Lue keskustelun säännöt.
Jos sukulaisesi äkkirikastuisi esim. 100 miljoonalla, olettaisitko, että hän antaisi sinulle rahaa pyytämättä? Miten paljon? Miksi/Miksi ei? Antaisitko itse?
12.05.2019 |
Äkkirikastuminen voisi tapahtua lottovoitolla, osakkeilla, yrityskaupalla tai miten vaan, sillä ei ole väliä.
Miten läheisen sukulaisen "pitäisi" mielestäsi antaa rahaa pyytämättä?
Miten läheiseltä kehtaisit pyytää?
Jos ei antaisi, pyytäisitkö lainaan? Maksaisitko koskaan takaisin?
En ole itse mitään voittanut, mietin vaan kun joku taas lottorikastui, että omiin lokkisukulaisiin menisi varmaan välit välittömästi. :DDD
Kommentit (128)
Riippuu sukulaissuhteesta. Omista vanhemmista tiedän, että jos lottovoitto napsahtaa niin jakavat sen perheen kesken. Sisarustenkin kanssa lämpimät välit, joten todennäköisesti saisin lahjoituksen. Muilta sukulaisilta taas en menisi kerjäämään elleivät itse halua antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani varmaan haluaisivat antaa minulle rahaa, mutta en itse haluaisi ottaa vastaan muiden rahoja. Siitä huolimatta, että elän köyhyysrajan alapuolella. Jos tilanne olisi kuitenkin niin, että minä voittaisin, antaisin ison summan vanhemmilleni. Varmaan suurimman osan, itse asiassa. Niin paljon he ovat minua rahallisesti avustaneet, vaikka asun jo omillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sata miljoonaa on niin järjetön summa rahaa että voisin ihan hyvin antaa miljoonan jokaiselle 20 serkulle joita en ole suurinta osaa nähnytkään 30 vuoteen. Ja sisaruksille vaikka 10 miljoonaa.
Antaisin tuosta summasta suurimman osan köyhille muutenkin, itse olen ollut köyhä koko ikäni enemmmän tai vähemmän mutta rikas en ole koskaan ollut (esim. niin että olisi vakituinen työpaikka tai palkka yli 2000€) Velattomana eläminen olisi todella, todella erikoista, tuntisin itseni rikkaaksi jo siinä vaiheessa vaikka olen työtön eikä miehellä ole kovin hyvä palkka. Tiedän kuinka iso asia köyhälle on vaikka muutama tonni ylimääräistä, se voi muuttaa vaikka koko elämän suunnan, pelastaa ulosotolta, rahoittaa opiskelun tai vaikka asunnon tai jonkun muun suuren haaveen.
Omille sisaruksille antaisin vaikka voittaisin vain miljoonan lotossa, vanhemmille ostaisin asuntoauton. Jos voittaisin 10 miljoonaa lotossa, laittaisin omille lapsille miljoonan per naama, sisaruksille ja vanhemmille myös ja jäisi itselle ja miehellekin vielä miljoona, ei olisi kellään hätäpäivää sen jälkeen, siskon lasten tulevaisuuskin olisi turvattu.
En ymmärrä miten joku ei antaisi vaikka saisi 100 miljoonaa, eihän sellaisella rahalla kukaan mitään tee koko elämänsä aikana, ei sitä voisi tuhlata kuin ostelemalla ulkomailta jotain järjettömiä palatseja tai ostamalla joku helvetin iso firma. 10 miljoonaa riittää yhdelle ihmiselle ja siitä on tuhlattavaksikin.
Ja tiedän että kyllä sisarukset ja vanhemmat antaisivat minulle rahaa jos voittaisivat, summa tietysti riippuisi voiton suuruudesta. Meillä muutenkin me sisarukset ja vanhemmat aina autetaan toisiamme ja aina voi luottaa siihen että oma perhe ei hylkää.
Anna 1 000 000 e serkulle, hän maksaa siitä veroja 300 000 e. Tämä 20 kertaa eli antaessasi serkuille 20 milj e saa valtio (köyhät?) samalla 6 milj. e.
Osa meistä pysyy köyhinä siksi, että heillä ei ole mitään käsitystä rahan arvosta ja siitä, paljonko verottaja tuloista ja lahjoista vie. 10 miljoonan lahjasta siskolle lähtee verottajalle samantien 1.6 miljoonaa eli kivan omakotitalon verran. Ja jos sisko elelee yhtä tuhlailevasti kuin sinä omien rahojesi kanssa, niin parissa vuodessa rahat on käytetty.
Jos minulla olisi 100 miljoonaa, niin ei mitään väliä jollain 6 miljoonalla. Kyllä minulla on erittäin hyvä käsitys veroista ja siitä mitä niillä rahoilla tehdään. 1,6 miljoonaa ei ole mikään kiva omakotitalo vaan jumalaton kartano, meidän talo maksoi 120 tuhatta ja tähän kun laittaisi 35 tuhatta remontteihin niin tästä saisi tosi "kivan".
Ja mun kaikki sisarukset on tosi nuukia, joten en murehtisi sitä että tuhlaavat rahansa, eikä sillä olisi mitään väliäkään vaikka tuhlaisivat, ei sitä täältä mukaansa saa ja kuolema voi tulla vaikka tänään. Pääasia olisi ettei kellään olisi enää velkoja, jokainen pärjäisi vaikka työttömyyskorvauksella loppuikänsä koska tämä maa on vielä hyvinvointivaltio ja niillä mun maksamilla miljoonaveroilla rahoitettaisiin sitä systeemiä.
Ymmärrän, että olet köyhä ja pysyt köyhänä, se on oma valintasi. Silloin on kiva unelmoida ja olla huoleti ymmärtämättä elämän realiteetteja.
Rikkaalle jokainen euro merkitsee joko tuloa tai menoa. He eivät tavallasi ajattele, että 6 miljoonaa sinne tai tänne. He myös tietävät, että kartanoa tuskin alle 3 miljoonalla saa.
Mutta pidä pieni köyhä elämäsi. Minä pidän mieluummin euroni ja kaiken sen, mitä rahalla saa. Ihan jokaisella eurolla, ei vain miljoonilla.
Kuulostat oikein onnelliselta ihmiseltä. Olisi kauheaa jos sadasta miljoonasta menisi 6 miljoonaa veroihin sen takia että lahjoittaisit miljoonia läheisillesi ja silti malttaisit ostaa itsellesi kolmen miljoonan kartanon? Ja rahaa ei jäisi enää kuin muutama kymmenen miljoonaa... Mikä on sellainen elämän realiteetti, että jos rahaa on niin paljon ettei sitä ehdi elämän aikana tuhlata, pitää kuitenkin miettiä jokaista euroa? Eikö se ole se rikkauden perimmäinen nautinto ettei tarvi miettiä jokaista euroa kuten meidän köyhien? Jos haluaa saada jokaisella eurolla jotain, niin niistä euroista pitää silloin luopua, ei voi pitää ja syödä kakkua.
Omalle perheelle antaisin eli siis vanhemmat, sisko ja veli. Mummon maksaisin myös parhaimpaan palvelutaloon. Läheisille tädeille voisin maksaa asuntolainat pois. Paras ystävä saisi varmasti myös ainakin sen asuntolainan maksettua. Itse odottaisin että jos vanhempani, siskoni tai veljeni rikastuisivat noin paljon niin maksaisivat vaikka esim. sen asuntolainani mutta muilta eli tädeiltä ja serkuilta yms. en odota mitään.
En odottaisi. Mulla on erinomainen taloudellinen tilanne ilman lahjoituksiakin. Jos rikastuisin itse, avustaisin nuorempaa sukupolvea eli omia ja siskoni lapsia asunnon hankinnassa ja sellaisella summalla, että lahjaverot tulisi maksettua niistä. Mitään ökyelämää en rahoittaisi kenellekään. Yhden ystäväni ulosotot maksaisin pois, niitä ei ole kuitenkaan edes kymppitonnia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En odottaisi saavani muilta, mutta esim 100 miljoonaa on niin suuri raha, että kyllä voisin kuvitella antavani siitä muille. Rahan antaminen on tosin aina hankalaa ja saattaa aiheuttaa kitkaa, mutta jos kyse olisi vaikka lottovoitosta, niin voisihan sen selittää niin että en ole itsekään tehnyt tämän eteen mitään, tämä oli tuuria ja saan käyttää rahani niin kuin haluan ja nyt haluan antaa osan sinulle, mitään et jää siitä velkaa.
En osaa puhua muiden puolesta, mutta oma lähisukuni saisi elää ilman huolen häivää jos saisin 100 miljoonaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi lähinnä mukava, jos vaikka järjestäisi läheisille sukulaisille ja ystäville illallisen tai vaikka kahvittaisi lottovoiton kunniaksi. Mutta en mä nyt rahaa keneltäkään odottaisi, ehkä korkeintaan jos omat vanhemmat voittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sata miljoonaa on niin järjetön summa rahaa että voisin ihan hyvin antaa miljoonan jokaiselle 20 serkulle joita en ole suurinta osaa nähnytkään 30 vuoteen. Ja sisaruksille vaikka 10 miljoonaa.
Antaisin tuosta summasta suurimman osan köyhille muutenkin, itse olen ollut köyhä koko ikäni enemmmän tai vähemmän mutta rikas en ole koskaan ollut (esim. niin että olisi vakituinen työpaikka tai palkka yli 2000€) Velattomana eläminen olisi todella, todella erikoista, tuntisin itseni rikkaaksi jo siinä vaiheessa vaikka olen työtön eikä miehellä ole kovin hyvä palkka. Tiedän kuinka iso asia köyhälle on vaikka muutama tonni ylimääräistä, se voi muuttaa vaikka koko elämän suunnan, pelastaa ulosotolta, rahoittaa opiskelun tai vaikka asunnon tai jonkun muun suuren haaveen.
Omille sisaruksille antaisin vaikka voittaisin vain miljoonan lotossa, vanhemmille ostaisin asuntoauton. Jos voittaisin 10 miljoonaa lotossa, laittaisin omille lapsille miljoonan per naama, sisaruksille ja vanhemmille myös ja jäisi itselle ja miehellekin vielä miljoona, ei olisi kellään hätäpäivää sen jälkeen, siskon lasten tulevaisuuskin olisi turvattu.
En ymmärrä miten joku ei antaisi vaikka saisi 100 miljoonaa, eihän sellaisella rahalla kukaan mitään tee koko elämänsä aikana, ei sitä voisi tuhlata kuin ostelemalla ulkomailta jotain järjettömiä palatseja tai ostamalla joku helvetin iso firma. 10 miljoonaa riittää yhdelle ihmiselle ja siitä on tuhlattavaksikin.
Ja tiedän että kyllä sisarukset ja vanhemmat antaisivat minulle rahaa jos voittaisivat, summa tietysti riippuisi voiton suuruudesta. Meillä muutenkin me sisarukset ja vanhemmat aina autetaan toisiamme ja aina voi luottaa siihen että oma perhe ei hylkää.
Anna 1 000 000 e serkulle, hän maksaa siitä veroja 300 000 e. Tämä 20 kertaa eli antaessasi serkuille 20 milj e saa valtio (köyhät?) samalla 6 milj. e.
Osa meistä pysyy köyhinä siksi, että heillä ei ole mitään käsitystä rahan arvosta ja siitä, paljonko verottaja tuloista ja lahjoista vie. 10 miljoonan lahjasta siskolle lähtee verottajalle samantien 1.6 miljoonaa eli kivan omakotitalon verran. Ja jos sisko elelee yhtä tuhlailevasti kuin sinä omien rahojesi kanssa, niin parissa vuodessa rahat on käytetty.
Jos minulla olisi 100 miljoonaa, niin ei mitään väliä jollain 6 miljoonalla. Kyllä minulla on erittäin hyvä käsitys veroista ja siitä mitä niillä rahoilla tehdään. 1,6 miljoonaa ei ole mikään kiva omakotitalo vaan jumalaton kartano, meidän talo maksoi 120 tuhatta ja tähän kun laittaisi 35 tuhatta remontteihin niin tästä saisi tosi "kivan".
Ja mun kaikki sisarukset on tosi nuukia, joten en murehtisi sitä että tuhlaavat rahansa, eikä sillä olisi mitään väliäkään vaikka tuhlaisivat, ei sitä täältä mukaansa saa ja kuolema voi tulla vaikka tänään. Pääasia olisi ettei kellään olisi enää velkoja, jokainen pärjäisi vaikka työttömyyskorvauksella loppuikänsä koska tämä maa on vielä hyvinvointivaltio ja niillä mun maksamilla miljoonaveroilla rahoitettaisiin sitä systeemiä.
Ymmärrän, että olet köyhä ja pysyt köyhänä, se on oma valintasi. Silloin on kiva unelmoida ja olla huoleti ymmärtämättä elämän realiteetteja.
Rikkaalle jokainen euro merkitsee joko tuloa tai menoa. He eivät tavallasi ajattele, että 6 miljoonaa sinne tai tänne. He myös tietävät, että kartanoa tuskin alle 3 miljoonalla saa.
Mutta pidä pieni köyhä elämäsi. Minä pidän mieluummin euroni ja kaiken sen, mitä rahalla saa. Ihan jokaisella eurolla, ei vain miljoonilla.
Kuulostat oikein onnelliselta ihmiseltä. Olisi kauheaa jos sadasta miljoonasta menisi 6 miljoonaa veroihin sen takia että lahjoittaisit miljoonia läheisillesi ja silti malttaisit ostaa itsellesi kolmen miljoonan kartanon? Ja rahaa ei jäisi enää kuin muutama kymmenen miljoonaa... Mikä on sellainen elämän realiteetti, että jos rahaa on niin paljon ettei sitä ehdi elämän aikana tuhlata, pitää kuitenkin miettiä jokaista euroa? Eikö se ole se rikkauden perimmäinen nautinto ettei tarvi miettiä jokaista euroa kuten meidän köyhien? Jos haluaa saada jokaisella eurolla jotain, niin niistä euroista pitää silloin luopua, ei voi pitää ja syödä kakkua.
Lasketaanpa tämä sinulle nyt oikein rautalankakerä kädessä.
Voitat 100 miljoonaa. Haluat antaa 100 kaverille jokaiselle 1 000 000 e. Siis miljoonan. koska heistä jokainen mielestäsi ansaitsee sen.
Mutta mutta. Verottaja vie noin 300 000 jokaisesta lahjoittamastasi miljoonasta. Haluat silti, että kaveri saa käyttörahaa miljoonan eikä 700 000 e, joten maksat puolestaan lahjaverot.
Yllätys! Se sinun 100 miljoonaasi ei riitäkään miljoonaan sadalle kaverille vaan ainoastaan 70 kaverille. 30 kaveriasi jää ilman rahaa. Miten valitset ne, jotka saavat miljoonan ja ne, jotka eivät saa, vaikka jo lupasit?
Ja sinustako sillä ei ole mitään merkitystä, saako miljoonan 100 vai 70 kaveria? Ehkä ei sinulle, mutta kavereillesi voi olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai antaisin koko lähisuvulle, sillä en haluaisi ottaa sitä riskiä, että alkaisivat tappelemaan perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai antaisin koko lähisuvulle, sillä en haluaisi ottaa sitä riskiä, että alkaisivat tappelemaan perinnöstä.
Mulla on kaksi lasta ja kaikki, mitä multa aikanaan perinnöksi jää, menee puoliksi heille. Muut sukulaiseni eivät ole perillisiäni eli ei tule mitään tappeluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sata miljoonaa on niin järjetön summa rahaa että voisin ihan hyvin antaa miljoonan jokaiselle 20 serkulle joita en ole suurinta osaa nähnytkään 30 vuoteen. Ja sisaruksille vaikka 10 miljoonaa.
Antaisin tuosta summasta suurimman osan köyhille muutenkin, itse olen ollut köyhä koko ikäni enemmmän tai vähemmän mutta rikas en ole koskaan ollut (esim. niin että olisi vakituinen työpaikka tai palkka yli 2000€) Velattomana eläminen olisi todella, todella erikoista, tuntisin itseni rikkaaksi jo siinä vaiheessa vaikka olen työtön eikä miehellä ole kovin hyvä palkka. Tiedän kuinka iso asia köyhälle on vaikka muutama tonni ylimääräistä, se voi muuttaa vaikka koko elämän suunnan, pelastaa ulosotolta, rahoittaa opiskelun tai vaikka asunnon tai jonkun muun suuren haaveen.
Omille sisaruksille antaisin vaikka voittaisin vain miljoonan lotossa, vanhemmille ostaisin asuntoauton. Jos voittaisin 10 miljoonaa lotossa, laittaisin omille lapsille miljoonan per naama, sisaruksille ja vanhemmille myös ja jäisi itselle ja miehellekin vielä miljoona, ei olisi kellään hätäpäivää sen jälkeen, siskon lasten tulevaisuuskin olisi turvattu.
En ymmärrä miten joku ei antaisi vaikka saisi 100 miljoonaa, eihän sellaisella rahalla kukaan mitään tee koko elämänsä aikana, ei sitä voisi tuhlata kuin ostelemalla ulkomailta jotain järjettömiä palatseja tai ostamalla joku helvetin iso firma. 10 miljoonaa riittää yhdelle ihmiselle ja siitä on tuhlattavaksikin.
Ja tiedän että kyllä sisarukset ja vanhemmat antaisivat minulle rahaa jos voittaisivat, summa tietysti riippuisi voiton suuruudesta. Meillä muutenkin me sisarukset ja vanhemmat aina autetaan toisiamme ja aina voi luottaa siihen että oma perhe ei hylkää.
Anna 1 000 000 e serkulle, hän maksaa siitä veroja 300 000 e. Tämä 20 kertaa eli antaessasi serkuille 20 milj e saa valtio (köyhät?) samalla 6 milj. e.
Osa meistä pysyy köyhinä siksi, että heillä ei ole mitään käsitystä rahan arvosta ja siitä, paljonko verottaja tuloista ja lahjoista vie. 10 miljoonan lahjasta siskolle lähtee verottajalle samantien 1.6 miljoonaa eli kivan omakotitalon verran. Ja jos sisko elelee yhtä tuhlailevasti kuin sinä omien rahojesi kanssa, niin parissa vuodessa rahat on käytetty.
Jos minulla olisi 100 miljoonaa, niin ei mitään väliä jollain 6 miljoonalla. Kyllä minulla on erittäin hyvä käsitys veroista ja siitä mitä niillä rahoilla tehdään. 1,6 miljoonaa ei ole mikään kiva omakotitalo vaan jumalaton kartano, meidän talo maksoi 120 tuhatta ja tähän kun laittaisi 35 tuhatta remontteihin niin tästä saisi tosi "kivan".
Ja mun kaikki sisarukset on tosi nuukia, joten en murehtisi sitä että tuhlaavat rahansa, eikä sillä olisi mitään väliäkään vaikka tuhlaisivat, ei sitä täältä mukaansa saa ja kuolema voi tulla vaikka tänään. Pääasia olisi ettei kellään olisi enää velkoja, jokainen pärjäisi vaikka työttömyyskorvauksella loppuikänsä koska tämä maa on vielä hyvinvointivaltio ja niillä mun maksamilla miljoonaveroilla rahoitettaisiin sitä systeemiä.
Ymmärrän, että olet köyhä ja pysyt köyhänä, se on oma valintasi. Silloin on kiva unelmoida ja olla huoleti ymmärtämättä elämän realiteetteja.
Rikkaalle jokainen euro merkitsee joko tuloa tai menoa. He eivät tavallasi ajattele, että 6 miljoonaa sinne tai tänne. He myös tietävät, että kartanoa tuskin alle 3 miljoonalla saa.
Mutta pidä pieni köyhä elämäsi. Minä pidän mieluummin euroni ja kaiken sen, mitä rahalla saa. Ihan jokaisella eurolla, ei vain miljoonilla.
Kuulostat oikein onnelliselta ihmiseltä. Olisi kauheaa jos sadasta miljoonasta menisi 6 miljoonaa veroihin sen takia että lahjoittaisit miljoonia läheisillesi ja silti malttaisit ostaa itsellesi kolmen miljoonan kartanon? Ja rahaa ei jäisi enää kuin muutama kymmenen miljoonaa... Mikä on sellainen elämän realiteetti, että jos rahaa on niin paljon ettei sitä ehdi elämän aikana tuhlata, pitää kuitenkin miettiä jokaista euroa? Eikö se ole se rikkauden perimmäinen nautinto ettei tarvi miettiä jokaista euroa kuten meidän köyhien? Jos haluaa saada jokaisella eurolla jotain, niin niistä euroista pitää silloin luopua, ei voi pitää ja syödä kakkua.
Lasketaanpa tämä sinulle nyt oikein rautalankakerä kädessä.
Voitat 100 miljoonaa. Haluat antaa 100 kaverille jokaiselle 1 000 000 e. Siis miljoonan. koska heistä jokainen mielestäsi ansaitsee sen.
Mutta mutta. Verottaja vie noin 300 000 jokaisesta lahjoittamastasi miljoonasta. Haluat silti, että kaveri saa käyttörahaa miljoonan eikä 700 000 e, joten maksat puolestaan lahjaverot.
Yllätys! Se sinun 100 miljoonaasi ei riitäkään miljoonaan sadalle kaverille vaan ainoastaan 70 kaverille. 30 kaveriasi jää ilman rahaa. Miten valitset ne, jotka saavat miljoonan ja ne, jotka eivät saa, vaikka jo lupasit?
Ja sinustako sillä ei ole mitään merkitystä, saako miljoonan 100 vai 70 kaveria? Ehkä ei sinulle, mutta kavereillesi voi olla!
Tuskin kukaan alkaa jokaiselle Facebook-kaverilleen jakamaan miljoonia. Säästä rautalankasi, kukaan ei odota yhtään mitään todistelua sinulta.
On varmaan vaikeaa elää tai ajatella, jos jokaisesta asiasta on olemassa vain ääripäät: joko pidän itse joka ainoan sentin tai jaan kaiken kaikille.
Rahan lahjoittamisesta kyllä puhutaan ennen rikastumista. Sitten kun rikastuminen tapahtuu, muuttuu ääni kellossa. Suomessakin on suuret määrät lottovoittajia. Heiltä rahaa saaneita taas on hyvin vähän. Miettikääpä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai antaisin koko lähisuvulle, sillä en haluaisi ottaa sitä riskiä, että alkaisivat tappelemaan perinnöstä.
Mulla on kaksi lasta ja kaikki, mitä multa aikanaan perinnöksi jää, menee puoliksi heille. Muut sukulaiseni eivät ole perillisiäni eli ei tule mitään tappeluakaan.
Tuskinpa olette samaa sukua.
Kyllä tiedän, että antaisivat. Äiti jo antoi ihan pienen ennakkoperinnönkin pyytämättä, vähistä rahoistaan.
Itse jakaisin avokätisesti rahaa vanhemmille ja veljen perheelle. Maksaisin exänkin asuntolainat pois ja luopuisin kaikista elareista tietysti. Veisin ystäväni jonnekin superluksuslomalle minun piikkiini myös.
Tiedän jo kenelle antaisin ja paljonko.
Ei kai kukaan minulle antaisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai antaisin koko lähisuvulle, sillä en haluaisi ottaa sitä riskiä, että alkaisivat tappelemaan perinnöstä.
Mulla on kaksi lasta ja kaikki, mitä multa aikanaan perinnöksi jää, menee puoliksi heille. Muut sukulaiseni eivät ole perillisiäni eli ei tule mitään tappeluakaan.
Tuskinpa olette samaa sukua.
Ei ollakaan tuon aiemman kirjoittajan kanssa. Ilmeisesti hänellä ei ole rintaperillisiä, joten perintö jäisi muiden sukulaisten tapeltavaksi. Kun on lapsia, lapset perivät ja asia on yksinkertainen, koska muilla ei ole perimisoikeutta.
Vanhempani ja sisarukseni muistaisivat varmaan minua ja minä heitä. Mutta pakko ei tietenkään olisi kenenkään mitään antaa. Miehen vanhempia ja sisaruksia myös muistettaisiin jos voitto tulisi. Sitä kaukaisimmilta sukulaisilta en odottaisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Rahan lahjoittamisesta kyllä puhutaan ennen rikastumista. Sitten kun rikastuminen tapahtuu, muuttuu ääni kellossa. Suomessakin on suuret määrät lottovoittajia. Heiltä rahaa saaneita taas on hyvin vähän. Miettikääpä sitä.
Tämäkin on varmaan totta. Ehkä ihmisillä napsahtaa avoissa jokin primitiivinen minäminä-moodi päälle, kun saa jotain paljon. Kun itse haaveilen lottovoitosta, ajattelen usein lähinnä sitä mitä antaisin muille. Mutta ehkä minustakin tulisi senttejä laskeva, erakoituva kitupiikki siinä vaiheessa kun olisi mistä jakaa :D
Oletan, etten välttämättä edes kuulisi asiasta. Tai mahdollisesti kuulisin vasta perinnönjaossa. Ovat lähinnä sellaista porukkaa, joka varmaan korkeintaan ostaisi uudet kumisaappaat lottovoittorahoilla ja laittaisi pienen summan hyväntekeväisyyteen.