Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuore suomalaistutkimus kumoaa sektion ja alatien erot lapsen mikrobiomiassa - synnytystavalla EI väliä!
Terveiden sektiolasten äiti
17.05.2019 |
Nyt lähti viimeinekin hatara pohja alatiesynnytyksen "paremmuudesta" lapselle suunniteltuun sektioon verrattuna. Tuore suomalaistutkimus antaa vahvaa osviittaa siitä, ettei synnytystavalla ole väliä ja kohtu ei olekaan steriili ympäristö, vaan immuunipuolustus alkaa karttua jo ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen:
https://www.is.fi/perhe/art-2000006107430.html?fbclid=IwAR2nwozIrz9C7X5…
"Ensimmäiset olettamukset aiheesta paljastuivat 200 näytteestä, joita kerättiin Jyväskylässä. Tapiaisen mukaan tulokset osoittivat hieman yllättäen, ettei bakteerien määrällä ole tekemistä sen kanssa, millainen synnytys on. Sen sijaan bakteereilla on yhteys siihen, millainen äidin raskausaika on ollut."
Eli eläkää mammat terveellisesti raskausaikana, syökää paljon kasviksia ja maitohappobakteeripitoisia tuotteita, omistakaa terve koira, lenkkeilkää ja välttäkää antibiootteja.
Ja älkää enää uskoko niihin alapäänne bakteereiden mystisiin taikavoimiin.. Suunniteltu sektio on lapselle turvallisin tapa syntyä. Omat sektiolapseni ovat tälläkin hetkellä ja jälleen päiväkotiensa ainoat jatkuvasti terveet lapset - paikalla, kun muut sairastavat.
Kommentit (126)
Puhuisitteko te näin kavereillenne ja tuttavillenne, joilla on ollut erilainen synnytyskokemus kuin itsellänne? Tämä keskustelu on aivan pöyristyttävää toisten kokemusten mitätöintiä. Oletteko te tällaisia livenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Koulutustason mukaan erittelimme potilaat
pitkälle koulutettuihin (yliopisto- tai ammatti-
korkeakoulututkinto) ja potilaisiin, joilla oli
jokin muu koulutus tai ei mitään koulutusta.
Jorvin sairaalassa pitkälle koulutettujen osuus
oli 61,8 %, Naistenklinikassa 65,5 % ja Kätilö-
opiston sairaalassa 42,2 %. Vertailuun saim-
me kaikkien synnyttäjien pitkälle koulutettujen
osuuden, joka oli koko Suomessa 16,7 % ja
pääkaupunkiseudulla 22,9 % (Stakes, synnytys-
tilastot vuonna 2005)."
Rouhe H., Saisto, T. & Halmesmäki, E. Synnytyspelon vuoksi tehdyt
keisarileikkaukset vuosina 1999–2005; Duodecim 2007;123:2481–6
Pelkosektiolla synnyttävät olivat siis 56,6 % korkeasti koulutettuja, kun samaan aikaan kaikista synnyttäjistä korkeasti koulutettuja oli 22,9 %. Eli merkittävästi yliedustettuina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikkeys ja neuroottisuus ajaa usein sektioon. Just saying
Eipä tee sellainen hyvää äitiydelle muutenkaan, enemmän haittaa siitä on myöhemmin, synnytys on vain pisara meressä. Pelkosektiota haluavilla on tutkimusten mukaan selvästi enemmän mt-ongelmia kuin synnytystä pelkäämättömillä.Pelkosektiolla on keskimäärin enemmän ongelmia mutta Suomessa pelkosektiolla synnyttävät ovat keskimäärin korkeammin koulutettuja kuin alateitse synnyttävät. Lisäksi keskimäärin useammin terveydenhuollon henkilökunta synnyttää itse pelkosektiolla (=tieto lisää tuskaa).
Ei kerrota vain puolitotuuksia vaan kerro sitten kaikki taustatekijät samalla pelkosektiolla synnyttävistä.
Ja miten tuo korkeakoulutus tekisi asiasta jotenkin paremman? Saisiko lähdettä tuolle, olen kuullut tuon ainoastaan imettävistä äideistä, enkä googlella löytänyt mitään tietoa.
Eihän koulutus suojaakaan mt-ongelmilta, mutta vanhemmuuteen ne vaikuttavat nehatiivisella tavalla.
Kts. Edellinen kommenttini.
En sanonut että se tekisi asiasta paremman mutta korkeammin koulutetut ovat keskimäärin paremmin tiedoissa faktoista sekä osaavat itse hakea tietoa paremmin. Jos täällä leimataan pelkosektiolla synnyttävät mt-ongelmaisiksi niin kyllä silloin saa myös kertoa sen tutkimusfaktan että yli puolet (tutkimuksen mukaan) pelkosektioiduista on korkeasti koulutettuja.
Henkilökohtaista riskiä ei näe mistään tilastosta. Synnytin ensimmäisen lapsen alakautta ja sain viikkokausia kestävän hermokivun, jota hoidettiin mm. tramalilla. Arvioin itse riskin tämän ongelman uusiutumiseen erittäin suureksi ja hankkiuduin toisen lapsen kohdalla pelkosektioon (omasta mielestäni kylläkin järkisektioon). Pelkosektion läpikäyvistä suurin osa on uudelleen synnyttäjiä ja heillä on tietoa riskeistä, jotka ovat jo kerran realisoituneet juuri heidän kohdallaan. Missään tilastoissa nuo riskit eivät kuitenkaan näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikkeys ja neuroottisuus ajaa usein sektioon. Just saying
Eipä tee sellainen hyvää äitiydelle muutenkaan, enemmän haittaa siitä on myöhemmin, synnytys on vain pisara meressä. Pelkosektiota haluavilla on tutkimusten mukaan selvästi enemmän mt-ongelmia kuin synnytystä pelkäämättömillä.Pelkosektiolla on keskimäärin enemmän ongelmia mutta Suomessa pelkosektiolla synnyttävät ovat keskimäärin korkeammin koulutettuja kuin alateitse synnyttävät. Lisäksi keskimäärin useammin terveydenhuollon henkilökunta synnyttää itse pelkosektiolla (=tieto lisää tuskaa).
Ei kerrota vain puolitotuuksia vaan kerro sitten kaikki taustatekijät samalla pelkosektiolla synnyttävistä.
Ja miten tuo korkeakoulutus tekisi asiasta jotenkin paremman? Saisiko lähdettä tuolle, olen kuullut tuon ainoastaan imettävistä äideistä, enkä googlella löytänyt mitään tietoa.
Eihän koulutus suojaakaan mt-ongelmilta, mutta vanhemmuuteen ne vaikuttavat nehatiivisella tavalla.Kts. Edellinen kommenttini.
En sanonut että se tekisi asiasta paremman mutta korkeammin koulutetut ovat keskimäärin paremmin tiedoissa faktoista sekä osaavat itse hakea tietoa paremmin. Jos täällä leimataan pelkosektiolla synnyttävät mt-ongelmaisiksi niin kyllä silloin saa myös kertoa sen tutkimusfaktan että yli puolet (tutkimuksen mukaan) pelkosektioiduista on korkeasti koulutettuja.
Mutta faktat puhuvat alatiesynnytyksen puolesta. Aikamoinen ristiriita. Mt-ongelmat ilmeisesti siis saavat unohtamaan faktat ja suhtautumaan asiaan enemmän tunteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan pelänneeni loppuraskaudesta sitä, että vauva kasvaisi niin isoksi, että olisi pakko leikata.
Pelkäsin siis sektion mahdollisuutta ihan kunnolla. Jotenkin se, että vauva tulee ulos jo valmiista reiästä tuntuu mukavammalta ajatukselta kuin se, että mahaan viillettäisiin reikä, josta vauva kiskottaisiin pihalle.Onneksi oli normi synnytykset, toka oli kylläkin luomuna joten kipeetä otti mutta päästiin heti hotelliin loikoilemaan synnytyksen jälkeen. Sen kun hypättiin taksiin laitoksen edestä, kyllä tuntui luksukselta.
Eri ihmiset toivoo eri asioita ja aina ei saa edes mitä toivoo, mutta tärkeintähän on, että kaikki menee lopulta hyvin. Ei toinen tapa ole toista parempi, (vaikka jotkut on pelottavampia kuin toiset).
Kaikki ei mene aina lopulta hyvin. Lapsia kuolee ja vammautuu sen vuoksi ja moni nainen on revitty ja leikelty alatiesynnytyksessä piloille loppuelämäksi.
Lapsi ei kuole tai vammaudu koskaan sektion vuoksi. Alatien vuoksi kyllä. Eli kumpi se onkaan oikeasti juuri lapsen parhaan mukaan synnyttävän oikea valinta?
Ja tuo että toinen luomuna. Eli vaikka synnyttävå haluaa kunnnollisen kivunlievityksen niin sitå ei anneta vaikka kunnon kivunlievitys auttaa naista rentoutumaan ja happi virtaa paremmin lapselle eli se on lapsenkin etu. Ja juurikin uudelleensynnyttäjän kohdalla tahallaan ollaan antamatta kivunlievitystå. On saatu toisen kerran tulemaan niin rääkätään sitå nyt koko rahan edestä.
Minullakin kitsasteltiin toisen kanssa kipulääkkeissä eli annettu muuta kuin lause miten se on noin tuskassa ja nyt ei enää ehdi. Olisi ehtinyt meni vielä 6.5 tuntia ja lapsi syntyi aivan velttona ja lääkärin mukaan kivunlievitystä olisi sittenkin pitänyt antaa koska olin niin tuskasta kireänå että happi ei kulkenut lapselle hyvin.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ikävä kyllä komplikaatioita on sektioissakin, ja nimenomaan enemmän kuin alatiesynnytyksissä. Hämmästyttävän iso prosentuaalinen mahdollisuus on esimerkiksi siihen, että lääkäri viiltää vahingossa vauvaa sektiossa.
Puhumattakaan seuraavan raskauden riskeistä. Jos kohtu repeää tai istukka irtoaa seuraavassa raskaudessa (mahdollisuus monikymmenkertainen alatiesynnytykseen nähden) se on kyllä vauva, joka menehtyy.
Ja äidillähän kuolemanriski on sektiossa moninkertainen alatiehen nähden.
Höpö höpö. Anna nyt lähdettä noille väitteillesi. Laseraatiot leikkausveitsestä vauvaan ovat äärimmäisen harvinaisia, yksi tuhannesta. Ei todellakaan puhu prosentuaalisesta riskistä vaan promilleriskistä.
Totta, seuraava raskaus sektion jälkeen on riskisempi mutta sama se on jos on tehty alateitä yrittäneelle äidille hätäsektio.
Alatiesynnytyksen ja suunnitellun sektion äitikuoleisuus on ihan yhtä suurta. Suunnitellussa sektiossa riski on 1/17000, alatiesynnytyksessä 1/17000 ja hätäsektiossa 1/5000. (Saisto, T. & Halmesmäki, E. Duodecim 2003;119:593–8)
Lopeta valehtelu.
Vauvan laseraatioriski on tämän artikkelin mukaan 1,3-1,9 prosenttia. Ja äitiyskuolleisuus suunnitellussa sektiossa 1/17 000, mutta alatiesynnyksessä vain 1/49 000.
Perustuu siihen että alatiesynnytyksiin ei tilastoida hätäsektioita. Onnistuneessa alatiesynnytyksessä riski on 1/49000. Epäonnistuneessa (=hätäsektio) se on 1/5000. Osaat itsekin lukea tuolta että äitikuolleisuus on kokonaistasolla 1/17000 ja suunnitellussa sektiossa 1/17000. Osaat varmaan siitä laskea että silloin se on myös 1/17000 alatiesynnytyksessä (=onnistunut tai epäonnistunut).
Suurimpia äitiyskuolleisuuden syitä nykypäivänä ovat veritulppa ja massiivinen verenvuoto. Kummassakin tapauksessa sektio on riskitekijä, myös suunniteltu sektio. Vai mistä ihmeestä se veritulppa tietäisi, että nyt tässä pötkötellään suunnitellusti?
Logiikka ei taida olla sinun vahvinta osaamisalaa.
Tottakai sillä on väliä tehdäänkö sektio hallitusti ja rauhassa kuin kiireellä hädässä. Kyllä se on ihan loogista että kiireessä työnjälki on eri, ihan missä tahansa työssä plus että hätäsektioon mennessä on jo valmiiksi jotain pielessä (esim kohtu revennyt). Kyllä, myös alatiesynnytyksissä kohtu voi revetä, myös ilman aiempia sektioita.
En tiedä mikä on yleisen kuolinsyy mutta epäilisin että yksi voisi olla massiivinen verenvuoto joka tietysti hätäsektiossa on moninkertainen riski suunniteltuun sektioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikkeys ja neuroottisuus ajaa usein sektioon. Just saying
Eipä tee sellainen hyvää äitiydelle muutenkaan, enemmän haittaa siitä on myöhemmin, synnytys on vain pisara meressä. Pelkosektiota haluavilla on tutkimusten mukaan selvästi enemmän mt-ongelmia kuin synnytystä pelkäämättömillä.Pelkosektiolla on keskimäärin enemmän ongelmia mutta Suomessa pelkosektiolla synnyttävät ovat keskimäärin korkeammin koulutettuja kuin alateitse synnyttävät. Lisäksi keskimäärin useammin terveydenhuollon henkilökunta synnyttää itse pelkosektiolla (=tieto lisää tuskaa).
Ei kerrota vain puolitotuuksia vaan kerro sitten kaikki taustatekijät samalla pelkosektiolla synnyttävistä.
Ja miten tuo korkeakoulutus tekisi asiasta jotenkin paremman? Saisiko lähdettä tuolle, olen kuullut tuon ainoastaan imettävistä äideistä, enkä googlella löytänyt mitään tietoa.
Eihän koulutus suojaakaan mt-ongelmilta, mutta vanhemmuuteen ne vaikuttavat nehatiivisella tavalla.Kts. Edellinen kommenttini.
En sanonut että se tekisi asiasta paremman mutta korkeammin koulutetut ovat keskimäärin paremmin tiedoissa faktoista sekä osaavat itse hakea tietoa paremmin. Jos täällä leimataan pelkosektiolla synnyttävät mt-ongelmaisiksi niin kyllä silloin saa myös kertoa sen tutkimusfaktan että yli puolet (tutkimuksen mukaan) pelkosektioiduista on korkeasti koulutettuja.
Eihän se ole leimaamista, vaan tutkimustulos. Mielenterveysongelmia on raskaana olevilla ja juuri synnyttäneillä naisilla runsaasti, ja niistä pitäisi voida puhua avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan pelänneeni loppuraskaudesta sitä, että vauva kasvaisi niin isoksi, että olisi pakko leikata.
Pelkäsin siis sektion mahdollisuutta ihan kunnolla. Jotenkin se, että vauva tulee ulos jo valmiista reiästä tuntuu mukavammalta ajatukselta kuin se, että mahaan viillettäisiin reikä, josta vauva kiskottaisiin pihalle.Onneksi oli normi synnytykset, toka oli kylläkin luomuna joten kipeetä otti mutta päästiin heti hotelliin loikoilemaan synnytyksen jälkeen. Sen kun hypättiin taksiin laitoksen edestä, kyllä tuntui luksukselta.
Eri ihmiset toivoo eri asioita ja aina ei saa edes mitä toivoo, mutta tärkeintähän on, että kaikki menee lopulta hyvin. Ei toinen tapa ole toista parempi, (vaikka jotkut on pelottavampia kuin toiset).
Kaikki ei mene aina lopulta hyvin. Lapsia kuolee ja vammautuu sen vuoksi ja moni nainen on revitty ja leikelty alatiesynnytyksessä piloille loppuelämäksi.
Lapsi ei kuole tai vammaudu koskaan sektion vuoksi. Alatien vuoksi kyllä. Eli kumpi se onkaan oikeasti juuri lapsen parhaan mukaan synnyttävän oikea valinta?
Ja tuo että toinen luomuna. Eli vaikka synnyttävå haluaa kunnnollisen kivunlievityksen niin sitå ei anneta vaikka kunnon kivunlievitys auttaa naista rentoutumaan ja happi virtaa paremmin lapselle eli se on lapsenkin etu. Ja juurikin uudelleensynnyttäjän kohdalla tahallaan ollaan antamatta kivunlievitystå. On saatu toisen kerran tulemaan niin rääkätään sitå nyt koko rahan edestä.
Minullakin kitsasteltiin toisen kanssa kipulääkkeissä eli annettu muuta kuin lause miten se on noin tuskassa ja nyt ei enää ehdi. Olisi ehtinyt meni vielä 6.5 tuntia ja lapsi syntyi aivan velttona ja lääkärin mukaan kivunlievitystä olisi sittenkin pitänyt antaa koska olin niin tuskasta kireänå että happi ei kulkenut lapselle hyvin.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ikävä kyllä komplikaatioita on sektioissakin, ja nimenomaan enemmän kuin alatiesynnytyksissä. Hämmästyttävän iso prosentuaalinen mahdollisuus on esimerkiksi siihen, että lääkäri viiltää vahingossa vauvaa sektiossa.
Puhumattakaan seuraavan raskauden riskeistä. Jos kohtu repeää tai istukka irtoaa seuraavassa raskaudessa (mahdollisuus monikymmenkertainen alatiesynnytykseen nähden) se on kyllä vauva, joka menehtyy.
Ja äidillähän kuolemanriski on sektiossa moninkertainen alatiehen nähden.
Höpö höpö. Anna nyt lähdettä noille väitteillesi. Laseraatiot leikkausveitsestä vauvaan ovat äärimmäisen harvinaisia, yksi tuhannesta. Ei todellakaan puhu prosentuaalisesta riskistä vaan promilleriskistä.
Totta, seuraava raskaus sektion jälkeen on riskisempi mutta sama se on jos on tehty alateitä yrittäneelle äidille hätäsektio.
Alatiesynnytyksen ja suunnitellun sektion äitikuoleisuus on ihan yhtä suurta. Suunnitellussa sektiossa riski on 1/17000, alatiesynnytyksessä 1/17000 ja hätäsektiossa 1/5000. (Saisto, T. & Halmesmäki, E. Duodecim 2003;119:593–8)
Lopeta valehtelu.
Vauvan laseraatioriski on tämän artikkelin mukaan 1,3-1,9 prosenttia. Ja äitiyskuolleisuus suunnitellussa sektiossa 1/17 000, mutta alatiesynnyksessä vain 1/49 000.
Perustuu siihen että alatiesynnytyksiin ei tilastoida hätäsektioita. Onnistuneessa alatiesynnytyksessä riski on 1/49000. Epäonnistuneessa (=hätäsektio) se on 1/5000. Osaat itsekin lukea tuolta että äitikuolleisuus on kokonaistasolla 1/17000 ja suunnitellussa sektiossa 1/17000. Osaat varmaan siitä laskea että silloin se on myös 1/17000 alatiesynnytyksessä (=onnistunut tai epäonnistunut).
Suurimpia äitiyskuolleisuuden syitä nykypäivänä ovat veritulppa ja massiivinen verenvuoto. Kummassakin tapauksessa sektio on riskitekijä, myös suunniteltu sektio. Vai mistä ihmeestä se veritulppa tietäisi, että nyt tässä pötkötellään suunnitellusti?
Logiikka ei taida olla sinun vahvinta osaamisalaa.
Tottakai sillä on väliä tehdäänkö sektio hallitusti ja rauhassa kuin kiireellä hädässä. Kyllä se on ihan loogista että kiireessä työnjälki on eri, ihan missä tahansa työssä plus että hätäsektioon mennessä on jo valmiiksi jotain pielessä (esim kohtu revennyt). Kyllä, myös alatiesynnytyksissä kohtu voi revetä, myös ilman aiempia sektioita.
En tiedä mikä on yleisen kuolinsyy mutta epäilisin että yksi voisi olla massiivinen verenvuoto joka tietysti hätäsektiossa on moninkertainen riski suunniteltuun sektioon.
Veritulppa on yleisin kuolinsyy. Mä edelleen luulen, että keuhkoveritulpalle on ihan sama, onko se kohtu halkaistu nopeasti vai hitaasti.
Eiköhän suurin kuolinsyy ole synnytyksen jälkeinen masennus. Siihen voitte tekin vaikuttaa, puhumalla kunnioittavasti toisille äideille esimerkiksi tällä palstalla. Tämäkään keskustelu on tuskin parantanut kenenkään tähän osallistuneen mielialaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan pelänneeni loppuraskaudesta sitä, että vauva kasvaisi niin isoksi, että olisi pakko leikata.
Pelkäsin siis sektion mahdollisuutta ihan kunnolla. Jotenkin se, että vauva tulee ulos jo valmiista reiästä tuntuu mukavammalta ajatukselta kuin se, että mahaan viillettäisiin reikä, josta vauva kiskottaisiin pihalle.Onneksi oli normi synnytykset, toka oli kylläkin luomuna joten kipeetä otti mutta päästiin heti hotelliin loikoilemaan synnytyksen jälkeen. Sen kun hypättiin taksiin laitoksen edestä, kyllä tuntui luksukselta.
Eri ihmiset toivoo eri asioita ja aina ei saa edes mitä toivoo, mutta tärkeintähän on, että kaikki menee lopulta hyvin. Ei toinen tapa ole toista parempi, (vaikka jotkut on pelottavampia kuin toiset).
Kaikki ei mene aina lopulta hyvin. Lapsia kuolee ja vammautuu sen vuoksi ja moni nainen on revitty ja leikelty alatiesynnytyksessä piloille loppuelämäksi.
Lapsi ei kuole tai vammaudu koskaan sektion vuoksi. Alatien vuoksi kyllä. Eli kumpi se onkaan oikeasti juuri lapsen parhaan mukaan synnyttävän oikea valinta?
Ja tuo että toinen luomuna. Eli vaikka synnyttävå haluaa kunnnollisen kivunlievityksen niin sitå ei anneta vaikka kunnon kivunlievitys auttaa naista rentoutumaan ja happi virtaa paremmin lapselle eli se on lapsenkin etu. Ja juurikin uudelleensynnyttäjän kohdalla tahallaan ollaan antamatta kivunlievitystå. On saatu toisen kerran tulemaan niin rääkätään sitå nyt koko rahan edestä.
Minullakin kitsasteltiin toisen kanssa kipulääkkeissä eli annettu muuta kuin lause miten se on noin tuskassa ja nyt ei enää ehdi. Olisi ehtinyt meni vielä 6.5 tuntia ja lapsi syntyi aivan velttona ja lääkärin mukaan kivunlievitystä olisi sittenkin pitänyt antaa koska olin niin tuskasta kireänå että happi ei kulkenut lapselle hyvin.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ikävä kyllä komplikaatioita on sektioissakin, ja nimenomaan enemmän kuin alatiesynnytyksissä. Hämmästyttävän iso prosentuaalinen mahdollisuus on esimerkiksi siihen, että lääkäri viiltää vahingossa vauvaa sektiossa.
Puhumattakaan seuraavan raskauden riskeistä. Jos kohtu repeää tai istukka irtoaa seuraavassa raskaudessa (mahdollisuus monikymmenkertainen alatiesynnytykseen nähden) se on kyllä vauva, joka menehtyy.
Ja äidillähän kuolemanriski on sektiossa moninkertainen alatiehen nähden.
Höpö höpö. Anna nyt lähdettä noille väitteillesi. Laseraatiot leikkausveitsestä vauvaan ovat äärimmäisen harvinaisia, yksi tuhannesta. Ei todellakaan puhu prosentuaalisesta riskistä vaan promilleriskistä.
Totta, seuraava raskaus sektion jälkeen on riskisempi mutta sama se on jos on tehty alateitä yrittäneelle äidille hätäsektio.
Alatiesynnytyksen ja suunnitellun sektion äitikuoleisuus on ihan yhtä suurta. Suunnitellussa sektiossa riski on 1/17000, alatiesynnytyksessä 1/17000 ja hätäsektiossa 1/5000. (Saisto, T. & Halmesmäki, E. Duodecim 2003;119:593–8)
Lopeta valehtelu.
Vauvan laseraatioriski on tämän artikkelin mukaan 1,3-1,9 prosenttia. Ja äitiyskuolleisuus suunnitellussa sektiossa 1/17 000, mutta alatiesynnyksessä vain 1/49 000.
Perustuu siihen että alatiesynnytyksiin ei tilastoida hätäsektioita. Onnistuneessa alatiesynnytyksessä riski on 1/49000. Epäonnistuneessa (=hätäsektio) se on 1/5000. Osaat itsekin lukea tuolta että äitikuolleisuus on kokonaistasolla 1/17000 ja suunnitellussa sektiossa 1/17000. Osaat varmaan siitä laskea että silloin se on myös 1/17000 alatiesynnytyksessä (=onnistunut tai epäonnistunut).
Suurimpia äitiyskuolleisuuden syitä nykypäivänä ovat veritulppa ja massiivinen verenvuoto. Kummassakin tapauksessa sektio on riskitekijä, myös suunniteltu sektio. Vai mistä ihmeestä se veritulppa tietäisi, että nyt tässä pötkötellään suunnitellusti?
Logiikka ei taida olla sinun vahvinta osaamisalaa.
Tottakai sillä on väliä tehdäänkö sektio hallitusti ja rauhassa kuin kiireellä hädässä. Kyllä se on ihan loogista että kiireessä työnjälki on eri, ihan missä tahansa työssä plus että hätäsektioon mennessä on jo valmiiksi jotain pielessä (esim kohtu revennyt). Kyllä, myös alatiesynnytyksissä kohtu voi revetä, myös ilman aiempia sektioita.
En tiedä mikä on yleisen kuolinsyy mutta epäilisin että yksi voisi olla massiivinen verenvuoto joka tietysti hätäsektiossa on moninkertainen riski suunniteltuun sektioon.
Veritulppa on yleisin kuolinsyy. Mä edelleen luulen, että keuhkoveritulpalle on ihan sama, onko se kohtu halkaistu nopeasti vai hitaasti.
Suunnitellussa sektiossa on pienempi leikkaushaava, ja se on vaakasuorassa, mikä tekee liikkumisen todennäköisesti helpommaksi leikkauksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suurin kuolinsyy ole synnytyksen jälkeinen masennus. Siihen voitte tekin vaikuttaa, puhumalla kunnioittavasti toisille äideille esimerkiksi tällä palstalla. Tämäkään keskustelu on tuskin parantanut kenenkään tähän osallistuneen mielialaa.
Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole suurin kuolinsyy, onneksi.
Minusta olisi myös tärkeää, että faktat ovat oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaista riskiä ei näe mistään tilastosta. Synnytin ensimmäisen lapsen alakautta ja sain viikkokausia kestävän hermokivun, jota hoidettiin mm. tramalilla. Arvioin itse riskin tämän ongelman uusiutumiseen erittäin suureksi ja hankkiuduin toisen lapsen kohdalla pelkosektioon (omasta mielestäni kylläkin järkisektioon). Pelkosektion läpikäyvistä suurin osa on uudelleen synnyttäjiä ja heillä on tietoa riskeistä, jotka ovat jo kerran realisoituneet juuri heidän kohdallaan. Missään tilastoissa nuo riskit eivät kuitenkaan näy.
Sepäs se, n. puolet nykyään pelkosektioiduista on uudelleensynnyttäjiä joilla on alatiesynnytys mennyt tavalla tai toisella pieleen. Minullekin pelkosektioni oli järkisektio (lääkärin mukaan oltaisiin joka tapauksessa päädytty sektioon), mutta eihän se missään tilastoissa näy. Lapsi revittiin sektiopöydälläkin imukupilla ulos kun ei meinattu saada pihalle. En edes halua kuvitella mitä alatiesynnytyksessä olisi voinut käydä ensinnänin minulle, mutta puhumattakaan rakkaalle lapselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan pelänneeni loppuraskaudesta sitä, että vauva kasvaisi niin isoksi, että olisi pakko leikata.
Pelkäsin siis sektion mahdollisuutta ihan kunnolla. Jotenkin se, että vauva tulee ulos jo valmiista reiästä tuntuu mukavammalta ajatukselta kuin se, että mahaan viillettäisiin reikä, josta vauva kiskottaisiin pihalle.Onneksi oli normi synnytykset, toka oli kylläkin luomuna joten kipeetä otti mutta päästiin heti hotelliin loikoilemaan synnytyksen jälkeen. Sen kun hypättiin taksiin laitoksen edestä, kyllä tuntui luksukselta.
Eri ihmiset toivoo eri asioita ja aina ei saa edes mitä toivoo, mutta tärkeintähän on, että kaikki menee lopulta hyvin. Ei toinen tapa ole toista parempi, (vaikka jotkut on pelottavampia kuin toiset).
Kaikki ei mene aina lopulta hyvin. Lapsia kuolee ja vammautuu sen vuoksi ja moni nainen on revitty ja leikelty alatiesynnytyksessä piloille loppuelämäksi.
Lapsi ei kuole tai vammaudu koskaan sektion vuoksi. Alatien vuoksi kyllä. Eli kumpi se onkaan oikeasti juuri lapsen parhaan mukaan synnyttävän oikea valinta?
Ja tuo että toinen luomuna. Eli vaikka synnyttävå haluaa kunnnollisen kivunlievityksen niin sitå ei anneta vaikka kunnon kivunlievitys auttaa naista rentoutumaan ja happi virtaa paremmin lapselle eli se on lapsenkin etu. Ja juurikin uudelleensynnyttäjän kohdalla tahallaan ollaan antamatta kivunlievitystå. On saatu toisen kerran tulemaan niin rääkätään sitå nyt koko rahan edestä.
Minullakin kitsasteltiin toisen kanssa kipulääkkeissä eli annettu muuta kuin lause miten se on noin tuskassa ja nyt ei enää ehdi. Olisi ehtinyt meni vielä 6.5 tuntia ja lapsi syntyi aivan velttona ja lääkärin mukaan kivunlievitystä olisi sittenkin pitänyt antaa koska olin niin tuskasta kireänå että happi ei kulkenut lapselle hyvin.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ikävä kyllä komplikaatioita on sektioissakin, ja nimenomaan enemmän kuin alatiesynnytyksissä. Hämmästyttävän iso prosentuaalinen mahdollisuus on esimerkiksi siihen, että lääkäri viiltää vahingossa vauvaa sektiossa.
Puhumattakaan seuraavan raskauden riskeistä. Jos kohtu repeää tai istukka irtoaa seuraavassa raskaudessa (mahdollisuus monikymmenkertainen alatiesynnytykseen nähden) se on kyllä vauva, joka menehtyy.
Ja äidillähän kuolemanriski on sektiossa moninkertainen alatiehen nähden.
Höpö höpö. Anna nyt lähdettä noille väitteillesi. Laseraatiot leikkausveitsestä vauvaan ovat äärimmäisen harvinaisia, yksi tuhannesta. Ei todellakaan puhu prosentuaalisesta riskistä vaan promilleriskistä.
Totta, seuraava raskaus sektion jälkeen on riskisempi mutta sama se on jos on tehty alateitä yrittäneelle äidille hätäsektio.
Alatiesynnytyksen ja suunnitellun sektion äitikuoleisuus on ihan yhtä suurta. Suunnitellussa sektiossa riski on 1/17000, alatiesynnytyksessä 1/17000 ja hätäsektiossa 1/5000. (Saisto, T. & Halmesmäki, E. Duodecim 2003;119:593–8)
Lopeta valehtelu.
Vauvan laseraatioriski on tämän artikkelin mukaan 1,3-1,9 prosenttia. Ja äitiyskuolleisuus suunnitellussa sektiossa 1/17 000, mutta alatiesynnyksessä vain 1/49 000.
Perustuu siihen että alatiesynnytyksiin ei tilastoida hätäsektioita. Onnistuneessa alatiesynnytyksessä riski on 1/49000. Epäonnistuneessa (=hätäsektio) se on 1/5000. Osaat itsekin lukea tuolta että äitikuolleisuus on kokonaistasolla 1/17000 ja suunnitellussa sektiossa 1/17000. Osaat varmaan siitä laskea että silloin se on myös 1/17000 alatiesynnytyksessä (=onnistunut tai epäonnistunut).
Suurimpia äitiyskuolleisuuden syitä nykypäivänä ovat veritulppa ja massiivinen verenvuoto. Kummassakin tapauksessa sektio on riskitekijä, myös suunniteltu sektio. Vai mistä ihmeestä se veritulppa tietäisi, että nyt tässä pötkötellään suunnitellusti?
Logiikka ei taida olla sinun vahvinta osaamisalaa.
Tottakai sillä on väliä tehdäänkö sektio hallitusti ja rauhassa kuin kiireellä hädässä. Kyllä se on ihan loogista että kiireessä työnjälki on eri, ihan missä tahansa työssä plus että hätäsektioon mennessä on jo valmiiksi jotain pielessä (esim kohtu revennyt). Kyllä, myös alatiesynnytyksissä kohtu voi revetä, myös ilman aiempia sektioita.
En tiedä mikä on yleisen kuolinsyy mutta epäilisin että yksi voisi olla massiivinen verenvuoto joka tietysti hätäsektiossa on moninkertainen riski suunniteltuun sektioon.
Veritulppa on yleisin kuolinsyy. Mä edelleen luulen, että keuhkoveritulpalle on ihan sama, onko se kohtu halkaistu nopeasti vai hitaasti.
Suunnitellussa sektiossa on pienempi leikkaushaava, ja se on vaakasuorassa, mikä tekee liikkumisen todennäköisesti helpommaksi leikkauksen jälkeen.
Mutta silti kyseessä on iso avoleikkaus, johon liittyy kohonnut veritulppariski. Raskaus itsessään jo moninkertaistaa veritulppariskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikkeys ja neuroottisuus ajaa usein sektioon. Just saying
Eipä tee sellainen hyvää äitiydelle muutenkaan, enemmän haittaa siitä on myöhemmin, synnytys on vain pisara meressä. Pelkosektiota haluavilla on tutkimusten mukaan selvästi enemmän mt-ongelmia kuin synnytystä pelkäämättömillä.Pelkosektiolla on keskimäärin enemmän ongelmia mutta Suomessa pelkosektiolla synnyttävät ovat keskimäärin korkeammin koulutettuja kuin alateitse synnyttävät. Lisäksi keskimäärin useammin terveydenhuollon henkilökunta synnyttää itse pelkosektiolla (=tieto lisää tuskaa).
Ei kerrota vain puolitotuuksia vaan kerro sitten kaikki taustatekijät samalla pelkosektiolla synnyttävistä.
Ja miten tuo korkeakoulutus tekisi asiasta jotenkin paremman? Saisiko lähdettä tuolle, olen kuullut tuon ainoastaan imettävistä äideistä, enkä googlella löytänyt mitään tietoa.
Eihän koulutus suojaakaan mt-ongelmilta, mutta vanhemmuuteen ne vaikuttavat nehatiivisella tavalla.Kts. Edellinen kommenttini.
En sanonut että se tekisi asiasta paremman mutta korkeammin koulutetut ovat keskimäärin paremmin tiedoissa faktoista sekä osaavat itse hakea tietoa paremmin. Jos täällä leimataan pelkosektiolla synnyttävät mt-ongelmaisiksi niin kyllä silloin saa myös kertoa sen tutkimusfaktan että yli puolet (tutkimuksen mukaan) pelkosektioiduista on korkeasti koulutettuja.
Eihän se ole leimaamista, vaan tutkimustulos. Mielenterveysongelmia on raskaana olevilla ja juuri synnyttäneillä naisilla runsaasti, ja niistä pitäisi voida puhua avoimesti.
Siinä olen samaa mieltä että mielenterveysongelmista tulisi puhua avoimesti.
Tässä kontekstissa kysymys oli kuitenkin selkeästi leimaamisesta. Jos aletaan puhua pelkosektioiduista äideistä negatiivisia faktoja niin on ihan perusteltua silloin tuoda esiin myös positiiviset tekijät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan pelänneeni loppuraskaudesta sitä, että vauva kasvaisi niin isoksi, että olisi pakko leikata.
Pelkäsin siis sektion mahdollisuutta ihan kunnolla. Jotenkin se, että vauva tulee ulos jo valmiista reiästä tuntuu mukavammalta ajatukselta kuin se, että mahaan viillettäisiin reikä, josta vauva kiskottaisiin pihalle.Onneksi oli normi synnytykset, toka oli kylläkin luomuna joten kipeetä otti mutta päästiin heti hotelliin loikoilemaan synnytyksen jälkeen. Sen kun hypättiin taksiin laitoksen edestä, kyllä tuntui luksukselta.
Eri ihmiset toivoo eri asioita ja aina ei saa edes mitä toivoo, mutta tärkeintähän on, että kaikki menee lopulta hyvin. Ei toinen tapa ole toista parempi, (vaikka jotkut on pelottavampia kuin toiset).
Kaikki ei mene aina lopulta hyvin. Lapsia kuolee ja vammautuu sen vuoksi ja moni nainen on revitty ja leikelty alatiesynnytyksessä piloille loppuelämäksi.
Lapsi ei kuole tai vammaudu koskaan sektion vuoksi. Alatien vuoksi kyllä. Eli kumpi se onkaan oikeasti juuri lapsen parhaan mukaan synnyttävän oikea valinta?
Ja tuo että toinen luomuna. Eli vaikka synnyttävå haluaa kunnnollisen kivunlievityksen niin sitå ei anneta vaikka kunnon kivunlievitys auttaa naista rentoutumaan ja happi virtaa paremmin lapselle eli se on lapsenkin etu. Ja juurikin uudelleensynnyttäjän kohdalla tahallaan ollaan antamatta kivunlievitystå. On saatu toisen kerran tulemaan niin rääkätään sitå nyt koko rahan edestä.
Minullakin kitsasteltiin toisen kanssa kipulääkkeissä eli annettu muuta kuin lause miten se on noin tuskassa ja nyt ei enää ehdi. Olisi ehtinyt meni vielä 6.5 tuntia ja lapsi syntyi aivan velttona ja lääkärin mukaan kivunlievitystä olisi sittenkin pitänyt antaa koska olin niin tuskasta kireänå että happi ei kulkenut lapselle hyvin.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ikävä kyllä komplikaatioita on sektioissakin, ja nimenomaan enemmän kuin alatiesynnytyksissä. Hämmästyttävän iso prosentuaalinen mahdollisuus on esimerkiksi siihen, että lääkäri viiltää vahingossa vauvaa sektiossa.
Puhumattakaan seuraavan raskauden riskeistä. Jos kohtu repeää tai istukka irtoaa seuraavassa raskaudessa (mahdollisuus monikymmenkertainen alatiesynnytykseen nähden) se on kyllä vauva, joka menehtyy.
Ja äidillähän kuolemanriski on sektiossa moninkertainen alatiehen nähden.
Höpö höpö. Anna nyt lähdettä noille väitteillesi. Laseraatiot leikkausveitsestä vauvaan ovat äärimmäisen harvinaisia, yksi tuhannesta. Ei todellakaan puhu prosentuaalisesta riskistä vaan promilleriskistä.
Totta, seuraava raskaus sektion jälkeen on riskisempi mutta sama se on jos on tehty alateitä yrittäneelle äidille hätäsektio.
Alatiesynnytyksen ja suunnitellun sektion äitikuoleisuus on ihan yhtä suurta. Suunnitellussa sektiossa riski on 1/17000, alatiesynnytyksessä 1/17000 ja hätäsektiossa 1/5000. (Saisto, T. & Halmesmäki, E. Duodecim 2003;119:593–8)
Lopeta valehtelu.
Vauvan laseraatioriski on tämän artikkelin mukaan 1,3-1,9 prosenttia. Ja äitiyskuolleisuus suunnitellussa sektiossa 1/17 000, mutta alatiesynnyksessä vain 1/49 000.
Perustuu siihen että alatiesynnytyksiin ei tilastoida hätäsektioita. Onnistuneessa alatiesynnytyksessä riski on 1/49000. Epäonnistuneessa (=hätäsektio) se on 1/5000. Osaat itsekin lukea tuolta että äitikuolleisuus on kokonaistasolla 1/17000 ja suunnitellussa sektiossa 1/17000. Osaat varmaan siitä laskea että silloin se on myös 1/17000 alatiesynnytyksessä (=onnistunut tai epäonnistunut).
Suurimpia äitiyskuolleisuuden syitä nykypäivänä ovat veritulppa ja massiivinen verenvuoto. Kummassakin tapauksessa sektio on riskitekijä, myös suunniteltu sektio. Vai mistä ihmeestä se veritulppa tietäisi, että nyt tässä pötkötellään suunnitellusti?
Logiikka ei taida olla sinun vahvinta osaamisalaa.
Tottakai sillä on väliä tehdäänkö sektio hallitusti ja rauhassa kuin kiireellä hädässä. Kyllä se on ihan loogista että kiireessä työnjälki on eri, ihan missä tahansa työssä plus että hätäsektioon mennessä on jo valmiiksi jotain pielessä (esim kohtu revennyt). Kyllä, myös alatiesynnytyksissä kohtu voi revetä, myös ilman aiempia sektioita.
En tiedä mikä on yleisen kuolinsyy mutta epäilisin että yksi voisi olla massiivinen verenvuoto joka tietysti hätäsektiossa on moninkertainen riski suunniteltuun sektioon.
Veritulppa on yleisin kuolinsyy. Mä edelleen luulen, että keuhkoveritulpalle on ihan sama, onko se kohtu halkaistu nopeasti vai hitaasti.
Luulo ei ole tiedon väärti. Voit olla ihan mitä mieltä tahansa haluat ja se sinulle suotakoon mutta tutkimustulokset ovat kiistattomia siinä, että hätäsektioissa kuolleisuus on 3-4 kertaa yleisempää kuin suunnitellussa sektiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikkeys ja neuroottisuus ajaa usein sektioon. Just saying
Eipä tee sellainen hyvää äitiydelle muutenkaan, enemmän haittaa siitä on myöhemmin, synnytys on vain pisara meressä. Pelkosektiota haluavilla on tutkimusten mukaan selvästi enemmän mt-ongelmia kuin synnytystä pelkäämättömillä.Pelkosektiolla on keskimäärin enemmän ongelmia mutta Suomessa pelkosektiolla synnyttävät ovat keskimäärin korkeammin koulutettuja kuin alateitse synnyttävät. Lisäksi keskimäärin useammin terveydenhuollon henkilökunta synnyttää itse pelkosektiolla (=tieto lisää tuskaa).
Ei kerrota vain puolitotuuksia vaan kerro sitten kaikki taustatekijät samalla pelkosektiolla synnyttävistä.
Ja miten tuo korkeakoulutus tekisi asiasta jotenkin paremman? Saisiko lähdettä tuolle, olen kuullut tuon ainoastaan imettävistä äideistä, enkä googlella löytänyt mitään tietoa.
Eihän koulutus suojaakaan mt-ongelmilta, mutta vanhemmuuteen ne vaikuttavat nehatiivisella tavalla.Kts. Edellinen kommenttini.
En sanonut että se tekisi asiasta paremman mutta korkeammin koulutetut ovat keskimäärin paremmin tiedoissa faktoista sekä osaavat itse hakea tietoa paremmin. Jos täällä leimataan pelkosektiolla synnyttävät mt-ongelmaisiksi niin kyllä silloin saa myös kertoa sen tutkimusfaktan että yli puolet (tutkimuksen mukaan) pelkosektioiduista on korkeasti koulutettuja.
Eihän se ole leimaamista, vaan tutkimustulos. Mielenterveysongelmia on raskaana olevilla ja juuri synnyttäneillä naisilla runsaasti, ja niistä pitäisi voida puhua avoimesti.
Siinä olen samaa mieltä että mielenterveysongelmista tulisi puhua avoimesti.
Tässä kontekstissa kysymys oli kuitenkin selkeästi leimaamisesta. Jos aletaan puhua pelkosektioiduista äideistä negatiivisia faktoja niin on ihan perusteltua silloin tuoda esiin myös positiiviset tekijät.
Mitä positiivista siinä on, että korkeakoulutetuilla mahdollisesti enemmän mt-ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytys on äidille turvallisempi (myös jos laskee alatietilastoihin leikkaukseen johtaneet synnytykset), siksi sitä suositaan. Mielestäni tämä on oikea linjaus. Leikkaukseen kuuluu aina leikkauksen riskit, sisäinen verenvuoto, keuhkoembolia jne.
Alatiesynnytyksessä on tietenkin riskinsä lapselle, muttei sektiokaan ole sen suhteen neutraali. Sektiolla syntyneillä vauvoilla on muistaakseni noin 3-kertainen riski kätkytkuolemaan verrattuna alateitse syntyneisiin.
Lähde tuolle "sektiolla syntyneillä on 3-kertainen riski kätkytkuolemiin"? :)
Lyön vaikka vetoa että sellaista ei löydy. Kunhan mutuillaan.
Niin tai sitten siihenkin tutkimukseen on ympätty hätäsektiolapset, joilla oli aivot ehtineet kärsiä hapenpuutteesta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikkeys ja neuroottisuus ajaa usein sektioon. Just saying
Eipä tee sellainen hyvää äitiydelle muutenkaan, enemmän haittaa siitä on myöhemmin, synnytys on vain pisara meressä. Pelkosektiota haluavilla on tutkimusten mukaan selvästi enemmän mt-ongelmia kuin synnytystä pelkäämättömillä.Pelkosektiolla on keskimäärin enemmän ongelmia mutta Suomessa pelkosektiolla synnyttävät ovat keskimäärin korkeammin koulutettuja kuin alateitse synnyttävät. Lisäksi keskimäärin useammin terveydenhuollon henkilökunta synnyttää itse pelkosektiolla (=tieto lisää tuskaa).
Ei kerrota vain puolitotuuksia vaan kerro sitten kaikki taustatekijät samalla pelkosektiolla synnyttävistä.
Ja miten tuo korkeakoulutus tekisi asiasta jotenkin paremman? Saisiko lähdettä tuolle, olen kuullut tuon ainoastaan imettävistä äideistä, enkä googlella löytänyt mitään tietoa.
Eihän koulutus suojaakaan mt-ongelmilta, mutta vanhemmuuteen ne vaikuttavat nehatiivisella tavalla.Kts. Edellinen kommenttini.
En sanonut että se tekisi asiasta paremman mutta korkeammin koulutetut ovat keskimäärin paremmin tiedoissa faktoista sekä osaavat itse hakea tietoa paremmin. Jos täällä leimataan pelkosektiolla synnyttävät mt-ongelmaisiksi niin kyllä silloin saa myös kertoa sen tutkimusfaktan että yli puolet (tutkimuksen mukaan) pelkosektioiduista on korkeasti koulutettuja.
Eihän se ole leimaamista, vaan tutkimustulos. Mielenterveysongelmia on raskaana olevilla ja juuri synnyttäneillä naisilla runsaasti, ja niistä pitäisi voida puhua avoimesti.
Siinä olen samaa mieltä että mielenterveysongelmista tulisi puhua avoimesti.
Tässä kontekstissa kysymys oli kuitenkin selkeästi leimaamisesta. Jos aletaan puhua pelkosektioiduista äideistä negatiivisia faktoja niin on ihan perusteltua silloin tuoda esiin myös positiiviset tekijät.
Miksi pitäisi löytää jotain ”positiivisia tekijöitä”? Kysymys yksinkertaisesti on porukasta, joka pelkää synnytystä poikkeuksellisen paljon. Jokaisella heistä on omat syynsä ja oma tarinansa. Tilastollinen korrelaatio ehkä löytyy
mielenterveysongelmien ja koulutuksen suhteen, mutta korrelaatio yksin ei kerro paljon mitään.
Vähän sama juttu kuin että yritettäisiin keksiä jokin positiivinen yhdistävä tekijä ihmisistä, jotka pelkäävät korkeita paikkoja. Minun mielestäni se olisi noiden foobikkojen aliarviointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan pelänneeni loppuraskaudesta sitä, että vauva kasvaisi niin isoksi, että olisi pakko leikata.
Pelkäsin siis sektion mahdollisuutta ihan kunnolla. Jotenkin se, että vauva tulee ulos jo valmiista reiästä tuntuu mukavammalta ajatukselta kuin se, että mahaan viillettäisiin reikä, josta vauva kiskottaisiin pihalle.Onneksi oli normi synnytykset, toka oli kylläkin luomuna joten kipeetä otti mutta päästiin heti hotelliin loikoilemaan synnytyksen jälkeen. Sen kun hypättiin taksiin laitoksen edestä, kyllä tuntui luksukselta.
Eri ihmiset toivoo eri asioita ja aina ei saa edes mitä toivoo, mutta tärkeintähän on, että kaikki menee lopulta hyvin. Ei toinen tapa ole toista parempi, (vaikka jotkut on pelottavampia kuin toiset).
Kaikki ei mene aina lopulta hyvin. Lapsia kuolee ja vammautuu sen vuoksi ja moni nainen on revitty ja leikelty alatiesynnytyksessä piloille loppuelämäksi.
Lapsi ei kuole tai vammaudu koskaan sektion vuoksi. Alatien vuoksi kyllä. Eli kumpi se onkaan oikeasti juuri lapsen parhaan mukaan synnyttävän oikea valinta?
Ja tuo että toinen luomuna. Eli vaikka synnyttävå haluaa kunnnollisen kivunlievityksen niin sitå ei anneta vaikka kunnon kivunlievitys auttaa naista rentoutumaan ja happi virtaa paremmin lapselle eli se on lapsenkin etu. Ja juurikin uudelleensynnyttäjän kohdalla tahallaan ollaan antamatta kivunlievitystå. On saatu toisen kerran tulemaan niin rääkätään sitå nyt koko rahan edestä.
Minullakin kitsasteltiin toisen kanssa kipulääkkeissä eli annettu muuta kuin lause miten se on noin tuskassa ja nyt ei enää ehdi. Olisi ehtinyt meni vielä 6.5 tuntia ja lapsi syntyi aivan velttona ja lääkärin mukaan kivunlievitystä olisi sittenkin pitänyt antaa koska olin niin tuskasta kireänå että happi ei kulkenut lapselle hyvin.En ole tuo, jolle vastasit, mutta ikävä kyllä komplikaatioita on sektioissakin, ja nimenomaan enemmän kuin alatiesynnytyksissä. Hämmästyttävän iso prosentuaalinen mahdollisuus on esimerkiksi siihen, että lääkäri viiltää vahingossa vauvaa sektiossa.
Puhumattakaan seuraavan raskauden riskeistä. Jos kohtu repeää tai istukka irtoaa seuraavassa raskaudessa (mahdollisuus monikymmenkertainen alatiesynnytykseen nähden) se on kyllä vauva, joka menehtyy.
Ja äidillähän kuolemanriski on sektiossa moninkertainen alatiehen nähden.
Höpö höpö. Anna nyt lähdettä noille väitteillesi. Laseraatiot leikkausveitsestä vauvaan ovat äärimmäisen harvinaisia, yksi tuhannesta. Ei todellakaan puhu prosentuaalisesta riskistä vaan promilleriskistä.
Totta, seuraava raskaus sektion jälkeen on riskisempi mutta sama se on jos on tehty alateitä yrittäneelle äidille hätäsektio.
Alatiesynnytyksen ja suunnitellun sektion äitikuoleisuus on ihan yhtä suurta. Suunnitellussa sektiossa riski on 1/17000, alatiesynnytyksessä 1/17000 ja hätäsektiossa 1/5000. (Saisto, T. & Halmesmäki, E. Duodecim 2003;119:593–8)
Lopeta valehtelu.
Vauvan laseraatioriski on tämän artikkelin mukaan 1,3-1,9 prosenttia. Ja äitiyskuolleisuus suunnitellussa sektiossa 1/17 000, mutta alatiesynnyksessä vain 1/49 000.
Perustuu siihen että alatiesynnytyksiin ei tilastoida hätäsektioita. Onnistuneessa alatiesynnytyksessä riski on 1/49000. Epäonnistuneessa (=hätäsektio) se on 1/5000. Osaat itsekin lukea tuolta että äitikuolleisuus on kokonaistasolla 1/17000 ja suunnitellussa sektiossa 1/17000. Osaat varmaan siitä laskea että silloin se on myös 1/17000 alatiesynnytyksessä (=onnistunut tai epäonnistunut).
Suurimpia äitiyskuolleisuuden syitä nykypäivänä ovat veritulppa ja massiivinen verenvuoto. Kummassakin tapauksessa sektio on riskitekijä, myös suunniteltu sektio. Vai mistä ihmeestä se veritulppa tietäisi, että nyt tässä pötkötellään suunnitellusti?
Logiikka ei taida olla sinun vahvinta osaamisalaa.
Tottakai sillä on väliä tehdäänkö sektio hallitusti ja rauhassa kuin kiireellä hädässä. Kyllä se on ihan loogista että kiireessä työnjälki on eri, ihan missä tahansa työssä plus että hätäsektioon mennessä on jo valmiiksi jotain pielessä (esim kohtu revennyt). Kyllä, myös alatiesynnytyksissä kohtu voi revetä, myös ilman aiempia sektioita.
En tiedä mikä on yleisen kuolinsyy mutta epäilisin että yksi voisi olla massiivinen verenvuoto joka tietysti hätäsektiossa on moninkertainen riski suunniteltuun sektioon.
Veritulppa on yleisin kuolinsyy. Mä edelleen luulen, että keuhkoveritulpalle on ihan sama, onko se kohtu halkaistu nopeasti vai hitaasti.
Luulo ei ole tiedon väärti. Voit olla ihan mitä mieltä tahansa haluat ja se sinulle suotakoon mutta tutkimustulokset ovat kiistattomia siinä, että hätäsektioissa kuolleisuus on 3-4 kertaa yleisempää kuin suunnitellussa sektiossa.
Sulla varmaan on sitten tietoa veritulpan sielunelämästä ;) mutta joo, alatiesynnytyksen yrittäminen on edelleen tilastollisesti turvallisin synnytysmenetelmä. Juuri tuon veritulppariskin ja verenvuotoriskin vuoksi. Iso leikkaus, iso haava.
Alue: Aihe vapaa
Suurimpia äitiyskuolleisuuden syitä nykypäivänä ovat veritulppa ja massiivinen verenvuoto. Kummassakin tapauksessa sektio on riskitekijä, myös suunniteltu sektio. Vai mistä ihmeestä se veritulppa tietäisi, että nyt tässä pötkötellään suunnitellusti?