Lue keskustelun säännöt.
Ei-biologisen lapsenlapsen ylenkatsominen biologisten rinnalla
20.05.2019 |
Tuli mieleen tuosta pappapuoliketjusta. Minulla on ystävätär, jolla on kolme lasta. Vanhin on seuraus yhden sekavan yön suhteesta, eikä ystäväni luullakseni tiedä, kuka lapsen isä on (sanoo aina, ettei vaan halua kertoa).
Jo raskausaikana hän tapasi miehen, jonka kanssa meni naimisiin ja sai kaksi lasta lisää. Nyt aviomiehen äiti halusi avata keskimmäiselle ja nuorimmalle lapselle (eli ainoille biologiselle lapsenlapsillleen) pankkitilit, johon olisi laittanut pienen pesämunan ja jatkossa merkkipäivinä pienen summan rahaa.
Ystävättäreni kimpaantui siitä, että anoppinsa laittaa lapset eriarvoiseen asemaan, hänen mielestään myös vanhin lapsi (joka ei siis ole mitään sukua muille kuin äidilleen ja sisaruspuolilleen) tarvitsee saada oman pankkitilin mummopuoleltaan. Ystävätär päätti, että jos myös vanhin ei saa, eivät saa muutkaan ja anoppi ei saa tavata ketään lapsista, koska on niin epätasa-arvoinen.
Anoppi oli varovasti ehdottanut, että jospa toinen mummo, joka siis on vanhimman lapsen biologinen mummo, avaisi hänelle tilin, mutta se ei kuulemma tule kuuloonkaan. Epätasa-arvoinen kohtelu ei ratkea sillä vaan kuulemma korostuu.
Ystävättäreni mielestä hän on täysin oikeassa ja toisin ajattelevat väärässä. Minä kyllä saatan kallistua anopin puolelle, etenkin, jos ajattelen itseni anopin asemaan ja tiedän tuon vanhimman lapsen hieman "haastavaksi" käytökseltään (vaikkei se saisi mihinkään vaikuttaakaan).
Mitä mieltä olette? Etenkin te, joilla on eri isien lapsia?
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestä se vanhin lapsi todella vieras lapsi, vaikka on syntymästään lähtien ollut tekemisessä tuon miehen kanssa, kenen kanssa äidillä on kaksi lasta lisää?
Siis miten te voitte erotella lapsia noin? Perinnöt ja tilit sikseen, lain mukaan ne loppujen lopuksi menee. Mutta ajatteletteko te todella, että on oikein pitää yhtä lasta vieraana? Saako teidän mielestä tuo anoppi olla kokonaan huomioimatta tätä vanhinta lasta?
Se olisi se lukutaito kullanarvoinen asia.
Häntähän on nimenomaan kohdeltu arjessa samalla tavalla. Ainoastaan juridisesti ei, mikä on täysin oikein.
Ap:n tapauksessa kyllä, mutta minä kysyinkin teiltä muilta. Niiltä, jotka puhuvat vieraasta lapsesta (ja vielä rumemmin, en edes viitsi niitä alkaa toistaa).
Eikö tässä ketjussa ole yksi jos toinenkin toitottanut, että kannattaisi adoptoida, koska adoptiolapsi EI ole mikään "vieras lapsi" vaan juridisesti ihan oma lapsi?
Harva tässä on sitä biologista sidettä kaikista tärkeimpänä pitänyt, vaan juridista. Näyttöä siitä, että ei-biologinen vanhempi on oikeasti sitoutunut lapseen kuin omaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloituksessa meni väärin se, että ap kirjoitti tuon lapsen olevan jonkun kännisekoilun tulos. Olisi ollut parempi, että olisi jättänyt sen kokonaan mainitsematta ja kertonut vain, että oli olemassa lapsi ennestään. Silloin olisi jäänyt pois tuo, että täällä takerrutaan täysin asiaankuulumattomaan seikkaan. Lapsi on lapsi, on se tullut maailmaan miten tahansa. Jos ap halusi tuoda esiin nimenomaan sen, että tällä lapsella ei ole isää eikä isovanhempia, jotka puolestaan voisivat huolehtia lapsesta, niin olisi sen voinut jotenkin muutenkin muotoilla. Vaikka että lapsen isä ja isovanhemmat kuolleet eikä perintöä jäänyt. Silloin olisi jäänyt tämä lapsen äidin haukkuminen toissijaiseksi. Nythän siitä on tullut melkein pääaihe.
Totta puhuen en usko koko sepustuksen todenperäisyyteen, mutta onpahan kirvoittanut keskustelua tämmöisestäkin aiheesta.
Ennemmin uskoisin, että ap:n omaan elämään tämä jotenkin liittyy, eikä ystävän, niin kuin täällä usein annetaan ymmärtää kun tuodaan näitä juttuja esille. Jos edes liittyy siihenkään.
Kännisekoilu kai selitti sitä, että lapsen isästä ei ole ollenkaan tietoa. Olisi eri tilanne, jos lapsen isä olisi tiedossa - tai edes selvitettävissä, jos isäehdokkaat olisi tiedossa - mutta ei mukana lapsen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysi ymmärrys mummolle. Tuossa tilanteessa ei sitten kai huvittaisi laitttaa tiliä kellekään.
No näimpä, täysin typerä idea koko tilit.
Jos jollekin haluaa avata tilin niin avatkoon omalle lapselleen tai laittakoon jo olemassa olevalle tilille, sittenhän raha menee sukuun ja siitä eteenpäin perheen isä voi sitten päättää mitä rahoilla tekee.
Et taida oikein ymmärtää omien tilien ideaa. Joka kolmas vuosi voi lahjoittaa verovapaasti 4999 €. Jos on vaikkapa kaksi lapsenlasta, voi kummankin tilille laittaa joka kolmas vuosi tuon summan tai esimerkiksi 138 €/kk. Ei mene veroja. Kun lapsenlapsi täyttää 18 vuotta, hänellä on tilillään 29 994 € eli ihan kiva pesämuna opintoihin tai vaikkapa ensiasunnon ostoon. Molemmille eli yhteensä mummi olisi siirtänyt verovapaasti lapsenlapsilleen 59 998 € . Jos taas laittaisi rahaa oman lapsensa tilille, edelleen voisi laittaa joka kolmas vuosi tuon 4999 €. Mutta verovapaasti ei yhtään enempää. Samoin, jos tili olisi mummin oma ja hän säästäisi sinne 18 vuoden aikana yhteensä 29 994€ ja antaisi sitten koko summan lapsenlapselleen, tuosta summasta lapsenlapsi joutuisi maksamaan lahjaveroa 4999 € ylittävästä osasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tulin vähän surulliseksi tästä ketjusta. En taloudellisen aspektin vuoksi, vaan siitä, että niin moni tuntuu olevan haluton avaamaan sydämensä, pihtaillaan rakkautta.
Etenkin tässä ketjun tarinassa, jossa oletettavasti mies on elänyt äidin ja vauvan kanssa perheenä lapsen syntymästä asti. En voi ymmärtää, että vallan tietoisesti tunnutaan haluavan emotionaalista etäisyyttä lapseen vain sen takia, ettei hän ole biologisesti sukua. Olen tätä mieltä, vaikka olen itse ydinperheen äiti. Mun mielestä perhe muodostuu käytännössä. Jos esimerkiksi saisin kuulla, ettei isäni olekaan isäni, olisi hän ainakin minun silmissäni yhä isäni, sillä hän on se, kuka on minua rakastanut ja minusta huolehtinut.
Äitinä huolehtisin itse lasten taloudellisesta tasa-arvosta antamalla esikoiselle aina vastaavan summan, kuin mitä isovanhemmat antaa. Olen tässä tarinassa tuon äidin puolella. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten tämän tarinan isä suhtautuu lapseen.
Ap kirjoitti että lasta on kohdeltu täysin tasavertaisesti.
Mutta sinä mittaat kaiken rahassa.
Ymmärsit väärin (ehkä tahallasi, miksi ihmeessä?), minä nimenomaan en välitä taloudellisesta puolesta. Minusta kaikkein tärkeintä ovat lämpimät välit.
Mielestäni kuitenkin se, että näitä lapsenlapsia kohdellaan taloudellisesti eri tavalla, kertoo siitä, ettei mummo oikeasti pidä tätä esikoista lapsenlapsenaan. Mitä hän ei toki biologisesti olekaan, mutta käytännössä on. Ei tunteita voi pakottaa, mutta silloin on myös turha puhua, että lapset ovat hänelle yhtä rakkaita, koska eihän hän kohtelisi heitä minkään asian suhteen eriarvoisesti, mikäli aidosti olisivat hänen sydämessään samalla viivalla.
Minusta alkaa tuntua, että Ap on oikeasti tämän tarinan mummo, joka on halunnut saada ymmärrystä mielipiteelleeen.
Heillähän on hyvät välit ja mummo käyttäytyy lasta kohtaan kuin mummo. Silti se raja menee juuri tuossa, että ei kartuta vieraalle lapselle sentään pesämunaa.
Mutta sinua kiinnostaa vain raha.
Jos ei mentäisi henkikökohtaisuuksiin. Ensinnäkään en ole missään roolissa tässä tapauksessa, ja toisekseen osoittaa puutteellisia keskustelutaitoja alkaa jankata jotain omaa tuulesta temmattua mielipidettä toisen, täysin vieraan, ihmisen vaikuttimista. Minä EN välitä rahasta vaan ihmissuhteista.
Jokainen saa käyttää rahansa aivan kuten parhaaksi katsoo. Myös tämän tapauksen mummo. Mutta jos käytetään ilmaisua "vieras lapsi", mutta puhutaan kuitenkin, että ollaan mummona kaikille kyseisen perheen lapsille, niin se on minun mielestäni ristiriitaista.
Lienee kaikuu täysin tyhjille korville, koska olet päättänyt olla sitä mieltä, että minua kiinnostaa vain raha. Mutta kerron silti: omat vanhempani ovat omasta halustaan alkaneet kerryttää lapsillemme varallisuutta. Mieheni vanhemmilta lapsemme taas eivät ole saaneet taloudellisessa mielessä mitään. Molemman puolen isovanhemmat ovat ihania läsnäolevia isovanhempia, joihin kaikkiin lapsillamme on erittäin hyvät ja lämpimät välit. Tämä raha-asia ei vaikuta siihen suuntaan eikä toiseen.
Sinä nimenomaan tarraat rahaan. Raha, raha, raha. Jos ei anna samaa summaa rahaa, ei ole ihmissuhdetta ja on paska ihminen. Raha, raha, raha. Siitä sinä jauhat.
Luehan uudestaan. "Vieras lapsi" on se asia, mihin minä tartuin.
Ei ollut. Vaan jankkasit ja jankkasit siitä miten rahalla pitää osoittaa kiintymys.
Ja lapsi on vieras, jos lapsi/lapsenlapsi ei ole oma. Mitä sinä et tästä käsitä?
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se ystäväsi mummo sanoisi, jos poikansa adoptoisi tämän vaimonsa vanhimman lapsen?
Olisi muuten lasten kannalta kaikkein paras vaihtoehto.
Miksi adoptoisi haastavakäytöksisen lapsen, kuten ap sanoi hänen olevan.
Ei varmaan halua perintönsä valuvan tälle, vaan omille biolapsilleen.
(aivan eri juttu, jos pari adoptoi yhdessä lapsen. Siinä ovat samalla lähtöviivalla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä.
En ole tuo mummo, vaan äidin kaveri. Jotkut väittivät trolliksi ja että tällaista ei oikeasti tapahdu, mutta kyllä tapahtuu ja halusin vain erilaisia näkökantoja siitä, miten ihmiset suhtautuvat asiaan.
Sitä on tosin mahdotonta tietää, ennenkuin on itse osallinen ja silloinkin toki eniten vaikuttaa se, missä roolissa olet.
Satuin eilen illalla katsomaan Areenasta ruotsalaista Bonusperhe-sarjaa, jotain vanhoja jaksoja. Siinä oli kuin olikin tilanne, jossa uusperheen isoisä (jos nyt oikein ymmärsin, sarja on minulle uusi) kuoli ja jätti perintöä ainoalle pojanpojalleen. Pojan uusi vaimo (pojanpojan äitipuoli) piti itsestäänselvänä, että hänen uuden miehensä isän perintö jaetaan tasan kaikkien lasten, myös hänen entisen liitonsa lasten kanssa.
Mies ei tätä ensin ymmärtänyt, mutta suostui sitten kuitenkin.
Minua tuokin jäi pohdituttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
En ole tuo mummo, vaan äidin kaveri. Jotkut väittivät trolliksi ja että tällaista ei oikeasti tapahdu, mutta kyllä tapahtuu ja halusin vain erilaisia näkökantoja siitä, miten ihmiset suhtautuvat asiaan.
Sitä on tosin mahdotonta tietää, ennenkuin on itse osallinen ja silloinkin toki eniten vaikuttaa se, missä roolissa olet.
Satuin eilen illalla katsomaan Areenasta ruotsalaista Bonusperhe-sarjaa, jotain vanhoja jaksoja. Siinä oli kuin olikin tilanne, jossa uusperheen isoisä (jos nyt oikein ymmärsin, sarja on minulle uusi) kuoli ja jätti perintöä ainoalle pojanpojalleen. Pojan uusi vaimo (pojanpojan äitipuoli) piti itsestäänselvänä, että hänen uuden miehensä isän perintö jaetaan tasan kaikkien lasten, myös hänen entisen liitonsa lasten kanssa.
Mies ei tätä ensin ymmärtänyt, mutta suostui sitten kuitenkin.
Minua tuokin jäi pohdituttamaan.
Suomessa pojanpojan isä ei olisi voinut päättää poikansa perinnöstä. Kyseessä olisi ollut rikos, jos hän olisi jakanut poikansa omaisuutta jollekin muulle. Vaikka vain itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näissä tarinoissa isä on aina täysin munaton? Miksei hän puhu äitinsä kanssa? Tai miksi ottaa vaimokseen tuollaisen haahkan joka tilaisuuden tullen uhkailee, ettei mummo nää lapsenlapsiaan jos ei tehdä niin kuin haahka sanoo. Miettikää vähän kenen kanssa lisäännytte.
Koska tuo nainen määrää kaapin paikan, ja mies on perässävedettävä nössö. Bilelütka pamahti paksuksi, päätti kasvaa aikuiseksi, joten otti itselleen helposti kontrolloitavan miehen, kun vielä suht hyvän semmoien pystyi saamaan. Mies taas sai exien nähden paremman näköisen kumppanin, jos niitä exiä edes oli kovin montaa. Rakkaus miestä kohtaan on vähän niin ja näin, mutta vaimo vetää roolinsa tarpeeksi hyvin, että mies pysyy liitossa ja tekee kuten nainen haluaa. Salaa vähän halveksuu miestä, ja intohimoa löytyi viimeksi sitä kännipano-j'nnistä kohtaan, ellei ole pettänyt miestään. Mikä on aika todennäköistä sekin.
Tälle vuosisadalle aika tavallinen avioliitto siis.
Jos olisin tuo mies, testaisin isyyteni muihin lapsiin kaiken varalta.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Suomessa alkaa olla jo pari sukupolvea tätä lähiöporukkaa, joiden äideillä on jo ollut lapsia useiden miesten kanssa ja nyt tyttäret jatkavat samaa linjaa ja näyttävät mallia pikku-Yessicoille.
Tämäkö nyt on sitten tosiaan vain lähiönaisten syy?
Luehan uudestaan. "Vieras lapsi" on se asia, mihin minä tartuin.