Lue keskustelun säännöt.
Ei-biologisen lapsenlapsen ylenkatsominen biologisten rinnalla
20.05.2019 |
Tuli mieleen tuosta pappapuoliketjusta. Minulla on ystävätär, jolla on kolme lasta. Vanhin on seuraus yhden sekavan yön suhteesta, eikä ystäväni luullakseni tiedä, kuka lapsen isä on (sanoo aina, ettei vaan halua kertoa).
Jo raskausaikana hän tapasi miehen, jonka kanssa meni naimisiin ja sai kaksi lasta lisää. Nyt aviomiehen äiti halusi avata keskimmäiselle ja nuorimmalle lapselle (eli ainoille biologiselle lapsenlapsillleen) pankkitilit, johon olisi laittanut pienen pesämunan ja jatkossa merkkipäivinä pienen summan rahaa.
Ystävättäreni kimpaantui siitä, että anoppinsa laittaa lapset eriarvoiseen asemaan, hänen mielestään myös vanhin lapsi (joka ei siis ole mitään sukua muille kuin äidilleen ja sisaruspuolilleen) tarvitsee saada oman pankkitilin mummopuoleltaan. Ystävätär päätti, että jos myös vanhin ei saa, eivät saa muutkaan ja anoppi ei saa tavata ketään lapsista, koska on niin epätasa-arvoinen.
Anoppi oli varovasti ehdottanut, että jospa toinen mummo, joka siis on vanhimman lapsen biologinen mummo, avaisi hänelle tilin, mutta se ei kuulemma tule kuuloonkaan. Epätasa-arvoinen kohtelu ei ratkea sillä vaan kuulemma korostuu.
Ystävättäreni mielestä hän on täysin oikeassa ja toisin ajattelevat väärässä. Minä kyllä saatan kallistua anopin puolelle, etenkin, jos ajattelen itseni anopin asemaan ja tiedän tuon vanhimman lapsen hieman "haastavaksi" käytökseltään (vaikkei se saisi mihinkään vaikuttaakaan).
Mitä mieltä olette? Etenkin te, joilla on eri isien lapsia?
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen lapsi ei ole ei-biologinen lapsenlapsi. Hän ei yksinkertaisesti ole lapsenlapsi lainkaan.
Juuri näin. Minulla on sisarpuoli äidin edellisestä suhteestä (josta ei ole ikinä kerrottu ainakaan minulle, eli en tiedä, kuka siskopuoleni isä on eikä häntä ole ikinä näkynyt). Minun isäni vanhemmat eli isovanhempani jotka eivät ole siskopuolelleni mitään sukua, tjakoivat testamentilla perintönsä meille yhteisesti.
Siskopuoli rellesti joka pennin menemään ja jäi vielä pahasti velkoihin pieleen menneiden rahoitusjuttujen takia. Tällä hetkellä hän on luottotiedoton ja käsittääkseni odottaa vankilatuomiota.
Minä pärjäisin aika mukavasti, jos olisin yksin saanut tuon perinnön. Olen liikuntavammainen enkä pysty työllistymään ihan normaalisti, kuitenkaan haitta-aste ei riitä eläkkeeseen. Joskus olen hiukan katkera. Etenkin, kun sisarpuoli on koko kämme pilkannut minua vammastani eikä ole ikinä pitänyt minusta, koska on ollut kai kateellinen isästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen valitettavasti anopin puolella. Ystävä on itse se, joka on hankkinut lapsia, jotka väkisinkin joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan. Toiset perivät isänsä ja äitinsä, mutta tämä vanhimmainen perii vain äitinsä. Ystävä voi itse tehdä sen minkä pystyy auttaakseen tätä vahinta lastaan pääsemään hieman paremmin tasoihin nuorempien sisarustensa kanssa, mutta ei hän mitenkään voi odottaa että nuorempien lasten sukulaiset osallistuvat näihin talkoisiin.
Tämä sama ongelma on ikävä kyllä kaikissa uusperheissä, joissa lapsilla on eri vanhemmat. Tiedän vain yhden tapauksen, jossa isäpuoli on tehnyt tasapuolisen testamentin kaikkien lasten hyväksi niin että hänen perintönsä menee tasan oman lapsen ja vaimon kahden lapsen kesken niin että kaikki saavat 1/3. Tämä on hyvin poikkeuksellista enkä tiedä johtuneeko osittain siitä, että kyseessä on miljoonaomaisuus josta riittää jaettavaakin. Tavallisessa uusperheessä lapset ovat väkisinkin eriarvoisia, kun perivät eri vanhemmat. Toiset lapset voivat saada huomattavatkin perinnöt ja toiset voivat jäädä lähes ilman. Jokainen luonnollisesti pitää huolta vain omista jälkeläisistään, ei siinä ole mitään ihmeteltävää.
Tuossakin tapauksessa biologinen lapsi voi vaatia lakiosansa eli hän saa puolet perinnöstä ja kaksi muuta jakavat toisen puolikkaan eli kumpikin saa 1/4.
Ei mene ihan noin. Lakiosa on puolet perintöosasta. Eli kun 2 perillistä, on perintöosa puolet ja lakiosa puolet siitä eli 1/4.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni on aikanaan nainut leskeksi nuorena jääneen ukkini, hänellä oli jo yksi lapsi tuolloin. Saivat vielä yhdessä kaksi. Aina on kohdellut ukin poikaa kuin omaansa, samoin kaikkia meitä serkuksia. Ovat hänen lapsenlapsiaan täydestä sydämestä, vaikka eivät biologisesti. Arvostan suuresti tätä. Näin olemme me serkut ja meidän vanhempamme saaneet kasvaa tasa-arvoisessa suvussa, jossa ei ole ollut kärhämiä tai selän takana jupinaa - toista on isän puolen suvun kanssa. Valintoja, valintoja.
Nuori leskimies pikkulapsen kanssa kolmekymmentäluvulla on vähän eri kuin nykypäivän lähiömamman ryyppyreissun lopputulema.
En nyt tajua tai en edes halua tajuta perusteluasi.
Se on niin, että lapsi on syytön syntymäänsä ja syntyperäänsä, eikä syntyperän vuoksi pidä syrjiä tai kohdella eri tavoin kuin toisia perheen lapsia, jotka ovat syntyneet ns normaalissa avioliitossa.
Menkää nyt itseenne ja miettikää omalle kohdallenne, jos olisit yhden illan hairahduksen tulos, niin olet eri kohtelun ansainnut? Noinko sen pitää olla ja mennä?
Ei ydinperheessäkään ålapset ole aina samanarvoisia, eikä voi toteuttaa aina oikeudenmukaisuutta.
Esim. meillä vanhemmat veljeni sai muhkean pankkitilin, kun täyttivät 18v kun isovanhemmat olivat joulu- ja synttärilahjat laittaneet tilille ja muutenkin säästäneet.
Minä en saanut mitään isovanhemmilta, kun syntyessäni isovanhemmat olivat jo pahasti demontoituneita ja sairaita ja kuolivat pian.Ja samaan aikaan sattui vanhempien työttömyys ja yrityksen konkurssi ja elettiin koko lapsuuteni kädestä suuhun.
En kyllä ollut pätkääkään kateellinen veljilleni, kun jo 18v saivat ajokortin ja auton.
Itse jouduin säästämään todella pitkään ajokorttia varten, kun opiskelin, eikävanhemmilla ei ollut antaa rahaa.Tämäkin on eri asia. Tuolle on järkiperuste jonka voi selittää aikuiselle lapselle.
Jos lapsi pitää tätä isovanhempaa omana isovanhempanaan, niin kyllä tuollainen selittämätön eriarvoisuus satuttaa ja jättää jäljetkin, eikä kyse ole mistään kateudesta. Lapselle on ikänsä mahdollisesti toitotettu että tässä on sinun mummo, sitten se mummo päättääkin ettei hän olekkaan sen lapsen mummo, vaan onkin vain sisarusten mummo, koska tämän yhden lapsen isä ei ole biologinen isä. Miksi ei ole tehnyt asiaa heti alkuunsa selväksi, jolloin tätäkään ongelmaa ei olisi ja olisi voinut alustapitäen sille yhdelle tehdä selväksi, että tämä mummu ei sitten ole sinun mummusi?
Kuka hänelle sellaista on toitottanut ja millä oikeudella?
Varma en tietenkään voi olla, mutta kyllä voisin lyödä vetoa, että se vanhempikin lapsi sanoo tätä isovanhempaa mummukseen ja pitää häntä mummona, eikä yksikään aikuinen ole tätä asiaa hälle korjannut. Sen olisi voinut se mummokin tehdä jos olisi halunnut.
Mun mielestä ei. Tuo on juuri sellainen asia, joka lapsen vanhemman täytyy kertoa ja myös selittää lapselle lapsen ymmärtävällä tavalla sekä vastata lapsen mahdollisesti esittämiin kysymyksiin. Perheen ulkopuolinen kuten isäpuolen äiti ei todellakaan mene täräyttämään lapselle suoraan, ettei ole hänen mumminsa.
Mistä olette saaneet päähänne, että lapsi ei tietäisi olevansa jonkun muun kuin äitinsä miehen lapsi? Eli ettei tietäisi, että tarinan mummo ei olisi hänen oikea mummonsa?
No hyvin usein se menee noin.
Ja ei sillä ole merkitystä että tietää biologisen isän olevan joku muu. Tiesin minäkin, mutta silti isäpuoli oli isä ja mummu oli mummu. Lapset kokee asiat omalla tavallaan ja kyllä pitäisin omituisena ja ikävänä lapsen kannalta jos yhtä perheessä syrjittäisiin biologisen taustansa vuoksi.
Lapsiparka pitää miestä isänään ja tämän äitiä mummunaan, mutta nämä aikuiset sysää lasta kauemmas, että et ole meidän, mene pois.
Mielestäni uusiperhe velvoittaa aikuisia, kun ottaa lapsellisen puolison, ottaa samalla tämän lapsenkin omakseen, ainakin jos lapsi on pieni eikä ole edes tekemisissä oikean vanhemansa kanssa.
Mutta se koskee vain tätä lapsellisen puolison ottanutta. Ei koko hänen sukuaan, jotka taas eivät ole mitenkään saaneet vaikuttaa valintaan.
No, eihän mikään ole tietenkään pakollista. Mutta ymmärrän kyllä äitiä jos haluaa pitää etäisyyttä sellaiseen isovanhempaan joka pitää pieniä lapsia eriarvoisina vain koska heillä on eri isä. Ei sen äidinkään tarvitse kaikkea hyväksyä ja tilin pystyttämiseen tarvitaan äidinkin lupa.
Eli äiti saa ihan rauhassa vierannuttaa lapset isoäidistään, koska tämä ei suostu antamaan rahaa miniän pershedelmälle? Koska on eriarvoista, ettei anoppi pane vieraan lapsen pankkitilille rahaa? Mitä muuta ja kuinka paljon sen anopin on tälle miniän lapselle maksettava? Eikö minällä tosiaan ole itsellään omasta lapsestaan mitään vastuuta? Miniä voi vaan itse päättää kenen on hänen lapsensa elätettävä. Jos et suostu niin miniä ottaa etäisyyttä ja erottaa lapsenlapset ja mummon. Ja porukan mielestä tämä on ihan ok. Koska onhan sen miniän pershedelmän saatava kaikki mitä miniä tälle haluaa muiden antavan.
Miniä ihan itse on päättänyt tehdä tämän esikoisensa. Tietäen, ettei tällä ole isää, koska äiti on itse toiminut kuten on toiminut. On miniän oma asia hoitaa lastensa eriarvoisuus. Sitä ei voi vaatia muilta. Eikä varsinkaan pakolla ja kiristämällä. Anopilla on omat lapsenlapset. Miniän esikoinen ei näihin kuulu. Hänellä on omat isovanhemmat, harmi jos hän ei näitä tunne, mutta se ei ole anopin vika vaan lapsen äidin, joka ei lapsen isyyttä ole selvittänyt. Eikä ole anopin velvollisuus toimia lapsen mummona ja pankkitilin kartuttajana. Hän EI ole lapsen mummo. Näin se vaan on. Eikä se muuksi muutu vaikka miniä kuinka jalkaa polkisi ja vaatisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen valitettavasti anopin puolella. Ystävä on itse se, joka on hankkinut lapsia, jotka väkisinkin joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan. Toiset perivät isänsä ja äitinsä, mutta tämä vanhimmainen perii vain äitinsä. Ystävä voi itse tehdä sen minkä pystyy auttaakseen tätä vahinta lastaan pääsemään hieman paremmin tasoihin nuorempien sisarustensa kanssa, mutta ei hän mitenkään voi odottaa että nuorempien lasten sukulaiset osallistuvat näihin talkoisiin.
Tämä sama ongelma on ikävä kyllä kaikissa uusperheissä, joissa lapsilla on eri vanhemmat. Tiedän vain yhden tapauksen, jossa isäpuoli on tehnyt tasapuolisen testamentin kaikkien lasten hyväksi niin että hänen perintönsä menee tasan oman lapsen ja vaimon kahden lapsen kesken niin että kaikki saavat 1/3. Tämä on hyvin poikkeuksellista enkä tiedä johtuneeko osittain siitä, että kyseessä on miljoonaomaisuus josta riittää jaettavaakin. Tavallisessa uusperheessä lapset ovat väkisinkin eriarvoisia, kun perivät eri vanhemmat. Toiset lapset voivat saada huomattavatkin perinnöt ja toiset voivat jäädä lähes ilman. Jokainen luonnollisesti pitää huolta vain omista jälkeläisistään, ei siinä ole mitään ihmeteltävää.
Tuossakin tapauksessa biologinen lapsi voi vaatia lakiosansa eli hän saa puolet perinnöstä ja kaksi muuta jakavat toisen puolikkaan eli kumpikin saa 1/4.
Ei mene ihan noin. Lakiosa on puolet perintöosasta. Eli kun 2 perillistä, on perintöosa puolet ja lakiosa puolet siitä eli 1/4.
Perillisiä eli biolapsia oli vain yksi. Lakiosa on tosiaan puolet perinnöstä ja sen tämä biolapsi saisi. Kaksi muuta lasta eivät ole rintaperillisiä, joten he jakaisivat toisen puolikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Adoptoidut lapset ovat vähän nyt eri asia kun uusioperhekuviot. Jos nyt nainen ja mies eroaisivat, miehellä ei olisi mitään "oikeutta" lapseen.
Ja pitäiskö mummon edelleen eron jälkeenkin kartuttaa poikansa ex-vaimon lapsen pankkitiliä? Ja jos ex-vaimo löytää uuden miehen ja lisääntyy niin pitääkö mummon maksaa näidenkin lasten pankkitilille sama rahasumma kuin on antanut omille lapsenlapsilleen? Ovathan nämäkin lapset mummon lastenlasten sisaruksia ja kuuluvat samaan perheeseen. Taas on lapset eriarvoisia, jos toiset saa ja toiset ei. Entäs jos uudella miehelläkin on lapsia aiemmasta suhteesta. Pitääkö mummon kartuttaa näidenkin pankkitiliä? Ihan vaan että kaikki perheen lapset on samanarvoisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian usein olen nähnyt näitä lapsia, joiden on annettu ymmärtää väärin. Kun ero on tullut, lapsen on vaikea ymmärtää, miksi sisarukset pääsevät edelleenkin mummolaan, isänsä luokse, isänsä kanssa huvipuistoihin ja lomareissuille, mutta hän ei enää pääse. Pahimmassa tapauksessa sama kuvio vielä toistuu. Lapsi kiintyy uuteen isäpuoleensa ja tämän sukulaisiin ja sitten yks kaunis päivä auton perävalot katoavat näköpiiristä ja niin hävisi lapsen elämästä taas joukko läheisiä ihmissuhteita. Tällainen voi ihan oikeasti vaikuttaa lapsen kykyyn solmia tulevaisuudessa ihmissuhteita. Ei uskalla luottaa, että ei joutuisi jälleen kerran hylätyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptoidut lapset ovat vähän nyt eri asia kun uusioperhekuviot. Jos nyt nainen ja mies eroaisivat, miehellä ei olisi mitään "oikeutta" lapseen.
Ja pitäiskö mummon edelleen eron jälkeenkin kartuttaa poikansa ex-vaimon lapsen pankkitiliä? Ja jos ex-vaimo löytää uuden miehen ja lisääntyy niin pitääkö mummon maksaa näidenkin lasten pankkitilille sama rahasumma kuin on antanut omille lapsenlapsilleen? Ovathan nämäkin lapset mummon lastenlasten sisaruksia ja kuuluvat samaan perheeseen. Taas on lapset eriarvoisia, jos toiset saa ja toiset ei. Entäs jos uudella miehelläkin on lapsia aiemmasta suhteesta. Pitääkö mummon kartuttaa näidenkin pankkitiliä? Ihan vaan että kaikki perheen lapset on samanarvoisia?
Mummonhan ei tarvitse maksaa ikinä mitään. Ja jos tosiaan on noin vaikeaa, niin parempi pitää ne rahat ihan itsellään vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta, että vielä nykymaailmassakin biologiisuudella on noin suuri merkitys joillekkin. Että joku on ollut isänä lapselle tämän syntymästä asti, mutta koska ei kanna isänsä geenejä, niin sillä lapsella ei ole isää (eikä sen myötä isovanhempiakaan).
Mutta adoptiolapsi on eri asia. Miksi? Eikö tuo ylläoleva ole vielä enemmän isä kuin vaikka joku joka adoptoi 5 vuotiaan lapsen? Ehkä vanhempien kannattaisi uusioperheiden kohdallakin sitten huolehtia, että uusi isä (tai äiti) adoptoi ne edellisetkin lapset, niin ei tarvitse kinata, vai meneekö sitten vieläkin biologia edelle?
Adoptiolapsella ei siis ole vanhempia eikä isovanhempia ollenkaan, jos on vaikka ne biologiset vanhemmat ja isovanhemmat kuolleet? Ja tästä täytyy lasta myös toistuvasti muistuttaa, ettei ala harhaluuloiseksi ja tee mitään oletuksia omasta asemastaan?
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että vielä nykymaailmassakin biologiisuudella on noin suuri merkitys joillekkin. Että joku on ollut isänä lapselle tämän syntymästä asti, mutta koska ei kanna isänsä geenejä, niin sillä lapsella ei ole isää (eikä sen myötä isovanhempiakaan).
Mutta adoptiolapsi on eri asia. Miksi? Eikö tuo ylläoleva ole vielä enemmän isä kuin vaikka joku joka adoptoi 5 vuotiaan lapsen? Ehkä vanhempien kannattaisi uusioperheiden kohdallakin sitten huolehtia, että uusi isä (tai äiti) adoptoi ne edellisetkin lapset, niin ei tarvitse kinata, vai meneekö sitten vieläkin biologia edelle?
Adoptiolapsella ei siis ole vanhempia eikä isovanhempia ollenkaan, jos on vaikka ne biologiset vanhemmat ja isovanhemmat kuolleet? Ja tästä täytyy lasta myös toistuvasti muistuttaa, ettei ala harhaluuloiseksi ja tee mitään oletuksia omasta asemastaan?
Adoptiolapsi on oma lapsi.
Miten joku edes voi kuvitella että vieras ihmienn olisi jotenkin mummo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on lapsi edellisestä suhteesta. Meillä on myös kaksi yhteistä lasta.
Tulevaisuudessa kun omat lapseni saavat lapsia olen heille mummo ja voisin hyvinkin avata heille säästötilit.
Mieheni lapsen lapsille aion olla vain aikuinen, en voi kuvitella että avaisin heille mitään säästötilejä. Eivät he ole minulle mitään sukua, enkä usko että edes rakastaisin heitä samalla tavalla kun omia lapsenlapsiani. En minä rakasta miehen lasta samalla tavalla kuin omiani.
Tietenkin mummo saa lahjoa lapsenlapsiaan. Sen vaan voi tehdä hienotunteisesti! Varsinkin, jos lapsenlapset ja "bonuslapsi" elävät yhdessä perheenä ja heillä on vähän ikäeroa, niin hienovaraisuus on toivottavaa. Ajatelkaa, miltä siitä yhdestä lapsesta voi asiat tuntua? Joo, elämä ei ole reilua, mutta koko lapsuuden koettu eriarvoistaminen jättää ikuiset jäljet.
Ne on aika pieniä juttuja, miten voi ottaa sen "ylimääräisenkin" lapsen huomioon. Voi tuoda hänellekin tuliaiseksi pääsiäismunan, jos tuo muillekin. Antaa muille ne lahjasetelit vaivihkaa lähtiessä. Ei tarvitse kailottaa ruokapöydässä, että laitoin muuten Liisan ja Pekan tileille sataset... Voi siltä yhdeltäkin lapselta vaikka kysyä, oliko kesäleirillä kivaa.
Kasvoin itse uusperheessä ja osasin jo hyvin nuorena pelätä, onko "mummon" käytös jotain valtapeliä miniäänsä... "Mummo" antoi esim. karkkipusseja muille ja mietin, odottaako hän salaa minulta tai äidiltä reaktioita... Pyydänkö siskopuolelta minullekin hiukan karkkia, jolloin asiaa voisi jotenkin vielä oikein alleviivata, että minä jäin ilman? Ahdistavia ajatuksia pienelle lapselle. Eikä minua haitannut se, että olisin himoinnut itsellekin lahjoja. Tuntui vain pahalta tuntea olevansa vain tiellä, ei-toivottuna koko tilanteessa. Aika yksinäistä oli.
En vieläkään tiedä, oliko tuollaiset tilanteet vain ajattelemattomuutta vai jotain julmaa peliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni on aikanaan nainut leskeksi nuorena jääneen ukkini, hänellä oli jo yksi lapsi tuolloin. Saivat vielä yhdessä kaksi. Aina on kohdellut ukin poikaa kuin omaansa, samoin kaikkia meitä serkuksia. Ovat hänen lapsenlapsiaan täydestä sydämestä, vaikka eivät biologisesti. Arvostan suuresti tätä. Näin olemme me serkut ja meidän vanhempamme saaneet kasvaa tasa-arvoisessa suvussa, jossa ei ole ollut kärhämiä tai selän takana jupinaa - toista on isän puolen suvun kanssa. Valintoja, valintoja.
Nuori leskimies pikkulapsen kanssa kolmekymmentäluvulla on vähän eri kuin nykypäivän lähiömamman ryyppyreissun lopputulema.
Joo mutta lapsi on kummassakin tapauksessa syytön.
En ymmärrä, miten tämä kiistaton tosiasia ei mene ihmisten jakeluun. Tässäkin ketjussa syyttömästä lapsesta puhutaan kuin lapsi itse olisi käyttänyt holtittomasti ja aiheuttanut oman syntymänsä ihan itse, ja vielä häätänyt toisen vanhempansa elämästään ihan huvin vuoksi.
No eihän tässä kukaan lasta ole syyttänytkään. Mutta miksi lapsella olisi joku automaattinen ja pyhä oikeus isäpuolensa suvun rahoihin? Vain siksi, että äitinsä on pistänyt hynttyyt yhteen miehen kanssa, jolloin mummopuolen on ihan pakko antaa lapselle rahaa tai sitten välit menee poikki. Mistä tämä oikeus juontuu? Maailmassa on paljon lapsia jotka on myös lapsia, isättömiäkin. Onko heilläkin oikeus vaatia joltakulta ulkopuliselta rahaa pankkitililleen? Vain koska ovat syyttömiä lapsia? Ei lapsena oleminen tai äidin parisuhde anna oikeuksia edes lapselle. Mummo ihan itse päättää kelle rahansa antaa. Ja ymmärrän hyvin, miksei mummo halua antaa niitä miniän lapselle. Kuka antaisi jos siitä seuraa kiristämistä ja vaateita. Normaali ihminen ymmärtäisi, että omat lapsenlapset on aina etusijalla. Miniä hoitaa oman lapsensa ja kerää tälle pesämunan ihan itse. Ei miniällä eikä lapsella ole mitään vaateita muiden rahoihin.
Ap:n tapauksessa mummopuoli tuo kaikille lapsille lahjoja ja kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Ainoastaan tuo pankkitiliasia olisi ollut pelkille biolapsille. Ymmärrettävistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että vielä nykymaailmassakin biologiisuudella on noin suuri merkitys joillekkin. Että joku on ollut isänä lapselle tämän syntymästä asti, mutta koska ei kanna isänsä geenejä, niin sillä lapsella ei ole isää (eikä sen myötä isovanhempiakaan).
Mutta adoptiolapsi on eri asia. Miksi? Eikö tuo ylläoleva ole vielä enemmän isä kuin vaikka joku joka adoptoi 5 vuotiaan lapsen? Ehkä vanhempien kannattaisi uusioperheiden kohdallakin sitten huolehtia, että uusi isä (tai äiti) adoptoi ne edellisetkin lapset, niin ei tarvitse kinata, vai meneekö sitten vieläkin biologia edelle?
Adoptiolapsella ei siis ole vanhempia eikä isovanhempia ollenkaan, jos on vaikka ne biologiset vanhemmat ja isovanhemmat kuolleet? Ja tästä täytyy lasta myös toistuvasti muistuttaa, ettei ala harhaluuloiseksi ja tee mitään oletuksia omasta asemastaan?
Adoptiolapsi on oma lapsi.
Miten joku edes voi kuvitella että vieras ihmienn olisi jotenkin mummo?
Eli ainoastaan jollain virallisella paperiläpyskällä on sulle merkitystä, eikä esim. sosiaalisilla suhteilla?
No uusioperheet muistakaa: Vastaavassa tapauksessa vaaditte uutta puolisoa adoptoimaan ne ei-biologiset lapsetkin tai sitten homma on siinä. Ei sitten tarvitse isovanhempien kanssa tapella, että onko se lapsi oma kun ei ole sitä ihan virallisesti eikä biologisesti.
Kyllä voi olla pikkusieluista porukkaa, suoranaista pahuutta pientä viatonta lasta kohtaan :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että vielä nykymaailmassakin biologiisuudella on noin suuri merkitys joillekkin. Että joku on ollut isänä lapselle tämän syntymästä asti, mutta koska ei kanna isänsä geenejä, niin sillä lapsella ei ole isää (eikä sen myötä isovanhempiakaan).
Mutta adoptiolapsi on eri asia. Miksi? Eikö tuo ylläoleva ole vielä enemmän isä kuin vaikka joku joka adoptoi 5 vuotiaan lapsen? Ehkä vanhempien kannattaisi uusioperheiden kohdallakin sitten huolehtia, että uusi isä (tai äiti) adoptoi ne edellisetkin lapset, niin ei tarvitse kinata, vai meneekö sitten vieläkin biologia edelle?
Adoptiolapsella ei siis ole vanhempia eikä isovanhempia ollenkaan, jos on vaikka ne biologiset vanhemmat ja isovanhemmat kuolleet? Ja tästä täytyy lasta myös toistuvasti muistuttaa, ettei ala harhaluuloiseksi ja tee mitään oletuksia omasta asemastaan?
Adoptiolapsi on oma lapsi.
Miten joku edes voi kuvitella että vieras ihmienn olisi jotenkin mummo?
Eli ainoastaan jollain virallisella paperiläpyskällä on sulle merkitystä, eikä esim. sosiaalisilla suhteilla?
No uusioperheet muistakaa: Vastaavassa tapauksessa vaaditte uutta puolisoa adoptoimaan ne ei-biologiset lapsetkin tai sitten homma on siinä. Ei sitten tarvitse isovanhempien kanssa tapella, että onko se lapsi oma kun ei ole sitä ihan virallisesti eikä biologisesti.
Kyllä voi olla pikkusieluista porukkaa, suoranaista pahuutta pientä viatonta lasta kohtaan :(
Niin. Lapsi ei ole oma, ei biologisesti eikö virallisesti.
Ko nainen ei ole lapsen isoäiti eikä lapsi ole ko naisen lapsenlapsi.
Olet kyllä täysin sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
>>Äitihän pystyy käyttämään lasten rahat omiin tarpeisiinsa, esim baarireissuihin, tekokynsiin ym.<<
Ei muuten voi. Lapsen rahat ja omaisuus ovat lailla suojattuja, ja niitä voidaan käyttää vain tämän lapsen tarpeisiin. Ja siis riippumatta siitä, kuka rahat on tilille tallettanut.
Kyllä muuten voi jos tiliä ei ole suojattu. Kirjoitin tänne aikaisemmin että mieheni lapsen mummo oli avannut lapselle säästötilin. Kun mieheni ja exänsä erosivat mies kävi pankissa ottamassa itseltään käyttöoikeuden tililtä pois. Kun hän myöhemmin sai yksinhuoltajuuden ja otti käyttöoikeuden takaisin, se oli tyhjä. Tiliotteesta näimme että rahoilla oli muun muassa maksettu Alkossa ja risteilyllä. Emme vieneet asiaa koskaan eteenpäin koska kyseessä oli äidin puolen sukulaisen antamat rahat. Mummo avasi myöhemmin lapselle uuden tilin jossa käyttöoikeus vain lapsella hänen tullessaan täysi-ikäiseksi.
Ainoa oikeavastaus on, että mummo ei ole sille vanhimmalle lapselle mitään sukua. Jos perheessä on jo erokriisi, mummo ei ehkä näe tuota lasta enää ikinä. Miksi lapselle olisi pitänyt antaa rahaa? Onhan lapsella omat sukulaiset Ford gods sake!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että vielä nykymaailmassakin biologiisuudella on noin suuri merkitys joillekkin. Että joku on ollut isänä lapselle tämän syntymästä asti, mutta koska ei kanna isänsä geenejä, niin sillä lapsella ei ole isää (eikä sen myötä isovanhempiakaan).
Mutta adoptiolapsi on eri asia. Miksi? Eikö tuo ylläoleva ole vielä enemmän isä kuin vaikka joku joka adoptoi 5 vuotiaan lapsen? Ehkä vanhempien kannattaisi uusioperheiden kohdallakin sitten huolehtia, että uusi isä (tai äiti) adoptoi ne edellisetkin lapset, niin ei tarvitse kinata, vai meneekö sitten vieläkin biologia edelle?
Adoptiolapsella ei siis ole vanhempia eikä isovanhempia ollenkaan, jos on vaikka ne biologiset vanhemmat ja isovanhemmat kuolleet? Ja tästä täytyy lasta myös toistuvasti muistuttaa, ettei ala harhaluuloiseksi ja tee mitään oletuksia omasta asemastaan?
Adoptiolapsi on oma lapsi.
Miten joku edes voi kuvitella että vieras ihmienn olisi jotenkin mummo?
Eli ainoastaan jollain virallisella paperiläpyskällä on sulle merkitystä, eikä esim. sosiaalisilla suhteilla?
No uusioperheet muistakaa: Vastaavassa tapauksessa vaaditte uutta puolisoa adoptoimaan ne ei-biologiset lapsetkin tai sitten homma on siinä. Ei sitten tarvitse isovanhempien kanssa tapella, että onko se lapsi oma kun ei ole sitä ihan virallisesti eikä biologisesti.
Kyllä voi olla pikkusieluista porukkaa, suoranaista pahuutta pientä viatonta lasta kohtaan :(
Ohis...et näytä ymmärtävän, että niillä sosiaalisilla suhteilla voi pyyhkiä takapuolensa - myös se lapsi - jos vanhempi ja isä/äitipuoli eroaa. Lapsen elämässä voi olla kivoja ja ystävällisiä aikuisia, ihan vaikka naapureitakin, mutta lapselle ei pidä antaa käsitystä, että nämä olisivat yhtä pysyviä ihmissuhteita kuin sukulaisuussuhteet. Ja tiedän kyllä, että kaikki eivät ole väleissä sukulaistensa kanssa tai eivät ole muusta syystä tekemisissä, mutta sukulaisuussuhde on olemassa siitä huolimatta. Sukulaisuussuhde päättyy vasta kuolemaan, ei vanhemman ja tämän puolison eroon.
- Nro 250 -
mistä mummi tietää oikeesti onko kaksi muutakaan bio.lapsen lapsia
Ei saa. Jos kyse ei ole suurista summista, mummo voi pitää tilit omissa nimissään ja lahjoittaa lapsille kun ovat 18.