Lue keskustelun säännöt.
Joku nainen väitti Puoli Seitsemässä, ettei pelkää kuolemaa
14.05.2019 |
Muutoinkin jotenkin ikävä ihminen, hän kuulemma TIETÄÄ ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Mistäs hän sen tietää, kun ei kukaan muukaan tiedä.
Ja tosiaan väite, ettei pelkää kuolemaa. Jokainen pelkää. Ellei sitten ole vihannes tai kovissa huumeissa.
Minna Lindgren tämän kirjailija/toimittajan nimi.
Jos toi ei mukamas pelkää kuolemaa, miten edes on säilynyt hengissä keski-ikään asti. Selvästi on varjellut itseään, ei ole esim kävellyt rekan eteen tai hakannut kirveellä raajojaan irti yms.
Ihminen osaa olla vastuullinen juuri kuolemanpelon takia, kukaan ei halua kuolla, vaikka ois miten itsetuhoinen, koska sen kokeminen ei ole mitenkään viehättävä ajatus, vaan PELOTTAVA.
Harva itsemurhaakaan selvinpäin pystyy tekemään.
Inhoan ihmisiä jotka valehtelevat. Moni julkkis on sanonut saman, ettei mukamas pelkää kuolemaa. Täyttää paskaa ja itsensä ylentämistä.
Jos joku hyökkää kimppuun, kyllä sinä puolustat itseäsi tai pakenet, ei olisi luonnollista ottaa kuolemaa avosylin vastaan.
Jokainen joka väittää ettei pelkää kuolemaa, valehtelee.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pelkää kuolemaa minäkään koska tiedän ettei sen jälkeen ole mitään muuta kuin ikuinen pimeys. Kuolemaan liittyvää kipua tms pelkään kyllä.
H ihhhulipropaganda ei uppoa minuun joten syljen jumalienne päälle ihan iloisesti. :)Toihan sitä kuolemanpelkoa juuri on.
Mistä ihmee hihhuleista lie puhut, minä en ainakaan ole hihhuli, mutta en voi tietää mitä kuoleman jälkeen on tai ei ole.
Jos siellä ei ole mitään, niin ei siellä sitä sinun mustaakaan sitten ole.ap
Ei. Vaan pelkään ainoastaan sitä kipua, en kuolemaa sinällään.
Terve järki kuule riittää: kun sähkökemiallinen toiminta aivoissa on loppunut on kyseessä kerta kaikkinen game over.
Niin, eli pelkäät kuolemaa. Kuolema on juuri se hetki, mitä pelkäät, ei se mitä on 10min päästä siitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua esimerkiksi sahata päätäni irti koska uskon sen tekevän kipeää. Ei se tarkoita että pelkäisin itse kuolemaa tai tyhjyyttä kuoleman jälkeen.
Kuolemastahan tässä on kokoajan puhuttukin, ei mistään kuoleman jälkeisestä ajasta.
Sinä siis pelkäät kuolemaa, kuten normaali ihminen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos oon hengissä, koska haluan elää? Ap? Elämänilo. Ootko kuullu? Sit ku se katoaa, tapan itseni. Niin yksinkertaista se on. Pelko ei mahdu tähän kuvioon. Elämän raskaasta ja suloisesta taakasta luopuminen pelottaa suunnilleen yhtä paljon kuin hyvät ja pitkät yöunet, joista ei malta herätä.
Joo, helppoa kuin heinänteko.
Vai onko sittenkään.. meitä on niin paljon elämän halumme jo menettäneitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitenkään voi hirveämpää olla kuin elämä. En pelkää kuolemaa. Kuolemista ehkä vähän mutta uskon sieluun ja jossain muodossa tai no, oikeastaan muodottomuudessa jatkuvaan kuolemanjälkeiseen elämään. Täällä maanpäällisessä olo voi olla joskus raskasta, tuonpuoleisessa näitä kaikkia tämänpuoleisen elämän taakkoja ja vastuksia ei ole, siellä elää puhtaana sieluna.
kuoleminen ja kuolema on sama asia, ei kuolema sataa vuotta kestä.
Kuolemasta tässä on puhuttu, ei sen jälkeisestä ajasta.
Hyvänen aika sentään.
Ao
"Jos toi ei mukamas pelkää kuolemaa, miten edes on säilynyt hengissä keski-ikään asti. Selvästi on varjellut itseään, ei ole esim kävellyt rekan eteen tai hakannut kirveellä raajojaan irti yms."
Mitäs tässä nyt taas sekoillaan?
Miten pelkäämättömyydestä saat väännettyä jonkin oudon, luultavasti uskonnollisen, ajatuksen siitä että se tarkoittaa sitten asian pakkomielteistä hakua?
Minä en pelkää esim kissoja/poliiseja/verottajaa mutta en silti ole niiden kanssa ihmeemmin tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos oon hengissä, koska haluan elää? Ap? Elämänilo. Ootko kuullu? Sit ku se katoaa, tapan itseni. Niin yksinkertaista se on. Pelko ei mahdu tähän kuvioon. Elämän raskaasta ja suloisesta taakasta luopuminen pelottaa suunnilleen yhtä paljon kuin hyvät ja pitkät yöunet, joista ei malta herätä.
Joo, helppoa kuin heinänteko.
Vai onko sittenkään.. meitä on niin paljon elämän halumme jo menettäneitä.
No mitä ihmettä te täällä vielä teette?
Ap, anna mä väännään rautalangasta. Mun mielestä elämä tuntuu suoraan sanottuna aika turhalta (tässä on taustalla traumoja ja läheisten menetyksiä, joita työstän psykologin kanssa nyt). Pahimmassa vaiheessa toivoin kuolemaa. En siis oo ikinä halunnut tehdä itsemurhaa, oon liian nössö siihen, mutta jossain vaiheessa toivoin joutuvani auto-onnettomuuteen tai sairastuvani vakavasti tai jotain. Nyt en enää toivo, mutta minua ei yhtään haittaisi, vaikka kuolisin. Jos kuolema tulisi rauhallisesti ja kivuttomasti, en pelkäisi. Sen sijaan totta kai pelkäisin, jos olisin jonkun Peter Madsenin sukellusveneessä kidutettavana. Siinäkään en pelkäisi kuolemaa, vaan kipua ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, anna mä väännään rautalangasta. Mun mielestä elämä tuntuu suoraan sanottuna aika turhalta (tässä on taustalla traumoja ja läheisten menetyksiä, joita työstän psykologin kanssa nyt). Pahimmassa vaiheessa toivoin kuolemaa. En siis oo ikinä halunnut tehdä itsemurhaa, oon liian nössö siihen, mutta jossain vaiheessa toivoin joutuvani auto-onnettomuuteen tai sairastuvani vakavasti tai jotain. Nyt en enää toivo, mutta minua ei yhtään haittaisi, vaikka kuolisin. Jos kuolema tulisi rauhallisesti ja kivuttomasti, en pelkäisi. Sen sijaan totta kai pelkäisin, jos olisin jonkun Peter Madsenin sukellusveneessä kidutettavana. Siinäkään en pelkäisi kuolemaa, vaan kipua ym.
Tarkennan vielä: jos kuolema tulisi rauhallisesti ja kivuttomasti, tai sitten tosi nopeasti ja yllättäen, en pelkäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä elämänhalu ei ole kuolemanpelkoa. Voi olla satoja syitä, miksi haluaa elää. On niin paljon vielä kokematta ja näkemättä. Niin paljon rakkaita ihmisiä, joista ei halua vielä luopua. Kun elämänhalu katoaa vanhuuden raihnaisuuden ja yksinäisyyden, kipujen tai muiden syiden vuoksi, kuolema alkaa suorastaan houkuttaa. Se tuntuu vapauttavalta ja helopottavalta. Päästä eroon elämästä, jossa ei ole enää mitään elämisen arvoista.
Usein kuolemanpeloksi käsitetään kuolemaa edeltävä aika. Erityisesti se, onko paljon kipuja tai hengitysvaikeuksia. Tuo junaradalle sitominen on mielestäni hyvä esimerkki juuri kivun pelosta. Koska kaikki junan alle jääneet eivät tosiaankaan kuole, mutta tekee hemmetin kipeää ja pahimmassa tapauksessa vammautuu niin, ettei elämä sen jälkeen ole enää elämisen arvoista. Kun elimistössä "virrat katkeaa", niin sehän on sama kuin nukutuksessa. Yks kaks et enää tunne mitään, et kuule mitään, et näe mitään etkä tiedosta mitään.
Mitä tulee jonkun mainitsemaan ruumiinavaukseen, niin mua ei ällötä. Mua on leikattu useamman kerran. Osa nukutuksessa, osa spinaalipuudutuksessa. Vaikka kuulinkin, miten luitani sahattiin ja porattiin, en pitänyt sitä kuitenkaan erityisen kamalana asiana. Jos olisin ollut nukutuksessa (tai kuollut), vielä vähemmän olisin ajatellut koko asiaa.
Ap vaikuttaa kyllä äärimmäisen raskaalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään pelkää kuolemaa! Toivon sitä, ettei kuolinhetkeni ole kivulias. Mutta minkäänlaista pelkoa kuolemaan ei ole, kaikki huoli loppuu juuri siihen. Toki toivon, että saan elää vielä kauan, ihanat lapseni ovat vielä pieniä ja haluan olla tällä puolella heitä varten niin kauan kuin tarvitsevat.
Minäkin luulin etten pelkää kuolemaa. Sitten kerran kun yksin yöllä ajattelin että nyt tuli lähtö niin kyllä pelotti. Eniten pelkään juuri yksinnkuolemista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hyökkäykseltä puolustautuminen ja kuolemanpelko liittyy toisiinsa? En koe pelkääväni kuolemaa, joskin harmittaisi jos nyt kävisi jotain mikä aiheuttaisi kuolemiseni. Voin monelta osin vaikuttaa riskiin kuolla ja toki koitan toimia fiksusta, koska en halua kuolla. Harvemmin silti ajattelen omaa kuolevaisuuttani. Oletan ettei kuoleman jälkeen ole mitään, mutta miksi murehtia sitä kun en asiaan voi mitenkään vaikuttaa.
Itsesuojeluvaisto on kuolemanpelkoa.
Ei ole, vaan itsesuojeluvaistoa. Joka on oleellinen ominaisuus lajin hengissä pysymisen kannalta. Vaisto on nimenomaan vaistoa, pelko on opittua.
Kuolemanpelko on myös eri asia, kuin elämänhalu. Elämästä voi nauttia, vaikka tietää, että kuolemalta ei voi välttyä. On hirveää energian tuhlausta pelätä ja surra etukäteen jotain sellaista, jolle ei voi mitään, joka tulee väistämättä.
Eikä se, ettei tunne kuolemanpelkoa tarkoita, ettei haluaisi elää.
Minusta kuolemanpelko karisi luettuani kirjan "Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta". Vaikka en voi sanoa uskovani siinä esitettyä skenaariota siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Mutta auttoi oivaltamaan, että kuolema on kaikille eläville olennoille väistämätön asia, jonka pelkääminen on turhaa, koska se kuuluu elämään ja on väistämätöntä. Myös kuoleman prosessin seikkaperäinen "ruotiminen" tuossa kirjassa, kuinka tapahtuu, mitä elimistössä tapahtuu missäkin järjestyksessä auttoi kuolemanpelkoni hälvenemisessä.
Silti olen onnellinen, että olen tänään elossa.
En pelännyt kuolemaa ateistina enkä nyt uskovaisenakaan. Sinänsä itse kuolema on minulle aivan luonnollinen asia, joka voi tapahtua yllättäen huomenna tai 50 vuoden päästä hitaasti. En ajattele asiaa kummemmin eikä sen ajattelu herätä pelkoa tai ahdistusta. Päinvastoin uuden alkua, ja odotankin tavallaan jo kuolemaa ja tuonpuoleista.
Minulla ei ole kuitenkaan mitään syytä kiirehtiä kuoleman kanssa, kun se on tosiaan 100% varmasti edessä ennemmin tai myöhemmin, joten koitan nauttia elämästä ja elää hyvin täällä, kunnes aikani koittaa.
HEllo From Russia! Meilta tulee sen näköiset gangsterit vieraillu, ettet enää haluakkaan kuolla! MotHer Russia <luolamies levynaama>
En pelkää kuolemaa, mutta se ei tarkoita ettenkö haluaisi elää.
En halua esimerkiksi sahata päätäni irti koska uskon sen tekevän kipeää. Ei se tarkoita että pelkäisin itse kuolemaa tai tyhjyyttä kuoleman jälkeen.