Lapsuuden jäljet: tunne ettei ole olemassa tai todellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä taas kerran näkyy että inho hyväosaisia etuoikeutettuja kohtaan on perusteltua, tähän ketjuun tulivat ilkkumaan ja riekkumaan.

Onko ptsd-disgnoosi, toistuva masennus ja ahdistuneisuushäiriö sinusta yhtä kuin hyväosaisuus?

Kyllä, jos siihen liittyy ylimielinen asenne ja vähättelevä päteminen vaikean lpsuuden kokeneita kohtaan. En nyt tiedä oletko tuo hevos-pätijä mutta jos olet niin voisi kunnioittaa oikeasti kaltoinkohdeltuja vähäsen.

Miksi luulet, ettei lapsuudessa kaltoinkohdeltu voisi tuntea myötätuntoa muiden kurjia kokemuksia kohtaan? Jos sinulla on vakava empatiavaje, niin kaikilla muilla lapsena ikävää kohtelua kokeneilla ei välttämättä sitä ole.

Et ymmärrä lukemaasi, ei sitten, en ala ratakiskoa vääntämään.

Et sinäkään. Olet pöyristyttävän ylimielinen. Vaikutat kuvittelevan, että sinä olet ainoa ihminen, joka on kokenut pahoja asioita.

Lopeta jo idari, osaat vaan jankata. Täsdäkin ketjussa on paljon pahempia lapsuuksia kuin mulla ja totta hitossa olen empaattinen saman kokeneille. Mutta en niinkään jollekin hevosen selästä tippuneelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä taas kerran näkyy että inho hyväosaisia etuoikeutettuja kohtaan on perusteltua, tähän ketjuun tulivat ilkkumaan ja riekkumaan.

Onko ptsd-disgnoosi, toistuva masennus ja ahdistuneisuushäiriö sinusta yhtä kuin hyväosaisuus?

Kyllä, jos siihen liittyy ylimielinen asenne ja vähättelevä päteminen vaikean lpsuuden kokeneita kohtaan. En nyt tiedä oletko tuo hevos-pätijä mutta jos olet niin voisi kunnioittaa oikeasti kaltoinkohdeltuja vähäsen.

Miksi luulet, ettei lapsuudessa kaltoinkohdeltu voisi tuntea myötätuntoa muiden kurjia kokemuksia kohtaan? Jos sinulla on vakava empatiavaje, niin kaikilla muilla lapsena ikävää kohtelua kokeneilla ei välttämättä sitä ole.

Et ymmärrä lukemaasi, ei sitten, en ala ratakiskoa vääntämään.

Et sinäkään. Olet pöyristyttävän ylimielinen. Vaikutat kuvittelevan, että sinä olet ainoa ihminen, joka on kokenut pahoja asioita.

Lopeta jo idari, osaat vaan jankata. Täsdäkin ketjussa on paljon pahempia lapsuuksia kuin mulla ja totta hitossa olen empaattinen saman kokeneille. Mutta en niinkään jollekin hevosen selästä tippuneelle!

Hei äitihullu!

Tämä ketju on nyt viimeisillä sivuillaan mennyt vähän turhan paljon semmoiseksi "me vastaan ne"-asetelmaksi. Ymmärrän täysin että ihminen joka kokee paljon pahaa katkeroituu, ja ehkä kokee kateutta jotain kohtaan jolla menee helpommin. Mikä minua kuitenkin harmittaa on se oletus tässäkin ketjussa että juuri ne hyvän lapsuuden kokeneet hyväosaiset olisivat kusipäitä. Itse olen törmännyt ihmisiin ehjistä perheistä jotka ovat saaneet hyvän ja tasapainoisen kasvatuksen, jotka ovat erittäin empaattisia ja lämpimiä. Toki, varmasti on myös hyvän lapsuuden kokeneita kusipäitä, mutta en osaa nähdä mitään selkeää syy-seurausta näitten välillä kuten monet täällä haluisivat antaa ymmärtää.

Valitettavasti pelkään että nimenomaan moni työpaikkakiusaaja ja kusipäänaapuri käyttäytyy huonosti juuri niitten omien ongelmiensa takia, eikä siitä syystä että oma elämä olisi niin tasaista ja ihanaa että täytyy mollata muita. Useimmat meistä mt-ongelmaisista kantavat ongelmansa sisällään ja kärsivät niistä yksin, mutta eivät kaikki.

Pyydän siis, että ei juututa stereotypioihin vaan ajatellaan ihmisiä ja tapauksia yksilöinä. Toki olisikin hauska ajatella "hyvikset vastaan pahikset" mentaliteetilla niin että lapsuudessa kärsinyt olisi aina hyvä ihminen ja isukin lellikki pahis, mutta tämä ei kuitenkaan vastaa todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin yhden näyttelijän haastattelun, jonka elämän isoin vastoinkäyminen on että kaatui lapsena hevosella. "Traumoihin voi jäädä makaamaan, tai selviytyä. Päätin selviytyä." Torille tämänkin sankarin kunniaksi sitten vaan saatan a...

Apua, eikä :D. Ihan tosissaanko se reppana kuvitteli kokeneensa kovia, kun kaatui lapsena hevosella :D?

Voihan se olla iso onnettomuus. Monet ovat halvaantuneet kun ovat tippuneet hevosen selästä. Voisi verrata auto-onnettomuuteen tai mihin tahansa, missä henki on vaarassa ja siten voi olla myös hyvin traumaattista.

Itse olen ollut autossa, joka meni vesiliirron kautta ojaan. Mitään ei käynyt ihmisille, mutta se tieto miten vaarallinen itse tilanne oli, on traumatisoinut minut. Vasta vuosia myöhemmin sain paniikkikohtauksia samanlaisissa tilanteissa, enkä nyt aja autoa ollenkaan.

Yksittäinen onnettomuus ei aiheuta samaa, mitä koko elämän kestänyt kaltoinkohtelu. Yksittäisestä onnettomuudesta selviää oikein hyvin, kun taustalla on hyvä lapsuus, tukijoukkoja ja rakastavia ihmisiä ympärillä. On eri asia selviytyä yksittäisestä onnettomuudesta, jos taustalla on ollut terveellä tavalla rakentunut itsetunto, lapsuudesta opittu kyky luottaa, opittu usko hyvään ja onnistumiseen. Nämä voivat horjua kriisivaiheessa, mutta kriisivaiheen ohitettuaan ihminen palaa niihin lapsuuden opittuihin malleihin ja voi jopa voimaantua kokemuksestaan.

Mietippä kun taustalla on pelkoa, kauhua, usko siitä että elämä on katastrofi, muut tahtovat pahaa, uskomukset siitä että on arvoton ja huono, että ansaitsee kaiken pahan. Ja kun tämä on se maailmankuva ja usko itsestä, mikä on iskostettu ihmiseen syvälle sisälle hermorakenteisiin. Tuo verrattuna siihen, että ihminen pohjimmiltaan uskoo ja tietää olevansa hyvä ja rakastettu.

Kyllä, kyse on eri asioista ja mekanismi on täysin erilainen. Yksittäisestä onnettomuudesta, mutta hyvän lapsuuden saaneena ihminen ei ole millään tavalla pätevä kommentoimaan lukuisia lapsuuden traumoja kohdanneen ihmisen selviytymistä. Ne eivät ole verrannollisia vaan jälkimmäinen on huomattavasti vakavampi ja isompi vyyhti purettavaksi.

Aivan, olet oikeassa. Selitin huonosti. Eli olen tässä autokeississä traumatisoinut pelkästään autolla ajamiseen vesilumisohjossa. Ja kyllä, tämä on hyvin rajattu traumakokemus. Ehkä voisi mennä ohi jopa hyvinkin pienillä ponnisteluilla (hypnoosi, altistaminen jne). Ja sitten ehkä voisin ajaakin ilman paniikkia, se olisi mukavaa.

Mutta koska se ei ole koko kuvio, vaan minulla on vaikeasti traumaattinen lapsuus, niin traumatisoiduin tästäkin. Ehkä jos olisin hyvän lapsuuden elänyt voisin suhtautua olan kohautuksella vastoinkäymisiin ja voisin käsitellä kuoleman ja kauhun kokemukset aivan toisin.

Halusin vain sanoa, että ei voida tietää millainen tuo hänen kokemuksensa oli ja mihin hän pohjaa ajatuksensa. Mitä muuta hän on kokenut. Joten ei sitä saisi ainakaan vähätellä.

Miksi sinä jäät vääntämään tuntemattoman julkkiksen hevoskokemuksesta ja sen taustalla olevista kuvitelluista muista traumakokemuksista väittäen muita epäempaattisiksi? Sinä et voi ihan yhtälailla tietää, onko tuo hevosjuttu todellakin ja kirjaimellisesti hänen ainut ja kauhein kokemuksensa, joten ihan turhaa on keksiä päästään muuta siihen lisäksi. Kun ihminen kertoo mitä kertoo, niin yleensä se kertomus uskotaan ja siihen kerrottuun reagoidaan. Ei keksitä siihen päälle ja taustalle muita juttuja, koska se on nimenomaan sitä keksimistä.

Ja miksi jostain yksittäisestä heitostakin pitää keksiä ja vääntää ja jankata näin älyttömästi? Kerta emme voi tietää, niin siirrytäänkö hevosjankkauksesta itse aiheeseen, eli henkilökohtaisiin kokemuksiin?

En ole yhtään kertaa sanonut epäempaattisiksi täällä ihmisiä. Sanoin vain, että hänen kokemustaan ei saisi vähätellä. Kuten ei kenenkään muidenkaan.

Kintsugi kirjoitti:

Tämä ketju on nyt viimeisillä sivuillaan mennyt vähän turhan paljon semmoiseksi "me vastaan ne"-asetelmaksi. Ymmärrän täysin että ihminen joka kokee paljon pahaa katkeroituu, ja ehkä kokee kateutta jotain kohtaan jolla menee helpommin. Mikä minua kuitenkin harmittaa on se oletus tässäkin ketjussa että juuri ne hyvän lapsuuden kokeneet hyväosaiset olisivat kusipäitä. Itse olen törmännyt ihmisiin ehjistä perheistä jotka ovat saaneet hyvän ja tasapainoisen kasvatuksen, jotka ovat erittäin empaattisia ja lämpimiä. Toki, varmasti on myös hyvän lapsuuden kokeneita kusipäitä, mutta en osaa nähdä mitään selkeää syy-seurausta näitten välillä kuten monet täällä haluisivat antaa ymmärtää.

Valitettavasti pelkään että nimenomaan moni työpaikkakiusaaja ja kusipäänaapuri käyttäytyy huonosti juuri niitten omien ongelmiensa takia, eikä siitä syystä että oma elämä olisi niin tasaista ja ihanaa että täytyy mollata muita. Useimmat meistä mt-ongelmaisista kantavat ongelmansa sisällään ja kärsivät niistä yksin, mutta eivät kaikki.

Pyydän siis, että ei juututa stereotypioihin vaan ajatellaan ihmisiä ja tapauksia yksilöinä. Toki olisikin hauska ajatella "hyvikset vastaan pahikset" mentaliteetilla niin että lapsuudessa kärsinyt olisi aina hyvä ihminen ja isukin lellikki pahis, mutta tämä ei kuitenkaan vastaa todellisuutta.

Erittäin hyvin sanottu! Yritetään kaikki olla toistemme tukena parhaamme mukaan, myös omasta jaksamisesta huolehtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää nyt pois ketjusta hyväosaiset ärsyttäjät! Tämä on VERTAISTUKIketju. Ei teidän viisastelulle ja pätemiselle tarkoitettu.

Mene itse pois meuhkaamasta kermaperseistä. Jokaisella on oikeus itse vapaasti määritellä minkä on kokenut elämässään vaikeaksi. Kyse ei ole mistään kilpailusta, vaan henkilökohtaisista kokemuksista.

Jokaisella on tottakai oikeus määritellä, mutta kyllä siinä on vissi ero, puhutaanko siitä, ettei lapsena saanut ponia vai puhutaanko siitä, että lasta on hakattu ja pidetty nälässä koko lapsuuden. Näin karkeina esimerkkeinä. Valitettavasti pidän itse loukkaavana, jos joku vertaa esim. käden murtumisen olleen yhtä paha, kuin minun kononaisvaltaiset ja pitkäaikaiset väkivaltakokemukset, ja kehtaa vielä tokaista, että ei vain pidä traumatisoitua vaan pitää päättää, että kaikki menee hyvin ja onnistun. Että näin minäkin tein kun multa käsi murtu ja ihan hyvin pystyin menemään eteenpäin enkä traumatisoitunut. Kyse on kahdesta täysin eri asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää nyt pois ketjusta hyväosaiset ärsyttäjät! Tämä on VERTAISTUKIketju. Ei teidän viisastelulle ja pätemiselle tarkoitettu.

Mene itse pois meuhkaamasta kermaperseistä. Jokaisella on oikeus itse vapaasti määritellä minkä on kokenut elämässään vaikeaksi. Kyse ei ole mistään kilpailusta, vaan henkilökohtaisista kokemuksista.

Jokaisella on tottakai oikeus määritellä, mutta kyllä siinä on vissi ero, puhutaanko siitä, ettei lapsena saanut ponia vai puhutaanko siitä, että lasta on hakattu ja pidetty nälässä koko lapsuuden. Näin karkeina esimerkkeinä. Valitettavasti pidän itse loukkaavana, jos joku vertaa esim. käden murtumisen olleen yhtä paha, kuin minun kononaisvaltaiset ja pitkäaikaiset väkivaltakokemukset, ja kehtaa vielä tokaista, että ei vain pidä traumatisoitua vaan pitää päättää, että kaikki menee hyvin ja onnistun. Että näin minäkin tein kun multa käsi murtu ja ihan hyvin pystyin menemään eteenpäin enkä traumatisoitunut. Kyse on kahdesta täysin eri asiasta.

Tämä on kaksisuuntainen toe: Valitettavasti se tulee menemään niin, ettet tule saamaan toisilta myötätuntoa, ellet ole itsekin kykenevä samaistumaan heidän kokemuksiinsa ja olemaan tukena. Jos vähättelet toisten tunteita, niin muiden on vaikea olla seurassasi.

Kintsugi kirjoitti:

Tämä ketju on nyt viimeisillä sivuillaan mennyt vähän turhan paljon semmoiseksi "me vastaan ne"-asetelmaksi. Ymmärrän täysin että ihminen joka kokee paljon pahaa katkeroituu, ja ehkä kokee kateutta jotain kohtaan jolla menee helpommin. Mikä minua kuitenkin harmittaa on se oletus tässäkin ketjussa että juuri ne hyvän lapsuuden kokeneet hyväosaiset olisivat kusipäitä. Itse olen törmännyt ihmisiin ehjistä perheistä jotka ovat saaneet hyvän ja tasapainoisen kasvatuksen, jotka ovat erittäin empaattisia ja lämpimiä. Toki, varmasti on myös hyvän lapsuuden kokeneita kusipäitä, mutta en osaa nähdä mitään selkeää syy-seurausta näitten välillä kuten monet täällä haluisivat antaa ymmärtää.

Valitettavasti pelkään että nimenomaan moni työpaikkakiusaaja ja kusipäänaapuri käyttäytyy huonosti juuri niitten omien ongelmiensa takia, eikä siitä syystä että oma elämä olisi niin tasaista ja ihanaa että täytyy mollata muita. Useimmat meistä mt-ongelmaisista kantavat ongelmansa sisällään ja kärsivät niistä yksin, mutta eivät kaikki.

Pyydän siis, että ei juututa stereotypioihin vaan ajatellaan ihmisiä ja tapauksia yksilöinä. Toki olisikin hauska ajatella "hyvikset vastaan pahikset" mentaliteetilla niin että lapsuudessa kärsinyt olisi aina hyvä ihminen ja isukin lellikki pahis, mutta tämä ei kuitenkaan vastaa todellisuutta.

Olen kirjoittanut muutaman kerran hyväosaisista, mutta en ole kirjaimellisesti tarkoittanut KAIKKIA hyväosaisia, vaan niitä, jotka ovat epäempaattisia. Samalla tavalla jos puhun miehistä, jotka luistavat lastenhoitovastuusta, en tarkoita että KAIKKI miehet luistavat.

On itsestään selvää, että kaikki ns. hyvän lapsuuden saaneet eivät ole epäempaattisia ja ymmärtämättömiä, voivat olla hyvinkin ihania ja välittäviä, ystävällisiä ja sellaisia, että todella yrittävät ymmärtää. Ja varmasti näitä on paljon. Arvostelu epäempaattisuudesta ei tietenkään loogisesti koske heitä enkä tätä ole auki kirjoittanut, koska olen tosiaan olettanut, että tämä on kaikille itsestään selvää. En myöskään usko, että kukaan ajattelee, että KAIKKI hyväosaiset ovat epäempaattisia. En ole ainakaan tällaista väitettä itse lukenut. Jos kääntää lukemansa mustavalkoisiksi väitteiksi, niin silloin voi myös kysyä itseltään, että miksi luen tämän mustavalkoisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää nyt pois ketjusta hyväosaiset ärsyttäjät! Tämä on VERTAISTUKIketju. Ei teidän viisastelulle ja pätemiselle tarkoitettu.

Mene itse pois meuhkaamasta kermaperseistä. Jokaisella on oikeus itse vapaasti määritellä minkä on kokenut elämässään vaikeaksi. Kyse ei ole mistään kilpailusta, vaan henkilökohtaisista kokemuksista.

Jokaisella on tottakai oikeus määritellä, mutta kyllä siinä on vissi ero, puhutaanko siitä, ettei lapsena saanut ponia vai puhutaanko siitä, että lasta on hakattu ja pidetty nälässä koko lapsuuden. Näin karkeina esimerkkeinä. Valitettavasti pidän itse loukkaavana, jos joku vertaa esim. käden murtumisen olleen yhtä paha, kuin minun kononaisvaltaiset ja pitkäaikaiset väkivaltakokemukset, ja kehtaa vielä tokaista, että ei vain pidä traumatisoitua vaan pitää päättää, että kaikki menee hyvin ja onnistun. Että näin minäkin tein kun multa käsi murtu ja ihan hyvin pystyin menemään eteenpäin enkä traumatisoitunut. Kyse on kahdesta täysin eri asiasta.

Tämä on kaksisuuntainen toe: Valitettavasti se tulee menemään niin, ettet tule saamaan toisilta myötätuntoa, ellet ole itsekin kykenevä samaistumaan heidän kokemuksiinsa ja olemaan tukena. Jos vähättelet toisten tunteita, niin muiden on vaikea olla seurassasi.

Et tainnut ymmärtää lukemaasi? Ei kyse ole siitä, että ymmärtääkö muiden tunteita. Siitä ei ole kysymys ollenkaan. Toistan nyt itseäni ja lainaan omaa tekstiäni, sillä en jaksa selittää samaa asiaa kahteen kertaan eri esimerkeillä:

Valitettavasti pidän itse loukkaavana, jos joku vertaa esim. käden murtumisen olleen yhtä paha, kuin minun kononaisvaltaiset ja pitkäaikaiset väkivaltakokemukset, ja kehtaa vielä tokaista, että ei vain pidä traumatisoitua vaan pitää päättää, että kaikki menee hyvin ja onnistun. Että näin minäkin tein kun multa käsi murtu ja ihan hyvin pystyin menemään eteenpäin enkä traumatisoitunut. Kyse on kahdesta täysin eri asiasta.

Lue edellä oleva kappale vaikka tavuttamalla ja yritä onkia se pointti sieltä. Onko siinä pointtina, että en yritäkään ymmärtää toisten tunteita? Ei, eli mikä siinä on pointtina? En anna vielä valmista vastausta, koska tällaista asiaa ei pitäisi joutua vääntämään rautalangasta.

Niin siis kyseinen julkkis EI traumatisoitunut kokemastaan, koska hän vain päätti olla traumatisoitumatta. SE ko jutussa ärsytti, ei se jos hän olisi sanonut, että sai kauhean trauman siitä hevosesta ja ptsd:n ja kävi vuosikausia terapiassa jne. Ilmaisin itseäni kaiketi huonosti alunperin. Eli, ei kukaan voi päättää mistä saa traumoja ja mistä ei, toisin kuin hän ja monet muut ilmeisesti luulee. Onhan se tässäkin ketjussa tullut esiin.

Ikävä mutta tavallinen tapahtuma tallentuukin aivoihin eri mekanismina kuin traumaattinen tapahtuma.

Trauma= järkyttävä, henkilön persoonaan negatiivisesti vaikuttava, kokemus/uskomusmaailmaa vaurioittava tapahtuma. Tavallinen ikävä tapahtuma on sellainen, josta pääsee yli esim puhumalla jollekin tai lyhyen ajan kuluessa, eikä se muuta käsitystä itsestä ja muista ihmisistä ylettömän negatiivisesti. Esim, polkupyörä varastetaan on ikävää, mutta ei yleensä traumatisoi, vs vanhemmat hakkaa/joutuu terrori-iskuun jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä taas kerran näkyy että inho hyväosaisia etuoikeutettuja kohtaan on perusteltua, tähän ketjuun tulivat ilkkumaan ja riekkumaan.

Onko ptsd-disgnoosi, toistuva masennus ja ahdistuneisuushäiriö sinusta yhtä kuin hyväosaisuus?

Kyllä, jos siihen liittyy ylimielinen asenne ja vähättelevä päteminen vaikean lpsuuden kokeneita kohtaan. En nyt tiedä oletko tuo hevos-pätijä mutta jos olet niin voisi kunnioittaa oikeasti kaltoinkohdeltuja vähäsen.

Miksi luulet, ettei lapsuudessa kaltoinkohdeltu voisi tuntea myötätuntoa muiden kurjia kokemuksia kohtaan? Jos sinulla on vakava empatiavaje, niin kaikilla muilla lapsena ikävää kohtelua kokeneilla ei välttämättä sitä ole.

Et ymmärrä lukemaasi, ei sitten, en ala ratakiskoa vääntämään.

Et sinäkään. Olet pöyristyttävän ylimielinen. Vaikutat kuvittelevan, että sinä olet ainoa ihminen, joka on kokenut pahoja asioita.

Lopeta jo idari, osaat vaan jankata. Täsdäkin ketjussa on paljon pahempia lapsuuksia kuin mulla ja totta hitossa olen empaattinen saman kokeneille. Mutta en niinkään jollekin hevosen selästä tippuneelle!

Alkaa jo mennä ilkeäksi kun aletaan nimitellä. Tämä on hyvä ketju, jossa on arvokasta asiaa. Pliis ei laiteta tätä poistoon. Minusta toisen nimittely on ihan yhtä paha olkoon se sitten kermaperse tai idari. Joten rauha maahan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää nyt pois ketjusta hyväosaiset ärsyttäjät! Tämä on VERTAISTUKIketju. Ei teidän viisastelulle ja pätemiselle tarkoitettu.

Mene itse pois meuhkaamasta kermaperseistä. Jokaisella on oikeus itse vapaasti määritellä minkä on kokenut elämässään vaikeaksi. Kyse ei ole mistään kilpailusta, vaan henkilökohtaisista kokemuksista.

Jokaisella on tottakai oikeus määritellä, mutta kyllä siinä on vissi ero, puhutaanko siitä, ettei lapsena saanut ponia vai puhutaanko siitä, että lasta on hakattu ja pidetty nälässä koko lapsuuden. Näin karkeina esimerkkeinä. Valitettavasti pidän itse loukkaavana, jos joku vertaa esim. käden murtumisen olleen yhtä paha, kuin minun kononaisvaltaiset ja pitkäaikaiset väkivaltakokemukset, ja kehtaa vielä tokaista, että ei vain pidä traumatisoitua vaan pitää päättää, että kaikki menee hyvin ja onnistun. Että näin minäkin tein kun multa käsi murtu ja ihan hyvin pystyin menemään eteenpäin enkä traumatisoitunut. Kyse on kahdesta täysin eri asiasta.

Tämä on kaksisuuntainen toe: Valitettavasti se tulee menemään niin, ettet tule saamaan toisilta myötätuntoa, ellet ole itsekin kykenevä samaistumaan heidän kokemuksiinsa ja olemaan tukena. Jos vähättelet toisten tunteita, niin muiden on vaikea olla seurassasi.

Toe = tie. Anteeksi typo!

Vierailija kirjoitti:

Niin siis kyseinen julkkis EI traumatisoitunut kokemastaan, koska hän vain päätti olla traumatisoitumatta. SE ko jutussa ärsytti, ei se jos hän olisi sanonut, että sai kauhean trauman siitä hevosesta ja ptsd:n ja kävi vuosikausia terapiassa jne. Ilmaisin itseäni kaiketi huonosti alunperin. Eli, ei kukaan voi päättää mistä saa traumoja ja mistä ei, toisin kuin hän ja monet muut ilmeisesti luulee. Onhan se tässäkin ketjussa tullut esiin.

Ikävä mutta tavallinen tapahtuma tallentuukin aivoihin eri mekanismina kuin traumaattinen tapahtuma.

Trauma= järkyttävä, henkilön persoonaan negatiivisesti vaikuttava, kokemus/uskomusmaailmaa vaurioittava tapahtuma. Tavallinen ikävä tapahtuma on sellainen, josta pääsee yli esim puhumalla jollekin tai lyhyen ajan kuluessa, eikä se muuta käsitystä itsestä ja muista ihmisistä ylettömän negatiivisesti. Esim, polkupyörä varastetaan on ikävää, mutta ei yleensä traumatisoi, vs vanhemmat hakkaa/joutuu terrori-iskuun jne.

Toki, mutta on silti mahdollista valita miten yrittää kokemuksiinsa suhtautua, vaikka olisikin traumoja. Aivot ovat mukautumiskykyiset.

Jos vaikka sille Tanskan rikkaimmalle miehelle, jolta kuoli 3 lasta terrori-iskussa, menisi joku sanomaan, että "Kuule, mä pääsin yli mun marsun kuolemasta viikossa kun vaan päätin niin! ", niin tuskin olisi kenestäkään ok, vaikka marsun omistaja kuinka vakuuttaisi, että se marsun kuolema oli tosi harmillista ja kyllä hänelläkin on siis ollut rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka sille Tanskan rikkaimmalle miehelle, jolta kuoli 3 lasta terrori-iskussa, menisi joku sanomaan, että "Kuule, mä pääsin yli mun marsun kuolemasta viikossa kun vaan päätin niin! ", niin tuskin olisi kenestäkään ok, vaikka marsun omistaja kuinka vakuuttaisi, että se marsun kuolema oli tosi harmillista ja kyllä hänelläkin on siis ollut rankkaa.

Ja silti ihmiset tulevat lohduttamaan häntäkin tökerösti, vaikkei se olekaan ok. Ihmiset toimivat noin, koska eivöt ole täydellisiä ja sen tosiasian kanssa on vain elettävä.

- Se diagnoosit saanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis kyseinen julkkis EI traumatisoitunut kokemastaan, koska hän vain päätti olla traumatisoitumatta. SE ko jutussa ärsytti, ei se jos hän olisi sanonut, että sai kauhean trauman siitä hevosesta ja ptsd:n ja kävi vuosikausia terapiassa jne. Ilmaisin itseäni kaiketi huonosti alunperin. Eli, ei kukaan voi päättää mistä saa traumoja ja mistä ei, toisin kuin hän ja monet muut ilmeisesti luulee. Onhan se tässäkin ketjussa tullut esiin.

Ikävä mutta tavallinen tapahtuma tallentuukin aivoihin eri mekanismina kuin traumaattinen tapahtuma.

Trauma= järkyttävä, henkilön persoonaan negatiivisesti vaikuttava, kokemus/uskomusmaailmaa vaurioittava tapahtuma. Tavallinen ikävä tapahtuma on sellainen, josta pääsee yli esim puhumalla jollekin tai lyhyen ajan kuluessa, eikä se muuta käsitystä itsestä ja muista ihmisistä ylettömän negatiivisesti. Esim, polkupyörä varastetaan on ikävää, mutta ei yleensä traumatisoi, vs vanhemmat hakkaa/joutuu terrori-iskuun jne.

Toki, mutta on silti mahdollista valita miten yrittää kokemuksiinsa suhtautua, vaikka olisikin traumoja. Aivot ovat mukautumiskykyiset.

Ei ole mahdollista valita että saako paniikkikohtauksia, dissosiaatiohäiriö jne, se juuri erottaa traumat muista elämäntapahtumista! Lue nyt vähän aiheesta ennen kuin kommentoit hyvä ihminen!

Jos minulta katoaa lompakko, voin valita että jäänkö harmittelemaan sitä vuodeksi vai en. Mutta jos todistan lapseni ryöstömur han, josnka yhteydessä se lompakko katoaa, EN voi valita, saanko siitä esim takaumia, painajaisia, paniikkikohtauksia... Eli traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ajatus perheellisille tai siitä haaveileville traumatisoituneille:

Kun olet tukiverkoton, siis ilman isovanhempia, tätejä, kummeja, enoja, ylipäätään sukua, ja täysin yksin oman jaksamisesi varassa (apua ei saa yhteiskunnaltakaan välttämättä vaikka pyytää) niin on yksi ajatus mikä auttaa eteenpäin.

Se että olet uudisraivaaja ja luot täysin uuden suvun.

Vähän kuin amerikkaan lähteneet siirtolaiset, vain menolippu taskussa ja siellä piti kaikki tehdä itse ilman apua ja tukea.

Mulle tuottaa jopa iloa se että saan tehtyä kokonaan uuden suvun! Mun lapsuusperhe ja suku on vit-tuilevaa ja ilkeää, pahansuopaa ja itsekästä, ketään ei auteta ja jos joku pyytää apua niin sille nauretaan päin näköä. Nyt taas omat lapseni kasvatan auttamaan, tukemaan, tuntemaan itsensä arvokkaiksi, välittämään ja rakastamaan.

Minä olen uuden sukuni ensimmäinen esiäiti ja ensimmäinen lenkki sukupolvien ketjussa. Se mun sukupolvien ketju katkesi mun vanhempiin ja sitä ketjua en edes halua enää korjata.

Tsemppiä kaikille ketjun kirjottajille!

Tämä on ihana heille, jotka hankkivat lapsia. Itse olen vela, joten tämä sukuhaara kuolee tähän.

Mutta! Liikun paljon netissä ja pyrin siellä auttamaan lapsia, joilla oli samanlainen paska lapsuus ja nuoruus kuin itsellä. Pyrin kertomaan pahoinpitelystä ja kaltoinkohtelusta. Juuri tuossa pari päivää sitten puhuinn 28-vuotiaan naisen kanssa, joka valitti siitä, miten isä kohtelee häntä huonosti. Siinä juteltuamme nainen tajusi ensimmäistä kertaa elämässään, että isän käytös ei ole normaalia, vaan hän on edelleen isänsä henkisen väkivallan uhri. Isä kiristää rahalla (pitää tytärtään taloudellisesti riippuvaisena mm. maksamalla tämän vuokran) ja käyttää häntä terapeuttinaan, vaikka tytär itse tarvitsisi terapiaa.

Minä olen ottanut itselleni Opettajan viitan. Silmien avaajan viitan, jotta ihmiset tunnistaisivat kaltoinkohtelun ja ennen kaikkea siitä seuraavat opitut käyttäytymismallit. Että se oma lapsuus, oma tapa ajatella ja kuvitella asioita (mm. kaikki inhoavat, olen arvoton jne.) ei ole normaalia, vaan trauman seurausta.

Olen itse vasta tässä 36-vuotiaana oppinut tunnistamaan - kiitos Vauva palstan monien traumaketjujen - että ei helvetti. Olen traumatisoitunut. Tämä outo ajatus- ja uskomusmaailma ei ole minun persoonaani, vaan opittu tapa, joka on pitänyt minut lapsena turvassa. Että tämä ei ole normaalia, tästä syystä olotilat ovat outoja.

Joku puhui täällä siitä, miten muu maailma ei ole olemassa, on vain itse ja oma maailma, jolla ei ole kontaktia muuhun maailmaan. Miten muut eivät kiinnosta. Toinen taas sanoi, että lapsuudesta lähtien hänen ja maailman välillä on lasiseinä, jonka läpi ei pääse, vaikka mitä tekisi.

AHAA-elämyksiä minulle lisää. Tuntuu juuri tuolta. Yritä siinä sitten verkottautua työelämässä ja esittää oman alasi pätevää asiantuntijaa, kun olo on, että ei kelpaa, ei osaa, kukaan ei tajua, kehenkään ei tunne kontaktia tai mielenkiintoa. Vaikka oikeasti osaan ja olen hyvä työssäni. 

Minullakin on haaveita siitä, että urani lähtee loisteeseen. Sitten muut ihailisivat ja arvostaisivat minua, että "Niina on ihan paras tällä alalla! Sitä kannattaa kuunnella! Se on niin fiksu ja ihana ja kaunis ja pätevä asiantuntija! On etuoikeus olla Niinan ystävä, hän tekee elämästäsi olemassaolollaan paljon parempaa."

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka sille Tanskan rikkaimmalle miehelle, jolta kuoli 3 lasta terrori-iskussa, menisi joku sanomaan, että "Kuule, mä pääsin yli mun marsun kuolemasta viikossa kun vaan päätin niin! ", niin tuskin olisi kenestäkään ok, vaikka marsun omistaja kuinka vakuuttaisi, että se marsun kuolema oli tosi harmillista ja kyllä hänelläkin on siis ollut rankkaa.

Tässä pitäisi olla jo riittävän yksinkertainen esimerkki siitä, mistä tässä on kyse. Jos tuon jälkeen tulee enää yhtään muttia, niin menetän toivoni ihmisistä lopullisesti :D (tämä siis ihan vain huumoria ettei joku tätäkin käsitä väärin).

Kiitos sinulle esimerkistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis kyseinen julkkis EI traumatisoitunut kokemastaan, koska hän vain päätti olla traumatisoitumatta. SE ko jutussa ärsytti, ei se jos hän olisi sanonut, että sai kauhean trauman siitä hevosesta ja ptsd:n ja kävi vuosikausia terapiassa jne. Ilmaisin itseäni kaiketi huonosti alunperin. Eli, ei kukaan voi päättää mistä saa traumoja ja mistä ei, toisin kuin hän ja monet muut ilmeisesti luulee. Onhan se tässäkin ketjussa tullut esiin.

Ikävä mutta tavallinen tapahtuma tallentuukin aivoihin eri mekanismina kuin traumaattinen tapahtuma.

Trauma= järkyttävä, henkilön persoonaan negatiivisesti vaikuttava, kokemus/uskomusmaailmaa vaurioittava tapahtuma. Tavallinen ikävä tapahtuma on sellainen, josta pääsee yli esim puhumalla jollekin tai lyhyen ajan kuluessa, eikä se muuta käsitystä itsestä ja muista ihmisistä ylettömän negatiivisesti. Esim, polkupyörä varastetaan on ikävää, mutta ei yleensä traumatisoi, vs vanhemmat hakkaa/joutuu terrori-iskuun jne.

Toki, mutta on silti mahdollista valita miten yrittää kokemuksiinsa suhtautua, vaikka olisikin traumoja. Aivot ovat mukautumiskykyiset.

Ei ole mahdollista valita että saako paniikkikohtauksia, dissosiaatiohäiriö jne, se juuri erottaa traumat muista elämäntapahtumista! Lue nyt vähän aiheesta ennen kuin kommentoit hyvä ihminen!

Jos minulta katoaa lompakko, voin valita että jäänkö harmittelemaan sitä vuodeksi vai en. Mutta jos todistan lapseni ryöstömur han, josnka yhteydessä se lompakko katoaa, EN voi valita, saanko siitä esim takaumia, painajaisia, paniikkikohtauksia... Eli traumoja.

Ei ole mahdollista valita saako kohtauksia, mutta on mahdollista valita millaista elämää niiden kanssa yrittää elää. Tämän sanon omasta kokemuksesta.

Otsikko on tämä:

Lapsuuden jäljet: tunne ettei ole olemassa tai todellinen

Pysytään nyt tässä otsikossa ja jätetään hevoset, kilpailu ja vertailu siitä kenen kokemus on pahin. Keskustelu oli hyvä ja asiallinen kunnes tämä jonkun julkkiksen hevosjuttu tuotiin tänne ja alkoi se toisten kokemusten vähättely, joten palataan keskustelemaan nyt viimein otsikon aiheesta.