Joku nainen väitti Puoli Seitsemässä, ettei pelkää kuolemaa
Muutoinkin jotenkin ikävä ihminen, hän kuulemma TIETÄÄ ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Mistäs hän sen tietää, kun ei kukaan muukaan tiedä.
Ja tosiaan väite, ettei pelkää kuolemaa. Jokainen pelkää. Ellei sitten ole vihannes tai kovissa huumeissa.
Minna Lindgren tämän kirjailija/toimittajan nimi.
Jos toi ei mukamas pelkää kuolemaa, miten edes on säilynyt hengissä keski-ikään asti. Selvästi on varjellut itseään, ei ole esim kävellyt rekan eteen tai hakannut kirveellä raajojaan irti yms.
Ihminen osaa olla vastuullinen juuri kuolemanpelon takia, kukaan ei halua kuolla, vaikka ois miten itsetuhoinen, koska sen kokeminen ei ole mitenkään viehättävä ajatus, vaan PELOTTAVA.
Harva itsemurhaakaan selvinpäin pystyy tekemään.
Inhoan ihmisiä jotka valehtelevat. Moni julkkis on sanonut saman, ettei mukamas pelkää kuolemaa. Täyttää paskaa ja itsensä ylentämistä.
Jos joku hyökkää kimppuun, kyllä sinä puolustat itseäsi tai pakenet, ei olisi luonnollista ottaa kuolemaa avosylin vastaan.
Jokainen joka väittää ettei pelkää kuolemaa, valehtelee.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet, ap, väärässä. Moni ei pelkää kuolemaa.
Mutta kun tämä ei pidä paikkaansa, kyllä ne jotka näin sanovat, myös pelkäävät kuolemaa.
Sen voisi hyvin todistaa, esim sitomalla nämä ihmiset rautatiekiskoille.ap
Ei tarvitse mitään todistaa, vaan voi kysyä suoraan. Ja ehkä sieltä tuleekin rehellinen vastaus, koska alkuperäinen tarkoituskaan ei ollut valehdella.
Eikö saksassa juuri ollut joku pienempi joukkoitsemurha ja vielä varsijousella. Oli laitettu tummat puvut päälle ja valmistauduttu hommaan. Otin tämän kyllä haasteena ja olen tässä miettinyt miten saisin itse homman hoidettua tavallisella jousipyssyllä. Eniten tässä pelottaa, että onnistuu ampumaan itseään tyyliin olkapäähän, eikä sitten saa hommaa hoidettua. Jos laittaa omenan päähän niin luulisi, toisaalta mun tuurilla sitten ainakin osuvan otsaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mieli muuttuu,kun kysymys on ajankohtainen, kohta jossa ihminen tuntee pienuutensa. Enkä menis kuuluttamaan satavarmana tietona,ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Lohduton ajatus.
No mä ainakin oon käynyt todella lähellä kuolemaa pari kertaa. Ei ole pelottanut edes sillä hetkellä kun on näyttänyt varmalta, että tässä tää nyt oli. Kuten ketjussa on jo sanottukin, niin moni pelkää kipua, vaan ei kuolemaa ja tämä myös itsellä.
Minä pelkään hämähäkkejä. Kaikki, jotka sanovat, että eivät pelkää hämähäkkejä, ovat valehtelijoita. Nii! Siinäs kuulitte. Enkä usko, jos väitätte muuta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö saksassa juuri ollut joku pienempi joukkoitsemurha ja vielä varsijousella. Oli laitettu tummat puvut päälle ja valmistauduttu hommaan. Otin tämän kyllä haasteena ja olen tässä miettinyt miten saisin itse homman hoidettua tavallisella jousipyssyllä. Eniten tässä pelottaa, että onnistuu ampumaan itseään tyyliin olkapäähän, eikä sitten saa hommaa hoidettua. Jos laittaa omenan päähän niin luulisi, toisaalta mun tuurilla sitten ainakin osuvan otsaan.
Olen joskus leikitellyt ajajtuksella itsemurhasta.
Kaikista paras vaihtoehto olisi syanidi tai joku itsemurhapilelleri, jonka voisi nielaista sopivalla hetkellä.
Istuin muutama vuosi sitten, kesäaamuna talon pihalla aamukahvilla ja hetki oli rauhallisuudessaan miellyttävä ja juuri silloin olisi ollut paras hetki itsemurhalle.
Miellyttävä tilanne, täydellinen kesäaamu, lintujen laulua, väkevää kahvia ja sitten ohimennen pilleri suuhun ja kuolema.
Ap:n logiikka on hassu. Ihminen ei pelkää kuolemaa -> no miksi se ei sitten kävele rekan alle? Kai sitä nyt voi haluta elää, vaikka ei pelkäisikään kuolemaa. Onkohan ap vähän yksinkertainen?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mieli muuttuu,kun kysymys on ajankohtainen, kohta jossa ihminen tuntee pienuutensa. Enkä menis kuuluttamaan satavarmana tietona,ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Lohduton ajatus.
Minusta taas ajatus ei mistään on lohdullinen. Sen sijaan ajatus, että kuoleman jälkeen voisi olla jotain, on pelottava. Koska se jotain voisi olla aivan mitä tahansa. Ei ole mitään takeita, että "yliluonnollinen" tai muuten vieras taho päättäisi asiat kuolevan kannalta mieluisalla tavalla. Ei mitään taas on varmasti täysin harmitonta.
Vierailija kirjoitti:
Itsesuojeluvaisto on kuolemanpelkoa.
Minusta ei, koska suojaudun monia asioita vastaan vaikkei niissä olekaan kuoleman riskiä esimerkiksi käyttämällä työhanskoja.
En pelkää kuolemaa, koska en välitä mitä tapahtuu. Tietysti mieluiten lähden saappaat jalassa enkä hitaasti kituen. Voi olla että olisin aika kauhuissani jos päätä irroitettaisiin niinkuin jotku jihaadistit tekee, mutta se kuolema itsessään ei pelota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet, ap, väärässä. Moni ei pelkää kuolemaa.
Mutta kun tämä ei pidä paikkaansa, kyllä ne jotka näin sanovat, myös pelkäävät kuolemaa.
Sen voisi hyvin todistaa, esim sitomalla nämä ihmiset rautatiekiskoille.ap
Juuri näin.
Eiköhän alkais paniikkinen huuto ja anelu, että pääsisivät pois kiskoilta. Viimeistään siinä vaiheessa kun juna tulee näkyviin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet, ap, väärässä. Moni ei pelkää kuolemaa.
Mutta kun tämä ei pidä paikkaansa, kyllä ne jotka näin sanovat, myös pelkäävät kuolemaa.
Sen voisi hyvin todistaa, esim sitomalla nämä ihmiset rautatiekiskoille.ap
Tapaa kuolla voi pelätä tai sen ajankohtaa, se ei välttämättä tarkoita sitä että itse kuolema peloittaisi.
Väännäs rautalangasta, miten toi ei ole juuri kuolemanpelkoa?
Nimenomaan kuolemanpelkoahan toi on.
Se että ei pelkää kuolemaa, ei tarkoita että haluaa kuolla. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet, ap, väärässä. Moni ei pelkää kuolemaa.
Mutta kun tämä ei pidä paikkaansa, kyllä ne jotka näin sanovat, myös pelkäävät kuolemaa.
Sen voisi hyvin todistaa, esim sitomalla nämä ihmiset rautatiekiskoille.ap
Kuolemanpelko ja tapa kuolla ovat kaksi ihan eri asiaa. Kuten tämä mainitsemasi "ikävä naisihminen ", joka muuten oli erittäin mielenkiintoista kuultavaa, sanoi. Suurin osa pelkää kipuja, avuttomuutta jne. mutta ei sitä kun henki on lähtenyt. Vakavasti sairas , jonka elämä tulee päättymään ennenaikaisesti ( yleisen normin mukaan ) pelännee kuolemaa siinä , että häneltä jää elämää elämättä, mutta pelkääkö hän itse sitä hetkeä kun hänet julistetaan kuolleeksi- en usko.
Mitä tulee ratakisko vertaukseesi niin se ontuu , koska se sidottu ei ole mennyt sinne vapaaehtoisesti. Jos joku pitää asetta ohimollasi niin totta h*lvetissä sä pelkäät, että se painaa liipasinta, koska et halua kuolla vielä. Edelleen eri asia kuin kuolemanpelko=mitä minulle tapahtuu kun olen kuollut.
Eivät ole kaksi eri asiaa, minäkin pelkään sitä kuoleman hetkeä, kun ei enää voi hengittää. Tai sitä kun ei tiedä miten ja koska se tulee. En pelkää sitä mitä on sen jälkeen.
Mutta helpostihan kuolemanpelon voi todistaa, monella eri tavalla. Jokainen joka väittää ettei muka pelkää, valehtelee. Ellei ole täysin sekaisin päästään.
Vierailija kirjoitti:
Se että ei pelkää kuolemaa, ei tarkoita että haluaa kuolla. ;)
Nyt menee jo saivarteluksi. Eli kun sinut sidottaisiin junakiskoon ja veturin pilli huutaisi ja sinä huutaisit peniikissa, se ei olisi pelkoa, vaan elämäniloa. LOL.
BUAHAHAHAAA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hyökkäykseltä puolustautuminen ja kuolemanpelko liittyy toisiinsa? En koe pelkääväni kuolemaa, joskin harmittaisi jos nyt kävisi jotain mikä aiheuttaisi kuolemiseni. Voin monelta osin vaikuttaa riskiin kuolla ja toki koitan toimia fiksusta, koska en halua kuolla. Harvemmin silti ajattelen omaa kuolevaisuuttani. Oletan ettei kuoleman jälkeen ole mitään, mutta miksi murehtia sitä kun en asiaan voi mitenkään vaikuttaa.
Itsesuojeluvaisto on kuolemanpelkoa.
Juuri näin.
Löytyypä paljon valehtelijoita palstalta.
Jos olisitte kuolemaantuomittuja, joka ainoa paljastuisi valehtelijaksi.
ap
On se helppoa kun tietää kaiken toistenkin puolesta. Hyvää elämää sinulle ap.
Muista hengittää.
Kukapa ei sitä suurta Niittomiestä pelkäisi. Kun kerran terä heilahtaa niin se on aina menoa. Ihan sama mitä olit elämäsi aikana tehnyt. Matojen ruoaksi joudut joka tapauksessa. Kalmanmies on niittomiehen kaveri joka ei pelkää, mutta pitää aina kunnioittavan välimatkan niittäjään.
Älkää käsittäkö väärin, on kuolema minustakin lohdullinen ajatus. Olen myös itse käynyt lähellä sitä (jokeen keskellä yötä vajonneessa autossa, josta minut joku tuntematon ihmeen kaupalla pelasti ja sai siitä hengenpelastusmitalinkin).
Olen myös monasti halunnut kuolla, ja se tuntuu lohdittavalta kun joskus kokee hetkiä, että jos nyt olisi ase, nyt uskaltaisin sen painaa päätäni vasten ja painaa liipasimesta. Sellanen rohkeus tulee kovassa kännissä tai todella masentuneena, tai vihaisena kun on adredaniilia täynnä. Mutta asetta en omista, ja mikään muu tapa ei tunnu tarpeeksi nopealta.
Mutta, tosiaan, kuolemanpelko pitää ihmisen kuitenkin hengissä, en minäkään tässä muuten olisi keksi-ikään asti kituuttanut mt-ongelmineni jne, haaveilin kuolemasta jo teininä.
Nykyään en enää haaveile, koska olen äiti, pitä'ä kantaa senverran vastuuta.
Kyllä teistä jokainen pelkää kuolemaa, muuten jokainen teistä olisi huonoimpana päivänään täältä lähtenyt jo. Valehtelette jostain kumman syystä. Ehkä se lohduttaa teitä, kun kuvittelette olevanne sinut asian kanssa.
ps.kyllä ruumiinavaus tehdään nykyään melkein poikkeuksetta aina, varsinkin jos kotona kuolee.
ap
On meillä ihmisillä erilaisia käsityksiä tästäkin asiasta.
Itse en pelkää kuolemaa ja olettaisin kuoleman hetken tuovan syvän rauhan ihmiseen. Ymmärrän kyllä jos ihminen kamppailee epätoivoisesti kuolemaa vastaan ja takertuu elämään kiinni, mutta omalla kohdallani ajattelen kuolemaa helpotuksena, mahdollisesti pitkän vanhuuden vääjäämättömänä päätepisteenä tai pitkään sairastaneen loppua kivuista ja huonosta olosta.
Mitä sillä on merkitystä mitä kehollemme tapahtuu kuolemamme jälkeen?
Emmehän me enää ole siinä kokemassa patologin luusahaa ja veistä.