Mies hoitaa lasta kotona arkisin, mutta ei tee päivän aikana mitään. Mikä avuksi?

Meillä samanikäisen kanssa on aivan mahdotonta ajatellakaan kotitöitä, mutta mielestäni homma korjaantuisi parilla askeleella:

1) kotiin tullessa vie lapsi ulos, kotona oleva osapuoli nimittäin tarvitsee pienen hetkensä. Kun hän on hetken levännyt, niin tekee akuuteimmat kotityöt kun te olette ulkona.

2)teette yhdessä illalla ruuan seuraavalle päivälle, jotta mies syö kunnolla päivän aikana

3) pyytäkää neuvolasta kotiapua miehelle arkeen

En suosittele eroa nyt. Kyllä se ajan kanssa tasaantuu ja rehellisesti sanottuna tuo aika on korvaamatonta lapselle. Yritä sietää sotkua ja organisoikaa niin ettei kaikki illalla kasaannu sinun harteille.

Sotkua meilläkin on, olen itse kotiäiti. Huolestuttavinta mielestäni on, että miehesi ei syö kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hemmetin paljon niitä kotitöitä voi olla?

Jos toinen elää kuin pellossa niin paljon, kun perus tiskauksen yms lisäksi pitää siivota vaatteet lattialta, luututa pöytä, pestä lisää pyykkiä koska ne vaatteet on siellä lattialla pyörimässä, kerätä pöydille jätetyt roskat. Noiden päälle lapsiperheessä saa kyllä imuroida lähes päivittäin, pyykkiä tulee, astioita on tiskattavana enemmän, ruokalaput pitää pestä ja syöttötuoli pyyhkiä ja nämäkin on lisähommaa jos se isä jättää ne ruuat kuivumaan niihin.

Elän samanlaisessa perheessä kuin ap ja joo, kotitöihin menee töiden ja ruuan laiton jälkeen 1-2 tuntia. Tuun kotiin viideltä ja joskus kahdeksalta saan oikeasti istua alas, kun ensin laitan ruuan ja sen jälkeen siivoan miehen ja lapsen päivällä räjäyttämän huushollin ja laitan vielä miehelle ja lapselle seuraavaksi päiväksi lounaan valmiiksi annosrasioihin ja seuraavan päivän vaatteet esille (koska, jos en en niin lapsi on päivän pelkässä vaipassa, kokeiltu on). Sitten meneekin lapsi puoli ysiltä nukkumaan ja kas, en viettänyt hänen kanssaan taaskaan aikaa yhtään.

Ja sitten tämän päälle pitäisi olla tarjoamassa miehelle seks*ä. Ja auta armias jos valitat väsymystä ja pyydät että voitaisiinko se*stailla vaikka huomenna niin mies alkaa murjottamaan ja pitää mykkäkoulua ja tuhisee, että 'sä et rakasta mua enää'. Been there.

Mitä jos sovit hänen kanssaan vaikka 1 tai 2 hommaa mitkä hoitaa päivän aikana? Masentuneesta voi tuntua lamaannuttavalta se kotitöiden määrä (vaikka niitä ei muutenkaan niin paljoa olisi) Jos vaikka saisi aikaiseksi esim. Pestyä koneellisen pyykkiä ja pyyhittyä keittiön tasot, tai jotain muuta vastaavaa, niin ei ainakaan ihan kaikki olisi sinulla kun kotiudut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai kamala. Itse tuossa tilanteessa tein ihan kaiken, miehen ei tarvinnut kuin käydä töissä. Miehesi on laiska. Miten teillä hommat meni sinun äitiysloman aikana?

No silloin hoidin kaiken itse, sillä miehellä oli työpaikka silloin vielä, mutta yt-neuvottelut yllätti. 

Ap

Niin ajattelinkin.

Sen verran harvoin kuulee kotivanhemmasta, joka lähtee lepäilemään loppuillaksi kun työssäkäyvä tulee kotiin. Useammin toisinpäin, että se kotivanhempi saa jatkaa hommia, koska ei ole muuta tehnyt kuin kotona laiskotellut koko päivän.

Mies mahdollistaa sinulle työssäkäynnin, koska sinulla on työpaikka mutta hänellä ei?

Keskustele minkälaista siivoustasoa mies kannattaa teidän kotona?

Siis älä tyrkytä omaa tasoasi oikeana, vaan kuuntele mitä toisella on sanottavaa?

Jossain vaiheessa voit kertoa että se mitä pidit äitiysloman aikana yllä, on se mitä itse haluaisit?

Ovatko ne liian kaukana toisistaan?

Meillä puoliso haluaa korkeaa siivoustasoa, mutta niin että hänen ei tarvitse järjestestellä mitään, eikä siivota tai laittaa mitään. Hän ajattelee että riittää kun firma käy imuroimassa ja pesemässä vessan, hänen ei pitäisi tarvita itse nostaa shampoopurkkejaan lattialta, ei laittaa kenkiä telineeseen, ei nostaa sukkia pyykkikoriin, ei palautella työkaluja varastoon, ei mitään. Saati että ottaisi joskus likaiset lakanat sängystä ja laittaisi ne pyykkiin? HÄN MAKSAA siitä että on siistiä. Juuh. Mutta kun ne firmat ei yleensä ala järjestelemään tavaroita oikeille paikoille ja jos se siivoaja käy vaikka kerran viikossa, niin lopun viikkoa kamat on levällään, mutta se on aina jonkun muun vika kun hänen siisteysvaatimuksensa ei täyty. Puolison vaatimustaso on joskus liian kaukana siitä mitä hän on itse valmis ylläpitämään.

Illalla voi tehdä ison padan ruokaa valmiiksi. Valmisruokia voi hyvin käyttää. Sen salaatin siihen pilkkoo sitten kun tulee ulkoa. Ei meillä kovin paljon ole pyykipesua ollut silloin. Kaikki vaattet olivat pojilla sinisiä tai valkoisia. Pesin pyykit usein sunnuntaiaamuna. Samalla siinä meni pyyhkeet ja tyynyliinat, kun olivat samat värit.  Kavereina pyöri naapurin lapset ja muut äidit ja lastenhoitajat. Kaikilla oli melkein sama päiväjärjestys. Oli myös siinä meidän alakoululainen ja hänen kaverit. Ihan parasta aikaa varmaan elämästä. Asutaan Espoon rivitaloalueella. En minä ainakaan taloustöiden takia eroaisi jos on normaali elintaso ja mies terve. Vihaan itse ruuanlaittoa ja kaikkia taloustöitä, mutta pakko tehdä jotain kun haluaa lapsiperheen.

Miksei se mies syö samalla kun ruokkii lapsen? Kyllähän tuon ikäinen jo oikeaa ruokaa syö. Lapselle (ja meillä todellakin myös miehelle) pitää kädestä pitäen opettaa, että tiskit viedään ruokailun jälkeen tiskipöydälle (tai mieluiten suoraan koneeseen) ja loppuruoka jääkaappiin, ihan joka kerta kerätään edellinen leikki pois ennen kuin aletaan levittämään seuraavaa lattialle ja märät ulkovaatteet laitetaan ulkoilun jälkeen kuivumaan eikä jätetä myttyyn eteiseen. En voi ymmärtää, miksei joillakin ihmisillä ole minkäänlaista arkijärkeä.

Imuroinnit ja roskien viemiset ja pyykkäämiset voi hoitaa sitten joskus sopivassa välissä, kun molemmat ovat kotona/vapaalla/viikonloppuna. Toinen katsoo lapsen perään ja toinen tekee hommat. Ja vuorotellen saunotte niin, että toinen hoitaa lapsen pesemisen ja kylppäriviihdyttämisen ja toinen rentoutuu lauteilla, ja seuraavalla kylpyvuorolla toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä pidän ylivoimaisesti tärkeimpänä tuota, että hoitaa lapsen. Kotitöitä voitte tehdä yhdessä. Ota asia vakavaan keskusteluun hänen kanssaan.  Jos hän tuntee itsensä osaamattomaksi noissa kotitöissä, neuvo kädestä pitäen pyykinpesut yms helpoimmat ensin. Kun lapsi on 2-vuotias, pakota mies hakemaan työtä.

Minä en tajua, etteikö kotitöitä voisi tehdä päivän aikana ja siitä huolimatta hoitaa lapsen/lapset esimerkillisesti?

Ei minulle tuottanut mitään vaikeuksia pitää koti siistinä ja mies ja lapset ruokittuna, kun olin kotona kolmen alle kouluikäisen kanssa. Ihan hyvin ehdittiin silti viemään vanhin esikouluun, keskimmäinen pari kertaa viikossa kerhoon, ulkoilemaan päivittäin kaksi kertaa, leikkimään pikkuautoilla ja nukeilla. Ehdin jopa ompelemaan vaatteita itselleni ja lapsilleni.

Ainoa, mitä en ehtinyt, oli jatkuva älypuhelimella roikkuminen ja somettaminen.

Meillä on vaikeuksia pitää miehen kanssa koti siistinä, vaikka lapset on jo alakouluikäisiä. Ei vaan kumpikaan olla kotityöihmisiä. Vauvasta on ollut puhetta ja jos hoitaisin lasta kotona, se olisi päätyö. Samoin jos mieheni hoitaisi lasta kotona saisi keskittyä siihen. Minusta työ+kotityöt on asia jonka työssäkäyvä joutuu tekemään joka tapauksessa.. meille miehen kanssa se on niin raskasta jo nyt että tehdään kotitöitä ehkä joka kolmas päivä !

Ajatelkaa jos mies valittaisi täällä että vaimo hoitaa vaan lasta eikä siivoa kotia? Tuskin ajateltaisiin että mikä sitä äitiä vaivaa vaan silloin annettaisiin hoitaa vaan lasta?

Mä en ymmärrä miten kellään on aikaa tai energiaa tehdä kotitöitä joka päivä. Tylsiä ja raskaita hommia jotka vaatii organisoimista. Ei kaikilta tule hommat kuin itsestään eikä kaikki kiinnitä sotkuun huomiota samalla tavalla. Ehkä meillä mun miehen kanssa on molemmilla joku adhd tai muu selittävä tekijä. Olen aina hämmästellyt ihmisiä jotka suit sait siivoilee vaan!

Vierailija kirjoitti:

Mies mahdollistaa sinulle työssäkäynnin, koska sinulla on työpaikka mutta hänellä ei?

Jos aloittajalla on säännöllinen päivätyö, mies ei mahdollista yhtään mitään. Eri juttu silloin, jos työssäkäyvällä on paljon ylitöitä ja työmatkoja, jolloin toinen ei voi niitä tehdä lapsen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksei se mies syö samalla kun ruokkii lapsen? Kyllähän tuon ikäinen jo oikeaa ruokaa syö. Lapselle (ja meillä todellakin myös miehelle) pitää kädestä pitäen opettaa, että tiskit viedään ruokailun jälkeen tiskipöydälle (tai mieluiten suoraan koneeseen) ja loppuruoka jääkaappiin, ihan joka kerta kerätään edellinen leikki pois ennen kuin aletaan levittämään seuraavaa lattialle ja märät ulkovaatteet laitetaan ulkoilun jälkeen kuivumaan eikä jätetä myttyyn eteiseen. En voi ymmärtää, miksei joillakin ihmisillä ole minkäänlaista arkijärkeä.

Imuroinnit ja roskien viemiset ja pyykkäämiset voi hoitaa sitten joskus sopivassa välissä, kun molemmat ovat kotona/vapaalla/viikonloppuna. Toinen katsoo lapsen perään ja toinen tekee hommat. Ja vuorotellen saunotte niin, että toinen hoitaa lapsen pesemisen ja kylppäriviihdyttämisen ja toinen rentoutuu lauteilla, ja seuraavalla kylpyvuorolla toisinpäin.

Meillä tuon ikäinen ei todellakaan syö normaalia ruokaa. Heittää kaikki lattialle, eikä kelpaa lusikalla syötettynäkään, vaan purkkiruokaa pitää saada.

Ollaan samassa tilanteessa ap:n kanssa, eli mies työttömänä kotona lapsen kanssa ja minä töissä. Meillä on suht siistiä, mutta ainoastaan siksi, että otimme siivoojan :D Mies ei siis jaksanut hoitaa kodin siisteyttä samalla myöskään, ja iltaisin lapsen mentyä nukkumaan hän käy kuntosalilla, eikä osallistu siivoamiseen. Nyt ei ainakaan eletä sikolätissä kukaan, joten sinänsä ihan ok ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Onko unohtunut sana "ei" varastosta näillä valittajilla?

Ai yksivuotias repii tamponit auki ja sitä sun tätä?  Ihan pienikin ymmärtää hyvin helposti mitä saa tehdä ja mitä ei. Se on vain sanottava hänelle. 

Ihan hyvin pärjää pikkuisen kanssa, jos osaa asettaa jo tässä vaiheessa rajoja. 

Ihan hulluja puheita täällä. Yksivuotias on älykkyydeltään jo keski-ikäisen koiran tasoa ja kyllä niillekin kaikkea opetetaan. 

Mitä sä nyt selität? Etkö osaa lukea? Tottakai kielletään. Kyllä lapsia kiinnostaa kaikki kielletty kuten ne tamponit. Sitten kielletään. Lapsi lopettaa ja siirtyy tekemään jotain toista asiaa, mahdollisesti kiellettyä. Taas kielletään. Mutta kun se koko aika menee siihen että pitää vahtia mitä se lapsi tekee. Niin missä välissä ehdit laittaa ne pyykit kun selässäkin pitää olla silmät.

Anteeksi, mutta en ole ikinä ymmärtänyt näitä "lapsi huutaa kuin hyeena" eikä viihdy sitterissä yms. ja äiti ei saa muka mitään tehtyä lapsen kanssa. Ja siis puhutaan taaperoista, ei koliikkivauvoista yms. 

Ja jos puhutaan ensin vauvoista, niin jos se lapsi ei viihdy sitterissä, miksi hän ei voi olla lattialla tutkimassa jotakin? Ja se jotakin voi olla joku keittiöväline, sen ei tarvitse olla hilperi-härperi-FisherPrice-muoviromu. Ja jos se vauva ei viihdy sitterissä ja äiti saa mitään tehtyä, niin miten olisi kantoliina tai reppu? Jep, siihenkin lapsi pitää totuttaa, se ei kaikilla käy heti. Mutta liina vapauttaa kädet tekemään muuta. 

Ja kun sen vauvan elintilan voi rajata porteilla sun muilla, ja moni joutuu nostamaan pahimmin kiinnosavat esineet vuodeksi tai pariksi muualle. Joko vanhempi kulkee siis lapsen perässä tai tekee kodista sellaisen, että siellä voi tehdä muutakin kuin vahtia sitä lasta 24/7. 

Voi luoja, en jaksa edes enempää selittää. Äiti voi tehdä elämästään helpommankin, ennakoimalla ja suunnittelemalla. Jos ei osaa, sitten ei osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko unohtunut sana "ei" varastosta näillä valittajilla?

Ai yksivuotias repii tamponit auki ja sitä sun tätä?  Ihan pienikin ymmärtää hyvin helposti mitä saa tehdä ja mitä ei. Se on vain sanottava hänelle. 

Ihan hyvin pärjää pikkuisen kanssa, jos osaa asettaa jo tässä vaiheessa rajoja. 

Ihan hulluja puheita täällä. Yksivuotias on älykkyydeltään jo keski-ikäisen koiran tasoa ja kyllä niillekin kaikkea opetetaan. 

Mitä sä nyt selität? Etkö osaa lukea? Tottakai kielletään. Kyllä lapsia kiinnostaa kaikki kielletty kuten ne tamponit. Sitten kielletään. Lapsi lopettaa ja siirtyy tekemään jotain toista asiaa, mahdollisesti kiellettyä. Taas kielletään. Mutta kun se koko aika menee siihen että pitää vahtia mitä se lapsi tekee. Niin missä välissä ehdit laittaa ne pyykit kun selässäkin pitää olla silmät.

Laita kylppärin/kodinhoitohuoneen ovi lukkoon kun laitat niitä pyykkejä ja olet sen lapsen kanssa siellä sen ajan. Lapsi häslää rajatussa tilassa ja sinä laitat ne pyykit. Jos se lapsi karjuu, niin sitten se karjuu. Laita korvatulpat. Ei se siitä rikki mene. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta en ole ikinä ymmärtänyt näitä "lapsi huutaa kuin hyeena" eikä viihdy sitterissä yms. ja äiti ei saa muka mitään tehtyä lapsen kanssa. Ja siis puhutaan taaperoista, ei koliikkivauvoista yms. 

Ja jos puhutaan ensin vauvoista, niin jos se lapsi ei viihdy sitterissä, miksi hän ei voi olla lattialla tutkimassa jotakin? Ja se jotakin voi olla joku keittiöväline, sen ei tarvitse olla hilperi-härperi-FisherPrice-muoviromu. Ja jos se vauva ei viihdy sitterissä ja äiti saa mitään tehtyä, niin miten olisi kantoliina tai reppu? Jep, siihenkin lapsi pitää totuttaa, se ei kaikilla käy heti. Mutta liina vapauttaa kädet tekemään muuta. 

Ja kun sen vauvan elintilan voi rajata porteilla sun muilla, ja moni joutuu nostamaan pahimmin kiinnosavat esineet vuodeksi tai pariksi muualle. Joko vanhempi kulkee siis lapsen perässä tai tekee kodista sellaisen, että siellä voi tehdä muutakin kuin vahtia sitä lasta 24/7. 

Voi luoja, en jaksa edes enempää selittää. Äiti voi tehdä elämästään helpommankin, ennakoimalla ja suunnittelemalla. Jos ei osaa, sitten ei osaa. [/

Isähän se ap:lla kotona on...

Meillä esikoinen ei kyllä todellakaan mitään perunanuijaa puolta tuntia pällistellyt. Hänelle oli varattu kaapin alin laatikko ja noin puolessa minuutissa tyhjensi ja tutki sen.

Kuopukseni taas on niin rauhallinen että oli kolmevuotiaana mukanani tietokonetomografiassa.

Lapset on erilaisia.

Mutta en ymmärrä sitä, että on vilkas lapsi, mutta sen kanssa ei etsitä tapoja miten toimia ja miten saada tehdä aikuisten asiat tehtyä. Sitten vain levitellään käsiä ja valitetaan. 

Oma mokahan se on, että vain tekee sillä yhdellä tavalla ja lapsesta kasvaa pieni t*rroristi. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta en ymmärrä sitä, että on vilkas lapsi, mutta sen kanssa ei etsitä tapoja miten toimia ja miten saada tehdä aikuisten asiat tehtyä. Sitten vain levitellään käsiä ja valitetaan. 

Oma mokahan se on, että vain tekee sillä yhdellä tavalla ja lapsesta kasvaa pieni t*rroristi. 

No mun vilkas lapseni on huippulukiossa. Kyllä hän on hyvin pärjännyt, käytös aina ollut kymppi. Vaikkei siihen perunanuijaan pienenä tunniksi joka päivä paneutunutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen oli tuossa iässä sellainen ettei siinä yksinkertaisesti voinut tehdä yhtikäs mitään. Jos hetkeksikään käänsi katseensa, sattui jotain. Veti lampun alas, löi päänsä patteriin, juoksi päin syöttötuolia.

No ei ne lapset pieniin kolhuihin kuole. Parempi, että oppivat kuin että ovat pumpuliin käärittynä koko ajan. Ja pakkoko se on jotain pöytälamppuja pitää silloin, kun meno on pahimmiollaan, nostele vaaralliset tavarat pois, kyllä lapsille ehtii myöhemminkin opettaa, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Tietysti elämästä voi tehdä vaikeaa monin eri tavoin.

Sanon minä, jonka villikkopoika oppi seisomaan 5 kk iässä ja kaatui monta kertaa suorin vartaloin, kun järkeä ei olut päässä pitää kiinni mistään. Pehmustettu kangaskypärä säästi pahemmilta kolhuilta.

Kyllä ne lapset nimenomaan kuolee onnettomuuksissa.

Montako tunnet keneltä kuollut?

Niiltä ketkä ei lukitse tuuletusikkunoita ja jättää veitsiä pystyyn astianpesukoneeseen jne. Eivätkä opeta lasta pitämään itse huolta omasta turvallisuudestaan vaan helikopteroivat lapsen vieressä aina jos lapsi esim kiipeää vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muksu mukaan tekemään kaikkea, oppiipahan siinä samalla pienestä eikä tule sitten teininä järkytyksenä kun pitäisi osallistua siihen talouden hoitoon. Esimerkiksi:

Kuvitellaan että lapsen kanssa kotona oleva vanhempi haluaa tehdä ruuaksi perunoita ja jauhelihakastiketta.

1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.

2. Lapsi on todennäköisesti seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna ("katsopas, Ilmariina-Justiina, tässä on peruna!")

3. Kuori perunat ja laita kiehumaan, lapsi tutkii saamaansa perunaa. Puhu lapselle siitä mitä olet tekemässä, ihastele hienoa perunaa jonka lapsi sai.

4. Paista jauheliha ja tee siitä kastike, jatka lapselle puhumista. Jos lapsi on kyllästynyt perunaan, keksi uutta tekemistä. Pyydä lasta etsimään vaikka jauhot kaapista (jos ovat niin alhaalla). Kehu lasta osallistumisesta. Nosta lapsi vaikka syöttötuoliin ja anna katsoa kastikkeen valmistusta vierestä.

5. Profit! Ruoka on valmis eikä lapsi ole traumatisoitunut.

Tai näin:

1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.

2. Lapsi on todennäköisesi seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna. Lapsi heittää perunan seinään, karjuu kuin syötävä, roikkuu jalassasi ja  karjuu kuin syötävä kun et ota syliin, vääntelee uunin nappuloita, karjuu kuin syötävä kun kiellät, roikkuu verhossa, karjuu kuin syötävä kun kiellät,  yrittää tyhjentää roskista, karjuu kuin kiellät, kipeää keittiöntuolille, karjuu kuin kielät, yrität tarjota sitä perunaa uudestaan ihmeteltäväksi, lapsi heittää senkin seinään ja karjuu vähän lisää. Ihan sama mitä yrität lapselle leperrellä, ei se mitään kuule. Sen sijaan naapuritkin kuulevat, miten hyvät keuhkot lapsella on.

3. Yrität kuoria perunoita lapsi sylissä, mutta lapsi ei halua olla sylissä, joten se karjuu. Lasket lapsen alas, mistä lapsi suuttuu ja (yllättäen) karjuu.  Yrität keskittyä perunoihin, mutta puolen minuutin sisään kuuluu kolaus ja hätäkarjuntaa. Lapsi on kiivennyt tuolille ja sieltä pöydälle istumaan, kaatanut tuolin perässään, eikä pääse enää alas. Paitsi että lapsi yrittää silti päästä alas, pää edellä.  Haet lapsen turvaan, mistä lapsi suuttuu, ja karjuu. 

4. Yrität paistaa jauhelihaa, mutta lapsi on ennättänyt sulkea hellanlevyt, etkä heti huomaa sitä, koska yrität samalla leperrellä lapselle jotain kehittävää siitä, mitä olet tekemässä. Lasta ei kiinnosta. Lapsi haluaa kiivetä pöydälle uudestaan, ja noh, yllättäen karjuu kun ei saa.  Pyydät lasta antamaan alakaapista jauhoja, lapsi kaataa silmänräpäyksessä kaikki jauhot ympäri lattioita ja menee uimaan niihin. Laitat lapsen syöttötuoliin, että saisit siivottua lattian. Ruoka kärähtää. Lapsi riekkuu syöttötuolissa, vihaisena siitä että hänellä on valjaat, ja onnistuu keikkauttamaan koko tuolin nurin, ja kolhaisemaan päänsä pöydänkulmaan. 

5. Suljet hellan, poimit jauhoisen lapsen lattialta ja lähdette terveyskeskukseen näytille. Kotimatkalla haette pizzan.

Afrikassakin osataan. Ei siellä äidit tosiaan itke että en saa mitään tehtyä kun lasta pitää tuijottaa 100% ajasta.

Se on sitä mihin lapsen totuttaa, 0 kuukauden iästä alkaen. Niin paljon kuulee ja näkee näitä esikoisprinssejä ja prinsessoja, joilta kysytään julkisilla paikoillakin aivan kaikki, niin että mietityttää onko tuo vanhempi aivan järjissään kun kyselee tietä porukan kokemattomimmalta. Esikois- tai iltatähti-.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muksu mukaan tekemään kaikkea, oppiipahan siinä samalla pienestä eikä tule sitten teininä järkytyksenä kun pitäisi osallistua siihen talouden hoitoon. Esimerkiksi:

Kuvitellaan että lapsen kanssa kotona oleva vanhempi haluaa tehdä ruuaksi perunoita ja jauhelihakastiketta.

1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.

2. Lapsi on todennäköisesti seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna ("katsopas, Ilmariina-Justiina, tässä on peruna!")

3. Kuori perunat ja laita kiehumaan, lapsi tutkii saamaansa perunaa. Puhu lapselle siitä mitä olet tekemässä, ihastele hienoa perunaa jonka lapsi sai.

4. Paista jauheliha ja tee siitä kastike, jatka lapselle puhumista. Jos lapsi on kyllästynyt perunaan, keksi uutta tekemistä. Pyydä lasta etsimään vaikka jauhot kaapista (jos ovat niin alhaalla). Kehu lasta osallistumisesta. Nosta lapsi vaikka syöttötuoliin ja anna katsoa kastikkeen valmistusta vierestä.

5. Profit! Ruoka on valmis eikä lapsi ole traumatisoitunut.

Tai näin:

1. Mene keittiöön. Ota esille tarvittavat asiat.

2. Lapsi on todennäköisesi seurannut ja haluaa huomiota. Anna lapselle peruna. Lapsi heittää perunan seinään, karjuu kuin syötävä, roikkuu jalassasi ja  karjuu kuin syötävä kun et ota syliin, vääntelee uunin nappuloita, karjuu kuin syötävä kun kiellät, roikkuu verhossa, karjuu kuin syötävä kun kiellät,  yrittää tyhjentää roskista, karjuu kuin kiellät, kipeää keittiöntuolille, karjuu kuin kielät, yrität tarjota sitä perunaa uudestaan ihmeteltäväksi, lapsi heittää senkin seinään ja karjuu vähän lisää. Ihan sama mitä yrität lapselle leperrellä, ei se mitään kuule. Sen sijaan naapuritkin kuulevat, miten hyvät keuhkot lapsella on.

3. Yrität kuoria perunoita lapsi sylissä, mutta lapsi ei halua olla sylissä, joten se karjuu. Lasket lapsen alas, mistä lapsi suuttuu ja (yllättäen) karjuu.  Yrität keskittyä perunoihin, mutta puolen minuutin sisään kuuluu kolaus ja hätäkarjuntaa. Lapsi on kiivennyt tuolille ja sieltä pöydälle istumaan, kaatanut tuolin perässään, eikä pääse enää alas. Paitsi että lapsi yrittää silti päästä alas, pää edellä.  Haet lapsen turvaan, mistä lapsi suuttuu, ja karjuu. 

4. Yrität paistaa jauhelihaa, mutta lapsi on ennättänyt sulkea hellanlevyt, etkä heti huomaa sitä, koska yrität samalla leperrellä lapselle jotain kehittävää siitä, mitä olet tekemässä. Lasta ei kiinnosta. Lapsi haluaa kiivetä pöydälle uudestaan, ja noh, yllättäen karjuu kun ei saa.  Pyydät lasta antamaan alakaapista jauhoja, lapsi kaataa silmänräpäyksessä kaikki jauhot ympäri lattioita ja menee uimaan niihin. Laitat lapsen syöttötuoliin, että saisit siivottua lattian. Ruoka kärähtää. Lapsi riekkuu syöttötuolissa, vihaisena siitä että hänellä on valjaat, ja onnistuu keikkauttamaan koko tuolin nurin, ja kolhaisemaan päänsä pöydänkulmaan. 

5. Suljet hellan, poimit jauhoisen lapsen lattialta ja lähdette terveyskeskukseen näytille. Kotimatkalla haette pizzan.

Afrikassakin osataan. Ei siellä äidit tosiaan itke että en saa mitään tehtyä kun lasta pitää tuijottaa 100% ajasta.

Se on sitä mihin lapsen totuttaa, 0 kuukauden iästä alkaen. Niin paljon kuulee ja näkee näitä esikoisprinssejä ja prinsessoja, joilta kysytään julkisilla paikoillakin aivan kaikki, niin että mietityttää onko tuo vanhempi aivan järjissään kun kyselee tietä porukan kokemattomimmalta. Esikois- tai iltatähti-.

Afrikassa on muitakin kaitsemassa. Ei siellä äiti/isä yksin kyhjötä lapsensa kanssa. Ja siellä muuten lapsia vammautuu ja kuolee valvonnan puutteen takia.

Mistä sinä tiedät monesko jonkun lapsi on?