Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseton, miksi et halua ymmärtää ystävääsi, jolla on lapsia?
16.05.2019 |
Kysymys teille lapsettomille. Miksi ette halua ymmärtää sellaista ystäväänne, jolla on lapsia? Vaikka tämä ystävänne selittäisi teille monta kertaa tilanteensa?
Itselläni on 1,5 vuotias tyttö. Ennen lapsen saamista tapasin ystäviäni usein, mutta tämän 1,5 vuoden ajan on ollut aika hiljaista.. Haluaisin tavata ystäviä paljon useammin, mutta ystäväni eivät halua ymmärtää tilannettani. Meillä ei ole mitään ns. tukiverkkoja eli mummeja ja kummeja, jotka hoitaisivat lasta. Siksi joudun ottamaan lapsen mukaani, jos menen jonnekin. Lapsi on kiva lapsi, ja ystäväni kyllä tykkäävät hänestä, mutta eivät halua ymmärtää, että en voi lähteä elokuviin, konserttiin, day spahan viettämään tyttöjen hemmotteluaikaa, risteilylle jne. Koska niihin ei voi ottaa lasta mukaan. Voin hyvin lähteä kahvilaan, ostoksille, kävelylle ym, koska niihin voi ottaa lapsen. Mutta tämä ei tunnu kelpaavan. Saan viikottain ystäviltä vaatimuksia, että jätä lapsi hoitoon ja lähde elokuviin, jumppaan, konserttiin jne. Kun kysyn minne hoitoon, niin vastaus on aina että "no kai teillä joku on". Kerron aina, että ei ole ketään. Siihen ystävät kommentoi aina, että "eikö joku sun kaveri edes voisi hoitaa niin pääsisit meidän kanssa". Eivätkä suostu ymmärtämään, että ei kaverit halua hoitaa toisten lapsia. Kun kysyn joltain (esim. tältä joka ehdottaa että "joku kaveri" hoitaisi), että voisitko sinä hoitaa lastani, jotta pääsisin esim. Minnan kanssa elokuviin, niin vastaus on lähinnä järkyttynyt, että "en ehdi kai joku toinen voi". Miksi kuvittelet, että joku toinen kaveri haluaisi, kun sinäkään et halua?
Minulle on useampi ystävä ärsyyntynyt tästä, että en voi jättää lasta sinne "jonnekin" hoitoon tai että "joku kaveri" muka ei voi hoitaa (vaikka itsekään ei suostu hoitamaan). Yksi ystävä suuttui, kun en päässyt hänen syntymäpäivänä hänen kaveriksi day spahan. Mieheni on alalla, jossa työskennellään iltaisin ja viikonloppuisin, hän voisi olla lapsen kanssa arkisin päivällä tietenkin, mutta silloin ystäväni ovat itse töissä. Lapsenhoitajan palkkaaminen maksaa viisikymppiä, jos haluan käydä elokuvissa (koska matkoihinkin menee aikaa) eikä hoitovapaalla ole rahaa laittaa melkein satasta (matkat kotoa elokuviin, elokuvalippu, ehkä kahvilla käynti) yhden elokuvan takia.
Miksi ette halua ymmärtää tätä tilannetta vaan suututte? Miksi kysytte minulta viikoittain, että etkö voi laittaa lasta jonnekin hoitoon, vaikka olen selittänyt lukuisia kertoja, että ei ole sitä jonnekin?
Kommentit (156)
Kyllä ne kutsut kohta loppuvat, niin ei tarvitse sitten stressata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tilanne ettei ole isovanhempia, kummeja tai muuta sukua?
Kolme isonvanhempaa on jo kuollut ja yksi asuu kaukana eikä ole ollut kiinnostunut koskaan tulemaan auttamaan lapsen kanssa. Muuta sukua on, osa asuu kauempana, ne jotka asuu lähempänä eivät ole olleet kiinnostuneita olemaan lapsenhoitajia. Kummit on, mutta ne on juuri näitä kavereita, jotka ehdottelevat, että eikö joku kaveri voisi hoitaa. Eikä kummin tehtävä tai velvollisuus ole olla lapsenvahti. Ap
Yleensä ne kummit haluavat olla sen kummilapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ystäväsi on henkisesti keskenkasvuisia
Olemme kaikki kolmekymppisiä, korkeasti koulutettuja, ihan fiksuja ihmisiä. En usko että he ovat keskenkasvuisia henkisesti, jostain muuta on nyt kyse. Ap
No ei kyllä välity aloituksesta sellainen, ihan teinitouhulta vaikuttaa. Yhdyn siihen jolle vastasit, kakaramaisia kavereita. Kun meidän porukassa alettiin lisääntyä +/- 25-v., ei mitään tuollaista ilmennyt, vaan erilaiset tilanteet kyettiin huomioimaan. Ihme touhulta kuulostaa tuo teidän.
No voi ne sitten olla henkisesti keskenkasvuisia, ehkä olen luullut heistä väärin että ovat fiksuja :( . Ap
Itseppä olet tuon pallon jalkaasi hankkinut. Istu nyt sen aikaa, että pystyt jättämään lapsen itsenäisesti kotiin. Kumma juttu, miten te sikiäjät vaaditte muita sopeutumaan huutavaan kakaraanne, vaikka itse olette tuon tien valinneet.
Ehdotatko sä sitten itse sun kavereille mitään iltoja milloin voisit tehdä jotain kun miehesi voisi hoitaa lastaa? Tietenkin jos haluat kaikki ne illat "viettää aikaa perheenä", niin sittenhän se on ihan sun oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ystävien pitäisi ymmärtää sinun elämäntilannetta, mutta sinun ei pidä ymmärtää ystäviesi tahtoa viettää aikaa SINUN kanssasi?
Tietenkin ymmärrän heidän tahdon viettää aikaa kanssani, mutta en ihan ymmärrä miksei sellainen tekeminen kelpaa, jossa lapsi voisi olla mukana. Koska heillä on valinnanvaraa mutta minulla ei. Ja ymmärrän että heitä voi harmittaa tämä tilanne, mutta eikö siitä harmituksesta voi sitten vain päästä yli? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi, kun te perheelliset aina painotatte meille lapsettomille, että lapsen saaminen ei ole mistään muusta pois eikä rajoita elämää mitenkään.
No minä en ainakaan sellaista ole puhunut kenellekään, vaan sanonut että elämäni on muuttunut täysin kun sain lapsen. Ap
Hyvä, jos et ole. Itse olen vela ja tällä palstalla hyökkää yleensä heti muutama perheellinen käännyttämään minua, jos mainitsen asiasta. Säännöllisin välein näkee myös aloituksia, joissa haukutaan veloja kun eivät tajua, ettei lapsi ole millään tavalla muusta elämästä pois. Uskoo ken tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ystäväsi on henkisesti keskenkasvuisia
Olemme kaikki kolmekymppisiä, korkeasti koulutettuja, ihan fiksuja ihmisiä. En usko että he ovat keskenkasvuisia henkisesti, jostain muuta on nyt kyse. Ap
Silti sinulla ei ole varaa lapsenvahtiin?
Miten minun koulutus tai ikä liittyy siihen paljonko saan kotihoidontukea? Ap
Ystävyyssuhteet yleensä solmitaan tiettyyn elämäntilanteeseee ja vaiheeseen. Teidän ystävyyssuhteiden motiivit ei enää päde, joten olisiko aika mennä eteenpäin ja luoda niitä ystävyyssuhteista, jotka paremmin tukee omaan elämänvaihettasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteet yleensä solmitaan tiettyyn elämäntilanteeseee ja vaiheeseen. Teidän ystävyyssuhteiden motiivit ei enää päde, joten olisiko aika mennä eteenpäin ja luoda niitä ystävyyssuhteista, jotka paremmin tukee omaan elämänvaihettasi?
Eli elinikäisiä ystäviä ei voi olla vaan minun tulee menettää ystäväni koska sain lapsen? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ystäväsi on henkisesti keskenkasvuisia
Olemme kaikki kolmekymppisiä, korkeasti koulutettuja, ihan fiksuja ihmisiä. En usko että he ovat keskenkasvuisia henkisesti, jostain muuta on nyt kyse. Ap
Silti sinulla ei ole varaa lapsenvahtiin?
Miten minun koulutus tai ikä liittyy siihen paljonko saan kotihoidontukea? Ap
Siten, että tehdää sitä koulutusta vastaavaa työtä ennen perheen perustamista että on esim. säästöjä tulojen laskiessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteet yleensä solmitaan tiettyyn elämäntilanteeseee ja vaiheeseen. Teidän ystävyyssuhteiden motiivit ei enää päde, joten olisiko aika mennä eteenpäin ja luoda niitä ystävyyssuhteista, jotka paremmin tukee omaan elämänvaihettasi?
Eli elinikäisiä ystäviä ei voi olla vaan minun tulee menettää ystäväni koska sain lapsen? Ap
Onko parisuhteet elinikäisiä? Parisuhde ja muut elämämuutokset maksaa aina myös niitä ystävyyssuhteita. Se, että ollaan nuorena juotu sitä pussikaljaa ei tarkoita, että ollaan ystäviä hautaan asti.
Miksi et vain sano ystävillesi että tilanne on se, että jos he haluavat sinua tavata, teette sellaista mihin lapsi pääsee mukaan. Yksinkertaista. Jos silti haluavat nähdä vain hoidoissa ja leffoissa niin sittenhän he eivät halua sinua enää nähdä. Kyllä nuo lapsettomat eivät aina tahdo ymmärtää että elämässä joku voisi mennä heidän omien halujensa edelle. Minullakin oli yksi lapseton ystävä ja hänellä aivan kauhea kriisi jos tapaamisiin tulee muutoksia esim lapsen sairastuessa yms. En jaksa hänen itsekeskeisyyttä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota aktiivisempi ote kavereiden kanssa, heistä varmaan tuntuu, että vain aina sanot "ei".
Seuraavaksi kun kaverit ehdottaa, että lähetään lauantaina leffaan niin sanot, että lauantai ei käy kun matti on töissä mutta tiistaina voidaan mennä vaikka lounaalle ja keskiviikkona matilla onkin vapaapäivä niin silloin voidaan mennä leffaan.
Tai voit tietty itse ehdottaa kaverille niitä päiviä jotka teille käy. Esim. Matilla on vapaata maananaina ja hän voi katsoa pikku linneaa koko päivän, ota vapaata niin lähdetään dayspaahan koko päiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteet yleensä solmitaan tiettyyn elämäntilanteeseee ja vaiheeseen. Teidän ystävyyssuhteiden motiivit ei enää päde, joten olisiko aika mennä eteenpäin ja luoda niitä ystävyyssuhteista, jotka paremmin tukee omaan elämänvaihettasi?
Eli elinikäisiä ystäviä ei voi olla vaan minun tulee menettää ystäväni koska sain lapsen? Ap
Pahasti näyttää siltä, että emme voi saada kaikkea haluamaamme vaan joudumme tekemään valintoja myös ystävien suhteen.
Ap:n kysymys oli, että miksi lapseton ystävä ei halua ymmärtää.
Kukaan ei ole vielä siihen kysymykseen vastannut.
Sun täytyy löytää mammaystävä, jolla on yhtä heikko turvaverkko. Jos hänellä on parempi turvaverkko, hän tulee vain käyttämään sinua hyväkseen eli jättää lapset sinulle hoitoon (hyvinvoivan näköiset levänneet äidit ovat kuin mehiläiskuningattaria, luulet että he myös auttaisivat, mutta he voivat hyvin, koska vain ottavat heille kuin kultalautasella tarjotut tilaisuudet vastaan ja eivät ymmärrä, että joillekin ei tarjota), He liukenevat paikalta kun olisi aika tehdä vastapalvelus ja nauravat, että ei hän tee ja hänen vanhempansakin hoitavat vain lapsenlapsiaan joten sorry ei kiinnosta vastapalveukset! Ja mähän vain toin lapset sun luo leikkimään, kun itse tahdoit!
Hoidatte siis turvahenkilösi kanssa vuoronperään toistenne lapsia. Sulla on helppoa, kun lapsia on yksi, mutta yritäpä saada kolme lasta hoitoon muutamaksi tunniksi! Kaikki 1-2 lapsiset luistavat tästä, mutta 3 tai enemmän lapsinen hoitaa lapsiasi, jos tietää sen onnistuvan ja on niin onnekas tilanne, että kaikki lapset ovat terveinä. Kesällä monesti ollaan terveitä. Hän voi pitää lapsille oman leffaillan tms.
kokenut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteet yleensä solmitaan tiettyyn elämäntilanteeseee ja vaiheeseen. Teidän ystävyyssuhteiden motiivit ei enää päde, joten olisiko aika mennä eteenpäin ja luoda niitä ystävyyssuhteista, jotka paremmin tukee omaan elämänvaihettasi?
Eli elinikäisiä ystäviä ei voi olla vaan minun tulee menettää ystäväni koska sain lapsen? Ap
Näissä muutoksissa se testataan onko niistä ystävistä elinikäisiksi ystäviksi.
Minä ymmärrän ihan hyvin ja siksi en juurikaan tapaa pienten lasten äitejä. Viime lauantaina tapasin pitkästä aikaa parin tunnin ajan ja koko se aika meni siihen, että kehui lastaan ja haukkui miestään ja valitti arjen raskautta ja väsymystä. Tota se oli koko 2h, vaikka yritin vaihtaa aihetta. Siksi en ehdota enää yhteisiä menoja enkä sovi mitään.
Alue: Aihe vapaa
Aloittajakin tulee jossain kohtaa uhriutumaan sillä, ettei sitä omaa aikaa ole...