoption tai hedelmöityshoitojen jälkeen? Erikoista, ettet ole ilmeisesti tietoinen tällaisesta ilmiöstä?
En tietenkään ajattele. Olen itse eronnut miehestäni epäonnistuneiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Silti odotan lähteitä väittämääsi, koska kerrot sen tieteellisenä faktana. Ja tuo lainaamasi lause ei ole minun kirjoittamani. Ensimmäinen kommenttini tähän mielenkiintoiseen ketjuun on tuo lähteiden pyytäminen sinulta.
Missä tuon on väitetty olevan tieteellinen fakta? Luetun ymmärtäminen? Löytyyhän aiheesta kyllä tieteellisiä tutkimuksia, jotka puoltavat väitettä. Pitkään jatkunut lapsettomuus altistaa mt-ongelmille, eikä rakkaus välttämättä muutenkaan syty lapseen, kun sen viimein saa. ”Adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuteen vaikuttavia psykososiaalisia ongelmia ovat perheyhteisön vuorovaikutuksessa olevat ongelmat, jotka ensisijaisesti liittyivät adoptiovanhemmuuteen ja adoptiovanhempien kykyyn ymmärtää ja vastata lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun asiakkaaksi tulleilla perheillä oli osittain alentunut kyky vastata lapsen tarpeisiin tunne- ja vuorovaikutustasolla. Adoptiovanhemmilla saattoi olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia, jotka luonnollisesti heikensivät myös kykyä vastata lapsen tarpeisiin.”
Adoptiovanhemmat käyvät läpi arviointeja, mutta siltikin sekään eksyy ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lasten kanssa. Hedelmöityshoitoihin tulevia arvioidaan vieläkin vähemmän! Siksi minusta on erittäin vaarallista puhua, että kauan odotettu lapsi olisi jotenkin automaattisesti rakastettu ja rakkaampi kuin vaikkapa ”vahingossa” saatu.
Ja miksei sinua sitten samalla tavalla häiritse tuon toisen kirjoittajan faktat siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? Mikset ole penämässä myös häneltä todisteita väitteilleen?
Lainaus, lähde: ADOPTOIDUT LAPSET LASTENSUOJELUN ASIAKKAINA
Meri Johanna Lehtovaara
Helsingin Yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiaalityö
Pro gradu -tutkielmaMinusta on vähän outoa sanoa, että silti "sekään mahtuu ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lapsen kanssa". Eikö se lapsi voi olla se ongelmainen vaikka vanhemnat kuinka yrittäisivät?
Voi, mutta joskus ne vanhemmat ovat nimenomaan se ongelma. Miksi monet haluavat aina syyttää lapsia ongelmista, jotka ovat itse aiheuttaneet? Epätasapainoisten vanhempien on vaikeaa nähdä omaa osuuttaan ongelmissa. Ihmisten psyykkinen terveys voisi olla hyvä tutkia ennen lupaa lastenhankinnalle...
Eli käytännössä et tiedä mitään. Sinkoilet vain syytöksiä. Kenenkähän mielenterveys tässä pitäisi tutkia?
Sinun.
Väität siis ihan tosissasi, että kaikki adoptiovanhemmat ovat täydellisiä vanhempia, ja jos jotain ongelmia on, ne johtuvat aina lapsista?
Mietipä nyt ihan kunnolla tuota.Missä sellaista väitin?
Olet kyllä hullu.
Sinä sen sijaan itse kerroit, ettet tiedä mitään. Ja nyt taas sössötät käsittämättömiä.
Ja tuo että vetelet johtopäätöksiä on kyllä aika oksettavaa. Tiedätkö että se että oma lapsi tuntuu vieraaöta on ihan normaalia. Se että alussa on tällaista ei vielä ole mikään johtopäätös siitä että koskaan olisi silti ongelmia. Se on ihan normaali tunne. Kiintymyssuhde voi muokkautua monella tapaa.
Mikä sinua oikein kalvaa?
Ongelmainen adoptiovanhempi ilmoittautui :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa tuollaiset ihmiset jotka eivät edes tiedä kuka isä on. Lapsellapitäisi olla oikeus tietää isänsä ja olla mahdollisesti tekemisissä isänsä suvun kanssa.
Niinpä.
Yllättävän yleistä nykyisin, että yhden yön Tindersuhteesta tai täysin muisti pois-panosta seuraavaa raskautta ei keskeytetä. Tai ehkäistä. Ovatko yh-tuet niin hyviä? Vai pelätäänkö töihin joutumista niin paljon, että aletaan mieluummin leikkiä "kotiäitiä"?WTF?
Ei ole tullut mieleen, että joku vain yksinkertaisesti haluaa lapsen? Ei siinä sen kummempia syitä välttämättä ole.Haluaa lapsen? Jos joku haluaa tehdä kännissä lapsen ventovieraan ihmisen kanssa, josta lapsi ei tule tietämään ikinä mitään (kun äitikään ei tiedä), niin ei voi olla täysjärkinen. Kyllä lapsen parasta pitää vähän miettiä, ennen kuin minäminäminä. Et taida käydä ihan täysillä. Lapsi on ihminen, ei nukke!
Et taida itse käydä ihan täysillä. Oletko uskovainen? Tuntuu nimittäin siltä, että ainut oikea tapa perustaa perhe on mielestäsi miehen ja naisen välinen avioliitto.
Totta siinä mielessä, että täysjärkinen ei pane tuntemattoman kanssa täyskännissä. Mutta jos siitä sattuu raskaaksi tulemaan, niin henkilöllä voi olla ihan hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsi kunnolla yksinkin. Lapselle vain yksi vanhempi ei ole välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.
Minä ainakin hyväksyn kyllä kaikki naisparit, miesparit ym. jotka haluavat perheen, mutta tuollaista holtitonta kännitörttöilyä en ymmärrä. -eri
Mielummin kyllä itse syntyisin yhden vanhemman perheeseen, kuin homo- tai lesboparin lapseksi. Ohis
Miksi haluaisit mieluummin yhden vanhemman kuin kaksi rakastavaa vanhempaa?
Ei pari ole automaattisesti rakastava. Miksi niin kuvittelet? Monilla on suhteissa isoja ongelmia, eikä aikuisia edes lapset kiinnosta. Eron jälkeen pystytään esim. hylkäämään lapsi tuosta vaan. Seksuaalivähemmistöillä myös selvästi enemmän mt-ongelmia kuin muilla. Mt-ongelmat vanhemmilla ovat suurin yksittäinen riski lapsen kehitykselle.
Homoille ja lesboille ei näitä kännivahinkoja sattuneista syistä käy. Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?
Trolleille ei pitäisi edes vastailla, mutta...
Ihan tosissasiko kuvittelet, että yllätyslapsi olisi automaattisesti jotenkin vähemmän rakastettu, kuin joillain hoidoilla aikaansaatu? Mitä yksinkertaisuutta.
Monelle tulee yllätyksenä, ettei se keinoalkuisesti tuotettu tai adoptoitu tunnukaan niin rakkaalta mitä kuvitteli. Se on tabu.Joillain voi myös olla pakkomielteenä saada lapsi, kuvitelmana että lapsi muuttaa elämän ns. täydeksi. Sellaisella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Mt-ongelmaisen on myöskin vaikeampaa havaita motiivejaan lapsenhankinnan suhteen.
Laittaisitko jonkun viitteen tai lähteen väittämällesi, että "keinoalkuinen lapsi tai adoptoitu ei tunnukaan niin rakkaalta kuin oli kuvitellut" ja että tämä olisi tabu? :D
Missä ne sinun lähteet siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? :D
Voin laittaa, koitan googletella. Laita hei sinäkin! :D
Sori, minä joka pyysin lähteitä, en ole väittänyt mitään mistään, kiinnostuin vain tuosta kommentistasi ihan ammattini takia :)
Niinpä tietenkin! :)
No kun kerran ”ammattilainen” olet, niin mitä mieltä olet tästä:
”Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?”
Ajatteletko tosiaan, että kova halu saada lapsi tarkoittaa aina automaattisesti ehdotonta, aitoa rakkautta lasta kohtaan? Kun julkisuudessakin on usein puhuttu vanhempien pettymyksen tunteista ja ongelmista adoption tai hedelmöityshoitojen jälkeen? Erikoista, ettet ole ilmeisesti tietoinen tällaisesta ilmiöstä?
En tietenkään ajattele. Olen itse eronnut miehestäni epäonnistuneiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Silti odotan lähteitä väittämääsi, koska kerrot sen tieteellisenä faktana. Ja tuo lainaamasi lause ei ole minun kirjoittamani. Ensimmäinen kommenttini tähän mielenkiintoiseen ketjuun on tuo lähteiden pyytäminen sinulta.
Missä tuon on väitetty olevan tieteellinen fakta? Luetun ymmärtäminen? Löytyyhän aiheesta kyllä tieteellisiä tutkimuksia, jotka puoltavat väitettä. Pitkään jatkunut lapsettomuus altistaa mt-ongelmille, eikä rakkaus välttämättä muutenkaan syty lapseen, kun sen viimein saa. ”Adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuteen vaikuttavia psykososiaalisia ongelmia ovat perheyhteisön vuorovaikutuksessa olevat ongelmat, jotka ensisijaisesti liittyivät adoptiovanhemmuuteen ja adoptiovanhempien kykyyn ymmärtää ja vastata lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun asiakkaaksi tulleilla perheillä oli osittain alentunut kyky vastata lapsen tarpeisiin tunne- ja vuorovaikutustasolla. Adoptiovanhemmilla saattoi olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia, jotka luonnollisesti heikensivät myös kykyä vastata lapsen tarpeisiin.”
Adoptiovanhemmat käyvät läpi arviointeja, mutta siltikin sekään eksyy ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lasten kanssa. Hedelmöityshoitoihin tulevia arvioidaan vieläkin vähemmän! Siksi minusta on erittäin vaarallista puhua, että kauan odotettu lapsi olisi jotenkin automaattisesti rakastettu ja rakkaampi kuin vaikkapa ”vahingossa” saatu.
Ja miksei sinua sitten samalla tavalla häiritse tuon toisen kirjoittajan faktat siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? Mikset ole penämässä myös häneltä todisteita väitteilleen?
Lainaus, lähde: ADOPTOIDUT LAPSET LASTENSUOJELUN ASIAKKAINA
Meri Johanna Lehtovaara
Helsingin Yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiaalityö
Pro gradu -tutkielmaMinusta on vähän outoa sanoa, että silti "sekään mahtuu ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lapsen kanssa". Eikö se lapsi voi olla se ongelmainen vaikka vanhemnat kuinka yrittäisivät?
Voi, mutta joskus ne vanhemmat ovat nimenomaan se ongelma. Miksi monet haluavat aina syyttää lapsia ongelmista, jotka ovat itse aiheuttaneet? Epätasapainoisten vanhempien on vaikeaa nähdä omaa osuuttaan ongelmissa. Ihmisten psyykkinen terveys voisi olla hyvä tutkia ennen lupaa lastenhankinnalle...
Eli käytännössä et tiedä mitään. Sinkoilet vain syytöksiä. Kenenkähän mielenterveys tässä pitäisi tutkia?
Sinun.
Väität siis ihan tosissasi, että kaikki adoptiovanhemmat ovat täydellisiä vanhempia, ja jos jotain ongelmia on, ne johtuvat aina lapsista?
Mietipä nyt ihan kunnolla tuota.Missä sellaista väitin?
Olet kyllä hullu.
Sinä sen sijaan itse kerroit, ettet tiedä mitään. Ja nyt taas sössötät käsittämättömiä.
Ja tuo että vetelet johtopäätöksiä on kyllä aika oksettavaa. Tiedätkö että se että oma lapsi tuntuu vieraaöta on ihan normaalia. Se että alussa on tällaista ei vielä ole mikään johtopäätös siitä että koskaan olisi silti ongelmia. Se on ihan normaali tunne. Kiintymyssuhde voi muokkautua monella tapaa.
Mikä sinua oikein kalvaa?
Ongelmainen adoptiovanhempi ilmoittautui :D
En ole. Olen tervepäinen ihminen, toisin kuin sinä. Hihhii vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa tuollaiset ihmiset jotka eivät edes tiedä kuka isä on. Lapsellapitäisi olla oikeus tietää isänsä ja olla mahdollisesti tekemisissä isänsä suvun kanssa.
Niinpä.
Yllättävän yleistä nykyisin, että yhden yön Tindersuhteesta tai täysin muisti pois-panosta seuraavaa raskautta ei keskeytetä. Tai ehkäistä. Ovatko yh-tuet niin hyviä? Vai pelätäänkö töihin joutumista niin paljon, että aletaan mieluummin leikkiä "kotiäitiä"?WTF?
Ei ole tullut mieleen, että joku vain yksinkertaisesti haluaa lapsen? Ei siinä sen kummempia syitä välttämättä ole.Haluaa lapsen? Jos joku haluaa tehdä kännissä lapsen ventovieraan ihmisen kanssa, josta lapsi ei tule tietämään ikinä mitään (kun äitikään ei tiedä), niin ei voi olla täysjärkinen. Kyllä lapsen parasta pitää vähän miettiä, ennen kuin minäminäminä. Et taida käydä ihan täysillä. Lapsi on ihminen, ei nukke!
Et taida itse käydä ihan täysillä. Oletko uskovainen? Tuntuu nimittäin siltä, että ainut oikea tapa perustaa perhe on mielestäsi miehen ja naisen välinen avioliitto.
Totta siinä mielessä, että täysjärkinen ei pane tuntemattoman kanssa täyskännissä. Mutta jos siitä sattuu raskaaksi tulemaan, niin henkilöllä voi olla ihan hyvät mahdollisuudet kasvattaa lapsi kunnolla yksinkin. Lapselle vain yksi vanhempi ei ole välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto.
Minä ainakin hyväksyn kyllä kaikki naisparit, miesparit ym. jotka haluavat perheen, mutta tuollaista holtitonta kännitörttöilyä en ymmärrä. -eri
Mielummin kyllä itse syntyisin yhden vanhemman perheeseen, kuin homo- tai lesboparin lapseksi. Ohis
Miksi haluaisit mieluummin yhden vanhemman kuin kaksi rakastavaa vanhempaa?
Ei pari ole automaattisesti rakastava. Miksi niin kuvittelet? Monilla on suhteissa isoja ongelmia, eikä aikuisia edes lapset kiinnosta. Eron jälkeen pystytään esim. hylkäämään lapsi tuosta vaan. Seksuaalivähemmistöillä myös selvästi enemmän mt-ongelmia kuin muilla. Mt-ongelmat vanhemmilla ovat suurin yksittäinen riski lapsen kehitykselle.
Homoille ja lesboille ei näitä kännivahinkoja sattuneista syistä käy. Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?
Trolleille ei pitäisi edes vastailla, mutta...
Ihan tosissasiko kuvittelet, että yllätyslapsi olisi automaattisesti jotenkin vähemmän rakastettu, kuin joillain hoidoilla aikaansaatu? Mitä yksinkertaisuutta.
Monelle tulee yllätyksenä, ettei se keinoalkuisesti tuotettu tai adoptoitu tunnukaan niin rakkaalta mitä kuvitteli. Se on tabu.Joillain voi myös olla pakkomielteenä saada lapsi, kuvitelmana että lapsi muuttaa elämän ns. täydeksi. Sellaisella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Mt-ongelmaisen on myöskin vaikeampaa havaita motiivejaan lapsenhankinnan suhteen.
Laittaisitko jonkun viitteen tai lähteen väittämällesi, että "keinoalkuinen lapsi tai adoptoitu ei tunnukaan niin rakkaalta kuin oli kuvitellut" ja että tämä olisi tabu? :D
Missä ne sinun lähteet siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? :D
Voin laittaa, koitan googletella. Laita hei sinäkin! :D
Sori, minä joka pyysin lähteitä, en ole väittänyt mitään mistään, kiinnostuin vain tuosta kommentistasi ihan ammattini takia :)
Niinpä tietenkin! :)
No kun kerran ”ammattilainen” olet, niin mitä mieltä olet tästä:
”Heidän lapsensa ovat aina pitkän harkinnan ja työn tulos. Miksi eivät siis olisi rakastavia?”
Ajatteletko tosiaan, että kova halu saada lapsi tarkoittaa aina automaattisesti ehdotonta, aitoa rakkautta lasta kohtaan? Kun julkisuudessakin on usein puhuttu vanhempien pettymyksen tunteista ja ongelmista adoption tai hedelmöityshoitojen jälkeen? Erikoista, ettet ole ilmeisesti tietoinen tällaisesta ilmiöstä?
En tietenkään ajattele. Olen itse eronnut miehestäni epäonnistuneiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Silti odotan lähteitä väittämääsi, koska kerrot sen tieteellisenä faktana. Ja tuo lainaamasi lause ei ole minun kirjoittamani. Ensimmäinen kommenttini tähän mielenkiintoiseen ketjuun on tuo lähteiden pyytäminen sinulta.
Missä tuon on väitetty olevan tieteellinen fakta? Luetun ymmärtäminen? Löytyyhän aiheesta kyllä tieteellisiä tutkimuksia, jotka puoltavat väitettä. Pitkään jatkunut lapsettomuus altistaa mt-ongelmille, eikä rakkaus välttämättä muutenkaan syty lapseen, kun sen viimein saa. ”Adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuteen vaikuttavia psykososiaalisia ongelmia ovat perheyhteisön vuorovaikutuksessa olevat ongelmat, jotka ensisijaisesti liittyivät adoptiovanhemmuuteen ja adoptiovanhempien kykyyn ymmärtää ja vastata lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun asiakkaaksi tulleilla perheillä oli osittain alentunut kyky vastata lapsen tarpeisiin tunne- ja vuorovaikutustasolla. Adoptiovanhemmilla saattoi olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia, jotka luonnollisesti heikensivät myös kykyä vastata lapsen tarpeisiin.”
Adoptiovanhemmat käyvät läpi arviointeja, mutta siltikin sekään eksyy ongelmaisia, jotka eivät pärjääkään lasten kanssa. Hedelmöityshoitoihin tulevia arvioidaan vieläkin vähemmän! Siksi minusta on erittäin vaarallista puhua, että kauan odotettu lapsi olisi jotenkin automaattisesti rakastettu ja rakkaampi kuin vaikkapa ”vahingossa” saatu.
Ja miksei sinua sitten samalla tavalla häiritse tuon toisen kirjoittajan faktat siitä, että keinoalkuinen tai adoptoitu on automaattisesti rakastetumpi, koska on pitkän harkinnan ja työn tulos? Mikset ole penämässä myös häneltä todisteita väitteilleen?
Lainaus, lähde: ADOPTOIDUT LAPSET LASTENSUOJELUN ASIAKKAINA
Meri Johanna Lehtovaara
Helsingin Yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiaalityö
Pro gradu -tutkielmaTajuatko sinä mikä on pro gradu -tutkielma...
Kyllä. Miten se liittyy asiaan?
Fakta on kuitenkin se, etteivät kaikki keinoalkuisten tai adoptiolasten vanhemmat ole kykeneviä vanhemmiksi tai edes rakasta lapsiaan ehdoitta, toisin kuin joku tuolla ylempänä väitti. Mikä tässä on sinulle epäselvää, vai sattuuko totuus vaan liikaa?
Fakta on myös se, että yleensä yhden vanhemman kännipanosta syntyneellä lapsella ei ole niin hyvät lähtökohdat kuin kahden vanhemman perheessä syntyneellä lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikinä antas penniäkään jonkun toisen seksijätteelle.
Onko kukaan muu kuin vanhempasi antaneet sinulle koskaan penniäkään? Jos on, ovat hekin antaneet sitten vanhempiesi seksijätteelle rahaa. Ehkä rippilahjaksi ym.?
Jos mies kasvataa lasta kuin omaansa on minusta mummolta kiusaamista jättää yksi lapsista noin huomiotta. Ei se isyys ole pelkästään geenit.
Adoptoidut lapset ovat vähän nyt eri asia kun uusioperhekuviot. Jos nyt nainen ja mies eroaisivat, miehellä ei olisi mitään "oikeutta" lapseen.
Voisihan äiti itse avata vanhimmalle lapselle tilin ja laittaa sinne aina saman summan, kuin mitä anoppi laittaa kahdelle muulle. Eikä sitä tartte lapsille kertoa koko tileistä, eikä siitä kuka niille rahaa laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tapasin mun miehen, kun mulla oli vauva. Saatiin kaksi lasta lisää. Mun anoppi on kohdellut aina kaikkia lapsia tasa-arvoisesti, samat lahjat ja samat rahat, yökyläilyt ja reissut. Mun lasta ei ole koskaan eroteltu muista lapsenlapsista. Mun lapsi myös pitää anoppia omana mumminaan ja hän on lapselle todella rakas, biologiasta viis.
Oon todella onnellinen, että meille kävi näin hyvin ja saimme anopin, joka on niin sydämellinen ja lapsirakas. :)
Miehesi pettää ja jättää, lapsesi päätyvät uusperheeseen jossa nyksä ei heitä oikein hyväksy ja vielä vähemmän kaipaa kotiinsa jotain joka ei ole edes miehen bio.... Vieläkö esikoisellasi on mummo?
Varmasti on mummi, vaikka mitä tapahtuisi. Tämä anoppi on kasvattanut myös mieheni, joka on yhtä sydämellinen ja kiltti. Hän rakastaa kaikkia lapsiamme ehdoitta eikä koskaan ole eritellyt heitä. Vanhin lapsi on melkein täysi-ikäinen eli tuskinpa tässä nyt erotaan ja uusperhettä enää perustetaan.. :)
Vanhin lapsi lähes täysi-ikäinenkö takaa sen, ettei miehesi enää halua erota sinusta? Kuule, monet eroavat vasta, kun lapset ovat neli-viisikymppisiä eli pidä vaan ukkoasi hyvänä vielä kymmeniä vuosia ettei se lähde menemään.
Onko mies siis tunnustanut tämän lapsen omakseen?
Tajuatko sinä mikä on pro gradu -tutkielma...