Tuore suomalaistutkimus kumoaa sektion ja alatien erot lapsen mikrobiomiassa - synnytystavalla EI väliä!
Nyt lähti viimeinekin hatara pohja alatiesynnytyksen "paremmuudesta" lapselle suunniteltuun sektioon verrattuna. Tuore suomalaistutkimus antaa vahvaa osviittaa siitä, ettei synnytystavalla ole väliä ja kohtu ei olekaan steriili ympäristö, vaan immuunipuolustus alkaa karttua jo ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen:
https://www.is.fi/perhe/art-2000006107430.html?fbclid=IwAR2nwozIrz9C7X5…
"Ensimmäiset olettamukset aiheesta paljastuivat 200 näytteestä, joita kerättiin Jyväskylässä. Tapiaisen mukaan tulokset osoittivat hieman yllättäen, ettei bakteerien määrällä ole tekemistä sen kanssa, millainen synnytys on. Sen sijaan bakteereilla on yhteys siihen, millainen äidin raskausaika on ollut."
Eli eläkää mammat terveellisesti raskausaikana, syökää paljon kasviksia ja maitohappobakteeripitoisia tuotteita, omistakaa terve koira, lenkkeilkää ja välttäkää antibiootteja.
Ja älkää enää uskoko niihin alapäänne bakteereiden mystisiin taikavoimiin.. Suunniteltu sektio on lapselle turvallisin tapa syntyä. Omat sektiolapseni ovat tälläkin hetkellä ja jälleen päiväkotiensa ainoat jatkuvasti terveet lapset - paikalla, kun muut sairastavat.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä tarvitse alasynnyttää, että saa ne bakteerit. Eikö se rärri pillussa, ja sillä hierotaan lapsi keisarinleikkauksen jälkeen tekniikka anna samat bakteerit kun alasynnytys. Jotenkin vaan luoten enemmän aiempiin tutkimuksiin, kun uusimpiin Oululaisiin.
Miten voi saada samat bakteerit, eikö tuossa menetelmässä suuri osa bakteereista jää siihen rättiin? Jos ajatellaan, että pöydällä on tahra, jonka pyyhkäisen sormella vrt. pyyhkäisen tahran rätillä, jonka jälkeen pyyhin rätillä sormeani, kummassa tapauksessa sormeni on likaisempi... Eikä sitä rättiä varmaankaan hierota vauvan naamaan yhtä pitkää aikaa, mitä lapsi viettää synnytyskanavassa?
Ok, sektio on siis tutkitusti paras tapa synnyttää? Sekö on aloituksen pointti? Meidänkin alteitse syntyneet lapset ovat terveitä ja minä selvisin ehjänä, joten olen tyytyväinen valintaani. Oli niillä kerroilla paras tapa synnyttää.
Hei rakkaat kanssaäidit, älkää olko fanaattisia kumman kaan synnytystavan suhteen. Annetaan onnistuiden alatiesynnyttäjien pitää kokemuksensa ja samoin sektioäitien? Eiksnii? :)
Minä aion tulevaisuudessa synnyttää sektiolla koska meillä suvussa kaikki lapset ovat isokokoisia, pienimmät 4-kiloisia mutta aina mennään lähelle 4,5 kg ja kaikilla aina pitää käynnistää ja päätyy kuitenkin sektioon. Minulla ei ole mielenkiintosia edes yrittää ensisynnyttäjänä 4,5-kiloisia vauvoja ja muualla maailmaa näissä kokoluokissa alettaisiin jo suositella sektiota! Mutta jos olen sen vuoksi mt-ongelmainen pelkosektioäiti niin sittenpähän olen!!
Vierailija kirjoitti:
Hei rakkaat kanssaäidit, älkää olko fanaattisia kumman kaan synnytystavan suhteen. Annetaan onnistuiden alatiesynnyttäjien pitää kokemuksensa ja samoin sektioäitien? Eiksnii? :)
Minä aion tulevaisuudessa synnyttää sektiolla koska meillä suvussa kaikki lapset ovat isokokoisia, pienimmät 4-kiloisia mutta aina mennään lähelle 4,5 kg ja kaikilla aina pitää käynnistää ja päätyy kuitenkin sektioon. Minulla ei ole mielenkiintosia edes yrittää ensisynnyttäjänä 4,5-kiloisia vauvoja ja muualla maailmaa näissä kokoluokissa alettaisiin jo suositella sektiota! Mutta jos olen sen vuoksi mt-ongelmainen pelkosektioäiti niin sittenpähän olen!!
En sano, että olisi ollenkaan huonompi valinta. Olet varmasti harkinnut ja tulet harkitsemaan tarkkaan.
Oma anoppini pelotteli karmeilla synnytyksillään, kaikki hänen lapsensa ovat olleet lähes 5-kiloisia. Kyllä pelkäsin synnyttämistä, eniten välilihani puolesta. Meidän lapsemme painoivat syntyessään juuri ja juuri 3 kiloa ja paljastui vielä sellainen fakta, ettei miehen suvussa mitään jättiläisgeeniä kulkenutkaan vaan anoppi oli lihonut 30 kg per raskaus (piilevää diabetesta vähän epäilen...)
Jos toiveissa on yksi tai kaksi lasta niin synnytystavalla tuskin on merkitystä, meillä vain oli/on toiveissa useampi, joten oli pakko uskaltaa ja nappiin sitten menikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei rakkaat kanssaäidit, älkää olko fanaattisia kumman kaan synnytystavan suhteen. Annetaan onnistuiden alatiesynnyttäjien pitää kokemuksensa ja samoin sektioäitien? Eiksnii? :)
Minä aion tulevaisuudessa synnyttää sektiolla koska meillä suvussa kaikki lapset ovat isokokoisia, pienimmät 4-kiloisia mutta aina mennään lähelle 4,5 kg ja kaikilla aina pitää käynnistää ja päätyy kuitenkin sektioon. Minulla ei ole mielenkiintosia edes yrittää ensisynnyttäjänä 4,5-kiloisia vauvoja ja muualla maailmaa näissä kokoluokissa alettaisiin jo suositella sektiota! Mutta jos olen sen vuoksi mt-ongelmainen pelkosektioäiti niin sittenpähän olen!!
En sano, että olisi ollenkaan huonompi valinta. Olet varmasti harkinnut ja tulet harkitsemaan tarkkaan.
Oma anoppini pelotteli karmeilla synnytyksillään, kaikki hänen lapsensa ovat olleet lähes 5-kiloisia. Kyllä pelkäsin synnyttämistä, eniten välilihani puolesta. Meidän lapsemme painoivat syntyessään juuri ja juuri 3 kiloa ja paljastui vielä sellainen fakta, ettei miehen suvussa mitään jättiläisgeeniä kulkenutkaan vaan anoppi oli lihonut 30 kg per raskaus (piilevää diabetesta vähän epäilen...)
Jos toiveissa on yksi tai kaksi lasta niin synnytystavalla tuskin on merkitystä, meillä vain oli/on toiveissa useampi, joten oli pakko uskaltaa ja nappiin sitten menikin.
5-10 lasta ei todellakaan synnytetä pelkästään sektiolla, mutta jos lapsiluku on vain 2 toiveissa, niin mikä siinä pelkosektion haussa on muka niin nöyryyttävää. On järkevä ja pitää pintansa jos oikeasti pelkää alatiesynnytystä.
Yhtälailla voi joutua selittämään terveydenhoitohenkilökunnalle miten haluaa lastaan hoidettavan/ opetettavan/ jne. jos poikkeaa yleisestä tavasta tehdä asiat.
Kiireelliseen sektioon voi joutua vaikka kun synnytys ei vain etene ollenkaan ja äiti on väsynyt eikä jaksa enää. Siinä tapauksessa ei itse synnytyksessä ole vielä vauvalle vaaraa, mutta jos sitä jäätäisiin seuraamaan niin sitten tulisi vaaratilanne.
Lisäksi kiireelliseen voi joutua jos lapsella on vähän lapsivettä tai on yliaikainen ja istukan verikulkeuma huono.
Silloin ei vielä ole itse synnytys välttämättä käynnistynyt.
Pitäisikö Suomessa olla yhtä paljon lääkäritapaamisia raskaana oleville kuin jossain ulkomailla, jossa joka kerta ultrataan lääkärikäynnillä eli melkein joka kuukausi? Esim. Italiassa