Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka et halua periaatteesta naimisiin. Mikä siinä naimisiin menossa oikein pelottaa?
Etkö todella rakasta kumppaniasi, jäätkö odottamaan mahdollista parempaa ehdokasta, vai missä mättää? Tuntuu, että hetken hedonismi vetoaa millenniaaleihin enemmän kuin avioliitto ja perhe, vaikka nuo ovat todella antoisia ja perisnteisiä instituutioita.
Mikä syynä?
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton juridiikka ei ole yhäkään pikkuasia. Se helpottaa ihan kaikenlaisia asioita, sellaisiakin joita ei tulisi edes ajatelleeksi. Jopa papin suhtautumista puolison kuollessa. Avioleski = hyvä, avoleski = ei mitään. Niin monta tarinaa olen kuullut halveksunnasta ja ignooraamisesta (en keksinyt hyvää sanaa suomeksi) avopuolison kuoltua. Ja itse asiassa avopuolison kuoltuahan leski ei ole virallinen leski eikä lähiomainen vaan rintaperilliset tai niiden puuttuessa omat vanhemmat. Ala siinä jakaa omaa kotiasi esim anoppisi kanssa.
Ootko koskaan testamentista kuullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan mikään noista. En vain usko avioliittoihin enää nykyään. Olen todistanut kavereiden ja lähipiirin normaaleja ja rumaksi menneitä avioeroja. En usko avioliiton ikuiseen kestävyyteen, ja jos menisin naimisiin, minulle sen pitäisi olla ikuinen. En koe tarvetta avioitua, kun on ihan hyvä elää näin avoliitossakin. Jos ero joskus tuleekin, on se yksinkertaisempaa ilman erinäisiä hakemuksia.
Tämä usein on juuri se ydin, miksi avioliittoon ei haluta = ero on avoliitossa helpompi. Ja tottahan se onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton juridiikka ei ole yhäkään pikkuasia. Se helpottaa ihan kaikenlaisia asioita, sellaisiakin joita ei tulisi edes ajatelleeksi. Jopa papin suhtautumista puolison kuollessa. Avioleski = hyvä, avoleski = ei mitään. Niin monta tarinaa olen kuullut halveksunnasta ja ignooraamisesta (en keksinyt hyvää sanaa suomeksi) avopuolison kuoltua. Ja itse asiassa avopuolison kuoltuahan leski ei ole virallinen leski eikä lähiomainen vaan rintaperilliset tai niiden puuttuessa omat vanhemmat. Ala siinä jakaa omaa kotiasi esim anoppisi kanssa.
Ootko koskaan testamentista kuullut?
Aviopuolison perintövero on huomattavasti pienempi. Usein juridisesti avioliitto on järkevin. Siihenhän voi liittää erinäisiä avioehtojakin. Toki on myös harvinaisia poikkeustapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.
Tai pysytte yhdessä niin kauan kuin molemmat olette hengissä ja terveitä. Entäs jos yksi aamu se kumppani onkin n saanut aivoverenvuodon ja jää vihannekseksi tai jopa onkin kuollut. Toki voi lähes samat oikeudet juridisesti hoitaa kunmppanilleen kuin avioliitossa, mutta se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Toki jokainen saa elää ihan miten itse lystää, mutta silti tiettyihin asioihin kannattaa varautua edeltäkäsin.
Tämä. Ei ole ihan tavatonta, että avoliiton toisen osapuolen kuollessa joutuu eloon jäänyt ulos kodistaan ilman mitään irtisanomisaikoja tai mitään, jos perilliset haluavat avolesken pihalle puolison omistamasta asunnosta.
Avioliitto on vähän kuin kaikki vakuutukset. Tuntuu ihan turhalta maksaa niitä silloin, kun mitään ei tapahdu. Mutta sitten kun sattuu, on onnellinen, että oli se vakuutus.
Siksi kannattaa omistaa oman osansa siitä asunnosta.
Eli sinua ei haittaa jos puolison perillinen muuttaa kanssasi asumaan kun kerran omistaa puolet?
On muitakin vaihtoehtoja. Voin ostaa toisen puolen itselleni, tai myydä oman puoliskoni puolison perilliselle. Tai voimme myydä koko asunnon ja jakaa rahat.
Miten nopeasti ajattelet tuon tapahtuvan? Jos perijä haluaakin muuttaa kämppään jo heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.
Tai pysytte yhdessä niin kauan kuin molemmat olette hengissä ja terveitä. Entäs jos yksi aamu se kumppani onkin n saanut aivoverenvuodon ja jää vihannekseksi tai jopa onkin kuollut. Toki voi lähes samat oikeudet juridisesti hoitaa kunmppanilleen kuin avioliitossa, mutta se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Toki jokainen saa elää ihan miten itse lystää, mutta silti tiettyihin asioihin kannattaa varautua edeltäkäsin.
Tämä. Ei ole ihan tavatonta, että avoliiton toisen osapuolen kuollessa joutuu eloon jäänyt ulos kodistaan ilman mitään irtisanomisaikoja tai mitään, jos perilliset haluavat avolesken pihalle puolison omistamasta asunnosta.
Avioliitto on vähän kuin kaikki vakuutukset. Tuntuu ihan turhalta maksaa niitä silloin, kun mitään ei tapahdu. Mutta sitten kun sattuu, on onnellinen, että oli se vakuutus.
Siksi kannattaa omistaa oman osansa siitä asunnosta.
Eli sinua ei haittaa jos puolison perillinen muuttaa kanssasi asumaan kun kerran omistaa puolet?
Ei käynyt mielessä, että voi myös tehdä testamentin missä avopuoliso perii kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.
Tai pysytte yhdessä niin kauan kuin molemmat olette hengissä ja terveitä. Entäs jos yksi aamu se kumppani onkin n saanut aivoverenvuodon ja jää vihannekseksi tai jopa onkin kuollut. Toki voi lähes samat oikeudet juridisesti hoitaa kunmppanilleen kuin avioliitossa, mutta se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Toki jokainen saa elää ihan miten itse lystää, mutta silti tiettyihin asioihin kannattaa varautua edeltäkäsin.
Tämä. Ei ole ihan tavatonta, että avoliiton toisen osapuolen kuollessa joutuu eloon jäänyt ulos kodistaan ilman mitään irtisanomisaikoja tai mitään, jos perilliset haluavat avolesken pihalle puolison omistamasta asunnosta.
Avioliitto on vähän kuin kaikki vakuutukset. Tuntuu ihan turhalta maksaa niitä silloin, kun mitään ei tapahdu. Mutta sitten kun sattuu, on onnellinen, että oli se vakuutus.
Siksi kannattaa omistaa oman osansa siitä asunnosta.
Eli sinua ei haittaa jos puolison perillinen muuttaa kanssasi asumaan kun kerran omistaa puolet?
On muitakin vaihtoehtoja. Voin ostaa toisen puolen itselleni, tai myydä oman puoliskoni puolison perilliselle. Tai voimme myydä koko asunnon ja jakaa rahat.
Miten nopeasti ajattelet tuon tapahtuvan? Jos perijä haluaakin muuttaa kämppään jo heti.
Näinpä. Eikä ehkä halua myydä omaa puolikastaan pois. Tai jos toinen puolikas päätyykin ulosottomiehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.
Tai pysytte yhdessä niin kauan kuin molemmat olette hengissä ja terveitä. Entäs jos yksi aamu se kumppani onkin n saanut aivoverenvuodon ja jää vihannekseksi tai jopa onkin kuollut. Toki voi lähes samat oikeudet juridisesti hoitaa kunmppanilleen kuin avioliitossa, mutta se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Toki jokainen saa elää ihan miten itse lystää, mutta silti tiettyihin asioihin kannattaa varautua edeltäkäsin.
Tämä. Ei ole ihan tavatonta, että avoliiton toisen osapuolen kuollessa joutuu eloon jäänyt ulos kodistaan ilman mitään irtisanomisaikoja tai mitään, jos perilliset haluavat avolesken pihalle puolison omistamasta asunnosta.
Avioliitto on vähän kuin kaikki vakuutukset. Tuntuu ihan turhalta maksaa niitä silloin, kun mitään ei tapahdu. Mutta sitten kun sattuu, on onnellinen, että oli se vakuutus.
Siksi kannattaa omistaa oman osansa siitä asunnosta.
Eli sinua ei haittaa jos puolison perillinen muuttaa kanssasi asumaan kun kerran omistaa puolet?
Ei käynyt mielessä, että voi myös tehdä testamentin missä avopuoliso perii kaiken.
Ihan vaan tiedoksi, avopuolison perintövero on korkeampi kuin aviopuolison. Itse aikanaan pohdin, että mitä kaikkia papereita sitä nyt tarvitsisi tehdä, että tulevaisuuden tilanteet olisi puolison kanssa hallussa (testamentit, lähioimaiseksi nimeäminen ym.) ja totesin, että on todella paljon helpompaa vain mennä naimisiin ;). Viisi minuuttia maistraatissa, yksi paperi ja kaikki on hoidettu. (Mikään pakko ei ole järjestää mitään juhlia). Avopuolisolla ei muuten ole mitään oikeutta jäädä asumaan yhteiseen asuntoon toisen kuoleman jälkeen, jos muut omistajat vaativat muuttoa (vrt. lesken ikuinen oikeus asua asunnossaan.) Voi käydä niin, että on alettava järkätä muuttoa, vaikka oma elämäntilanne ei sitä oikein sallisi. Kannattaa kyllä oikeasti miettiä mitä tapahtuu, jos pahin mahdollinen tapahtuu. Sen jälkeen sitten tarvittavat paperit kuntoon (oli se sitten se testamentti tai avioliitto).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.
Tai pysytte yhdessä niin kauan kuin molemmat olette hengissä ja terveitä. Entäs jos yksi aamu se kumppani onkin n saanut aivoverenvuodon ja jää vihannekseksi tai jopa onkin kuollut. Toki voi lähes samat oikeudet juridisesti hoitaa kunmppanilleen kuin avioliitossa, mutta se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Toki jokainen saa elää ihan miten itse lystää, mutta silti tiettyihin asioihin kannattaa varautua edeltäkäsin.
Tämä. Ei ole ihan tavatonta, että avoliiton toisen osapuolen kuollessa joutuu eloon jäänyt ulos kodistaan ilman mitään irtisanomisaikoja tai mitään, jos perilliset haluavat avolesken pihalle puolison omistamasta asunnosta.
Avioliitto on vähän kuin kaikki vakuutukset. Tuntuu ihan turhalta maksaa niitä silloin, kun mitään ei tapahdu. Mutta sitten kun sattuu, on onnellinen, että oli se vakuutus.
Siksi kannattaa omistaa oman osansa siitä asunnosta.
Eli sinua ei haittaa jos puolison perillinen muuttaa kanssasi asumaan kun kerran omistaa puolet?
Ei käynyt mielessä, että voi myös tehdä testamentin missä avopuoliso perii kaiken.
Voi toki tehdä, mutta jos on rintaperillisiä niin ei auta kun puolet eli lakiosa kuuluu heille. Ja tosiaan ei ole lesken asumisoikeutta.
Juuri nämä vastaukset vahvistavat omaa mielipidettäni siitä, että rakkaus ja avioliitto eivät kuulu millään tavalla yhteen. Suurin osa vaan selittää avioliiton paremmuutta sillä, että se vakuuttaa jotain tai antaa vakauttaa sekä varmuutta omaisuudesta.
Kannattaa kaikkien ihan vaan, naistenkin, omistaa ja hankkia omaa omaisuutta niin, että sitten on varaa antaa sen toisen kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari hyvää syytä: avioero maksaa. Myös se, että jos eroaa, sitten virallisissa tiedoissasi lukee ikuisesti "eronnut" eikä enää naimaton, ennen kuin menee uusiin naimisiin.
Noin periaatteesta tämä asia ärsyttää. En tahdo että minut määritellään loppuikäni sen kautta, jos avioliitto menisikin puihin (ei sillä, onhan tuo siviilisääty-luokittelu muutenkin joku muinaisen ajan jäänne, jonka voisi lopettaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.
Tai pysytte yhdessä niin kauan kuin molemmat olette hengissä ja terveitä. Entäs jos yksi aamu se kumppani onkin n saanut aivoverenvuodon ja jää vihannekseksi tai jopa onkin kuollut. Toki voi lähes samat oikeudet juridisesti hoitaa kunmppanilleen kuin avioliitossa, mutta se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Toki jokainen saa elää ihan miten itse lystää, mutta silti tiettyihin asioihin kannattaa varautua edeltäkäsin.
Tämä. Ei ole ihan tavatonta, että avoliiton toisen osapuolen kuollessa joutuu eloon jäänyt ulos kodistaan ilman mitään irtisanomisaikoja tai mitään, jos perilliset haluavat avolesken pihalle puolison omistamasta asunnosta.
Avioliitto on vähän kuin kaikki vakuutukset. Tuntuu ihan turhalta maksaa niitä silloin, kun mitään ei tapahdu. Mutta sitten kun sattuu, on onnellinen, että oli se vakuutus.
Siksi kannattaa omistaa oman osansa siitä asunnosta.
Eli sinua ei haittaa jos puolison perillinen muuttaa kanssasi asumaan kun kerran omistaa puolet?
Ei käynyt mielessä, että voi myös tehdä testamentin missä avopuoliso perii kaiken.
Ei varmaan käynyt, koska rintaperillistä ei testamentein sivuuteta.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole yhteistä omaisuutta miehen kanssa, joka pitäisi erossa tai kuolemantapauksessa jakaa jotenkin. Jos erotaan, minä pidän oman omaisuuteni ja mies omansa. Jos kuolen, lapset saavat minun omaisuuteni ja mies pitää omansa. Jos mies kuolee, lapset saavat miehen omaisuuden ja minä pidän omani. Emme tarvitse sellaista juridista sopimusta kuten avioliitto, joka vain sotkisi hyvin yksinkertaisen kuvion.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä pelota mikään, en vain koe tarvitsevani avioliittoa.
Tarvitsetko avoliittoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä avoliittoa perustellaan tunne-, ei järkiperusteisesti. Tai jos asiaa perustelee järkiperusteisesti, perusteet liittyvät usein eron vaikeutumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse avioliittosopimuksesta mitään. En tarvitse elättäjää, en leskeneläkettä, puolison nimeä tai muutakaan mitä avioliitto toisi. En myöskään usko sen olevan mikään turva yhdessä pysymiseen. Me pysytään yhdessä niin kauan kuin molemmat sitä haluaa, ei siihen tarvita virallisia sopimuksia.
Tai pysytte yhdessä niin kauan kuin molemmat olette hengissä ja terveitä. Entäs jos yksi aamu se kumppani onkin n saanut aivoverenvuodon ja jää vihannekseksi tai jopa onkin kuollut. Toki voi lähes samat oikeudet juridisesti hoitaa kunmppanilleen kuin avioliitossa, mutta se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Toki jokainen saa elää ihan miten itse lystää, mutta silti tiettyihin asioihin kannattaa varautua edeltäkäsin.
Tämä. Ei ole ihan tavatonta, että avoliiton toisen osapuolen kuollessa joutuu eloon jäänyt ulos kodistaan ilman mitään irtisanomisaikoja tai mitään, jos perilliset haluavat avolesken pihalle puolison omistamasta asunnosta.
Avioliitto on vähän kuin kaikki vakuutukset. Tuntuu ihan turhalta maksaa niitä silloin, kun mitään ei tapahdu. Mutta sitten kun sattuu, on onnellinen, että oli se vakuutus.
Siksi kannattaa omistaa oman osansa siitä asunnosta.
Eli sinua ei haittaa jos puolison perillinen muuttaa kanssasi asumaan kun kerran omistaa puolet?
Ei käynyt mielessä, että voi myös tehdä testamentin missä avopuoliso perii kaiken.
Ihan vaan tiedoksi, avopuolison perintövero on korkeampi kuin aviopuolison. Itse aikanaan pohdin, että mitä kaikkia papereita sitä nyt tarvitsisi tehdä, että tulevaisuuden tilanteet olisi puolison kanssa hallussa (testamentit, lähioimaiseksi nimeäminen ym.) ja totesin, että on todella paljon helpompaa vain mennä naimisiin ;). Viisi minuuttia maistraatissa, yksi paperi ja kaikki on hoidettu. (Mikään pakko ei ole järjestää mitään juhlia). Avopuolisolla ei muuten ole mitään oikeutta jäädä asumaan yhteiseen asuntoon toisen kuoleman jälkeen, jos muut omistajat vaativat muuttoa (vrt. lesken ikuinen oikeus asua asunnossaan.) Voi käydä niin, että on alettava järkätä muuttoa, vaikka oma elämäntilanne ei sitä oikein sallisi. Kannattaa kyllä oikeasti miettiä mitä tapahtuu, jos pahin mahdollinen tapahtuu. Sen jälkeen sitten tarvittavat paperit kuntoon (oli se sitten se testamentti tai avioliitto).
Tai sitten vielä helpompi ratkaisu: pidetään rakkaus ja rahat erillään. Minä muutin puolisoni omistamaan taloon ja hän yksin omistaa sen jatkossakin. Minulle on päivänselvää, että jos eroamme tai hän kuolee ennen minua, kaikki hänen omaisuutensa menee hänen lähiomaiselleen. Vastaavasti kaikki minun omaisuuteni menee minun lapselleni. Me emme kerrytä yhteistä omaisuutta vaan maksamme juoksevat menot puoliksi ja jäljelle jäävän rahan kumpikin laittaa ja käyttää kuten itse haluaa. Jos meille tulee ero tai puolisoni kuolee ennen minua, pääsen kyllä kuukaudessa-parissa vuokralle ja voin sen jälkeen pohtia pysyvämpää asumismuotoani.
Miksi sinulle on noin tärkeää, että muut ihmiset menisivät naimisiin? Eihän meidän valintamme vaikuta mitenkään sinun elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle se taas on tapa rakastaa, että joka päivä tahdon jäädä edelleen yli 20 vuode jälkeen, vaikka ilman avioliittoa kai voisi olla helppoa lähteä.
Avioliittohan ei muuta tuota asiaa yhtään mitenkään. Naimisissakin on vapaa lähtemään tai voi jättää tulematta takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Juuri nämä vastaukset vahvistavat omaa mielipidettäni siitä, että rakkaus ja avioliitto eivät kuulu millään tavalla yhteen. Suurin osa vaan selittää avioliiton paremmuutta sillä, että se vakuuttaa jotain tai antaa vakauttaa sekä varmuutta omaisuudesta.
Kannattaa kaikkien ihan vaan, naistenkin, omistaa ja hankkia omaa omaisuutta niin, että sitten on varaa antaa sen toisen kuolla.
Ei avioliitolla olekaan mitään tekemistä rakkauden kanssa. Se on juridinen sopimus, joka itsessään tuo joukon etuja (kuten vaikka automaattinen lähiomainen, lesken oikeudet ym.). Asiat voi hoitaa toisinkin, mutta usein kun keskustelee ihmisten kanssa, niin monet ovat todella pihalla asioista, eikä avio/avo sanojen todellistä merkitystä ymmärretä. Ja kyllä mulla ainakin on ihan omaa omaisuutta (olen naimisissa), mutta jos pariskunta on pitkään yhdessä, niin kyllä niitä yhteisiäkin juttuja vain muodostuu (kuten vaikka se yhteinen koti). Varautuminen tavalla tai toisella kannattaa (ei tosin tällä palstalla. Täällä nähdään kerta toisensa jälkeen, miten eletään kuin lastu laineilla ja sitten ulistaan, kun käykin huonosti.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle se taas on tapa rakastaa, että joka päivä tahdon jäädä edelleen yli 20 vuode jälkeen, vaikka ilman avioliittoa kai voisi olla helppoa lähteä.
Avioliittohan ei muuta tuota asiaa yhtään mitenkään. Naimisissakin on vapaa lähtemään tai voi jättää tulematta takaisin.
Ero on kuitenkin avoliitossa helpompi, ei paperihommia, byrokratiaa, omaisuudenjakoja. Sehän täälläkin oli usean peruste avoliitolle.
Vierailija kirjoitti:
Pari hyvää syytä: avioero maksaa. Myös se, että jos eroaa, sitten virallisissa tiedoissasi lukee ikuisesti "eronnut" eikä enää naimaton, ennen kuin menee uusiin naimisiin.
Noin periaatteesta tämä asia ärsyttää. En tahdo että minut määritellään loppuikäni sen kautta, jos avioliitto menisikin puihin (ei sillä, onhan tuo siviilisääty-luokittelu muutenkin joku muinaisen ajan jäänne, jonka voisi lopettaa)
Minusta taas se että lukee eronnut on just hyvä asia. Rehellistä.
Nythän voi olla ollut vaikka kymmenessä avoliitossa eikä se näy missään.
On muitakin vaihtoehtoja. Voin ostaa toisen puolen itselleni, tai myydä oman puoliskoni puolison perilliselle. Tai voimme myydä koko asunnon ja jakaa rahat.