Lue keskustelun säännöt.
Ei-biologisen lapsenlapsen ylenkatsominen biologisten rinnalla
20.05.2019 |
Tuli mieleen tuosta pappapuoliketjusta. Minulla on ystävätär, jolla on kolme lasta. Vanhin on seuraus yhden sekavan yön suhteesta, eikä ystäväni luullakseni tiedä, kuka lapsen isä on (sanoo aina, ettei vaan halua kertoa).
Jo raskausaikana hän tapasi miehen, jonka kanssa meni naimisiin ja sai kaksi lasta lisää. Nyt aviomiehen äiti halusi avata keskimmäiselle ja nuorimmalle lapselle (eli ainoille biologiselle lapsenlapsillleen) pankkitilit, johon olisi laittanut pienen pesämunan ja jatkossa merkkipäivinä pienen summan rahaa.
Ystävättäreni kimpaantui siitä, että anoppinsa laittaa lapset eriarvoiseen asemaan, hänen mielestään myös vanhin lapsi (joka ei siis ole mitään sukua muille kuin äidilleen ja sisaruspuolilleen) tarvitsee saada oman pankkitilin mummopuoleltaan. Ystävätär päätti, että jos myös vanhin ei saa, eivät saa muutkaan ja anoppi ei saa tavata ketään lapsista, koska on niin epätasa-arvoinen.
Anoppi oli varovasti ehdottanut, että jospa toinen mummo, joka siis on vanhimman lapsen biologinen mummo, avaisi hänelle tilin, mutta se ei kuulemma tule kuuloonkaan. Epätasa-arvoinen kohtelu ei ratkea sillä vaan kuulemma korostuu.
Ystävättäreni mielestä hän on täysin oikeassa ja toisin ajattelevat väärässä. Minä kyllä saatan kallistua anopin puolelle, etenkin, jos ajattelen itseni anopin asemaan ja tiedän tuon vanhimman lapsen hieman "haastavaksi" käytökseltään (vaikkei se saisi mihinkään vaikuttaakaan).
Mitä mieltä olette? Etenkin te, joilla on eri isien lapsia?
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Entä jos tilanne olisikin se että tämän vanhimman lapsen mummo/ukki haluaisi muistaa erityisesti lapsenlastaan - pitäisikö kahta nuorempaa ei-biologista lapsenlasta muistaa vastaavasti?
No kun sitä mummoa/ukkia ei ole, kun äiti ei tiedä lapsen isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen adoptiolapsi, jota kohdeltiin eri tavalla kuin muita. Olin perheeni ainoa lapsi, mutta serkkuihini nähden toisen luokan kansalainen. Äitini ei tehnyt mitään puolustaakseen minua, joten katselin ja kuuntelin vierestä kun serkuille perustettiin tilit ja heidän juhliin osallistuttiin.
Kyllä minä olen ystäväsi puolella. Kaikki ne lapset ovat hänen, eikä hän halua yhden joutuvan eri asemaan. Lapsihan siinä kärsii eniten.
Sinä nyt et selkeästikään osaa katsoa tätä kenenkään muun näkökulmasta kuin omastasi. Kaikki lapset ovat tosiaan tämän ap:n ystävän mutta tämä ystävä ei olekaan niitä tilejä perustamassa vaan kahden nuorimmaisen isoäiti, ap:n ystävän oma äiti on kuitenkin esikoisen isoäiti ja täysin vapaa perustamaan tyttärensä lapselle tilin.
Pointti olikin se eriarvoinen kohtelu. Mikä on väärin, koska ne lapset on täysin syyttömiä osaansa, olivat sitten eri isän tai äidin tai adoptoituja.
Suomessa osataan kyllä erottelu meihin ja muihin, eikä se vähene varmaan koskaan, kun itsepintaisesti ajatellaan oman navan kautta. Ei sen lapsen navan, joka kyllä vaistoaa että ei kuulu joukkoon.
Ymmärrän että arjessa lapsia kohdellaan samoin. Jos tuodaan tuliaisia niin kaikille omat pikku jutut. Kysellään kuulumisia jne. Ei erotella lapsia ja kerrota kuuluvasti että nämä on mummin kultia ja tämä yksi ei. Mutta miksi anopin pitäis kerätä itselleen ihan vieraalle lapselle rahaa pankkitilille? Ja miten kukaan edes kehtaa sellaista vaatia. Tasa-arvon perusteella. Ei se miniän lapsi ole sukua anopille eikä siitä sellaista koskaan tule. Härskiksi on mennyt miniöiden ajattelu, jos vieraalla ihmisella maksatetaan oman lapsen pesämunat. Ja vielä pakolla ja kiristämällä.
Tää on just kuin mun elämästä. Perheen ns aikuisilla hirveä tarve leikkiä kotia ”tää ois niinku äiti ja tää ois niinku isä jne” ja sitten lapset roikkuu siinä ympärillä.
Minä kuulin kaveriltani ekaluokkalaisena että veljeni onkin velipuoli. Kukaan ei perheessä viitisnyt kertoa kun oli niin suuri tarve olla normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni on aikanaan nainut leskeksi nuorena jääneen ukkini, hänellä oli jo yksi lapsi tuolloin. Saivat vielä yhdessä kaksi. Aina on kohdellut ukin poikaa kuin omaansa, samoin kaikkia meitä serkuksia. Ovat hänen lapsenlapsiaan täydestä sydämestä, vaikka eivät biologisesti. Arvostan suuresti tätä. Näin olemme me serkut ja meidän vanhempamme saaneet kasvaa tasa-arvoisessa suvussa, jossa ei ole ollut kärhämiä tai selän takana jupinaa - toista on isän puolen suvun kanssa. Valintoja, valintoja.
Nuori leskimies pikkulapsen kanssa kolmekymmentäluvulla on vähän eri kuin nykypäivän lähiömamman ryyppyreissun lopputulema.
En nyt tajua tai en edes halua tajuta perusteluasi.
Se on niin, että lapsi on syytön syntymäänsä ja syntyperäänsä, eikä syntyperän vuoksi pidä syrjiä tai kohdella eri tavoin kuin toisia perheen lapsia, jotka ovat syntyneet ns normaalissa avioliitossa.
Menkää nyt itseenne ja miettikää omalle kohdallenne, jos olisit yhden illan hairahduksen tulos, niin olet eri kohtelun ansainnut? Noinko sen pitää olla ja mennä?
Ei ydinperheessäkään ålapset ole aina samanarvoisia, eikä voi toteuttaa aina oikeudenmukaisuutta.
Esim. meillä vanhemmat veljeni sai muhkean pankkitilin, kun täyttivät 18v kun isovanhemmat olivat joulu- ja synttärilahjat laittaneet tilille ja muutenkin säästäneet.
Minä en saanut mitään isovanhemmilta, kun syntyessäni isovanhemmat olivat jo pahasti demontoituneita ja sairaita ja kuolivat pian.Ja samaan aikaan sattui vanhempien työttömyys ja yrityksen konkurssi ja elettiin koko lapsuuteni kädestä suuhun.
En kyllä ollut pätkääkään kateellinen veljilleni, kun jo 18v saivat ajokortin ja auton.
Itse jouduin säästämään todella pitkään ajokorttia varten, kun opiskelin, eikävanhemmilla ei ollut antaa rahaa.Tämäkin on eri asia. Tuolle on järkiperuste jonka voi selittää aikuiselle lapselle.
Jos lapsi pitää tätä isovanhempaa omana isovanhempanaan, niin kyllä tuollainen selittämätön eriarvoisuus satuttaa ja jättää jäljetkin, eikä kyse ole mistään kateudesta. Lapselle on ikänsä mahdollisesti toitotettu että tässä on sinun mummo, sitten se mummo päättääkin ettei hän olekkaan sen lapsen mummo, vaan onkin vain sisarusten mummo, koska tämän yhden lapsen isä ei ole biologinen isä. Miksi ei ole tehnyt asiaa heti alkuunsa selväksi, jolloin tätäkään ongelmaa ei olisi ja olisi voinut alustapitäen sille yhdelle tehdä selväksi, että tämä mummu ei sitten ole sinun mummusi?
Kuka hänelle sellaista on toitottanut ja millä oikeudella?
Varma en tietenkään voi olla, mutta kyllä voisin lyödä vetoa, että se vanhempikin lapsi sanoo tätä isovanhempaa mummukseen ja pitää häntä mummona, eikä yksikään aikuinen ole tätä asiaa hälle korjannut. Sen olisi voinut se mummokin tehdä jos olisi halunnut.
Mun mielestä ei. Tuo on juuri sellainen asia, joka lapsen vanhemman täytyy kertoa ja myös selittää lapselle lapsen ymmärtävällä tavalla sekä vastata lapsen mahdollisesti esittämiin kysymyksiin. Perheen ulkopuolinen kuten isäpuolen äiti ei todellakaan mene täräyttämään lapselle suoraan, ettei ole hänen mumminsa.
Mistä olette saaneet päähänne, että lapsi ei tietäisi olevansa jonkun muun kuin äitinsä miehen lapsi? Eli ettei tietäisi, että tarinan mummo ei olisi hänen oikea mummonsa?
Tuosta lauseesta: "pitää häntä mummona, eikä yksikään aikuinen ole tätä asiaa hälle korjannut.".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
En yhtään ihmettele, että tuo vanhin lapsi on "haastava".
Kuinkahan paljon hän on joutunut kokemaan ulkopuolisuutta tuossa kuviossa. Se nyt on vain niin, että aikuiset eivät voi asettaa samassa perheessä asuvia lapsia eriarvoiseen asemaan. Tuossa käännetään se vanhin lapsi myös puolisisaruksiaan vastaan, sillä katkeruutta tuo lapsessa herättää.
Tämä. Ymmärrän kyllä molempien osapuolten näkemyksen, mutta tällaiset asiat pitää sopia ja järjestellä aikuisten kesken niin, että lapsia ei aseteta eriarvoiseen asemaan perheessä.
Jos saman perheen lapsille avataan tilit ja sinne laitetaan rahaa, kaikille pitää avata ja laittaa sama summa, riippumatta siitä kuka jonkun biologinen isä on, vai sattuuko olemaan adoptoitu. Siinä vaiheessa kun ollaan perhe, ollaan perhe taustaan katsomatta. Etenkin jos anopin poika on käytännössä tämän lapsen isä.
Hehän voivat avata perheensä jäsenilleen ihan mitä vaan mutta eivät he voi pakottaa sen isän äitiä olemaan mummo vieraalle lapselle, jos hän ei itse halua.
En minä ainakaan välttämättä yks kaks ome jonkun ihan vieraan ihmisen sukulainen tai velvollinen antamaan tälle rahaa vain koska joku sukulaiseni päättää.
Siskoni yritti kiristää minua maksamaan miehensä opinnot. En katso olevani velvollinen maksamaan niitäkään vaikka sisko olisi mitä mieltä! Enkä ostanut muuten appivanhemmillekaan taloa vaikma anopin mielestä olisi pitänyt.
Järjestää ja sopia aikuisten kesken tarkoittaa sitä, että tilanne hoidetaan niin ettei lasten välille synny eripuraa tai epätasa-arvoisuutta. Tarkoitin, että tilanne hoidetaan niin että lapsia ei aseteta eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi näin: mummo haluaa avata lapsenlapsilleen ne tilit, asia sovitaan yhdessä vanhempien kanssa niin, että kaikille avataan tilit- esimerkiksi vanhemmat laittavat tämän lapsen tilille ne rahat.
Miksi kukaan maksaisi miehensä siskon opinnot? Eihän tuo ole mitenkään kohtuullista eikä sillä ole tämän kanssa mitään tekemistä. Nuo lapset ovat kuitenkin keskenään sisaruksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni on aikanaan nainut leskeksi nuorena jääneen ukkini, hänellä oli jo yksi lapsi tuolloin. Saivat vielä yhdessä kaksi. Aina on kohdellut ukin poikaa kuin omaansa, samoin kaikkia meitä serkuksia. Ovat hänen lapsenlapsiaan täydestä sydämestä, vaikka eivät biologisesti. Arvostan suuresti tätä. Näin olemme me serkut ja meidän vanhempamme saaneet kasvaa tasa-arvoisessa suvussa, jossa ei ole ollut kärhämiä tai selän takana jupinaa - toista on isän puolen suvun kanssa. Valintoja, valintoja.
Nuori leskimies pikkulapsen kanssa kolmekymmentäluvulla on vähän eri kuin nykypäivän lähiömamman ryyppyreissun lopputulema.
En nyt tajua tai en edes halua tajuta perusteluasi.
Se on niin, että lapsi on syytön syntymäänsä ja syntyperäänsä, eikä syntyperän vuoksi pidä syrjiä tai kohdella eri tavoin kuin toisia perheen lapsia, jotka ovat syntyneet ns normaalissa avioliitossa.
Menkää nyt itseenne ja miettikää omalle kohdallenne, jos olisit yhden illan hairahduksen tulos, niin olet eri kohtelun ansainnut? Noinko sen pitää olla ja mennä?
Ei ydinperheessäkään ålapset ole aina samanarvoisia, eikä voi toteuttaa aina oikeudenmukaisuutta.
Esim. meillä vanhemmat veljeni sai muhkean pankkitilin, kun täyttivät 18v kun isovanhemmat olivat joulu- ja synttärilahjat laittaneet tilille ja muutenkin säästäneet.
Minä en saanut mitään isovanhemmilta, kun syntyessäni isovanhemmat olivat jo pahasti demontoituneita ja sairaita ja kuolivat pian.Ja samaan aikaan sattui vanhempien työttömyys ja yrityksen konkurssi ja elettiin koko lapsuuteni kädestä suuhun.
En kyllä ollut pätkääkään kateellinen veljilleni, kun jo 18v saivat ajokortin ja auton.
Itse jouduin säästämään todella pitkään ajokorttia varten, kun opiskelin, eikävanhemmilla ei ollut antaa rahaa.Tämäkin on eri asia. Tuolle on järkiperuste jonka voi selittää aikuiselle lapselle.
Jos lapsi pitää tätä isovanhempaa omana isovanhempanaan, niin kyllä tuollainen selittämätön eriarvoisuus satuttaa ja jättää jäljetkin, eikä kyse ole mistään kateudesta. Lapselle on ikänsä mahdollisesti toitotettu että tässä on sinun mummo, sitten se mummo päättääkin ettei hän olekkaan sen lapsen mummo, vaan onkin vain sisarusten mummo, koska tämän yhden lapsen isä ei ole biologinen isä. Miksi ei ole tehnyt asiaa heti alkuunsa selväksi, jolloin tätäkään ongelmaa ei olisi ja olisi voinut alustapitäen sille yhdelle tehdä selväksi, että tämä mummu ei sitten ole sinun mummusi?
Kuka hänelle sellaista on toitottanut ja millä oikeudella?
Varma en tietenkään voi olla, mutta kyllä voisin lyödä vetoa, että se vanhempikin lapsi sanoo tätä isovanhempaa mummukseen ja pitää häntä mummona, eikä yksikään aikuinen ole tätä asiaa hälle korjannut. Sen olisi voinut se mummokin tehdä jos olisi halunnut.
Mun mielestä ei. Tuo on juuri sellainen asia, joka lapsen vanhemman täytyy kertoa ja myös selittää lapselle lapsen ymmärtävällä tavalla sekä vastata lapsen mahdollisesti esittämiin kysymyksiin. Perheen ulkopuolinen kuten isäpuolen äiti ei todellakaan mene täräyttämään lapselle suoraan, ettei ole hänen mumminsa.
Mistä olette saaneet päähänne, että lapsi ei tietäisi olevansa jonkun muun kuin äitinsä miehen lapsi? Eli ettei tietäisi, että tarinan mummo ei olisi hänen oikea mummonsa?
No hyvin usein se menee noin.
Ja ei sillä ole merkitystä että tietää biologisen isän olevan joku muu. Tiesin minäkin, mutta silti isäpuoli oli isä ja mummu oli mummu. Lapset kokee asiat omalla tavallaan ja kyllä pitäisin omituisena ja ikävänä lapsen kannalta jos yhtä perheessä syrjittäisiin biologisen taustansa vuoksi.
Lapsiparka pitää miestä isänään ja tämän äitiä mummunaan, mutta nämä aikuiset sysää lasta kauemmas, että et ole meidän, mene pois.
Mielestäni uusiperhe velvoittaa aikuisia, kun ottaa lapsellisen puolison, ottaa samalla tämän lapsenkin omakseen, ainakin jos lapsi on pieni eikä ole edes tekemisissä oikean vanhemansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni on aikanaan nainut leskeksi nuorena jääneen ukkini, hänellä oli jo yksi lapsi tuolloin. Saivat vielä yhdessä kaksi. Aina on kohdellut ukin poikaa kuin omaansa, samoin kaikkia meitä serkuksia. Ovat hänen lapsenlapsiaan täydestä sydämestä, vaikka eivät biologisesti. Arvostan suuresti tätä. Näin olemme me serkut ja meidän vanhempamme saaneet kasvaa tasa-arvoisessa suvussa, jossa ei ole ollut kärhämiä tai selän takana jupinaa - toista on isän puolen suvun kanssa. Valintoja, valintoja.
Nuori leskimies pikkulapsen kanssa kolmekymmentäluvulla on vähän eri kuin nykypäivän lähiömamman ryyppyreissun lopputulema.
En nyt tajua tai en edes halua tajuta perusteluasi.
Se on niin, että lapsi on syytön syntymäänsä ja syntyperäänsä, eikä syntyperän vuoksi pidä syrjiä tai kohdella eri tavoin kuin toisia perheen lapsia, jotka ovat syntyneet ns normaalissa avioliitossa.
Menkää nyt itseenne ja miettikää omalle kohdallenne, jos olisit yhden illan hairahduksen tulos, niin olet eri kohtelun ansainnut? Noinko sen pitää olla ja mennä?
Ei ydinperheessäkään ålapset ole aina samanarvoisia, eikä voi toteuttaa aina oikeudenmukaisuutta.
Esim. meillä vanhemmat veljeni sai muhkean pankkitilin, kun täyttivät 18v kun isovanhemmat olivat joulu- ja synttärilahjat laittaneet tilille ja muutenkin säästäneet.
Minä en saanut mitään isovanhemmilta, kun syntyessäni isovanhemmat olivat jo pahasti demontoituneita ja sairaita ja kuolivat pian.Ja samaan aikaan sattui vanhempien työttömyys ja yrityksen konkurssi ja elettiin koko lapsuuteni kädestä suuhun.
En kyllä ollut pätkääkään kateellinen veljilleni, kun jo 18v saivat ajokortin ja auton.
Itse jouduin säästämään todella pitkään ajokorttia varten, kun opiskelin, eikävanhemmilla ei ollut antaa rahaa.Tämäkin on eri asia. Tuolle on järkiperuste jonka voi selittää aikuiselle lapselle.
Jos lapsi pitää tätä isovanhempaa omana isovanhempanaan, niin kyllä tuollainen selittämätön eriarvoisuus satuttaa ja jättää jäljetkin, eikä kyse ole mistään kateudesta. Lapselle on ikänsä mahdollisesti toitotettu että tässä on sinun mummo, sitten se mummo päättääkin ettei hän olekkaan sen lapsen mummo, vaan onkin vain sisarusten mummo, koska tämän yhden lapsen isä ei ole biologinen isä. Miksi ei ole tehnyt asiaa heti alkuunsa selväksi, jolloin tätäkään ongelmaa ei olisi ja olisi voinut alustapitäen sille yhdelle tehdä selväksi, että tämä mummu ei sitten ole sinun mummusi?
Kuka hänelle sellaista on toitottanut ja millä oikeudella?
Varma en tietenkään voi olla, mutta kyllä voisin lyödä vetoa, että se vanhempikin lapsi sanoo tätä isovanhempaa mummukseen ja pitää häntä mummona, eikä yksikään aikuinen ole tätä asiaa hälle korjannut. Sen olisi voinut se mummokin tehdä jos olisi halunnut.
Mun mielestä ei. Tuo on juuri sellainen asia, joka lapsen vanhemman täytyy kertoa ja myös selittää lapselle lapsen ymmärtävällä tavalla sekä vastata lapsen mahdollisesti esittämiin kysymyksiin. Perheen ulkopuolinen kuten isäpuolen äiti ei todellakaan mene täräyttämään lapselle suoraan, ettei ole hänen mumminsa.
Mistä olette saaneet päähänne, että lapsi ei tietäisi olevansa jonkun muun kuin äitinsä miehen lapsi? Eli ettei tietäisi, että tarinan mummo ei olisi hänen oikea mummonsa?
No hyvin usein se menee noin.
Ja ei sillä ole merkitystä että tietää biologisen isän olevan joku muu. Tiesin minäkin, mutta silti isäpuoli oli isä ja mummu oli mummu. Lapset kokee asiat omalla tavallaan ja kyllä pitäisin omituisena ja ikävänä lapsen kannalta jos yhtä perheessä syrjittäisiin biologisen taustansa vuoksi.
Lapsiparka pitää miestä isänään ja tämän äitiä mummunaan, mutta nämä aikuiset sysää lasta kauemmas, että et ole meidän, mene pois.
Mielestäni uusiperhe velvoittaa aikuisia, kun ottaa lapsellisen puolison, ottaa samalla tämän lapsenkin omakseen, ainakin jos lapsi on pieni eikä ole edes tekemisissä oikean vanhemansa kanssa.
Mutta se koskee vain tätä lapsellisen puolison ottanutta. Ei koko hänen sukuaan, jotka taas eivät ole mitenkään saaneet vaikuttaa valintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, riippuu tosiaan lasten iästäkin, että mitä tästä ajattelen. Jos kyseessä on vaikka 15 vuotias lapsi ja perheeseen syntyy uusia lapsia, niin silloin ehkä ymmärtää jos isovanhempi ei sitä 15 vuotiasta pidä samanarvoisena pienempien kanssa.
Mutta jos kyse esim. 4 vuotiaasta tai sitä luokkaa, niin silloin tuo on kyllä merkittävämpi asia, lapsi niin pieni että oppii pitämään uutta isää ja isovanhempaa ominaan, toisin kuin se 15 vuotias joka on jo kasvanut melkein aikuiseksi ilman niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
En yhtään ihmettele, että tuo vanhin lapsi on "haastava".
Kuinkahan paljon hän on joutunut kokemaan ulkopuolisuutta tuossa kuviossa. Se nyt on vain niin, että aikuiset eivät voi asettaa samassa perheessä asuvia lapsia eriarvoiseen asemaan. Tuossa käännetään se vanhin lapsi myös puolisisaruksiaan vastaan, sillä katkeruutta tuo lapsessa herättää.
Tämä. Ymmärrän kyllä molempien osapuolten näkemyksen, mutta tällaiset asiat pitää sopia ja järjestellä aikuisten kesken niin, että lapsia ei aseteta eriarvoiseen asemaan perheessä.
Jos saman perheen lapsille avataan tilit ja sinne laitetaan rahaa, kaikille pitää avata ja laittaa sama summa, riippumatta siitä kuka jonkun biologinen isä on, vai sattuuko olemaan adoptoitu. Siinä vaiheessa kun ollaan perhe, ollaan perhe taustaan katsomatta. Etenkin jos anopin poika on käytännössä tämän lapsen isä.
Hehän voivat avata perheensä jäsenilleen ihan mitä vaan mutta eivät he voi pakottaa sen isän äitiä olemaan mummo vieraalle lapselle, jos hän ei itse halua.
En minä ainakaan välttämättä yks kaks ome jonkun ihan vieraan ihmisen sukulainen tai velvollinen antamaan tälle rahaa vain koska joku sukulaiseni päättää.
Siskoni yritti kiristää minua maksamaan miehensä opinnot. En katso olevani velvollinen maksamaan niitäkään vaikka sisko olisi mitä mieltä! Enkä ostanut muuten appivanhemmillekaan taloa vaikma anopin mielestä olisi pitänyt.
Järjestää ja sopia aikuisten kesken tarkoittaa sitä, että tilanne hoidetaan niin ettei lasten välille synny eripuraa tai epätasa-arvoisuutta. Tarkoitin, että tilanne hoidetaan niin että lapsia ei aseteta eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi näin: mummo haluaa avata lapsenlapsilleen ne tilit, asia sovitaan yhdessä vanhempien kanssa niin, että kaikille avataan tilit- esimerkiksi vanhemmat laittavat tämän lapsen tilille ne rahat.
Miksi kukaan maksaisi miehensä siskon opinnot? Eihän tuo ole mitenkään kohtuullista eikä sillä ole tämän kanssa mitään tekemistä. Nuo lapset ovat kuitenkin keskenään sisaruksia.
Eivät ole.
Ja se mummo on mummo vain niille lapsenlapsilleen eikä perheen raha-asiat kuulu hänelle eikä hänen twrvitse olla mitään säätämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni on aikanaan nainut leskeksi nuorena jääneen ukkini, hänellä oli jo yksi lapsi tuolloin. Saivat vielä yhdessä kaksi. Aina on kohdellut ukin poikaa kuin omaansa, samoin kaikkia meitä serkuksia. Ovat hänen lapsenlapsiaan täydestä sydämestä, vaikka eivät biologisesti. Arvostan suuresti tätä. Näin olemme me serkut ja meidän vanhempamme saaneet kasvaa tasa-arvoisessa suvussa, jossa ei ole ollut kärhämiä tai selän takana jupinaa - toista on isän puolen suvun kanssa. Valintoja, valintoja.
Nuori leskimies pikkulapsen kanssa kolmekymmentäluvulla on vähän eri kuin nykypäivän lähiömamman ryyppyreissun lopputulema.
En nyt tajua tai en edes halua tajuta perusteluasi.
Se on niin, että lapsi on syytön syntymäänsä ja syntyperäänsä, eikä syntyperän vuoksi pidä syrjiä tai kohdella eri tavoin kuin toisia perheen lapsia, jotka ovat syntyneet ns normaalissa avioliitossa.
Menkää nyt itseenne ja miettikää omalle kohdallenne, jos olisit yhden illan hairahduksen tulos, niin olet eri kohtelun ansainnut? Noinko sen pitää olla ja mennä?
Ei ydinperheessäkään ålapset ole aina samanarvoisia, eikä voi toteuttaa aina oikeudenmukaisuutta.
Esim. meillä vanhemmat veljeni sai muhkean pankkitilin, kun täyttivät 18v kun isovanhemmat olivat joulu- ja synttärilahjat laittaneet tilille ja muutenkin säästäneet.
Minä en saanut mitään isovanhemmilta, kun syntyessäni isovanhemmat olivat jo pahasti demontoituneita ja sairaita ja kuolivat pian.Ja samaan aikaan sattui vanhempien työttömyys ja yrityksen konkurssi ja elettiin koko lapsuuteni kädestä suuhun.
En kyllä ollut pätkääkään kateellinen veljilleni, kun jo 18v saivat ajokortin ja auton.
Itse jouduin säästämään todella pitkään ajokorttia varten, kun opiskelin, eikävanhemmilla ei ollut antaa rahaa.Tämäkin on eri asia. Tuolle on järkiperuste jonka voi selittää aikuiselle lapselle.
Jos lapsi pitää tätä isovanhempaa omana isovanhempanaan, niin kyllä tuollainen selittämätön eriarvoisuus satuttaa ja jättää jäljetkin, eikä kyse ole mistään kateudesta. Lapselle on ikänsä mahdollisesti toitotettu että tässä on sinun mummo, sitten se mummo päättääkin ettei hän olekkaan sen lapsen mummo, vaan onkin vain sisarusten mummo, koska tämän yhden lapsen isä ei ole biologinen isä. Miksi ei ole tehnyt asiaa heti alkuunsa selväksi, jolloin tätäkään ongelmaa ei olisi ja olisi voinut alustapitäen sille yhdelle tehdä selväksi, että tämä mummu ei sitten ole sinun mummusi?
Kuka hänelle sellaista on toitottanut ja millä oikeudella?
Varma en tietenkään voi olla, mutta kyllä voisin lyödä vetoa, että se vanhempikin lapsi sanoo tätä isovanhempaa mummukseen ja pitää häntä mummona, eikä yksikään aikuinen ole tätä asiaa hälle korjannut. Sen olisi voinut se mummokin tehdä jos olisi halunnut.
Mun mielestä ei. Tuo on juuri sellainen asia, joka lapsen vanhemman täytyy kertoa ja myös selittää lapselle lapsen ymmärtävällä tavalla sekä vastata lapsen mahdollisesti esittämiin kysymyksiin. Perheen ulkopuolinen kuten isäpuolen äiti ei todellakaan mene täräyttämään lapselle suoraan, ettei ole hänen mumminsa.
Mistä olette saaneet päähänne, että lapsi ei tietäisi olevansa jonkun muun kuin äitinsä miehen lapsi? Eli ettei tietäisi, että tarinan mummo ei olisi hänen oikea mummonsa?
No hyvin usein se menee noin.
Ja ei sillä ole merkitystä että tietää biologisen isän olevan joku muu. Tiesin minäkin, mutta silti isäpuoli oli isä ja mummu oli mummu. Lapset kokee asiat omalla tavallaan ja kyllä pitäisin omituisena ja ikävänä lapsen kannalta jos yhtä perheessä syrjittäisiin biologisen taustansa vuoksi.
Lapsiparka pitää miestä isänään ja tämän äitiä mummunaan, mutta nämä aikuiset sysää lasta kauemmas, että et ole meidän, mene pois.
Mielestäni uusiperhe velvoittaa aikuisia, kun ottaa lapsellisen puolison, ottaa samalla tämän lapsenkin omakseen, ainakin jos lapsi on pieni eikä ole edes tekemisissä oikean vanhemansa kanssa.
Mutta se koskee vain tätä lapsellisen puolison ottanutta. Ei koko hänen sukuaan, jotka taas eivät ole mitenkään saaneet vaikuttaa valintaan.
No, eihän mikään ole tietenkään pakollista. Mutta ymmärrän kyllä äitiä jos haluaa pitää etäisyyttä sellaiseen isovanhempaan joka pitää pieniä lapsia eriarvoisina vain koska heillä on eri isä. Ei sen äidinkään tarvitse kaikkea hyväksyä ja tilin pystyttämiseen tarvitaan äidinkin lupa.
Helpoimmalla pääsee kun vaan kieltää sen tilien avaamisen, niin minunkin siskoni teki kun sanoin, että voisin kummina avata tilin kummilapselleni. End of story ja ei tarvitse kenenkään miettiä mitään kateuksia tai vanhempien vaatimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni on aikanaan nainut leskeksi nuorena jääneen ukkini, hänellä oli jo yksi lapsi tuolloin. Saivat vielä yhdessä kaksi. Aina on kohdellut ukin poikaa kuin omaansa, samoin kaikkia meitä serkuksia. Ovat hänen lapsenlapsiaan täydestä sydämestä, vaikka eivät biologisesti. Arvostan suuresti tätä. Näin olemme me serkut ja meidän vanhempamme saaneet kasvaa tasa-arvoisessa suvussa, jossa ei ole ollut kärhämiä tai selän takana jupinaa - toista on isän puolen suvun kanssa. Valintoja, valintoja.
Nuori leskimies pikkulapsen kanssa kolmekymmentäluvulla on vähän eri kuin nykypäivän lähiömamman ryyppyreissun lopputulema.
En nyt tajua tai en edes halua tajuta perusteluasi.
Se on niin, että lapsi on syytön syntymäänsä ja syntyperäänsä, eikä syntyperän vuoksi pidä syrjiä tai kohdella eri tavoin kuin toisia perheen lapsia, jotka ovat syntyneet ns normaalissa avioliitossa.
Menkää nyt itseenne ja miettikää omalle kohdallenne, jos olisit yhden illan hairahduksen tulos, niin olet eri kohtelun ansainnut? Noinko sen pitää olla ja mennä?
Ei ydinperheessäkään ålapset ole aina samanarvoisia, eikä voi toteuttaa aina oikeudenmukaisuutta.
Esim. meillä vanhemmat veljeni sai muhkean pankkitilin, kun täyttivät 18v kun isovanhemmat olivat joulu- ja synttärilahjat laittaneet tilille ja muutenkin säästäneet.
Minä en saanut mitään isovanhemmilta, kun syntyessäni isovanhemmat olivat jo pahasti demontoituneita ja sairaita ja kuolivat pian.Ja samaan aikaan sattui vanhempien työttömyys ja yrityksen konkurssi ja elettiin koko lapsuuteni kädestä suuhun.
En kyllä ollut pätkääkään kateellinen veljilleni, kun jo 18v saivat ajokortin ja auton.
Itse jouduin säästämään todella pitkään ajokorttia varten, kun opiskelin, eikävanhemmilla ei ollut antaa rahaa.Tämäkin on eri asia. Tuolle on järkiperuste jonka voi selittää aikuiselle lapselle.
Jos lapsi pitää tätä isovanhempaa omana isovanhempanaan, niin kyllä tuollainen selittämätön eriarvoisuus satuttaa ja jättää jäljetkin, eikä kyse ole mistään kateudesta. Lapselle on ikänsä mahdollisesti toitotettu että tässä on sinun mummo, sitten se mummo päättääkin ettei hän olekkaan sen lapsen mummo, vaan onkin vain sisarusten mummo, koska tämän yhden lapsen isä ei ole biologinen isä. Miksi ei ole tehnyt asiaa heti alkuunsa selväksi, jolloin tätäkään ongelmaa ei olisi ja olisi voinut alustapitäen sille yhdelle tehdä selväksi, että tämä mummu ei sitten ole sinun mummusi?
Kuka hänelle sellaista on toitottanut ja millä oikeudella?
Varma en tietenkään voi olla, mutta kyllä voisin lyödä vetoa, että se vanhempikin lapsi sanoo tätä isovanhempaa mummukseen ja pitää häntä mummona, eikä yksikään aikuinen ole tätä asiaa hälle korjannut. Sen olisi voinut se mummokin tehdä jos olisi halunnut.
Mun mielestä ei. Tuo on juuri sellainen asia, joka lapsen vanhemman täytyy kertoa ja myös selittää lapselle lapsen ymmärtävällä tavalla sekä vastata lapsen mahdollisesti esittämiin kysymyksiin. Perheen ulkopuolinen kuten isäpuolen äiti ei todellakaan mene täräyttämään lapselle suoraan, ettei ole hänen mumminsa.
Mistä olette saaneet päähänne, että lapsi ei tietäisi olevansa jonkun muun kuin äitinsä miehen lapsi? Eli ettei tietäisi, että tarinan mummo ei olisi hänen oikea mummonsa?
No hyvin usein se menee noin.
Ja ei sillä ole merkitystä että tietää biologisen isän olevan joku muu. Tiesin minäkin, mutta silti isäpuoli oli isä ja mummu oli mummu. Lapset kokee asiat omalla tavallaan ja kyllä pitäisin omituisena ja ikävänä lapsen kannalta jos yhtä perheessä syrjittäisiin biologisen taustansa vuoksi.
Lapsiparka pitää miestä isänään ja tämän äitiä mummunaan, mutta nämä aikuiset sysää lasta kauemmas, että et ole meidän, mene pois.
Mielestäni uusiperhe velvoittaa aikuisia, kun ottaa lapsellisen puolison, ottaa samalla tämän lapsenkin omakseen, ainakin jos lapsi on pieni eikä ole edes tekemisissä oikean vanhemansa kanssa.
Mutta se koskee vain tätä lapsellisen puolison ottanutta. Ei koko hänen sukuaan, jotka taas eivät ole mitenkään saaneet vaikuttaa valintaan.
No, eihän mikään ole tietenkään pakollista. Mutta ymmärrän kyllä äitiä jos haluaa pitää etäisyyttä sellaiseen isovanhempaan joka pitää pieniä lapsia eriarvoisina vain koska heillä on eri isä. Ei sen äidinkään tarvitse kaikkea hyväksyä ja tilin pystyttämiseen tarvitaan äidinkin lupa.
Kun he on eriarvoisia. Toiset on lapsenlapsia, yksi ei ole.
Vai tykkäisikö se äiti vaikka että mummo päättää että naapurin Maija on samanarvoinen kuin se miniänsä? Ja siihen sitten vain pitää sopeutua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni on aikanaan nainut leskeksi nuorena jääneen ukkini, hänellä oli jo yksi lapsi tuolloin. Saivat vielä yhdessä kaksi. Aina on kohdellut ukin poikaa kuin omaansa, samoin kaikkia meitä serkuksia. Ovat hänen lapsenlapsiaan täydestä sydämestä, vaikka eivät biologisesti. Arvostan suuresti tätä. Näin olemme me serkut ja meidän vanhempamme saaneet kasvaa tasa-arvoisessa suvussa, jossa ei ole ollut kärhämiä tai selän takana jupinaa - toista on isän puolen suvun kanssa. Valintoja, valintoja.
Nuori leskimies pikkulapsen kanssa kolmekymmentäluvulla on vähän eri kuin nykypäivän lähiömamman ryyppyreissun lopputulema.
En nyt tajua tai en edes halua tajuta perusteluasi.
Se on niin, että lapsi on syytön syntymäänsä ja syntyperäänsä, eikä syntyperän vuoksi pidä syrjiä tai kohdella eri tavoin kuin toisia perheen lapsia, jotka ovat syntyneet ns normaalissa avioliitossa.
Menkää nyt itseenne ja miettikää omalle kohdallenne, jos olisit yhden illan hairahduksen tulos, niin olet eri kohtelun ansainnut? Noinko sen pitää olla ja mennä?
Ei ydinperheessäkään ålapset ole aina samanarvoisia, eikä voi toteuttaa aina oikeudenmukaisuutta.
Esim. meillä vanhemmat veljeni sai muhkean pankkitilin, kun täyttivät 18v kun isovanhemmat olivat joulu- ja synttärilahjat laittaneet tilille ja muutenkin säästäneet.
Minä en saanut mitään isovanhemmilta, kun syntyessäni isovanhemmat olivat jo pahasti demontoituneita ja sairaita ja kuolivat pian.Ja samaan aikaan sattui vanhempien työttömyys ja yrityksen konkurssi ja elettiin koko lapsuuteni kädestä suuhun.
En kyllä ollut pätkääkään kateellinen veljilleni, kun jo 18v saivat ajokortin ja auton.
Itse jouduin säästämään todella pitkään ajokorttia varten, kun opiskelin, eikävanhemmilla ei ollut antaa rahaa.Tämäkin on eri asia. Tuolle on järkiperuste jonka voi selittää aikuiselle lapselle.
Jos lapsi pitää tätä isovanhempaa omana isovanhempanaan, niin kyllä tuollainen selittämätön eriarvoisuus satuttaa ja jättää jäljetkin, eikä kyse ole mistään kateudesta. Lapselle on ikänsä mahdollisesti toitotettu että tässä on sinun mummo, sitten se mummo päättääkin ettei hän olekkaan sen lapsen mummo, vaan onkin vain sisarusten mummo, koska tämän yhden lapsen isä ei ole biologinen isä. Miksi ei ole tehnyt asiaa heti alkuunsa selväksi, jolloin tätäkään ongelmaa ei olisi ja olisi voinut alustapitäen sille yhdelle tehdä selväksi, että tämä mummu ei sitten ole sinun mummusi?
Kuka hänelle sellaista on toitottanut ja millä oikeudella?
Varma en tietenkään voi olla, mutta kyllä voisin lyödä vetoa, että se vanhempikin lapsi sanoo tätä isovanhempaa mummukseen ja pitää häntä mummona, eikä yksikään aikuinen ole tätä asiaa hälle korjannut. Sen olisi voinut se mummokin tehdä jos olisi halunnut.
Mun mielestä ei. Tuo on juuri sellainen asia, joka lapsen vanhemman täytyy kertoa ja myös selittää lapselle lapsen ymmärtävällä tavalla sekä vastata lapsen mahdollisesti esittämiin kysymyksiin. Perheen ulkopuolinen kuten isäpuolen äiti ei todellakaan mene täräyttämään lapselle suoraan, ettei ole hänen mumminsa.
Mistä olette saaneet päähänne, että lapsi ei tietäisi olevansa jonkun muun kuin äitinsä miehen lapsi? Eli ettei tietäisi, että tarinan mummo ei olisi hänen oikea mummonsa?
No hyvin usein se menee noin.
Ja ei sillä ole merkitystä että tietää biologisen isän olevan joku muu. Tiesin minäkin, mutta silti isäpuoli oli isä ja mummu oli mummu. Lapset kokee asiat omalla tavallaan ja kyllä pitäisin omituisena ja ikävänä lapsen kannalta jos yhtä perheessä syrjittäisiin biologisen taustansa vuoksi.
Lapsiparka pitää miestä isänään ja tämän äitiä mummunaan, mutta nämä aikuiset sysää lasta kauemmas, että et ole meidän, mene pois.
Mielestäni uusiperhe velvoittaa aikuisia, kun ottaa lapsellisen puolison, ottaa samalla tämän lapsenkin omakseen, ainakin jos lapsi on pieni eikä ole edes tekemisissä oikean vanhemansa kanssa.
Mutta se koskee vain tätä lapsellisen puolison ottanutta. Ei koko hänen sukuaan, jotka taas eivät ole mitenkään saaneet vaikuttaa valintaan.
No, eihän mikään ole tietenkään pakollista. Mutta ymmärrän kyllä äitiä jos haluaa pitää etäisyyttä sellaiseen isovanhempaan joka pitää pieniä lapsia eriarvoisina vain koska heillä on eri isä. Ei sen äidinkään tarvitse kaikkea hyväksyä ja tilin pystyttämiseen tarvitaan äidinkin lupa.
Ei ole mikään pakko olla tekemisissä anoppinsa kanssa, jos ei halua. Yleensä riittää, että lapsilla on mahdollisuus isovanhempiinsa ja muuhun sukuunsa. Ja tämä onnistuu oikein hyvin lasten isän kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tuossa ajattele mitään lapsen syrjintää, mutta ymmärrän sitä mummia ettei hän halua avata tiliä vieraalle lapselle. Hänen poikansa on sen lapsen isäpuoli, mutta se ei velvoita mummia avaamaan tiliä lapselle eikä äiti voi kieltää anoppiaan, ettei hänen kahdelle nuorimmalle lapselle mummi saa avata tiliä, ellei avaa vanhimmalle lapsellekin.
Voihan sisarusten välillä muutenkin tulla "eriarvoisuutta", kun jollekin voi esim. kummi antaa huomattavan lahjan, jättää perinnön tms. eikä sitä jaeta muitten sisarusten kesken, vaan sen saa nimenomaan se kummityttö/-poika. Siinäkään ei äiti voi mennä sanomaan että ellet anna muillekaan niin et anna kummilapsellesikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni on aikanaan nainut leskeksi nuorena jääneen ukkini, hänellä oli jo yksi lapsi tuolloin. Saivat vielä yhdessä kaksi. Aina on kohdellut ukin poikaa kuin omaansa, samoin kaikkia meitä serkuksia. Ovat hänen lapsenlapsiaan täydestä sydämestä, vaikka eivät biologisesti. Arvostan suuresti tätä. Näin olemme me serkut ja meidän vanhempamme saaneet kasvaa tasa-arvoisessa suvussa, jossa ei ole ollut kärhämiä tai selän takana jupinaa - toista on isän puolen suvun kanssa. Valintoja, valintoja.
Nuori leskimies pikkulapsen kanssa kolmekymmentäluvulla on vähän eri kuin nykypäivän lähiömamman ryyppyreissun lopputulema.
En nyt tajua tai en edes halua tajuta perusteluasi.
Se on niin, että lapsi on syytön syntymäänsä ja syntyperäänsä, eikä syntyperän vuoksi pidä syrjiä tai kohdella eri tavoin kuin toisia perheen lapsia, jotka ovat syntyneet ns normaalissa avioliitossa.
Menkää nyt itseenne ja miettikää omalle kohdallenne, jos olisit yhden illan hairahduksen tulos, niin olet eri kohtelun ansainnut? Noinko sen pitää olla ja mennä?
Ei ydinperheessäkään ålapset ole aina samanarvoisia, eikä voi toteuttaa aina oikeudenmukaisuutta.
Esim. meillä vanhemmat veljeni sai muhkean pankkitilin, kun täyttivät 18v kun isovanhemmat olivat joulu- ja synttärilahjat laittaneet tilille ja muutenkin säästäneet.
Minä en saanut mitään isovanhemmilta, kun syntyessäni isovanhemmat olivat jo pahasti demontoituneita ja sairaita ja kuolivat pian.Ja samaan aikaan sattui vanhempien työttömyys ja yrityksen konkurssi ja elettiin koko lapsuuteni kädestä suuhun.
En kyllä ollut pätkääkään kateellinen veljilleni, kun jo 18v saivat ajokortin ja auton.
Itse jouduin säästämään todella pitkään ajokorttia varten, kun opiskelin, eikävanhemmilla ei ollut antaa rahaa.Tämäkin on eri asia. Tuolle on järkiperuste jonka voi selittää aikuiselle lapselle.
Jos lapsi pitää tätä isovanhempaa omana isovanhempanaan, niin kyllä tuollainen selittämätön eriarvoisuus satuttaa ja jättää jäljetkin, eikä kyse ole mistään kateudesta. Lapselle on ikänsä mahdollisesti toitotettu että tässä on sinun mummo, sitten se mummo päättääkin ettei hän olekkaan sen lapsen mummo, vaan onkin vain sisarusten mummo, koska tämän yhden lapsen isä ei ole biologinen isä. Miksi ei ole tehnyt asiaa heti alkuunsa selväksi, jolloin tätäkään ongelmaa ei olisi ja olisi voinut alustapitäen sille yhdelle tehdä selväksi, että tämä mummu ei sitten ole sinun mummusi?
Kuka hänelle sellaista on toitottanut ja millä oikeudella?
Varma en tietenkään voi olla, mutta kyllä voisin lyödä vetoa, että se vanhempikin lapsi sanoo tätä isovanhempaa mummukseen ja pitää häntä mummona, eikä yksikään aikuinen ole tätä asiaa hälle korjannut. Sen olisi voinut se mummokin tehdä jos olisi halunnut.
Mun mielestä ei. Tuo on juuri sellainen asia, joka lapsen vanhemman täytyy kertoa ja myös selittää lapselle lapsen ymmärtävällä tavalla sekä vastata lapsen mahdollisesti esittämiin kysymyksiin. Perheen ulkopuolinen kuten isäpuolen äiti ei todellakaan mene täräyttämään lapselle suoraan, ettei ole hänen mumminsa.
Mistä olette saaneet päähänne, että lapsi ei tietäisi olevansa jonkun muun kuin äitinsä miehen lapsi? Eli ettei tietäisi, että tarinan mummo ei olisi hänen oikea mummonsa?
Tuosta lauseesta: "pitää häntä mummona, eikä yksikään aikuinen ole tätä asiaa hälle korjannut.".
Tuo lause ei ole ap:n kirjoittama, vaan jonkun muun olettamus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni on aikanaan nainut leskeksi nuorena jääneen ukkini, hänellä oli jo yksi lapsi tuolloin. Saivat vielä yhdessä kaksi. Aina on kohdellut ukin poikaa kuin omaansa, samoin kaikkia meitä serkuksia. Ovat hänen lapsenlapsiaan täydestä sydämestä, vaikka eivät biologisesti. Arvostan suuresti tätä. Näin olemme me serkut ja meidän vanhempamme saaneet kasvaa tasa-arvoisessa suvussa, jossa ei ole ollut kärhämiä tai selän takana jupinaa - toista on isän puolen suvun kanssa. Valintoja, valintoja.
Nuori leskimies pikkulapsen kanssa kolmekymmentäluvulla on vähän eri kuin nykypäivän lähiömamman ryyppyreissun lopputulema.
En nyt tajua tai en edes halua tajuta perusteluasi.
Se on niin, että lapsi on syytön syntymäänsä ja syntyperäänsä, eikä syntyperän vuoksi pidä syrjiä tai kohdella eri tavoin kuin toisia perheen lapsia, jotka ovat syntyneet ns normaalissa avioliitossa.
Menkää nyt itseenne ja miettikää omalle kohdallenne, jos olisit yhden illan hairahduksen tulos, niin olet eri kohtelun ansainnut? Noinko sen pitää olla ja mennä?
Ei ydinperheessäkään ålapset ole aina samanarvoisia, eikä voi toteuttaa aina oikeudenmukaisuutta.
Esim. meillä vanhemmat veljeni sai muhkean pankkitilin, kun täyttivät 18v kun isovanhemmat olivat joulu- ja synttärilahjat laittaneet tilille ja muutenkin säästäneet.
Minä en saanut mitään isovanhemmilta, kun syntyessäni isovanhemmat olivat jo pahasti demontoituneita ja sairaita ja kuolivat pian.Ja samaan aikaan sattui vanhempien työttömyys ja yrityksen konkurssi ja elettiin koko lapsuuteni kädestä suuhun.
En kyllä ollut pätkääkään kateellinen veljilleni, kun jo 18v saivat ajokortin ja auton.
Itse jouduin säästämään todella pitkään ajokorttia varten, kun opiskelin, eikävanhemmilla ei ollut antaa rahaa.Tämäkin on eri asia. Tuolle on järkiperuste jonka voi selittää aikuiselle lapselle.
Jos lapsi pitää tätä isovanhempaa omana isovanhempanaan, niin kyllä tuollainen selittämätön eriarvoisuus satuttaa ja jättää jäljetkin, eikä kyse ole mistään kateudesta. Lapselle on ikänsä mahdollisesti toitotettu että tässä on sinun mummo, sitten se mummo päättääkin ettei hän olekkaan sen lapsen mummo, vaan onkin vain sisarusten mummo, koska tämän yhden lapsen isä ei ole biologinen isä. Miksi ei ole tehnyt asiaa heti alkuunsa selväksi, jolloin tätäkään ongelmaa ei olisi ja olisi voinut alustapitäen sille yhdelle tehdä selväksi, että tämä mummu ei sitten ole sinun mummusi?
Kuka hänelle sellaista on toitottanut ja millä oikeudella?
Varma en tietenkään voi olla, mutta kyllä voisin lyödä vetoa, että se vanhempikin lapsi sanoo tätä isovanhempaa mummukseen ja pitää häntä mummona, eikä yksikään aikuinen ole tätä asiaa hälle korjannut. Sen olisi voinut se mummokin tehdä jos olisi halunnut.
Mun mielestä ei. Tuo on juuri sellainen asia, joka lapsen vanhemman täytyy kertoa ja myös selittää lapselle lapsen ymmärtävällä tavalla sekä vastata lapsen mahdollisesti esittämiin kysymyksiin. Perheen ulkopuolinen kuten isäpuolen äiti ei todellakaan mene täräyttämään lapselle suoraan, ettei ole hänen mumminsa.
Mistä olette saaneet päähänne, että lapsi ei tietäisi olevansa jonkun muun kuin äitinsä miehen lapsi? Eli ettei tietäisi, että tarinan mummo ei olisi hänen oikea mummonsa?
Tuosta lauseesta: "pitää häntä mummona, eikä yksikään aikuinen ole tätä asiaa hälle korjannut.".
Tuo lause ei ole ap:n kirjoittama, vaan jonkun muun olettamus.
Ja siihen jonkun muun kommenttiin minä vastasin, en ap:lle.
Kyseinen lapsi ei ole ei-biologinen lapsenlapsi. Hän ei yksinkertaisesti ole lapsenlapsi lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen lapsi ei ole ei-biologinen lapsenlapsi. Hän ei yksinkertaisesti ole lapsenlapsi lainkaan.
Tämä! Tämä niin v***sti!
Vierailija kirjoitti:
No, eihän mikään ole tietenkään pakollista. Mutta ymmärrän kyllä äitiä jos haluaa pitää etäisyyttä sellaiseen isovanhempaan joka pitää pieniä lapsia eriarvoisina vain koska heillä on eri isä. Ei sen äidinkään tarvitse kaikkea hyväksyä ja tilin pystyttämiseen tarvitaan äidinkin lupa.
Ainoastaan demarit viljelevät tätä eriarvoinen-sanaa. Eihän tässä ole kyse siitä, että lapset eivät olisi saman arvoisia! Ihan silkasta rahasta tässä on kyse ja sillä ei ole mitään tekemistä eriarvoisuuden kanssa. Ei se, että isoäiti antaa rahalahjoja omille lapsenlapsilleen, mutta jättää antamatta niille lapsille jotka eivät ole hänelle sukua, tarkoita että tämä ei-sukulaislapsi olisi jotenkin eriarvoisessa asemassa. Lapsi nyt ei vain satu olemaan sukua, jolloin rahalahjat eivät häntä koske. Synttäri- ja joululahjat hän varmaankin saa siinä missä sisaruksensakin.
Nämä toisten rahojen perään mankujat eivät tunnu ymmärtävän, että kyse voi olla suuristakin summista, jos lähdetään vaatimaan omille lapsille vieraan suvun rahaa. Ja kun niin vedotaan siihen, etteivät lapset ole valinneet vanhempiaan, niin miksi varakkaampaan sukuun syntyneiden lasten pitäisi kärsiä siitä, että hänen vanhempansa on hairahtanut johonkin naikkoseen jolla on jo lapsi ennestään?
Jos omalle kohdalle sattuisi tuollaista, että lapsi haksahtaisi johonkin uusperhekuvioon, niin tasan pitäisin huolen siitä, että perintö menee vain oman lapsen jälkeläisille. Jotain pikkusummia voisin antaa bonuslapsillekin, mutta en nyt sentään satoja tuhansia. Huolehtikoot bonuslasten vanhemmat ja isovanhemmat siitä, että bonuslapset saavat kunnollisen pesämunan ja perinnön.
Mistä olette saaneet päähänne, että lapsi ei tietäisi olevansa jonkun muun kuin äitinsä miehen lapsi? Eli ettei tietäisi, että tarinan mummo ei olisi hänen oikea mummonsa?